Helmivauvat 2010

Happy, täällä kans kyyneleet silmissä lueskelin sun kertomusta. Olipas alku pienelle ihmiselle! Mut hienoa että kaikki on nyt hyvin! Samoin kuin mervi-elinalla ja pojalla.

Hmm, onpas sitä itse päässy helpolla kummastakin raskaudesta ja synnytyksestä... Ei kylä auttais valittaa mistään! :ashamed:

Täällä yöheräilyt ja katkonaiset päiväunet palannu. |O Seuraavaa hyvää jaksoa odotellen...

Pukemisesta: pukeminen kieltämättä aiheuttaa vähän pään vaivaa, kun kelit niin vaihtelee pitkin päivää. Päiväunilla vaunuissa olen pitäny body+housut, villapuku ja makuupussi + vaunujen "kansi". Jos tuulee kovasti -ja/tai sataa- olen pistäny vielä vaunujen sadesuojan tuulensuojaksi. Hereillä ulkoilessa päällä on 2 sisävaatekerrosta ja ohut toppahaalari. Aamusin täällä on ollu lämmintä +6 ja näin päivällä +10.

 

Pukeutumisesta Meillä on Jonathanin välikausihaalari ulkoiluun. Tyttö konttaa pitkin pihoja ja ei haittaa vaikka olisi märkää. Kenkiä on käytetty myös koska villasukat/töppöset kastuu välittömästi. Riippuen päivästä meillä on joko vain sukkahousut ja body, kylminä päivinä noiden lisäksi joko villapotkarit tai housut+paita. Hattu ja hanskat.
Vaunuissa meillä on sellainen tuplavanu-haalari ja siellä välivaatteita sään mukaan. Ja samoin meillä käytetään sadesuojaa tuulisina päiviä.

 

Yöt ovat rauhoittuneet taas hampaan puhkeamisen jälkeen. Ja olen saanut rytmiä vähän siirrettyä. Eli nukkumaan klo 20-21 ja heräillään tuossa klo 06.30-07.

Yösyötöistä oli puhetta, tarjosin kahtena yönä vettä jonka jälkeen tyttö ei ole yöllä herännyt " vaatimaan " maitoa.

 

Käytiinpä tänään vasta 7kk neuvolassa, poika jo kuitenkin 7,5kk... mutta siis tässä tuoreimmat mitat...

Pituus : 72,5cm
Paino : 9590g
Seuraava neuvola käynti onkin vasta vuoden ikäisenä, 10kk saa mennä jos haluaa, mutta katsotaan mennäänkö vai jätetäänkö väliin... Neuvola lääkäri on kuitenkin 8kk ikäisenä...

 

Pukemisesta Meillä kanssa poika aika kova hikoilemaan, että en ole vielä kovin paljoa pukenut. Rattailla kun ulkoillaan, on ollut vaan välikausihaalari ja sen alla body ja housut. Yhtenä aamuna kun käytiin kaupassa rattailla, laitoin väliin villatakin kun tuntui ilma viileältä, mutta poika oli ihan hikinen kun päästiin kotiin.

Yösyötöistä Meillä jäi vaan yhteen se yö, kun poika ei syönyt ollenkaan. Pitäis varmaan kokeilla kanssa antaa vettä, kun aina poika ei tunnu hirmu nälkäiseltä. Poika vaan tuntuu unohtaneen kuinka tuttipullosta juodaan. Annan ruuan päälle yleensä vettä pullosta, mutta enemmän poika vaan pureskelee sitä päätä ja alkaa leikkiä..

Ihanaa kuitenkin, että monta yötä on nyt mennyt vaan 2 heräämisellä! Ja nyt poika on useampana päivänä vedellyt parin tunnin päikkäreitä. Eilen heräsi puoli 2 unilta, eikä sitten suostunut enää toisille unille nukahtamaan. Valvoi melkein kahdeksaan asti illalla, jolloin meni yöunille.

Aika eri lailla muilla paikkakunnilla on neuvolakäynnit. Meillä on seuraava vasta 8kk ikäisenä, eikä silloin kai ole lääkäriä, ei ainakaan ollut viimeksi siitä puhetta.

 

HAPPY-82, omalla kohdalla voi sanoa, että olin tiukassa seurannassa. Pojuakin seurattiin hyvin tarkasti. Melkein koko raskausajan poju voi hyvin; kasvoi ja kehittyi. Oma olo oli kyllä kovinkin tukala. Jos nyt vielä muistelee esim nukkumista, en saanut 20 viikkoon nukkua yhtään täysin selälläni. Koko toi aika oli nukuttava lähes istualtaan, kun jostain kumman syystä keuhkot ei kestäneet täysin selällä oloa. Ja se pelko, että menetän pojun, oli jotakin ihan käsittämätöntä. Se pelko oli vielä pitkään pojun synnyttyä ja sitä jatkui vielä pitkälle kevääseen. Nyt on jo helpottanut! Pojun vointi oli tosiaan melkein koko raskauden todella hyvä, kun ajattelee minun kuntoa... Muistan kuitenkin ihan päivälleen sen todellisen kauhun hetken. Oli 23. joulukuuta 2009. Minut oli laitettu juuri käyrälle, jossa seurataan vauvan sykettä. Koko tuon ajan pojun sydän sykki tasaisesti 120, oli kuulemma kummallista ja hiukan huolestuttavaa, että vauvan syke on niin tasainen. Sykkeen pitää normaalisti vaihdella! Noh, sitten syke alkoi laskea ja lopulta laski alle 100. Lukemaa en täysin muista. Silloin hätäännyin ja olin jo ihan varma, että joudun synnyttämään kuolleen vauvan. Lääkäri tuli katsomaan käyrää ja sanoi, että odotetaan nyt vielä. Omat tuntemukset olivat kärsimättömät ja teki vaan mieli huutaa, että "tehkää nyt jotakin!" Sitten tapahtui joku kummallinen ihme ja pojun syke nousi. Ja nousi jopa yli 140. Käyrää seurattiin vielä jonkin aikaa ja käyrä näytti lopulta hyvältä. Pojua vielä ultrattiin ja hän näytti voivan hyvin. Sain silloin luvan lähteä kotiin joulun viettoon. Tietenkin silloin ajatukset olivat vauvassa ja olin huolissani... Näitä ajatuksia tulee työstettyä vielä pitkään! Oma raskaus oli tosiaan kovinkin raskas. Raskautta seurasi se pelko menettämisestä, mutta kovasti yritin aina ajatella, että päivä kerrallaan mennään ja yritin olla positiivinen.

Ulkovaatetuksesta on ollut puhetta. Meillä on ollut käytössä kevyt haalari, lakki, villasukat ja villatumput. Ulkovaatetuksena tuo on ollut sopiva, kun ei poju ole ollut yhtään hikinen. Yleensä poju hikoilee kovasti ja varsinkin sisätiloissa ei paljoa tarvi vaatetta.

Minäkin tässä jouduin tekeen päätöksen, että milloin palaan töihin. Päätin sitten jäädä äitiysloman jälkeen hoitovapaalle ja töihin palaan vasta syksyllä 2012. Olin tosi tyytyväinen, kun pomo ymmärsi tahtoni olla kotona. Tietty töissä olisi tarvetta ja minulle olisi ollut käyttöä, mutta onneksi nyt on minun osalta suunnitelmat valmiina ja ehkä minullekin saadaan tuuraaja. Minun kohdalla, kun ei ole ollut äitiysloman aikana tuuraajaa. Olen siis vakityössä, mutta ylemmät tahot näistä päättää onko varaa ottaa sijaista, jne. Onhan tämä rahallisesti tosi iso menetys, mutta täytyy vaan kiristää menoja.

-mervi-elina ja poju 8 ½ kk

 

Luin tässä aamutoimien lomassa kirjoitukset uudestaan, mutta nyt en taas enää muista mihin piti kommentoida. :ashamed:

Minä tässä olen edelleen koittanut nurkkia siivota, eilen sain aikaiseksi pestyä ikkunat. En ymmärrä mihin päivät ja omat voimat katoaa. Tunnen itseni hyvinkin peruslaiskaksi

Tänään jäi kerhokin väliin, sataa ja on synkkää. Huomaan heti itsessäni muutoksen kun tulee syksy ja pimeys, pimeys valtaa mielenkin :ashamed::'(

Meillä menee neuvolat niin että puolen vuoden iän jälkeen niin ettei käydä enää joka kk. Eli 6kk, 8kk,10kk,12kk ja sitten taitaa ollakin vasta 1,5v seuraava. Ja sittenhän ne on enää vuoden välein. Tosin, nytkin saimme tuon 8kk neuvolan tuonne noin 9kk iän nurkille Ja tuo 8kk neuvola on lääkäri neuvola meillä.

Minä ilmoitin palaavani töihin tammikuussa...jaa, mutta kirjoitinkos minä jo siitä Muisti on mennyt äitiyden myötä :saint:

 

En ymmärrä mihin päivät ja omat voimat katoaa. Tunnen itseni hyvinkin peruslaiskaksi

Matami-mimmi, älä muuta sano! Itsekin painiskelen päivittäin tuon ajatuksen kanssa (kiva että muitakin ). Mulla se on sitä, kun tekemättömiä töitä on niin miljoona, ettei osaa mistään aloittaa. Ja siks toiseks, sekin lannistaa, kun tietää, että lasten ehdoilla sukkuloidessa valmista tulee h-i-t-a-a-s-t-i. Olen aina ollut aktiivinen ja aikaansaava ihminen ja jotenkin tämä nykyinen tasainen aikaansaamattomuus syö naista... :kieh: Välillä tekisi niin hirveästi mieli takaisin töihin, ja siihen hektiseen ilmapiiriin, kun tietää saavansa jotain näkyvää aikaiseksi!

Niin, mites muittten töihin paluu suunnitelmat? Kuka on jäämässä kotiin?

Minä olen ollut nyt kolme vuotta kotona ja ajoittain tosiaan kaipaan ihan hurjasti takaisin töihin. En vain pidä niistä muutoksista joita työpaikalla on tapahtunu -huonompaa suuntaan- eikä paluu siksi houkuttele. Jotain muuta tartteis keksiä... Jatko opiskelemaan tekisi mieli, mutta se ei kyllä ole mahdollista niin kauan kun lapset on pieniä. Haave olisi jos joskus vielä saisi tämän kotona olon ja työn yhdistettyä, siis tehdä töitä kotona. Parasta tässä kotona olossa kuitenkin on tämä itsensä pomona oleminen. Tai miten sen nyt tällä hetkellä ottaa, kyllä nuo ipanat taitaa viedä 10-0. Mut näillä näkymillä siis kotona sinne kunnes kuopus täyttää 3v.

 

Pikasesti taas kommentoisin noihin tekemättömiin hommiin. Itsellä kanssa aivan hirveästi olisi kaikkea, mutta ei vaan saa oikein aloitettua mistään. Pari päivää sitten tein niistä listan ja siitä sitten yliviivaan tekemäni. Toimii ainakin meikäläisellä, kun oikein näkee mitä ne hommat sitten on ja pystyy suunnittelemaan mitä minäkin päivänä ja milloin miehen pitää olla paikalla ja mitä hommia voi antaa oikeastaan myös miehen tehtäviksi. Ja kun niitä yliviivattuja tulee siihen listaan niin tuntuu tosi kivalle. Mutta mä nyt olen tällainen joka tekee listoja ja taulukoita kaikesta mahdollisesta...

