Downin syndrooma

\

\

\

Minulla ei todellakaan ole mitään vammaisia vastaan, vaikka itse päätyisin aborttiin jo downinkin kanssa. Peesaillen itsekästä äitiä tuossa edellä, en minäkään halua tietoisesti sitoa loppuelämääni lapseen joka ei koskaan aikuistu.

Nostan hattua niille jotka pitävät down-lapsen, on hieno homma että jollain on voimia ja halua tarjota elämä erilaiselle lapselle. Mutta yksi asia vammisten vanhemmissa silti ärsyttää. He tuntuvat pitävänsä itseänsä muita parempina. Kuin lapsen vamma tekisi heistä parempia äitejä. Koko ajan kuulen hoettavan kuinka lapsen vamma avasi silmämme ja elämämme on niin paljon syvällisempää ja rikkaampaa kuin terveen lapsen kanssa.

Mikäs siinä, jos he tarvivat vammaisen lapsen ymmärtääkseen äitiyden luonteen. Mutta kaikki eivät tuollaista herätystä tarvitse. Minä olen saanut terveiltä lapsilta varmasti kaiken sen, mitä vammainen lapsi olisi antanut ja enemmänkin. Mahdollisuuden nähdä lapseni aikuistuvan, pärjäävän omillaan ja perustavan aikanaan oman perheen. En kaipaa lapselleni vammaa, osaan rakastaa häntä ihan sellaisena mikä hän on. Surullista jos joku ei siihen pysty. Kuinka moni Downin äiti voi ihan rehellisesti myöntää ettei koskaan toivo lapsensa olevan terve? Tuskin monikaan. Ja sillä joka ei tätä toivo, on mielestäni asenteessa jotain vikaa. Jos äiti toivoo lapsensa olevan mielummin vammainen kuin terve, ei hän kyllä ainakaan toivo lapselleen parasta. Onko se hyvää äitiyttä että toivoo lapsensa kärsivän?

Nämä on taas näitä kirjoituksia jossa sanotaan tyyliin:Minulla ei ole mitään vammaisia vastaan MUTTA....

Ymmärrän toki abortin siinä tapauksessa jos lapsella syntymänsä jäkeen todella kovat kivut ja kärsimykset, mutta harvemmin downeilla kuitenkaan niitä on vaan he kykenevät elämään täysipainoista onnellista elämä ja itsenäsitymäänkin kun se aika tulee.

Mielestäni enemmän marttyyrimaista on nostaa itsensä jalustalle sillä, että olisi valmis tekemään abortin downin syndrooma tapauksessa verukkeella että lapsi kärsisi ja olisi onneton elämäänsä Mutta tosiaan jokainen tekee omat ratkaisunsa ja seisoo niiden takana. Toisaalta onkin parempi, ettei sellaisille vanhemmille vammaisia synnykkään, jotka ei pystyisi ehdoitta lastaana rakastamaan vammoista/sairauksista huolimatta ja kokisi poikkeavan lapsen taakkana.

En sanokaan että olisin parempi äiti ja ajattelisin lapsen parasta abortoidessani downin. Olen tuolla aiemmin kirjoittaneen kanssa yhtä mieltä siitä että downit pystyvät yleensä varsin hyvään ja täysipainoiseen elämään, ovatpa vielä monesti aurinkoisia luonteitakin.

Mutta aivan itsekkäästi elämääni punniten olen tullut siihen tulokseen etten halua uhrata elämääni vammaisen lapsen hoitoon. Oli sitten miten tahansa palkitsevaa, se vaati paljon enemmän jaksamista kuin terveen kanssa, huolta lapsen tulevaisuudesta jne. Haluan lapsieni kasvavan aikuisiksi ja aikanaan toivon saavani nauttia lapsenlapsista. Pakko myöntää että downin kanssa elämä ei sujuisi nin ja voi olla että tuntisin katkeruutta siitä, mitä lapsen vamma vie elämästämme pois.

Lapsieni terveys on minulle tärkeä asia. En sano että he olisivat sen arvokkaampia ja rakkampia kuin vammaiset lapset vanhemmilleen. Olen kuitenkin kyllästymiseen asti kuullut kuinka terveen lapsen äitinä en voi ymmärtää mitä rakkaus vammaiseen lapseen tarkoittaa. Jokainen lapsi on vanhemmilleen se rakkain olento maailmassa eikä sen suurempaa rakkautta ole olemassakaan. Inhottaa vaan katsella kuinka lapsen vammalla ratsastetaan, kalastetaan huomioa ja nostetaan itsensä muiden yläpuolelle.

Vaikka en vammaista lasta haluakaan, omia lapsiani rakastan täysin ehdoitta ja yli kaiken. Jopa niin paljon etten halua heidän joutuvan elämään sisaruksen vamman tai sairauden varjossa. :heart:

Kerrot rakastavasi lapsiasi täysin ehdoitta, mutta toisessa lauseessa myönnät että haluat nähdä heidän itsenästyvän, aikuistuvan ja saavan lapsia yms. Tämä on ihan normaalia (eikä vähennä rakkautta lapsiaan kohtaan) että kuitenkin alitajuntaisesti asettaa lapsilleen erillaisia odotuksia tai tavoitteita.
Vammaisen lapsen kanssa ei ole mahdollista suunnitella tulevaisuutta ja odottaa tyyliin:silloin kun meidän Maija pääsee ylioppilaaksi tai menee naimisiin... Ja mielestäni tämä on se, mitä tarkoitetaan lauseella vammaista lastaan rakastaa ehdoitta (ja siis edelleenkin mainitsen että rakkauden määrä ei ole varmastikkaan yhtään sen enempää tai vähmepää kuin terveen lapsen kohdalla) .

