*Elokuun nassukat huhtikuussa*

Tervetuloa Whisper! :wave:

Heh, tuli taas kerran semmonen olo, et kaikki tuntee apinan, mut apina ei tunne ketään! :D
Aikoinaan se tuli siitä, kun arvostelin näyttelyissä eläimiä, niin kyllähän moni tuomarin tuntee, mut tuomari vaan ne eläimet. Ja nyt dokkarin ja muutaman lehtijutun jälkeen huomaan tätä samaa olevan ilmassa. Mut ei sen väliä, koska sehän tarkoittaa samalla sitä, että "pienen ihmisen kansanterveystyömme" on tuottanut tulosta ja ollaan saatu vähän lapsettomuudelle julkisuutta.. :)

Joku nainen kysyi multa yks päivä Koskarin hississä, että "sähän kirjoittelet Kaksplussalla.." tai jotain tuon tyylistä.. En muista ihan tarkasti. Oli vissiin keskustellut kanssani jostain dokkariin tai lapsettomuusasioihin liittyvistä jutuista ja hän lupasi seuraavalla kerralla mainita kun ollaan samassa ketjussa taas.

Missäpäin kaupunkia asut Whisper? Me asutaan Ristinarkussa.
Meidän Mimmi syntyi 38+6 ja odotan kyllä, että tämäkin asuakas purkaa vuokrasopimuksensa hyvissä ajoin. Toksemia tulee kuitenkin.. Toivottavasti ollaan yhtä aikaa, ois kiva kun ois joku "tuttu" samaan aikaan. Viimeks olin siellä yhteensä 11 pitkää päivää.
Kuka teille muuten teki rakenneultran?

Simasta.. Mä en pysty juoda mitään alkoholipitoista yhtään. Olen juonut viimeksi sinä päivänä kun täytin 18v ja siitä alkaa olla ööh.. 13vuotta? Anoppi tarjosi jokunen vuosi sitten kaupan simaa ja siinä ei kuulemma ollut prosentteja. Vaan kohta alkoi henkeä ahdistaa ja olihan siinä 0,7%. En ole sen jälkeen ottanut missään juhlissakaan alkumaljana muuta kuin limsaa tai Pommaccia. Olisin varmaan muutenkin absolutisti, koska ne kerrat (alle 10x) kun alaikäisenä piti sitä touhua kokeilla, niin eivät olleet mieleen. Inhoan sitä olotilaa mikä tulee alkoholista, samoin kuin esim. kipupumpusta sektion jälkeen. Ja kaikista keskushermostoon vaikuttavista aineista muutenkin. Ja onhan ne niin pahojakin! :x

Mun pissajuttu.. Oireet loppui eilen illalla kuin seinään!! Yhtäkkiä vaan tajusin, että nyt ei yhtään vihlo ja kirvele. Hetken kuluttua tajusin, että äskenhän mahassa kävi pieni myllerrys.. Että oisko tää lapsukainen sitten kääntynyt takaisin johonkin toiseen asentoon?
Nyt sujuu pissaaminen ihan normaalisti, eikä ole mitään vaivoja. Yölläkin nukuin 4h, kävin pissareissun ja nukuin 5h. Soitin tänään viljelyvastausta, niin se oli sitten odotetusti negatiivinen. Aika ihanaa! :)

Mulla nousee nyt paino ihan huimaa vauhtia.. 1,2kg tullu viikossa! :O
No eilen söin ne 8 nugettia, mut muuten oon kyllä vetäny ihan normaalia maltillista linjaa. Ja sokerit ollu nyt viikon tosi hyviä. Ei ymmärrä..

Raitis ja Rakkaus 21+5

ps. Odotuskirjan mukaan..
Rv 22: Lapsen kokopituus n. 26cm, pää-perämitta n. 17,5cm ja paino noin 400g.
Rv 23: Lapsen kokopituus n. 27cm, pää-perämitta n. 19cm ja paino noin 500g. :heart:
 
...taas täällä :ashamed:

...kiitoksia vaan tervetulo toivotuksista...hyvä mieli tulee kun joukkoon mahtuu =)

Raitis me asustellaan täs linnainmaan ja leinolan rajalla...leinolaa siis virallisesti,mut iha heti tässä alkupäässä ku tualta kaupoilta tullaan...eli samalla puolen kaupunkia teidän kanssa... Tosta sairaala ajasta...musta ei toivottavasti tosin seuraa siä sais...nelosen kaa olin siä yhden päivän ja ton viidennen kaa 7tuntia... ;) ...toiveissa siis olis taas pian kotiin päästä...tosin oon uhkaillu ukolle,et kerranki jään vaan makaan sinne valmiin ruuan ääreen...mut ei se kyl lepäämistä mulle siä oo,en oo yhtää sairaala ihmine...
...niin joo ja hyvä kysyy multa,et kuka ultras...ei tää lahopää mitää muista :ashamed:
 
Viimeksi muokattu:
Heippa!
Mä ihan pikaisesti toivottelen uusille tervetuloa. Mä olen ollut vähän hiljanen tässä, kun elämä heitti häränpyllyä yhtäkkiä.. mutta jotenkin pikku hiljaa alkaa elämä taas voittaa. Kai. :)

Mahassa pyöritään ja hyöritään hirveesti, on se vaan ihan tunne.

4D-ultraa oon kovin miettiny, lapsen isä oli sitä mieltä et se on aivan turhaa, mutta nythän mun ei tarviikkaan keltään enää kysellä, joten aattelin et miksen menis pikkusta vielä kattelee :) On se vaan jotenkin niin ihanaa nähdä toinen siellä..

Turun suunnalta olevat: Löytyiskö kiinnostusta tapaamiseen? Musta olis ihana nähdä muita odottajia, vaikka täältä suunnalta kotoisin olen, niin kaverit jääny tossa elämän muuttojen aikana jonnekkin. Ja itseasiassa ilmottauduin yksin odottavien ryhmäänkin, alkaa tossa parin viikon päästä, mutta silti olis kiva nähdä teitä, kenen juttuja täällä päivittäin käynyt lukemassa, vaikka olenkin itse kirjoitellut vähän.. Yritän parantaa tapani :)

Mutta nyt lasten kanssa saunomaan, hyvää illan jatkoa kaikille!

Elzu 22 + 4 ( muistaakseni) :D
 
Whisper kiva kun ilmottauduit taustalta mukaan :)

tyttölupaukseen luotan niin kauan kun toisin todistetaan ;) mulla siis taas 4 viikon päästä ultra,joten vermistelen varmasti siel edelleen :D oon hankkinu jo pinkkiä ja toivon et se olis tyttö kelle mie niitä liivimekkoja tulen pukemaan :D
 
Tervetuloa joukkoon Whisper! Mäkään en tiennyt tuosta diabetesriskin selvittämisestä napaverinäytteestä :-O Sen sijaan olen aika otettu siitä, että ne pystyi jo tämän raskauden aikana mun verikokeesta saamaan selville sikiön RhD tekijän... eli kaikenlaista ne osaavat ottaa selville =)

Kaikki takertui mun abortikommentiin :( Kun itse asiassa ajattelin sitä, että tää piiperö vois jo jäädä henkiin jos niin huonosti sattuisi että haluaisi jo ulos! En tiedä koska niitä ruvetaan täällä hoivaamaan, rv 22+0:n jälkeen mun käsittääkseni sikiö lasketaan vauvaksi jos se syntyy, ja jos kerran maakäräjien terveydenhoidon virallinen kotisivu väittää että rv 23:lla olevalla on henkiinjäämismahdollisuus niin kai niitä sitten jo hoidellaan. Parempi kuitenkin että pysyy siellä missä se on. Minkä taisin jo sanoakin :p

Meillä on tänään 6-vuotis hääpäivä =)

