Hei te yli 30v äidiksi tulleet!

Juuri tuosta syystä, että yksinkertaiseen vänkyttäjään ei jaksa paukkuja juuri tuhlata

no jos mä olen mielestäsi "yksinkertainen vänkyttäjä" niin sittenhän sä paraikaa tuhlaat muhun paukkujasi lukemalla tätä keskustelua ja vielä kommentoimalla ja provosoitumalla. Se yksinkertainen vänkyttäjä taitaa kuitenkin löytyä nyt sieltä lankojen toisesta päästä

 

ole koskaan käynyt baareissa enkä ole koskaan juonut alkoholia missään muuallakaan. En ole uskovainen.

Olin 33 kun ensimmäistä kertaa aloin pohtia josko sittenkin lapsenteko kiinnostaisi. Aikani pohdittua ehdotin sitä miehelle (oltu jo monta vuotta yhdessä). Hänkin sitten aikansa pohti asiaa, hänkään ei ollut koskaan ennen asiasta ollut kiinnostunut.

Nykyään noita on jo kolme, viimoisimman syntyessä olin 43.

 

Tjaa, ei todellakaan AINA peruste ole tuo juoksut on juostu-lässytys.

Omalta kohdalta voin todeta että lapsia halusin aina mutta ikinä ei tullut sitä kuuluisaa vauvakuumetta. Joten se sitten vain jäi kunnes jossain vaiheessa havahduin siihen, että nyt on nyytti laitettava tilaukseen tai unohdettava koko juttu...siis se kuuluisa biologinen kello alkoi raksuttaa.

Ja baarielämää vietin ehkä kerran / kk tai kahdessa.

 

[QUOTE="aapee";27378228]lue mitä tahansa "paras ikä lastenteolle" tms. ketjua... Siellä niitä on ja ei, mun oli hyvä tehdä lapset juuri silloin kun tein [/QUOTE]

ok, perustat siis olettamuksesi tälle palstalle. Selkis.

 

[QUOTE="aapee";27378241]no jos mä olen mielestäsi "yksinkertainen vänkyttäjä" niin sittenhän sä paraikaa tuhlaat muhun paukkujasi lukemalla tätä keskustelua ja vielä kommentoimalla ja provosoitumalla. Se yksinkertainen vänkyttäjä taitaa kuitenkin löytyä nyt sieltä lankojen toisesta päästä [/QUOTE]

Katsos, kun ihmisiä on niin erilaisia: jotkut tahtovat bilettää olematta silti deekuja niin kuin sinä sitä nimität.

Toiset tahtovat matkustella, opiskella, luoda uraa ja sitä rataa eivätkä kaikki raskaudu tai löydä sopivaa kumppania heti teini-iän jälkeen.

Joku voi jopa kokea olevansa kypsymätön äidiksi parikymppisenä. Onneksi sinä ja kaikki sinun tuttavasi eivät ole mitään mainitsemistani tehdä ja ovat itsensä kypsiksi tunteneet.

 

Kun olin 23-vuotias, elin kiivasta opiskeluaikaa yliopistossa. Nautin vapaudestani, siitä, että saan olla ja elää vain itselleni ja sain toteuttaa itseäni - ei välttämättä baarissa, vaan muutenkin. Opiskelin, harrastin, tutkiskelin itseäni, kokeilin siipiäni. Elin iloisesti. Siihen elämään ei olisi sopinut edes hamsteri: niin kauheasti menin ja tein, toimin ja kokeilin (ja ihan hyviä juttuja, ei vain alkoholia).

Elin parisuhteessa kiihkeää ensirakkauttani, joka tosin kaatui pari vuotta myöhemmin. Olin parisuhderintamalla hyvin raakile ja vasta kokemassa "oikeaa rakkautta".

Sitten vajaa 3-kymppisenä valmistuin maisteriksi ja aloitin vähitellen työelämän opiskelemallani alla (toki olin töitä tehnyt aiemminkin, mutten omalla alallani). Koin elämäni rakkauden, sain työpaikan, asiat asettuivat uomilleen.

Oli luontevaa perustaa perhe, kun olin 32-vuotias.

Koen suurena rikkautena sen, että opiskeluaikana tein sen kaiken, mitä tein. Minun ei tarvitse ajatella, että "josko sittenkin olisi pitänyt opiskella sitä ja sitä" tai "kokeilla sitä tai sitä", koska olin saanut sen tehdä.

Sanon usein nuorille ylioppilaille, että elämässä on vain yksi jakso, jossa voi tehdä, mitä itse haluaa ilman velvoitteita. Se on opiskeluaika. Nauttikaa siitä. Minä nautin.

 

Ai senkö takia 3-kymppiset haluaa lapsen, että ovat kyllästyneet baareihin?
En oo koskaan noin perustellut. En kyllä lasta ihan 23-vuotiaana halunnut, no way! Silloin halusin oikeasti juosta baareissa yms, olla rauhassa ja vapaa. Mutta en mä sen takia lasta 30-vuotiaana halunnut, että olisin baareihin kyllästynyt, vaikka olenkin baareihin kyllästynyt. Tajuaakohan kukaan?

 

En ole koskaan perustellut myöhäistä lastentekoikääni sillä että olisin vaan juossut ja juonut, ja ilakoinut.. eikä siksi aika ei olisi ollut oikea lasten tekoon.

Minä olisin halunnut aikaisemminkin. Mutta elämä ei kuljettanut sellaisia teitä.

 

Mub tarina on lähes identtinen edellisen kanssa + että halusin toteuttaa haaveeni ulkomailla työskentelystä.

 

Sain lapseni 35 ja 37-vuotiaana. Perheen perustaminen siinä iässä ei varsinaisesti ollut oma valintani, vaan olisin ollut siihen "valmis" jo vuosia aiemmin. Elämässäni nyt vaan kävi näin.

Jälkeenpäin olen tosin ollut iloinen siitä, että olen tosiaan ehtinyt elää baarissajuoksuaikaa , käydä lukemattomilla keikoilla ja festareilla, matkustella, opiskella, asua ulkomailla ja muutenkin elää ilman että on tarvinnut huolehtia taloudellisesti tai muutenkaan kenenkään muun asioista.

Varmasti kaikki eivät kaipaa elämäänsä nuorenakaan tällaisia asioita, mutta itseni kohdalla ehkä olisin kaivannut, jos olisin saanut lapseni 10 (-15!)v aiemmin. Nyt olen tosi onnellinen "töihin-kauppaan-päiväkotiin ja viikonloput kotinurkissa" -tyyppiseen elämääni, enkä kaipaa mihinkään.

 

Kaikki meistä eivät valmistu ammattiin 19-vuotiaana.
Jotkut vasta aloittavat opinnot silloin.

Millä fidulla opintotuella kitkuuttava vaikka nyt lääkäriksi tai opettajaksi opiskeleva elättää lapsen?

Kaikki eivät halua mennä sossunluukulle vaan elättää perheensä itse. Jotkut haluavat ensin varmistaa toimeentulon ja sitten vasta hankkia elätettäviä.

Riittäisikö tämä perusteluksi?

 

Kaksi vastausta ehti näköjään tämän kirjoitukseni väliin .[QUOTE="Vieras";27378321]Mub tarina on lähes identtinen edellisen kanssa + että halusin toteuttaa haaveeni ulkomailla työskentelystä.[/QUOTE]

 

[QUOTE="aapee";27378228]lue mitä tahansa "paras ikä lastenteolle" tms. ketjua... Siellä niitä on ja ei, mun oli hyvä tehdä lapset juuri silloin kun tein [/QUOTE]

Vai oiskohan niin, että olet kuvitellut että ihmiset puhuu baareissa juoksemisesta, kun ne on sanoneet että ne on halunneet elää omaa elämäänsä nuorena?

 

ite oon synnyttänyt esikoiseni 36v iässä. Siit on nyt 3 vuotta ja odotan toist lastani. Kertaakaan ei ole tullut sellaista tilannetta että ois tarvinnu alkaa kelleen perustelemaan lastenteko ikää!
Mut mulla on kyllä sellanen perstuntuma että yli kolmikymppiset äidit on ennenminkin niitä vähän pidemmälle opiskelleita kun deekuja

 

Ai senkö takia 3-kymppiset haluaa lapsen, että ovat kyllästyneet baareihin?
En oo koskaan noin perustellut. En kyllä lasta ihan 23-vuotiaana halunnut, no way! Silloin halusin oikeasti juosta baareissa yms, olla rauhassa ja vapaa. Mutta en mä sen takia lasta 30-vuotiaana halunnut, että olisin baareihin kyllästynyt, vaikka olenkin baareihin kyllästynyt. Tajuaakohan kukaan?

Luultavasti.

 

Ultramariini, minkä ikäinen olit kun sait lapsesì?

 

Ultramariini, minkä ikäinen olit kun sait lapsesì?

esikoiseni sain melkein 33vuotiaana, sitten vielä kaksi lasta sen jälkeen. Kuopuksen syntyessä olin 37v.

 

Hmm, mä ymmärrän että jotkut haluaa kokea elämää ja "kypsyä henkisesti" enemmän ennen kun alkavat lapsen hankintaan. Toiset taas eivät vain löydä sitä ihmistä heti kahdenkympin korvilla tai aiemmin, jonka kanssa haluavat perustaa perheen.

Mutta ei sekään pidä paikkaansa ettei ehdi itselleen ammattia opiskelemaan, vaikka tekisi lapset nuorempana kun 30v. Itse valmistuin amk:sta, tulin raskaaksi, sain vakituisen työpaikan, ostimme omistusasunnon ja lapsikin ehti syntyä vielä ollessani 23v.

En kyllä ole kuullut kenenkään perustelevan myöhempää (kun 25v) lapsenhankintaikää baareissa juoksemisella vaan lähinnä: haluan valmistua, saada töitä, tehdä töitä, ostaa asunnon/talon, mennä naimisiin, nähdä maailmaa/reissata jne. kaltaisilla asioilla.

 

Ok. Eli et lainkaan iäkäs vrt minuun... olen 40 ja odotan.

 

Ok. Eli et lainkaan iäkäs vrt minuun... olen 40 ja odotan.

onnellista odotusta=)

 

Kyllä tällä palstalla tuosta puhutaan. Etenkin silloin kun puhutaan teiniäideistä, "pitäisi tehdä lapset myöhemmin kun kohta alkaa kuitenkin roikkumaan baareissa" "minä ainakin juoksin ensin juoksuni nuorena ja sitten tein lapset"

Mä luulen, että suurin osa ihmisiä on niitä, jotka joko tykkää käydä baareissa tai sitten ei tykkää, iästä riippumatta. Tosin elämäntilanteet voi vaikuttaa siihen kuinka usein siellä käydään. Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt niitä, jotka tosiaan nuorena on koko ajan menossa ja sitten perheellisenä istuu joka ilta kotona. En ymmärrä sitä miten ihmisen persoonallisuus voi muuttua kokonaan.

 

[QUOTE="vieras";27378403]Kyllä tällä palstalla tuosta puhutaan. Etenkin silloin kun puhutaan teiniäideistä, "pitäisi tehdä lapset myöhemmin kun kohta alkaa kuitenkin roikkumaan baareissa" "minä ainakin juoksin ensin juoksuni nuorena ja sitten tein lapset"

Mä luulen, että suurin osa ihmisiä on niitä, jotka joko tykkää käydä baareissa tai sitten ei tykkää, iästä riippumatta. Tosin elämäntilanteet voi vaikuttaa siihen kuinka usein siellä käydään. Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt niitä, jotka tosiaan nuorena on koko ajan menossa ja sitten perheellisenä istuu joka ilta kotona. En ymmärrä sitä miten ihmisen persoonallisuus voi muuttua kokonaan.[/QUOTE]

No minä ainakin olin junnuna koko ajan menossa ja juoksemassa. Opiskelin ja paiskin töitä, mutta myös reissasin ja ravasin kavereiden kanssa kaikenmaailman kinkereissä. Sitten en enää jaksanut, vaan kohdistin kiinnostukseni moneen muuhun asiaan. Kasvoin kai jollain tasolla aikuiseksi. Lapsiin en ollut valmis vieläkään. Ystäviä ja rientoja on nyt 32v. edelleen, mutta paljon vähemmän. Lapset vasta tulossa. Juu, ja sama mieskin on ollut jo vuosikausia, joten ei ollut siitäkään kiinni. Olen iloinen, että olen tehnyt niitä asioita elämässäni, joita halusin, asuin ulkomailla, opiskelin itselleni oikean ammatin, tein töitä, ryhdyin yrittäjäksi.

Pointtini on se, että ihminen muuttuu kun kasvaa ja elämäntilanteet muuttuu. Ei se persoonallisuus muutu. Teinhän minä 10v ihan eri asioita kuin 20v, miksi siis en tekisi eri juttuja taas 30- tai 50v. Sinänsä en tajua mitä kenenkään lapsentekoiät tai -aikeet muille kuuluu, kun ollaan kaikki niin erilaisia. Minä olisin onnellinen lapsettomanakin.

 

[QUOTE="astrid";27378441]No minä ainakin olin junnuna koko ajan menossa ja juoksemassa. Opiskelin ja paiskin töitä, mutta myös reissasin ja ravasin kavereiden kanssa kaikenmaailman kinkereissä. Sitten en enää jaksanut, vaan kohdistin kiinnostukseni moneen muuhun asiaan. Kasvoin kai jollain tasolla aikuiseksi. Lapsiin en ollut valmis vieläkään. Ystäviä ja rientoja on nyt 32v. edelleen, mutta paljon vähemmän. Lapset vasta tulossa. Juu, ja sama mieskin on ollut jo vuosikausia, joten ei ollut siitäkään kiinni. Olen iloinen, että olen tehnyt niitä asioita elämässäni, joita halusin, asuin ulkomailla, opiskelin itselleni oikean ammatin, tein töitä, ryhdyin yrittäjäksi.

Pointtini on se, että ihminen muuttuu kun kasvaa ja elämäntilanteet muuttuu. Ei se persoonallisuus muutu. Teinhän minä 10v ihan eri asioita kuin 20v, miksi siis en tekisi eri juttuja taas 30- tai 50v. Sinänsä en tajua mitä kenenkään lapsentekoiät tai -aikeet muille kuuluu, kun ollaan kaikki niin erilaisia. Minä olisin onnellinen lapsettomanakin.[/QUOTE]

Niin no sä sanot, että silloin nuorena biletit, mutta teit myös töitä ja opiskelit. Nyt vanhempana teet töitä, huolehdit perheestä ja edelleen biletät, mutta paljon vähemmän kuin nuorena. Eli sä et olekaan niitä, joilla on koko persoonallisuus muuttunut, ainoastaan se paljon teet mitäkin on muuttunut elämäntilanteen takia ja se onkin ihan normaalia.

 

Mulla se meni niin, että ensin töitä pirusti ja sitten lapset.

 

Ei kai sitä tarvi perustella, minkä ikäisenä lapsensa tekee.

Tuota "juoksut on juostu"-perustelua kuulee ainoastaan palstalla ja yleensä teiniäitikeskusteluissa, sillä ei missään muualla koeta tarpeelliseksi perustella lastentekoikäänsä tai kysellä jotain perusteita.

Varmaan aika harva on edes ollut mikään jatkuvasti baareissa notkuva, mutta varmaan valtaosa on tykännyt siitä tunteesta, että sinne baariin tai mihin vaan voi mennä milloin vaan eikä kukaan/mikään ole estämässä.