Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Tänään sit oli se toinen neuvontakerta, jaiks. Neuvojat kyselivät tällä kertaa miehen lapsuudesta jne, ja ensi kerralla käsitellään meikäläistä. Miehen menneisyys käytiin tosi yksityiskohtaisesti läpi, ja mua jännittääkin ihan valtavasti oma "esiintyminen". Meillä on kummallakin ihan normaali lapsuus eikä mitään erityisen kammottavia luurankoja kaapissa ;) , mutta ylipäätään se, että joutuu käytännössä ihan vieraille ihmisille jakamaan tunteensa ja muistonsa, on mulle tosi kova paikka. Lisäksi jännittää se, että antaa vahingossa ihan vääristyneen kuvan itsestään ja perheestään. Meillä neuvojat tuntuivat pitävän esimerkiksi kovinkin tärkeänä miehen koulukiusaamiskokemuksia, jotka eivät miehelle itselleen ole ikinä olleet mikään erityisen iso, häntä määrittävä juttu. Täytyy vain toivoa, että osataan esittää asiat jotensakin ymmärrettävässä muodossa...

Seuraava neuvontakerta onkin sitten jo muutaman hassun viikon päästä. Adoptiojuna tuntuu tosiaan lähteneen liikkeelle! :D
 
Styranki, luin viime kirjoituksesi ja alkoi kyllä jänskättää, heh! Ei meilläkään mitään suuren suuria luurankoja ole kaapissa, mutta silti tosiaan kuinka kaikki asiat osaa esittää siinä muodossa, että kaikki mitä on koettu ja nähty on vain vahvistanut omaa itseään, eikä mitään traumoja ole jäänyt vaikka kaikki asiat ei olis ihan nappiin mennytkään? Mutta ei kai täydellistä historiaa voikkaan olla, eikä varmasti tarvitsekkaan.
 
Meilläkin eka neuvonta syyskuun lopussa. Huisi tuo Styrankin sanamuoto "ensikerralla käsitellään meikäläistä". Tuli ihan mieleen selainen FBIn kuulusteluhuone, missä mustapukuinen aurinkolasipäinen karju uhkaillen kuulustelee ja minä istun tuoliin sidottuna ja kasvoihini kohdistettu lamppu sokaisee silmäni :LOL: 'liikaa katsonut jenkkisarjoja hän' Toivottavasti todellisuus ei ole ihan näin karski. Lukekaa rivien välistä:eka neuvonta jännittää ihan pirusti :whistle:
 
Ottakaa kaikki irti neuvonnasta. Harva ihminen saa tilaisuuden pysähtyä oman elämänsä edessä ja tarkastella sitä ihan ammatti-ihmisen kanssa. Meidän suhdetta neuvonta lujitti vielä entisestään.
Eipä he jotka biolapsia saa taida niin syvällisiä keskusteluja käydä. Me tunsimme itsemme ainakin jossainmäärin etuoikeutetuiksi.

Ekaan neuvontaan meno jännitti kyllä niiiiiiin paljon että meinasi taju lähteä. Jännitys on hyvä asia. Silloin tietää olevansa tosissaan.
 
Heippa kaikille... Ilmoittaudun tähän ketjuun, vaikka olemme vasta adoption alkutaipaleella. Olemme jo pari vuotta kypsytelleet päätöstä adoptiolapsesta ja eilen sitten ilmoitin meidät adoptioneuvontaan. :) Meillä on kaksi omaa lasta, 1- ja 3-vuotiaat tyttö ja poika. Itse olen 30 (täytän kohta 31), mies minua 2 vuotta vanhempi. Tarkoituksena olisi adoptoida Kolumbiasta. Olemme valmiit ottamaan myös sisarukset, jos niitä tarjotaan. Kiinnostaisi kuulla Kolumbiasta adoptoineiden tai sieltä adoptoimassa olevien kokemuksia! Meille sanottiin että parin vuoden odotukseen pitäisi varautua. Sopii kyllä meille, silloin kuopuskin on sopivan ikäinen isosiskoksi. :)

Hieman kyllä jännittää tuo perheselvitys. Erikoista olla sillä tavalla jonkun ammattilaisen arvioitavana!

Tietääkö kukaan muuten pääseekö tuohon adoptioneuvontaan nopeammin jos se on ruotsiksi? Olemme kaksikielinen perhe ja minulta kysyttiin kummalla kielellä haluamme neuvonnan. En siinä älynnyt kysyä pääseekö jommallakummalla kielellä nopeammin...
 
Styrankin tarina adoptioneuvonnasta kuulosti mielenkiintoiselta. Vähän itsekin jännään, mitä kaikkea vielä tuleekaan käsiteltäväksi, mutta toisaalta näen adoptioneuvonnan ja elämän ruotimisen myös suurena rikkautena.

Piitu piparille: Mietin vain, että eikö teidän ole hankala sisaruksia adoptoida, kun omat lapsenne ovat vielä noin pieniä? Adoptiolastenhan kuuluu käsittääkseni tulla aina perheen nuorimmaisiksi. Toki lapsenne ehtivät neuvonnan aikana kasvaa, mutta löytyyköhän tosiaan sisaruksia, joista molemmat ovat alle kolmevuotiaita. Toivotan kuitenkin paljon onnea adoptioprosessiin! Ja ihanaa, että teillä on jo kaksi kullannuppua!

Mekin olemme tosiaan puhuneet sisarusadoptiosta. Mutta ennenkuin siitä tarvitsee päättää, niin tässä on vielä pitkästi aikaa.

Meille tuli vielä lisämatskua Pelalta, kun olivat unohtaneet laittaa kaikki tarvittavat paperit samaan kuoreen. Tosi kiinnostavia papereita - aina nuo koulukirjat voittaa!

En millään malttaisi odottaa syyskuun puoliväliä ja aloituskokoontumista. Olen niin innoissani. Tämä tällainen lapsen odottaminen onkin oikeastaan aika mukavaa. En ole yhtään kipeä tai huonovointinen, eikä tarvitse murehtia mitään keskenmenoja tai raskausmyrkytyksiä. Voin nauttia odotusajasta täysin siemauksin ja turvallisin mielin!
 
Ei meillä mitään ehdotonta pakkoa ole saada sisaruksia. Yhtä hyvin voimme adoptoida vain yhden lapsen. Tästä varmaan sitten adoptioneuvonnassa keskustellaan ja toki otamme huomioon asiantuntijoiden näkemykset tästä asiasta! :) Omat lapsemme ovat pieniä vielä juu, mutta prosessihan vie sen 2-3 vuotta ainakin, ja siinä vaiheessa vanhempi on todennäköisesti jo lähes kouluikäinen ja nuorempikin 3-4-vuotias. Meille sanottiin että prosessin alussa nuorimman biolapsen pitää olla vähintään sen yhden ja meidän Lily on. Kiitos kuitenkin näkemyksistä lumitytti! Ja ihanaa odotusaikaa teillekin! :hug:
 
Käytiin tänään adoptioinfossa ja eka neuvonta-aika on tasan kuukauden päästä. Jännitti ihan pirkuleesti mennä sinne infoon, mut hyvinhän se meni. On tää ihanaa ku on saatu prosessi alulle... :D Enintään viiden vuoden päästä on meilläkin se oma pikkunen! On se ihanaa, kun tietää sen varmasti!Sossutäti ainakin sanoi ihan suoraan ettei näe mitään estettä... :D :D Näin ne hommat etenee.
 
Merikeiju: Te ootte saaneet tosi nopeasti infon jälkeen ajan neuvontaan. Hoitaako teillä neuvonnan oma kunta vai ootteko Pelalla? Ootteeko aatelleet kotimaista vai ulkomaista adoptiota?

Sitten hölmö kysymys, mutta kysynpä kuitenkin. Niille, joilla kunta on ottanut ostopalveluna neuvonnan Pelalta:
Kotiselvityksen kirjoittaa neuvonnan päätteeksi se, joka on hoitanut meille koko neuvonnan (?). Kuka tekee kotikäynnin?? Hoitaako sen oman kunnan sosiaalitäti (tai setä?? ;) )
 
Viimeiset viikot ovat hurahtaneet ohi hurjalla tahdilla. Olen päivittäin käynyt täällä lueskelemassa, mutta omat kirjoitukset ovat jääneet. Ilokseni olen huomannut, että meitähän on täällä jo iso lössi. Olisiko ideaa listata missä vaiheessa kukakin on menossa? Esim. iät (nainen/mies), onko lapsia ennestään (bio/adoptio, ikä, sukupuoli), missä vaiheessa adoptio menossa (ajatuksissa/missä vaiheessa neuvontaa/lautakuntajonossa/kuinka kauan odotusta/kuinka kauan lapsi ollut kotona) ja kotimaan/kv-adoptio (mikä maa)? Laitan alle esimerkin, millainen listaus voisi olla. Parannelkaa/korjailkaa, jos on ideoita. Itseäni ainakin helpottaisi, jos ei tarvitsisi aina tarkennella vanhoista kirjoituksista nimimerkkien tietoja.

Joku kyseli, että miten meidän kotikäynti meni. Meillä oli tosiaan elokuun alussa 3.neuvonta ja se oli täällä meillä kotona. Olin yllättynyt, kuinka paljon sitä jännitin. Aluksi kierrettiin meidän asunto läpi ja juteltiin asuntoon liittyvistä asioista. Sitten istuttiin kahvipöytään ja käytiin aamupalan yhteydessä läpi edellisiä tehtäviä. Lopuksi saimme paljon ajattelemisen aihetta, kun neuvoja kertoi ongelmista, joita adoptiolasten kiintymisen kanssa on ollut. Siinä sitten yhdessä pohdimme ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin. Mielestäni käynti meni ihan hyvin, vaikka jännitys vähän haittasi keskusteluja. Samana päivänä tapasin myös tässä topicissa kirjoittelevan hlön ja hänen kanssaan oli mahtava jutella näistä asioista. Kahvilassa vierähtikin tovi -4h !!! Odotettiin koko ajan, että koskahan saadaan käsky vaihtaa maisemaa. Tämän tapaamisen innoittamana ilmoittauduin mukaan myös oman paikkakuntani adoptio-odottajien tapaamiseen. Tuo tilaisuus oli aivan mahtava. Oli kiva kuulla pidemmällä olevien kertomuksia ja uskon saaneeni/saavani hyviä vinkkejä jatkoa varten. Suosittelen kaikille tällaisia tapaamisia.

Nyt on lähdettävä viemään koiruutta ulos. Hyvää viikonlopun jatkoa Kaikille t.

Johanna72 N36/M39 Lapsettomuustausta 4.neuvonta 9/08 Kv-adoptio (Thaimaa?)
 
Esse: N27/M26, lapsettomuustausta, viimeinen ICSI syksyllä 08, adoptioneuvonta alkaa hoidon jälkeen, Kotimaan adoptio.

Onnia: N37/M39, Lapsettomuustausta, 1.neuvonta 9/08, Kv-adoptio (Venäjä, Kiina, Thaimaa?)

inkkarityttö: N31/M32, Lapsettomuustausta, Lautakunnan jonossa, Kolumbia

Johanna72: N36/M39, Lapsettomuustausta, 4.neuvonta 9/08, Kv-adoptio (Thaimaa?)

LevotonTulppaani: N33/M38, Lapsettomuustausta, 1v9kk adolapsi Suomi, uusi prosessi alkamassa 27.8.2008

lumitytti: N29/M32, Lapsettomuutta, Adoptioinfo 9/08, Kv-adoptio (sisarusadoptio, Etiopia, Kolumbia?)

Merikeiju: N25/M27. Lapsettomuustausta. 1. neuvonta 19.9. Kv-adoptio. Etiopia, Kolumbia, Thaimaa. aika avoimia ollaan kohdemaasta..

piitu pipari: kohta 31 v., 2 biolasta, taustalla ei lapsettomuutta ja odottaa pääsyä adoptioneuvontaan. Kohdemaa Kolumbia.
 
Esse: N27/M26, lapsettomuustausta, viimeinen ICSI syksyllä 08, adoptioneuvonta alkaa hoidon jälkeen, Kotimaan adoptio.

Tässäpä minun tiedot, vaikkakin aika pitkälti hiljaa taustalla olen ollutkin. Kiva kuitenkin lukea kokemuksianne :)
 
Onnia Juu siis meillä neuvonnan hoitaa oma kunta. Lupaili että neuvonta ohi puolessa vuodessa, ellei me itse haluta esim. miettimistaukoa tms. (tuskinpa sentään)
Oli kyllä ihanan nopeasti hoidettu tämä asia meidän kunnalta, eipä taida verorahat hukkaan mennä... :D

Niin ja tiedot meistä
Merikeiju N25/M27. Lapsettomuustausta. 1. neuvonta 19.9. Kv-adoptio. Etiopia, Kolumbia, Thaimaa. aika avoimia ollaan kohdemaasta..
 
Esse: N27/M26, lapsettomuustausta, viimeinen ICSI syksyllä 08, adoptioneuvonta alkaa hoidon jälkeen, Kotimaan adoptio.

Onnia: N37/M39, Lapsettomuustausta, 1.neuvonta 9/08, Kv-adoptio (Venäjä, Kiina, Thaimaa?)

inkkarityttö: N31/M32, Lapsettomuustausta, Lautakunnan jonossa, Kolumbia

Johanna72: N36/M39, Lapsettomuustausta, 4.neuvonta 9/08, Kv-adoptio (Thaimaa?)

LevotonTulppaani: N33/M38, Lapsettomuustausta, 1v9kk adolapsi Suomi, uusi prosessi alkamassa 27.8.2008

lumitytti: N29/M32, Lapsettomuutta, Adoptioinfo 9/08, Kv-adoptio (sisarusadoptio, Etiopia, Kolumbia?)

Merikeiju: N25/M27. Lapsettomuustausta. 1. neuvonta 19.9. Kv-adoptio. Etiopia, Kolumbia, Thaimaa. aika avoimia ollaan kohdemaasta..

piitu pipari: kohta 31 v., 2 biolasta, taustalla ei lapsettomuutta ja odottaa pääsyä adoptioneuvontaan. Kohdemaa Kolumbia.
 
Kimppa
Listaus päivitetty 25.8.2008

Esse: N27/M26, lapsettomuustausta, viimeinen ICSI syksyllä 08, adoptioneuvonta alkaa hoidon jälkeen, Kotimaan adoptio.

Onnia: N37/M39, Lapsettomuustausta, 1.neuvonta 9/08, Kv-adoptio (Venäjä, Kiina, Thaimaa?)

inkkarityttö: N31/M32, Lapsettomuustausta, Lautakunnan jonossa, Kolumbia

Johanna72: N36/M39, Lapsettomuustausta, 4.neuvonta 9/08, Kv-adoptio (Thaimaa?)

LevotonTulppaani: N33/M38, Lapsettomuustausta, 1v9kk adolapsi Suomi, uusi prosessi alkamassa 27.8.2008

lumitytti: N29/M32, Lapsettomuutta, Adoptioinfo 9/08, Kv-adoptio (sisarusadoptio, Etiopia, Kolumbia?)

Merikeiju: N25/M27. Lapsettomuustausta. 1. neuvonta 19.9. Kv-adoptio. Etiopia, Kolumbia, Thaimaa. aika avoimia ollaan kohdemaasta..

piitu pipari: kohta 31 v., 2 biolasta, taustalla ei lapsettomuutta ja odottaa pääsyä adoptioneuvontaan. Kohdemaa Kolumbia.

Kimppa: N33/M33. 2 biolasta. Haaveillaan kolmannesta lapsesta ja harkitaan adoptiota. Kohdemaa Kiina, mutta avoimia myös muille mistä voi adptoida ilman lapsettomuustaustaa.
 
Seelia: 31v/33, 2 biolasta, neuvonta loppusuoralla ja kohdemaa avoin :)

Sisarusadoptiosta:

Kuulin sellaisen epävirallisen tiedon, että lautakunta ei antaisi sisaruslupia silloin kun on useampi (pieni) lapsi jo perheessä. Sisaruslupa lienee siis vaikeampi saada kuin aiemmin. Lisäksi sisaruksia (2) tulee vähän, ja odotusajat ovat pitkiä. Siispä sisarussarjat annetaan varmaankin mieluummin lapsettomaan /yhden lapsen perheeseen. Mutta tämä siis oma käsitykseni asiasta, voisihan se onnistuakin jos oikein haluaisi? Mutta varmaankin sisaruksista vanhempi on lähes aina lähempänä kouluikää. Kaksosisia tietysti joskus tulee, mutta varmaankin heidät annetaan lapsettomaan perheeseen?

Itsekin siis mietin sisarusadoptiota siksi, koska minusta olisi ollut niin ihana ajatus se, että lapsilla olisi aina ollut toisensa. Mutta onhan se paljon, paljon raskaampaa adoptoida kaksi lasta kuin yksi -ja ilmeisesti se ei meidän perheelle olisi mahdollistakaan.

Meillä myös valmistaudutaan kotikäyntiin. Jännitän lähinnä vain sitä, miten lapset käyttäytyvät.. Muuten tapaamiset ovat olleet varsin mukavia ja todella mielenkiintoisia.


 

Yhteistyössä