Siobhan ja Plutte 22+3
 
Tervetuloa joukkoon Whisper ja muutkin uudet! Jäi tuo edellisen kuun ketjun lopun lukemine vähän vaillinaiseks mutta taisi uusia mukaan ilmoittautua! :) Miulta on joskus ala-asteella tutkittu verestä se diabetesriski, pikkusisko sairastui sillon. Voimia siulle sen kanssa, mut hyvä että on kaikki menny hyvin! Muistan et se oli alkuun tosi rankkaa, sillon ei oikein tuoteselosteissa vielä ollu mitään hiilihydraattimääriä ja iskä istu puhelimessa soittelemassa millon mihinki kuluttajaneuvontaan.. Nyt sisko 26v sano, et hää unohtaa aina merkata tuon diabeteksen lappusiin, missä kysytään, onko sinulla joku seuraavista sairauksista.. Hänestä kun se diabetes ei ole sairaus vaan ihan elämäntapa :D

Huikkis, toivotaan että noi supistelut ei aiheuta mitään ikävää!!

Nyt ollaan pojanki kanssa jo enempi juteltu vauvasta, en oo halunnu sitä hälle tyrkyttää mut nyt on ruvennu jo ite haastelemaan. Kovasti hää oottaa sitä isoksveljeks tuloa, mut tosiaan saa nähä mikä tilanne on sitte kun se vauva on täs ja pysyy :) Poika on kuitenkin jo 7 et sen puoleen kuitenkin jo ymmärtää et vauva on ihan pieni ja tarviaa sen huomion. Ja hää pystyy tekemää jo sit ihan eri juttuja, vaikka lähtee jääkiekkopelii iskän kanssa :)

Heh, mikähän on kun aina kun tuun tähän koneelle ni vaavi alkaa hillumaan mahassa, mikähän nörtti hänestäki kuoriutuu :LOL:

Jees, nyt mie taidan lähtee leipomaa sämpylöitä!

Summersun 20+3
 
Moi!

Käyn lueskelemassa täällä useita kertoja viikossa, mutta kommentoiminen on taas jäänyt. Nyt tuli taas aihe, joka koskettaa mua niin syvältä ja kipeesti, että pakko tulla kommentoimaan.

Ensinnäkin myöhäisistä raskaudenkeskeytyksistä ei puhuta abortteina vaan juuri myöhäisinä raskaudenkeskeytyksinä. Itse olen sen kokenut, kun rv 23 oli alkamassa, kun rakenneultrassa selvisi viikkoa aikaisemmin täysin yllättäen pienen poikani erittäin pahat ongelmat, jotka olis johtanut todennäkösimmin raskauden keskeytymiseen ennen täysaikaisuutta ja tai viimeistään synnytyksen jälkeen lyhyen kivuliaan elämän jälkeen. Kukaan, ei kukaan, voi arvostella kenenkään ratkaisuja ja tilanteita, jos ei ole itse kokenut samaa. Tapahtuma on sellainen, etten toivo sitä pahimmalle vihamiehellenikään. Saada yhtä äkkiä kuulla, että rakastetulla ja toivotulla lapsella ei olekaan elinmahdollisuuksia tai jos ihme käy, niin on vain lyhyinä ja kivuliaina. :( Ja tosiaan, ainut tapa keskeyttää raskaus on synnyttää pieni. Ja kyllä, joskus harvoin myös pieni on hengissä lyhyen ajan vielä syntymänsä jälkeen, yleensä äidin ja isän rakastetussa sylissä, parhaassa paikassa.
Minä koen, että valitsin maailman suurimmasta rakkaudesta pienelle pojalleni helpotuksen. Otin äitinä kivut, surun ja tuskan itselleni kestettäväksi loppuiäkseni enkä itsekkäästi yrittänyt pitää pientä luonani mahdollisimman pitkään. Itkin lähes puoli vuotta joka päivä, kunnes yksi päivä huomasin, että en ollutkaan itkenyt. Olin vihainen, katkera, aivan loppu. Olin sairaslomalla kolmatta kuukautta. Tunsin (JA TUNNEN) edelleen syyllisyyttä tapahtuneesta, se on niitä äidin tunteita. Olisinko kuitenkin jollain ihmeellä voinut pelastaa lapseni, rakkaudella ja sylillä, tehdä ihmeparantumisen. Järjellä sen tietää, ettei voi. Omaa odotettua poikaa on kuitenkin niin kova ikävä vieläkin reilun kahden vuoden jälkeen, ettei mikään tunne ylitä sitä. Jokainen teistä voi vain kuvitella, että saisi juuri nyt tietää yhtä äkkiä ettei masussa potkiva pieni ikinä voisikaan elää ja joutuisi miettimään, mitä se omassa elämässään tarkoittaa.
Meillä synnytyksen jälkeen pideltiin miehen kanssa pientä enkeliämme sylissä pitkään, paijattiin ja kerrottiin kuinka paljon rakastetaan. Pidettiin oma siunaustilaisuus ja tuhkattiin pieni.

Ja downkeskeytyksistä vielä (mun kohdalla kyse ei ollut downista), usein downit rinnastetaan salkkareiden Roosan ym. ja ollaan kauhuissaan raskauden keskeytyksistä. Oikeasti asia on kuitenkin niin, että suurin osa downeista, jotka saadaan seuloilla kiinni, jää kiinni jo ultratessa mahdollisesti useiden rakennevikojen, suurien niska- ja kokovartaloturvotusten, vaikeiden sydänvikojen ym. takia, jonka jälkeen vasta tarkemmilla testeillä todetaan down. Nämä lievät downithan ei edes välttämättä seuloissa löydy.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole saarnata, vaikka se varmaan vähän siltä kuulostaakin. Haluan vain tuoda oman näkemyksen asiaan, kun tuon kauheuden olen joutunut kokemaan. Tiedän, aihe on tabu, ja siitä ei paljon kirjotella.
Itse olen abortteja vastaan henkiökohtaisesti, ja jos raskaudenkeskeytys-valintojen eteen joutuisin uudelleen, toivoisin, että minulle annettaisiin edes jonkinlainen toivon kipinä pienen tulevaisuudesta. (Tässäkin jokainen tekee tietenkin omat ratkaisunsa)

Toivottavasti en loukkaa ketään, tai saa pahaa mieltä tai huolta pienestä kenellekään. Totuushan on kuitenkin se, ettei ikinä voi tietää, miten raskaus etenee ennenkuin vauva on sylissä. Niskapoimu-ultran jälkeenhän voi jo huo´ahtaa suurimmaksi osin, mutta minä olin yksi niistä todella epäonnekkaista (hyvin pienestä osasta odottajia!!), jotka saivat pahimpia mahdollisia uutisia rakenneultrassa..

Ja vielä rv 22+0 on se raja, jolloin vauva yritetään pelastaa, jos synnytys meinaa käynnistyä liian aikaisin. Ja rv 24+0 on raskaudenkeskeyttämismahdollisuus TEO:n erityisellä luvalla.

Vielä lopuksi, vaikka onkin jo megapitkä viesti, yks mun kirjottamista runoista, joita olen tehnyt monta purkaakseni surua.. Ehkä siitä saa vähän kiinni mun tunteita, joita on niin vaikea kirjottaa muuten auki.

Rakkauden kääntöpuoli 12.6.09

Oletko saanut tuntea
maailman suurimman rakkauden?
Mikä on sen kauniimpaa,
kuin omaa lasta rakastaa.
Silittää poskea, tuudittaa uneen,
suukottaa, pitää lähellään.

Tätä minulle ei suotu. Näytettiin vain, vilautettiin.
Annettiin rakentaa haaveet ja toiveet.
Suunnitella suurinta rakkautta.
Olla onnellisempi kuin koskaan.

Rakkauden kääntöpuoli, sen minä olen saanut kokea.
Miten niin pienessä hetkessä kaikki voi muuttua?
Ylösalaisin, väärinpäin, epätodelliseksi.
Epätodellisuudesta tuleekin hetkessä todellisuus.

Sinä pieni lapseni et tullutkaan syliini.
Miten olinkaan rakkaudella sinua kantanut sydämeni
alla jo yli puoliväliraskauden.
Tuntenut sinun liikkeesi, pehmeät potkut.
Tutustunut sinuun, paijannut, laulanut, jutellut.
Odottanut sinut näkeväni, tuntevani lämpösi vasten ihoani.

Vain sekunneissa maailman suurin rakkaus
näyttikin minulle kääntöpuolensa, Maailman suurimman surun.
Kurkkua kuristi. Voimat katosivat.
Kuin joku olisi repinyt sydämeni rinnastani irti.

Luopumisen tuska.
Siinä olit vielä, sydämeni alla, aarteeni,
mutta minun oli sinusta luovuttava.
Sanoivat, että sinun olisi parempi.
Missä lapsella on parempi kuin äidin sylissä??
Sanoivat, olit liian heikko tänne luoksemme.
Sitä en voinut ymmärtää.
Entä sanonta: Rakkaus parantaa kaikki haavat?
Epätoivoisimmatkin oljenkorret vain mukanani
taistelussa sinusta.

Kuka sen voisikaan ymmärtää?
Minä en hetkittäin vieläkään.
Olit niin lähellä ja rakas, lapseni.
Kasvoit minussa kiinni,
sinunhan piti olla suojassa kaikelta pahalta!

Jo hetken päästä olit poissa, ulottumattomissani.
Revitty irti, tahtomattani, vaikka siihen alistuinkin.
Huusin tuskaani, huusin perääsi.
Se ei tuonut sinua takaisin.
Mikä voisi olla sen pahempaa kuin syli,
joka huutaa tyhjyyttään.
Sinulla oli siihen paikka tehtynä,
pesä, johon olisin sinut sulkenut syleilyyni.

En suostu sinusta luopumaan.
Taistelen. Edes jostakin sinussa.
Kukaan ei voi sinua viedä minulta kokonaan.
Sydämestäni et milloinkaan katoa,
sinne jäit minussa asumaan.
Olet lähempänä minua kuin kukaan muu koskaan.

Äiti rakastaa sinua,
Oma rakas lapseni.

Rikua syvästi ikävöiden,
Äiti

Tiitu ja Leijonanpentu 22+3
 
Viimeksi muokattu:
Eea
Tiitu Kyllä hiljaiseksi vetää. :( Raskautta ja lapsen terveyttä ei saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. En tiedä kuinka itse tuollaisesta koettelemuksesta selviäisin, tai kuinka pystyisin tekemään lopullisen päätöksen.

Voimia ja halaus sinulle!
 
Hei taasen kaikille..

Ajattelin aktivoitua muutaman kk tauon jälkeen. En ole pahemmin jaksanut kirjoitella sen verran kaikkea tässä on tapahtunut.

Kuulumisia: Minulla todettiin diabetes reilu kk sitten ja nyt sitten jo popsin tabuja tähän vaivaan..Suht hyvinä nuo arvot ovat pysyneet toistaiseksi mikä hyvä niin. Painoa on tullut lisää vaan 1kg tähän mennessä, mutta koska tuota elopainoa on jo niin riittävästi niin ylimääräistä ei edes kaivata enää.

Rakenneuä:ssä kaikki oli ok, mutta harmikseni hoitaja ei sanonut kumpi on tulossa. Sanoi vaan että ei pysty sanomaan. Taisi kohdalle vaan tulla nyt sellainen ihminen joka ei sano kenellekkään
:( Sellainen kutina tuosta lausahduksesta jäi. No pitää koittaa onneaan toisella kertaa kun on kontrolli toukokuun lopussa. Sen kummemmin poika tai tyttöoloa ei ole..tosin lähimmät ihmiset veikkaavat tyttöä kaikkien oireiden perusteella mutta katsotaan katsotaan:)

Kovasti pikkuinen tuntuu tuolla mylläävän. Neuvolassa tosin kertaakaan eivät ole sydämenääniä löytäneet...vilahtanut vaan ja samantien katoaa johonkin. Aktiivinen kaveri vissiin :D:D

Hyviä vointeja kaikille!!:flower:


Karo 22+4
 
Kiitos Eea. Sitä miettii itsekin vielä usein, miten koko tilanteesta ja ajasta on voinut selvitä. Mutta vaikka kuinka tuntuu, että oma elämä pysähtyy, aika menee ympärillä eteenpäin. :heart:
Nyt kuitenkin tätä raskautta uudella rakkaudella edetään, vielä kun saatiin rv 19+0 tietää ettei aikaisemmat ongelmat voi uusia enää tässä raskaudessa, niin olo on lähes kuin " normaalilla" odottajalla! :)

Tiitu ja Leijonanpentu rv 22+3
 
karo[/B raskuasdiabeetes vai mikä sul todettiin? voimii sen kans taisteluun...mulla pysyny nyt tosi hyvin kans näilläannoksilla tuon metforemin ansiosta(insuliini lisänä),,mut lekuri varoitteli et 23-26 raskausviikoilla insuliinintarve vois nousta äkistikkin, et pitää olla tarkkana..

tiitulle tahdon sanoo,etten voi edes kuvitella kui kamala tilanne tollanen on..en ole ainuttakaan km edes kokenut,ja silti pelkään ihan hulluna et jotain sattuu..eikä tuo pelko ole hellittäny tuon 10 vuotiaankaan kohdalla :/ pelkäsin hulluna rakenneultraa vaikka rakenteita katsottiin jo rv 16..

( . ) tänne rantautui jonkinlainen flunssa...miehellä ollu pari päivää ja itse heräsin tänä aamuna kurkussa kaktus ja nenä kiervelevänä:/ jospa menis lievänä ohi..lapset säästyny ja monesti onneks säästyvätki kokonaan vaikka me sairastettaskii*koputtaa puuta*


mammy&piiperoinen 20+4
 
Tiitu, :'( Voi ei, sulle on käyny just mun pahin painajainen. Voimia!! :hug: Onneksi tässä raskaudessa kaikki hyvin ja voit jo nauttiakin! :)

Schnappy, joo ootellaan niitä liikkeitä vaan ihan rauhassa, pakko niitten on jossain vaiheessa tuntua! :LOL:

Tapaamisesta lapsimessuilla, sain just omat työvuorot ja näyttää siltä, että mä tuun paikalle perjantaina. Oon ainaki ite valmis vielä tapaamiseen. :) Voisin vaikka seisoskella siellä narikan lähettyvillä jonkinmoisen lapun kanssa, jossa lukis jotain "Elokuiset elohiiret" tms? Tässä vielä linkki, jos joltain lipsahtanut ohi silmien: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/plussalaisten-kokoontumiset/1906771-elokuisten-elohiirten-kokoontuminen-lapsimessuilla/


u & Liipukka 20+4
 
Nopeasti tässä tenttiiluvun lomassa tulin piipahtamaan..

Elzu mä ainakin voisin tulla tapaamiseen, etenkin pääsiäisen jälkeen kun kouluaikataulu hieman helpottaa! Olisi kiva tavata muita odottajia, tällähetkellä kaveripiiriin ei montaa äitiä/odottajaa kuulu..

Tiitu79x kiitos kun jaoit tarinasi, vaikka siitä ei varmasti ole helppo puhua. Ihanaa että teille on suotu tämä uusi onni odotuksesta, toivottavasti kaikki menee nyt parhaalla mahdollisella tavalla!

ON: Kaikki normaalia, eilen kävin vaa´alla ja se näytti että 4,5 kg on tullut lähtöpainoon lisää, ihan ok siis. Ekassa raskaudessa oli tullut varmaan 6-7 kg tähän mennessä..:D

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kuuttis ja Titiuu, 22+5(????)
 
Siobhan: Mä ainakin käsitin sun asian just niinkuin olit tarkoittanut ja mun mielestä muutkin käsitti samalla tavalla. :)

Tiitulle :hug:
Ei tuota tuskaa pysty ymmärtämään kun ei ole joutunut sitä itse kokemaan. Hienoa, että pystyt nyt nauttimaan raskaudesta.

