~Elokuun pikkuiset elokuussa. ~ Tämä on MEIDÄN kuumme!!~

Onnea vauvaantuneille! :heart:

Leolla ja Biligalla ollut aika rankka synnytys. :( Onneksi palkinto oli kuitenkin mitä parhain ja aika kultaa muistoja ainakin jonkun verran.

Suppareita niitä haluaville!

Taiska, muista, että synnärille voi aina soittaa ja kysyä neuvoa pitäskö jo tulla näytille vai ei. Ja riippuu vähän siitäki kuinka kauan kestää ajaa teiltä synnärille, että milloin tulee lähteä. Kuulostaa kyllä siltä, että siellä alkaa synnytys sullakin käynnistyä. Tsemppiä! ps. kokeile ottaa panadolia ja käydä suihkussa, jos supparit loppuu niin ei ole vielä käynnistymässä synnytys ja saisit vielä nukuttua ja levättyä.
 
Iltaa. Onnea kaikille vauvaantuneille! :heart::flower:

Jospa itsekkin kirjottaisi synnytyskertomusta.

Eli 8.8 oltiin äidin ja lasten kanssa shoppailemassa ja kävin kampaajallakin, kun olin vaan odotellut että synnytys alkaisi ja siirrellyt kampaajalle menoa. Siellä tuntui ekaa kertaa selässä menkkakipua ja muutama supistuskin tuli, mutta en oikein tiennyt onko se ihan vaan selän väsymistä vai mitä.. No illalla kaikki olot oli ohi ja menin nukkumaan, nukuinkin hyvin koko yön. Aamulla 9.8. 7.50 heräsin ukkoseen ja sängyssä kun käänsin kylkeä niin tunsin alamahalla sellaisen napsahduksen. Mietin että olikos se nyt sitten sitä että kalvot puhkesi, mutten tuntenut mitään märkää ja olo oli pettynyt. Nousin vessaan ja siinä sitten ennen kuin vessaan kerkesin tunsin että housut kastuivat. Mulla ei ole ennen vesiä mennyt vaan kummatkin synnytykset on alkaneet limatulpan menolla ja siitä jatkunut supistuksilla. Olin ihan ihmeissäni ja soitinkin sitten synnärille. Sieltä sanoivat, että parin tunnin sisällä pitää mennä näytille, että oliko se lapsivettä, vaikka tiesin että oli, koska siteet kastui ihan vaaleanpunaiseksi. Sitten siinä aamuhommia hoitaessa tunsin ekan kipeän supistuksen, kello oli silloin 8.37. Äiti tuli hetken päästä ja sanoi, että lähdetään saman tien sairaalaan, kun aiemmat synnytykset on ollut nopeita, että hän ei ala mun kanssa synnyttämään :D

Sairaalassa olin siis joskus 9.50, puolisen tuntia olin käyrillä ja sitten siirryttiin synnytyssaliin, suppareita tuli, muttei ollut kovinkaan säännöllisiä välejä.

10.30 kätilö teki salissa sisätutkimuksen ja olin n.3cm auki. Sisätutkimuksen jälkeen supistukset selvästi kovenivat ja väli lyheni, halusin jäädä sängylle ja hengittelin ilokaasua.

n.11.30 supistukset alkoivat olemaan jo todella kovia ja sanoin, että haluan koittaa jos kohdunkaulanpuudutus auttaisi, lääkäri tuli sitä laittamaan, sanoi että olen 5cm auki, puudute ei kuitenkaan auttanut yhtään ja sanoin että haluan epiduraalin.

12 jälkeen tuli anestesialääkäri sitä laittamaan, supistuksia tuli jo jatkuvasti ja ne oli todella kipeitä, tuntui että taju lähtee, vaikka ilokaasu sekoittikin päätä. Epiduraalia yritettiin laittaa kolme kertaa, muttei onnistunut, kun mulla on niin ahtaita nuo välit tuolla selässä. Lääkäri sanoi ettei koita enää laittaa, vaan joku muu saa tulla laittamaan. Siinä vaiheessa sanoin kätilölle, että katso kohdunsuun tilanne, koska mua jo alkaa ponnistuttamaan. Olinkin sitten kokonaan auki ja kätilö huikkasi ovelta toiselle hoitajalle ettei tarvi tulla epiä laittaa enää.

