Helmikuiset 2019

Yleistä, kaiketi. Sain myös kuittia siitä kuinka kuitenkin syön ravintoloissa. Vaikka niissä voi olla mitä vaan. Totta. Niinpä niin, keskisuuren kotikaupungin ravintoloista käyn nyt vain neljässä paikassa, enkä niissäkään syö kaikkea, vaan aina harkinnan jälkeen. Ei ole kovin laadukasta tarjontaa, heh. Mutta eihän sun turvsllisuushakuisuus ole loukkaus anopin keittotaitoja kohtaan tai sen näkemää vaivaa kohtaan. Ei näitä viitsi riskeeraa...

Onko sul veriarvot kunnossa/sokerit? Juotko tarpeeksi vettä? Muullakin väsymys tullut takasin, mutta vanha kun olen, ne tarkkailee neuvolassa kaikkea hyvin. Rytmi on sekaisin, siltä vaikuttaa ainakin. Joku joskus väitti, että omena virkistää paremmin kuin kahvi. Tosi hyviä kotimaisia omenia s-marketeissa ( irtona, pussikama on kuraa), k-ssa ei niinkään.

Ulkonäköjutut, joo. Vaikka yleensä en välitä näistä niin raskaus todella on poikkeustila ja kaikki cheekki on vähän kurjempaa vastaanottaa... Joku pahanilmanlintu maalaili ikäviä puhelimessa mun äidille - sekin on melko ajattelematonta. Ihme tyyppejä! Asia kerrallaan...

Mittauksia ei ole tehty, aika varattu vko 36. Sit varmaan?

Onnea alkavalle vuodelle

 

Neuvolalääkäri takana. Kaikki muuten ok, tehtiin sisätutkimus ja ultra, mutta kaveri on perätilassa! Ens viikolla käännösyritys. Voi vielä spontaanistikin kääntyä. Otan spinning babies -liikkeet käyttöön. Ikävä yllätys tämä silti, on ollut sen verran vaikeita kuukausia takana, että olisin mieluusti vaan ollut stressaamatta viimeisen kuukauden. Mutta toivotaan, että kääntyy vielä.

Mitäs fiiliksiä teillä muilla? Helmikuu lähenee!

 

Univaikeuksista - suljin eilen mobiiliverkon ja wifin ennen unia. Känny yöpöydällä. Heräsin sen 3x mutta sain unta nopeasti joka kerran jälkeen. Normisti mennyt 20-60 min nukahtamisessa.

Täytyy kokeilla myös jatkossa, jos olikin vain sattumaa...

 

Tänään aamulla kääntyi vauva pää alaspäin. Viikon ajan myllännyt öisin tosi paljon ja monesti painanut ikävästi, kun on ollut poikittain, mutta aamulla on jo aina ollut takaisin perätilassa. Varmaan yrittänyt kääntyä, muttei onnistunut. Tänään oli vielä aamulla poikittain ja menin asentoon, jossa takapuoleni oli korkealla ja etuosa alhaalla ja se ilmeisesti toimi. Varmistui vielä neuvolassa, kun se oli sattumalta myös tänään. Toki itsekin tunsin, ettei ylhäällä enää tuntunut pää vaan jotain muuta. Maha muuttuikin ihan eri muotoiseksi.

Rv 34+4 ja olin jo aika epätoivoinen, kun oli mielestäni rv 28 alkaen ollut pelkästään perätilassa satunnaisia poikittain oloja lukuunottamatta. Spinning babies liikkeitä on tullut tehtyä jonkun verran ja ehkä niistä oli apua tai sitten ei. Ainakin aamuisesta uskon olleen, koska sen aikana kääntyi, mutta varmaan tarvitsi sitä, että vauva yritti samaan aikaan itsekin kääntyä.

 

Joo, kännyllä ja yöunilla ei ole mitään tekoa keskenään... olis kuitenkin ollut hienoa jos olisi ollut... unipätkät ja muistihapero, vakiovarusteluna varmasti vielä tulevat ajat?

Meillä vieterivauva kieppuu RV33+6 asennosta toiseen päivän mittaan, vaikka useammin jo asettuu pää alas päin. Sattumalta kerran vilkaisin peiliin ja totesin että alavatsa pussitti pieneltä osalta tyhjänä - mutta siinä yleensä on kaiketi pää...tms, ja niinhän se sitten olikin kun käännöksiä alkoi seuraamaan. Jännää, ensikertalaisjännää. Vielä on tilaa kääntyillä, eli toistaiseksi OK tilanne. Hyvä että Puukiipijällä huoli on helpottanut.

Sokerit heitteli tuossa välissä mutta taas paremmin linjassa. Kummallista, mutta niillä perustein sain lääkäriaikaa aikaistettua, asiat selviää... kävely auttaisi, mutta alkaa kävely olemaan melko rauhallista. Miehen kanssa lenkkeillään sujuvasti kodin terrassa...vessa lähellä ja kaikkea mahdollista mitä nyt joskus voi tarvita siinä mateluvauhdin piristeenä. Helsinkilomalla sain kierrettyä kaikki ostarit ja lämmitetyt kadut ytimessä. Ja paljon muutakin. Ihanaa piristystä ja paljon km/pvä!

Museossa: ”teidän pitäisi ottaa nastat pois” - aika mahdotonta, mutta kiersin sitten ilman kenkiä kun pönkkänä en enää taivu irrottelemaan piikkejä. Hyvä jos istualleen, mutta lennossa ei ainakaan irtoa! Täytyy jatkossa varautua 2 kengillä...

 

Täällä vauva nakottaa vielä pää ylöspäin. 35+4. Reilu viikon päästä yritetään varmaankin kääntää. Voi kun kääntyisi nyt itse ennen sitä. Pitää koittaa kaikki vippaskonstit jos jostain apua olisi.

 

Sennu mama, toivottavasti kääntyy. Tunnetko, onko koko ajan samassa asennossa vai kääntyileekö?

Aamuyöllä oli aika napakoita supistuksia tiheästi parin tunnin ajan, mutta sitten loppuivat. Ripulia myös (tästä olen kyllä oikeastaan ihan tyytyväinen, ollut niin paljon ummetusta koko raskauden ajan) ja nyt jäljellä vielä paineentunnetta alavatsassa ja -selässä. Eilen oli menkkatuntemuksia melkein koko päivän. Rv 38+1.

Vointi on ollut loppuraskauden tosi hyvä, mutta olisihan se silti ihan mukava, jos pian jo syntyisi. Merkkejä ainakin on, mutta voihan se olla, että antaa silti odottaa itseään pitkäänkin.

 

RV 36+5 ja pieni siellä pyörii ja puuhailee omiaan, edelleen... ultrat potkitaan ja vedetään vaikka poikittain jos pitäisi arvioida jotain tärkeää...

Nyt vasta oma liikkuminen, vaikkapa jättimarketissa pyöriminen, on alkanut aiheuttaa tuntemuksia. Helpolla olen päässyt, suurimman osan ajasta!

Parasta oli, kun huomasin verikoiratason hajuherkkyyden taas loiventunut/kadonneen, eikä se ole vielä palannut kadotaksern uudelleen.

Tsemiä kaikille

 

Meidän pieni neiti syntyi perjantaina 8.2.2019 klo 20:38 raskausviikolla 38+5, 50 cm ja 3085 g. Ollaan aivan rakastuneita!

Supistelut alkoi jo torstaina yöllä klo 2:30 ja jatkui aamu-yhdeksään, jolloin torkahdin hetkeksi ja ne loppui. Supistukset alkoi uudestaan vielä torstai-iltana eikä ne enää loppuneetkaan. Ne muuttui koko ajan vain kipeämmiksi, mutta olivat aika epäsäännöllisiä. Klo 2 yöllä herätin miehen hieromaan alaselkää ku en enää pystynyt makaamaan hiljaa paikallaan. Noustiin ylös ja hetken aikaa supistukset tuli 5 min välein. Soitettiin synnärille, josta käskettiin soittamaan uudestaan kun supistusvälit on 2-3 min. No sitä hetkeä saikin sit odotella. Välillä supistusvälit oli 20 min, välillä 4 min.. Kaiken kukkuraksi sain aurallisen migreenin aamulla luultavasti koska olin siinä vaiheessa valvonut 2 yötä pitkeen. Mutta kaikki lepäämisyritykset päättyi joka kerta tosi kipeeseen megapitkään supistukseen.

Iltapäivällä alkoi olo olla epätoivoinen ku supistukset vain kipeytyi, mutta olivat edelleen epäsäännöllisiä ja olin jo aivan poikki. Soitettiin synnärille, et josko ne vois joko käynnistää synnytyksen tai antaa jotain, mikä lopettais supistukset et sais levättyä. Klo 15 kohdunkaula oli hävinnyt ja olin yhdelle sormelle auki. Sain lääkekoktailin, että saisin nukuttua hetken ja meidät lähetettiin kotiin ja sanoivat et kyl se varmaan viikonlopun aikana syntyy. Jo taksimatkalla kotiin supistukset kipeytyi taas. Heti ku astuttiin kotiovesta sisään supistukset alkoi tulla muutaman minuutin välein. Otin sen lääkekoktailin ja menin kuumaan suihkuun, jonka aikana sain 6 supistusta. Sit supistusten aikana tuli tarve äkistää, niinkuin jokin painais alaspäin. Synnäriltä käskettiin takaisin. Se taksimatka oli ihan hirveä!