Elämä ei ole kuitenkaan kilpailu, rakkauden määrää ei voi kukaan mitata eikä ole tarvettakaan. Jokainen rakastaa varmasti lapsiaan täydestä sydämestä, mutta onko se sinulta pois jos joku kertoo vammaisen lapsen tuoneen elämään ihan uudenlaista sisältöä ja elämänarvot ovat muuttuneet vammaisen lapsen syntymän jäkeen??
Käsittämätöntä jos joku oikeasti tuntee katkeruutta ja ärsyyntymistä siitäkin

 

\

Minulla ei todellakaan ole mitään vammaisia vastaan, vaikka itse päätyisin aborttiin jo downinkin kanssa. Peesaillen itsekästä äitiä tuossa edellä, en minäkään halua tietoisesti sitoa loppuelämääni lapseen joka ei koskaan aikuistu.

Nostan hattua niille jotka pitävät down-lapsen, on hieno homma että jollain on voimia ja halua tarjota elämä erilaiselle lapselle. Mutta yksi asia vammisten vanhemmissa silti ärsyttää. He tuntuvat pitävänsä itseänsä muita parempina. Kuin lapsen vamma tekisi heistä parempia äitejä. Koko ajan kuulen hoettavan kuinka lapsen vamma avasi silmämme ja elämämme on niin paljon syvällisempää ja rikkaampaa kuin terveen lapsen kanssa.

Mikäs siinä, jos he tarvivat vammaisen lapsen ymmärtääkseen äitiyden luonteen. Mutta kaikki eivät tuollaista herätystä tarvitse. Minä olen saanut terveiltä lapsilta varmasti kaiken sen, mitä vammainen lapsi olisi antanut ja enemmänkin. Mahdollisuuden nähdä lapseni aikuistuvan, pärjäävän omillaan ja perustavan aikanaan oman perheen. En kaipaa lapselleni vammaa, osaan rakastaa häntä ihan sellaisena mikä hän on. Surullista jos joku ei siihen pysty. Kuinka moni Downin äiti voi ihan rehellisesti myöntää ettei koskaan toivo lapsensa olevan terve? Tuskin monikaan. Ja sillä joka ei tätä toivo, on mielestäni asenteessa jotain vikaa. Jos äiti toivoo lapsensa olevan mielummin vammainen kuin terve, ei hän kyllä ainakaan toivo lapselleen parasta. Onko se hyvää äitiyttä että toivoo lapsensa kärsivän?

Olen myös kuullut vammaisten lasten vanhempien sanovan näin, mutta en osaa ärsyyntyä siitä. Pikemmin olenlen vain onnellinen että osaavat löytää lapsensa vammasta tuollaisia puolia, eivätkä katkeroidu tai ole pettyneitä lapsensa erilaisuuteen. En usko kenenkään nostavan itseään paremmaksi äidiksi, vaikka sanookin lapsen vamman antaneen jotain mitä terveeltä lapselta ei saisi.

Uskon sen olevan vähän sama juttu kun sellaisten ihmisten kanssa jotka vammautuvat aikuisena. Olen puhunut erään sukulaiseni kanssa joka kolmekymppisenä halvaantui vyötäröstä alaspäin. Hänellä oli aiemmin elämässään kaikki hyvin, vaimo, pieni lapsi, mieluinen työ, omakotitalo. Tuntui oudolta kun hän alkoi puhua vammautumisen olleen lahja. Kuinka hänen elämänsä on sen jälkeen ollut rikkaampaa jne. Hän selitti sitten kuinka lähellä kuolema oli ollut, miten hän vasta nyt osaa arvostaa elämää itsessään, nauttia pikkuasioista. Ei enää pidä mitään itsestäänselvyytenä jne. ymmärtää kuinka paljon perhe hänelle merkitsee ja miten turhaa kaikki kiire ja materia loppujen lopuksi on.

Ehkä vammaisen lapsen vanhemmat kokevat jotain samanlaista. Mikään ei ole itsestään selvää, osaa nauttia pienistäkin edistysaskeleista. Tajuaa kuinka rakas lapsi on vaikkei tämä koskaan itsenäistyisi, saisi hienoa ammattia, perustaisi omaa perhettä. =)

 

Minä myös olen itsekäs enkä halua vammaista lasta,en vaikka downit olis miten ihastuttavia.Olen kiitollinen terveistä lapsistani jotka jonakin päivänä seisovat omilla jaloillaan.En haluaisi yli nelikymppisenä joutua vastuuseen vammaisesta lapsesta ja vetää perässäni lopun elämääni sellaista lasta.Pitäkää minua itsekkäänä mutta mielestäni kun on oikeus päättää haluaako vammaisen lapsen niin ei kiitos en halua.
Joskus silti syntyy vammainen lapsi vaikka raskaus ei anna siihen viitteitä,sille ei sitten mitään voi mutta ehdoin tahdoin en ikinä.
Eräässäkin perheessä on neljä lasta,kaikki jollain tapaa vammaisia ja silti on tulossa vielä viideskin vammainen lapsi.Tuossa vaiheessa jo pitäisi pakkokieltää hankkimasta lisää lapsia kun on ihan selvää että kaikissa on joku vamma.Rehellinen mielipiteeni josta saa vetää herneet ketä se huvittaa.Se että haluan vain terveitä lapsia ja heitä olen saanut ei tee minusta silti huonompaa äitiä kun vammaisen lapsen äidit ovat.Omia voimavarojani mietin.

 

\

Minä myös olen itsekäs enkä halua vammaista lasta,en vaikka downit olis miten ihastuttavia.Olen kiitollinen terveistä lapsistani jotka jonakin päivänä seisovat omilla jaloillaan.En haluaisi yli nelikymppisenä joutua vastuuseen vammaisesta lapsesta ja vetää perässäni lopun elämääni sellaista lasta.Pitäkää minua itsekkäänä mutta mielestäni kun on oikeus päättää haluaako vammaisen lapsen niin ei kiitos en halua.
Joskus silti syntyy vammainen lapsi vaikka raskaus ei anna siihen viitteitä,sille ei sitten mitään voi mutta ehdoin tahdoin en ikinä.
Eräässäkin perheessä on neljä lasta,kaikki jollain tapaa vammaisia ja silti on tulossa vielä viideskin vammainen lapsi.Tuossa vaiheessa jo pitäisi pakkokieltää hankkimasta lisää lapsia kun on ihan selvää että kaikissa on joku vamma.Rehellinen mielipiteeni josta saa vetää herneet ketä se huvittaa.Se että haluan vain terveitä lapsia ja heitä olen saanut ei tee minusta silti huonompaa äitiä kun vammaisen lapsen äidit ovat.Omia voimavarojani mietin.

Anteeksi, mutta miksi heiltä pitäisi kieltää lasten hankkiminen? Ymmärrän jos et itse halua vammaista lasta, mutta mitä se on sinulta pois jos joku toinen haluaa? En vain oikein tajua...

 

\

\

Minä myös olen itsekäs enkä halua vammaista lasta,en vaikka downit olis miten ihastuttavia.Olen kiitollinen terveistä lapsistani jotka jonakin päivänä seisovat omilla jaloillaan.En haluaisi yli nelikymppisenä joutua vastuuseen vammaisesta lapsesta ja vetää perässäni lopun elämääni sellaista lasta.Pitäkää minua itsekkäänä mutta mielestäni kun on oikeus päättää haluaako vammaisen lapsen niin ei kiitos en halua.
Joskus silti syntyy vammainen lapsi vaikka raskaus ei anna siihen viitteitä,sille ei sitten mitään voi mutta ehdoin tahdoin en ikinä.
Eräässäkin perheessä on neljä lasta,kaikki jollain tapaa vammaisia ja silti on tulossa vielä viideskin vammainen lapsi.Tuossa vaiheessa jo pitäisi pakkokieltää hankkimasta lisää lapsia kun on ihan selvää että kaikissa on joku vamma.Rehellinen mielipiteeni josta saa vetää herneet ketä se huvittaa.Se että haluan vain terveitä lapsia ja heitä olen saanut ei tee minusta silti huonompaa äitiä kun vammaisen lapsen äidit ovat.Omia voimavarojani mietin.

Anteeksi, mutta miksi heiltä pitäisi kieltää lasten hankkiminen? Ymmärrän jos et itse halua vammaista lasta, mutta mitä se on sinulta pois jos joku toinen haluaa? En vain oikein tajua...

Yhteiskunnalle tulee kalliiksi,todella kalliiksi tuo perhe.Veronmsksajia ei ole ketään siitä perheestä eikä tule.Mielestäni ehdoin tahdoin ei saa hankkia vammaisia lapsia vaikka kymmentä perheeseen sen vuoksi että itse tykkää lapsista.Pitää ajatella myös yhteiskunnan varoja mitä tällaisten elättäminen maksaa.

 

\

\

\

Minä myös olen itsekäs enkä halua vammaista lasta,en vaikka downit olis miten ihastuttavia.Olen kiitollinen terveistä lapsistani jotka jonakin päivänä seisovat omilla jaloillaan.En haluaisi yli nelikymppisenä joutua vastuuseen vammaisesta lapsesta ja vetää perässäni lopun elämääni sellaista lasta.Pitäkää minua itsekkäänä mutta mielestäni kun on oikeus päättää haluaako vammaisen lapsen niin ei kiitos en halua.
Joskus silti syntyy vammainen lapsi vaikka raskaus ei anna siihen viitteitä,sille ei sitten mitään voi mutta ehdoin tahdoin en ikinä.
Eräässäkin perheessä on neljä lasta,kaikki jollain tapaa vammaisia ja silti on tulossa vielä viideskin vammainen lapsi.Tuossa vaiheessa jo pitäisi pakkokieltää hankkimasta lisää lapsia kun on ihan selvää että kaikissa on joku vamma.Rehellinen mielipiteeni josta saa vetää herneet ketä se huvittaa.Se että haluan vain terveitä lapsia ja heitä olen saanut ei tee minusta silti huonompaa äitiä kun vammaisen lapsen äidit ovat.Omia voimavarojani mietin.

Anteeksi, mutta miksi heiltä pitäisi kieltää lasten hankkiminen? Ymmärrän jos et itse halua vammaista lasta, mutta mitä se on sinulta pois jos joku toinen haluaa? En vain oikein tajua...

Yhteiskunnalle tulee kalliiksi,todella kalliiksi tuo perhe.Veronmsksajia ei ole ketään siitä perheestä eikä tule.Mielestäni ehdoin tahdoin ei saa hankkia vammaisia lapsia vaikka kymmentä perheeseen sen vuoksi että itse tykkää lapsista.Pitää ajatella myös yhteiskunnan varoja mitä tällaisten elättäminen maksaa.

Tuo oli jo niin paha että menen ihan sanattomaksi...
Olisin itse kyllä valmis pitämään down-lapsen ja miksen vakavamminkin vammaista. Mutta jos tietäisin että lapsestani kasvaisi sinun tavoin ajatteleva aikuinen, silloin tekisin varmasti abortin! Ihan jo tulevia sukupolvia ajatellen, maailma on tarpeeksi paha pikka jo ilman kaltaisiasi...

 

\

\

\

Minä myös olen itsekäs enkä halua vammaista lasta,en vaikka downit olis miten ihastuttavia.Olen kiitollinen terveistä lapsistani jotka jonakin päivänä seisovat omilla jaloillaan.En haluaisi yli nelikymppisenä joutua vastuuseen vammaisesta lapsesta ja vetää perässäni lopun elämääni sellaista lasta.Pitäkää minua itsekkäänä mutta mielestäni kun on oikeus päättää haluaako vammaisen lapsen niin ei kiitos en halua.
Joskus silti syntyy vammainen lapsi vaikka raskaus ei anna siihen viitteitä,sille ei sitten mitään voi mutta ehdoin tahdoin en ikinä.
Eräässäkin perheessä on neljä lasta,kaikki jollain tapaa vammaisia ja silti on tulossa vielä viideskin vammainen lapsi.Tuossa vaiheessa jo pitäisi pakkokieltää hankkimasta lisää lapsia kun on ihan selvää että kaikissa on joku vamma.Rehellinen mielipiteeni josta saa vetää herneet ketä se huvittaa.Se että haluan vain terveitä lapsia ja heitä olen saanut ei tee minusta silti huonompaa äitiä kun vammaisen lapsen äidit ovat.Omia voimavarojani mietin.

Anteeksi, mutta miksi heiltä pitäisi kieltää lasten hankkiminen? Ymmärrän jos et itse halua vammaista lasta, mutta mitä se on sinulta pois jos joku toinen haluaa? En vain oikein tajua...

Yhteiskunnalle tulee kalliiksi,todella kalliiksi tuo perhe.Veronmsksajia ei ole ketään siitä perheestä eikä tule.Mielestäni ehdoin tahdoin ei saa hankkia vammaisia lapsia vaikka kymmentä perheeseen sen vuoksi että itse tykkää lapsista.Pitää ajatella myös yhteiskunnan varoja mitä tällaisten elättäminen maksaa.

Mikäs se yhteiskunta onkaan?? Me kaikki, vammattomat, vammaiset, sairaat ja terveet. Jokainen yhtä tärkeä ihminen, kaikkea kun ei voi kuitenkaan mitata tuottavuudessa/rahassa!
Ei ihme että edelleen on ihmisiä jotka syrjivät/kammoksuvat vammaisia ihmisiä jos vanhemmat antavat tuon suuntaista asenne- kasvatusta.

Mitäs sitten jos sinunkin ns. terveet lapset sairastuvat aikuisena mielenterveysongelmiin, vammautuvat onnettomuudessa, jäävät kiinni alkoholiin tai huumeisiin tai vaikka haluat ryhtyä omasta halustaan työttömiksi. Kukas tämän maksaa?? eiköhän se ole se samainen yhteiskunta

Elämä ei ole niin musta-valkoista, värejäkin mahtuu sekaan jos vaan osaa katsoa :flower:

 

Turha sitä on yksittäisiä perheitä haukkua kyllä niitä verorahoja menee jos johonkin turhuuksiin. B) B) B)

 

\

Minä myös olen itsekäs enkä halua vammaista lasta,en vaikka downit olis miten ihastuttavia.Olen kiitollinen terveistä lapsistani jotka jonakin päivänä seisovat omilla jaloillaan.En haluaisi yli nelikymppisenä joutua vastuuseen vammaisesta lapsesta ja vetää perässäni lopun elämääni sellaista lasta.Pitäkää minua itsekkäänä mutta mielestäni kun on oikeus päättää haluaako vammaisen lapsen niin ei kiitos en halua.
Joskus silti syntyy vammainen lapsi vaikka raskaus ei anna siihen viitteitä,sille ei sitten mitään voi mutta ehdoin tahdoin en ikinä.
Eräässäkin perheessä on neljä lasta,kaikki jollain tapaa vammaisia ja silti on tulossa vielä viideskin vammainen lapsi.Tuossa vaiheessa jo pitäisi pakkokieltää hankkimasta lisää lapsia kun on ihan selvää että kaikissa on joku vamma.Rehellinen mielipiteeni josta saa vetää herneet ketä se huvittaa.Se että haluan vain terveitä lapsia ja heitä olen saanut ei tee minusta silti huonompaa äitiä kun vammaisen lapsen äidit ovat.Omia voimavarojani mietin.

Ihan uteliaisuudesta kysyn miten tuo pakkokieltäminen voisi toimia? Pakkoaborttiko vai sterilisaatia? Vai yhteiskunnan tukien poistamista? Tarkoitetaanko yhteiskunnan tuilla tässä tapauksessa vammaisesta lapsesta aiheutuvia erityiskuluja vai otetaanko myös lapsilisät, äitiyspäivärahat jne pois?

Koskisiko tämä jo ensimmäistä lasta odottvaa, jonka lapsella todettaisiin vamma seulonnoissa, vai olisiko joku sallittu määrä vaamaisia lapsia/perhe? Entä jos vammaa ei tiedetä etukäteen, menettääkö vanhemmat tuet myös silloin? Entä jos vammaisen lapsen saanut tulee uudelleen raskaaksi eikä halua mennä seulontoihin. Pitäisikö hänet pakottaa, jos on olemassa riski että uusikin lapsi on vammainen?

Hirveä määrä kysymyksiä, mutta on niin erikoinen ehdotus että herää mielenkiinto mitä tuolla tarkoitetaan.

 

\

\

Minä myös olen itsekäs enkä halua vammaista lasta,en vaikka downit olis miten ihastuttavia.Olen kiitollinen terveistä lapsistani jotka jonakin päivänä seisovat omilla jaloillaan.En haluaisi yli nelikymppisenä joutua vastuuseen vammaisesta lapsesta ja vetää perässäni lopun elämääni sellaista lasta.Pitäkää minua itsekkäänä mutta mielestäni kun on oikeus päättää haluaako vammaisen lapsen niin ei kiitos en halua.
Joskus silti syntyy vammainen lapsi vaikka raskaus ei anna siihen viitteitä,sille ei sitten mitään voi mutta ehdoin tahdoin en ikinä.
Eräässäkin perheessä on neljä lasta,kaikki jollain tapaa vammaisia ja silti on tulossa vielä viideskin vammainen lapsi.Tuossa vaiheessa jo pitäisi pakkokieltää hankkimasta lisää lapsia kun on ihan selvää että kaikissa on joku vamma.Rehellinen mielipiteeni josta saa vetää herneet ketä se huvittaa.Se että haluan vain terveitä lapsia ja heitä olen saanut ei tee minusta silti huonompaa äitiä kun vammaisen lapsen äidit ovat.Omia voimavarojani mietin.

Ihan uteliaisuudesta kysyn miten tuo pakkokieltäminen voisi toimia? Pakkoaborttiko vai sterilisaatia? Vai yhteiskunnan tukien poistamista? Tarkoitetaanko yhteiskunnan tuilla tässä tapauksessa vammaisesta lapsesta aiheutuvia erityiskuluja vai otetaanko myös lapsilisät, äitiyspäivärahat jne pois?

Koskisiko tämä jo ensimmäistä lasta odottvaa, jonka lapsella todettaisiin vamma seulonnoissa, vai olisiko joku sallittu määrä vaamaisia lapsia/perhe? Entä jos vammaa ei tiedetä etukäteen, menettääkö vanhemmat tuet myös silloin? Entä jos vammaisen lapsen saanut tulee uudelleen raskaaksi eikä halua mennä seulontoihin. Pitäisikö hänet pakottaa, jos on olemassa riski että uusikin lapsi on vammainen?

Hirveä määrä kysymyksiä, mutta on niin erikoinen ehdotus että herää mielenkiinto mitä tuolla tarkoitetaan.

Kirjoitin että perheessä jo neljä vammaista lasta,viides tulossa jolla sama vamma.Miksi ehdoin tahdoin synnyttää maailmaan viisi lasta joista jokaisesta tiedetään ettei heistä tule koskaan muuta kuin laitoshoidokkeja kun omilta vanhemmilta voimavarat loppuu.Joku järki siinäkin pitää olla ja jos ei sitä itse tajua,yhteiskunta on sitä varten että viisaammat neuvoo.Vammaistuet pois tämmöisiltä perheiltä.

 

\

\

\

Minä myös olen itsekäs enkä halua vammaista lasta,en vaikka downit olis miten ihastuttavia.Olen kiitollinen terveistä lapsistani jotka jonakin päivänä seisovat omilla jaloillaan.En haluaisi yli nelikymppisenä joutua vastuuseen vammaisesta lapsesta ja vetää perässäni lopun elämääni sellaista lasta.Pitäkää minua itsekkäänä mutta mielestäni kun on oikeus päättää haluaako vammaisen lapsen niin ei kiitos en halua.
Joskus silti syntyy vammainen lapsi vaikka raskaus ei anna siihen viitteitä,sille ei sitten mitään voi mutta ehdoin tahdoin en ikinä.
Eräässäkin perheessä on neljä lasta,kaikki jollain tapaa vammaisia ja silti on tulossa vielä viideskin vammainen lapsi.Tuossa vaiheessa jo pitäisi pakkokieltää hankkimasta lisää lapsia kun on ihan selvää että kaikissa on joku vamma.Rehellinen mielipiteeni josta saa vetää herneet ketä se huvittaa.Se että haluan vain terveitä lapsia ja heitä olen saanut ei tee minusta silti huonompaa äitiä kun vammaisen lapsen äidit ovat.Omia voimavarojani mietin.

Ihan uteliaisuudesta kysyn miten tuo pakkokieltäminen voisi toimia? Pakkoaborttiko vai sterilisaatia? Vai yhteiskunnan tukien poistamista? Tarkoitetaanko yhteiskunnan tuilla tässä tapauksessa vammaisesta lapsesta aiheutuvia erityiskuluja vai otetaanko myös lapsilisät, äitiyspäivärahat jne pois?

Koskisiko tämä jo ensimmäistä lasta odottvaa, jonka lapsella todettaisiin vamma seulonnoissa, vai olisiko joku sallittu määrä vaamaisia lapsia/perhe? Entä jos vammaa ei tiedetä etukäteen, menettääkö vanhemmat tuet myös silloin? Entä jos vammaisen lapsen saanut tulee uudelleen raskaaksi eikä halua mennä seulontoihin. Pitäisikö hänet pakottaa, jos on olemassa riski että uusikin lapsi on vammainen?

Hirveä määrä kysymyksiä, mutta on niin erikoinen ehdotus että herää mielenkiinto mitä tuolla tarkoitetaan.

Kirjoitin että perheessä jo neljä vammaista lasta,viides tulossa jolla sama vamma.Miksi ehdoin tahdoin synnyttää maailmaan viisi lasta joista jokaisesta tiedetään ettei heistä tule koskaan muuta kuin laitoshoidokkeja kun omilta vanhemmilta voimavarat loppuu.Joku järki siinäkin pitää olla ja jos ei sitä itse tajua,yhteiskunta on sitä varten että viisaammat neuvoo.Vammaistuet pois tämmöisiltä perheiltä.

Pakko vielä hieman kommentoida. Minulla ei ole tässä mitään tilastoja esittää, mutta neuvolassa raskausaikana sain monesti kuulla kuinka valtaosa lapsista syntyy terveinä, vain pieni prosentti vammaisina. Olen myös ymmärtänyt että näistä harvoista vammaisista vauvoista suurin osa on ns. sattuman tulosta, eli perheensä ainoita vammaisia lapsia. Vain harvan lapsen taustalla on joku suvussa kulkeva geenivirhe joka aiheuttaa kaikkien perheen lasten vammaisuuden. Ja näistä perheistä jotka tuollaista periytyvää sairautta kantaa ei varmaan monikaan ole valmis hankkimaan viittä tai useampaa lasta. Varmaan suurimmalla osalla omat voimavarat loppuvat kesken.

Kuvailemiasi perheitä en siis usko suomen kokoisesta maasta kovin montaa löytyvän, ainakaan niin montaa että heistä aiheutuisi kansantaloudellinen ongelma. Jos tuolle säästölinjalle ruvetaan, niin samalla voitaisiin kieltää lisääntyminen kaikilta muiltakin perinnöllisiä sairauksia kantavilta perheiltä. Ja niiltä joiden elintavat aiheuttavat ylipainoa ja sitäkautta muita elintasosairauksia. Tupakoivilta ja alkoholisteilta... Lista on loputon, harvalla meistä oikeastaan olisi lupa lisääntyä.

Mutta loppupelissä asumme kuitenkin hyvinvointivaltiossa. Tällaisen valtion tarkoituksena on huoletia heikoimmistaan, niin lapsista, vanhuksista, vammaisista, sairaista, alkoholisteista, narkomaaneista kuin rikollisistakin. Ihan jokaisesta meistä. Itse olen tämän reilun 30vuotisen elämäni aikana ollut uskomattomankin terve. Töissä olen käynyt 15-vuotiaasta asti enkä sairaslomalla ole ollut päivääkään, edes yhtään reikää ei hampaistani löydy! =) Myös kaksi lastani ovat olleet terveitä ainakin tähän asti. Varmaan ainoita aikoja jolloin olen yhteiskunnan varoilla elellyt, ovat opiskeluaika ja äitiyslomat. Silti maksan mielelläni palkastani veroja, enkä jaksa vaivata päätäni sillä kenen elättämiseen nuo rahat kuluvat. Olen onnellinen kun tiedän että jos jonain päivänä itse joudun heikkoon asemaan, tämä yhteiskunta auttaa myös minua.

 

sehän se oliskin vinha ajatus. että ihmisiltä kiellettäisiin lasten tekeminen jos elintavoista tai geeneistä löytyy vikaa.

sitä voi kutsua rotujalostukseksi.

 

\

Minulla on 3 vuotias down-tyttö,enkä todella ymmärrä niitä jotka eivät hyväksy vammaista lasta.Rakastamme koko perhe tytärtämme, muille lapsille hän on erittäin tärkeä.Te ,jotka haluatte "terveitä lapsia",on parempi että saatte niitä.En usko, että teille annettaisiinkaan tälläisiä lahjoja,kun ette heidän arvoaan kuitenkaan ymmärtäisi.Tiedättehän,että kaikilla ihmisillä on oikeus elää,niin teillä täydellisillä,kuin meillä "epätäydellisillä".Toivottavasti osaan kasvattaa lapseni niin,etteivät he aliarvioi ihmisiä,vaan hyväksyvät jokaisen omana itsenään.
Nämä erityislapset ovat vanhemmilleen todella rakkaita,ei viitsitä mollata heikkoja,jotka eivät osaa pitää puoliaan.Pyydän,älkää opettako omille lapsillenne samoja arvoja ,kuin itsellänne on.

KIvasti korjoitettu!

Itselläni on kolme lasta, joista nuorin on Downvauva, yllätyssellainen. Seerumiseulat ja niskaturvotus+nenäluu ultra ei kertonut totuutta. Ikäni puolesta kuuluin riskiryhmään, mutta olin joitakin viikkoja liian nuori ratkaisevilla raskausviikoilla ja lapsivesipunktioon en päässyt. En tosin olisi mennytkään. Otimme tietoisesti sen pienen riskin Down lapsesta, jonka tilastojen mukaan tiesimme olevan.
Lapsi syntyi ja syndrooma todettiin. Putosin, eihän tässä näin pitänyt käydä! Itkimme ja surimme. Sain vauvan viereeni, ja voi, tuo pieni käärö painautui tiukemmin kylkeeni kuin sanoen " aiti, minä tässä, älä pelkää minua. Minä olen lapsesi aivan kuin M ja P,ja minä tarvitsen sinua". Voi kuinka hyvältä tuo kosketus tuntui, muistan vieläkin sen ihollani. Pian tämän jälkeen lapsi alkoi hamuta maitoa ja voi kuinka iloissani sitä hänelle annoin.

Rakkauteni lapseen syveni ja syveni hyvin nopeasti ja jatkaa sitä edelleen. Aivan kuten isompienkin laspen kohdalla. Kaikki kolme ovat tasavertaisia, yhdellä vain on kehitysvamma ja hänen kanssaan tehdään töitä jotta asioita opittaisiin.
Koen olevani erilainen äiti. Saan seurata normaalisti kehittyviä lapsia ja tukea kehitysvammaisen ihanan lapseni kehitystä. Hän ei itke turhasta, on hyväntuulinen ja aina valmis ottamaan osaa nauruun jne.
Pois en antaisi ketään. En myöskään olisi kyennyt tekemään aborttia jos olisimme kromosomivastauksen saaneet.

Jos vielä tulen raskaaksi niin olemme jo keskustelleet mieheni kanssa, että Down lasta ei abortoida!

JOulun odotusta kaikille Down lasten vanhemmille! :heart:

 

minulla on viiden kuukauden kokemus "terveestä" Down-pojasta.Meillä ei siis muita sairauksia,vaan ollaan saatu elää ihan "normaaleja"vauvan päiviä.Poika on viides lapseni ja vanhin lapseni on jo parikymppinen.Itse olen nelikymppinen ja en pelkää tämän erityislapseni "pilaavan" tai olevan "riippana"loppuelämääni.Luulen,että ajastaan hänkin löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa ja irtaantuu perheestäkin,kun vain äitinäkin ymmärrän laskea irti.Murheet ne on varmasti hänestäkin vielä monet,mutta niinhän ne on näistä "terveistäkin",kaikilla omansa,mutta iloa elämään ne lapset tuovat ja opettavat meille vanhemmille aina uutta ja minulle ainakin sitä,että mikään asia ei ole itsestään selvyys...Iloista joulun odotusta kaikille!!!

 

En halua lietsoa keskustelua, mutta minun on pakko kysyä että miksi pääasiassa keskustellaan vain down-ihmisistä? On totta että monella downilla on vain lievä kehitysvamma, osalla keskivaikea ja osalla syvä kehitysvammaisuus, MUTTA maailmassa on niin paljon erilaisia kehitysvammoja, muitakin kuin tuo down...On kehitysvammoja joissa vauva ei koskaan opi vaikkapa kävelemään, syömään itsenäisesti, ei opi kuivaksi jne. jne. Eli sen luokan vammoja jotka vaativat kirjaimelliseti 24h / vrk hoitoa. En siis menisi niin jyrkästi tuomitsemaan ihmiset jotka harkitsevast aborttia tai vaikea vammaisen lapsen saatuaan harkitsevat joko kokopäiväistä tai intervelli-tyylistä hoitoa hoitolaitoksessa.

 

anteeksi intervalli-tyylistä...

 

\

En halua lietsoa keskustelua, mutta minun on pakko kysyä että miksi pääasiassa keskustellaan vain down-ihmisistä? On totta että monella downilla on vain lievä kehitysvamma, osalla keskivaikea ja osalla syvä kehitysvammaisuus, MUTTA maailmassa on niin paljon erilaisia kehitysvammoja, muitakin kuin tuo down...On kehitysvammoja joissa vauva ei koskaan opi vaikkapa kävelemään, syömään itsenäisesti, ei opi kuivaksi jne. jne. Eli sen luokan vammoja jotka vaativat kirjaimelliseti 24h / vrk hoitoa. En siis menisi niin jyrkästi tuomitsemaan ihmiset jotka harkitsevast aborttia tai vaikea vammaisen lapsen saatuaan harkitsevat joko kokopäiväistä tai intervelli-tyylistä hoitoa hoitolaitoksessa.

Johtuisikohan siitä että down on sellainen vamma josta varmaan jokaisella on jokin mielikuva? Ja kun raskausajasta ja sikiöseulonnoista puhutaan, niin downiahan tuo niskapoimu-ultra lähinnä metsästää (ok, kromosomihäiriöitä ylipäätänsä, mutta kun down sattuu olemaan niistä ylivoimaisesti yleisin). Lisäksi down on mahdollinen selvittää 100% varmuudella tuossa lapsivesipunktiossa, eli ihanteellinen keskustelun aihe; "mitä tekisin jos saisin tietää, että tuleva lapseni..."

Monien muiden vammojen kohdalla ei selvittäminen ole näin helppoa, joskus lapsi syntyy vammaisena vaikka kaikki testit on tehty. Lapsi saattaa vammautua vaikka synnytyksessä, jos oikein huono tuuri käy.

Tuota arvokeskustelua lisää vielä se, että down itsessään ei ole niitä pahimpia vammoja. Parhaassa tapauksessa lapsi selviää ilmän liitännäissairauksia ja pystyy elämään onnellista ja täyteläistä elämää. Mutta se kolikon toinen puoli, voi olla että lapsella on paljon vaikeita sairauksia jotka saattavat jopa katkaista elämänlangan lyhyeen. Kaikkea emme tiedä pelkän down-diagnoosin perusteella. Eli mitä tekisin: uskallanko luottaa siihen että lapseni on tarpeeksi hyväkuntoinen saadakseen onnellisen elämän, vai päädynkö varmuuden vuoksi aborttiin. Molemmissa vaihtoehdoissa on riskinsä.

 

Loppujen lopuksi ei koskaan voi olla täysin varma millaisen lapsen saa ennen kuin se lapsi on sylissä syntymän jälkeen.
Ikä on riskitekijä mutta silti minä en nelikymppisenä odottajana lähtenyt mihinkään seulontoihin.
Jos tätä kaikkea alkaa pelätä hurjasti jo ennakkoon niin ja pelkää koko raskautensa ajan, niin kannattaako sitä sitten enää harkita lapsentekoa missään iässä, koska ei nuo riskit kuitenkaan puhtaasti ikäsidonnaisia ole vaan kaikenlaista voi sattua kaikessa iässä ja myös ns terve lapsi voikin vammautua synnytyksessä syystä tai toisesta. Ja se terveenä syntynyt lapsi juosta vaikka parivuotiaana auton alle ja sitten päätyä neliraajahalvaantuneena täysin toisten autettavaksi tai vaikka saada vamman jolloin menettääkin puhekykynsäkin vielä.
Minä myönnän että olen taas vanhanaikainen ajautuksissani ja sitä mieltä että jos lasta haluaa, lapsi on myös otettava vastaan sellaisena kuin on eikä lähteä valitsemaan millaisen haluaa. Kaikille kun ei kuitenkaan sitä lasta suoda ollenkaan.
Raskasta varmaan on vammaisen lapsen kanssa mutta ne downit jotka tunnen tuovat kuitenkin valoa ja rakkautta perheeseensä ja ystävilleen ja opettavat sen että tähän kylmään maailmaan tarvitaan aitoja tunteita. Lasteni päiväkodissa on myös ollut kaksi vakavammin vammaista lasta jotka kuitenkin ovat sopeutuneet sinne ja opettaneet muitakin lapsia suvaitsevaisuuteen ja ymmärtämään että me kaikki olemme ihmisiä ja samanarvoisia jumalan edessä, jos tällainen sanonta sallitaan, niin miksi ei myös ihmisten edessä.
Mutta tämähän on taas niitä kysymyksiä joissa kukin ajattelee tavallaan ja myös ajattelee sen oman jaksamisensa tavallaan. annetaan kullekin lupa tehdä ajatustensa mukaan vaikka minä tässä toinkin pitkän pätkän omia ajatuksiani.

 

Se että lapsi syntyy terveenä ei silti takaa sitä, että lapsi olisi terve lopun elämää!! Esim.onnettomuudet tai jotkin sairaudet voivat aiheuttaa halvaantumisia yms.

 

\

Se että lapsi syntyy terveenä ei silti takaa sitä, että lapsi olisi terve lopun elämää!! Esim.onnettomuudet tai jotkin sairaudet voivat aiheuttaa halvaantumisia yms.

voi hyvänen aika sentään! Eiköhän tuo asia ole ilmiselvää kaikille!!! Tottakai lapsi voi vammautua vaikkapa synnytyksessä, mutta kun meille on annettu mahdollisuus käydä kattavissa tutkimuksissa niin miksi jättää sellaiset tilaisuudet käyttämättä? Toki on parempi että mahdollinen vamma olisi etukäteen tiedossa, koska ainoastaan siten voi jo ennen synnytystä ottaa selville siitä ja siten varautua vammaisen lapsen saamiseen. En menisi tuomitsemaan ihmisiä jotka haluavat varautua. Elämässä on niin paljon asioita joihin ei voi vaikuttaa, mutta ne joihin voi kannattaa pitää mielessä.

 

\

\

Se että lapsi syntyy terveenä ei silti takaa sitä, että lapsi olisi terve lopun elämää!! Esim.onnettomuudet tai jotkin sairaudet voivat aiheuttaa halvaantumisia yms.

voi hyvänen aika sentään! Eiköhän tuo asia ole ilmiselvää kaikille!!! Tottakai lapsi voi vammautua vaikkapa synnytyksessä, mutta kun meille on annettu mahdollisuus käydä kattavissa tutkimuksissa niin miksi jättää sellaiset tilaisuudet käyttämättä? Toki on parempi että mahdollinen vamma olisi etukäteen tiedossa, koska ainoastaan siten voi jo ennen synnytystä ottaa selville siitä ja siten varautua vammaisen lapsen saamiseen. En menisi tuomitsemaan ihmisiä jotka haluavat varautua. Elämässä on niin paljon asioita joihin ei voi vaikuttaa, mutta ne joihin voi kannattaa pitää mielessä.

mielestäni tässä ei ole tuomittu äitejä, jotka haluavat käydä seuloissa. Enemmänkin keskutelua on aiheuttanut se, tekeekö abortin jos tutkimuksissa huomataan jotain poikkeavaa.

 

Kannattais perustaa abortin tehneet keskustelupalsta ja aborttia suunnittelevat erikseen.. vai joko ne lienee.
Niin sais täältä palstalta pois ne abortti keskustelut

 

Voi Äitinen sinua, kyllä se abortti voi olla osa jonkun onnellisena lakanutta odotustakin.

Sinä ehkä voit olla se mamma, joka väkisin tuo maailmaan kärsivän ja 2 kk ikäisenä kuolemaan tuomitun vauvansa. Minä se en ole.

Kyllä näistä asioista pitää voida puhua muuallakin kuin aborttiotsikon alla, kasva aikuiseksi, elämä on.

 

Muistakaa myös se, että lapsella voi olla kromosomivaurio, vaikka sitä ei punktioissa näy. On olemassa satoja erilaisia kromosomipoikkeavuuksia, joista vain pienen pieni osa näkyy tavallisissa tutkimuksissa. Täysin varmasti kromosomivaurion voi välttää vain olemalla hankkimatta lapsia.

 

Kiitoksia tästä ketjusta :flower: tämän luettuamme mieheni kanssa päätimme että seuraavan ja toivotun raskauden aikana kieltäydymme niskapoimu-ultrasta. :heart: :flower: :heart: