G: Rakastatko enemmän miestäsi vai lapsiasi? (Vastatkaa totuudenmukaisesti!)

Lapsia, ehdottomasti!! :heart: :heart:

 

Rakkautta lapsiin ja rakkautta puolisoonsa ei voi verrata keskenään. Ne ovat niin erilaisia rakkauksia.

peesailen tätä, mutta teityllä tavalla mieheni on etusijalla.
Onhan se jo alusta asti niin että ensin on mies ja vaimo ja sitten syntyy lapset, joten luonnollisesti järjestys on mielestäni tämä.
Ja loppuelämäni elän mieheni kanssa, lapset ovat meillä vain "lainassa".
Se että vanhemmat rakastaa toisiaan ja vaalii rakkauttaan, on jo lapsillekin pelkästään hyväksi.

Minä en ihan ymmärtänyt, miten tuo järjestys vaikuttaa asiaan. Kyllähän esikoinenkin syntyy ennen kuopusta eikä siltikään ole mitenkään etusijalla tai tärkeämpi. Entä, jos eroaa lasten isästä, voiko seuraava mieskin tulla lasta tärkeämmäksi?

tarviikos sitä aina toisten mielipiteitä ymmärtääkään? Mulle on ok että sinulle järjestys on toinen, vaikken kanssasi samaamieltä olisikaan.

 

pakko kommentoija tota munuaisasiaa.. johan sen nyt sanoo järkikin kummalle munuainen kannattaa antaa, sille jolla on todennäkösesti pitempi elämä eessä.. ja jos mun pitäs päättää niin mä varmaan antasin toisen toisella ja toisen toiselle. äh, toivottavasti ei tuu tilannetta eteen.

ja mitä rakkauteen tulee niin kuten todettu ovat aivan eri asia. äidin rakkaus on jotain todella suurta, niin minullakin mutta jos joutuisin lapsestamni luopumaan niin kyllä se olis mieheni jonka kanssa asian kokisin ja siitä yli pääsisin.

ja miehen pettämisestä sen verran et jos se mies pettää niin tuskimpa kyse on sitten ollutkaan mistään rakkaudesta!

 

Lapsia.
Rakastan kyllä miestäni, mutta lapsia niin eri tavalla.

 

ei tuohon voi vastata minusta mitenkään.
eri tavalla rakastan molempia. paljon.

ja ylipäätään miksi pitäis tuollasia miettiä ?

Mä oon ihan samaa mieltä!!!

 

Rakkautta lapsiin ja rakkautta puolisoonsa ei voi verrata keskenään. Ne ovat niin erilaisia rakkauksia.

peesailen tätä, mutta teityllä tavalla mieheni on etusijalla.
Onhan se jo alusta asti niin että ensin on mies ja vaimo ja sitten syntyy lapset, joten luonnollisesti järjestys on mielestäni tämä.
Ja loppuelämäni elän mieheni kanssa, lapset ovat meillä vain "lainassa".
Se että vanhemmat rakastaa toisiaan ja vaalii rakkauttaan, on jo lapsillekin pelkästään hyväksi.

Enpä voi tätä oikein ymmärtää. En sitten mitenkään. Toki lapset on meille vain lainaa, mutta kulkee ne sydämen alla koko elämän.
Miestä voi jossain tapauksissa jopa vaihtaa ja rakkauskin loppua, mutta äitiyttään ei (toivottavasti) menetä ikinä. Irtipäästäminen lapsista jossain vaiheessa on rakkaudenosoitus sekin.

 

Lapsiani. Osittain johtunee siitä, että arvojärjestyksessäni on ihan ykkösenä pitää hyvää huolta ja rakastaa jälkikasvuani. Pieniä, viattomia ja tarvitsevat minua enemmän kuin mieheni :heart: Lapset jotka minä olen tähän maailmaan saattanut.

 

Rakkautta lapsiin ja rakkautta puolisoonsa ei voi verrata keskenään. Ne ovat niin erilaisia rakkauksia.

peesailen tätä, mutta teityllä tavalla mieheni on etusijalla.
Onhan se jo alusta asti niin että ensin on mies ja vaimo ja sitten syntyy lapset, joten luonnollisesti järjestys on mielestäni tämä.
Ja loppuelämäni elän mieheni kanssa, lapset ovat meillä vain "lainassa".
Se että vanhemmat rakastaa toisiaan ja vaalii rakkauttaan, on jo lapsillekin pelkästään hyväksi.

Minä en ihan ymmärtänyt, miten tuo järjestys vaikuttaa asiaan. Kyllähän esikoinenkin syntyy ennen kuopusta eikä siltikään ole mitenkään etusijalla tai tärkeämpi. Entä, jos eroaa lasten isästä, voiko seuraava mieskin tulla lasta tärkeämmäksi?

tarviikos sitä aina toisten mielipiteitä ymmärtääkään? Mulle on ok että sinulle järjestys on toinen, vaikken kanssasi samaamieltä olisikaan.

Mun mielestä on tärkeämpää että lapset on ykkösinä aina silloin kun ne on pieniä. Perustelut: jos mies esim. tekee jotain sellaista joka vahingoittaa sinua (ja/tai lapsia) niin rakkautesi lapsia kohtaan on tärkeämpää kuin miestäsi kohtaan ja teet niin kuin lasten etu on! Se on luonnollinen järjestys, minusta.

 

Lapsiani, ihan ehdottomasti :heart:

Äidin rakkaus lapsiin ainakin mun kohdallani on jotain mihin muut tunteet, toisenlainen rakkaus ei yllä lähellekään :heart: :heart:

näin minullakin, lapset ennen kaikkea :heart: :heart: :heart: :heart:

 

Lapsia ehdottomasti. Mutta kyllä mä sitä miestäkin rakastan.

 

Rakkautta lapsiin ja rakkautta puolisoonsa ei voi verrata keskenään. Ne ovat niin erilaisia rakkauksia.

peesailen tätä, mutta teityllä tavalla mieheni on etusijalla.
Onhan se jo alusta asti niin että ensin on mies ja vaimo ja sitten syntyy lapset, joten luonnollisesti järjestys on mielestäni tämä.
Ja loppuelämäni elän mieheni kanssa, lapset ovat meillä vain "lainassa".
Se että vanhemmat rakastaa toisiaan ja vaalii rakkauttaan, on jo lapsillekin pelkästään hyväksi.

Minä en ihan ymmärtänyt, miten tuo järjestys vaikuttaa asiaan. Kyllähän esikoinenkin syntyy ennen kuopusta eikä siltikään ole mitenkään etusijalla tai tärkeämpi. Entä, jos eroaa lasten isästä, voiko seuraava mieskin tulla lasta tärkeämmäksi?

tarviikos sitä aina toisten mielipiteitä ymmärtääkään? Mulle on ok että sinulle järjestys on toinen, vaikken kanssasi samaamieltä olisikaan.

Eli siis rakastatko enemmän esikoistasi kuin muita lapsiasi? Kun esikoinen on syntynyt ennemmin.

 

Rakkautta lapsiin ja rakkautta puolisoonsa ei voi verrata keskenään. Ne ovat niin erilaisia rakkauksia.

peesailen tätä, mutta teityllä tavalla mieheni on etusijalla.
Onhan se jo alusta asti niin että ensin on mies ja vaimo ja sitten syntyy lapset, joten luonnollisesti järjestys on mielestäni tämä.
Ja loppuelämäni elän mieheni kanssa, lapset ovat meillä vain "lainassa".
Se että vanhemmat rakastaa toisiaan ja vaalii rakkauttaan, on jo lapsillekin pelkästään hyväksi.

Minä en ihan ymmärtänyt, miten tuo järjestys vaikuttaa asiaan. Kyllähän esikoinenkin syntyy ennen kuopusta eikä siltikään ole mitenkään etusijalla tai tärkeämpi. Entä, jos eroaa lasten isästä, voiko seuraava mieskin tulla lasta tärkeämmäksi?

tarviikos sitä aina toisten mielipiteitä ymmärtääkään? Mulle on ok että sinulle järjestys on toinen, vaikken kanssasi samaamieltä olisikaan.

Eli siis rakastatko enemmän esikoistasi kuin muita lapsiasi? Kun esikoinen on syntynyt ennemmin.

Ota silmä käteen! Tuossa sanotaan että esikoinen EI ole tärkeemmässä asemassa vaikkon ekana tullu.

 

Rakkautta lapsiin ja rakkautta puolisoonsa ei voi verrata keskenään. Ne ovat niin erilaisia rakkauksia.

peesailen tätä, mutta teityllä tavalla mieheni on etusijalla.
Onhan se jo alusta asti niin että ensin on mies ja vaimo ja sitten syntyy lapset, joten luonnollisesti järjestys on mielestäni tämä.
Ja loppuelämäni elän mieheni kanssa, lapset ovat meillä vain "lainassa".
Se että vanhemmat rakastaa toisiaan ja vaalii rakkauttaan, on jo lapsillekin pelkästään hyväksi.

Minä en ihan ymmärtänyt, miten tuo järjestys vaikuttaa asiaan. Kyllähän esikoinenkin syntyy ennen kuopusta eikä siltikään ole mitenkään etusijalla tai tärkeämpi. Entä, jos eroaa lasten isästä, voiko seuraava mieskin tulla lasta tärkeämmäksi?

tarviikos sitä aina toisten mielipiteitä ymmärtääkään? Mulle on ok että sinulle järjestys on toinen, vaikken kanssasi samaamieltä olisikaan.

Odotahan kun miehes pettää tai jättää miltä "järjestyksesi" sitten tuntuu! Ällöttävä ajattelutapa :O ja todella outo.

 

Rakkautta lapsiin ja rakkautta puolisoonsa ei voi verrata keskenään. Ne ovat niin erilaisia rakkauksia.

peesailen tätä, mutta teityllä tavalla mieheni on etusijalla.
Onhan se jo alusta asti niin että ensin on mies ja vaimo ja sitten syntyy lapset, joten luonnollisesti järjestys on mielestäni tämä.
Ja loppuelämäni elän mieheni kanssa, lapset ovat meillä vain "lainassa".
Se että vanhemmat rakastaa toisiaan ja vaalii rakkauttaan, on jo lapsillekin pelkästään hyväksi.

Minä en ihan ymmärtänyt, miten tuo järjestys vaikuttaa asiaan. Kyllähän esikoinenkin syntyy ennen kuopusta eikä siltikään ole mitenkään etusijalla tai tärkeämpi. Entä, jos eroaa lasten isästä, voiko seuraava mieskin tulla lasta tärkeämmäksi?

tarviikos sitä aina toisten mielipiteitä ymmärtääkään? Mulle on ok että sinulle järjestys on toinen, vaikken kanssasi samaamieltä olisikaan.

Eli siis rakastatko enemmän esikoistasi kuin muita lapsiasi? Kun esikoinen on syntynyt ennemmin.

Ota silmä käteen! Tuossa sanotaan että esikoinen EI ole tärkeemmässä asemassa vaikkon ekana tullu.

Sinulle ehkä mies on tärkeämpi kuin lapset, that's it. En vain ymmärtänyt, miksi käytät perusteluna tuota, että mies oli ennemmin, kun syntyyhän lapsetkin eri järjestyksessä, joku ennen toista ja silti ovat yhtä rakkaita. Mutta eipä se minulle kuulukaan, rakastaako joku enemmän lapsiaan vai miestään.

 

Lapsia, he ovat elämäni keskipisteet. Miestä rakastan eritavalla, mutta ei hän huono kakkonenkaan ole ja saa kyllä paljon rakkautta minulta.

 

rakastan miestäni yli kaiken ja lapsiani kanssa, eri tavalla, koska lapset lähtee kotoa, niistä pitää osata luopua. miehessä on siis ihana "roikkua" ja rakastaa.

 

Ehdottomasti lapsia rakastan enemmän, kuin miestä. Vaikka mies onkin minulle äärimmäisen rakas, ei hän voi koskaan olla rakkaampi kuin lapset.

Voisin elää ilman miestäni (vaikken toki haluaisi) mutta en ehkä pystyisi jatkamaan elämääni, mikäli menettäisin lapseni. Lapset ovat elämäni ja mies "vain " osa sitä.

 

Rakkautta lapsiin ja rakkautta puolisoonsa ei voi verrata keskenään. Ne ovat niin erilaisia rakkauksia.

peesailen tätä, mutta teityllä tavalla mieheni on etusijalla.
Onhan se jo alusta asti niin että ensin on mies ja vaimo ja sitten syntyy lapset, joten luonnollisesti järjestys on mielestäni tämä.
Ja loppuelämäni elän mieheni kanssa, lapset ovat meillä vain "lainassa".
Se että vanhemmat rakastaa toisiaan ja vaalii rakkauttaan, on jo lapsillekin pelkästään hyväksi.

Minä en ihan ymmärtänyt, miten tuo järjestys vaikuttaa asiaan. Kyllähän esikoinenkin syntyy ennen kuopusta eikä siltikään ole mitenkään etusijalla tai tärkeämpi. Entä, jos eroaa lasten isästä, voiko seuraava mieskin tulla lasta tärkeämmäksi?

tarviikos sitä aina toisten mielipiteitä ymmärtääkään? Mulle on ok että sinulle järjestys on toinen, vaikken kanssasi samaamieltä olisikaan.

Odotahan kun miehes pettää tai jättää miltä "järjestyksesi" sitten tuntuu! Ällöttävä ajattelutapa :O ja todella outo.

Ehkä se pettääkin, vaan suhteesta ei lähdetä kävelemään edes lasten takia, kun mies on ykkönen?

 

Mä rakastan niitä niin eritavalla.

beesi

 

Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.

Kuinka tämä, missä kukin joskus asuu, vaikuttaa rakkauteen tällä hetkellä / tulevaisuudessa?

Pointti ei ole asumisessa. Sanotaanko, että minusta lapsi on rakkauden hedelmä ja rakkaus lapseen on ehdottomampaa, mutta rakkaus mieheen taas on molemminpuolin vapaaehtoista, tasa-arvoista, syvää kunnioitusta ja yhteisiä muistoja täynnä.. se on kahden aikuisen suhde. Lapsi on "lainassa", minua tarvitaan ensimmäiset 20 vuotta todella paljon, mutta sitten tehtäväni on mennä sivummalle ja antaa lapsen elää omaa elämäänsä. Rinnalle jää kuitenkin mieheni, jonka kanssa on tarkoitus elää yhdessä elämän loppuun saakka arkea jakaen ja lasten elämää yhdessä seuraten. En voisi siis sanoa rakastavani lastani sen enempää kuin miestäni: miehen kanssa me lapsi ja tämä yhteinen elämä luotiin puhtaasta rakkaudesta ja se loppuun asti myös kuljetaan.

Olen samaa mieltä. Ja ainahan valinnoissa menee lapsi edelle, mutta ne rakkaudet ovat niin erilaisia mitä tunnen miestäni ja lastani kohtaan. Molempien puolesta kyllä tekisin ihan mitä vain.

 

Mistäs tiedät varmaksi että mies on ja pysyy siinä vierellä?
Mies voi yhtäkkiä ollakin ex, mutta lapset tulee aina olemaan "sinun", osa sinua.

Nimenomaan minusta mieheni on enemmän "minun" jos näin voi edes sanoa toisesta erillisestä ihmisestä) kuin lapseni, joka aloittaa oman itsenäisen elämänsä, kun taas me miehen kanssa jaetaan arki ja elämä yhteisestä sopimuksesta ja halusta.. suhde mieheen on intiimimpi ja monipuolisempi. Mieheltä toki vaadinkin enemmän, hän joutuu enemmän "ansaitsemaan" rakkauden. Ja toki mies voi vaikka ottaa minusta eron, mutta nimenomaan: me rakastetaan toisiamme, eikä olla esim. hoiva- tai riippuvuussuhteessa, vaan nimenomaan vapaaehtoinen halu rakastaa, taistella läpi ongelmien ja halu olla yhdessä tekee suhteesta erityisen ja syvän. Äidinrakkaus on ehdotonta ja äitiys itsessään upea juttu, mutta ihan mahdoton minun on omassa tilanteessa sanoa, kumpi rakkaus on suurempaa.

Lapsi on tietysti aina osa minua ja meitä, mutta suhde lapseen muuttuu hyvin erilaiseksi hänen aikuistuttuaan. Lasta rakastaa, mutta vanhemman on siirryttävä jossain vaiheessa "sivuun" (teini-iässähän tämä yleensä alkaa), jotta lapsi voi aloittaa oman elämän. Meillä esikoinen muutti juuri opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja kyllä tekee tiukkaa. Vaan siellä hän pärjää, on tutustunut uusiin ihmisiin ja opiskelee hyvään ammattiin.. "päätehtävämme" on tehty, vaikka toki ollaan jatkossakin aina tukena ja turvana kun sitä tarvitaan . HUOLI lapsesta on kyllä sellaista, ettei sitä voi mihinkään muuhun verrata.

Hienosti osaat kuvata tunteitasi. Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Äläkä välitä jos joku väittää että olet väärässä, näissä asioissa kun ei voi olla väärää mieltä.

 

Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.

Kuinka tämä, missä kukin joskus asuu, vaikuttaa rakkauteen tällä hetkellä / tulevaisuudessa?

Pointti ei ole asumisessa. Sanotaanko, että minusta lapsi on rakkauden hedelmä ja rakkaus lapseen on ehdottomampaa, mutta rakkaus mieheen taas on molemminpuolin vapaaehtoista, tasa-arvoista, syvää kunnioitusta ja yhteisiä muistoja täynnä.. se on kahden aikuisen suhde. Lapsi on "lainassa", minua tarvitaan ensimmäiset 20 vuotta todella paljon, mutta sitten tehtäväni on mennä sivummalle ja antaa lapsen elää omaa elämäänsä. Rinnalle jää kuitenkin mieheni, jonka kanssa on tarkoitus elää yhdessä elämän loppuun saakka arkea jakaen ja lasten elämää yhdessä seuraten. En voisi siis sanoa rakastavani lastani sen enempää kuin miestäni: miehen kanssa me lapsi ja tämä yhteinen elämä luotiin puhtaasta rakkaudesta ja se loppuun asti myös kuljetaan.

Olen samaa mieltä. Ja ainahan valinnoissa menee lapsi edelle, mutta ne rakkaudet ovat niin erilaisia mitä tunnen miestäni ja lastani kohtaan. Molempien puolesta kyllä tekisin ihan mitä vain.

Etkös se ollutkin sinä Rytkäätys kun sanoit raskaana ollessasi olevasi varma, että tulet rakastamaan enemmän miestäsi kuin lastasi? Mutta rakastatko nyt kuitenkin ihan yhtä paljon lastasi ja miestäsi? Enkä kysy pahalla, kiinnosti vain kun tunnuit olevan niin varma asiasta jo silloin.

 

Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.

Kuinka tämä, missä kukin joskus asuu, vaikuttaa rakkauteen tällä hetkellä / tulevaisuudessa?

Pointti ei ole asumisessa. Sanotaanko, että minusta lapsi on rakkauden hedelmä ja rakkaus lapseen on ehdottomampaa, mutta rakkaus mieheen taas on molemminpuolin vapaaehtoista, tasa-arvoista, syvää kunnioitusta ja yhteisiä muistoja täynnä.. se on kahden aikuisen suhde. Lapsi on "lainassa", minua tarvitaan ensimmäiset 20 vuotta todella paljon, mutta sitten tehtäväni on mennä sivummalle ja antaa lapsen elää omaa elämäänsä. Rinnalle jää kuitenkin mieheni, jonka kanssa on tarkoitus elää yhdessä elämän loppuun saakka arkea jakaen ja lasten elämää yhdessä seuraten. En voisi siis sanoa rakastavani lastani sen enempää kuin miestäni: miehen kanssa me lapsi ja tämä yhteinen elämä luotiin puhtaasta rakkaudesta ja se loppuun asti myös kuljetaan.

Olen samaa mieltä. Ja ainahan valinnoissa menee lapsi edelle, mutta ne rakkaudet ovat niin erilaisia mitä tunnen miestäni ja lastani kohtaan. Molempien puolesta kyllä tekisin ihan mitä vain.

Etkös se ollutkin sinä Rytkäätys kun sanoit raskaana ollessasi olevasi varma, että tulet rakastamaan enemmän miestäsi kuin lastasi? Mutta rakastatko nyt kuitenkin ihan yhtä paljon lastasi ja miestäsi? Enkä kysy pahalla, kiinnosti vain kun tunnuit olevan niin varma asiasta jo silloin.

 

Rakkautta lapsiin ja rakkautta puolisoonsa ei voi verrata keskenään. Ne ovat niin erilaisia rakkauksia.

peesailen tätä, mutta teityllä tavalla mieheni on etusijalla.
Onhan se jo alusta asti niin että ensin on mies ja vaimo ja sitten syntyy lapset, joten luonnollisesti järjestys on mielestäni tämä.
Ja loppuelämäni elän mieheni kanssa, lapset ovat meillä vain "lainassa".
Se että vanhemmat rakastaa toisiaan ja vaalii rakkauttaan, on jo lapsillekin pelkästään hyväksi.

Minä en ihan ymmärtänyt, miten tuo järjestys vaikuttaa asiaan. Kyllähän esikoinenkin syntyy ennen kuopusta eikä siltikään ole mitenkään etusijalla tai tärkeämpi. Entä, jos eroaa lasten isästä, voiko seuraava mieskin tulla lasta tärkeämmäksi?

tarviikos sitä aina toisten mielipiteitä ymmärtääkään? Mulle on ok että sinulle järjestys on toinen, vaikken kanssasi samaamieltä olisikaan.

No minä taas yritän ymmärtää mitä toinen mielipiteellään tarkoittaa, vaikken samaa mieltä olisikaan. Sitä sanotaan kai keskusteluksi ja mielipiteiden vaihdoksi...

 

Ei tähän voi vastata, typerä kysyä asiasta joka ei ole vertailukelpoinen.