Heipat kaikille!
Eli reissu tehty vihdoin ja kotona ollaan, kaikki paremmin kuin hyvin :heart:
Eli keskiviikko iltana päästiin kotiin, mutta en ehtinyt enää eilen koneelle, joten tässäpä nyt tarinaa teille sitten.
Silloin viime perjantaina käytiin siis reissu ja palattiin kotiin odottamaan maanantain käynnistystä, koska silloin olisi rv 42. No sunnuntaiaamuna puoli 8 maissa tunsin, että jotain lorisi, ja ihan säokähdin kun ei ole vastaavaa tapahtunut. Lapsivettä lurahti siis ja lähdettiin heti sairaalaan. Mitään supistuksia ei edelleenkään ollut, ehkä yksi tai kaksi.
Perille päästyä asetelma sama, eli edelleen 4 cm auki. Mutta lääkäri päätti, että puhkaistaan kalvot, koska vettä oli lurahtanut niin vähän, ja jostain ylhäältä, ettei ollut vaikuttanut mitään. Arvasin kyllä, että kun puhkaisevat, niin sitten se onkin yhtä supistusta koko loppuaika, ja niihän se olikin.
Kalvot puhkaistiin joskus puoli 11, ja supistukset, tai oikeastaan supistus alkoi joskus puoli 12 jälkeen, ja olin niin kipeä, että huusin kyllä niin että seinät raikaa. Jossain vaiheessa tutkivat, että auki 5 cm, ja nyt puudutusta, mutta kun tulivat puuduttamaan, niin 10 min aikana olikin auennut loput 5cm ja siten puudutus vaihtui ponnistamiseen. Ehkäpä tuosta loppuajasta saa sen kuvan, kuinka nopeasti kaikki menikin. Klo 13.53 syntyi pieni, suuri mustatukkainen mies, joka yllätti kyllä kaikki nopeudellaan, vaikkakin meinasi jäädä hartioista vähän kiinni. Syykin selvisi, sillä poika oli oikein miehekkään kokoinen, 4870g ja 53cm. Siinä meni kyllä meidän perheen painavimman lapsen titteli uudelleen jakoon.
Kaiken kaikkiaan oli tällä kertaa kovaakin kovempi työ, mutta nopea. Tulos on kuitenkin aivan maailman ihanin, kuten jokaisen äidin oman kuuluukin olla.
Haikealta tuntuu, että tämä käärö jää viimeiseksi, mutta oikeasti en olisi koskaan uskonut, että meille annetaan 10 täydellisen tervettä lasta. Tammitytön puolesta harmittaa niin kovasti, eikä ymmärrä, miksi jokaiselle ei suoda tätä onnea. Ja jokaisen muukin, joka ei koskaan ehkä saa tätä tapahtumaa kokea.
Kiitollinen, aivan äärimmäisen kiitollinen olen näistä arvokkaista lahjoista, ja jos olisin nuorempi, niin ehkäpä harkitsisin vielä, mutta todellisuus iskee viimeistään huomenna, sillä vietän 45v päivää, joten lahjoista parhaimman olen nyt saanut.
Ihanaa jatkoa kaikille, vaikka epäilemättä tulen vierailemaan ja jopa ehkä kommentoimaankin tänne. Koukuttavaa seuraa, ja varsinkin tuolla kuumeilupuolella.
Palaillaan taas, ja ihanaa kevätpäivää kaikille.
T: bugsy ja pieni, suuri mies.
Eli reissu tehty vihdoin ja kotona ollaan, kaikki paremmin kuin hyvin :heart:
Eli keskiviikko iltana päästiin kotiin, mutta en ehtinyt enää eilen koneelle, joten tässäpä nyt tarinaa teille sitten.
Silloin viime perjantaina käytiin siis reissu ja palattiin kotiin odottamaan maanantain käynnistystä, koska silloin olisi rv 42. No sunnuntaiaamuna puoli 8 maissa tunsin, että jotain lorisi, ja ihan säokähdin kun ei ole vastaavaa tapahtunut. Lapsivettä lurahti siis ja lähdettiin heti sairaalaan. Mitään supistuksia ei edelleenkään ollut, ehkä yksi tai kaksi.
Perille päästyä asetelma sama, eli edelleen 4 cm auki. Mutta lääkäri päätti, että puhkaistaan kalvot, koska vettä oli lurahtanut niin vähän, ja jostain ylhäältä, ettei ollut vaikuttanut mitään. Arvasin kyllä, että kun puhkaisevat, niin sitten se onkin yhtä supistusta koko loppuaika, ja niihän se olikin.
Kalvot puhkaistiin joskus puoli 11, ja supistukset, tai oikeastaan supistus alkoi joskus puoli 12 jälkeen, ja olin niin kipeä, että huusin kyllä niin että seinät raikaa. Jossain vaiheessa tutkivat, että auki 5 cm, ja nyt puudutusta, mutta kun tulivat puuduttamaan, niin 10 min aikana olikin auennut loput 5cm ja siten puudutus vaihtui ponnistamiseen. Ehkäpä tuosta loppuajasta saa sen kuvan, kuinka nopeasti kaikki menikin. Klo 13.53 syntyi pieni, suuri mustatukkainen mies, joka yllätti kyllä kaikki nopeudellaan, vaikkakin meinasi jäädä hartioista vähän kiinni. Syykin selvisi, sillä poika oli oikein miehekkään kokoinen, 4870g ja 53cm. Siinä meni kyllä meidän perheen painavimman lapsen titteli uudelleen jakoon.
Kaiken kaikkiaan oli tällä kertaa kovaakin kovempi työ, mutta nopea. Tulos on kuitenkin aivan maailman ihanin, kuten jokaisen äidin oman kuuluukin olla.
Haikealta tuntuu, että tämä käärö jää viimeiseksi, mutta oikeasti en olisi koskaan uskonut, että meille annetaan 10 täydellisen tervettä lasta. Tammitytön puolesta harmittaa niin kovasti, eikä ymmärrä, miksi jokaiselle ei suoda tätä onnea. Ja jokaisen muukin, joka ei koskaan ehkä saa tätä tapahtumaa kokea.
Kiitollinen, aivan äärimmäisen kiitollinen olen näistä arvokkaista lahjoista, ja jos olisin nuorempi, niin ehkäpä harkitsisin vielä, mutta todellisuus iskee viimeistään huomenna, sillä vietän 45v päivää, joten lahjoista parhaimman olen nyt saanut.
Ihanaa jatkoa kaikille, vaikka epäilemättä tulen vierailemaan ja jopa ehkä kommentoimaankin tänne. Koukuttavaa seuraa, ja varsinkin tuolla kuumeilupuolella.
Palaillaan taas, ja ihanaa kevätpäivää kaikille.
T: bugsy ja pieni, suuri mies.
