Hei te yli 30v äidiksi tulleet!

Ei se juoksujen juokseminen ja elämän näkeminen tarkoita pelkästään baarissa käymistä tai joillakin se ei tarkoita sitä lainkaan. Se tarkoittaa myös opiskeluja, töitä, matkusteluja jne.

Mä 23-vuotiaana lapsen saanut ymmärrän tuon.

 

Ja tosiasiahan on, että AINA nainen on väärän ikäinen lasten tekoon...ainakin muiden mielestä :/

 

Kyllä sitä tuli opiskeijaelämää vietettyä 28 ikään asti. Sen jälkeen se saattoi alkaa katselemaan josko sopiva mies löytisi. Löytyhän se kun oli 31v. ja koska halusimme viettää aikaa kahdestaankin niin lapsi tuli kun täytyin 40v. Enkä olisi voinut kuvitellakkaan tekeväni lasta yhtään aikaisemmin.

 

[QUOTE="vieras";27379522]Ja tosiasiahan on, että AINA nainen on väärän ikäinen lasten tekoon...ainakin muiden mielestä :/[/QUOTE]

Totta!

Itse olen nyt yli 30v. ja ainoan lapsen olen saanut 23-vuotiaana kuten tuossa aiemmassa viestissä jo kerroin. Palstalta saa monesti lukea, että "tavoite oli saada lapsiluku täyteen 30-vuotiaana, en halua olla mikään mummoäiti, ei jaksa lapsia enää vanhana" ja muuta todella typerää sontaa.

Ei kaikilla mene elämä niin, että ne lapset on tehtynä 30-vuotiaana! Miksi tätä ei voi tajuta! Eikä 30+ ole todellakaan liian vanha äidiksi! Ei siinä iässä vielä mitään mummoja olla! Paitsi jos mennään jo useamman sukupolven verran teiniäitinä...

 

[QUOTE="vieras";27378252]Tjaa, ei todellakaan AINA peruste ole tuo juoksut on juostu-lässytys.

Omalta kohdalta voin todeta että lapsia halusin aina mutta ikinä ei tullut sitä kuuluisaa vauvakuumetta. Joten se sitten vain jäi kunnes jossain vaiheessa havahduin siihen, että nyt on nyytti laitettava tilaukseen tai unohdettava koko juttu...siis se kuuluisa biologinen kello alkoi raksuttaa.

Ja baarielämää vietin ehkä kerran / kk tai kahdessa.[/QUOTE]

Sama täällä. Sitä kuuluisaa vauvakuumetta ei ole koskaan tullut, mutta sekä minulla että miehelläni on ollut aina ajatus, että lapsia halutaan "sitten viiden vuoden päästä". Kolmekymppisenä sitten havahduimme siihen, että kai niitä vaan pitää "alkaa tekemään". Baareissa ollaan kyllä käyty, mutta se ei ole mitenkään vaikuttanut tähän päätökseen. Matkusteltiin paljon lapsettomina, mutta matkustellaan myös lasten kanssa., eli sekään ei ole kauheasti muuttunut, toki matkakohteet ovat vähän muuttuneet.
Ei minun lähipiirini ole koskaan halunnut kuulla mitään perusteluja asiasta. En pidä kovin sivistyneenä udella tällaisia asioita, jokainen kai kuitenkin ymmärtää, ettei se lapsenteko ole aina ihan vaan valinnoista kiinni.

 

No mulla kyllä baareilun sijaan vaikutti enemmänkin opiskelu, työuran aloitus, rahansäästö, asunnon hankinta, aikuiseksi kasvaminen, matkustelu, oikean miehen löytäminen ja vauvakuumeen puuttuminen siihen, että tein ekan vasta 33-vuotiaana. Baareilua toki harjoitin, mutta kuka hullu nyt pelkästään sen takia lykkää yhtään mitään? Ja kuka edes ryhtyy absolutistiksi sen jälkeen kun tulee äidiksi? Kyllä minä vieläkin käyn ajoittain mieheni kanssa viihteellä, vaikka lapsia onkin

 

Mun perusteluni on aina ollut, ettei oikea isäehdokas tullut vastaan ennen kuin mä olin 35. Mitään kakkosvaihtoehtoa mä en ikinä ottaisi. Kannatti odottaa. Mun elämä on juuri sitä, mistä mä olen aina haaveillut. Kohta juhlitaan 10-vuotishääpäivää . Hyvin ehdittiin saada lapset, koti ja ihana yhteinen elämä.

Kaikkien prinssit ei löydy parikymppisenä ja moni taas varmaan erehtyy parikymppisenä ottamaan sammakon prinssin sijaan vain siksi, että olisi joku. Mä olen sitä mieltä, että kannattaa odottaa. Jos sen prinssinsä löytää, niin elämä on ihanaa

 

Mun "perustelu" on että 30 v saakka en ajatellut tehdä lapsia. Sit iski tikitys. Tosin en kyllä ole kenellekään ikinä joutunut tätä asiaa perustelemaan.

 

[QUOTE="vieras";27379729]Mun perusteluni on aina ollut, ettei oikea isäehdokas tullut vastaan ennen kuin mä olin 35. Mitään kakkosvaihtoehtoa mä en ikinä ottaisi. Kannatti odottaa. Mun elämä on juuri sitä, mistä mä olen aina haaveillut. Kohta juhlitaan 10-vuotishääpäivää . Hyvin ehdittiin saada lapset, koti ja ihana yhteinen elämä.

Kaikkien prinssit ei löydy parikymppisenä ja moni taas varmaan erehtyy parikymppisenä ottamaan sammakon prinssin sijaan vain siksi, että olisi joku. Mä olen sitä mieltä, että kannattaa odottaa. Jos sen prinssinsä löytää, niin elämä on ihanaa [/QUOTE]

Täyspeesi tälle! Mulla tosin oli parikymppisenäkin aika rauhallisia miehiä, mutta kun katsoo vähän ympärilleen niin aika monta esimerkkiä on nuoremmista perheistä, joissa sen isän on päästävä vähintään pari kertaa kuussa/useammin viihteelle, muuten "hajoo pää". Vasta tuli se Erilaiset äidit -sarjakin, jossa oli se 22-vuotias äiti. Siinähän se mie kävi joka toinen vkl toisessa kaupungissa viihteellä, tai pää hajoaa. Ja kaverinsta, joka myös oli tulossa isäksi, näytti ihan samanlaiselta tapaukselta. Itse en ikinä kattelis sellaista touhua, jossa mieheni kävis joka toinen vkl viihteellä ja minun pitäis pyörittää yksi koko rumbaa!

 

Heh heh, ei ollu elämä köyhää ei ja tekemistä oli kyllä. Opiskelua, opiskelua ja töitä, töitä, töitä... Ja kun niiltä ehti niin löytyi sellainen mies jonka kanssa ylipäätä halusin perheen perustaa, kesti varmaan pikkasen pitempään mutta hyvää kannatti odottaa.

 

[QUOTE="vieras";27378119]Miksi te yli 30v äidiksi tulleet perustelette lastentekoikäänne aina sillä että "juoksut on juostu ja baarit sekä viinakset koettu". Oletteko te sitten ennen sitä maagista kolmeakymppiä olleet jotain kauheita deekuja vai häh? Mä sain lapseni 23v, enkä kyllä ennen sitäkään juossut baareissa kuin ehkä 2krt vuodessa...Eikä muuten juossut kukaan tuttavanikaan ainakaan siinä määrin että baarissa juokseminen olisi jotenkin ollut haitaksi perhe elämälle (lue: useammin kuin kerran parissa kuussa)...Että kysymys kuuluu: notkuitteko te sitten baareissa harvase ilta ennen äidiksi tulemistanne? oliko teidän elämänne jotenkin köyhää kun ei muuta tekemistä ollut?[/QUOTE]

Sain itse lapset yli kolmekymppisenä ja ihmettelen samaa. Kyllä mielestäni ihan naisen kehittymiskaaresta on pääteltävissä, että lapset olisi yvä hankkia nuorena. Minun kohdalla näin ei ollut, mutta en nyt rupeaisi biologisia faktoja vastaan keksimään jotain juoksut juostu - argumenttia.

 

Se juoksut on juostu voi tarkoittaa montaa asiaa. Minäkin voisin sanoa noin, mutten sillä todellakaan tarkoita, että olisin koskaan notkunut baareissa. Tai ryypännyt aivoni pihalle.

Mun juoksuni ovat olleet matkailua, 1 reissu Eurooppaan, 1 Euroopan ulkopuolelle, plus vielä risteilyt Ruotsiin - siis tuo määrä vähintään vuodessa.

Mun juoksuni ovat olleet myös opiskelua, olen valmistunut ammattiini 24-vuotiaana. Sen jälkeen on ollut luonnollista mennä töihin, hankkimaan myös oikeaa osaamista ammatistani.

Ja ne juoksut ovat olleet myös opiskelua iltaisin, kielitaidon hankkimista jne.

Mutta suoraan sanoen ap - sun vastauksesi täällä ovat olleet vähintään lapsellisia ja vastaajia halveksivia.

 

[QUOTE="poikia3";27379959]

Mutta suoraan sanoen ap - sun vastauksesi täällä ovat olleet vähintään lapsellisia ja vastaajia halveksivia.[/QUOTE]

Aloittaja kuulostaa siltä, että olis kannattanut käydä siellä baarissa nuorena vähän enemmän; jospa sitten ei olis rautakanki persiissä.

 

Ihmetyttää oletus, että kaikilla olis siinä kahdenkympin alkupuolella sellanen partneri, jonka kanssa niitä lapsia vois/haluais tehdä

 

Öö... Kuka sanonut että jos saa lapsen 30 vuotiaana tai yli niin siihen asti pitää juosta baarissa? hahahahh

 

Miten aihe kolahtaa nyt näin paljon? Tässähän kummasteltiin niitä iäkkäämpiä äitejä, jotka perustelevat baareilla lapsentekoikäänsä. Eihän alotus siis koskenut suurinta osaa vastaajista. :O Onpa arka aihe... T.33v edelleen kiva välillä baarissä käyvä. Pitääkö se muka elää jotenkin ohi ennen lapsia?! Sitten ei saa enää käydä!

 

Olen tosi onnekas ollut. Löysin mieheni nuorena. Työpaikat molemmilla ja miehellä koulutus joten lapsensaaminen nuorena oli järkevä päätös. Opiskelin lasten ollessa pikkasia ja koskaan ei ollut talous tiukilla. Ainiin ja baarissakin käytiin joskus! halusin nuorena äidiksi jos mahdollista ja sain loistavan mahdollisuuden joka useimmilla on vasta yli kolmekymppisellä. Tiedostan hyvin onneni johon monella ei ole mahiksia nuorena joten en kummastele vanhempana äidiksi tulevia ollenkaan.

 

Miten aihe kolahtaa nyt näin paljon? Tässähän kummasteltiin niitä iäkkäämpiä äitejä, jotka perustelevat baareilla lapsentekoikäänsä. Eihän alotus siis koskenut suurinta osaa vastaajista. :O Onpa arka aihe... T.33v edelleen kiva välillä baarissä käyvä. Pitääkö se muka elää jotenkin ohi ennen lapsia?! Sitten ei saa enää käydä!

Haluttais tietää, kuka +30v. äiti on aloittajalle perustellut "myöhäistä" lapsentekoikäänsä ainoastaan siten, että on halunnut käydä baarissa. Veikkaanpa, että taitaa olla mielikuvitusystävä tämä...

 

[QUOTE="vieras";27380284]Haluttais tietää, kuka +30v. äiti on aloittajalle perustellut "myöhäistä" lapsentekoikäänsä ainoastaan siten, että on halunnut käydä baarissa. Veikkaanpa, että taitaa olla mielikuvitusystävä tämä... [/QUOTE]

Minä olen tuohon perusteluun törmännyt muutaman kerran. Ei ole mielikuvistusta. Mitä minä siitä hyötyisin että olisi ihan pakko keksiä?
Mitä se sinusta kertoo että joku toinen on perustellut tuota noin? Ei mitään, joten turha ottaa itseensä.

 

Minä olen tuohon perusteluun törmännyt muutaman kerran. Ei ole mielikuvistusta. Mitä minä siitä hyötyisin että olisi ihan pakko keksiä?
Mitä se sinusta kertoo että joku toinen on perustellut tuota noin? Ei mitään, joten turha ottaa itseensä.

En minä ota itseeni, sullahan se omituinen asenne on! Itsekin kyllä tykkäsin nuorena luuhata festareilla, käydä bilettämässä jne. että ihan varmasti vaikutti myös ne asiat siihen lapsentekoikään. Mutta se, että AINOA SYY olis baarissa käynti, kuulosta aika teiniltä.

 

Mitä mun juoksut on tarkoittanut?

No ei todellakaan baarissa ravaamista. Armas ap, kun kasvat ja kehityt tulet tajuaan että nuo kaksi asiaa ei ole synonyymejä.

Opiskelin ja tein töitä. toisinaan kävin ulkona. Mutta valitettavasti tuo työ esti huvit. Kun valmistuin oli mulla jo vahav työkokkemus, eli sain heti haastavampaa työtä. Ja se oli työ joka kuljetti mut 4 kertaa maapallon ympäri. Olen asunut useammassakin eri maassa jne. Sain siis todellakin juosta

Ihmissuhteitakin mukaan mahtui. Vakavia ja muutama vähemmän. Tuli kahlattua kurakoitakin ja luojan kiitos yksikään syytön (siis lapsi) ei ollut ihmisuhdeharkoissa mukana. Nykyään tiedän tasa mitä ihmissuhteelta halua ja olen sellaisen löytänyt. Toiseksi parhaita vaihtoehtoja oli kyllä tarjolla ja jos vauvakuume olisi ottanut vallan niin ehkä sellaiseen olisin haksahtanut.

JA kyllä se vaan on niin että aikuinen ei ole vielä 23 vuotiaana. Poikeuksia toki on. Mutta ei tavattomasti. Maailma on muuttunut. Ihmiset eroaa facebook - pettämisten takia. Ihminen voi pettää toista jo kotisohvalla. Se on niin helppoa. Ehkä ne vieraat vedet olis syytä seilata ennen muksuja. Sitäin juoksemisella voi tarkoittaa.

 

Jokainen tulkoon äidiksi sen ikäisenä kun se hyvältä tuntuu. Itse en ole koskaan joutunut perustelemaan ikääni kellekään...

 

[QUOTE="henni";27380444]Mitä mun juoksut on tarkoittanut?

No ei todellakaan baarissa ravaamista. Armas ap, kun kasvat ja kehityt tulet tajuaan että nuo kaksi asiaa ei ole synonyymejä.

Opiskelin ja tein töitä. toisinaan kävin ulkona. Mutta valitettavasti tuo työ esti huvit. Kun valmistuin oli mulla jo vahav työkokkemus, eli sain heti haastavampaa työtä. Ja se oli työ joka kuljetti mut 4 kertaa maapallon ympäri. Olen asunut useammassakin eri maassa jne. Sain siis todellakin juosta

Ihmissuhteitakin mukaan mahtui. Vakavia ja muutama vähemmän. Tuli kahlattua kurakoitakin ja luojan kiitos yksikään syytön (siis lapsi) ei ollut ihmisuhdeharkoissa mukana. Nykyään tiedän tasa mitä ihmissuhteelta halua ja olen sellaisen löytänyt. Toiseksi parhaita vaihtoehtoja oli kyllä tarjolla ja jos vauvakuume olisi ottanut vallan niin ehkä sellaiseen olisin haksahtanut.

JA kyllä se vaan on niin että aikuinen ei ole vielä 23 vuotiaana. Poikeuksia toki on. Mutta ei tavattomasti. Maailma on muuttunut. Ihmiset eroaa facebook - pettämisten takia. Ihminen voi pettää toista jo kotisohvalla. Se on niin helppoa. Ehkä ne vieraat vedet olis syytä seilata ennen muksuja. Sitäin juoksemisella voi tarkoittaa.[/QUOTE]
Aikuinen ei ole oikeastaan koskaan. 30v:kin on vielä kesken kehityksessään. Kyllä ihminen on aikuiSEMPI 50vuotiaana kuin 30 vuotiaana sehän nyt on selvää, kyse onkin siitä onko tarpeeksi aikuinen äitiyteen.
23v on tarpeeksi aikuinen äidiksi, jotkut jarruttelevat mutta se sopii heille.

Keskenkasvuisia vanhempia ikävä kyllä löytyy joka ikäluokasta.

 

[QUOTE="henni";27380444]Mitä mun juoksut on tarkoittanut?

No ei todellakaan baarissa ravaamista. Armas ap, kun kasvat ja kehityt tulet tajuaan että nuo kaksi asiaa ei ole synonyymejä.

Opiskelin ja tein töitä. toisinaan kävin ulkona. Mutta valitettavasti tuo työ esti huvit. Kun valmistuin oli mulla jo vahav työkokkemus, eli sain heti haastavampaa työtä. Ja se oli työ joka kuljetti mut 4 kertaa maapallon ympäri. Olen asunut useammassakin eri maassa jne. Sain siis todellakin juosta

Ihmissuhteitakin mukaan mahtui. Vakavia ja muutama vähemmän. Tuli kahlattua kurakoitakin ja luojan kiitos yksikään syytön (siis lapsi) ei ollut ihmisuhdeharkoissa mukana. Nykyään tiedän tasa mitä ihmissuhteelta halua ja olen sellaisen löytänyt. Toiseksi parhaita vaihtoehtoja oli kyllä tarjolla ja jos vauvakuume olisi ottanut vallan niin ehkä sellaiseen olisin haksahtanut.

JA kyllä se vaan on niin että aikuinen ei ole vielä 23 yvuotiaana. Poikeuksia toki on. Mutta ei tavattomasti. Maailma on muuttunut. Ihmiset eroaa facebook - pettämisten takia. Ihminen voi pettää toista jo kotisohvalla. Se on niin helppoa. Ehkä ne vieraat vedet olis syytä seilata ennen muksuja. Sitäin juoksemisella voi tarkoittaa.[/QUOTE]

Minun moni iäkkäämpi ystävä on eronnut pettämisen takia. Kyse on enemmän ihmistyypistä kuin siitä oletko 23v vai 30v.
On myös ihan eri asia onko lapsi vahinko vai suunniteltu huomioipas se. Jos lapsi syntyy yllättäen vanhemmille jotka eivät suunnitelleet vielä lasta haluavansa, niin onhan se nyt selvää että ei välttämättä ole SE OIKEA juuri sillä hetkellä kumppanina ja sitten näitä eroja tulee enemmän. Ja vahinkolapsia syntyy keskimäärin enemmän nuoremmille koska vanhemmilla yleensä se lapsentekovaihe meneillään joten vahinkoa ei voi syntyä tietenkään.

 

mä riekuin baareissa 1-3 kertaa viikossa, vietin huoletonta sinkku ja opiskelija elämää, kiertelin reppureissaajana maailmaa. elin itsekästä elämää, opiskelin aj tein töitä. sain ensimmäiseni kun täytin 30v. nyt pelkkä ajatus illanistujaisista, baarista, tms alkaa ahdistaan. tahdon ja voin olla kotona lapsen kanssa niin kauan kuin huvittaa. rahasta ei puutetta. oma talo, oma yritys. töihin kerkiän vielä hyvin. aikaa kuitenkin on sinne 70vuotiaaks. ei tartte kiipiä uraputkessa.

en oliss voinut kuvitellakaan äitiyttä nuorempana. nuoruus ja nuori aikuisuus oli niin mahtavaa aikaa et ne muistot tahdon omistaa. ei sellaista huoletonta elämää olis voinut lapsen kanssa viettää.

ja sopiva mies osui kohdalle vast 25vuotiaana.