Helmikuun helmet 2014 *tammikuussa*

Moikka!

Minäkin pitkästä aikaa koen, että ois jotakin sanomista Muuten oon vaan lukenut muiden juttuja.
Mulla oli tänään synnytystapa-arvio (tehdään täällä ainakin ensisynnyttäjille). Ja vauva vissiin muuten ihan hienosti, mutta hän istuskelee! Eli perätilassa. Niinpä pääsen varmaan ensi viikolla tuonne Kanta-Hämeen keskussairaalaan, jospa saisivat käännettyä ympäri. Ja jos eivät, niin sitten mietitään siellä, millä tavalla synnytetään. Muuten ultrannut lääkäri sanoi, että ei sitä kovin hyvin tiedä käsin koittamalla, mitenkä päin vauva on, vaan ultralla. Ja painoa vauvalla tällä hetkellä n. 2900g ja nyt sanoi niin varmasti, että tulee tyttö, että kuulemma voi seinät vaaleenpunaseksi maalata (ei kyl olla maalaamassa!) Syntyessään ois vissiin noin 3600g.
Ennen ultraa katottiin sydänkäyrää ja supistuksia. Pikkusia supistuksia oli pari.

Mullahan supistuksia ollut rasituksessa kauan aikaa, mut nyt on noin kaksi viikkoa menny aikalailla vähillä supisteluilla. Oon uskaltautunut kävelemään pidemmälle, kuin korttelin ympäri, ja Prismassakin käydessä on ollut ihan ok!

Mä en ihan tiedä, mitä kaipaan siitä, kun ei ole ollu mahaa... Ehkä enemmän seksiä! Tai kun mies ei oikein innostu, kun on tällänen maha... Ja toisaalta mua harmittaa, kun ei tosiaan ole mulle ilmeisesti sopivaa uikkaria raskausajaksi olemassakaan, niin en ole päässy sinnekkään sitten. No, jospa joskus ens kesänä. Mulla on oikeestaan ihan kiva juttu, että vaatteita on niin vähän käytössä. Muutenhan niitä on ihan liikaa. Saa laittaa jonnekin myyntiin tai lahjottaa varmaan. Kaipaan myös raakaa kalaa. Miehelle oonki sanonu, että hän saa sit heti synnytyksen jälkeen hakee mulle sushia

Rv 36+2

Ja ainiin! Synnytystoiveista. No, mikäli alateitse tyttö koitetaan saada tulemaan, niin haluisin kyllä ammeeseen! Mulle vesi on rentouttava ja tuttu elementti. Aquarakkuloihin suhtaudun skeptisesti, ja epiduraalissa mä vähän pelkään, että en osaisi olla liikkumatta kun se laitetaan :/ Mutta periaatteessa kyllä haluisin luottaa ammattilaisiin ja siihen, että he tietää mitä kannattaa ehdotella, ja ehdottelisivat myös! Myös ponnistamisen jos saisin tehdä muuten kuin puoli-istuvassa, niin olisin tyytyväinen.

 

Miss_piggy, mun piti kans tänään alottaa ällöily samasta aiheesta. Siis: mulla on nyt noin 4 päivän ajan pikkuhousun suojaan tullu sellasta hiukka kellertävää eritettä, jollasta ei oo ennen tullu. Lueskelin sitte, että voipi tuo limatulppa olla hippasen kellertävääkin. Ei nyt mitenkää hirmuisia määriä erity, mut tulee kumminki, joten mietin että voisko se limatulppa hiljoksiin sieltä tulla

 

Mä oon koko raskauden ajan joutunu käyttään pikkuhousunsuojaa, ku valkovuotoo tulee koko ajan. Sitä on nyt parin päivän aikana tullu aika kunnolla, että jos se limatulppa siihen sekottuu, ni en tiiä tuunko sitä tunnistaan, ellen si tunne ku se irtoo

Väsymys on ollu jostain syystä pari päivää aikamoista, tiiä mistä sitte johtuu...

39+4

 

Musta nää ällöt jutut on ihan ok, kun ne liittyy vauvan saantiin. Eikä yhtään nolota mikään (kertominen/lukeminen). Ja suhteellisen anonyymisti täällä voi jutella. Henkilökohtaisesti, en ole kiinnostunut keitä te ihanaiset naiset olette etunimiltänne

1,5 viikkoa sitten hoidatutin omin päin "oireettoman" hiivan. Valkovuotoa ja arat paikat, ei muuta. Luullakseni valkovuoto vähentynyt, eikä enää niin arat limakalvot. Perus canesten ilman asetinta. Minusta oli parempi hoitaa turhaan, kuin antaa vauvalle hiiva, vauva voi saada hiivan syntymässä esim suuhun-> imettämisessä voi tulla hankalia ongelmia kun hiiva pesiytyy nänneihin. (imetyskirjaa olen vilkaissut, esim nännirasvoja ei saisi levittää koko nännipihan alueelle) Imetyksessä muutenkin oltava hyvä hygienia

Ja aikaisemmin mainitsemani vatsa ruikulilla, jatkuu Ennakoiko synnytystä, vai onko mun suolistolla vain vähemmän tilaa? Vatsa ollut tavallista löysempi jo viikon. Miehellä ei mitään. Tavallisesti vaihtelevaa ummetusta.

Supistuksista, luin kirjaa sängyllä, odottelin vauvan liikkeitä, joita sitten tuli. Tuli myös pari supistusta, mutta minusta niitä oli vaikea huomata, vatsa vain kiristyi, ei tuntunut miltään. Pissa puhdas kotitestissä, verenpaine huitelee 130/85, p. 83. Näköoireita ei ole ollut, ei päänsärkyäkään.

 

Tullut niin paljon juttua, että ei tähä muista enää mitä piti kommentoida ja kirjottaa
Jännät paikat alkaa monella olemaan ja ettehän sitten pidä hullua jännityksessä ja tulette kertomaan tänne kuhan vauvat on sylissä? Ja tietenkin niitä synnytyskertomuksia luen mielelläni.
Tuohon maharuikuliin mullaki on välillä maha ihan sekaisin ja välillä taas ihan normaali. Uskon, että kuuluu raskauteen ja siihen, että ei ole suolessa enää nii paljon tilaa? En tiiä.
Täällä vauva ollut tosi aktiivinen nyt monta päivää ja tuntuu, että se yrittää kaivautua mahan läpi
Onkohan mulla jättiläinen mahassa vai näettekö te muut ihan selkeästi kun mahassa joku kohta kohoaa ja tunnette kun se siellä muljuaa En tiiä olen varmaan tulossa hulluksi, mutta musta se näky on aika pelottava/kamala kun yhtäkkiä maha nousee oudoille kummuille ja laskeutuu... Toki ihanaa on, että vauva liikkuu Enkä nyt tarkoita semmoista perus potkimista vaan ihan selkeästi näkee kun vauva itseään venyttelee tms? Eikai se nyt tarkoita, että täällä on joku megababy!

 

Joo iha selkeästi täälläki näkyy kun vauva tuolla verryttelee maha muuttuu välillä toispuoleiseksi, välillä kylkeen nousee "patti" julkisilla paikoilla hieman vaivaannuttavaa huomenna se selviää, onko mulla masussa jättiläinen, nimittäin tää ultrataan viimein !!

 

Mullaki noita kylkipatteja tulee joka päivä Ei oo sen aamusen ällöliman jälkeen tullu mitään mutta koska se oli niin erikoinen olemukseltaan, niin epäilen edelleen että jotain lähestyvään synnytykseen liittyvää tavaraa se oli

Ruikulista, mulla on muutenki ns. löysä maha, mutta kyllä tässä esim. yhtenä päivänä taisin käydä 5 x kakkosella, vissiin se vauva välillä painaa tuonne peräsuoleenki Sitte on taas sellasia harvinaislaatuisia päiviä, että ei tartte käydä kakkimassa ollenkaan.

 

Kyllähän se vatsanahka on kovilla kun sellainen 3 kiloinen tyyppi siellä möyryää

Synnytystoiveista. Omat 5 toivetta on:
- Että synnytys alkaisi vesien menolla. Sen yhden yön epätietoisuuden jälkeen toivoisi jotain "nyt se on menoa" merkkiä.
- Että olisi mukava ja ammattitaitoinen kätilö joka osaa neuvoa ja rauhoittaa ensikertalaisia.
- Ettei tapahtuisi mitään liian traumaattista (niin pahaa kipua, tai älyttömiä repeytymisiä tms.)
- Ettei olisi mikään maratonsynnytys, vaan menisi sujuvasti
- Että lapsi olisi terve!!!

Ja mitä ikävöin ajalta ennen mahaa:
- Mahallaan nukkumista kaipaan myös minä!
- Medium häränfilee pihviä kera punaviinin
- omia vaatteita
- kunnon liikuntaa
- ratsastusta

Minä täräytin vielä viikoksi kirpparilta myyntipöydän jonka aloitan huomenna. Saapi nähdä pääsenkö vielä viikon päästä sitä itse tyhjentämään, vai joutuuko käyttämään tyhjennyspalvelua.

Itse alan kyllä jo itsekkäästi toivomaan babyn syntymää... Kyllähän tässä vielä mahaa kanniskellaan, mutta mielummin kanniskelisin pientä kääröä.

RV 37+3

 

Täälläkin se suoli toimii erittäin erittäin hyvin, mut ei löysällä ole. Ruoan jälkeen menee ehkä max. puoli tuntia ni tuleeki jo pihalle. Sellaista on myös ollu tässä pari päivää, että on ihan jäätävästi ilmavaivoja!! Koko ajan tulee (Anteeks jos jonku mieli järkky ) mut kai se liittyy samanlailla, ku tohon suoliston toimimiseen Ja maha pomppii/muljuu ihan selvästi ulkoa päin katsottunakin

Sit sellaista kysymystä heittelisin ilmoille, ku kaikki tietystikkin toivoo, että lapsi on terve (sanomattakin selvää!), mutta onko kellään edes pientäkään pelkoa/käynyt mielessä, että jos kaikki ei ookka hyvin? Siis tarkotan sellasta että jos vaikka yks varvas puuttuu tai toisessa silmässä on vikaa tai muuta rakenteellista eroavaisuutta? Älkää nyt oikeesti pitäkö mua minään mielenvikasena, mut mietin vaan, että onko muut miettiny yleisesti tälläsiä asioita?

(Piti ihan hetki miettiä, että kehtaanko tätä ees julkasta, mut kysytään nyt )

 

Ompa kiva kuulla, että muidenki mahat heiluuja paukkuu vauvan menossa mukana Jotenki sitä tulee vainoharhaiseksi kun on liikaa aikaa miettiä kaikkea

Mä oon kyllä miettinyt miltä vauva näyttää, mutta en kyllä ole edes kertaakaan ajatellut mitään puuttuvia varpaita tms. Mut normaalia tuokin on, että miettii Ainut mikä ehkä vähä on jännittänyt, että onkohan vauvalla syntymämerkkejä kun tuolla isukilla semmoisia laikkuja (sydämen muotoinen otassa) päässä on ollu. Nyt niitä ei enää huomaa.

 

No sehän siinä on, ku ekakertalaisena sitä miettii ihan ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. En ny tiiä minkätakia just noi esimerkit keksin, mutta siis rakennepoikkeavuuksia tarkotin.

 

On niitä itelläki tullu mietittyä, jokseenki aika paljon sitä, että entä jos lapsi on kuuro tai sokea, en tiiä miks just se asia mietityttää.. Myöskin sitä tulee mietittyä, että miltä se meiän napero mahtaa oikeesti näyttää. Kerran näin unta, että olin synnyttäny just ja ku katoin sitä lasta nii se oli semmonen pieni possu, yhesti se oli pystykorvan pentu... mistähä nämä unet juontaa juuresa? T.Klo 5 aamuyöllä näitä asioita on hyvä miettiä ku on ensin saanu 4h unta viiden pissireissun saattelemana... jep oisin jo valmis luopumaan tästä olosta.

 

Kyllä mä ainakin olen miettinyt sitäkin mahdollisuutta, jos lapsi olisikin syntyessään kuuro tai sokea tms.. Mielestäni kuuluu täysin asiaan miettiä myös niitä ei niin kivoja asioita ja pelkoja, onpahan ainakin tietoinen siitä, että jotain yllätyksiä saattaa tulla.

Olis nyt aamulla nukuttanut oikein makeasti, mutta meidän kissanpentele päätti herättää koko talon huudollaan. Oli sitä mieltä, että jo on nukuttu ihan tarpeeksi ja kuudelta on ihan hyvä aika ryhtyä huutamaan kitapurjeet lepattaen. :stick:

Poitsu painaa tuonne alas ikävästi ja yöllä vessaan herätessä supisteli muutamaan otteeseen (ja taisi nukkuessakin supistella, kun näin unta jossa mahaan koski kummasti).
Alkais vaan suunnittelemaan syntymistä, en laita yhtään vastaan!

POKS 37+0!!!
Enpä olisi silloin päivälleen 25 viikkoa sitten uskonut, että näin pitkälle päästään kun tuli se verenvuotoepisodi samana päivänä kun ylitettiin maaginen 12 viikon raja. Mutta sinnikäs sissi tuolla mahassa piti lujasti kiinni alusta lähtien ja tässä ollaan edelleen. :heart:

 

Ai niin yksi ylitse muiden unohtui tuosta "ajalta ennen mahaa" jutusta.. Ettei närästä! Tää rupee tosissaan ottamaan jo päähän, kun koko ajan närkkii :x

Ja toivon myös että imetys lähtisi sujumaan hyvin heti jo sairaalassa!!!

Itse olen kyllä miettinyt tuota vauvan terveyttä. En nyt hysteeriseksi ole heittäytynyt, mutta näin kerran unta että vauvalla oli niin paha huulihalkio, että puoli naamaa oli halki (nenä puuttui jne), että sen jälkeen on ollut vähän inhottava olo kun se uni palaa mieleen.

 

Neuvolassa käyty ja nyt on oikein mukava mieli Paikat kiinni mut pehmeet, kohdun kaulaa ihan vähän jäljellä. Vauva niin hyvin laskeutunut, että lääkäri tunsi pään sormilla tällä hetkellä painoo 3300g, viikot mulla nyt siis 38+2. 3,5-4kg arvioi syntymäpainoksi ja tuumaili, ettei varmaan ainakaa yli mee.. saa nähdä

 

Tottakai sitä on kaikkia pelkoja siitä onko vauva terve... Mulla etenkin jäänyt siitä keskenmenosta jotain traumoja että jotenkin jännittää aina ihan sikana kun on käyny ultrassa ja neuvolassakin että mitä jos sydänäänet ei kuulu tai joku muu on vikana. Siellä synnytystapa-arviossakin ku ultrattiin, niin se lääkäri oli tosi vakavan näkönen välillä, säikähdin siinä jo sitten että vauva on kuollu tai sillä on joku muu vialla, mutta kai se lääkäri vaan keskittyi niin siihen tutkimukseen että oli vakavalla naamalla

Täällä oli joskus aamulla klo 5 kunnon jytäbileet taas mahassa. Tuntuu tosi ällöttävälle ja epämukavalle tuo pään pukertaminen virtsarakkoon ja lantioon ja sitte piti vielä potkia kylkiluita siihen päälle. Piti oikein mielessään kiroilla ku sen verran alkoi ahistamaan.
Suppareita ei edelleenkään, ja tänään pamahdettiin taas viikko paksummaksi

38+0

 

Joo tämä vessassa ramppaaminen tunnin välein pitkin yötä ja päivää alkaa olla aika veemäistä Aamuisin vaivaava närästys? Huono olo ei auta asiaa. Aamulla piti 2 kertaa käydä syömässä ja väliin pidättää oksennusta kun tulee yhtäkkiä hirveät yökkörefleksit :/ Iuh. Muuten kroppa hyvässä kunnossa Pitäs jaksaa siivota loppuun tätä asuntoa, mutta motivaatio ihan hukassa. Pyh.

 

Mulle tuli mieleen eilisen ultran jälkeen, että jos joudun synnyttää vauvan perätilassa, niin mitä jos siitä tulee jotain kauheeta, että vauva vaikka kuolee synnytyksessä?! Ehkä vammoissa ym. pahinta olisi vaan ittensä syyttäminen. Mitään erikoista vammaa ei ainakaan ole näkynyt ultrassa, mut voihan olla joku sairaus, joka sitten tekee elämään erilaisia hankaluuksia. Mutta toisaalta, oon tässä elämässä läheltä seurannu eri sairauksien kanssa eläviä ihmisiä, niin kun vaan hoitaa niin menee ihan hyvin!

 

En oo miettinyt niinkään että puuttuuko vauvalta osa sormista tai varpaista mutta usein käy ajatus mielessä et mitä jos tulee komlikaatio synnytyksessä ja vauva ei saa happea??!! Miten elämä esim cp-vamman kanssa.. Jo sillo ku oli nt ultra ni mua ei niinkään kiinnostanu ne kokeet esim down syndromasta, koen et se riski on pieni mut mitä jos synnytyksen seurauksena tulee jotain. Kävin kyllä kaikki kokeet mut jotenki se ei tuntunu oikealta riskiltä.

Vauva alkaa olemaan liian iso mun mahaan, muljuu tosi pahasti kokoajan ku ei mahdu olemaan. Pelottaa et mitä jos tätä joutuu vielä 4 vk kantamaan? Miltä se sit tuntuu.. Miten iso se sit on... joku vajaa 5kg, jee...

 

Meille syntyi tänään 24.1. klo9:38 sektiolla pieni suloinen poika mitoin 51cm ja 3450g. Rv oli 39+0 ja suunnitellulla sektiolla mentiin siis.
Nyt poika teholla, kun saturaatiot laski ja hb oli hieman alhanen. Mutta muuten kaikki näyttäisi olevan kunnossa, onneksi. :heart:

 

Oiiii, onnea Ninzi <3 toivottavasti pian saatte nyytin syliin !

 

Ainiin, Hortensia: Mitä tuollon viikolla 12 siis tapahtui ku en tätä ketjua sillo viel oo lukenu/lienetkö kirjottanu tänne? Siis jos haluut kertoo

 

Ihan ensiksi Ninzille hurjasti onnea! :heart:

lulina, samana aamuna kun viikkoja oli kasassa 12+0 alkoi verenvuoto. Ei nyt tulvimalla vuotanut, mutta sen verran, että ihan kirkasta verta tuli ja pari hyytymääkin taisi olla seassa. Olin neuvolaan yhteydessä, mutta eihän sieltä asiaan otettu sen kummempaa kantaa noilla viikoilla. Käskettiin viikonlopun aikana hakeutumaan päivystykseen jos tulee kipuja ja vuoto runsastuu kovaksi. Joten töihin vaan ja toivoen parasta/peläten pahinta.
Pahin vuoto hiipui samana päivänä, mutta ei siis loppunut kokonaan vaan kesti vielä muutaman päivän. Olin ihan täysin varma, että kesken meni.

Vaan eipä sitten mennytkään eikä tuohon vuotoon mitään syytä ikinä löytynyt. Tuon jälkeen ei minkäänlaisia vuotoja ole ollut, mutta pelästytti niin penteleesti. Mullahan kun ei mitään kiinnitymisvuotoja tai muuta vastaavaa ollut alkuraskaudessa.

 

Ninzille onnea prinssistä!

).( Mua ahdistanut tänään tää raskaus erityisen paljon. Liikkuminen on niin hiton hankalaa että kaikki ärsyttää ja suoraan sanottuna vituttaa. En jaksanu edes aamulla sänkyä pedata ja tiskitkin on tiskaamatta. Oon vaan makoillut sohvalla ja sängyssä, ollut koneella ja lukenut ja nukkunut välillä.
En tiä, alan olemaan kyllä niin kypsä tämän raskauden kanssa, ja etenki ku mitään suppareita ei oo havaittavissa edelleenkään...

38+0

 

Onnea vauvasta ninzi <3

Meillä vaavi ehkä vähän pienempi, mutta kyllä tälläkin on kokoa. Kantapäät ainakin tuntuu selvästi ja luinen takapuoli. Rauhallisesti ottaa ja toisinaan myllää niin että vatsanahkaan sattuu.

Vauvasta olen miettinyt juuri pieneyttä ja mikä siinä on taustalla, mutta enää en huolehdi. Ens ti ultraan viimeisen kerran, 5. Ultra. Kuurokaan tämä ei voi olla kun reakoi ääniin.

Kaipaan valkoviiniä ja nukkumista selällään. Seksielämää odotan myös innolla, haliminen kun ei ole sama asia

Närästystä ei ole ollut ollenkaan.