 

Tammikuussa pitäis :headwall: töihin lähtee. Ja joka päivä toivon että jokin muu ratkaisu löytyisi. Meilläkin on töissä puhaltaneet muutoksen tuulet ja muutoinkin tuntuu että 13 vuotta alalla jo riittäisi. Eli ei kiinnosta kyseinen työ plus että syvästi ahdistaa viedä poika hoitoon. Pakko kai se on mennä ja katsoa siinä sit sivussa koulutuksia muihin hommiin. Mun työ kun on lastenhoitopaikan kannalta pulmallinen kun ei ole työajoista hajuakaan, ja mieskin tulee töistä aina 19-20 välillä vasta. Hankalaa kun ei ole tässä mummoa eikä muutakaan joka vois jeesata hätätilanteessa.

Yöt menneet taas rikkonaisiksi. Ruokaa vaikea saada menemään enempää mitä nyt menee. Perjantaina 7 kk neuvola, jännä nähdä onko kasvua tapahtunut.. Näyttäis että yhdet päikkärit olis jäämässä pois.

Vielä tuosta töihin lähdöstä. Ystäväni hehkutti että eikö ole nyt ihana odottaa joulua kun on oma lapsi. Olen JOULUIHMINEN siis. Tajusin etten nyt odota edes joulua, koska sen odottaminen ja lähestyminen tietää vain myös töihin lähtöä. Kun nyt voisi vaan nauttia jäljelläolevasta ajasta ja odottaa sitä jouluakin..

 

Sarina, tuo toimii mullakin! Ainut tapa millä ajatukset saa pysymään kasassa. Mutta kun ne listat venyy ja venyy ja venyy... Mulla on just tuossa nenän alla lista jonka olen kirjoittanut keväällä, 17 asiaa, kaikki liittyen pihahommiin, 5 tärkeintä asiaa olen saanu viivattua yli (ei siis kovin hyvin mene...). Ja nythän tuohon täytys lisätä kaikki syksyn työt... :headwall: Ja kun koko ajan vain SATAA. Ja valivali. :kieh:

 

Töihin paluusta. Palaan töihin joulukuun alusta ja kylläpäs ahdistaa :| Aikaisemmin olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, josta ei ole kotona olijaksi, mutta omaksi yllätyksekseni olen nauttinut ihan hirvittävästi kotiäitiydestä! Tippa tulee linssiin, kun ajattelee, että pian ei voi seurailla pienen touhuja ja uusien taitojen oppimista täyspäiväisesti. :'( Nyt olenkin päättänyt, että jahka palkka alkaa taas juosta säännöllisesti, alan laittaa osan tilistä säästöön tulevaa perheenlisäystä varten, jotta sitten voin olla säästöjen turvin kotosalla kauemmin.
Hieman oloa helpottaa se, että poika menee alkuun hoitoon anopille ja appiukolle - on ainakin valmiiksi tutut ihmiset ja paikka. Vuoden ikäisenä sitten pph:lle.

Pukeutumisesta. Täällä on lämpöä ollut vielä reilusti yli kymmenen astetta päiväsaikaan ja vaunuillessa/rattaillessa pojalla on sisävaatteiden päällä fleece-takki ja myssy ja jalat on vaunujen makuupussissa. Hanskat laitetaan käsiin lähtiessä, mutta kaveri repii ne hampaillaan aina pois ja tyrkyttää niitä sitten vieressä kulkeville koiruuksille...

Yöunet ovat huonontuneet. Poika heräilee muutaman tunnin välein, rauhoittuu syliin ilman syömistä, mutta parahtaa huutoon aina kun laskee sänkyyn. Viime yönäkin ensimmäinen nukutustaistelu heräämisen jälkeen kesti 1½ tuntia. |O Itsellä ei niin väliä, mutta isännän puolesta sääli, kun hän joutuu aamulla heräämään aikaisin töihin.

Piti lähteä tänään käymään kirppiksellä, mutta suunnitelma peruuntui, kun auto ei käynnistynytkään. :headwall: Ärsyttävää!

 

Sadepäivää kaikille!

Me oltiin tytön kanssa kaverin luona kylässä ja takaisin tullessa käveltiin vielä ihan hyvä lenkki tuolla kaatosateessa, että tyttö nukkui hetken päiväunia. Onneksi on keksitty gore-tex kengät ja ulkoiluvaatteet, niin tuo sade ei oikeastaan edes häirinnyt. Mä en ole mikään erityinen syysihminen, mutta talvesta tykkään aivan mielettömästi ja syksy tarkoittaa sitä, että talvi lähestyy! Itse nautin päivien lyhentymisestä ja ilmojen viilentymisestä, jopa kovatkin pakkaset ovat mieleeni. Mä koen jotenkin piristyväni, kun syksy ja talvi saapuu.

Töihin menen näillä näkymin toukokuussa. Mullahan ei ole työpaikkaa mihin palata, kun muutin joulukuussa toiselle paikkakunnalle. Töihin meno ahdistaa kovasti jo nyt! Minäkään en ajatellut nauttivani kotona olosta näin paljoa, nyt toivoisin, että voisin olla pidempäänkin kotona, mutta se ei ole mitenkään mahdollista. Ahdistaa, kun ei tiedä, mihin työhön pääsen. Jos meille joskus toinen lapsi suodaan, haluaisin ehdottomasti olla kotona siihen asti, että lapsi on 1,5-vuotias. Rahallisesti meillä ei ole missään vaiheessa mennyt erityisen hyvin, kun mies on edelleen opiskelija, mutta päätin nyt kuitenkin venyttää töihin menoa toukokuuhun asti, kun tässä kerran on totuttu jo vuosien ajan kituuttamaan. :kieh:

Annoin tytölle tänään lounaalla ensimmäistä kertaa keitettyä tomaattia ja hyvin maistui, eikä tyttö siitä ainakaan vielä ole mitään oireita saanut. Toivottavasti ei saakaan, tomaatti tuo niin paljon makua ruokaan ja saataisiin vaihtelua! Olettekos kananmunaa antaneet?

Pähkämö meillä samanlaista, viime yönäkin tyttö valvoi neljästä viiteen aamuyöllä. :O Jotenkin toi aamuyöllä valvominen tuntuu ihan kauhealta, silmät ristissä valvoo ja sitten kun tyttö nukahtaa, ei meinaakaan enää itse saada unta. Mutta vaikka aamuvirkku olenkin, neljältä herääminen olisi jo vähän liikaa!

Meillä neuvolat on nyt 8kk, 1v, 1,5v, 2v ja siitä eteenpäin vuoden välein. Ei siis ole 7kk eikä 10kk neuvolaa. 8kk neuvola on lääkärintarkastus.

Mutta nyt antamaan tytölle päivällistä. En muista mistä muusta olitte puhuneet, mutta palailen taas!

 

töihin paluusta Mä alotan työt marraskuun alussa, mutta tekemällä vain viikonloppuja! Mies on sitten pojan kanssa vuorostaan kotona. Tuntuu kamalalta sanoa, mutta mä oikein odotan, että pääsen töihin (siis tekemään noita viikonloppuja) :ashamed: Tykkään kyllä olla pojan kanssa kotona, enkä vielä todellakaan täysipäiväisesti töihin haluaisi, mutta jotenkin on kuitenkin ihanaa päästä näistä kotiympyröistä pois hetkeksi ja keskustelemaan ihan aikusten ihmisten kanssa
Täysipäiväisesti palaan töihin toukokuussa!

 

ikuisuus, minä olen antanut keitettyä kananmunaa pojulle. Ekalla kerralla annoin perään luumua, kun pelotti, että vatsa menee kovaksi. Eipä mitään ihmeempiä vatsakipuja kuitenkaan tullut. Nyt annoin pari päivää sitten toisen kerran kananmunaa ja jätin luumut pois. Ihan hyvin tuntui vatsa silti toimivan. Ihan haarukalla olen vaan pistänyt paloiksi ja sekaan vähän perunaa ja kasviksia.