12.45 siirryin siis jakkaralle ja 12.50 oli poika maailmassa muutamalla ponnistuksella. :heart: Muutama tikki tuli, muttei mitään pahoja repeytymiä.

Napanuora oli pojalla kaulan ympärillä ja poika oli ihan sininen, pelästyin oikein. Mutta eipä hänellä hätää ollut onneksi. pisteet oli 9-9-9 väristä johtuen. Sokeri oli pojalla myös hiukan matalalla, mutta annettiin hiukan lisämaitoa ja tilanne korjaantui sillä.

Kaiken kaikkiaan synnytys sujui siis nopeasti ja meni ihan hyvin. Verta vuosin n.600ml eli hiukan enemmän kuin yleensä kuulemma, mutta hb oli toisena päivänä synnytyksestä 104 eli ihan ok, muistan tytöistä että oli jotain 80-90 luokkaa.

Nyt on sitten koettu synnytys pelkällä ilokaasulla, näemmä siitäkin hengissä selviää :)
Todella hyvin olen toipunut, mutta uskon, että tuo syömäni homeopaattinen lääke Arnica auttaa siinä, sitä olen syönyt kaikissa synnytyksissä ja aina olen toipunut todella hyvin.

Nyt sitten elellään ihanaa vauva-arkea ja olen niiiiiiin onnellinen :heart::heart:

Elzu ja poika 7vrk
 
Viimeksi muokattu:
Heippa taas pitkästä aikaa!

Onnittelut vauvautuneille!! Täällä vielä kärvistellään yhtenä kappaleena..

Eilen olin jo ihan varma, että se on menoa, kun herätessä ihan mieletön selkä- ja vatsakipu. Samoin virtsaamisen tarve ihan tajuton ja hyvä etten pissannut housuun.. Mulle tulikin sitten ikävä tunne, että olisko kuitenkin vaan tosi paha virtsatientulehdus, kun perjantaina oli vähän sellaista oiretta. No, soitin neuvolaan ja sieltä sain labralähetteen. Oli todella tuskaa olla käymättä vessassa edes sen 1,5 tuntia, mitä piti odottaa ennen näytteen viemistä.

Kyllä ihan itkua väänsin ja aloin olla aika varma sitä, että sittenkin synnytys käynnssä kun supistelut oli muutaman minuutin välein jo ja selkä ihan tulessa.. Sitten kaiken päälle pamahti vielä migreenikohtaus, ai että teki hyvää.. Päätin kuitenkin virtsanäytteenannon jälkeen vähän yrittää nukkua ja kun tunnin-parin päästä heräsin, supistukset oli kadonneet :( Soitin lääkäriin virtsanäytteen tuloksista ja tulehdushan siellä oli.. Kyllä harmitti kun tajusin, että kaikki suppailut, selkäkivut sun muut johtu siitä! Nyt sitten antibiottit päällä ja odotellaan niitä oikeita supistuksia..

Tänään oli neuvola ja kyllä se napero kiinnittynyt jo on, että ehkä se tästä :)

Sori omanapailu, pakko oli purkaa kun otti niin päähän..

Linda ja Möhis 40+1
 
Onnittelut taas kaikille vauvautuneille :)!

Huh kun on hurjia synnytyskertomuksia, täytyy kyllä olla itse onnellinen että kaikki meni tajuttomasta kivusta huolimatta niin hyvin...

Mitäs Siiruska pidit KOKSISTA? Tosi hurjalta kyllä kuulostaa tuo sinunkin synnytys, toivottavasti toivut nopeasti!

Meillä oli tänään neuvolalääkäri. Kovasti sanoi vauvan vaikuttavan keskeneräiseltä ikäänsä nähden, ja tuosta ennenaikaisuudestahan se johtuu... Ja että ottaa kyllä varmasti kiinni jossain vaiheessa ikäisensä. Nyt jo osasin ottaa tuon hieman kevyemmin, mutta kyllähän se edelleen kirpaisee. Kehui kuitenkin että hyvä lapsi meillä on :heart:. Kaikki siis hyvin täällä! Kova hulina on, sunnuntaina ristiäiset ja suht paljon on kutsuttuja. Ja sitä ennen otetaan rempassa vielä loppukiri, eli hommaa riittää!
 