Tapaamisesta.. No tavattaisko sitten perjantaina eism. klo 11? Muukin aika käy.
Ehdottaisin paikaksi Fisher pricen-osastoa, koska on noita taaperoita mukana, niin siellä vois saada edes hetken juttelurauhan, kun he leikkivät.. :whistle:

Meidän aamu alkoi tänään pottapissoilla!!! :rolleyes: =) :p :cool: :D :heart:
Neiti Pottavihaaja teki sen!!
 
Moikka moi taas pitkästä aikaa. Meillä vastoinkäymiset vaan jatkui. Juuri oltiin saatettu appiukko haudan lepoon,kun sain kuulla että mun ukki on kuollut.
Viime perjantaina oli hautajaiset,joihin en päässyt osallistumaan kun olin sairaana. OLi ihan hirvee mahatauti,vieläki tosi heikko olo eikä pysty syömään muuta kun soppaa.:/

kävin viime viikolla neuvolassa kun ollut maha ja kylkipua, eipä siellä selvinny mitään.. Lääkäri ei edes tutkinut kunnolla,kun totes olevan normaalia liitoskipua (jota nää ei mun mielestä ole),kaipa ne taas oottaa niin kauan kunnes en voi enää tehä mitään ennenkun alkaavat tutkimaan.. Painon tippumista ihmeteltiin. On tippunu ekasta käynnistä melkein 10kg ja lääkäri oli sitä mieltä ettei sais tippua enää,vaan vois vähä nousta vaikka ylimäärästä muutenkin on. tosin tuo mahatauti varmasti vieny taas pari kiloa,kun ei mitään voi oikein syödä.
pitäs vielä jaksaa siivota kun huomenna on työpäivä..:/ ei jaksas ei..

Mammylle vielä onnittelut tyttölupauksesta.:) Oot jääny jotenki erityisesti mieleen.. =)
Nyt alan selaileen vanhaa ketjua ja mitä siellä ootte keskustelleet,jos sitä pääsis taas mukaan tähän palstailuun.:)

tuulis ja jälleennimetönmuru 20+3:heart:
 
Anteeksi Siobhan, ymmärsin kyllä sun pointin, mutta taisin itse kommentoida vähän varomattomasti...:ashamed: Mutta siis tosiaan, nyt jos syntyis niin olis jo mahikset pysyä hengissä :) Ihanaa ajatella niin :) Ja samaan hengenvetoon, kunpa nyt vaan pysyis mahassa kuitenkin vielä aika monta viikkoa!

Tiitu kovia olette joutuneet kokemaan :hug: Jokaisen odottajan pahin pelko. Tällä kertaa varmasti kaikki menee hyvin. Runosi sai kyyneleet valumaan...:'(

Raitikselle onnittelut pottapissoista :) Tai siis raitiksen tytölle ;)

Ei muuta nyt. Tuo runo sai hiljaiseksi.

hemari ja helmiäinen 23+2
 
mammy-: Joo raskausdiabetes todettiin.Nyt oon ollut kipeänä 5päivää ja en ole edes jaksanut mittailla arvoja. Mä en tässä vaiheessa saanut oikein muuta tietoa kuin että ens viikon jälkeen metforem annos on maksimissaan 2x2 500mg.
Onko sulla todettu myös ekan kerran diabetes nyt vai ollut jo ennen raskautta?Insuliinia ehdotettiin aluksi mutta en halunnut alkaa pistämään vielä..hoitaja vaan totesi että sitä voi joutua ottaa sitten myöhemmin lisäksi. No katsotaan nyt..Miten näillä etenee. Ed raskaudessa oli raskausmyrkytys..Nyt tämä...Toivon vaan ettei tule taas raskausmyrkytystä. Sen verran oli ankeat pari viimeistä kuukautta. Tosin eihän tästäkään vielä tiedä miten menee.: /
 
Kata mul esikoista odottaessa 10v sitten oli raskausdiabetes,selvisin ruokavaliolla,sen jälkeen noin 7v sitten todettiin kakkostyyppi..normaalitilassa en käytä insuliinia,raskaana ja imettäessä kyllä..mulla myös sama metu annos..
 
Heissan,
minulle voisi iäksi päivittää 24v.
Perjantaina oli rakenneulta, mieskin oli mukana tiirailemassa masuasukkia. =) Kaikki oli niinkuin pitääkin, poika ilmeisesti olisi tähän taloon tulossa (näytti jalkoväli vähän siltä. :) ). Painoa olisi ilmeisesti hänellä noin 360g (itselle painoa tullut 3,5kg tähän mennessä, mikä ei kai ole kovin paha??).
Eipä nyt osaa oikein muuta kirjoitella, kun päässä pyörii vaan hopeaketjujen punonnat... niitä kun tämän viikonlopun ollut tekemässä kansalaisopiston kurssilla. :)
Simasta vielä: En kauppojen n.0,7 simoista olisi ollenkaan huolissani, omatekemiä kannatta ennemmin varoa, kun tuppaavat välillä käymään melko iloisesti. :) (Ja itsehän olen jo ehtinyt moneen kertaan syömään kaikkea mikä on kiellettyjen listalla, ja syön vastakin...)
 
Tiitu, mulle tuli itku. Elämä on välillä todella epäoikeudenmukaista. Toivotaan vaan, että tällä kertaa kaikki menee hyvin, ja ettei kukaan muu täällä ryhmässä enää siellä rakenneultrassa jää kiinni mistään ikävästä :hug: Itse iloitsen siitä, että meidän pieni näytti terveeltä ja että kaikki on tähän asti mennyt hyvin. Mutta tunnistan Mammyn tunteet myöskin, vaikkei mullakaan ole koskaan mitään ongelmia ollut, ei raskautumisen eikä raskauksien kanssa.

Raitapaitainen, kiitos =) Ja kysymys perään, eli kuinka vanha sun tyttäres on? Me nimittäin taistellaan 2 v 6 kk:n potalle treenauksen kanssa... isosisko oli treenattu jo aikoja sitten tuossa iässä (joskin ongelmia tuli sitten myöhemmin, eli taisi olla 3.5 vuotias ennenkuin kaikki sujui ihan niinkuin pitikin...)
 
Voi ei mikä yö taas takana=/ mie olen saanut varsinkin öisen riesan viiltävästä/repivästa kivusta ala vatsalla..todella kipeää tekee=/ liikahtassa,aivastaessa jne..päivälläkin näitä tulee usein,mutta yöllä ne tuntuu pahimmalta kun herää siihen kovaan kipuun=/ mitähän ne mahtaa olla?jotain liitoskipujako?tähän päälle inhottava flunssa ja vessassa parin tunnin välein juoksu niin kyllä nyt väsyttää!!

Meillä ollu välillä kans kausia ettei poika malttais istua potalla..puolivuotiaasta asti totutellu kuitenkin siihen..nyt käy säännöllisesti kun muistuttaa ja tekeekin suurimman osan tarpeistaan pottaan..meillä menee keskimäärin 1 vaippa päivässä ja yövaippa on myös vielä joskus märkä. Vahinkojakin toki sattuu vielä:) oppii ne varmasti joskus jos ei mitään fyysistä ongelmaa siihen ole:) Ikää nyt 2 v3kk..

Mammy&piiperoinen 20+5
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos sima asiaan vastanneille! :flower:

Tuntuuko teillä muilla koskaan että vatsa ns. naksahtaa? Joskus jos nostan nopeasti esim tota esikkoa syliin, tuntuu että mahassa "naksahtaa", ei kylläkään satu eikä mitään.. :D

(.) oloon ei mitään erikoista, samaa rataa mennään. Vointi on ihan hyvä, iltasin todella väsynyt, mutta onneks pääsee ajoissa nukkumaan! :) Vauva on ollut nyt muutaman päivän aika hiljanen, mutta kyllä niitä liikkeitä onneks tuntuu. Eilen mies taas tunsi potkuja! :)

Majj & 21+0 POKSPOKS! :heart:
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä