Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v
- Viestiketjun aloittaja Sintu74
- Ensimmäinen viesti
Tsemppiä kaikille!
Apua, mulla alkoi vuoto tänään, eli huomenna aloitan hormonien napsimisen. Hieman pelottaa... Onko teillä kellään ollut lääkkeellistä passia? Tämä on mun ensimmäinen, kaikki muut tehty luonnolliseen kiertoon.
Apua, mulla alkoi vuoto tänään, eli huomenna aloitan hormonien napsimisen. Hieman pelottaa... Onko teillä kellään ollut lääkkeellistä passia? Tämä on mun ensimmäinen, kaikki muut tehty luonnolliseen kiertoon.
Heipat taas kaikille! Olen pitänyt itseäni jäähyllä kotvan ja miten ihanaa huomata täällä kuhinaa! Oma edellinen inssiin valmisteleva hoito keskeytettiin, menin sittet kypsyttämään 4 follia : / syksyyn siis odotettava pääsyä sitten ivf hoitoihin, plääh kun ei malttais.
Samaan aikaan toisaalla sain endokrinologin kontrollikäynnin yhteydessä testaamaan mun kilppariarvot ja dheas arvon. Tänään sain vastauksen, et kaikki on ok... ihmettelen silti.
Mun tsh oli 0.93 eli aika lähellä viitearvon alarajaa 0,4. T4V taas oli 16 eli hyvin keskiarvossa. Se hiton Dheas oli 1, 4 kun fertiili-ikäisten arvot 2-10 välillä ja POSTMENOPAUSSI arvot 0.8-4 välillä. Siis miten toi muka on ok? Kenelle tässä on ok olla postmenopaussi arvojen alarajoilla? :headwall:
Siis pliis, kaikki te joilla näitä arvoja on pyöritelty, miltä nää kuullostaa?
Olen ihan ulalla enkä tiedä mihin taholle tässä nyt kääntyisi, lapsettomuuspolilla tuo Dhea oli täysi kummajainen ja endokrinologi kehtaa todeta kaiken olevan ok! Painelenko pokkana työterveyteen jonkun yleislääkärin riesaksi?
Samaan aikaan toisaalla sain endokrinologin kontrollikäynnin yhteydessä testaamaan mun kilppariarvot ja dheas arvon. Tänään sain vastauksen, et kaikki on ok... ihmettelen silti.
Mun tsh oli 0.93 eli aika lähellä viitearvon alarajaa 0,4. T4V taas oli 16 eli hyvin keskiarvossa. Se hiton Dheas oli 1, 4 kun fertiili-ikäisten arvot 2-10 välillä ja POSTMENOPAUSSI arvot 0.8-4 välillä. Siis miten toi muka on ok? Kenelle tässä on ok olla postmenopaussi arvojen alarajoilla? :headwall:
Siis pliis, kaikki te joilla näitä arvoja on pyöritelty, miltä nää kuullostaa?
Olen ihan ulalla enkä tiedä mihin taholle tässä nyt kääntyisi, lapsettomuuspolilla tuo Dhea oli täysi kummajainen ja endokrinologi kehtaa todeta kaiken olevan ok! Painelenko pokkana työterveyteen jonkun yleislääkärin riesaksi?
Hei vaan tänne,
En ole hetkeen kirjotellut. Itseasiassa useampaan kuukauteen. Meillähän se eka IVF meni reisille siinäkin mielessä, että alkioiden määrä oli huikeat 1kipaletta, joka ei sitten tarttunut. Odottelin sitten ovulaatiota seuraaville kierroille ja tarkoitus oli alottaa uusi IVF toukokuun alussa. Niinkuin tapahtuikin, synarelalla aloteltiin. Mutta kävikin niin, että synat boostas mun roppaa sen verran että ovuloin sumun alottelun jälkeen(mäihällä vielä siltä puolen jossa torvi auki), ja tulinkin spontaanisti raskaaksi. Siitä sitten elämä heitti ympäriämpäri ja onnenkukkuloille. Mutta vain hetkeksi. Ehittiin nähdä alkiolla syke rv7, mutta mulla tuli pahat aavistukset ja tuntemukset. Ja niimpä sitten rv8 alkio olikin eloton. Lääkkeellinen tyhjennys jouduttiin tekemään. Lääkärit vakuutteli, että raskautuminen oli hyvä uutinen ja paransi lapsen saamisen ennustetta. Mutta minusta tuntuu vaan niin pahalta, ja tuntuu että olen niin vanha ja endon runtelema, etten voi saada tervettä lasta- jos vaikka raskaaksi pitkän tahkoamisen jälkeen tulisinkin. Kromosomipoikkeavuudethan tässä iässä on jo todennäkösiä. En tiedä jaksaako ja pystyykö enää lähtä toiseen IVF:ta yrittämään - pitkään pelkäsin etten tule raskaaksi ja nyt pelkään että jos tulen, niin kesken menee.
Pahoitteluni tästä tilityksestä, enkä suinkaan pahanilman linnuksi halunnut tulla. Mutta pakko ihmetellä tätä elämää. Miten joillain voi käydä niin helposti raskautuminen ja terveitä mukuloita tupsahtelee. Itse jotenkin ajatteli, että koska tämä raskaaksi tuleminen on ollut niin vaikeaa, että jotain kompensaatiota siitä tulis. Mutta paskat. Elämä nakkelee miten huvittaa ja ketä huvittaa. Näemmä.
En ole hetkeen kirjotellut. Itseasiassa useampaan kuukauteen. Meillähän se eka IVF meni reisille siinäkin mielessä, että alkioiden määrä oli huikeat 1kipaletta, joka ei sitten tarttunut. Odottelin sitten ovulaatiota seuraaville kierroille ja tarkoitus oli alottaa uusi IVF toukokuun alussa. Niinkuin tapahtuikin, synarelalla aloteltiin. Mutta kävikin niin, että synat boostas mun roppaa sen verran että ovuloin sumun alottelun jälkeen(mäihällä vielä siltä puolen jossa torvi auki), ja tulinkin spontaanisti raskaaksi. Siitä sitten elämä heitti ympäriämpäri ja onnenkukkuloille. Mutta vain hetkeksi. Ehittiin nähdä alkiolla syke rv7, mutta mulla tuli pahat aavistukset ja tuntemukset. Ja niimpä sitten rv8 alkio olikin eloton. Lääkkeellinen tyhjennys jouduttiin tekemään. Lääkärit vakuutteli, että raskautuminen oli hyvä uutinen ja paransi lapsen saamisen ennustetta. Mutta minusta tuntuu vaan niin pahalta, ja tuntuu että olen niin vanha ja endon runtelema, etten voi saada tervettä lasta- jos vaikka raskaaksi pitkän tahkoamisen jälkeen tulisinkin. Kromosomipoikkeavuudethan tässä iässä on jo todennäkösiä. En tiedä jaksaako ja pystyykö enää lähtä toiseen IVF:ta yrittämään - pitkään pelkäsin etten tule raskaaksi ja nyt pelkään että jos tulen, niin kesken menee.
Pahoitteluni tästä tilityksestä, enkä suinkaan pahanilman linnuksi halunnut tulla. Mutta pakko ihmetellä tätä elämää. Miten joillain voi käydä niin helposti raskautuminen ja terveitä mukuloita tupsahtelee. Itse jotenkin ajatteli, että koska tämä raskaaksi tuleminen on ollut niin vaikeaa, että jotain kompensaatiota siitä tulis. Mutta paskat. Elämä nakkelee miten huvittaa ja ketä huvittaa. Näemmä.
Anteeksi vielä äsköinen avautumiseni- tämä on ollut vaan niin raskas koettelmus.
Kovasti onnea ja jaksamista teille kaikille hoidoissa oleville ja niitä alotteleville!
Kyllä nämä henkisesti ja fyysisesti rasittavat hoidot koettelee meitä. Välillä miettii, että mitä h*vetin järkeä tässä on ja onko tämä joku ylemmän tahon sairas vitsi koko homma. Mutta rohkeita ja sitkeitä ollaan - jospa se onnentäyttymys, kaivattu pienokainen elämiimme joskus saapuu. Siihen se on uskottava. Muuten ei jaksa.
Minä painun maakuoppaani toljottamaan tyhjyyteen. Jos elämä jollain tavoin totaalisesti maton voi alta vetästä, niin tuolla tavoin! Koitan keksiä keinon jolla kompuroida taas pystyyn...
Kovasti onnea ja jaksamista teille kaikille hoidoissa oleville ja niitä alotteleville!
Kyllä nämä henkisesti ja fyysisesti rasittavat hoidot koettelee meitä. Välillä miettii, että mitä h*vetin järkeä tässä on ja onko tämä joku ylemmän tahon sairas vitsi koko homma. Mutta rohkeita ja sitkeitä ollaan - jospa se onnentäyttymys, kaivattu pienokainen elämiimme joskus saapuu. Siihen se on uskottava. Muuten ei jaksa.
Minä painun maakuoppaani toljottamaan tyhjyyteen. Jos elämä jollain tavoin totaalisesti maton voi alta vetästä, niin tuolla tavoin! Koitan keksiä keinon jolla kompuroida taas pystyyn...
Milk@ pääsitkö siirtoon? Hyvän punktiosaaliin sait 
.
Kimakka, mä en valitettavasti tajua noista labra-arvoista mitään. Kävin lunttaamassa omat tulokset ja tsh oli 0,98.
InMyDreams ja Tähtitomu, joko olette ultrassa käyneet?
endo_loinen :hug:. Toi on niin syvältä peestä! Yhden tuulimunaraskauden läpikäyneenä tiedän, mitä tuo petetyksi tuleminen on. Maailma tosiaan on niin hemmetin epäreilu. Satakertaa parempi vaihtoehto on se, ettei tule raskaaksi ollenkaan kuin tuo, että ensin annetaan ja sitten ähäkutti vaan otetaan pois. Sano lääkärit sitten mitä hyvänsä. Siinä on vaikea enää uskoa mihinkään, siksipä varmaan musta on tullut tällainen kyyninen akka :saint:, jonka usko hoitojen onnistumiseen on lähes nollissa. Tsemppiä ja jaksamista sinulle :heart:.
.Kimakka, mä en valitettavasti tajua noista labra-arvoista mitään
. Kävin lunttaamassa omat tulokset ja tsh oli 0,98.InMyDreams ja Tähtitomu, joko olette ultrassa käyneet?
endo_loinen :hug:. Toi on niin syvältä peestä! Yhden tuulimunaraskauden läpikäyneenä tiedän, mitä tuo petetyksi tuleminen on. Maailma tosiaan on niin hemmetin epäreilu. Satakertaa parempi vaihtoehto on se, ettei tule raskaaksi ollenkaan kuin tuo, että ensin annetaan ja sitten ähäkutti vaan otetaan pois
. Sano lääkärit sitten mitä hyvänsä. Siinä on vaikea enää uskoa mihinkään, siksipä varmaan musta on tullut tällainen kyyninen akka :saint:, jonka usko hoitojen onnistumiseen on lähes nollissa. Tsemppiä ja jaksamista sinulle :heart:.Ne kaikki 7 oli alkaneet jakautua samaan tahtiin, oli maanantaiaamun uutinen. Viljelyä jatkettiin, ja nyt täällä odotan uutisia alkioiden voinnista, koska siirtoaika on varattu tänään iltapäivälle. Jännittää niin kauhean paljon.
endo_loinen, kuulostaa tosi raskaalta kokemukselta. En voi edes kuvitella surun määrää. :hug:
endo_loinen, kuulostaa tosi raskaalta kokemukselta. En voi edes kuvitella surun määrää. :hug:
Milk@ - hienosti on sulla mennyt hoito! Onnentuulia jatkoonkin ja pitkiä hermoja alkionsiirron jälkeiseen odotteluun!
endo_loinen - älä turhaan pyytele anteeksi avautumisiasi. Tämä on varmasti meille kaikille paikka, jossa voi tilittää niin, että joku oikeasti ymmärtää tilanteen. Mulla on ainakin vastaavan kokeneita kavereita aika vähän. Parempi vaan, että saa sitä pahaa oloa vähän purettua johonkin paikkaan. Voimia sulle ja toivottavasti se aurinko alkaa pikku hiljaa tulla näkyviin pilvien keskeltä.
endo_loinen - älä turhaan pyytele anteeksi avautumisiasi. Tämä on varmasti meille kaikille paikka, jossa voi tilittää niin, että joku oikeasti ymmärtää tilanteen. Mulla on ainakin vastaavan kokeneita kavereita aika vähän. Parempi vaan, että saa sitä pahaa oloa vähän purettua johonkin paikkaan. Voimia sulle ja toivottavasti se aurinko alkaa pikku hiljaa tulla näkyviin pilvien keskeltä.
endo_loinen piti tulla sulle kirjoittelemaan ja isot pahoittelut :'(
Ei ole reilua ei. Toivottavasti kuitenkin löydät pian sen uuden toivon jostain ja pääset kuopasta ylös.
Jos muistat mitä joskus kirjoiteltiin endosta ja leikkauksesta, niin mä kävin tänään sairaalassa ja syksyllä tosiaan tehdään toinen endo-leikkaus. Elokuussa selviää kuinka isosta leikkauksesta on kyse, mutta ihan pienellä en nyt pääse, mutta edelleen ja tietysti koitetaan säästää kaikki mitä säästettävissä on.
Kaikesta huolimatta hyvää kesää :wave:
Ei ole reilua ei. Toivottavasti kuitenkin löydät pian sen uuden toivon jostain ja pääset kuopasta ylös.
Jos muistat mitä joskus kirjoiteltiin endosta ja leikkauksesta, niin mä kävin tänään sairaalassa ja syksyllä tosiaan tehdään toinen endo-leikkaus. Elokuussa selviää kuinka isosta leikkauksesta on kyse, mutta ihan pienellä en nyt pääse, mutta edelleen ja tietysti koitetaan säästää kaikki mitä säästettävissä on.
Kaikesta huolimatta hyvää kesää :wave:
Kiitokset teille ihanaiset lohtusanoista! <3
On kyllä mahtava, että on tämmönen palsta olemassa, johon tosiaan voi käydä nämä pahat olot puklaamassa.
Kyllähän sitä pikkuhiljaa jo haluaa uskoa, että lääkäreillä olisi pointti siinä, että onnistua voi keskenmenon jälkeenkin.
Mutta kun minä ehdin jo sitä vauvaa oottaa- jotenkin mun pää ei vaan suostu käsittämään, miksi se piti mennä kesken.
Mun ystäväpiirissä ei ole yhtään vastaavassa tilanteessa olevaa, kaikki ovat raskautuneet suht helposti ja lapsi on terveenä ja ajallaan syntyny.
Kyllähän tässä katkeroituisi ja kyynistyisikin helposti: miettii että ensin on päässy hienosti endo-tilastoihin ja sitten on päässy vielä
keskenmenotilastoihin. Jotenki ei enää osaa odottaa muuta kun huonoja uutisia.
Pelottaa etten tämän lähemmäksi omaa lasta pääse
johkunen: mukava kuulla sinusta! Muistan kyllä että oli puhetta leikkauksesta. Piteletkö nyt kesän ajan menkkoja pois endon sammuttamiseksi?
Ja jatketaanko sulla hoitoja vielä omilla soluilla vai siirryitkö jo lahjasolu-jonoon?
Mullahan löydettiin juuri ennenkuin raskauduin, toisesta munasarjasta endometriooma. Mutta lääkärit sano, ettei kannata lähtä leikkaamaan.
Kun ei tiedetä onko siitä lopulta enemmän hyötyä vai haittaa. Käskettiin vaan jatkaa hoitoja.
Syyskuussa tosiaan pitäs alottaa toinen IVF, lääkkeethän mulla on jo kotona. Kerkesin ne hommata just ennenku surullinen raskaus huomattiin.
En tällä hetkellä osaa yhtään kuvitella hoitoon lähtemistä. Jotenki kuvottaa koko ajatus siitä helvetin rumpasta taas. Mutta jospa kesän aikana mieli kirkastuisi
ja tosiaan se luottamus onnistumisen mahollisuuteen jostain ilmeistyis.
Aurinkoista ja leppoisaa kesää sullekin! Pitää pyöriä näillä palstoilla välillä, jos jossakin kuulumisiasi päivittelet!
On kyllä mahtava, että on tämmönen palsta olemassa, johon tosiaan voi käydä nämä pahat olot puklaamassa.
Kyllähän sitä pikkuhiljaa jo haluaa uskoa, että lääkäreillä olisi pointti siinä, että onnistua voi keskenmenon jälkeenkin.
Mutta kun minä ehdin jo sitä vauvaa oottaa- jotenkin mun pää ei vaan suostu käsittämään, miksi se piti mennä kesken.
Mun ystäväpiirissä ei ole yhtään vastaavassa tilanteessa olevaa, kaikki ovat raskautuneet suht helposti ja lapsi on terveenä ja ajallaan syntyny.
Kyllähän tässä katkeroituisi ja kyynistyisikin helposti: miettii että ensin on päässy hienosti endo-tilastoihin ja sitten on päässy vielä
keskenmenotilastoihin. Jotenki ei enää osaa odottaa muuta kun huonoja uutisia.
Pelottaa etten tämän lähemmäksi omaa lasta pääse
johkunen: mukava kuulla sinusta! Muistan kyllä että oli puhetta leikkauksesta. Piteletkö nyt kesän ajan menkkoja pois endon sammuttamiseksi?
Ja jatketaanko sulla hoitoja vielä omilla soluilla vai siirryitkö jo lahjasolu-jonoon?
Mullahan löydettiin juuri ennenkuin raskauduin, toisesta munasarjasta endometriooma. Mutta lääkärit sano, ettei kannata lähtä leikkaamaan.
Kun ei tiedetä onko siitä lopulta enemmän hyötyä vai haittaa. Käskettiin vaan jatkaa hoitoja.
Syyskuussa tosiaan pitäs alottaa toinen IVF, lääkkeethän mulla on jo kotona. Kerkesin ne hommata just ennenku surullinen raskaus huomattiin.
En tällä hetkellä osaa yhtään kuvitella hoitoon lähtemistä. Jotenki kuvottaa koko ajatus siitä helvetin rumpasta taas. Mutta jospa kesän aikana mieli kirkastuisi
ja tosiaan se luottamus onnistumisen mahollisuuteen jostain ilmeistyis.
Aurinkoista ja leppoisaa kesää sullekin! Pitää pyöriä näillä palstoilla välillä, jos jossakin kuulumisiasi päivittelet!
endo_loinen viimeistä työpäivää viedään ja sitten lomille, eli kerron kuulumiset nyt samantien!
Joo eli leikkaukseen saakka syön e-pillereitä että menkat ja kivut pysyisi poissa. Mulla meinaa olla vähän jatkuvaa selkäkipua joka säteilee välillä reisiinkin ja tietysti siis vatsa vähän väliä kipeä, eli selkeästi tuo endo vaivaa enemmän kuin esim. alkuvuodesta. Elokuussa magneettikuvauksessa selviää, joudutaanko poistamaan osa suolta vai selviänkö vähemmällä. Oikeasta munasarjasta löytyi pieni endometriooma ja se kipeä pesäke paksusuolen ja virtsarakon välistä jossa sellainen ahdas tila. Myös molemmat munasarjat ovat kiinnittyneet tuonne kohdun taakse joka on hyvin tyypillistä endolle. Nämä siis ainakin leikataan, itse tilanteessa tietysti näkee sitten paremmin mikä tilanne.
Juttelin myös leikkaavan lääkärin kanssa endometrioosista ja miten se mihinkin vaikuttaa, niin arvailuja tosiaan voi vain heitellä, mutta mm. sekin että onko endo-potilailla kohdun limakalvo "oikeanlainen vai sairas", niin sitä ei vielä tiedetä/ olla tutkittu tarpeeksi. Me ollaan siis luovutetun munasolun jonossa tällä hetkellä ja hoito sillä tehdään ns. heti leikkauksen jälkeen kun olen toipunut. Vähän arvoin myös sillä, että oltaisiinko kuitenkin vielä testattu omilla munasoluilla leikkauksen jälkeen kun esim. endoa leikattu pois, eli tulisiko sitten parempia munasoluja, mutta lapsettomuuslääkäri sanoi myös, että parhaimmat hoitotulokset tulee luovutetuilla munasoluilla koska ne saadaan ihmisiltä jotka ovat terveitä ja yleensä saaneet jo lapsia. Eli luovutetuilla mennään koska en jaksaisi enää montaa vuotta tahkoa näitä hoitoja ilman tuloksia.
Mutta usko tai älä, mä olen joskus sanonut että olisin tullut edes joskus raskaaksi, että tietäisin että pystyn edes tulemaan raskaaksi! Meillä kun takana vain 1 kemiallinen, niin tietoa ei tosiaan ole voinko edes tulla raskaaksi. Joten vaikka se nyt tuntuu epäreilulta ja väärältä (niin kuin onkin), niin ainakin tiedät nyt että raskaus on mahdollinen! En ihan kerkeä sun kanssa samaan aikatauluun syksyllä mutta varmasti tulen taas palstoille kun lomat ohi ja pidän sulle peukkuja!! Kunhan löydät nyt ensin sen tsempin taas uuteen hoitoon, niin jaksaa sitten paremmin Mä tein eilen listan keittiönpöydälle kivoista asioista, mitä kesällä täytyy tehdä ja unohtaa nämä hoitokuviot tms. hetkellisesti. Ja kyllä täälläkin on välillä tosi katkera ja vihainen immeinen kun kaikki tuntuu niin epäreilulta, kun sitten pääsen välillä sieltä omasta kuplasta pois ja huomaan, miten hyvin muut asiat kuitenkin ovat ja ainakin tulevaa lasta ei voi sitten pitää millään tavoin itsestäänselvyytenä vaan se on sitten se lahjoista suurin. Tulipas sepostus
Hyvää kesää kaikille kirjoitteleville!
Joo eli leikkaukseen saakka syön e-pillereitä että menkat ja kivut pysyisi poissa. Mulla meinaa olla vähän jatkuvaa selkäkipua joka säteilee välillä reisiinkin ja tietysti siis vatsa vähän väliä kipeä, eli selkeästi tuo endo vaivaa enemmän kuin esim. alkuvuodesta. Elokuussa magneettikuvauksessa selviää, joudutaanko poistamaan osa suolta vai selviänkö vähemmällä. Oikeasta munasarjasta löytyi pieni endometriooma ja se kipeä pesäke paksusuolen ja virtsarakon välistä jossa sellainen ahdas tila. Myös molemmat munasarjat ovat kiinnittyneet tuonne kohdun taakse joka on hyvin tyypillistä endolle. Nämä siis ainakin leikataan, itse tilanteessa tietysti näkee sitten paremmin mikä tilanne.
Juttelin myös leikkaavan lääkärin kanssa endometrioosista ja miten se mihinkin vaikuttaa, niin arvailuja tosiaan voi vain heitellä, mutta mm. sekin että onko endo-potilailla kohdun limakalvo "oikeanlainen vai sairas", niin sitä ei vielä tiedetä/ olla tutkittu tarpeeksi. Me ollaan siis luovutetun munasolun jonossa tällä hetkellä ja hoito sillä tehdään ns. heti leikkauksen jälkeen kun olen toipunut. Vähän arvoin myös sillä, että oltaisiinko kuitenkin vielä testattu omilla munasoluilla leikkauksen jälkeen kun esim. endoa leikattu pois, eli tulisiko sitten parempia munasoluja, mutta lapsettomuuslääkäri sanoi myös, että parhaimmat hoitotulokset tulee luovutetuilla munasoluilla koska ne saadaan ihmisiltä jotka ovat terveitä ja yleensä saaneet jo lapsia. Eli luovutetuilla mennään koska en jaksaisi enää montaa vuotta tahkoa näitä hoitoja ilman tuloksia.
Mutta usko tai älä, mä olen joskus sanonut että olisin tullut edes joskus raskaaksi, että tietäisin että pystyn edes tulemaan raskaaksi! Meillä kun takana vain 1 kemiallinen, niin tietoa ei tosiaan ole voinko edes tulla raskaaksi. Joten vaikka se nyt tuntuu epäreilulta ja väärältä (niin kuin onkin), niin ainakin tiedät nyt että raskaus on mahdollinen! En ihan kerkeä sun kanssa samaan aikatauluun syksyllä mutta varmasti tulen taas palstoille kun lomat ohi ja pidän sulle peukkuja!! Kunhan löydät nyt ensin sen tsempin taas uuteen hoitoon, niin jaksaa sitten paremmin
Mä tein eilen listan keittiönpöydälle kivoista asioista, mitä kesällä täytyy tehdä ja unohtaa nämä hoitokuviot tms. hetkellisesti. Ja kyllä täälläkin on välillä tosi katkera ja vihainen immeinen kun kaikki tuntuu niin epäreilulta, kun sitten pääsen välillä sieltä omasta kuplasta pois ja huomaan, miten hyvin muut asiat kuitenkin ovat ja ainakin tulevaa lasta ei voi sitten pitää millään tavoin itsestäänselvyytenä vaan se on sitten se lahjoista suurin. Tulipas sepostus Hyvää kesää kaikille kirjoitteleville!
johkunen, ehdimpäs vielä sulle viestin heittää ennenkuin luikit lomille!
Sulla siis kuulostaa nyt olevan selvät sävelet, miten edetään. Varmasti tuo leikkaus tuo lisää tietoa ja ennenkaikkea vie niitä kipuja pois. Ja toivottavasti myös selkeästi auttaa raskautumaan. Minullahan on myös pahentuneet endokivut tässä viimesen vuoden aikana, eli sitä kipua on selässä ja suolessa- oikeastaan tissien alapuolelta (ilmeisesti myös palleassa on) reisiin saakka, sekä etu-että takapuolella. Kipujen perusteella siis tuntuu että pahimman luokan endo siellä jyllää Mulla myös oikea munasarja kiinni kohdun takana ja siitä se torvi onkin tukossa. Tuo "luonnonoikku" raskautuminen tapahtuikin nimenomaan vasemmalta puolelta.
Ymmärrän kyllä jos ette enää jaksa omilla soluilla kokeilla- siispä sekä tuo leikkaus että lahjasolut antavat varmasti rutkasti toivoa onnistumiseen!
Tottahan se on, että kun on kerran raskautunut niin se sulkee joitain syitä pois, miksi syli on edelleen tyhjä.
Eli nähtävästi kiinnittymisessä esim ei ole ongelmaa. Ja minä myös tässä vuosi takaperin ajattelin samaa, että kumpa tulis es kerran elämässä 2viivaa testiin. Mutta tämän henkisen ja tunnetasolla olevan helvetillisen koettelemuksen jälkeen tuntuu, että mieluummin sitten menkat kuin keskemeno. Se on niin käsittämättömän raastavaa kun ensin annetaan ja sitte otetaan. Tässä parin kuukauden aikana olen ollu hetken niin onnellinen etten tiennyt sellasta onnea olevankaan ja niin surullinen ja vihanen etten koskaan elämässä ennen. Mutta pitää keräillä palaset kasaan ja koittaa voimistua kesän aikana sen verran, että tosiaan siihen seuraavaan hoitoon jaksaa lähtä. En minä luovuttaa aio, se on ihan varma asia.
Hyvä idea tuo listaus! taidampa itsekin jotain sellaista kokeilla, kunhan tästä syvimmästä ja synkimmästä surusta/vihasta pääsee. Toistaseksi vielä pillahan itkuun tai kiroan helvettiin kaikki raskausmahaiset tai vaunuja lykkivät äidit nähdessäni.
Ihanaa ja rentouttavaa lomaa johkunen! Ollaampas kuulolla lomien jälkeen.
Aurinkoista ja mukavaa juhannusta kaikille palstalla pyöriville!
Sulla siis kuulostaa nyt olevan selvät sävelet, miten edetään. Varmasti tuo leikkaus tuo lisää tietoa ja ennenkaikkea vie niitä kipuja pois. Ja toivottavasti myös selkeästi auttaa raskautumaan. Minullahan on myös pahentuneet endokivut tässä viimesen vuoden aikana, eli sitä kipua on selässä ja suolessa- oikeastaan tissien alapuolelta (ilmeisesti myös palleassa on) reisiin saakka, sekä etu-että takapuolella. Kipujen perusteella siis tuntuu että pahimman luokan endo siellä jyllää
Mulla myös oikea munasarja kiinni kohdun takana ja siitä se torvi onkin tukossa. Tuo "luonnonoikku" raskautuminen tapahtuikin nimenomaan vasemmalta puolelta. Ymmärrän kyllä jos ette enää jaksa omilla soluilla kokeilla- siispä sekä tuo leikkaus että lahjasolut antavat varmasti rutkasti toivoa onnistumiseen!
Tottahan se on, että kun on kerran raskautunut niin se sulkee joitain syitä pois, miksi syli on edelleen tyhjä.
Eli nähtävästi kiinnittymisessä esim ei ole ongelmaa. Ja minä myös tässä vuosi takaperin ajattelin samaa, että kumpa tulis es kerran elämässä 2viivaa testiin. Mutta tämän henkisen ja tunnetasolla olevan helvetillisen koettelemuksen jälkeen tuntuu, että mieluummin sitten menkat kuin keskemeno. Se on niin käsittämättömän raastavaa kun ensin annetaan ja sitte otetaan. Tässä parin kuukauden aikana olen ollu hetken niin onnellinen etten tiennyt sellasta onnea olevankaan ja niin surullinen ja vihanen etten koskaan elämässä ennen. Mutta pitää keräillä palaset kasaan ja koittaa voimistua kesän aikana sen verran, että tosiaan siihen seuraavaan hoitoon jaksaa lähtä. En minä luovuttaa aio, se on ihan varma asia.
Hyvä idea tuo listaus!
taidampa itsekin jotain sellaista kokeilla, kunhan tästä syvimmästä ja synkimmästä surusta/vihasta pääsee. Toistaseksi vielä pillahan itkuun tai kiroan helvettiin kaikki raskausmahaiset tai vaunuja lykkivät äidit nähdessäni. Ihanaa ja rentouttavaa lomaa johkunen! Ollaampas kuulolla lomien jälkeen.
Aurinkoista ja mukavaa juhannusta kaikille palstalla pyöriville!
^ jep, on selkeät sävelet ja kyllä se on antanut nyt uutta toivoa ja tsemppiä kun tietää että seuraavan hoidon eteen tehdään uusia ja isojakin asioita! Siltikin sanoin sille psykiatrilliselle hoitajalle kuka meitä haastatteli, että en kuitenkaan osaa vielä uskoa taikka toivoa että hoito onnistuisi kun ei ole aikaisemminkaan onnistunut, mutta nyt täytyy koittaa ihan tietoisesti nauttia muista asioista ja tehdä kivoja juttuja, että pää on paremmassa kunnossa kun hoitojen aika taas koittaa, mutta siis ihan positiivisilla mielin mennään
Kyllähän sullakin tuntuu olevan aktiivnen tauti päällä! Leikkaava lääkäri sanoikin että tosi vaikea sairais saattaa olla ja oikeita vastauksia kun tästä ei oikein voi/ osaa antaa, eli loppupeleissä sain itse tehdä päätöksen mennäkö leikkaukseen vai ei. Selkeät perustelut leikkaukselle löytyi, muttei tosiaan sitä varmaa tietoa, tuoko se sitten apua vai ei. Mutta itse pidän tätä yhdenlaisena helpotuksena niin kipujen kuin henkisen puolen suhteen.
Lapsettomuuslääkäri puhui mulle ns. endo-höyryistä joita voi olla ja sitä kautta haitata myös kiinnittymistä. Täytyy sitten toivoa että kun syksyllä teidän toinen hoito koittaa, niin sulla tulisi tuonne paremmalle puolelle niitä hyviä munasoluja ja endo olisi sillä tavalla "taantumassa" ettei haittaisi kiinnittymistä!
Mutta joo, voin vain kuvitella sitä onnen tunnetta, sitä se varmaan itsellekin olisi. Mutta tietysti surun määrän tietää vain itse kun itse läpi käy asioita. Positiivista kuitenkin se että jaksat miettiä jo tulevaa, kyllähän se aika yleensä tekee tehtävänsä
Ollaan kuulolla sitten viimeistään taas kesän jälkeen ja kaikesta huolimatta toivon rentouttavaa kesää ja iloisia ajatuksia ainakin sitten jossain vaiheessa =)
Kyllähän sullakin tuntuu olevan aktiivnen tauti päällä! Leikkaava lääkäri sanoikin että tosi vaikea sairais saattaa olla ja oikeita vastauksia kun tästä ei oikein voi/ osaa antaa, eli loppupeleissä sain itse tehdä päätöksen mennäkö leikkaukseen vai ei. Selkeät perustelut leikkaukselle löytyi, muttei tosiaan sitä varmaa tietoa, tuoko se sitten apua vai ei. Mutta itse pidän tätä yhdenlaisena helpotuksena niin kipujen kuin henkisen puolen suhteen.
Lapsettomuuslääkäri puhui mulle ns. endo-höyryistä joita voi olla ja sitä kautta haitata myös kiinnittymistä. Täytyy sitten toivoa että kun syksyllä teidän toinen hoito koittaa, niin sulla tulisi tuonne paremmalle puolelle niitä hyviä munasoluja ja endo olisi sillä tavalla "taantumassa" ettei haittaisi kiinnittymistä!
Mutta joo, voin vain kuvitella sitä onnen tunnetta, sitä se varmaan itsellekin olisi. Mutta tietysti surun määrän tietää vain itse kun itse läpi käy asioita. Positiivista kuitenkin se että jaksat miettiä jo tulevaa, kyllähän se aika yleensä tekee tehtävänsä
Ollaan kuulolla sitten viimeistään taas kesän jälkeen ja kaikesta huolimatta toivon rentouttavaa kesää ja iloisia ajatuksia ainakin sitten jossain vaiheessa =)
Nyt vaan ).(, sauna kutsuu.
Tänään kayty lääkkeellisen PAS:n limisultrassa ja hopsis, limakalvo oli paksumpi kun koskaan tähän aikaan, huimat 8.5mm ja viralliseen ultrauspäivään ois kaks päivää.
Lienee vaikutus tuolla vehnänalkioöljyllä jota oon nyt kierron alusta käyttäny
Lisäks sain primaspanin joka alotetaan siirto päivänä, onks tämä niinkus normi käytäntö?
Siirto siis keskiviikkona jos hyvin käy.. nyt on kyllä tosi hyvä ja odottava fiilis tästä kerrasta. Se vaan ei meillä oo koskaan tienny hyvää kun mulla on tämmönen olo.
Tänään kayty lääkkeellisen PAS:n limisultrassa ja hopsis, limakalvo oli paksumpi kun koskaan tähän aikaan, huimat 8.5mm ja viralliseen ultrauspäivään ois kaks päivää.
Lienee vaikutus tuolla vehnänalkioöljyllä jota oon nyt kierron alusta käyttäny
Lisäks sain primaspanin joka alotetaan siirto päivänä, onks tämä niinkus normi käytäntö?
Siirto siis keskiviikkona jos hyvin käy.. nyt on kyllä tosi hyvä ja odottava fiilis tästä kerrasta. Se vaan ei meillä oo koskaan tienny hyvää kun mulla on tämmönen olo.
Tervehdys kaikille!
Kirjoitan silloin tällöin sinne tänne eli eri palstoille tänne päädyin vihdoin. Taitaa olla tämä on kaikein sopivin paikka minun tilanteessa.
Ikä on heinäkuussa 39 vuotta. Takana 3 ivf hoitoa julkisella puolella.
Toukokuussa verikokeista sain masentavat tulokset. FSH 17 ja AMH alle 0.2 mutta ovuloin säännöllisesti ja vain yksi muunatorvi ja sen munasarja huonossa kunnossa.
Äkkillisesti kävin kesäkuun aikana yksityisellä. Oli aloitettu IVF antagonist kaavalla, mutta punktio perutettiin, koska loppuen lopussa oli vain yksi hyväkokoinen follikkeli.
Hoitoa tehtiin Helsingissä. Kokemukset ovat täysin negatiivisia hoitopaikasta. Rahan lypsemistä vaan. Näin tuntuu.
Aivan varmasti lähden jatkohoitoihin mutta toiseen klinikkaan. Olisin kiitollinen jos joku samassa tilanteessa oleva jaksaisi jakaa kokemuksia näistä PK-seudun yksityisklinikkoista. Nimet ja hoitojet tyypit. Miten meidät noin 40 vuotiaat jolla on näin huonot arvot hoidetaan.
Ymmärtääkseni minun tilanteessa ainoa järkevä tehtävä on saada hyvänlaatuisia munasoluja. Mutta onko se ylipäätään mahdollista?
Naistenkliniikkassa suoraan sanottin että en kannata minun tilanteesa lähteä mihinkään hoitoihin, ihan turha, ainoa ratkaisu luovutettu munasolu... Mutta... mutta on niin vaikea hyväksyä ajatuksen että olen toivoton tapaus.
Kiitän etukäteen vastauksista.
Voimia ja onnistumista!
Kirjoitan silloin tällöin sinne tänne eli eri palstoille
tänne päädyin vihdoin. Taitaa olla tämä on kaikein sopivin paikka minun tilanteessa.Ikä on heinäkuussa 39 vuotta. Takana 3 ivf hoitoa julkisella puolella.
Toukokuussa verikokeista sain masentavat tulokset. FSH 17 ja AMH alle 0.2 mutta ovuloin säännöllisesti ja vain yksi muunatorvi ja sen munasarja huonossa kunnossa.
Äkkillisesti kävin kesäkuun aikana yksityisellä. Oli aloitettu IVF antagonist kaavalla, mutta punktio perutettiin, koska loppuen lopussa oli vain yksi hyväkokoinen follikkeli.
Hoitoa tehtiin Helsingissä. Kokemukset ovat täysin negatiivisia hoitopaikasta. Rahan lypsemistä vaan. Näin tuntuu.
Aivan varmasti lähden jatkohoitoihin mutta toiseen klinikkaan. Olisin kiitollinen jos joku samassa tilanteessa oleva jaksaisi jakaa kokemuksia näistä PK-seudun yksityisklinikkoista. Nimet ja hoitojet tyypit. Miten meidät noin 40 vuotiaat jolla on näin huonot arvot hoidetaan.
Ymmärtääkseni minun tilanteessa ainoa järkevä tehtävä on saada hyvänlaatuisia munasoluja. Mutta onko se ylipäätään mahdollista?
Naistenkliniikkassa suoraan sanottin että en kannata minun tilanteesa lähteä mihinkään hoitoihin, ihan turha, ainoa ratkaisu luovutettu munasolu... Mutta... mutta on niin vaikea hyväksyä ajatuksen että olen toivoton tapaus.
Kiitän etukäteen vastauksista.
Voimia ja onnistumista!
Viimeksi muokattu:
Vihdoin etenee taas homma minun kohdallani. Kävin menneellä viikolla gynella ja hän sanoi että heinäkuun vuodon jälkeen voidaan aloittaa hoito. <3
Tosin sitä ennen pitäisi saada vielä kertaalleen lausuntoa kilpparilääkäriltä ettei kilpparin osalta ole mitään estettä ja muilta lääkäreiltä varmistus että toisessa munasarjassa oleva kystakaan ei ole haittana.
Laskeskelin äsken noita minun vuotojani ja näyttäisi siltä että kesälomareissuni saattaa lykätä hoidon aloittamista. Suihkutuksenhan voisin aloittaa lomareissullani, jos saan reseptin ennen reissuun lähtöä.
Mutta milloinkas ne piikitykset pitikään aloittaa? Oliko se ensimmäisenä vuotopäivänä vaiko10 päivää suihkutusten jälkeen vai jokin ihan muu ajanjakso? : /
Tosin sitä ennen pitäisi saada vielä kertaalleen lausuntoa kilpparilääkäriltä ettei kilpparin osalta ole mitään estettä ja muilta lääkäreiltä varmistus että toisessa munasarjassa oleva kystakaan ei ole haittana.
Laskeskelin äsken noita minun vuotojani ja näyttäisi siltä että kesälomareissuni saattaa lykätä hoidon aloittamista. Suihkutuksenhan voisin aloittaa lomareissullani, jos saan reseptin ennen reissuun lähtöä.
Mutta milloinkas ne piikitykset pitikään aloittaa? Oliko se ensimmäisenä vuotopäivänä vaiko10 päivää suihkutusten jälkeen vai jokin ihan muu ajanjakso? : /
Tähtitomu, mulla Primaspan sen takia kun niin korkea hemoglobiini, Primaspan on ohentamassa verta ja parantamassa kohdun verenkiertoa.
Sain aamulla mielenkiintoisen puhelun klinikalta, kysyivät haluttaisiinko kokeilla "alkio-liimaa". Selitti, että kun klinikka jää kesätauolle, niin ilmeisesti tuota ko.ainetta olisi menossa roskiin, joten saataisiin kokeilla ihan ilmaiseksi. Lääkäri oli suositellut myös tätä, koska takana monta siirtoa hyvillä alkioilla ilman kiinnittymisiä. Onko kellään kokemusta aiheesta?
Miehelle soitin heti ja riemuitsin, mutta heti iski taas se tunne, että miksi ihmeessä näitä kaikkia tukihoitoja ei ole koskaan aiemmin kokeiltu? Takana siis kohta varmaan 20 epäonnistunutta siirtoa pelkillä Lugeilla...
Sain aamulla mielenkiintoisen puhelun klinikalta, kysyivät haluttaisiinko kokeilla "alkio-liimaa". Selitti, että kun klinikka jää kesätauolle, niin ilmeisesti tuota ko.ainetta olisi menossa roskiin, joten saataisiin kokeilla ihan ilmaiseksi. Lääkäri oli suositellut myös tätä, koska takana monta siirtoa hyvillä alkioilla ilman kiinnittymisiä. Onko kellään kokemusta aiheesta?
Miehelle soitin heti ja riemuitsin, mutta heti iski taas se tunne, että miksi ihmeessä näitä kaikkia tukihoitoja ei ole koskaan aiemmin kokeiltu? Takana siis kohta varmaan 20 epäonnistunutta siirtoa pelkillä Lugeilla...
^Joo samaan "vaivaan" mullakin tai siis vilkastuttamaan verenkiertoon mut sama asia erilailla kertoiltu Sitä vaan mietin että onko normia, että alotetaan vasta siirtopäivänä?
Voishan muuten toi liima olla ihan kokeilemisen arvonen, tosin jostain luin siitä jokuaika sit että joku klinikka ei edes suosittele käytettävän mutta en yhtään muista miks ja mikä klinikka :/
Sitä vaan mietin että onko normia, että alotetaan vasta siirtopäivänä?Voishan muuten toi liima olla ihan kokeilemisen arvonen, tosin jostain luin siitä jokuaika sit että joku klinikka ei edes suosittele käytettävän mutta en yhtään muista miks ja mikä klinikka :/
Hei arvon naiset, onko teistä kellään kokemusta sellaisesta, ku mulla alkoi hengenahdistus viime yönä. Alkionsiirto tehtiin viime keskiviikkona blastovaiheessa ja nyt siis 6. siirron jälkeinen päivä. Oon miettiny pääni puhki mitä tää vois olla - tuntuu, etten saa happea kunnolla ja yöllä en voinu nukkua selälläni tai vas. kyljelläni ollenkaan ku tuntui että happi loppu ja oikean rinnan kohdalla sattui. Voiko tää vielä tässä vaiheessa johtua punktiosta tai siirrosta...? En ehtiny klinikallekaan soittaa aukioloaikana...