Ensimmäinen pienokainen tulossa 2012

Olen itsekkin painiskellut tuon paino asian kanssa. Minulla on teini-iästä asti ollut kans ongelmia painon ja sen hyväksymisen kanssa. Kärsin anorexiasta, josta pääsin yli kun löysin nykyisen miehen. No, nuorina ja naiviina mieheni alkuseurustelun aikana sanoi, että toivottavasti sinusta ei koskaan tule lihavaa, en tykkää läskistä ämmistä. Kauhea sika, ei voi muuta sanoa, vaikka nykyään tuo sanoo, että kun on tommosta suustaan päästänyt on ollut ajatusmaailmaltaan melko kakara, ja kakaroitahan me oltiin ku seurustelemaan alettiin.

Anyway, mieleen se on jäänyt ja sitten kun on vielä takaraivossa se sama syömishäiriöiden aikainen paholainen, niin kriisiä se nyttenki pukkaa. En pysty näkemään vartaloni muutoksia positiivisena, ne hirvittää minua. Minua pelottaa kuinka paljon läskiä jää lillumaan mahalle raskauden jälkeen ja miten saan ne pois. En osaa hahmottaa mahaani vauvamahana, vaikka kuulemma siltä näyttää. Pelkään syödä mitään, koska pelkään kiloja. Varsinkin nyt kun liikkuminen on hankalaa selkäkipujen takia. Silti koko ajan on nälkä ja haluttaa sitä sun tätä. Tää on yks helevtin noidanrinki, josta en pääse pois ja mies seuraa itseinhoani avuttomana vierestä ja taputtelee ylpeänä mun mahaa, joka on sen mielestä oikein soma. Tunnen itseni kamalaksi äidiksi, koska se mikä mun mahaa kasvattaa on jo äärimmäisen rakas. Huoh. On tämäkin melkoista. Onneksi en ole ainoa epävarma, tuntui helpottavalta lukea teidän kommentteja. Tuntui jotenkin niin hankalalta avautua edes tästä, koska tulee huono omatunto!

Ilmalaiva ja Juniori 21+4

 

Oon ennenkin avautunut aiheesta, mutta miksi sitä tuntee itsensä heti huonoksi äidiksi jos valittelee raskautta, pelkää sen oman mahanahkansa puolesta tai toivoo, että pullahtaisipa se nyt äkkiä ulos?

Kaikki jo synnyttäneet vain sanovat, että nauti nyt kun vielä voit. No oikeastaan en nauti, en tosin kärsikään, mutta.. Kyllä mä voisin jo luopua tästä mahasta ennen kuin se yhtään enempää kasvaa. Tämä on kuitenkin mun henk.kohtainen kehoni ja arvostaisin ihan pirusti jos vaikka pääsisin joskus vessaan ilman kaveria.

Mä olen laukonut mielipiteitä aika suoraan ja tiedän kauhistuttavani monia. Totta kai möykky on mulle rakas, mutta ei se estä mua ihan suoraan sanomasta, että haluaisin jo kroppani takaisin. Ja se etten saa mitään elämää suurempaa kiksejä raskaudesta tai paremminkin raskaana olemisesta (ainakaan vielä) ja koen oloni välillä kurjaksi tällaisena tupla-ihmisenä, ei se tee minusta huonompaa äitiä.

Ja tiedän, että taas moni sävähtää ja ajattelee, että mikä mua risoo, mutta äitipolin odotushuone oli oikeastaan kammottavimpia asioita, mitä olen nähnyt. Turpeita norsunlailla rytisteleviä, ähiseviä ja turvonneita mammoja tuolit täynnä. Osa yritti näyttää freesiltä, mutta totuus on se, että mun silmääni lähestulkoon jokainen mamma näyttää vähän homssuiselta ja turvonneen pyöreältä. Joojoo, nehän on niitä nättejä vauvamasuja ja blaablaa.

Mutta olipa se käynti moisen näyn arvoinen Saatiin tietää pikkuisen sukupuoli ja se ei ollut se mitä eniten oltiin toivottu, mutta mitäpä sillä väliä. Oli hauskaa nähdä tulevan isukin ilme, innostus ja se tuike sen silmissä :heart:

Mullahan sitä laskettua aikaa jo kerralleen muutettiin 3 viikkoa, nyt sanottiin sitten että vauvan olis pitänyt 20+0 viikoilla mut koko vastas 20+4. Kätilö sit kyseli sokerirasitustesteistä. Mulle tuli väkisinkin sellainen olo, että pitäis alkaa syynäämään syömisensä pikkaisen tarkempaan, ettei me kummatkin vauvan kanssa turvota kuin popkornit uunissa. Ei se kätilö mitenkään nostanut asiaa esille eikä väläytellyt asiaa sen enempää, mutta mussa vihloi heti jonkinlainen syyllisyys meidän kummankin puolesta mun syömisten takia. Ylireagointia tai ei.

Miestä jo nauratti, että seuraavalla reissulla varmaan jäädään synnyttämään kun vauva koko ajan ylittää koko-odotukset

 

Tisseistä: Alkuun tissit oli mulla tosi arat. Suihkussa käyminen oli vaikeaa, vaatteitten pitäminen vaikeeta. Miehen hiplailuista puhumattakaan. Eikä ne edes mitenkään järkysti kasvanu.

aletheia: Mulla jossain vaiheessa eritty rinnoista jotain möhnää, jonka tulkitsin maidoksi. Etenki just öisin saatto käsivarret ja rinnat olla ihan siinä maitorähmässä. Nyt ei ookaan sitte taas hetkeen mitään tullu.

Painonnousussa mietityttää just se, että kuinka paljon siitä tulee jäämään synnytyksen jälkeen. Tottakai sitä on ihmetarinoita, että kilot jäi synnärille tai lähti parissa kuussa imetyksen yhteydessä. Mutta sitte kattoo omia lapseentuneita tuttujaan, ja huh, ei niitä meinaa edes tuntea enää lasten jälkeen. Tottakai elämäntavat muuttuu ja blaa blaa, mutta itteä ei kiinnostais yhtään olla raskauden jälkeen tuplakokonen verrattuna kokoon ennen raskautta.

Sinänsä on kiva, että painonnousu on keskittyny lähinnä vatsaan, koitan ajatella, että ehkä se sitten lähteekin jossain vaiheessa. Mutta sitten kun joku välillä kommentoi "sullapa on tosi iso vatsa!", tulee mieleen, että onko se nyt liian iso, jääkö se tollaseks.

Heh, ihania nää ihmiset jotka kysyy, miten raskaus on menny, onko ollu ihanaa tms. Sitte jos vastaat suoraan kaikesta huonosta olosta, niin tulee vaan epäuskosia katseita ja suhtautumista, että onko sitä pakko hankkiutua raskaaks, jos ei kerran raskaana olosta pidä. Jos tästä raskaana olosta sais lomaa ees tunnin päivässä, tai pystyis hetkeks unohtamaan. Ei se tarkoita, että välittäisin jotenkin vähemmän mahaotuksesta, haluais vaan välillä omaa aikaa.

 

Lihominen. Meidän kaikkien tulevian äippien etuoikeus. Tsempataan toinen toisiamme sitten synnytyksen jälkeen saamaan ylimääräiset kilot pois. Ja muutenkin tuetaan toisiamme.

Siskolla jäi "raskaushormonit" jylläämään synnytyksen jälkeen jonka vuoksi hän ei laihtunut lähes vuoteen yhtään. Eikö kuulosta oudolle että niinkin voi käydä? Kunnon liikuntaakaan ei välttämättä voi aloittaa moneen kuukauteen synnytyksen jälkeen. Jos vaikka vatsalihakset eivät palaudu normaaleille paikoilleen niin vatsalihasten liike voi lukkiuttaa lihakset ikuisiksi ajoiksi (?) sivuille.. Eli väärään paikkaan. Kaipaan jo nyt niin lujaa tankotanssia että en tiedä miten jaksan odottaa vielä kuukausia. Ja sitten jos ne vatsalihakset eivät sujahdakkaan tunnetun kolmen kuukauden ajan kuluessa synnytyksestä paikoilleen en voi aloittaa tankoilua.

Töissä porukka jaksaa kysellä usein että miten jaksan. Maanantaina jaoin kokemuksen eräälle työkaverimiehelle kohdunkannatin-kivuista ja hän oli ihmeissään. Enhän itsekkään tiennyt sellaisia voivan olla.

Poikkiksen työkaveri on jäämässä ihan pian äippälomalle. Hän se on kuulema vasta iso ja pelotteli myös poikkistani että nykyinen kokoni ei ole mitään (vaikkei ole edes nähnyt minua). Apua. Kaitpa se pitää uskoa että nyt tämä kasvu vasta oikeasti alkaa. Lisäksi olen hankkinut ihan itse ne 3kiloa jotka tulivat ekan 3kk aikana. Siis ihan epäterveellisellä ja kokoaikaisella syömisellä.

23 viikkoa eli jo 6 kuukautta raskaana. Niin tämä aika vaan rullailee. Mielummin tosin lumilautailisin mutkun mutkun. Tiedättehän te ettei suositella liikuntaa missä kaatumisvaara löytyy.

 

felina Sinäpä sen tiivistit! Voi vitsit, tunnin loma päivässä tästä.. Luksusta!

Lihominen. Mulla on jo ihan hirveät mielikuvat, miten palautan itseni hehkeään kuosiin sitten joskus synnytyksen jälkeen Taitaa vaan tällä itsekurilla vaatia melkoisesti vertaistukea Suurin osa mahasta nyt katoaa kun vauva sanoo sille heihei, mutta sen jälkeen tehdäänkin peppu- ja reisitreeniä oikein urakalla.. Ja masu kuntoon sitten joskus.

Musta tuntuu, että tää kasvu vasta lähteekin liikkeelle puolen välin jälkeen.. Ai että ahdistaako tulevat viikot ja kuukaudet!

 

Lihomisesta Itse näin myös kauhukuvia siitä kuinka raskauskilot on ja pysyy synnytyksen jälkeen, muutenkin ylimääräiset on erittäin sitkeitä miun kropassa. Söin omasta mielestäni paljon ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ja ku ylipainoa oli ennen raskauttakin hieman toisen neuvolakäynnin vaaka alkoi kauhistutamaan jo muutamaa päivää ennen. Ihmeekseni paino olikin pudonnut, kylläkin vain kilon mutta silti, olin erittäin ylpeä itsestäni Vaikka olin syönytkin enemmän kuin normaalisti, olin silti syönyt oikein. Pahoinvoinnin takia en ennen 12 viikkoa voinut oikein lämmintä ruokaa syödä. Sen vuoksi hedelmät ja porkkanat teki erittäin hyvin kauppansa

Seuraava neuvola olisi viikon päästä ja 20.pvä olisikin vuorossa rakenneultra jolloin raskausviikkoja on täynnä tasan 21. Saa nähdä vastaako maha-asukki tällä kertaa viikkoja vai mennäänkö taas yläkantissa.

 

Ajattelin liittyä tähän keskusteluun vaikkakin ihan loppumetreillä mennäänkin Oon siis 21-vuotias tamperelainen ja esikoistyttöä odottelen viikoilla 36+2. Viimeinen lääkärikäynti ennen synnytystä oli keskiviikkona ja siellä vauvan painoks arvioitiin 2600g ja syntymäpainoarvio ois 3600g, toivottavasti pitää paikkansa! Vielä ei merkkejä synnytyksestä, kohdunsuu kiinni ja vauva ei ollut kiinnittynyt lantionpohjaan. Nyt vaan koitetaan odotella, että vauva ilmottelis tulostaan, mielellään jo ennen laskettua aikaa (29.2). Kaikki tähän asti mennyt tosi hyvin ja koulussa pystyin oleen äitiysloman alkuun asti Nyt sitten saa vihdoin ottaa rennosti kotona ja valmistautua pienokaisen tuloon.

Seurailin vähän viimeisimpiä keskusteluja ja kun tosta painosta on niin paljon puhuttu niin ei kannata mun mielestä ottaa siitä niin paljon stressiä Mulla on nyt tullut yhteensä 13kg ja osittain kai johtuu leivästä turvotuksesta. En kylläkään muutenkaan oo kattonut paljon et mitä suuhuni pistän, suklaata ja ruokaa menee paljon. Mut luotan itse siihen, että kyllä se keho palautuu sitten raskauden jälkeen ennalleen tai ainakin painoo lähtee. Se on sen ajan murhe, nyt nautin tästä ihanasta ajasta, kun saa levätä ja nukkua vielä täydet yöunet

Mun maha ei vielä ole omasta mielestäni ainakaan mikään jättikokoinen, mutta tokihan se ottaa jonkun verran selkään. Ja liitoskivut on kyllä kaikista kamalimpia, kun ne on pahimmillaan, ei pysty edes sängyssä asentoo vaihtaan ilman että sattuis. :/ Kävelykin on sillon hankalaa. Mulla onneks ne kivut nyt helpottanu, kun ei tartte kouluun mennä ja saa lepäillä.

Eikä kannata välittää muiden mielipiteistä, jos raskaus ei tunnu hyvältä. Kaikki kokee raskauden eri tavoilla. Ei kaikki nauti raskaudesta ja totta on että vaivoilta harva säästyy. Itselläkin on välillä tullut sellanen olo, et olispa kaikki jo ohi ja sitä tuntee samalla syyllisyyttä niistä ajatuksista. Mulla on tullu myös ne ihanat raskaushormonit pintaan loppuraskaudesta ja kunnon itkukohtauksilta ei olla vältytty. Niille ei vaan voi mitään. Neuvolassa kehotettiin puhumaan neuvolapsykologin kanssa raskaudenaikasista tunteista, mut vielä en oo saanu aikaseks soittaa ja varata sinne aikaa. Vois kyllä tehdä ihan hyvää puhua jollekulle. Ja eihän siellä tartte käydä kun kerran.

Nyt neuvolakäynnit tihenee taas ja niitä onkin loppuajan aina kerran viikossa Siellä sitten kuulee, mitä pienelle kuuluu ja miten kasvaa. Verenpaine on mulla onneks ollut alhainen ihan alusta asti ja vieläkin on. Huimaus tosin vaivaa varsinkin jos seisoo pitkään tai istuu tuolilla. Tällä hetkellä istun jumppapallon päällä ja yritän saada vauvaa laskeutuun Saa nähdä toimiiko!

 

Hiljaiselosta palanneena,muuton suorittaneena isompaan asuntoon vaavia ootteleen<3
Mitä tässä ny lueskellu niin suurimmaks osaks hurjasti porukka puhunu tuosta ylipainosta,ja onhan se totta et stä tulee-jollekin vähemmän jollekin enemmän!ut mitä te ressaatte????sen syynä kummiskin on jotain aivan ihanaa ja maailmaa mullistavaa et parit lisäkilot ei vaivaa ja en saa sitten pois kun siltä alkaa tuntua ja sille löytyy aikaa siltä pineletä enkeliltä<3
Ite olen myös miettinyt asiaa mut kauhean ressin vaan sain ja päätin et tulkoo jos on tullakseeja myös ukon saanut siihen tilaan et minun painosta ei puhuta ja asialle teen jotain sitten kun on sen aika)) Kaikki tietty kokee asian eri tavalla mutta eläkää asian kanssa

OMA NAPA on tällä hetkellä hassun näköin kun maha pullistunu jo aikas kivastijossaa vaihees se pullistuu ulosLueskelin tos sit taskukirjaa minkä sai ekas neuvolas ja totesin et tiadan kärsiä löysästä lantiosta vai oliko kohtu, koska oireet aivan samanlaiset...katotaan kui kauaa työt maistuu:/
painoakin tullut vaan sen 3kg lisää mut tuntuu enemmältä
Täällä jopa energiataso hieman noussut,uuden asunnon maalausurakkaa saatiin siskon kaa menee semmoset 12h!et ei paha tällä selällä ja alkavalla mahalla ja viel ois vessan maalaus
Toivottavasti kaikille elämä maistuu ja maha kasvaa hurjasti<3

Ehkäpä ensi päivityksessäni voin jo kirjoittaa et vaavi liikkui niin että itse tunsin, kun vielä sit ei oo tapahtunut..

Pienin pakkasterveisin mama ja tuuliviiri vk 15

 

Itellä ehkä lisääntyneihin ja mahdollisesti jääviin liikakiloihin liittyy ympäristön paine. Toisaalta kyllä käsitän, että se on naurettavaa, ja tärkeintä on mun oma hyvinvointi ja se miltä tuntuu. Ja toki vauvan terveys. Mutta sitte toisaalta suunnalta neuvolassa tulee kommenttia, että onpa sitä painoa tullu liikaa, ei sitä saa noin paljoa tulla, voi tulla kaikenlaisia komplikaatiota, enhän mä semmosta halua, enhän... Ja ympärillä on keijukaisen kokosia tuttuja, painoindeksi 20 tai alle, jotka jaksaa joka tilanteessa miettiä, kuinka monta kaloria ne voi sinä päivänä syödä. "Iik, mä söin keksin, miten mä lasken montako kaloria siinä oli? Eikä tänään ees ollu herkkupäivä!" Toisaalta tietää, ettei pitäis antaa vaikuttaa, mutta se vaikuttaa silti, kun tunnet ittesi norsuks, kömpelöks ja kaks kertaa suuremmaks. :stick:

Heh, oon kyllä jo aikoja sitte havainnu, että oon turhan herkkä imemään näitä asioita ympäriltäni ja kääntämään ne itteäni vastaan. Eniten mulle stressiä aiheuttaa minä itse.

 

Tänään oli taas neuvolakäynti ja hyvin kuului sydänäänet, syke kulki 145 ja 160 välissä. Painoa oli tullut vaihteeksi lisää, lähtöpainoon verrattuna kaksi kiloa, eli kuukaudessa on kolme kiloa tullut. Olen alle 160cm pitkä nii neuvolatäti kertoi että pääsen lisäultraan sitten loppuraskaudesta. Kahden viikon päästä on rakenneultra nii se olisi muuten jääny viimeiseksi kerraksi ennen syntymää, siinä mielessä kiva tietää ettei tarvii loppuaikaa ilman näkökontaktia olla. Toisaalta taas hieman jännittääkin koska lyhyt pituuteni voi tietää keisarinleikkausta :/

Kävin eilen tutustumassa äitiys-/imetysliiveihin ensimmäistä kertaa. Rinnat alkaa pursua entisistä liiveistä yli niin ajattelin fiksuna ostaa suorilla imetykseenkin sopivat niin ei sitten tarvitsisi uusia olla ostamassa heti perään. No huonostihan siinä kävi, ensinäkin valikoimassa oli tämmöisiä ihoa myötäilevää kangasta olevia enkä itse ole tottunut moisiin ollenkaan, toinen vaihtoehto oli himas jäykempi, muotoiltu kuppi mutta ku ne ei istu miulle. Totesin miehelleni että miulta taitaa jäädä imetysliivit vaatekauppaan ku en pysty olemaan niissä. Jään nyt odottelemaan että jos se mieli muuttuisi vielä matkan varrella, ostan sitten kun tuntuvat hyvälle

 

Täälä 20 vuotias naisen alku kymenlaaksosta. Esikoista odotellaan avokin kanssa. Raskaus sujunut tähän asti ainakin suhteellisen hyvin alku pahoinvointia lukuunottamatta. Muutaman viikon päästä olisi rakenne ultra. LA 17.7. ja nyt mennään 18 raskausviikolla

 

Dodii tännekkin tulin ettei ihan unohtuisi

Täällä lomailu jatkuu ja odottelen kelan B-todistuksen hyväksyntää. Eli että ne hyväksyy mun sairaslomani aina varsinaiseen äitiyslomaan asti. Äitiysloman rahat olivat päin persettä laskeneet ja tehneet eli nekin lähti bumerangina takasin, ihana rakas kela.......
Tänään oli keskustelussa tukiverkosto, pisti oikein miettimään että ketkä oikeasti on sellaisia ketkä auttaa kun sitä tarvitsee lapsen kanssa. Monet lupailevat mutta kuinka moni oikeasti sen myös pitää?
Oletteko itse miettineet asiaa yhtään?

jauhopeukalo: Oletko katsonut netissä olevia liivejä? Itse ajattelin ne rintojen mukaan menevät liivit, jotka siis joustaa rinnan koon mukaan.

Mun paino on noussut sen 7-8 kiloa ja ei haittaa jos ei yli 20 kiloa mene, niin olen ihan tyytyväinen, ne saa aina tavalla tai toisella pois ja vaikka se nahka ehkä siihen jääkin ja rinnat venyy, niin jos ei kelpaa tälläsenä muille tai miehelle niin soronoo vain ja hyvää loppuelämää

 

Tere taas ja teretulemast kouvolalaisetminäkin kouvolasta,tarkemmin kuusaalta
Eikös ne mammarahat lasketa vuoden 2010 mukaan (palkan vai koko vuoden tulot)?eikä 2011?ja niit tuloihan saa vissii tällee jälkikätee ongittua jostaa?verotoimistosta?et pystyy sit tarkistaa tiedot

 

Tervetuloa uudet

jauhopeukalo Minäkin olen alle 160cm! Sanottiinko sulle aivan suoraan, että koska oot lyhyt, voi se tarkoittaa keisarileikkausta? Mua on alkanut hirvittää tuo synnytys, koska äitini on myös lyhyt ja minut sekä veljeni on leikattu, koska emme mahtuneet syntymään. Ja vaikka jäin tällaiseksi tumpiksi, vauvana mulla epäiltiin siitä jättikasvuisuutta aiheuttavaa syndroomaa, koska olin niin iso. Avokki taas on ollut 5 kiloinen jölli syntyessään ja nyt meidän piltti kasvaa kans hurjaa tahtia, tälläkin hetkellä mennään yläkäyrän yläpuolella... Jos tulee painoa lisää mammalle, niin kyllä sitä tulee vauvallekin :| Multa on näin viikolla 21+2 jo loppunut usko siihen, että alatiesynnytys olisi minkäänlainen vaihtoehto.

Musta vaan tuntuu, ettei mua oteta tän huoleni kanssa oikein tosissaan. Sokerirasitustestiäkään ei aikaistettu, millä taas minä olisin saanut kovasti lisää mielenrauhaa. Mutta no, minä koitan tarkkailla syömisiäni ja kaipa neuvolakin alkaa hiljalleen reagoimaan jos vauva hirmuisesti kasvaa. Ihan kun miettii vanhempien perintöä ja nykytilannetta ja mun ruumiinrakennetta, niin tilanteen jatkuessa tällaisena mä toivon että vauvan ei edes annettais sinne laskettuun aikaan asti kasvaa, vaan keisarileikkaus olis jo aikaisemmin.

Vauva liikkuu ja potkistelee jo kovasti, hankala välillä keskittyä luentoihin, kun tuntuu että mahassa on menossa kickboxing- tunnit Tuleva isukki on kovasti odotellut, milloin pystyisi itsekin tuntemaan pikkuisen potkut, niin viime viikolla sitten tunsi ensimmäisen kerran kun kaveri potkaisi. Isukiltahan tuli itku silloin :heart: Ei kuulemma ole ollut niin onnellinen ikinä, hehkutti sitä elämänsä parhaana hetkenä kun vauva otti ja rupesi rummuttamaan hänen kämmenpohjaansa vasten

Semmoista. Omaa napaa enimmäkseen.

Onko kukaan joutunut rautakuurille? Mulla on ollut aina hemoglobiini alakanttiin ja nyt se oli romahtanut sen verran, että jouduin aloittamaan raudan popsimisen. Siihen kylkeen sitten napsin mammavitamiineja, Samarinia jumalattomaan närästykseen ja nyt vissiin pitäisi alkaa syömään jotain ummetukseenkin ettei tarvitse takapuoli verillä asioida vessassa.

Olenko mä ainoa epäonninen, vai onko muillakin raskaus aiheuttanut kaikkea tuollaista pientä kivaa, migreeniä, närästystä, ummetusta tms.? Musta tuntuu, että mulle siunaantuu kaikki mahdolliset vaivat. Iskiaskin löytyy jo. Ainoastaan raskausarpia ja suonikohjuja ei VIELÄ ole näkynyt..

On tämä vain niin ihanaa aikaa :heart:

 

Meikä myös alta 160cm eikä mistään ole neuvolassa puhuttu siihen malliin että synnytys voisi olla hankalampi kuin "normipituisilla". Eikä mitään extra ultria pituuteni vuoksi ole luvassa myöskään.

Mulla on Merywindin kanssa ummetusta, päänsärkyä (oli ekat 3kk välillä enemmän ja välillä helpotti, nyt ei ole ollut onnekseni ainakaan kuukauteen), närästystä ja tuo jumalaton "yläperse" kipu eli alaselässä. Eilenkään meinannut päästä ylös sängystä kun sattui vaan. Pitää kierähtää ensin sivuttain ja sitten hitaasti nostaa itseä ylös. Lisäksi turvotusta joka ei helpota ummetustakaan yhtään.

Sokerirasitustesteihin joudun itsekkin tasan siksi että se tehdään kuulema automaattisesti kaikille yli 25-vuotiaille. Ja täytin viimevuoden lopulla joten testeihin siis tämän kuun lopulla. Kuulema kamalaa litkua mitä pitää juoda.

HUOM HUOM! Luin netistä että jos haluaa että rauta imeytyy kunnolla niin älä nauti kalkki-tuotteita (maitoa, jugurttia tai tabuja yms) ainakaan pariin tuntiin raudan ottamisen jälkeen. Rauta imeytyy jopa 80% huonommin kalkin nauttimisen takia. Ihan hullua että tälläisestä ei ole kerrottu neuvolassa tai missään! Itsehän olen napannut raskauslisät ja kalkkitabletit samalla kerralla. Sitten toissa iltana luin jostain terveys-mikä-lie-sivustolta että ei näin.. Nice!

Nyt on tullut vähän yli 6 kiloa minulle ja viikkoja 24.

// jjanni, en ole varma onko lautailu ns.kiellettyjen listalla mutta kaiken järjen mukaan on. Siinähän on kaatumisen vaara. En tiedä liittyykö tämä myös vatsalihaksiin jotenkin koska lautailussa ne ovat kovasti käytössä. Ainakin itse tykkää temppuilla laudalla eikä tulisi mieleenkään lähteä raskaana rinteeseen pyörittelemään ja hyppimään. Tankotanssiin sain lääkäriltä oikein todistuksen ettei pitäisi olla mitään lääketieteellistä haittaa olikohan viikolle 20 asti. Sen jälkeen tuli nou nouta. Kannattaahan neuvolaan vaikka soittaa ja kysyä. Tulee nopsasti vastaus.

 

l.love Aika jännää, eikö siellä tehdä sokerirasitustestiä kaikille automaattisesti? Täällä se tehdään jokaiselle odottajalle suunnilleen viikoilla 26-28, joillekin vissiin vähän myöhemmin.

Eipä muakaan neuvottu mitenkään siinä asia, että voiko rauta- ja muut lisät popsia kerralla huiviin

 

LittleEternal Olen katsellut myös netistä liivejä mutta päätin odottaa vielä niiden imetysliivien kanssa käyn ostamassa jotkut tavalliset tähän välivaiheeseen, eihän sitä tiedä miten turpoovat sitten ku alkaa maitoa nousemaan synnytyksen jälkeen.

VanillaNinja Äitiysraha lasketaan joko äitiyslomaa edeltäneiden 6 kuukauden tulojen mukaan, 2010 verotuksen mukaan tai jos oot työttömänä niin sen hetkisen päivärahan mukaan.

Merywind Eivät sanoneet suoraan mut lisätutkimuksia tiedossa sitten loppuraskaudesta.

Sokerirasituskokeesta Itse joudun myös sokerirasituskokeeseen, en kyllä ymmärtänyt johtuuko sekin nyt tästä pienestä koostani, ensimmäisestä raskaudesta vai mistä. Täällä se litku on vadelman makuista että iha mielellään tälläkertaa menen siihen. Miulle tehtiin se testi joskus yläasteikäisenä kun sokeritautia epäilivät. Silloin litku oli hapottoman kokiksen makuista ja itselleni kun en tykkää kokiksesta, se oli aika järkyttävä kokemus. Kuitenkin ku sitä litkua pitää juoda aika paljon, toivoisin sen olevan edes juotavan makuista.

 

Mulla ainakin ollut nyt pari päivää ihan järkyttävä migreenikohtaus. Eilen jomotti päätä koko päivän ja illalla oli jo niin paha että oksentamaanhan siitä lähdettiin muutaman kerran. Onneks sain yön nukuttua hyvin ja aamulla oli vaan pientä jomotusta ja etovaa oloa. Maha helpottio ja pystyin päivällä syömäänkin jo vähän, mutta toi pää on ruvennut taas menemään pahempaan suuntaan. toivottavasti illasta ei tule samanlaista kuin eilinen. Mulla ei siis migreeniä ole ollut ennen, mutta molemmilla siskoilla sekä äidillä on, joten eiköhän se sitä kuitenkin ole...

Mulla myös iskias on ruvennut ilmoittelemaan olemassaolostaan. Alaselkävaivoja on ollut jo pidemmän aikaa mutta nyt raskauden myötä kivut on muuttuneet. Olen saanut selkää kuntoon, eli vanhat oireet on pikkuhiljaa hävinny, mutta nyt sitte tuo iskias on tullut enemmän esiin..

Kiitos l.love avusta enköhän mie seuraavassa neuvolassa sitä sitten kysy. Siihen asti otan varovaisesti enkä tee mitään ylimääräisiä temppuja rinteessä

jjanni & junnu 15+3

 

Moikka!


Olen pari kertaa käynyt lueskelemassa tätä ketjua, ja päätin nyt liittyä mukaan jutskailemaan Olen 21-vuotias opiskelija Lahdesta ja tänään ois sitten 14 + 3. Yksin odottellen pientä, kun ei lapsen isä osaa edelleenkään päättää, haluaako olla lapsen kanssa tekemisissä hänen synnyttyä.

Täällä on ollut tosi mukava lukea vähän tavallisemmistakin ongelmista, kun tuo oma arki on tasaista ja vähemmän tasaista taistoa jaksamisen kanssa.

Painoa mulle ei ole tullut juurikaan, kilo maksimissaan. Tosin paino huikentelee muutenkin jo siellä normaalin ylärajoilla, joten "ylimääräisiä" kiloja ei tarvita Seuraava neuvola on parin viikon päästä, että sitten näkee paljonko sitä on taas tullut. Ultrassa olen käynyt nyt kaksi kertaa, toisella kerralla katsottiin niskaturvotus, kun kaveri olikin ensimmäisellä kerralla odotettua pienempi. Laskettu aika siirtyikin parisen viikkoa.

Jännityksellä odotan myös, koska maha alkaa oikeasti näyttää vauvamahalta, eikä vain turvonneelta ja siltä että olisin lihonut. Tämä myös siksi, että sitten on pakko asiasta puhua myös "julkisesti", kun en pienestä ole kuin äidilleni, lapsen isälle ja parille kaverille kertonut.

Toivottavasti se aurinko alkaa paistaa tähänkin risukasaan

Salty, la 5.8, 14+3

 

Merywind, joo täällä Tampereella ilmeisesti sellainen käytäntö että automaattisesti tehdään sokerirasitus vain kaikille yli 25-vuotiaille + poikkeudet (onko se sitten ylipainoiset tai liian laihat vai molemmat jopa ja varmaan jos painoa tulee älytöntä vauhtia? Diabetes riskiin kuuluvat ym. En tiedä näistä "poikkeuksista" kyllä.). Systeri joka asuu Oulussa taas ihmetteli kun minulle ei vielä viimevuoden puolella oltu puhuttukkaan sokerirasituksen tekemisestä. Ehkä siellä se tehdään kaikille automaattisesti? Tässäkin voi olla joku säästökysymys.. Miksi pitää säästää terveydellisissä asioissa? Niinkuin en ymmärrä sitäkään että hammashuolto ei kuulu Tampereella raskaanaoleville ilmaiseksi. Seinäjoella kuulemma kuuluu ainakin edelleen. Kaveri siellä hammashoitajana ja ihmetteli tätä meidän Treen meininkiä kanssani.

 

Hammashuolto argggh. Minua hävettää ja kiukuttaa, kun en ole vieläkään muistanut tilata hammastarkastusaikaa. Tosiaan kun ei ole ilmaista meille raskaana oleville täällä Tampereella, mutta voisikohan sen saada kuitenkin nopeammin? Siis että jos soitan sinne ja sanon olevani raskaana ja hampaat pitäis tarkistaa niin saanko sen nopeammin kuin ns. tavalliset ihmiset? Jotenkin vaikeeta muodostaa nyt näitä kysymyslauseita.

Vihdoinkin meillä oli selkeä neuvolakäynti tällä viikolla. Aina ollut joka kerta eri neuvolatäti. Nyt pitäisi olla sama loppuun asti. Onko kaikilla muilla ollut aina sama täti-ihminen siellä? Ultrassakin taas käytiin ja pikkujätkähän se siellä!

Nyt 23+1 ja masu vaan kasvaaaa. Nauttikaa raskaudesta!

 

Onko tosiaan niin, että hammashoito ei ookaan Tampereella ilmaista? Asuin vielä Kangasalan puolella, kun kävin ensimmäistä kertaa neuvolassa ja kyllä Kangasalla hammashuolto oli raskaana oleville ilmaista. No, en varmaan enää ehtiskään käydä hammaslääkärissä ennen kun vauva syntyy kun jonotkin on kuitenkin sen verran pitkiä...

Eilen kävin neuvolassa ja paino noussu 1,5kg viikossa :O Nyt yhteensä 14kg tullu lisää. En tosin pidä sitä kovin suurena lukuna, monet on kertonut, et on tullu helposti 20 kilookin. Ja kyllä se varmaan lähtee sitten kun vauva syntyy.

Jouduin itsekin sokerirasitukseen siinä viikolla 26 sen takia että mun painoindeksi ennen raskautta oli 26 ja koska mun suvussa on 2-tyypin diabetesta. Mut mun mielestä aika helposti määrätään testeihin. Mulla ei siis ollu onneks mitään häikkää sokereissa ja oon saanu jatkaa maikeiden napostelua hyvällä omalla tunnolla

nadouessioux onnittelut tulevasta poikavauvasta! Tuntuu, että moni saa poikia, siks olinkin tosi yllättynyt, et meille on tulossa tyttö. Kuitenkin oli alussa ihan sellanen olo, et poika siellä on. Mut nyt ollaan saatu kaikkee vaaleenpunasta ja nimikin on päätetty, et toivotaan että siellä kans tyttö sitten on

Jenniii90 & pikkuneiti 37+2 <3

 

Tännekin on tulossa pikkuinen poika, nimikin taitaa olla jo valmiina Tyttöä toivottiin hieman enemmän, mutta mä sanoin jo alkuraskaudesta, että mulla on ihan poikaolo ja poikahan se sieltä on tulossa :heart: Kavereille ja koko paikkakunnalle on lähiaikoina vain tyttöjä tullut, niin kaikki veikkaa meillekin tyttöä. Ei olla vielä kuin vasta meidän perheille kerrottu, kumpi on tulossa.

Ärsyttää, kun jotkut kaverit ovat suunnilleen kurkussa kiinni, että pitää kertoa heille kumpi tulee. Olisi toki helpompi kertoa, kuin koko ajan jonkun kanssa puhuessaan varoa ettei puhu itseään pussiin, mutta jääräpäisenä ihmisenä ihan periaatteesta olen hiljaa. Mitä enemmän minulta tivataan, sen enemmän vaikenen kuin muuri. Ja ihan sen takia, että ihmiset eivät tunnu hyväksyvän saati kunnioittavan tätä meidän päätöstä. Me ollaan sanottu ettei se asia ole mikään valtionsalaisuus, mutta minä en ainakaan mitään sano niin kauan kuin sitä hullunkiilto silmissä tivataan.

Ja tuo mahan kokeileminen. Jotkut ihmiset eivät muuta tahdokaan tehdä, kuin taputella mahaani. Se on ihan ok, jos joku tahtoo kokeilla miltä pinkeä vauvamaha tuntuu kerran, mutta sitten kun siinä roikutaan jatkuvalla syötöllä kiinni..

Kai se on jonkinlainen ihmisiin sisäänrakennettu asia, että vauvamaha pistää silmään, saa ihmiset hymyilemään ja sitten sitä on pakko koskea jos vain voi. Kellekään en ole vielä suuttunut, mutta avokki ihmettelee, kuinka jaksan sitä jatkuvaa koskettelemista.

Ja kun toi maha vielä vaan kasvaaaaa ja kasvaaaaaa... Huhhuh.

Täällä lihottiin/lihotaan 850g/vko tahdilla. Toivottavasti se nyt on jo hieman tasaantunut.

Mery ja pikkuprinssi 21+5

 

Neuvolatädeistä on nyt kolmas menossa. Pyysin lopulta vaihtoa, kun täti kakkoseen meni hermot täydellisesti. :ashamed:

Oulussa tehdään sokerirasitus
- alkuraskaudesta, jos on jotain riskitekijöitä (diabetes jo valmiiksi, suvussa, aiemmissa raskauksissa rd)
- keskiraskaudessa, jos ikää on 25 tai yli tai bmi on 25 tai yli

Saatto olla jotain muitaki kriteereitä. Käsittääkseni sillon ei tehä rasitusta ollenkaan, jos menee rajojen alle tai aiemmat raskaudet on sujunu hyvin ja ilman raskausdiabetesta.

Heh, musta on hauskaa, että kaikki tutut kysyy joka kertaa, tiedetäänkö kumpi sieltä on tulossa. Etenkään ku ei haluttu tietää. Ja kun ei ole ollu ultria pahemmin, niin mistä sitä olisi viisastunut. Ja mitä hittoa se niille kaikille muille merkkaa... Varmaan täytyy vastata näihin kysymyksiin, "kumpi tulee?", että toivotaan ennemmin ihmistä ku alienia.

Musta on ärsyttävintä, jos jotku tuntemattomat tai puoltutut tulee hiplaa mun mahaani. Kai nyt mulla on yhtä suuret oikeudet yksityisyyteen kun aina ennenkin. Ja jotku ei ees kysy lupaa! :O

felina 32+3

 

Myö meinataan myös jättää tuo sukupuoli kysymättä. Mies on sitä mieltä että tulee poika (edellisestä liitosta hänellä kolme tyttöä) mutta siskoni ovat tytön kannalla. Oli kumpi tahansa nimet on molemmille jo valittu, itseasiassa valittiin jo siinä vaiheessa ku oltiin vasta hoidoissa

En ole törmännyt vielä muihin mahani hiplaajiin kun mieheeni, joka tekeekin sitä joka päivä, mutta olen kyllä sen verran omaa tilaa vaativa etten varmaan muita tule mahalleni päästämään. Miehen tytöt siinä vaiheessa kun liikkeet tuntuu ulospäin tietysti mutta en muita.

Vauvalla onkin ollut erittäin vilkas viikonloppu, eilen kauppareissun jälkeen autossa alkoi potkimaan niin kovaa samaan kohtaan että melkein sattui. Viikon verran liikkeet on tuntunu jo päivittäin

jauhopeukalo rv 19+5