Meille syntyi lauantaina 13.8. klo 4.05 pieni ja suloinen poikavauva mitoilla 49 cm / 3440 g / 35,5 cm pipo. Viikot 38+1.

Synnytyskertomusta pukkaa :)

Oltiin mummolassa ke-to yö, ja yöllä yritin tunnustella Sintin liikkeitä. Ei mitään. Aamulla sama, mahassa niin hiljaista että pelotti. Vessakäynnillä paperiin tuli pikkuisen vaaleanpunaista. Soittelin synnärille, käskivät käyrille. No, jätin poitsun mummille ja lähdin Kättärille. Käyrillä olin puolitoista tuntia, liikkeitä näkyi käyrällä ja ihan muutaman liikeen tunsinkin, ja supistuksia piirtyi muutama mutta niitä en tuntenut. Lapsivesitikulla kokeiltiin onko vuoto ollut lapsivettä, ja olihan se. Hailakka viiva tuli näkyviin, mutta jos vaihtoehdot on lapsivettä tai ei-lapsivettä niin olihan tuo positiivinen tulos. Kalvoissa siis reikä jossain yläosissa ilmeisesti. Sisätutkimuksessa oli ulkosuu pari senttiä auki, sisäsuu täysin kiinni, kaulaa jäljellä 2-3 senttiä (ei siis mitään merkkejä synnytyksestä). Sain käskyn tulla illalla kasilta käyrille, ja aamulla käynnistykseen jos ei mitään tapahdu ennen sitä. Lapsivesien "menosta" siis annetaan 24 tuntia luonnolle aikaa toimia, ja sen jälkeen käynnistetään tulehdusvaaran takia.

Illalla kävin käyrillä, kaikki oli ok, mutta olisivat halunneet minun jäävän sairaalaan että pääsen heti käyrille jos siltä tuntuu. Päästivät kuitenkin kotiin, kun selitin että meiltä ajaa vartissa sairaalaan jos tarve tulee.

Aamulla menin ensin käyrille ja sitten käynnistykseen. Ballongista oli puhetta edellisenä iltana, ja se laitettiinkin paikalleen. Ei sattunut (paitsi lääkärin sormileikki jolla yritti kypsyttää kohdunsuuta) ollenkaan. Supistuksia kohdunsuulla alkoi tuntumaan heti, tulivat 8-10 minuutin välein mutta suht kivuttomina. Saimme huoneen (oli muuten sairaalassa superhiljaista molempina päivinä) ja asetuimme taloksi. Sain antibioottitipan käteen (auts, sen laitto se vasta sattuikin!!!), ja neljän tunnin välein piti liruttaa pussillinen ab-tippaa niin kauan kunnes vauva syntyy. Käveltiin ympäri sairaalaa ja pihallakin, kävi melkein aika pitkäksi. Mulla oli sellanen olo, ettei tää käynnisty ikinä kunnolla, kärvistelen pari vuorokautta ja joudun kuitenkin lopulta sektioon (se suurin pelkoni!). Lauantai-aamuksi suunniteltiin kalvojen puhkaisua jos ei etene ennen sitä. Supistukset voimistuivat hieman iltaa kohden (nojailin seiniin kun käveltiin osastoa ympäri), väli oli kuitenkin sama edelleen, ehkä 7-8 minuuttia. Mies lähti perjantai-iltana kotiin nukkumaan joskus kymmenen jälkeen.

Kätilö otti ab-tipan pois ennen yhtä yöllä. Kyseli olenko kokeillut nykiä ballongin narusta. En ollut (yksi kätilö kokeili joskus monta tuntia aiemmin), joten ei muuta kuin housut pois ja testaamaan. Ballo lähti yhdellä nykäisyllä, olin siis neljä senttiä auki. Kalvotkin puhkesivat siinä rytinässä. Kysyin koska mun kannattaisi soittaa miehelle, ja käsky kuului että soita heti. Siitä alkoikin sitten vähän vauhdikkaampi vaihe. Supistuksia kohdunsuulla alkoi saman tien tulemaan todella tiuhaan. Minuutti supistusta, minuutti väliä...! Mies oli 20 minuutin kuluttua sairaalassa, pakattiin kamat ja käveltiin synnytyssaliin. Olin t-o-d-e-l-l-a kipeä, sattui niin saatanasti eikä minuutin tauon aikana ehdi palautua kipeästä supistuksesta. Mies vastaili kätilön kysymyksiin, mä olin ihan pihalla. Sain onneksi epiduraalin melkein heti. Tunnin verran se jeesasi, ei poistanut kipua täysin mutta helpotti oloa. Vaikutus lakkasi, ja musta tuntui että mä kuolen. Kipu oli jotain niin sietämätöntä, en edes ykkösen kohdalla kokenut samanlaista niin paikallista ja kovaa kipua kuin nyt. En osannut sanoa (pihalla kuin lumiukko) tarvitsenko jonkun toisen puudutuksen (kohdun suulle tms), niin mitään ei laitettu. Mun piti osallistua tutkimukseen, jossa saa kokeilla synnytystukea, mutta se jäi harmi kyllä nyt kokeilematta. En pystynyt liikkumaan sängyltä mihinkään, en edes sitä metrin matkaa mikä laitteelle olisi ollut, sattui kokoajan niin kovaa. Siispä synnytin sängyllä, jalat ensin miehen ja kätilön ja lopulta kahden kätilön kyljessä. En tuntenut supistuksia, tunsin vain pään tuolla alapäässä jumissa ja musta tuntuu että halkean. Poika syntyi 20 minuutin ponnistuksen jälkeen lauantaina klo 4.05. Varmaan nopeammin olisi tullut pystyasennossa painovoiman helpottaessa punnertamista. Onneksi epiduraalin vaikutuksen aikana puhuttiin välilihan leikkaamisesta ja repeämisestä (pelkään!), ja kätilö puudutti välilihan varmuuden vuoksi. Sitä leikattiinkin hieman, kuuden tikin verran (vaan, ykkösestä tuli aikoinaan miljoona tikkiä moneen kerrokseen).

Sain Sintin masun päälle, ja oltiin ainakin tunnin verran kolmistaan kun kätilöt hälyytettiin toiseen saliin (nyt olikin jo ruuhkaa). Pesut ja mittaukset, ja sen jälkeen päästiin perhehuoneeseen. Oli kiva tutustua yhdessä uuteen tulokkaaseen, vaikka meillä oli alunperin suunnitelma ettei oteta perhehuonetta.

Pojalta otettiin verikoe 1 vrk ja 2 vrk iässä tulehdusriskin takia (kun lapsivedet meni ennen aikojaan). Paino on jo noususuunnassa. Tissit on kuin keilapallot, jättikokoiset ja kivikovat. Maitoa siis tuntuu riittävän tälläkin kertaa koko kylän kersoille. Päästiin kotiin maanantaina ja nyt siis kaksi yötä oltu kotosalla.

Äidin muru on niin suloinen :heart:

Sammeli & Sintti-poju 4 vrk
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Santtu81
Mie taian yksinään täällä höpistä, kun tuolla taustalla oon enimmäkseen tämän viimeisen kolmanneksen viihtynyt, mutta eipä tuo mitään, saanpahan jotenkin ajatuksiani purettua ;)

Eilen oli tosiaan hyvä päivä ja kävin jopa kaksi kertaa lenkillä (sellaisia pieniä muutaman kilsan lenkkejä). Noh, tänäänhän se sitten kostautui eli tänään ei liikkuminen tee hyvää vaan vihloo todella kovaa nivustaipeisiin :stick: Ei siis lenkille tänään, mutta ei kai sitä paikalleenkaan voi jäädä? Jos vaikka aloittais mökin siivoomisen, oon sitä vältellyt kun inhoan siivoamista yli kaiken ja siitä ei tässä huushollissa ole mitään hyötyä :mad: Just kun saa siivottua tulee joku joka pölläyttää kaiken taas ihan nurin niskoin. Vaan nyt on pakko aloittaa tuo toinen S, kun saunapuut pääs loppumaan :whistle:

Jouduin muuten tänä aamuna isännän vaatekaapille paidan hakuun...ei enää omat mahdu mitenkään päin vaan maha loistaa koko ajan :D Pakko on uskoa että maha on tässä raskaudessa pienempi kuin edellisessä, nimittäin tässä vaiheessa edellisessä raskaudessa olin isännän vaatteita pitänyt jo muutaman kuukauden :D Siltikään mie en usko, että tämä olis yhtään pienempi syntyessään, maha on vaan kiinteämpi.

