G: Oletko koskaan harkinnut eroavasi miehestäsi?

\

olen harkinnut eroa monestikin, koska mies aina töissä eli tekee reissu hommia, niin on yleensä useita päiviä, jopa viikkoja poissa kotoa, ja minä yksin kahden lapsen kanssa. Tunnen itseni vain kodinhoitajaksi.

Meillä aivan sama tilanne. Silloin menee hyvin kun mies reissussa, mutta sitten kun tulee kotiin yleensä tapellaan. Johtuu ehkä siitäkin, että viikonlopulle on laitettu paljon odotuksia, mutta sitten kun mies vain ilmoittaa mitä itse on ajatellut tehdä ja minun suunnitelmat menevät mönkään, niin ei siinä paljoin muuta tarvita...

 

En :heart:

 

kyllä vain. viimeksi oikeasti viikko sitten :ashamed:

 

Valitettavasti vuoden aikana yhä useammin.
Tunnen itseni ihan tiskirätiksi, mikään ei ole hyvä, kaikesta saan kuulla: ostat liian vähän hedelmiä, ne lopppuu aina kesken ja eilen: ostat liian paljon hedelmiä, nyt on menossa ihan mädäksi.
viime viikonloppuna annoin varoituksen, sävyn on muututtava, en aio kuunnella moista valitusta ikuisuuksia. Nyt hän on yrittänyt vähän käyttäytyä, mutta pahoin pelkään ettei tämä kauaa pysy hänen mielessä.
Ero olisi helpotus, olisi ihanaa elää ilman hirvittävää syyllisyyden tunnetta siitä, että on liian laiska ja huolimaton. Voisin pyyhkiä murut pöydiltä vaikka jouluna seuraavaksi juhannuksen jälkeen.
Lapset vaan harmittaa, heille se olisi kamalaa ovat vielä niin pieniä.

Ehkäpä vain harkitsen ja katselen salaa myytävänä olevia yksiöitä ja haaveilen...

 

kysyppä vaan kuinka monesti.... :saint:

 

joo niin minäkin olen mutta kumminkin vahva rakkaus on sitten saanut unohtamaan ajatukset

 

ei ole käynyt pienessä mielessänikään.. :heart:

 

Minä Olen! Oli jo hilkulla etten jättänyt mietäni kun tää vauva-asia tuli ajankohtaiseksi ja ukko kulta ei millään lämmennyt asialle. Puolen vuoden selibaatinjälkeen päätin, että jos jouluna ei anneta niintämä tyttö lähtee. Antoihan se ja ilman uhkailuja :saint:

 

Harkitsen eroa nykyään yhä useammin, olemme olleet 15 vuotta yhdessä, josta avoliittoa viimeiset 10 vuotta. Nykyään minua alkanut kyllästyttää, suhde jotenkin jämähtänyt, ei kehity mihinkään suuntaan. Avomieheni ei ole tavallaan koskaan luvannut minulle yhtään mitään, siksi nyt ihmettelenkin, miksi ihmeessä häneen jämähdin. Koskaan emme ole puhuneet tulevaisuudesta, perheestä, naimisiinmenosta jne. Olen itse jo 37 vuotias, mieheni pari vuotta vanhempi, jos perhettä haluamme, aikaa ei enää ole kovin kauan. Nykyään olen alkanut miettimään että hänen kanssaan en ehkä lapsia haluakaan, itsestäni tuntuu että olen tuhlannut häneen aikaani 15 vuotta turhaan.

 

En kertaakaan naimisissa olon aikana.. (2,5v)
Minulla aivan ihana mies! :heart: :heart:

 

En. Tosin olemme olleet naimisissa vasta 7 vuotta ja tunnettu toisemme 10 vuotta. Aika näyttää kuinka tilanne kehittyy, toivottavasti olisimme yhdessä vielä vanhoillakin päivillä. :saint: :heart: