Ensi kertaa äidiksi v. 2012?

tervehdys teille kaikille!
Minä plussasin eilen.. ja tänään uudestaan kun en ihan vielä uskonut todeksi.. enkä oikein kai vieläkään usko Ikää on kertynyt 35v. ja tämä on ensimmäinen kerta kun olen raskaana. Minusta ei olisi ollut aiemmin äidiksi. Nuorempana olin melkoinen yökiitäjä ja toisaalta olen myös luonut vimmalla uraa. Ja onhan se ollut kiinni siitäkin, ettei ole aiemmin löytynyt kunnon miestä Syyskuussa menin naimisiin elämäni miehen kanssa ja siitä lähtien on myös vauvasuunnitelmat olleet pinnalla. Pettymyksiä on tullut muutamia kun ei ihan heti tärpännytkään. Mutta mikä on hassuinta, on se, että tiedän tarkalleen päivän, jolloin olen hedelmöittynyt, koska viimeisessä kierrossa oli vain yksi vaivainen yritys Jotenkin säälittävää! Mutta kuitenkin niin hassua!

En ole uskaltanut hehkuttaa vielä oikein kenellekään, vaikka tietysti tekisi mieli huutaa onneni koko maailmalle! Mieheni ja äitini tietävät. Tosi alussahan tämä vielä on - rv 4+3. Pelottaa ja samalla olen onnellinen. Tosi omituinen tunne.

Vatsaa nippailee koko ajan inhottavasti... tämä on huolestuttanut minua tänään aika lailla. Pelkään koko ajan että menkat alkavat ja sitten on kaikki pilalla... Huono olo on myös ja tissit kuin kaksi täyteen puhallettua ilmapalloa.. vatsa on myös turvoksissa - ikäänkuin tässä oltaisiin jo edetty pidemmällekin Nettilaskurin mukaan vauva tulisi maailmaan marraskuun 22. päivä.

Huomaan myös olevani niin totaalisen ulalla kaikesta. Ei ole mitään tietoa että mitäs nyt Ilmeisesti kuuluu soittaa vaikka neuvolaan, koska työterveys tämmöisiä tuskin hoitaa..(?)

Onnea kaikille muille odottajille ja synnyttäneille <3

 

Onnea Anukkiolle ihanista uutisista!

Marge77 mä söin ruisleipää, activiaa ja paljon hedelmiä ja vettä. Auttoi ainakin jonkin verran, samoin kävelylenkeistä oli apua. Nyt on alkanut maha toimimaan ihan kuten ennenkin, joten kai tuo vauva jotenkin painaa tuolla. Parempi niin tietty. Apteekista varmasti myös löytyy raskaana oleville sopivia tuotteita.

Täällä vaan odotellaan, ja odotellaan...

 

Niin onnea naimisiinmenon johdosta Islangirl .
Sama Marge täälläkin että kun tuolla lukee noita juttuja niin olo vaan pahenee ja alkaa miettiä kaikenlaista, pitäisi pysyä vaan poissa sellasista, noita synnytystarinoita lukiessa tuli kamala olo kun monet jutut oli aika karmeenkuulosia ja sitä alkaa ajatella että mitä jos mullekin käy noin.

Juot Marge paljon vettä ja sit toi Levolac on sellasta mitä voi käyttää ummetukseen. Mulla kans on koko ajan sama ongelmana. Luumua on tullut kans syötyä, sitä saa vaan syödä tosi paljon että auttaa.

Kuinka paljon te liikutte viikon aikana? Millasia lenkkejä? Oon välis ollut liian laiskana ja tiedän että pitäisi liikkua paljon enemmän, on sitten hyötyä synnytyksen hetkelläkin.
Olo on ollut tosi hyvä muuten, vatsassa sitä normaalia nipistelyä välissä. Rinnat arkoina olleet jonkun viikon, välillä sekin meni ohi mutta palasi takaisin . Luulen, että olen jo muutamia kertoja ollut tuntevinani liikketä vatsassa.
Jonkun verran on jo tullut ostettua ja saatua vaatteita. Sänky, hoitopöytä ja turvakaukalo hommattu käytettynä ja yhdistelmävaunut katsottuna. Pikkuhiljaa tässä kerääntyy tarvikkeita

Onnea Anukkiolle
Tuota vatsan nipistylyä on ollut aika paljon ja sellasta juilimista välillä. Mullakin alkoi heti vatsa turvota järkyttävästi ihan niinkuin olisin jo ollut pitkälläkin raskaudessa . Nyt kun olen 19+0 niin aikamoinen pömppö löytyy jo täältä luulisi jo että kohta on aika . Minkälainen sitten on loppuvaiheessa huh).
Neuvolaan vaan soittelemaan niin antaa sulle ekan ajan sieltä, mulla oli 10viikon kohdalla eka neuvola.

Itsellä seuraava neuvola olisi taas tiistaina. Ensikuun puolessavälissä onkin sitten se rakenneultra jota pitkään odotettu. Toivon ja rukoilen että kaikki olisi hyvin. Odotan myös kuulevani kumpiko sieltä on tulossa .

Kaikille oikein mukavia ja aurinkoisia odotuspäiviä!

 

Onnea Anukkio
Mahan nippailu on ihan normaalia ja asiaan kuuluvaa. Mulla se oli pahimmillaan 9. viikolla, jolloin alamahaa repi ja juili tosi kovaa ja tosi inhottavasti. Ja paljon.

Työterveys ei tosiaan raskausasioita hoida (paitsi jos tarttet saikkua, kuten minä). Voit siis soittaa neuvolaan ja kertoa että plussa tuli Sulle varataan sitten eka käyntiaika.

SysterP, mulla on keliakia joten ruisleipä on automaattisesti pois kuvioista. Kaurapuuroa oon nyt syöny aamupalaksi, mutta eipä sillä tosiaan ole mitään vaikutusta. Vettä kai pitäs saada alas 1½ - 2 litraa päivässä, mutta mulla tekee jo tiukkaa tyhjentää puolen litran pullo työpäivän aikana.

Tuo Activia on kokeilematta...Ne mainokset on niin ärsyttäviä, että ehkä siksikin oon kiertäny ne kaukaa

Muoks. Levolac lisätty ostoslistalle..!

 

Onnea minunkin puolestani Anukkiolle plussasta! Ihan yhtä epätodelliset taitaa fiilikset olla kaikilla aluksi. Ainakin itsestäni tuntui jotenkin oudolta se neuvolaan soittaminenkin, kun en tahtonut millään uskoa, että olen todellakin raskaana, tai ainakaan että raskaus välttämättä jatkuisi normaalisti. Paljon oli pelkoja ja epäilyksiä ensimmäisten viikkojen aikana, mutta toisaalta myös ihanaa epätodellista onnea .

Onnea myös NelliKaramellille! Systerin kanssa olette jo ihan loppusuoralla. Tulee sellainen ajatus, että voi kun itsekin olisi jo tuolla... Toisaalta on kyllä kiva nauttia raskaudesta, varsinkin kun nyt on ehkä se kivoin vaihe edessä. Mahan kasvu, vauvan liikkeiden tunnustelu jne.

Marge, tosi kiusallista on tosiaan tämä ummetus. Itse hain apteekista Levolacia, mutta siitä tuli ainakin itselleni ihan hirvittävä turvotus ja mielettömät ilmavaivat. En voinut käyttää kuin yhden päivän, tuolla se nyt lojuu hyllyssä. Tosin laktoosi-intoleranssi pahentaa noita vaikutuksia, joten maitoa paremmin sietäville tuo lääkekin voi sopia paremmin. Luumuista ei tunnu olevan paljon iloa, eikä muustakaan kuitupitoisesta ruuasta ja veden juomisesta. Itselläni tuntuu parhaiten auttavan juuri liikunta. Huomasin, että häämatkalla, kun patikoitiin päivittäin, ummetus helpotti selvästi. Olen päättänyt tänäänkin tehdä pitkän kävelylenkin, ja yritän käydä kävelemässä tai kevyellä juoksulenkillä mahdollisimman usein.

Näin muuten viime yönä ihan hirveän keskenmenounen. Yhtäkkiä vaan alkoi hirveä verenvuoto ja näin sikiönkin tulevan ulos veren mukana. Olin ihan epätoivoinen ja ajattelin, että nyt se pahin sitten tapahtui. Kävin läpi kaikki käytännön asiat, työn jatkamiset ja muut, ja kenelle kaikille pitää uudesta tilanteesta nyt kertoa. Toivoin, että voi kun tämä vaan olisi unta, mutta totesin, että ei tämä ole unta, kyllä tämä on ihan totta. Sitten vähän ajan päästä, kun oikeasti heräsin, olo oli tosi helpottunut. Huh, miten todentuntuinen se uni oli. Näitä varmaan tulee vielä lisääkin... Vaikken ole keskenmenoa enää niin aktiivisesti pelännyt, tottakai mielessä on tällä hetkellä päällimmäisenä tuo vatsassa kasvava pikku ihme ja alitajunnassa koko ajan jonkinmoinen huoli siitä, meneekö kaikki hyvin.

Kevät78, toivottavasti tulee mukava neuvolakäynti huomenna! Minunkin pitäisi kai taas kohta soitella neuvolaan ja kysyä, milloin pitikään seuraavaksi tulla. Olikohan se rv 18:lla, eli se olisi kolmen viikon päästä... Tänään alkaa jo 15. viikko, ja se tuntuu hienolta! Ei tässä enää ihan alkutaipaleella olla

IslandGirl 14+0

 

Kiitos SysterP, Kevät78, Marge77 ja IslandGirl! Liikutuin melkein kyyneliin asti kun olitte onnitelleet ja neuvoneet! (Kyllä tosiaan taidetaan olla raskaana )

Mulla pyörii ajatukset täysin oman napani ympärillä ainakin toistaiseksi, koittakaa jaksaa! Ajattelen raskautta 24/7. Alkuhuuma alkaa vaihtua kauhunsekaisiin ajatuksiin.. Pelkään keskenmenoa, kohdun ulkopuolista raskautta, ettei tuolla olekaan mitään jnejne.. kaikenlaiset käytännön järjestelyt, työ- ja raha-asiat päällimmäisenä.. että miten ihmeessä selviää asuntolainan lyhennyksistä. Toivottavasti saa pitää niistä taukoa! Haluaisin olla vauvan kanssa kotona mahdollisimman pitkään, mutta luulen että rahatilanne ajaa töihin jo vuoden kuluttua synnytyksestä... ärsyttävää!
Ja miksi minä ajattelen näin pitkälle, kun vasta olen kolme päivää tiennyt raskaudestani? Miksei vaan voi olla onnellinen? Voi tsiisus. Oon kyllä semmonen murehtija että oksat pois.

Soitan tänään neuvolaan. Se tuntuu todella kummalliselta. Lisäksi mua jännittää ihan kamalasti Siis vaan se soitto! Tiedän, olen ihan hassu. En tiedä mitä pitäisi sanoa. No.. ehkä aloitan itseni esittelemisestä ja kerron olevani raskaana ja heitän pallon puhelimeen vastanneelle.. huimaa

 

Anukkio, tässä tilassa on lupa olla hassu Keskenmenon pelko vaivaa muakin, samoin kaikki mahdollinen, että vauvoilla on jokin huonosti, eivät olekaan terveitä jne...Ja mitä tulee raha-asioihin / asumiseen, meillä on just kämppä myynnissä ja kohta alkaa rakennusprojekti. Että siinä saattaa tulla vielä eteen ongelma jos toinenkin...

Levolac taitaa sittenki toimia. Tosin oon syöny tota Olo-jogurttiaki + luumuja. Koirahan liikuttaa mua säännöllisesti joka päivä, vauhti ei vaan enää päätä huimaa. Maha jotenkin kiristää kummallisesti ja jalkovälin molemmin puolin tuntuu kävellessä välillä aika ikävältä. Ilmavaivat on tänään kyllä kirjaimellisesti vaivanneet, pitääki sanoa miehelle kun se tulee töistä, että voi ihan suoraan syyttää hajuhaitoista mua eikä koiraa

Mun maha on jo tosi iso... :O Hirvittää, kuin isoksi se tästä paisuu!

Marge kera tuplien 15 + 0

 

Heippa kaikki, täällä kans yks ekaa kertaa just plussanut "aikuinen" Eli 36-vee, nettitestin mukaan rv 5+3. Mulla on vähän samanlainen historia kuin Anukkiolla, tässä on ollut kaikenlaista muuta tekemistä (uraa, matkoja yms), naimisissa oon ollu jo muutaman vuoden, mutta ehkäisy jätettiin pois vasta tän vuoden alussa. Ja sitten hiihtolomamatkalla tärppäs. En voi uskoa kyllä tätä todeksi, oon ollut koko viikon ihan shokissa (tein testin maanantaina). Ihanaa lukea teidän juttuja täältä. Huh huh, oon ihan pihalla.

Oireista: Mulla on ilmapallotissit ja turvotusta, ja voimakas kaipuu sitruunaisiin ruokiin...onneks löysin eilen kaupasta sitruunanmakuista bulgarianjugurttia. Ja limemehua. Ja sitruunakarkkeja.

Kertomisesta: Kerroin heti lähimmille ystäville. Mies ei oo kertonut vielä kellekään. Mua arveluttaa omalle äidille kertominen vielä, se on niin ahdistavan itkuherkkä muutenkin, mä en usko että mä jaksasin nyt semmosta hysteeristä kohtausta. Voinette lukea siis rivien välistä, että muutama vuosi on tullut tuota painostusta suvun puolelta lapsentekoon Kavereille kyllä piti kertoa heti, kun en oo ihan pokerinaamaisimmasta päästä.

Onnea kaikille, mä nyt yritän keksiä edes hetkeksi jotain muuta ajateltavaa kuin tän jatkuvasti paniikissa/huolissaanolon...

 

Täällä kans näkyi plussaa viime perjantaina, eli 16.3. Tuli aika yllätyksenä kyllä. Vasta kolme kertaa on ollut menkat hormonikierukan poistamisen jälkeen ja eka kerta siis kyseessä. Nyt tässä on sitten ihmetelty tilannetta ja kuulosteltu miten kroppa reagoi. Toistaiseksi olo on ollut ihan hyvä. Pientä kuvotusta ja kipristelyä on ollut ja normaalia väsyneempi olo. Toisaalta myös vähän vaikeuksia nukkua.

Vähän huolestuttaa kun olimme hedelmöittymisen aikana pitkällä lomareissulla ja siellä oli aikamoisia vatsavaivoja. Ennen h-hetkeä ihan kunnon ruokamyrkytys. Ilmeisesti ei kuitenkaan mitään tautia jäänyt sieltä. Odottelen siis minäkin jännityksellä ekaa ultraa ja neuvolakäyntiä.

Onnittelut kaikille ja tsemppiä jännittävään vaiheeseen!

 

Tänne on tullut uusia plussaajia Onnea Grace74 ja Empiria ja enkeleitä teidän matkaan jotta kaikki sujuisi hyvin!

Unet on olleet kyllä tosi hurjia nykyään, tuntuu että muuttuneet tän raskauden aikana. Kamalia kauhu-unia on ollut kans. Yleensä jokaisessa unessa olen aina raskaana.
Tuntuu että vessassa saa ravata koko ajan nykyään . Olo on ollut tosiaan oikein hyvä jonkun aikaa. Vatsassa kuplii joinakin päivinä paljon ja toisina ei ollenkaan. Siellä se pikkuinen touhuaa.
Neuvolassa oli kaikki hyvin. Sydämen syke vaihteli välillä reilusteli kun siellä touhuttiin ja potkittiin sydänääniä kuunnellessa . Liikkeiden äänet kuuli jännästi.
Mulla oli tosi pitkä kuukautiskierto ja vasta loppuvaiheessa kiertoa oli hedelmöitys. Eli nyt ei lasketakaan enää viikkoja kuukeutisten alkamisesta. Vauvan koko vastaa siis nyt viikkoja 17+5 eli tällä mennään eteenpäin.
Kyllä tämä aika menee tosi nopeaan kun ajattelee, pian on jo kesä!

Anukkio kyllä nää vauvajutut ja siihen liittyvät muut asiat pyörii täälläkin mielessä vähän väliä.
Kaikkia asioita on pyöritelty mielessä, kuten juuri raha-asiat. Minä kyllä haluaisin olla lapsen kanssa vvähän pidempään kotona enkä heti laittaa 9kk iässä hoitoon kun vanhempainraha loppuu. Sittenhän on se kotihoidontuki mutta saako sitä lisäksi päivärahaa vai onko se ainoa raha kuukaudessa mikä tulee??

Marge sulla se masu onkin varmasti jo aikamoinen kun kaksin kappalein niitä muruja sieltä löytyy. Voimia sinulle kun saat tuplana kantaa.

 

Pitää tännekin tulla kertomaan, että poitsu syntyi viime viikolla, hurjaa menoa oli kun synnytys oli ohi neljässä tunnissa. Että eipä sitä ensisynnyttäjälläkään välttisti pitkään mene.

Ei muuta kuin onnellista odotusta teille kaikille, nauttikaa varsinkin alku- ja keskiraskaudesta, vaivoja tulee luultavasti enemmän tai vähemmän mitä lähemmäks laskettua aikaa pääsee. Nopsaa se menee, ja ikävä sitä suurta masua tulee. Välillä kuvittelen vieläkin tuntevani potkuja masussa...

 

Heip! Täällä ilmoittautuu 33-vuotias ensikertalainen joukkoon mukaan. Plussan tein viime sunnuntaina ja laskureiden mukaan menossa rv 4+6. Olotila on onnellinen ja osittain myös kauhunsekainen... vielä en oikein ymmärrä asiaa ja mieltä alkoi heti painamaan masuasukin terveys. Taitaa olla se pessimisti ei pety-ajatus jäänyt päälle. Murehtiiko kukaan muu jo nyt vauvan terveydestä? Olisin valmis jo sikiötutkimuksiin mieleni rauhoittamiseksi...

Hätäisenä ihmisenä olen jo ensimmäisen neuvola-ajan varannut 3 viikon päähän ja ajattelin kyllä käydä ennen sitä varhaisultrassakin katsomassa että muru on asettunut oikeaan paikkaan :heart:
Raskaus onnistui jo toisesta yrityskerrasta vaikka luultiin sen kestävän hieman kauemmin. Raskausoireina rintojen herkkyys, vatsakipu ja väsymys....

Olin kylläkin jo melko varma raskaudestani viime viikolla, kun iski hillitön himo kalaan? Ja sunnuntaina ennen plussaamista ei aamukahvi ja- tupakka oikein maistunut. Nyt kyllä kahvi maistuu ja tupakkakin varmasti maistuisi (on tosin ollut helppoa olla ilman, -kaikki nämä huimat kolme päivää hah.)

Onnea kaikille plussanneille ja "ultranneille" :hug:

Mamma 4+6

 

mamma2012, onnittelut ja teretulemast
Vauvan (tai siis vauvojen) terveys huolettaa kyllä. Ehkä se on ihan normaali "raskausoire" sekin.

SysterP ONNEA! :flower: Taitaa jäädä itsellä haaveeksi tuollanen nopea toimitus. Hirvittää, pelottaa, kammottaa jo nyt...!

Ja ne vaivat todellakin on alkanu vaivaamaan, vaikka tässä mennään nippa nappa puolessa välissä odotusta Särkee, jomottaa, painaa, puristaa, ahistaa. En pysty istumaan ja alkaa töissä olo olla vaikeeta. Seisoin tänään osan päivästä, mutta sekään ei mikään ongelmaton ratkaisu ole. Alakertaa juilii koko ajan ja ristiselkää särkee.

Huhhuh.... Maanantain neuvolakäyntiä odotellessa. Saatan purkautua valivalivalivalittamaan.

-Marge 16+1

 

Tervehdys taas täältäkin!

Kovasti onnea uusille plussanneille Empirialle, Grace74:lle ja mamma2012:lle! Tässähän tuntee itse olevansa jo vaikka kuinka pitkällä, kun pahimmasta alkuhämmennyksestä on päässyt yli Harva tosiaan tuntuu selviävän alkuraskaudesta ilman pelkoja, eli kuuluvat asiaan. Itselläni on ollut jonkinmoinen pelko ja jännitys mukana koko ajan, vaikka jokainen ultrassakäynti onkin helpottanut oloa ja tuonut lisää varmuutta.

Nyt 16:nnella viikolla jännitys liittyy siihen, että alkaako se maha kasvaa vai ei... eikö sen jo pikku hiljaa pitäisi? Onhan kaikki hyvin ja sikiö normaalissa kasvussa? Aika yksilöllistä taitaa olla tuon maha-aikataulun kanssa, mutta kovin malttamaton olen silti. Onneksi yhdet farkut sentään alkoi tuntua vähän puristavan - ehkä se mahakin alkaa kohta kunnolla ilmaantua? Jotenkin outoa, kun raskaus on näinkin pitkällä, eikä sitä huomaa juuri mistään. Kovin on erilainen tilanne kuin esim. Margella isoine kaksosmahoineen ja särkyineen...

Mahtavaa, SysterP!! Ihanaa kuulla, että poika on tullut maailmaan. Nopsaankin tosiaan tuli Valtavasti onnea!

Minä uskaltauduin tekemään maanantaina Tukholman-reissussa ensimmäisen pikku hankinnankin vauvalle. Sen verran taikauskoinen olen, että jotenkin vähän hirvitti, mutta silti halusin tämän rituaalin käydä läpi ja sen pikkuisen bodyn ostaa, ikään kuin lopettaakseni jossittelun. Kun tulin kotiin ja hypistelin tuota pikkuista bodya, huomasin, miten se konkretisoikin tätä odotusta - tähän bodyyn olisi sitten ihan oikeasti tulossa sisään vauva! Toive siitä, että kaikki sujuu loppuun saakka hyvin ja saan syliini terveen vauvan, tuntui yhtäkkiä äärettömän vahvalta ja voimakkaalta. Raskaus tuntuu olevan aika lailla elämän keskipisteenä, ja kai se saakin olla Välillä tuntuu, että olen kaveriporukassa tai opiskelupaikalla ikään kuin semmoisessa omassa "kuplassani" kaikkine raskauteen liittyvine ajatuksineni. Tai mies on kyllä tiiviisti mukana tässä tärkeässä kuviossa, eli perhettä ja yhteistä lasta tässä ilman muuta odotellaan.

Mites Anukkio, joko raskaus tuntuu todellisemmalta? Neuvolan sait varmaan jo varattua?

IslandGirl 15+3

 

Hei kaikille ja tervetuloa uusille. Ja onnea SysterP ja poika. On tää jännää. Monet teistä on tehnyt jo noita hankintoja, mä en. Yks ystävä vei oman lapsensa kamppeita kirpparille ja aikoi samalla valikoidalla meillekin jotain... Hui kauhistus. Mä olen niin taikauskoinen, että mä olen aivan varma, että jos jotain hankin, ne se on sitten siinä tämä raskaus. Eli jossakin takana luuraa pelko ja epävarmuus. Kokoaikaisesti en sitä pelkoa päälle päästä, mutta kyllä se siis jossain väijyy.

Olen ollut koko viikon flunssassa kotona ja tänä aikana olen toki googlaillut yhtä sun toista. Jostain tuli "varmuus", että nyt mulla on listeria. Onhan siinä tavanomaisen flunssan oireet. Noh, sain lähetteen labraan. Tulokset tulevat vasta parin viikon päästä. Toisaalta. Ei mua enää pelota. Erikoista.

Mites teillä muilla on muuten hemoglobiini käyttäytynyt? Mulla se oli 106 kuukausi sitten. Tulokset saatuani ryhdyin juomaan rautaa, nyt hb oli laskenut 101:teen. Eli millä ilveellä sen sais nousemaan. Tahtoisin puhtini takaisin. Mulla on toki muutenkin alhainen hemppa ollut aina, mutta... Eli onkos jollakulla joitakin vippaskonsteja? Mulle ei siis käy tavalliset raudat. Eivät nosta hemppaa, mutta tekevät kaameita vatsaongelmia. Nyt käytössä on ollut FloraVital.

Mun maha on humpsahtanut esiin tässä viikon sisällä ihan oikeastii. Viikko sitten vielä isot paidat peitti mahan (vaikka töissä sai joitakin uteliaitavatsaan kohdistuneita katseita, ei uteluita kuitenkaan). Eli ens viikolla pitää miettiä asian suoraan sanomista. En viittis käyttää koko ajan niitä ylisuuria vaatteitakaan. Mammafarkkuja olen käyttänyt jo monta viikkoa. Liekö ennakoivaa hommaa, mutta mietin tuossa kyllä jo, että miksi niitä ei käyttäis vaikkei olis raskaanakaan. Istuvat kohtuuhyvin eivätkä purista mistään... Sitäpaitsi mammavaatteiden hinnat ovat aika suolasia suhteessa niiden käyttöikään. Vai oletteko löytäneet jonkun suht edullisen paikan, josta noita saisi? En ole oikeastaan löytänyt kuin H&M:ltä mammavaateosastoa ja sielläkin kaikki vaatteet ovat mustia, harmaita ja sinisiä. Onko muilla ketjuilla siis äitiysvaatteita enää ollenkaan? Entäs suurilla kaupoilla? Yritin Turun Wiklundista etsiä, mutta en löytänyt ja Stockankin valikoima oli suorastaan surkea. Vinkkejä?

Voikaahan hyvin ja koettakaa jaksaa mahoinenne tai mahankasvuodotuksinenne.

Mahis 16+1

 

Unohtui muuten kysyä, josko olette jo liikkeitä tunteneet? IslandGirl? Mulla mahassa kuplii ja kurnii ja välillä ihan sattuukin terävästi. Se, että välillä on taas ihan hiljaista, on vaikuttanut siihen, että mä olen ruvennut ajattelemaan, että se on tuo veijari, joka siellä heiluu. Mulla toisaalta pitäis olla istukka (senkin paikka on vaihtunut) tuossa ylhäällä edessä, joten olen ajatellut, että se vaientaisi liiketuntemukset. Mutta ehkä ei sit kuitenkaan. Mutta siis, mites teillä muilla?

 

Moikka taas pitkästä aikaa. Ei ole tullut nyt kirjoiteltua tänne kun olo on jotenkin seestynyt kun pääsi maagisen 12 viikon rajan yli kunnialla ja sai kerrottua lähipiirille raskaudesta, tuntuu ettei ole oikein ollut mitään uutta ihmeellistä asiaa. Me tosiaan haluttiin pantata tietoa että ollaan ensin käyty nt-ultrassa ja halusin kertoa omille vanhemmilleni ihan ensimmäiseksi ja kasvotusten ja sen jälkeen vielä miehen vanhemmille. Kyllä siinä silmät kostui itse kullakin, tämä on niin kovasti odotettu tapahtuma. Minun vanhemmat tiesivät meidän yrityksestä, miehen vanhemmat vähän olivat arvailleet, mutta olivat päättäneet olla kyselemättä. Minun vanhemmille yllätyksenä tuli lähinnä se että tämä raskaus sai nyt alkunsa sittenkin luomuna, oltiin jo kuitenkin henkisesti asennoiduttu hoitojen aloittamiseen.

Viimeiset pari viikkoa on ollut tosiaan aika rentoa ja rauhallista aikaa, jonkin verran epätodellinen olo on kun ei oikein ole ollut raskausoireita. Olen huomannut että jos olen liian väsynyt niin sitten iskee kuvottava olo, samaten tietysti jos ei muista syödä, mut muuten olo on ihan normaali. Olen syönyt Multitabsin raskaus-/imetys vitamiinejä ja nyt aloitin lisäksi vielä Multitabsin omega 3:n syönnin. Viime neuvolakäynnillä (vajaat pari viikkoa sitten) hemoglobiini oli jopa noussut edellisestä käynnistä, oli jo melkein 140 (mulla ei oo normaalisti ikinä noin hyvä). Neuvolantäti oli sitä mieltä että on noiden vitamiinien ansiota kun niissä on rautaa mukana. Oon kyllä muutenkin yrittänyt syödä monipuolisesti ja terveellisesti.

Toi ummetushomma mistä olette täällä kirjoitelleet onkin sitten sellainen vaiva että on osunut myös omalle kohdalle. Oon toistaiseksi selvinnyt ihan kotikonstain, juomalla runsaasti vettä ja syömällä kuitupitoisia ruokia, mut on se kyl tosi outoa kun oon normaalisti tottunut että vatsa toimii pari kertaa päivässä, niin nyt voi mennä kolme päivää välissä ja alkaa olla aika muumimainen olo siinä vaiheessa. Mut sen kummempia kipuja mulla ei kylläkään ole ollut.

Mut maha mulla pompsahti viime viikonlopun aikana. Onneksi ehdin töissä kertoa vauvauutiset viime viikolla, olisi muuten ollut maanantaina yllättyneitä ilmeitä. Mulla oli perjantaina ja lauantaina normaalia enemmän kasvukipuja alavatsassa ja sitten alkoi maha pullottaa. Ajattelin ensin että johtuu vaan siitä että viikonloppuna tuli syötyä ehkä normalia enemmän, mut ei tuo pullotus ole tässä viikon aikana mihinkään hävinnyt, ja painokin on pysynyt ennallaan tai ehkä pudonnut vähän. Mut on aika hassua et miten tuo maha noin vaan yhtäkkiä pulpahti esiin Ei löysän paidan läpi ihan hirveästi näy, mut yhtään tiukemman paidan kanssa ei jää mitään arvailujen varaan. Alkuaikoina oli kyllä turvotusta, mut tuossa välissä maha oli litteämpi. Nyt reilun viikon oon käyttänyt pelkästään mammafarkkuja töissä (teen istumatyötä), ovat tosi paljon mukavammat kuin normifarkut vaikka nekin vielä menee jalkaan.

Liikkeiden tuntumista nyt odottelen kovasti. Yhtenä päivänä röhnötin sohvalla ja alavatsassa tuntui sellaista outoa pientä värinää, enimmäinen reaktio oli se että vaihdoin asentoa mukavammaksi ja sitten vasta tajusin että olisiko voinut olla vauvan aiheuttamaa. Mutta uudelleen sitä tuntemusta ei ole nyt tullut vaikka olen koittanut kuulostella. Ehkä pitäisi nyt vaan olla kärsivällinen, mutta kun niin kovasti toivoisi että tuntisi itsekin noita elonmerkkejä. Seuraavaan neuvolaankin on vielä yli kaksi viikkoa.

Mukavaa odottelua kaikille ja oikein paljon onnea uusille plussanneille. Niin ja onnea Syster P, ihan huippua kuulla vauvauutisia.

Terveisin
Anneli-75 (rv 14+6)

 

Tervepä taas kaikille kanssaodottajille!

Täällä on uusia plussanneita, kivaa! Onnea Grace74, Empiria ja mamma2012!

Ja onnea poitsusta SysterP! TODELLA lohduttavaa kuulla kohtuullisen lyhyestä synnytyksestä. Lueskelin yksi päivä synnytyksestä ja sen vaiheista ja mua alkoi kammottamaan niin, että piti lopettaa lukeminen...

IslandGirl, kyllä tämä alkaa jo ihan todelta tuntumaan. Tosin huomaan välillä toppuuttelevan itseäni. Ikään kuin en uskalla intoilla liikaa, ettei sitten joutuisi pettymään... Olen kyllä jo rauhoittunutkin aika paljon. En enää pelkää keskenmenoa koko ajan. Toivoisin, että osaisin olla rauhallisempi ja onnellinen ilman pelkoa. Ehkäpä sitten 12vk kohdalla helpottaa. Neuvolan tosiaan varasin jo. Ihan turhaan sitäkin jännitin. Kai sinne ulalla olevia on ennenkin soittanut Ensimmäinen käynti on heti pääsiäisen jälkeen 10.4. Jännittää!!!

Mamma2012, mullakin oli tuo ällötys tupakkaan kun en vielä tiennyt olevani raskaana. Ei ollut vielä menkatkaan myöhässä kun "pystyin" polttamaan vaan puolikkaita. Tupakka jäi heti kun plussasin eikä ole ollut ollenkaan vaikeaa. Välillä tulee semmoinen olo että kylläpäs maistuisi.. vaikka juuri aamukahvin kanssa viikonloppuna.. mutta se olo menee heti ohi kun miettii tätä arvokasta lastia :heart:

Mun tekee mieli koko ajan jotakin rasvaista ja suolaista. Tämmöiset eivät ollenkaan kuulu ruokavaliooni! Jestas että tekee nytkin mieli sipsejä. Tarkoittaakohan tämä, että odotan poikaa? Migreeni on kans ollut riesana jo kolmatta päivää.. yök. Yritän selviytyä Panadolilla, mutta eihän niitäkään voi popsia kuin nameja. Niinpä kärsin..

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Anukkio, rv 6+1

 

Mahis, kyselit noista liikkeistä. Mä olen jokusen kerran mukamas ollut tuntevinani jotakin, mutta luulen, että ne ei loppujen lopuksi varmaan ole vielä olleet sikiön liikkeitä. Oletan, että kyllä sen sitten tunnistaa, kun niin uudenlainen tuntemus tulee. Toisaalta monelta kai jää ymmärtämättä aluksi, mistä on kysymys.
Kovat on tunnustelut joka tapauksessa täälläkin, ja jännityksellä odotellaan ensimmäisiä varmoja tuntemuksia!

Ja kyllähän tuo mahakin onneksi alkaa nyt tuntua muuttuvan. Viime päivinä on alkanut selvemmin tuntua alavatsassa keskellä pientä kumpua, eli eiköhän se kohtu ole siellä kasvamassa. Olo on ollut tästä "löydöksestä" johtuen tosi ihana, levollinen ja onnellinen. Olen myös tavannut viime päivinä paljon sukulaisia ja kavereita ja saanut kertoa vauvauutisia. Tämä kaikki on tuntunut tosi hienolta! Eli kaikkien huolten vastapainoksi on onneksi näitäkin päiviä, jolloin suupielet tahtovat väkisinkin kääntyä hymyyn tämän kaiken onnen ja positiivisen odotuksen keskellä. :heart:

Hemoglobiini oli mulla nt-ultrapäivänä 121, eli vielä mennään ihan ok arvoissa. Aloin kuitenkin syömään rautaa jo ikään kuin ennakoivasti, kun sitä löytyi kaapista. Toivoin siitä myös helpotusta ummetukseen. Olen ennen inhonnut raudan "tahmeuttavaa" vaikutusta, mutta nyt tuntuu paremmalta kuin ummetus Olen saanut tuohon ikävään vaivaan vähän helpotusta juuri tuolla raudalla sekä liikunnalla - olen kävellyt melkein joka päivä 1 - 1,5 tuntia reippaasti. Huh helpotusta... toivottavasti ei enää palaa yhtä pahaksi.

Anukkio, pisti hymyilemään tuo sun sipsihimo... Itse en ole koskaan ollut erityisesti sipsien ystävä, mutta muutamien viikkojen ajan alkuraskaudessa oli hirveä himo juuri sipseihin! Niitä on vieläkin kaapissa Empirian sitruunanhimo kuulostaa myös tutulta. Ihan raskauden alussa mulla oli hirveä himo raikkaisiin ruokiin. Hedelmiä, mango-passionjogurttia ja Valion hedelmärahkavaahtoa kului... Nyt on kuitenkin mieliteot häipyneet melkein kokonaan. Kahvi ei tosin enää maistu ihan entiseen malliin, mutta muuten ruokavalio on aika normaali. No, sokerisia herkkuja kyllä tekee kovasti mieli... yritän malttaa mieleni, ettei tulisi hirveästi ylimääräisiä kiloja.

Anukkio, tosi ikävää tuo migreeni. Mä jännitin tosi paljon sitä, miten migreenini käyttäytyisi raskauden aikana - etenkin kun joitain päänsärkyjä oli alussa. No, taidan onneksi kuulua niihin onnekkaisiin, joilla migreeni pysyy pois raskauden aikana. Raittius ja säännöllisempi päivärytmikin edistänevät minulla huomattavasti asiaa

Oliko täällä muuten muita pääkaupunkiseutulaisia kuin minä? Jos kyllä, missä aiotte synnyttää? Meillä on siis valittuna Kätilöopisto, joka tulikin tuolla aiemmin jo ilmi.

IslandGirl 15+6

 

Hei taas!

Hauska lukea teidän uusien odottajien viestejä. Siitä intoutuneena luin ketjua taaksepäin ja noita omia ensifiiliksiäni. Kaikki muuttuu koko ajan ja oma mielikin, joten ne ensimmäiset jutut tuntuu jo kauhean kaukaisilta vaikka eihän siitä ole kuin pieni hetki... Ajalla on aivan uusi rytmi. Välillä se ryöpsähtää eteenpäin ja sitten se ei taas kulje ollenkaan. Jossain kohtaa päivät vilahtelee ja toisaalta osin tuntikin tuntuu pitkältä. Tuntuu oudolta, että tässä eletään "vanhan" elämän viimeisiä hetkiä ja kohta on tulossa jotakin sellaista, jota ei ymmärrä ja johon ei kuitenkaan osaa oikein varautua.

Takaisin maanpinnalle. Tai oikeastaan sisuskaluihin. Toi ummetusongelma jäi multa sinne ensimmäiselle kolmannekselle. Enää ei ole ollut mitään ongelmaa. Ihme ja kumma. Jostain luin, että se saattaisi iskeä oikeastaan vasta nyt *koputtaa puuta*... Mulla saattoi auttaa, jos ei kyse ollut ajasta, niin luumusose (se vauvojen) ja kuitulisä aamupuurossa. Luumusose on muuten yllättävän hyvää. Mutta onneksi se on ainakin toistaiseksi taaksejäänyttä elämää. Oli se vaan kauheaa. En ole koskaan aikaisemmin puhunut siitä itsestään niin paljon kuin silloin, kun ummetti. Nyt jopa mies ties (yök) milloin ja mitä sieltä tulee tai on tulematta. Musta on tullut aika kamala... Voi nolotus.

Mulla saattais muuten olla sellainen energinen keskiraskaus, mutta toi hemoglobiini... Kävin ostamassa apteekista älyttömän kallista rautaa, Maltoferia. Netissä tuli vastaan, että se auttaa eikä tule vatsaongelmia. Päätin kokeilla. Ainakin siitä saa aika kovat annokset rautaa. Saa nähdä. Mulla on seuraava neuvola vasta toukokuussa, joten siellä sitten saa tietää, mikä on tilanne. Onneksi rakenneultra on aikaisemmin, niin saa taas nähdä/kuulla ton pikkuveijarin. Alan muuten olla varma siitä, että noi pikkuiset hipaisut ovat vauvelin liikkeitä. Ne ovat kuitenkin aika erilaisia kuin mitkään muut tutut tuntemukset. Tai sitten toivon vaan niin kovasti. Mutta sillä niitä liikkeitä kyllä odottaa, että olisi mahdollisuus seurailla, että siellä on kaikki hyvin. Nyt vaan toivoo kovasti.

Mulla on tosiaan vatsa pompsahtanut esiin. Hyvin selvästi. Ihan kuin olisin viikolla 20 tai jotain. Huomenna olen menossa taas töihin. Ja nyt on toi maha, jota vielä viikkoa aikaisemmin ei ollut. Eli tulen "kaapista" ulos sitten kertaheitolla. Hieman hirvittää ja ujostuttaa jo etukäteen. Jos saisin valita, niin en kertois ollenkaan... Ainakaan vielä pitkään aikaan. Mutta, noh. Voihan se olla ihan helpottavaakin, että tietävät.

Yks ystävä on sellainen, että sillä ei ole oikeastaan ollenkaan mahaa ennen kuin aivan lopussa. Se katoaa jonnekin pitkän selän ja leveiden lanteiden uumeniin. Mulla ei ilmeisesti ole ollenkaan sellainen kumpu. Ja jos IslandGirlilläkin pömppis on tullut vasta nyt... Tai sitten mä olen vaan läski. Kävin vaalla. Aika järkyttävää. Painoa on tullut raskautta edeltävästä ajasta nyt yhteensä 8 kiloa lisää. Tätä vauhtia koko raskauden aikana tulee 20 kiloa ja sitä en ole valmis kantamaan. Porkkanat esiin.

Odottamisen iloa!

Mahis 16+4

 

Moi!

Ensimmäistä odottelen 32 vuotiaana. Nyt ollaan menossa rv:lla 23. Tässä vaiheessa vasta olen alkanut kaivata vertaistukea, koska raskaus on muuttunut todelliseksi mahan kasvun ja painamisen myötä.

Ehkäpä kun ikää on hieman enemmän, huomaa ettei itse hoppuile ja hätiköi. Nyt olen vasta alkanut kertoa raskaudestani, koska onnellisesti lisäkiloistani johtuen olen voinut salata asian. No tästä ihanuudesta on ollut haittaakin, raskausdiabetes todettu jo heti alkutaipaleella. Lääkityksellä sokeriarvot saatu kuriin ja äitipolilla käyn kuukausittain ultrassa, ravintoterapeutin ja lääkärin luona. Tästä olen oikein tyytyväinen ja hyötyäkin käynneistä on ollut sokeriarvojen kohentumisen lisäksi se ettei kiloja ole kertynyt raskauden aikana vaan juuri toisin päin - 4 kg. Lääkärin asettama tavoite onkin, että raskauden aikana paino ei nousisi ollenkaan.

Innolla keskusteluja seuraten ja joskus kenties kommentoidenkin,
M.K 23+2

 

Heippa,

Täältä uusi porukkaan liittyjä huuteleepi.

Olen 31- vuotias neiti PK-seudulta ja tosiaan ensimmäistä lasta odotan. Olen jo RV 20+3 ja ajattelin että ehkä nyt jo uskaltaisin tänne liittyä. Laskettu aika on siis 18.8.

Taustalla olen lukenut juttujanne jo hyvinkin pitkään. Oikeastaan jo ihan raskauden alusta saakka hakeuduin näille sivuille. Mutta nyt vasta tuntuu siltä että uskallan itsekin liittyä joukkoonne. Rakenneultran jälkeen tuntuu tämä raskaus jo paljon varmemmalta.

Olen parhaillaan töissä, joten palaan paremmalla ajalla uudelleen. Mutta nyt on ensimmäinen askel tänne otettu =)

 

Heipparallaa ja kiitos onnitteluista! =)

Ei sitä tosiaan tiedä, miten se synnytys etenee, joten ei kannata ottaa hirveästi paineita. Kivunlievitystä saa jos venyy ja vanuu eikä aika kulu, mutta tietty voi käydä kuin mulle: mitään ei oikeen ehdi saamaan. No, selviää siitäkin. Minä yritin kovasti ajatella kaikkia niitä sukupolvia, joille ei kivunlievitystä ole suotu. On meillä täällä vaan aika hyvin asiat, hyvä hoito ja lääketiede apuna.

En tosin itsekään ollut kovin innokas lukemaan synnytysjuttuja raskaana ollessa. Tuli vain kovasti mietteitä, ja vähän pelottikin. Vaan on se niin, että kyllä se vauva sieltä jollain konstilla ulos tulee, joten no problems!

Aika menee pikkumieheen tutustellessa, kaikki on niin uutta! Silti tässä kahden viikon aikana on jo jotakin opittu ja arki rullaa vähän helpommin kuin ihan alussa.

Ihanaa raskausaikaa teille kaikille haluan toivotella edelleen! Nauttikaa olosta. Kyllä on kuulkaa aika hassua kun ei ole sitä isoa mahaa enää (pieni pullero kyllä jäi), ja vähän ikäväkin sitä tuli.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

 

Hei, perheaikaa.fi sivuilla voi käydä juttelemassa kätilön kanssa livechatissa. Siitä voisi saada hyvää tietoa synnytyksestä yms. muusta aiheeseen liittyvästä. Löytyypä sieltä viedoitakin tärkeistä aiheista. Itse olen saanut sieltä hyviä vinkkejä. Onnittelut kaikille odottajille!

 

Tervehdys!

Ja tervetuloa myös uusille, tänne mahtuu kyllä keskustelua ja kommentteja!

Vähän 18:nnen viikon kuulumisia täältä. Mieli on taas rauhoittunut, kun alkoi vatsakumpu kunnolla tuntua ja näkyäkin. Tänään menee toista kertaa jo äitiysfarkut päälle Mahis, mä luulen, että olen nyt myös alkanut tuntea sikiön liikkeitä. Alavatsassa tuntuu semmoista kuplintaa, tai ehkä ennemminkin ikään kuin yksittäisiä elohiiriä. Tällä hetkellä olo raskauden kanssa on jopa seesteinen - tuntuupas ihanalta kaiken stressaamisen jälkeen. Tosi helpottavaa, jos/kun liikkeet alkavat tuntua, niin ei tarvitse stressata siitä, onko sikiö elossa... Toki jännättävää on vielä rakenneultra, joka meillä on 3.5. eli kolmen viikon päästä.

Mulle on tullut painoa lisää tähän mennessä noin kaksi kiloa, ja niistäkin toinen tuli nyt pääsiäisviikonlopun aikana. Ei siis ole paljon vielä kertynyt, mutta vähän huolettaa, että ryhtyykö kertymään tuollaista kilo viikossa -tahtia jos en yhtään tarkkaile syömistä (kuten pääsiäisenä, kun tuli herkuteltua). Kovasti tekee mieli syödä kaikenlaista ja yritän pitää syömistä vähän kurissa, ettei tulisi hirveästi ylimääräistä painoa. Eilen ostin hirveän kasan hedelmiä ja lisäksi söin pussillisen naposteluporkkanoita (ja vähän suklaata...). Herkkujen välttäminen ei ole helppoa, mutta yritetään.

Kiva kuulla myös SysterP:n kuulumiset! Itselläni on viime päivinä pyörinyt synnytys mielessä - kenties siksi, että telkkarista on tullut pari aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Ei ole kuitenkaan ainakaan vielä herännyt synnytyspelkoa. Kuten Systeri sanoit, kyllä se vauva sieltä ulos tulee tavalla tai toisella, ja hyvissä käsissä siellä kättärillä varmasti ollaan. Varmasti tulee olemaan yksi elämän unohtumattomista kokemuksista monessakin mielessä! Minäkään en halua "ylivalmistautua" ja lukea liikaa kaikenlaista ennen synnytystä, ettei tule turhia paineita siitä, miten kaikki yksityiskohdat sujuvat. Ennemmin haluaisin luottaa, että tilanteessa sitten kaikki hoituu ja kätilö auttaa vauvan turvallisesti ulos.

Mahis, miten töissä otettiin uutinen vastaan?

IslandGirl 17+2