Taisin jo kirjoittaakin, mutta minä jään hoitaan pojua kotiin. Työt alkaa vasta elokuussa 2012. Tiedän, että tietää todellista kitumista ja säästämistä, kun jään hoitovapaalle. Minä vaan olin päättänyt, että ennen en mene töihin, kun poju on ainakin 2-vuotias. Noh, poju olisi ollut 2v joulukuussa 2011. Olen koulussa töissä ja pomo oli sitten sitä mieltä, että on parempi, etten tule kesken lukuvuoden töihin. Sopii minulle vallan mainiosti! Kaksoset olivat 3v4kk, kun menivät ekan kerran ihan täysiaikaisesti hoitoon ja minä jatkoin opintoja. Itse vaan koen tosi tärkeänä sen, että saan olla lasten kanssa ja varsinkin nyt, kun tämä on meidän viimeinen pikkuinen.

-mervi-elina ja poju 8 ½ kk

 

Meillä minä töihin ja tyttö päiväkotiin tammikuussa. Ei niin haittaisi jos hän joutuisi olemaan vaan muutaman tunnin päivässä, mutta jos sellaiset 8 tuntia, niin itku kyllä tulee äidiltä. On noin pienelle ihan liian paljon Mutta toivottavasti saadaan miehen kanssa järjestettyä niin, ettei päivistä tulisi kovin pitkiä.

Tänään kokeilin vehnää tytölle, eikä sopinut. Annoin sellaista vehnäpastaa ja ihan pari pikku lusikallista. Samoin tein suun ympärys ja kaula kirkkaan punaiset. Myös sellaisia valkoisia pieniä näppylöitä tuli. Vaippaa vaihtaessa huomasin, että näppylöitä ympäri kehoa. Että sellasta... No, onneksi kuitenkin kaikki muut tähän asti ovat sopineet.

 

:wave: Joku tuolla aiemmin kyseli reseptejä. Tällaset soosit sain just tytölle valmiiksi:

porkkana
tomaatti
sipuli
makarooni
naudanliha

porkkana
kukkakaali
ananas
riisi
broileri

peruna
parsakaali
omena
possu

Porsaan- ja naudanlihan keitinveteen laitoin ihan vähän musta- ja valkopippuria.

Jaahans, iltapalaa, töllö ja jos sit nukkumaankin... Tyttö on heräilly nyt puoliltaöin ensimmäisen kerran. Ihan kamala aika itelle herätä! Olen niiiiin tokkurassa siihen aikaan yöstä! Saas nähä minkälainen yö tästä tulee, kun hampaat vaivas koko illan. Siis tyttöä. Särkylääkkeen antokin on vähän arpapeliä kun ei varmaks tiedä mitä tuo nyt painaa. Meillä kun ei ole vaakaa... Öitä!

 

Sarina Kurja ettei sopinut vehnä, jospa se myöhemmin sopisi.

Töihin menen toisaalta mielelläni, toisaalta en. Esikoinen kaipaa SELVÄSTI kavereita, vaikka me käymmekin kerhoissa ja ystävillä leikkimässä. Tyttökin on niin touhukas, että uskon hänen sopeutuvan hoitoon helposti. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, kuitenkaan.
Ja minä, minä kaipaan välillä aikuista seuraa, sitä että saan tehdä yksin hommani jne. Työ johon palaan ei ole niinkään kovin mielekästä, meilläkin on tosin muutosten tuulet puhaltanut töissä ja työkuviot ei ole ihan selvillä. Vaikka minä rakastan lapsiani yli kaiken, en koe olevani huono äiti kun kaipaan töihin <3

Ja niistä tekemättömien töiden listoista, ei toimisi minulla listat, varmaan hävittäisin ne. En ole kovin järjestelmällinen:xmas:

Yö meni ilman herätyksiä, mutta tyttö heräsi jälleen klo 05.50 HAUKOTUS, ehkä tämä päivä tästä käynnistyy kuitenkin.=)

 

Töihin paluusta Haaveena olis olla kotona pojan kanssa ainakin siihen asti kun poika täyttää 1,5v. Mullahan ei oo työpaikkaa mihin palata, kun sijaisuus edellisessä työpaikassa loppui samaan aikaan kun alkoi äitiysloma. Että ei uutta työpaikkaa välttämättä niin helposti löydykään. Jos vaan taloudellisesti pärjätään, olis kyllä ihanaa olla kotona!

Viime yö meni yhdellä herätyksellä. Tai sen jälkeenki kuului pari kertaa pientä itkua, mutta ilmeisesti poika nukahti itse uudestaan. Ensimmäistä kertaa pojan syntymän jälkeen minäkin varmaan nukuin tuon pätkän juurikaan heräämättä (tai ainakaan en kattonu kelloa)!

 

matami-mimmi Samat fiilikset töiden suhteen =) Rakastan lastani ja on ihanaa saada seurata hänen kehitystään kotona, mutta silti kaipaan ihania työkavereitani ja niitä "aikuisten juttuja" =) Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että vaikka oma työni ei aina ole mukavaa, on meillä ihan loistava työilmapiiri ja -porukka!

Jo kolmas kokonainen yö takana :heart: Tai no, maidon tuo on juonut joskus viiden aikaan aamulla, mutta lasken silti, että yöt on menneet ilman herätyksiä Saas nähä kuin kauan tätä ihanuutta kestää

 

Poju on nyt pari päivää harjoitellut lattialla istumaan menoa. On eka kontillaan, sitten yrittää hivuttaa toiselle kankulle... Niin pelottavan näköistä, että huh huijaa! :stick::heart: Tässä saa itse sydärin tätä menoa!

-mervi-elina ja poju 8 ½ kk

 

Täällä sitten pojulla TAAS korvatulehdus ja räkätauti..eihän tää ole kuin 5 viikko tätä samaa flunssaa :headwall::kieh: hiukan rupee ilo loppuu tästä touhusta! Uskaltaako sitä mihkään kerhoihin mennä kun heti ollaan taudeissa..esikoisen kuitenkin ois päästävä ikäistensä kanssa leikkimään.

 

Mun töihinpaluu on sovittu alustavasti huhtikuuhun 2011. Töissä vaan on kovasti muutoksia meneillään eli jos tilanne näyttää keväällä vähemmän mukavalta, taidan alkaa etsiskellä jotain uutta. Suoraan vanhaan tehtävään en kuitenkaan palaa, mutta saa nähdä.

Täällä poika konttaa nyt täyttä vauhtia Reilu viikko sitten lähti kunnolla liikkeelle ja samalla alkoi työntää itsensä istumaan, niin että toinen käsi tukee lattiasta. Nyt on sitten pari päivää istunut oikein kunnolla, selkä suorana ja kädet vapaana tekemään mitä vaan. Kylläpä on jännän näköistä ja heti tulee niin ison oloiseksi

Istumista ja konttaamista tehdään nyt yötä päivää ja viime yö oli taas ihan superlevoton. En tiedä on flunssa tulossa vai vaivaako masu (mitään uutta ei ole kyllä syönyt) mutta klo 3 asti heräili tosi monta kertaa huutamaan ja huusikin jotenkin erilailla kuin normaalisti. Pulautteleeko muut vauvat vielä? Meillä on nyt taas jonkun aikaa tullut ruuan jälkeen ja joskus aika paljon myöhemminkin, pieniä määriä ruokaa ylös. Onkohan toi normaalia??

Siirrettiin muuten pojan sänky nyt ihan kiinni meidän sängyn jalkopäähän ja käännyttiin itse nukkumaan toisin päin. Aiemmin sänky ollut makuuhuoneen nurkassa ja nyt multa loppui voimat istua tassuttelemassa, tossa saa itse nukuttua ja käden pinnojen välistä pojan selälle. Viime yönä ei kyllä tassut auttaneet...

Jaaha, yläkerrassa herättiin.

 

Mini, mä just tänään kummastelin samaa, että miksi tyttö on alkanu taas puklailla?! Maidot varsinkin tulee tosi helposti ylös. Eikä siis mitään pikkupukluja, vaan siis melkein oksentamalla sitä maitoa tulee!

Vieläkös muilla röyhtäistään/röyhtäytetään maidon päälle? Meillä tyttö ei ole enää aikoihin röyhtässy ja jossain vaiheessa lopetin sitten röyhtäyttämisenkin. En tiedä pitäskö tuota taas kokeilla, jos se auttas tuohon puklailuun...?

Annoin tänään ensimmäisen kerran vähän karkeampaa ruokaa ja hyvinhän tuo meni. Tosin on jo jonkin aikaa syöny ruisleipää ja omenaa kokonaisena, joten muruset suussa on käyny tutuksi.

Täällä menee neuvolat samalla tavalla kuin matami-mimmillä, tuo taitaakin olla yleisin käytäntö. Ihmettelin vaan äsken, että miksi ollaan saatu 8kk neuvolalääkäri aika vasta lokakuun loppu puolelle (tyttö sillon jo 8kk 3vko), täytynee soitella terkkarille ja kysyä onko merkannu ajan varmasti oikein.

Sarina: olipas aika raju reaktio vehnästä :O Toivotaan että menee ajan kanssa ohi eikä jää allergiaksi!

Täälläkin istutaan tukevasti ja tukea vasten seisominen kiinnostaa kovasti. Istumaan ei osaa käydä itse, mut välillä matalasta tuesta hilaa itsensä polvilleen ja tuosta asennosta istahtaa, ehkä vähän vahingossakin. Eikä myöskään vielä pääse jaloilleen asti tukea vasten, vaan jää just polvilleen tai sitten sellaiselle banaanille, että sääret koskettaa maata ja maha on irti maasta. Kontalleen nousu on nyt jostain syystä jääny vähän taka-alalle, tuo istuminen ja seisominen taitaa olla jännempää.

 

sarina Meneekö teillä muita viljoja jo? Meillä on nyt käytössä hirssi ja kaura, seuraavaksi pitäisi ruveta kokeilemaan vehnää tai ruista. Vähän jännittää, tuleeko reaktioita. Oletko muuten tietoinen, että jos lapsella on sekä maito- että vilja-allergia (altistuksella todettu), niin Kelalta voi hakea vammaistukea (entinen sairaan lapsen hoitotuki) lapsen täytettyä vuoden.

Töihinmenosta Minä jatkoin opiskelua 3,5 viikkoa sitten. Aika outoa olla päivät poissa, matkojen takia venyy vielä yleensä 12 tuntiin. Mies on kotona pojun kanssa tammikuun alkupuolelle asti, ja hyvin ovat pärjänneet. Olisin kyllä vielä jäänyt kotiin, mutta mies halusi niin kovasti omaa aikaa pojun kanssa, että näin sitten järjestettiin asiat.

Täälläkin poju on oppinut konttaamaan, mutta ei vielä osaa itse nousta istumaan. Ensimmäinen hammas tuli viikko sitten ja tänään tuli toinen. Tissi ei ole kelvannut kuin satunnaisesti jo yli kuukauteen. Välissä oli jo parin viikon totaalitaukokin, mutta nyt parina aamuna on taas huolinut. Pumppaan maitoa edelleen, kunnes varmistuu, että Neocate ei aiheuta oireita isoinakaan määrinä. Toisaalta tekisi mieli lopettaa, koska se parantaisi mahdollisuuksia tulla uudelleen raskaaksi, mutta toisaalta ei raaskisi. Katsellaan nyt näin vielä vähän aikaa.