Imetyksestä: Mulla on kokemusta imetyksen ohjaamisesta siinä vaiheessa kun sitä ollaan käynnistelemässä sairaalaolosuhteissa ja sitten kotiutuessa ja vielä pidemmäkin ajan päästä neuvolatyön toimesta. Ja ikävä kyllä se on vain niin, että koska on olemassa näitä imetysfanaatikkoja, niin imetysohjausta on vaikea toteuttaa, koska äidit on todella varuillaan ja jännittyneitä siitä, että tuleeko nyt ammattilaiseltakin syytöksiä niskaan jos ei onnistutakkaan. Joillekin se tosiaan on äitiyden mitta miten imettää ja vielä hulluinta on se, että sillä mitataan myös toisten äitiyttä. Plaaaaaa.... Se on todellista taiteilua, että pystyy antamaan faktatietoja, joidenkin uskomusten ylitse ja sitten taas toisaalta niin, että kukaan ei saa ahdinkoa siitä ohjauksesta.
Itselläni epäonnistui täysin ensimmäinen imetys. Halusin tupakoida ja maito väheni sen myötä, kun vältin imetystä tupakoinnin jälkeen. Toista imetin pitkään, koska oksensi aina kaikki korvikkeet ulos ja ei ollu muuta vaihtoehtoa. Nyt tämän kanssa ostan kyllä varuilta muutaman tuttelin kaappiin ja tuttipullot oottamaan, mutta koen että koska olen aikaisemminkin onnistunut alun imetysvaikeudet selättämään, niin nyt sitten itsetunto on vahvempi imetyksenkin suhteen. Aika näyttää. Ja mikä kaikkein suurin motivaattori (hällä väliä mistään lapsen ravinnon saannista tms :kieh
on se, että imetys vei multa 12 kg painoa viime raskauden jälkeen ja toivottavasti nytkin onnistuisi näin
Minä olen miettinyt tuota
sormiruokailua. Eräs ystäväni sitä toteutti ja vaikutti oikein mielenkiintoiselta. Pitäis vaan ehkä enemmän hakea faktaa asiasta. Idea siis on tää, että vauvalla ei
soseuteta ruokia eikä oikeastaan syötetä, vaan lapsi syö perheen mukana itsekseen siitä puol vuotiaasta asti, omalla tahdilla opetellen tiettyjä ruokia. Enimmäkseen mietityttää tässä se, että kun se ruoka menee suuhun isompina paloina kuin soseena, niin eikö ole tukehtumisen vaaraa olemassa, mutta jokin lähde sanoo, että pystyasento aina syödessä ja sellaiset ruuat, jotka eivät murene nopsaan suuhun ja ovat pieniä esim. viinirypäleet niin on vältettävien listalla. Ja tämä ystäväni joka harjoitti tätä sormiruokailua sanoi, että lapselle kehittyy yökkäysrefleksi hyvin helposti, jolloin jos jokin pala oli hankala niin suojausrefleksit toimi hyvin. Vielä kuitenkin vähän jännittävä juttu ja pitää vähän sulatella asiaa. Onneksi tässä nyt on kuitenkin vielä ihan hyvä tovi aikaa, ennen kuin alkaa nämä asiat olla ajankohtaisia
Kivut: Mulla on nuo suonikohjut tuolla alapäässä alkaneet tuntumaan sellaisena kovana paineen tunteena. Sitten siitä ylöspäin kun lähdetään liitoskivut alkaa olla jo ruhtinaalliset. Alavatsa kipuilee sitten säännöllisesti. Supistelut on napakoita, mutta ei voi sanoa, että ovat lähellekään saman tuntosia kuin viimeksi tulleet synnytystä ennakoivat (ei synnytyssupistukset) supistukset. Närästys tuntuu mulla silmissä asti. Oon pähkäilly tätä anatomisesti ajatellen niin, että höyryt nousee putkistoa pitkin ihan joka paikkaan minne on yhteys.
ON:
Eilen oli lääkärinla. Sain sairaslomani, joka jatkuu työsuhteen loppuun asti. Keskiviikkona oli aivan hirveä ilta ja pelkäsin sydämeni pohjasta, että tätä minun oloa ei oteta todesta ja käsketaan vaan jaksaa, kun kerta on enää 2 vkoa jäljellä. Työnantaja tosin ei ollut innoissaan. Aistin hänestä sen, että hällä tympi, kun en aikaisemmin ollut olostani maininnut hänelle ja tämä tuli nyt ehkä vähän yllätyksenä. Mutta enpä tuota kokenut velvollisuudekseni alkaa kehoni tuntemuksia hänelle raportoimaan yksityiskohtaisesti. Mainitsin kyllä, että välistä on hankalaa ollut kun vointia kysyttiin.
No sitten koska sokerit on olleet omissa mittauksissani koholla, niin tehtiin sitten se kokoarvio. 1790g ja juurikin näille viikoille sopiva keskikokoinen vauva. Ja sain myös eilen kaikkein parhaimman ultrakokemukseni. Vauveli nimittäin katsoin suoraan kohti anturia ja aivan selvästi imi peukaloaan, koko kasvojen lihaksisto hytkyi, kun oli kovat harjoittelut käynnissä :heart: Tuli jotenkin hurja "rakkaudenpuuska", että siellä nyt on viehättävä vauva, joka oikeasti on kohta vierellä.
Paino oli noussut viime viikosta 600g. Ja nyt siis alkaa ahdistamaan, jos tällaista viikkonousua tapahtuu, niin loppujen lopuksi on sitten tullut ylipainoiselle liikaa kiloja. Se kun on ollut ihan maltillista viime päiviin asti.
RR oli ok. Pulssi vain mulla on suht korkea. Mutta pistän sen tuon lääkityksen lopettamisen piikkiin ja sen myötä kehittyneeseen alhaiseen stressinsietokykyyn. Tympeä nla-täti oli tänään ihan hyvillä fiiliksillä. Mietiskelen vain tässä, että voimavarakyselyssä kysytyt lapsuudenkokemukset ja niihin vastaamani "ei onnellinen" jne. jutut otanko esille ens käynnillä vai odotanko omaa tätskää takaisin. Toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä miten hän hoitaa asian puheeksi ottamisen.
rv 31+5
