No niin, ei kyllä vielä olla kotiuduttu, mutta tässä sitä kertomusta nyt kun vauva nukkuu..
Eli, olikohan maanantai, kun viimeksi täällä kävin ja laitoin että supisteluista ei ole tietoakaan.. Tiistaina aamupäivällä tuli muutamia kipeitä suppareita, jotka sitten loppui päikkärit nukkumalla ja illalla käytiin vielä perheen kanssa lenkillä ja puistossa. Saatiin kasin aikaan illalla esikoinen nukkumaan ja mä kävin sohvalle, ei mennyt kauaa kun alkoi taas supistella kipeästi ensin vartin välein ja sitten tiheämmin.. Kymmenen aikaan mies lähti viemään varmuudeksi poikaa hoitoon, jos sattu että tarvii lähteä.. Takasin kun tuli niin mun supistukset loppui.. :O yöllä sopisteli jonkin verran mutta välit oli niin pitkiä, että en jaksanut edes kellottaa.
Keskiviikkona lähdettiin heti aamupäivästä asioille miehen kanssa, jos vaikka supistuksia saisi aikaseksi painostavassa helteessä kävelyllä.. Ja niitähän tuli, mutta ei tarpeeksi säännöllisesti.. Iltapäivällä alkoi maha olla ihan puuduksissa vuorokauden supisteluista ja en tuntenut vauvan liikkeitä kunnolla, soitin tänne kättärin päivystykseen ja käskivät käyrille.. Tänne tultiin käyrät otetiin ja liikelaskennassa tuli just se 10 tuntiin ja vauvan sydänkäyrä oli hyvä.. Käskivät kotiin, eivät tehnyt edes alatutkimusta, vaikka kerroin, että nyt on vuorokausi supistellut välillä jopa 6 min välein. (Näin jälkeen päin olisi vaan pitänyt tajuta vaatia se!)
Torstai aamuyöllä heräsin joskus kolmen aikaan epäsäännöllisiin kipeisiin supistuksiin, kuudelta nousin kellottamaan. Kahdeksan aikaan kävin herättää miehen (esikoinen oli edelleen hoidossa) taas parhaimmillaan tuli supistuksia 6 min välen, mutta sitten ne ihan yhtä-äkkiä loppui kuin seinään! Aloin olla todella väsynyt ja vittuuntunut tilanteeseen.. Kymmeneksi mentiin neuvolakäynnille, jossa terkkari sanoi, että kaikki hyvin, ei tää vauva vielä tänään synny, koita kestää supistukses.. Oltiin sitten vähän ennen 11 kotoa ja paineli itkien suoraan sänkyyn, olin niin väsynyt. Taas supisteli silloin tällöin. Mies antoi mulle 1 g panadolia ja lähti raivaamaan meidän vanhaa asuntoa muuton jäljiltä. Aivan yhtä-äkkiä havahtun ihan törkeän kipeään supistukseen, sitten seuraava tulikin jo 5 min päästä, 4 min ja siitä kaikki seuraavat alle 4 min välein. Laitoin miehelle joskus 11.40 viestin, että nyt vitun vikkelään kotiin, meidän pitää lähteä, heti perään soitin sairaalaan, että me tullaan NYT! Mies tuli ja lähdettiin. Päästiin rappuun saakka, kun en enää pystynyt kävelemään, kokeilin miltä alapää tuntuu, sormiin jäi verta! Oli muuten ensimmäisen alapääeritteet koko kahden päivän aikana! Siinä vaiheessa soitettiinkin jo 112 että nyt tarvitaan vikkelä kyyti.. Oli varmaan elämäni pisimmät 5 min odottaa rapun lattialla konttausasennossa kyytiä! Perseessä jäätävä paineen tunne. Lanssi tuli ja lähdettiin kättärille, meitä vastaan tuli matkalla toinen lanssi, koska varauduttiin synnyttämään matkalle! Onneksi päästiin kättärille saakka!! Lanssissa kun oli jo järkky ponnistamisen tarve. No onneksi ehtittiin synnytyssaliin saakka
Tässä vielä kätilön tekemä kertomus
"Synnyttäjä tulee kotoa ambulanssilla. Säännöllinen supistelu alkanut n11.30, muuttunut nopeasti hyvin kivuliaaksi. Tullessa jo ponnistaa, kalvorakko ulkona. Kylkiasennossa jatkaatyöntämällä omaan tahtiin. Kalvot puhkaistu, hyvän värinen lapsivesi. Pää syntyy maltillisesti, välilihaa tuettu perinteisin ottein. Hartiat syntyvät supistuksen voimalla. Napanuora lenkeillä ja henkseleinä kaulan ja jalan ympärillä. Pujotellaan vauva läpi. Reippaasti huuteleva poika, agpar 9. Nostetaan heti äitinsä syliin. Isä leikkaa napanuoran. Istukka syntyy äidin ponnistamana klo 13 se ja kalvot vaikuttavat ehyiltä. Ennen istukan syntymää lorahtaa reilummin vuotoa. Ommellaan välilihan pieni repeämä muutamalla knopilla. Verenvuoto arvioiden 400 ml. Kohdusta edelleen liruttelevaa vuotoa. Pyydetty lääkärit huoneeseen. Lääkärit painavat hyytymää ja vuotoa ulos ja aloitetaan vuodon korvaus ja lääkitys. Kohtu napakoituu."
Eli meidät on kirjattu sisälle 12.44 -> kalvot puhkaistu 12.45 ja poika ulkona 12.52 <3 täytyy sanoa, että kyllä vähän jännitti, mutta mtn traumoja ei jäänyt. Ja vaikka luomuna mentiin, niin kokemus ei ollut ollenkaan kivulias, johtuu varmaan siitä, että siinä ei paljoa sitä kipua ehtinyt miettiä.
Voin vaan kuvitella siinä kättärin aulassa olleiden ihmisten ilmeitä, kun siitä on täysiä kiidätetty läpi karjuvaa ja vittusaatanaa huutavaa emäntää
Sori en jaksa oikolukea, että onko kirjotusvirheitä, puhelimella kun kirjottelen.. Mulla on kiire nuuhkuttamaan mun ihanaa tissipetoa <3
