Minua jäi vaivaamaan, etten vaan pahoittanut tiruliin mieltä "poikki ja pinoon"-tyyppisellä viestilläni. Se ei ollut tarkoitus. Päinvastoin yritin sanoa, että kiinnittymistuntemusten puuttuminen ei todellakaan ole syy luopua raskaustoiveista siinä kierrossa. Minä en ole tuntenut sellaisia koskaan, mutta eihän se mikään todiste ole.
Kerronko teille kaiken huipun? Tätä en ole kehdannut kertoa edes miehelle. Joskus toissa syksynä, kun kuopukseni oli vuoden ikäinen ja kuukautiseni eivät olleet imetyksen vuoksi vielä alkaneet, huomasin yhtäkkiä olevani raskaana. Ja pitkällä. Sikiön liikkeet nimittäin tuntuivat jo. Laskeskelin, että kyllä se juuri ja juuri mahdollista on, kun testauksista oli sen verran aikaa. Mielessäni vakuutuin asiasta päivä päivältä enemmän, ja myhäilin, että tästä tuleekin lyhyt raskaus. Testasin ihan muodon vuoksi: mitä sitä enää testailemaan, kun potkut tuntuvat? Negaa näytti. Kesti aikansa, ennen kuin uskoin moista testinrakkinetta. Sikiön liikkeet olivat todellisuudessa suolistoni kurinoita, ja koin ne kummallisina, koska nuorin syntyi niin nopeasti, että kudokset olivat antaneet periksi ja tuolla kellarikerroksessa oli huoneiden seinät vähän siirtyneet.
Sellainen asiantuntija minä olen.
Antakaa minulle anteeksi, jos joskus yritän esiintyä täällä kaiken nähneenä ja kokeneena. Se johtuu siinä, että en ole elämässäni muutakaan aikaan saanut kuin nuo lapset. Jostainhan sitä täytyy olla mielissään.
Pyrstötähti näyttää olevan kahden vaiheilla lääkärikäyntinsä suhteen. Asiassa on tietysti puolensa, mutta jos toisaalta haluat ja kuitenkaan et mene, niin tulisiko sitä mietittyä myöhemmin? We ain't getting any younger, eh?
Matsalun outo kierto mietityttää: voisiko olla, että tärppi on käynyt perinteisellä menetelmällä? Siinä tapauksessa voisittekin kantaa lääkäriasemalle tarkoitetut rahat vauvanvaunukauppaan, ja taitaisi jäädä vähän ylikin. Vau.