Mutta nyt liikkeelle :)

~tottis ja napero rv 39+1
 
Isot onnittelut nyytin syliinsä saaneille! :hug:

On ollut mukava lueskella synnytyskertomuksia näin ensisynnyttäjänä, vaikkakin aika rajujakin kokemuksia muutamilla on ollut. Oli myös lohdullista, että jollain on synnytys alkanut lapsiveden menolla ihan ilman varoitusta tai sen suurempia supisteluja etukäteen.

Itsellä poksuu tänään 38 vkoa ja tässä viimeisen parin viikon aikana on kyllä ollut enemmän noita harkkasuppareita ja tällä viikolla sellasia vihlovampiakin ns. sukkapuikkokipuja sekä menkkamaista särkyäkin, mutta tiedä sitten ennakoivatko mitään sen kummemmin. Jotenkin itsellä on ollut koko ajan sellainen olo, että pikkuinen tulisi jo aikaisemmin tuolta ulos, mutta nyt kun h-hetki alkaa lähestyä alkaa jo tuntua, että noinkohan sitä hetkeä saa odotella vielä monta viikkoa :/ Alkaisin jo olla aika valmis, vaikkakin massun kanssa periaatteessa pärjäilee vielä ihan hyvin ja vointi on pääasiassa hyvä, mitä nyt nuo yöt menevät miten menevät vessassa ravatessa ja sopivaa asentoa etsiessä...

Tsemppiä pikkuisten kanssa kotielämää harjoitteleville sekä etenkin sitä h-hetkeä kärsimättömästi odotteleville!!
Heinäneito ja Papu 38+0
 
Kiitoksia synnytyskertomuksista! Toivottavasti pääsen omaani kertomaan pian, sillä täällä kärvistellään edelleen. |O Eikä mitään merkkiä mistään. Tosin yritän lohdutella, ettei kuopuksenkaan synnytys antanut mitään merkkejä ennen alkamistaan ja viidessä tunnissa ensimmäisestä supistuksesta poika oli rinnalla.

Mä luulen, että Totinen torvensoittaja on seuraavana vuorossa. *kade* Tsemppiä!

39+4
 
Eea
Onnea vauvaantuneille!! :heart: Ihanaa kun jokaisessa viestissä saa onnitella. :)

Täällä väsymys painaa päälle. |O Esikolle pamahti sitten eilen syksyn eka flunssa. Muutenkin yöt menee valvoessa, niin saatika nyt. Pää on ihan jumissa unen puutteen takia.
 
Äänimerkin annan itsestäni :)

ONNITTELUT KAIKILLE!!! Hurjasti tullu vauvoja jo :)

Ei sitä kahden kanssa oikein enää ehdi koneelle. Kamalasti tekemistä koko ajan.

Helmi on jo kuukauden ikäinen :) Ja melkein meni 4kg rikki, iso tyttö :)

Siinä pikakuulumiset, pakko mennä.

hemari ja helmiäinen 1kk+
 
Onnittelut kaikille vauvan saaneille.

Kiitos kaikille jotka ovat synnytyskertomuksensa jaksanut kirjoittaa. On ollut mielenkiintoista lukea kuinka erilaisia synnytykset ovat olleet. Monella on ollut ongelmia ja päädytty jopa leikkaussaliin ja nukutukseen mutta onneksi kaikki kuitenkin ovat kunnossa vai voivat pienokaistensa kanssa hyvin.

En ole jaksanut kirjoitella hetkeen niin on nomta vauvaa syntynyt sen jälkeen kun olen viimeksi onnitellut. Täällä yhdessä kasassa edelleen. Viime viikolla oltiin synnytystapa- arviossa jossa sian vihdoin sektioajan, joka ens viikolla. Neuvolassa on käyty joka viikko ja kaikki muuten ok mutta sf-mitta menee ihan omia käyriään. Mutta sen selittää se, että vauva ei ole laskeutunut vielä ollenkaan ja on tosi edessä. Esikoinen laskeutu vasta kun kalvot puhkastiin ja silloin synnytys oli käynnissä jo ollut runsaat 6h.

Täällä olis siis runsas viikko vielä kärsittävää jos vauva ei ennen ymmärrä itse alkaa ulostautua. Mä olisin halunnut sektion huomiseksi mutta eivät suostuneet rv38 vielä tekemään. Eli lähelle laskettua aikaa mennään ennen kun sektion sain.

Täällä on nyt tämä päivä kärsitty päänsärystä ja nukuttu melkein koko päivä. Vauva on vilkas edelleen vatsassa mutta oma olo ei mitenkään kehuttava.

Tsempit meille kaikille jotka vielä masujemme kanssa täällä kärvistelemme.
 
Onnea jälleen synnyttäneille :)

Neuvolassa taas käyty, ei mitään uutta... Painoa 1,2 kg viikossa, saapa nähdä millanen jättiläinen tää muksu on syntyessään! Huomenna la ja todellakin toivon että tää päättäis tulla ulos kammaristaan, sen verran väsy ja huonovointinen alkaa äiti olla :( Terkan kanssa tänään puhuttiin, että harmi kun noi ei riitä syyksi laittaa lähetettä polille... Täällä päin on mennyt kuulema viime aikoina paljon yliajalle vauvoja, eikähän se aina niin hyvä juttu ole.

Jatkan siis kärvistelyä, pitäkää peukkuja ett pian päästäis tosi toimiin!

Tuulia ja papu 39+6
 
Eea
Viime yö vaikutti jo lupaavalta. Parin tunnin ajan supisteli säännöllisesti, eivätkä supistukset kadonneet vaikka vaihdoin asentoa tai nousin ylös. Ehdin jo ajatella, että yön aikana tulee lähtö. Melko kivuttomia nuo vielä oli, mutta selvää edistystä. :) Jospa viikonlopun aikaan vauveli syntyisi!! Esikoisen synnytys käynnistyi viikolla 39+2.

Eea & Urkki 39+0 POKSPOKS! :)
 
Pikaisesti tulin kertomaan Tyttö syntyi 14.08 klo 13.05 4160/52cm

En kyllä kys synnytä enää ikinä!! 3päivää olin tuskissani siellä! Lisäsivät supistuksia(okstitosiini) ja sitten lopettivat, lisäsivät ja lopettivat..3 päivänä itkin ja anelin että lopettakaa ja leikatkaa mutta sekin kävi vasta sitten kun lääkäri vaihtui, ja hän teki sitten suoran päätöksen että nyt loppu tämä touhu ja leikkaukseen välittömästi. Lapsivedetkin oli menny yli 10h sitten, ja 5cm aukeaminen oli loppunut 8-9 tuntia ennen... Ihme touhua..

Mutta tyttö on aivan ihana :heart:

Myöhemmin lisää
 
Huomenta..

Eiliset neuvolakuulumiset, SF-mitta laskenút sentin!! ja vauvan pää hyvin alhaalla ja kiinnittynyt. Sydänäänet kuulostaa kuulemma valmiilta ? ;) oisko se lähtö eessä?

Taiskaahuutelen! sie oot varmaan jo synnyttänyt ?? :)

Onnea taas muille vauvan saaneille, ihanaa ku niitä tulee päivittäin <33

Omaan oloon ei mitään uutta.. kärvistellään :)

Hyppy ja poikanen 40+6
 
Phuh huh, täällä vielä yhtenä kappaleena...tulppaa tosiaan tuli koko eilisen päivän ja menkkamaisia supistuksia myös. Supistukset ei kuitenkaan menneet missään vaiheessa kivuliaiksi ja loppuivat illalla. Yöllä puoli kahdesta kolmeen suppaili jo hyvinkin lupaavasti, mutta nekin laantuivat sitten ja jatkoin taas nukkumista. Tänä aamuna ollut pari kivuliaampaa menkkasupistusta ja nyt tasan 24 h ensimmäisestä tulpan irtoomisesta yksi tosi kivulias supistus....nyt sitten ollut hyvinkin kivulias olo ja välillä supistelee kivuliaasti ja välillä vain menkkajomotusta...koira kulkee miun perässä vinkuen ja jos istahdan paikalleni niin tulee makaamaan jalkaan kiinni :D Jos harrastaisin vedonlöyntiä niin voisin veikata että näillä tuntemuksilla viikonlopun aikana jotain tulee tapahtumaan ;)

Sori omanapainen tarina, mutta ei tässä nyt oikein muuhun pysty...

~tottis
 

Yhteistyössä