Hörökorvat lapsella (mitä mieltä niiden leikkauttamisesta)

Minua kiusattiin aikanaan sekä ala- että yläasteella hörökorvien takia. Ikuiset arvet, vaikka pääsinkin sitten yläasteen aikana leikkaukseen. Edelleen korvat on arka aihe, vaikka eivät ihan niin höröt enää, mutta eivät kyllä mitkään ihan päänmyötäisetkään. Olisi ollut paljon helpompi kouluaika jos korvat olisi leikattu jo ennen kouluikää. Nyt kärsin monta vuotta ja päälle vielä epävarmuus itsestä. Jos omalle tytölle tulee hörökorvat, leikataan ne ehdottomasti. En halua samanlaista helvettiä kenellekään muulle, mitä olen itse kokenut. Ja siis kotona tietenkään niistä huomauteltu, mutta koulussa kylläkin. Lapset ja nuoret ovat tosi julmia halutessaan, eikä aikuiset pääse puuttumaan siihen mitenkään.

 

Leikkaukseen vaan, heti kun on mahdollisuus.

 

No toki leikkaus!

 

Siis mitä pahaa hörökorvien leikkauksessa??? Eiköhän sekin ole vaan lapsen parhaaksi!

 

Kyllä ne pitää leikata jo lapsena!

 

Kyl muksu teini-iässä kiittää ku ipanana leikattu hörökorvat! Ei ole ehditty polkea vielä itsetuntoa suohon (joka niin herkkä monesti teiniässä on).

 

Olen ehdottomasti leikkauksen kannalla. Olisihan se hienoa jos elettäisiin maailmassa jossa ulkonäöllä ei olisi merkitystä mutta ei se vaan niin mene. Kiusaaminen jättää ikuiset arvet ja se voi rampauttaa sosiaalisen elämän todella pahasti. Ajatelkaa siis lapsenne tulevaisuutta!

Minua kiusattiin korvien takia ala-asteella ja yläasteella, lukiossa vähemmän mutta asia häiritsi itseäni paljon. Ala-asteella terveyden hoitaja kysyikin että onko minua kiusattu korvien takia ja kertoi leikkauksen olemassaolosta mutta minua hävetti niin paljon että väitin että mitään ei ollut tapahtunut... harmittaa todella paljon näin jälkeenpäin ajatelleen. Lopulta kuitenkin lukiossa sain kerättyä rohkeuden kysyä itkua tihrustaen vanhemmiltani pääsisinkö leikkaukseen ja he suostuivat mukisematta. Olisin toivonut että vanhempani olisivat aikoinaan tajunneet ottaa asian puheeksi aiemmin.

 

Olisiko minut pitänyt lapsena leikata, kun minua kiusattiin koko kouluikäni nenästäni? Miksi ei? Niin.. En tiedä.

Pojallani on iki-ihanat hörökorvat joita en missään nimessä haluaisi leikkauttaa Kukaan ei ole koskaan kiusannutkaan.

 

Joko tämä on ketjussa:

http://www.youtube.com/watch?v=VoaOSSiczJ8

 

Hei! minä olen 12-vuotias tyttö ja mulla on toinen korva hirveän höröttävä toinen vähän vähemän vihaan korviani enkä voi pitää hiuksia ponnarilla enkä pannalla koska se olisi ihan hirveän näköistä :O Uimahallissakin aina laitan uimalasien hihnan korvieni päälle... Minä olisin toivonut että vanhempani olisivat leikkauttaneet korvani pienenä :/ Minä en nyt mihinkään leikkaukseen haluaisi :O Piilotan nykyään aina korvani jollakin ;O Minua ei ole vielä ainakaan kiusattu mutta pelkään että yläasteella saatetaan kiusata :// Joten minun mielestäni KYLLÄ ehdottomasti! ))) Sillä toivon ettei hän joudu kärsimään korvistaan yhtä kauan kuin minä olen joutunut Itse ajattelin mennä joskus ehkä hieman isompana leikkaukseen )

 

Tietysti leikkaukseen, aivan turhaa kärsimystä lapselle jos asiaa ei hoideta kuntoon.

 

Itselläni on pienet hörikset ja vaikka niitä on haukuttu niin eipä ole mua haitannut. minut opetettiin kotona olemaan juuri sellaienn kuin olen. Kuka hemmetti kiusaamisen takia vie lapsensa leikkaukseen, tekisi kyllä vetästä lättyyn. Ei nuori LAPSI osaa vielä päättää mitä tahtoo. Pitäisi sanoa että "katsotaan sitten kun olet vanhempi tahdotko silloin vielä leikkausta"

Järki hoi kaikki!

 

Mikä tähän maailmaan on mennyt että muut määrittelevät millainen kunkin ihmisen tulisi olla? Tosi pahat ja epäsymmetriset korvat on toki asia erikseen, mut hei haloo.. Tää maailma on tullu niin sokeeksi että huhhuh

PERSOONALLISUUS ON KAUNISTA.

 

Ei hörökorvat aiheuta kiusaamista, vaan kiusaajien omat ongelmat/vääristyneet odotukset sen aiheuttavat. Ongelma ei todellakaan tule loppumaan siihen, että korvat leikataan vaikka kiusaaminen joissain tapauksissa loppuisi. Jos leikkautatte lastenne korvat, edesautatte sitä, että lapselle tulee myöhemmin lisää ongelmia sopeutumisessa itsensä kanssa. Piirteet, joita kauneusihanteissa ei pidetä hyvinä tulee myöhemmin lisää ja ajatus niille sopeutumiselle on luontevampaa jos niihin on jo lapsena kannustettu.

Jos haluatte auttaa lapsianne hörökorvien ja mahdollisesti myöhemmin tulevien muiden ulkonäöllisin ongelmien kanssa, keskustelkaa ja nähkää yhdessä, ettei kauneusihanteisiin sopeutuminen ole tervettä.
Miettikää.

 

Mikä tähän maailmaan on mennyt että muut määrittelevät millainen kunkin ihmisen tulisi olla? Tosi pahat ja epäsymmetriset korvat on toki asia erikseen, mut hei haloo.. Tää maailma on tullu niin sokeeksi että huhhuh

PERSOONALLISUUS ON KAUNISTA.

Kaltaistesi ihquttelijoiden takia vaan lapset kärsii. Eiköhän se ole helpompi leikata ne hörökorvat pois kun se että lapsi kärsii koko kouluaikansa kiusaamisesta?

 

Kaltaistesi ihquttelijoiden takia vaan lapset kärsii. Eiköhän se ole helpompi leikata ne hörökorvat pois kun se että lapsi kärsii koko kouluaikansa kiusaamisesta?

Jotenkin sen korjaamisen vielä ymmärtää, mutta että kokonaan pois? Kyllä varmasti hieman sekin huomiota kiinnittäisi kun olisi kokonaan korvat leikattu pois.

 

Jotenkin sen korjaamisen vielä ymmärtää, mutta että kokonaan pois? Kyllä varmasti hieman sekin huomiota kiinnittäisi kun olisi kokonaan korvat leikattu pois.

No jos tahallasi käsität asiat väärin niin sile en voi mitään!

 

Hörökorvat on kauniita.

Jos kiusaamisen pelossa lähtee kehoansa muokkaamaan, se on loputon suo ja antaa sitäpaitsi (mielestäni) väärän mallin lapselle.

 

Mun äidillä on ollut hörökorvat, kärsi niistä niin kauan kunnes aikuisena leikkautti.

 

Jos ovat todella poikkeavat niin ymmärrän lastenkin leikkauksen, en ymmärrä miksi pitäisi väkisin jätättää korjaamatta urheasti joidenkin arvojen takia. Leikkauttaisin minäkin jättimäisen luomen nenästä tai muuta tosi poikkeavaa, enkä ole kovin pinnallinen ihminen.

 

Mulla on hörökorvat, eikä tulisi pieneen mieleenikään niitä leikkauttaa. Koskaan niistä ei ole kiusattu ja vaikka olisikin, niin eiköhän ihan jokaisesta lapsesta löydy jokin juttu, mistä kiusata. Jos se ei ole hörökorvat, se on jokin muu asia ulkonäössä tai vaikka etunimi.

Kuopuksella on hörökorvat, jotka ovat ehkä maailman suloisimmat, ikinä. Jos lapsi haluaa ne leikkauttaa aikuisena, niin anti mennä vaan. Toivon kuitenkin, että saan lapseni kasvatettua siten, ettei hän todellakaan näin toimia halua.

 

Itselläni oli pienenä jokseenkin höröt korvat ja aika harvoin pidin hiuksia tiukalla ponnarilla. Muutenkin hiuslaatuni on ohut, joten korvat välillä tulivat hiusten seasta ulos. Nykyään korvat eivät suuremmin hörötä ja hankkiessani rastat on sekin asia kompensoitunut. Ikinä ei kiusattu, enkä niistä ole kärsinyt. S-vikakin oli (ja vieläkin välillä suhisee) ja minut laitettiin puheopetukseen, ettei minua siitä ikinä kiusattaisi. Tällöin olin kuitenkin "jo" ala-asteen kolmannella luokalla, eikä KUKAAN ikinä s-viastani maininnut, sitä ennen eikä jälkeen. Melko turhaa siis. Muuten minua kyllä kiusattiin, hevosharrastukseni ja sukunimeni takia. Ikinä en siitä välittänyt, vaan puolustin itseäni sanallisesti. Traumoja ei ole jäänyt. Yläasteelle mennessäni olin itsevarma ja sanavalmis ja kiusaaminen loppuikin heti ensimmäisenä koulupäivänä, kun laitoin kiusaajalleni jauhot suuhun.

Tuskin siis lieviä hörökorvia lähtisin lapselta leikkaamaan, vaan pyrkisin lapsen itseluottamusta kasvattamaan ja tukemaan parhaani mukaan. Itse aloitin teatteriharrastuksen kun yläasteelle siirryin ja se on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut! Se on ehkä itsevarmuutta kasvattavin harrastus, joka kehittää niin muistia, yhteistyökykyä, kehonhallintaa, stressinsietokykyä, kuin sanavarastoakin. Laaja ystäväpiiri ja tsemppaava ilmapiiri oli aina läsnä (epäonnistumisesta ei ikinä nälvitty ja aina tuli joku hätiin). Lasta meillä ei vielä ole, mutta aion luultavasti aloittaa vauvateatterin, kun lapseni siihen ikään tulee.

 

Mun mielestä on ihan esteettisestikin kaunista, että korvat eivät hörötä mihin sattuu, jos hörötyksen huomaa siis SELKEÄSTI. Ei se, että puolustaa leikkausta ja veisi lapsen leikkaukseen, tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi tuntee olonsa vialliseksi ja huonoksi. Asiasta täytyy osata keskustella lapsen kanssa. Enemmän se lapsi kärsii luultavimmin tulevaisuudessa niistä höröttävistä korvistaan, kuin leikkauksesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä mietteistä, jotka voi ehkäistä puhumalla asiasta paljon.

Eräältä tuttavaperheen lapselta leikattiin hörökorvat, ja lapsi oli silminnähden onnellinen leikkauksen jälkeen, ja luulenpa, että on vielä onnellisempi asiasta nyt 15-vuotiaana.

Nonii , varsinkin jos korvat on eriparia.