Klo 17:45 olin 5 cm auki eli synnytys todellakin oli käynnissä. Antoivat peräruiskeen siihen äkistämisen tarpeeseen, mikä ei tehnyt yhtään mitään. Yrittivät saada mut taas suihkuun mut en halunnut. Pääsin synnytyshuoneeseen ehkä klo 19 jälkeen, jossa supistukset tuli jo jatkuvasti. Sanoin heti et haluan jotain tähän kipuun, ja ne laittoi ammeen täyttymään mut et pitää tarkistaa ensin kohdunsuunbtilanne. Kunnsain itteni siihen sängylle ni ne sanoikin et oon jo täysin auki et alapa ponnistaa! Amme ei edes ehtinyt täyttyä ennenku muksu oli jo ulkona

Kätilö sanoi et se oli yllättävän nopea synnytys, mutta mallisuoritus ja et seuraavalla kerralla ne uskoo mua eikä lähetä kotiin Sain itte nostaa vauvan syliin <3 Sain muutaman tikin, mut en repeytynyt pahasti.

Jäi oikein hyvä fiilis synnytyksestä, vaikka olikin tosiaan nopea. Ne viimeiset supistukset oli kamalia et oli helpotus päästä ponnistamaan.

 

rust, onnea vauvasta!

Mulla oli viikonloppuna (kun oli laskettu aikakin eli nyt jo 40+2) koko päivän aamusta asti kipeitä supistuksia, välillä epäsäännöllisesti ja tosi epämääräisestikin. Oli vaikea arvioida, milloin supistus alkoi ja loppui. Kipu ei oikeastaan hellittänyt supistusten välillä ja luulen, että joku muu kuin kohtu ärtyi oikealla puolella, koska oli siitä tosi kipeä liikkuessa. Useamman tunnin ajan oli 7 min välein ja sitten lyheni 4 min välein, kunnes harveni taas. Nämä säännöllisesti tulevat oli paljon miellyttävämpiä, koska silloin kipua ei tuntunut supistusten välissä kuin siinä oikealla puolella.

Eilisen oli vielä vatsa kipeä, olisko vatsalihaksetkin jotenkin krampanneet? Ihan kuin olisi tehnyt paljon vatsalihasliikkeitä. Oli vaikea esim. nousta autosta ja nukkuminen hankalaa, kun kääntyminen pisti niin paljon etenkin oikealle. Supistuksia tuli eilenkin satunnaisesti, mutta eivät olleet kivuliaita, vain kiristyksen tunnetta tai pelkkiä kovettumisia.

Yölläkin oli vielä menkkakipuja, mutta aamun jälkeen ei mitään. Olin jo toivonut, että olisi lähtenyt käyntiin kunnolla silloin laskettuna aikana, mutta ei. Tavallaan ärsyttää, että joutui "turhaan" kärsiä, mutta jospa supistukset olisivat kuitenkin edes valmistelleet paikkoja synnytystä varten.

 

Onnea rust! Ihanaa!

Täällä menossa 41+2 ja vähän huolettaa et joudun käynnistykseen, kun supistuksia ei ole tullut vielä ollenkaan, vain pientä kipuilua alavatsalla. Kaiken kukkuraksi tulin kipeäksi, joten kova yskä ja nuha. Kaikenlaista käynnistystä edistävää oon kokeillut, toistaiseksi laihoin tuloksin. Perjantaina kontrolli sairaalaa, mutta toiveena odotella sen jälkeenpäin vielä pari päivää, josko itsestään käynnistyisi.

Tsemppiä kaikille!

 

miisumaasu, mulla kanssa alkoi juuri flunssa. Yöllä nukuin huonosti ja aamulla kun nousin, niin tajusin, että flunssastahan se johtuu. Nuha ja kurkkukipu on alkamassa, mutta ensioireet tuntuu jo ja kuumetta on vähän. Toivottavasti ehdittäisi kumpikin parantua ennen synnytystä.

 

Onnittelut, rust, hurja ja hieno kertomus! Hyvää jatkoa.

LA viikon sisään, ei suppareita, paremminkin jomotusta alaselässä ja jaloissa (vaihtelevasti) ... kurkkukipuun vedän sitruunavettä haaleana ( en osaa kurlata suolavettä)...

 

Onnittelut rust vauvasta! Aika hurjalta kuulostaa että lähetetään vielä tossa vaiheessa takasin kotiin. Mutta hienosti sujui lopulta ja nyt on palkinto sylissä Meillä näyttäisi olevan tulossa perätila synnytys. Vauvaa ei saatu käännettyä. Lantio kuvattiin ja vauvan kokoarvion perusteella suositeltiin synnyttämään alakautta. Jos ei tule laskettuun mennessä niin todennäköisesti saadaan aika sektioon sitten.

 

Mulla alkoi synnytys ensin muutamalla epäsäännöllisellä supistuksella, sitten meni vedet ja supistukset muuttuivat samantien tiheiksi ja säännöllisiksi. Muutaman tunnin päästä lähdettiin sairaalaan, päästiin tutkimuksen jälkeen suoraan synnytyssaliin, välillä olin pari tuntia ammeessa. Sitten vielä saliin. Yhteensä synnytys kesti vähän alle 10 tuntia. Yhdessä vaiheessa halusin tavallaan ottaa jotain lääkkeellistä kivunlievitystä (epiduraalin lähinnä), mutta olin jo 8 senttiä auki, niin ajattelin, että kestän lopun ilmankin. Olin tyytyväinen tähän päätökseen, koska tuosta meni vain tunti että pääsi ponnistamaan ja silloin olo helpottui.

Kokonaisuudessaan meni hyvin ja alapää pysyi suht ehjänä isohkosta vauvasta huolimatta, mutta peräpukamat pahenivat. Ei kai nekään mitään tosi pahoja ole, mutta vaivaavat jonkun verran.

Kätilö vaihtui välissä, mutta kumpikin oli yllättävän paljon paikalla, olin odottanut että olisi vähemmän. Opiskelijaa en halunnut paikalle, koin tarvitsevani omaa rauhaa, vaikka toisaalta tuntui ikävältä kieltäytyä.

 

Vauva saapui LA mutta 2 pvä ennakkoon käynnistettynä. Yhtään supistusta ei tullut ns oikealle puolelle, tosin alaselkä oli jomottanut/särkenyt jo n 2 vkoa ennakkoon. Poikkeuksellisesti ja satunnaisesti. Supistukset tuntuivat (ala-)selässä ja jalan mitassa, eri paikoissa.

Sain hyvän ohjauksen itse synnytykseen salissa ja vaikka lopuksi sain hieman apua imukupista - tekeminen oli ok. Myös miehen läsnäolo ja tuki oli tärkeää. Synnytys tosin käynnistyi ollessani vielä huoneessa, yksin ja doupeissa. Kunnon tarinoissa on aina joku pelottava käänne - ja niin tosiaan oli tässäkin... pahinta oli olla todella kipeä, aineissa ja yksin tuollaisessa tilanteessa.

Silti, loppu hyvin, kaikki hyvin. En lopulta saanut tikkiäkään, vauvankin säilyi ilman suurempia ruhjeita. Ja diabetesarvot olivat lapsella ok, kuten muutkin mitä testattiin.

Nyt yösyöttöä kotosalla, taustalla kohisee meren aallot ( iPad...) ja olen varma, että kun vauva hoksaa minun laittavan kännyn pois, kuuluu ... LLLLÄÄÄÄH, ja on aika ottaa uusi kierros rintaa <3

Rintaruokinta lähtenyt käyntiin, ote löytyi mutta kovasti syö lisää tuotantoa aina kun ehtii...

Olemme hullaantuneita

 

Onnittelut kaikille vauvoista Meillä kävi sitten niin että kun laskettu aika ohitettiin, lääkäri oli sitä mieltä että sektio on parempi vaihtoehto kuin perätilasynnytys. Ristiriitaisin tuntein mentiin aamulla sairaalaan. Toisaalta ilo siitä että tiesi pian näkevänsä pienokaisen, toisaalta pelko leikkauksesta. Leikkaus sujui hyvin ja nostivat masusta esiin terveen tytön 50cm ja 3120g. Sain hänet rinnalle kun lääkäri alkoi ommella haavaa. Vaikeinta on ollut se kun haava oli niin kipeä että ei oikein pystynyt hoitamaan vauvaa. Nyt on toipuminen jo hyvällä mallilla. Saatiin sairaalassa perhehuone jossa mieskin sai olla koko ajan. Se oli tosi hyvä juttu. Mies nosteli vauvaa sänkyyn viereeni ja imetin aluksi makuullaan.