varanikki meidän typyn mitat: 3460g ja 52cm
rintapumpusta tänään uskaltauduin tutustuun tuohon vehkeeseen ja hyvinhän se meni! =) mulla ihan ainun käsikäyttönen, pelkäsin et se sattuu mut eipäs se sattunukkaan
eilen illalla oli toinen tissi tosi kipee ja kovana, sain sit onneks lämpimässä suihkussa helpotettua oloa ja käsin tyhjenneltyä..
vähän synnytyksestä:
eli meillä suppaili oikeestaan jo la aamusta asti, kävin viel kaupoilla kierteleen ja muutenkin 'normaalisti' elin, eli ihan pieniä oli supistelut ja aika pitkillä väleillä, mut säännöllisesti tuli jo kuitenki. iltaa kohden napakoitu ja aloin miettimään et nyt sitä taidetaan mennä..
illalla supistusten tullessa n. 10 min välein jouduin jo nojailemaan sohvaan tai pöytään, pötköttelin myös sohvalla ja supistusten kovetessa ilmekkin alkoi aina vääntyä ja melkeen itku tuli.. mies kyseli et joko alkaisit synnärille soitteleen..
soitinkin sit puolen yön jälkeen, kätilö tuumasi vain et hengittelet ja tulet näytille kun siltä tuntuu. ei kauheena mun epävarmaa oloa helpottanut, mut nyt jälkikäteen helppo sanoa et kyllä sen tietää ku pitää mennä =)
n. kahdelta yöllä lähettiin ajamaan ja supistukset oli jo aika kovia 5-7 min välein.
synnärillä sormelle auki (!) jota siis olin jo syn.tapa-arviossa, hohhoi että ketutti!
tuosta muutama tunti maattiin osastolla ja sain pari kipupiikkiä, supistukset oli välillä tosi kovia ja suihkussa koitin käydä lieventämässä mutta luulin että sieltä en pois selviä, oli niin hankala olla!
su aamulla tarkastuksessa n. 6 cm auki, odoteltiin saliin pääsyä kun kaikki salit täynnä..
sain kohdunkaulan puudutteen joka tehos mahtavasti! eikä sen laitto sattunu, mitä pelkäsin.
10 aikaan päästiin saliin ja siellä sit kärvisteltiin useampi tunti eikä edistystä meinannu tapahtua.. sain tipan vauhdittamaan ja sitten alkoi pahimmat supistukset. uus puudute kohdunkaulaan, laitto sattu vähän enemmän eikä mitään vaikutusta! ilokaasua koitin hönkiä mut ei sopinu mulle, menin ihan pöllyyn
otin sit vaan happea.
kivut alko oleen TOSI kovat, olin aikasemmin kuullu kun hoitajat jutteli et epiduraalia ei ehitä antamaan, olin kauhuissaan ja kyselin muutamaan kertaan puudutetta ponnistusvaiheeseen. kätilö tuumasi että spinaalia ei yleensä anneta ensisynnyttäjille, ja että anestesialääkäri ei varmaan ehi paikalle. luulin että kuolen koko synnytykseen..
anestesialekuri pyyhälsi kuitenkin (onnaksi!!!) paikalle ja pari min niin spinaali oli paikallaan, huh mikä helpotus. olin ihan taivaassa kun se alko heti tehota =) =)
sitten katottiin missä mennään niin kaula melkeen täysin auki, sais alkaa ponnistelemaan. jalkatuet paikoilleen ja pikkuhiljaa alettiin ponnistelemaan. supistukset tunsin, mutta ei ollu kipeitä, ponnistamisen tarvetta en tuntenu missään välissä.. ponnistelin vaan menemään ku kovaa kakkaa
ei menny kauaa, noin 20 min niin alko tuntumaan aikamoista painetta ja taisin sanoa jotenki niin että 'nyt muuten tuntuuuu!!!' kätilö että varmasti kun vauvan pää on tässä just tulossa ulos!
sieltä se sitten putkahti ja aika mahtava tunne saada oma vauva rinnalle, se näytti niin heiveröiseltä vaikka olikin 3,5 kiloa melkeen =)
heti silmät auki tarkkaili äitiä ja iskää :heart:
eppari tehtiin ja tikkejä useampi, en tiiä kuin monta mut istuminen on aika hankalaa, toispuoleisesti ja varovasti kuitenkin onnistuu jo.
