G: Rakastatko enemmän miestäsi vai lapsiasi? (Vastatkaa totuudenmukaisesti!)

Miestäni.

 

lapsia :heart:

 

ehkä jollain tapaa rakastan miestäni enemmän. siis jos lapsemme kuolisi, jäätäisiin varmaan miehen kanssa eloon toisiamme tukien, mutta jos mies kuolisi.. huh. joutuisin varmaan suljetulle. Toisaalta jos pitäisivalita kumpi kuolee, niin kyllä se mies sitten siihen hommaan joutuisi -_- Myöskin kun ajattelee että mies on aina tukena, eikä lennä pesästä niinkuin lapset niin.. joo, tosi mutkikas juttu.

Mies voi jättää,lapset harvemmin

jaa, no ehkä tähän sitten vaikuttaa taustani, jossa asiat on nimenomaan toisinpäin, lapset hylänneet miehet eivät. ja vaikka lapsi jättäisikin, tottakai rakastaisin häntä silti.

 

Mun mies väittää (tai ainakin väitti ennen lapsia) että rakautta on vain yhdenlaista, mutta minä väitän kuitenkin vastaan ja sanon että eri tavalla rakastan. Yhtäältä lapsia ei olis ilman miestä, ja toisaalta uhraisin hänet ennen lapsia (ja toivottavasti myös hän minut).

 

Tää on helppo.Lapsiani.

 

Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.

 

Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.

niin

 

Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.

Kuinka tämä, missä kukin joskus asuu, vaikuttaa rakkauteen tällä hetkellä / tulevaisuudessa?

 

Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.

Kuinka tämä, missä kukin joskus asuu, vaikuttaa rakkauteen tällä hetkellä / tulevaisuudessa?

Pointti ei ole asumisessa. Sanotaanko, että minusta lapsi on rakkauden hedelmä ja rakkaus lapseen on ehdottomampaa, mutta rakkaus mieheen taas on molemminpuolin vapaaehtoista, tasa-arvoista, syvää kunnioitusta ja yhteisiä muistoja täynnä.. se on kahden aikuisen suhde. Lapsi on "lainassa", minua tarvitaan ensimmäiset 20 vuotta todella paljon, mutta sitten tehtäväni on mennä sivummalle ja antaa lapsen elää omaa elämäänsä. Rinnalle jää kuitenkin mieheni, jonka kanssa on tarkoitus elää yhdessä elämän loppuun saakka arkea jakaen ja lasten elämää yhdessä seuraten. En voisi siis sanoa rakastavani lastani sen enempää kuin miestäni: miehen kanssa me lapsi ja tämä yhteinen elämä luotiin puhtaasta rakkaudesta ja se loppuun asti myös kuljetaan.

 

Lapset ovat vain lainassa (toki aina lapsiamme), mutta mieheni on elämänkumppanini. Ei voi vertailla mitenkään. Lapsi aloittaa kuitenkin aikanaan oman elämänsä omilla siivillään ja perustaa oman perheen - me jäämme miehen kanssa kahdestaan.

Kuinka tämä, missä kukin joskus asuu, vaikuttaa rakkauteen tällä hetkellä / tulevaisuudessa?

Pointti ei ole asumisessa. Sanotaanko, että minusta lapsi on rakkauden hedelmä ja rakkaus lapseen on ehdottomampaa, mutta rakkaus mieheen taas on molemminpuolin vapaaehtoista, tasa-arvoista, syvää kunnioitusta ja yhteisiä muistoja täynnä.. se on kahden aikuisen suhde. Lapsi on "lainassa", minua tarvitaan ensimmäiset 20 vuotta todella paljon, mutta sitten tehtäväni on mennä sivummalle ja antaa lapsen elää omaa elämäänsä. Rinnalle jää kuitenkin mieheni, jonka kanssa on tarkoitus elää yhdessä elämän loppuun saakka arkea jakaen ja lasten elämää yhdessä seuraten. En voisi siis sanoa rakastavani lastani sen enempää kuin miestäni: miehen kanssa me lapsi ja tämä yhteinen elämä luotiin puhtaasta rakkaudesta ja se loppuun asti myös kuljetaan.

Mistäs tiedät varmaksi että mies on ja pysyy siinä vierellä?
Mies voi yhtäkkiä ollakin ex, mutta lapset tulee aina olemaan "sinun", osa sinua.

 

Mistäs tiedät varmaksi että mies on ja pysyy siinä vierellä?
Mies voi yhtäkkiä ollakin ex, mutta lapset tulee aina olemaan "sinun", osa sinua.

Nimenomaan minusta mieheni on enemmän "minun" jos näin voi edes sanoa toisesta erillisestä ihmisestä) kuin lapseni, joka aloittaa oman itsenäisen elämänsä, kun taas me miehen kanssa jaetaan arki ja elämä yhteisestä sopimuksesta ja halusta.. suhde mieheen on intiimimpi ja monipuolisempi. Mieheltä toki vaadinkin enemmän, hän joutuu enemmän "ansaitsemaan" rakkauden. Ja toki mies voi vaikka ottaa minusta eron, mutta nimenomaan: me rakastetaan toisiamme, eikä olla esim. hoiva- tai riippuvuussuhteessa, vaan nimenomaan vapaaehtoinen halu rakastaa, taistella läpi ongelmien ja halu olla yhdessä tekee suhteesta erityisen ja syvän. Äidinrakkaus on ehdotonta ja äitiys itsessään upea juttu, mutta ihan mahdoton minun on omassa tilanteessa sanoa, kumpi rakkaus on suurempaa.

Lapsi on tietysti aina osa minua ja meitä, mutta suhde lapseen muuttuu hyvin erilaiseksi hänen aikuistuttuaan. Lasta rakastaa, mutta vanhemman on siirryttävä jossain vaiheessa "sivuun" (teini-iässähän tämä yleensä alkaa), jotta lapsi voi aloittaa oman elämän. Meillä esikoinen muutti juuri opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja kyllä tekee tiukkaa. Vaan siellä hän pärjää, on tutustunut uusiin ihmisiin ja opiskelee hyvään ammattiin.. "päätehtävämme" on tehty, vaikka toki ollaan jatkossakin aina tukena ja turvana kun sitä tarvitaan . HUOLI lapsesta on kyllä sellaista, ettei sitä voi mihinkään muuhun verrata.

 

LASTA

 

Hienosti kirjoitettu .a.! =)

 

Hienosti kirjoitettu .a.! =)

näin on, pystyin hyvin kertomaan juuri sen mitä itse ajattelin mutten saanut sanoiksi!

 

Minusta Menhit ja a. ovat miettineet näitä paljon syvemmin ja aikuisemmin kuin nämä jotka vastaavat automaattisesti lapsen.

Kyllä, lapsen koti on vanhempien parisuhteessa ja lapsi jonka vanhemmilla parisuhde on kunnossa (=todella kaunnossa, ei vain niin että pidetään kulisseja pystyssä eikä erota lapsen takia) saa jotain todella suurta kotoa. Ei nyt tietenkään takoita että yksinhuoltajien lapsilla tai eroperheissä ennsute olisi suoraan huono. Kuitenkin moni yksinhuoltaja toivoo itselleen toimivaa parisuhdetta, mielellään juuri sen lapsen isän kanssa, ja tuskin kukaan toimivassa parisuhteessa elävä toivoo yksinhuoltajuutta.

Samoin varmasti jokainen lapsi pohjimmiltaan toivoo että saisi elää ehjässä, _toimivassa_ perheessä, mielummin kuin yksinhuoltajan lapsena tai uusperheessä. Tietenkään aina ei näin käy ja silloin täytyy etsiä se paras tilanteeseen sopiva ratkaisu ja yrittää sen kautta tarjota lapsille niin toimiva perhe kuin vaan pystyy.

Toivoisin jo lasteni takia että pystyisin sanomaan tässä rakastavani miestäni, heidän isäänsä eniten. Ikäväkyllä en enää pysty tuohon, tänäpäivänä en edes tiedä olemmeko yhdessä silloin kun lapsemme lentävät pesästä. Toivon että selviämme kriisistämme ja löydämme suhteemme uudelleen.

 

mies tulee hyvänä kakkosena

 

ehkä jollain tapaa rakastan miestäni enemmän. siis jos lapsemme kuolisi, jäätäisiin varmaan miehen kanssa eloon toisiamme tukien, mutta jos mies kuolisi.. huh. joutuisin varmaan suljetulle. Toisaalta jos pitäisivalita kumpi kuolee, niin kyllä se mies sitten siihen hommaan joutuisi -_- Myöskin kun ajattelee että mies on aina tukena, eikä lennä pesästä niinkuin lapset niin.. joo, tosi mutkikas juttu.

Mies voi jättää,lapset harvemmin

Lapset jättävät aina, aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa. Perustavat oman perheen, jossa äiti on enää mummo ja vieras.

 

ehkä jollain tapaa rakastan miestäni enemmän. siis jos lapsemme kuolisi, jäätäisiin varmaan miehen kanssa eloon toisiamme tukien, mutta jos mies kuolisi.. huh. joutuisin varmaan suljetulle. Toisaalta jos pitäisivalita kumpi kuolee, niin kyllä se mies sitten siihen hommaan joutuisi -_- Myöskin kun ajattelee että mies on aina tukena, eikä lennä pesästä niinkuin lapset niin.. joo, tosi mutkikas juttu.

Mies voi jättää,lapset harvemmin

Lapset jättävät aina, aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa. Perustavat oman perheen, jossa äiti on enää mummo ja vieras.

Mutta vähänpä odotan sitä että saan olla ihana mummo! No, riippu tietysti myös muusta kuin minusta (esim. lapsen kanssa lapsia saavasta henkilöstä, halusta tehdä lapsia jne. ), mutta teen kyllä kaikkeni että olisin se ihana mummo jonka luokse lapsenlapset haluavat ja halutaan viedä, ja jonka luona isot (tai pienet) sukujuhlat vietetään.

 

Minusta Menhit ja a. ovat miettineet näitä paljon syvemmin ja aikuisemmin kuin nämä jotka vastaavat automaattisesti lapsen.

Kyllä, lapsen koti on vanhempien parisuhteessa ja lapsi jonka vanhemmilla parisuhde on kunnossa (=todella kaunnossa, ei vain niin että pidetään kulisseja pystyssä eikä erota lapsen takia) saa jotain todella suurta kotoa. Ei nyt tietenkään takoita että yksinhuoltajien lapsilla tai eroperheissä ennsute olisi suoraan huono. Kuitenkin moni yksinhuoltaja toivoo itselleen toimivaa parisuhdetta, mielellään juuri sen lapsen isän kanssa, ja tuskin kukaan toimivassa parisuhteessa elävä toivoo yksinhuoltajuutta.

Samoin varmasti jokainen lapsi pohjimmiltaan toivoo että saisi elää ehjässä, _toimivassa_ perheessä, mielummin kuin yksinhuoltajan lapsena tai uusperheessä. Tietenkään aina ei näin käy ja silloin täytyy etsiä se paras tilanteeseen sopiva ratkaisu ja yrittää sen kautta tarjota lapsille niin toimiva perhe kuin vaan pystyy.

Toivoisin jo lasteni takia että pystyisin sanomaan tässä rakastavani miestäni, heidän isäänsä eniten. Ikäväkyllä en enää pysty tuohon, tänäpäivänä en edes tiedä olemmeko yhdessä silloin kun lapsemme lentävät pesästä. Toivon että selviämme kriisistämme ja löydämme suhteemme uudelleen.

Kysymykseen piti vastata suoraan fiilispohjalta, ei se yleensä vaadi miettimistä, ketä rakastaa ja ketä ei, ketä enemmän jne. Jotain kohtaan se rakkauden tunne vain on voimakkaampi kuin jotakin toista kohtaan. On täysin luonnollista, että lastaan/lapsiaan rakastaa eniten maailmassa, sellaista se äidinrakkaus on: lapsi menee kaiken edelle. Ihan biologinen juttu, selkeästi yli 90% äideistä rakastaa eniten maailmassa omia lapsiaan. Veri on vettä sakeampaa.

 

ehkä jollain tapaa rakastan miestäni enemmän. siis jos lapsemme kuolisi, jäätäisiin varmaan miehen kanssa eloon toisiamme tukien, mutta jos mies kuolisi.. huh. joutuisin varmaan suljetulle. Toisaalta jos pitäisivalita kumpi kuolee, niin kyllä se mies sitten siihen hommaan joutuisi -_- Myöskin kun ajattelee että mies on aina tukena, eikä lennä pesästä niinkuin lapset niin.. joo, tosi mutkikas juttu.

Mies voi jättää,lapset harvemmin

Lapset jättävät aina, aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa. Perustavat oman perheen, jossa äiti on enää mummo ja vieras.

Mutta vähänpä odotan sitä että saan olla ihana mummo! No, riippu tietysti myös muusta kuin minusta (esim. lapsen kanssa lapsia saavasta henkilöstä, halusta tehdä lapsia jne. ), mutta teen kyllä kaikkeni että olisin se ihana mummo jonka luokse lapsenlapset haluavat ja halutaan viedä, ja jonka luona isot (tai pienet) sukujuhlat vietetään.

Tottaki tuo on ihanaa aikaa ja lapsenlapsista saa nauttia sitten jo ihan eritavalla kuin omista lapsista. Saa olla se kiva mummo jonka luona tehdään kaikkea hauskaa, kasvatusvastuu ja ikävät asiat jäävät vanhemmille.

Mutta ajattelisin että elämä jäisi kuitenkin vähän tyhjäksi jos tuolloin ei olisi miestä rinnalla. Jos kaikki elämä pyörisi lasten perheiden ympärillä ja heidän vierailujaan odottaessa, kuitenkin lapset ovat tuolloin itsenäisiä eivätkä välttämättä halua että äiti on kokoajan kimpussa.

Siksi tuntuisi ihanalta ajatella että tuolloin saisi miehen kanssa yhdessä nauttia lasten perheiden seuraamisesta, lapsenlapsista ja siitä kahdenkeskeisestä ajasta ja vapaudesta. Kokea onnea ja ylpeyttä lapsista mitä ollaan aikaan saatu ja heidän perheenlisäksyistä, suvun jatkumisesta.

 

Minusta Menhit ja a. ovat miettineet näitä paljon syvemmin ja aikuisemmin kuin nämä jotka vastaavat automaattisesti lapsen.

Kyllä, lapsen koti on vanhempien parisuhteessa ja lapsi jonka vanhemmilla parisuhde on kunnossa (=todella kaunnossa, ei vain niin että pidetään kulisseja pystyssä eikä erota lapsen takia) saa jotain todella suurta kotoa. Ei nyt tietenkään takoita että yksinhuoltajien lapsilla tai eroperheissä ennsute olisi suoraan huono. Kuitenkin moni yksinhuoltaja toivoo itselleen toimivaa parisuhdetta, mielellään juuri sen lapsen isän kanssa, ja tuskin kukaan toimivassa parisuhteessa elävä toivoo yksinhuoltajuutta.

Samoin varmasti jokainen lapsi pohjimmiltaan toivoo että saisi elää ehjässä, _toimivassa_ perheessä, mielummin kuin yksinhuoltajan lapsena tai uusperheessä. Tietenkään aina ei näin käy ja silloin täytyy etsiä se paras tilanteeseen sopiva ratkaisu ja yrittää sen kautta tarjota lapsille niin toimiva perhe kuin vaan pystyy.

Toivoisin jo lasteni takia että pystyisin sanomaan tässä rakastavani miestäni, heidän isäänsä eniten. Ikäväkyllä en enää pysty tuohon, tänäpäivänä en edes tiedä olemmeko yhdessä silloin kun lapsemme lentävät pesästä. Toivon että selviämme kriisistämme ja löydämme suhteemme uudelleen.

Kysymykseen piti vastata suoraan fiilispohjalta, ei se yleensä vaadi miettimistä, ketä rakastaa ja ketä ei, ketä enemmän jne. Jotain kohtaan se rakkauden tunne vain on voimakkaampi kuin jotakin toista kohtaan. On täysin luonnollista, että lastaan/lapsiaan rakastaa eniten maailmassa, sellaista se äidinrakkaus on: lapsi menee kaiken edelle. Ihan biologinen juttu, selkeästi yli 90% äideistä rakastaa eniten maailmassa omia lapsiaan. Veri on vettä sakeampaa.

Minusta siinä pyydettiin rehellinen vastaus eikä fiilispohjalta ensimmäisenä mieleen juolahtanut ajatus. Toisaalta kuka on sanonut ettei tuo mies ole joillekin se fiilistelyvastaus? Selitystä varmasti tulee siksi että sitä vaaditaan niiltä jotka vastaavat erilailla.

Ainahan ei edes pysty sanomaan kumpaa rakastaa enemmän, ei edes fiilispohjalta. Esimerkiksi omista lapsistani en pysty millään sanomaan kumpaa rakastaisin enemmän kuin toista. Jollain voi sama juttu olla lapsen ja miehen välillä.

Toisaalta miksi ihmeessä edes kysellä tällaista jos tarkoituksena on että kaikki vastaisivat lapsi, koska se on ainoa oikea vastaus? Vähän tylsä galluppi.

 

Siksi tuntuisi ihanalta ajatella että tuolloin saisi miehen kanssa yhdessä nauttia lasten perheiden seuraamisesta, lapsenlapsista ja siitä kahdenkeskeisestä ajasta ja vapaudesta. Kokea onnea ja ylpeyttä lapsista mitä ollaan aikaan saatu ja heidän perheenlisäksyistä, suvun jatkumisesta.

Juu tottakai, aivan näin, en ole muuta väittänytkään. Sitähän myös odotan että pääsen tekemään enemmän eja eri asioita kuin silloin kun lapset asuvat kotona

 

Minusta Menhit ja a. ovat miettineet näitä paljon syvemmin ja aikuisemmin kuin nämä jotka vastaavat automaattisesti lapsen.

Kyllä, lapsen koti on vanhempien parisuhteessa ja lapsi jonka vanhemmilla parisuhde on kunnossa (=todella kaunnossa, ei vain niin että pidetään kulisseja pystyssä eikä erota lapsen takia) saa jotain todella suurta kotoa. Ei nyt tietenkään takoita että yksinhuoltajien lapsilla tai eroperheissä ennsute olisi suoraan huono. Kuitenkin moni yksinhuoltaja toivoo itselleen toimivaa parisuhdetta, mielellään juuri sen lapsen isän kanssa, ja tuskin kukaan toimivassa parisuhteessa elävä toivoo yksinhuoltajuutta.

Samoin varmasti jokainen lapsi pohjimmiltaan toivoo että saisi elää ehjässä, _toimivassa_ perheessä, mielummin kuin yksinhuoltajan lapsena tai uusperheessä. Tietenkään aina ei näin käy ja silloin täytyy etsiä se paras tilanteeseen sopiva ratkaisu ja yrittää sen kautta tarjota lapsille niin toimiva perhe kuin vaan pystyy.

Toivoisin jo lasteni takia että pystyisin sanomaan tässä rakastavani miestäni, heidän isäänsä eniten. Ikäväkyllä en enää pysty tuohon, tänäpäivänä en edes tiedä olemmeko yhdessä silloin kun lapsemme lentävät pesästä. Toivon että selviämme kriisistämme ja löydämme suhteemme uudelleen.

Kysymykseen piti vastata suoraan fiilispohjalta, ei se yleensä vaadi miettimistä, ketä rakastaa ja ketä ei, ketä enemmän jne. Jotain kohtaan se rakkauden tunne vain on voimakkaampi kuin jotakin toista kohtaan. On täysin luonnollista, että lastaan/lapsiaan rakastaa eniten maailmassa, sellaista se äidinrakkaus on: lapsi menee kaiken edelle. Ihan biologinen juttu, selkeästi yli 90% äideistä rakastaa eniten maailmassa omia lapsiaan. Veri on vettä sakeampaa.

Minusta siinä pyydettiin rehellinen vastaus eikä fiilispohjalta ensimmäisenä mieleen juolahtanut ajatus. Toisaalta kuka on sanonut ettei tuo mies ole joillekin se fiilistelyvastaus? Selitystä varmasti tulee siksi että sitä vaaditaan niiltä jotka vastaavat erilailla.

Ainahan ei edes pysty sanomaan kumpaa rakastaa enemmän, ei edes fiilispohjalta. Esimerkiksi omista lapsistani en pysty millään sanomaan kumpaa rakastaisin enemmän kuin toista. Jollain voi sama juttu olla lapsen ja miehen välillä.

Toisaalta miksi ihmeessä edes kysellä tällaista jos tarkoituksena on että kaikki vastaisivat lapsi, koska se on ainoa oikea vastaus? Vähän tylsä galluppi.

niinpä, minusta hieman tuntuukin että tämä galluppi teltiin siltä pohjalta että suurin osa vastaa rakastavansa lasta enemmän ja ne jotka vastaavat mies joutuvat silmätikuiksi. tosin mietin aina asioita ehkäliian pitkälle

 

Minusta Menhit ja a. ovat miettineet näitä paljon syvemmin ja aikuisemmin kuin nämä jotka vastaavat automaattisesti lapsen.

Kyllä, lapsen koti on vanhempien parisuhteessa ja lapsi jonka vanhemmilla parisuhde on kunnossa (=todella kaunnossa, ei vain niin että pidetään kulisseja pystyssä eikä erota lapsen takia) saa jotain todella suurta kotoa. Ei nyt tietenkään takoita että yksinhuoltajien lapsilla tai eroperheissä ennsute olisi suoraan huono. Kuitenkin moni yksinhuoltaja toivoo itselleen toimivaa parisuhdetta, mielellään juuri sen lapsen isän kanssa, ja tuskin kukaan toimivassa parisuhteessa elävä toivoo yksinhuoltajuutta.

Samoin varmasti jokainen lapsi pohjimmiltaan toivoo että saisi elää ehjässä, _toimivassa_ perheessä, mielummin kuin yksinhuoltajan lapsena tai uusperheessä. Tietenkään aina ei näin käy ja silloin täytyy etsiä se paras tilanteeseen sopiva ratkaisu ja yrittää sen kautta tarjota lapsille niin toimiva perhe kuin vaan pystyy.

Toivoisin jo lasteni takia että pystyisin sanomaan tässä rakastavani miestäni, heidän isäänsä eniten. Ikäväkyllä en enää pysty tuohon, tänäpäivänä en edes tiedä olemmeko yhdessä silloin kun lapsemme lentävät pesästä. Toivon että selviämme kriisistämme ja löydämme suhteemme uudelleen.

Kysymykseen piti vastata suoraan fiilispohjalta, ei se yleensä vaadi miettimistä, ketä rakastaa ja ketä ei, ketä enemmän jne. Jotain kohtaan se rakkauden tunne vain on voimakkaampi kuin jotakin toista kohtaan. On täysin luonnollista, että lastaan/lapsiaan rakastaa eniten maailmassa, sellaista se äidinrakkaus on: lapsi menee kaiken edelle. Ihan biologinen juttu, selkeästi yli 90% äideistä rakastaa eniten maailmassa omia lapsiaan. Veri on vettä sakeampaa.

Minusta siinä pyydettiin rehellinen vastaus eikä fiilispohjalta ensimmäisenä mieleen juolahtanut ajatus. Toisaalta kuka on sanonut ettei tuo mies ole joillekin se fiilistelyvastaus? Selitystä varmasti tulee siksi että sitä vaaditaan niiltä jotka vastaavat erilailla.

Ainahan ei edes pysty sanomaan kumpaa rakastaa enemmän, ei edes fiilispohjalta. Esimerkiksi omista lapsistani en pysty millään sanomaan kumpaa rakastaisin enemmän kuin toista. Jollain voi sama juttu olla lapsen ja miehen välillä.

Toisaalta miksi ihmeessä edes kysellä tällaista jos tarkoituksena on että kaikki vastaisivat lapsi, koska se on ainoa oikea vastaus? Vähän tylsä galluppi.

Tuo onkin mielestäni hiukan eri asia, normaalissa tilanteessa kaikkia lapsia rakastetaan yhtä paljon. Harvemmin olen nähnyt jonkun myöntävän, että rakastaisi yhtä lasta enemmän kuin toista. Se on kyllä totta, että joskus on vaikeaa sanoa, ketä rakastaa eniten..ihminen voi myös rakastaa kahta henkilöä yhtä paljon. Tämä vertailu onkin loppupeleissä aika turhaa, rakkautta kun on niin erilaista. Jos minulta kysytään, rakastanko enemmän äitiäni vai isääni, on vastaus minulle ihan helppo: tunnen selvästi rakastavani enemmän äitiä...mutta sitten taas rakkautta äitiini ja sisarukseeni en kykene millään tavalla vertaamaan. Eri ymmärrän kyllä, ettei sitä aina itsekään tiedä, ketä rakastaa eniten.

 

Lastani, rehellisesti.