Hoitoihin/tutkimuksiin ensikertalaisena alkuvuodesta 2011

No niin ovulaatio bongattu ja se tuli TORSTAILLE!!!!! :headwall: Soitin sitten lääkäriin eilen ja tulimme siihen tulokseen kun nämä ovulaatiot on turhan tarkkoja tulemisetsta (eli torstaisin) en pääse siirtoon ollenkaan jos ei keksitä muuta vaihtoehtoa. Eli seuraavat vuodot kun alkaa alan käyttämään estrogeenilaastareita ja keltarauhashormooneja 9kk ajan joka päivä. Mikäli raskaus saa alkunsa näiden kanssa, vähennetään sitten noita hormooneja... että tällain taas.

Nyt sitten katoan taas 2,5viikoksi häämatkalle ja takasin tultaessa alankin käyttämään näitä laastareita ja hormoneja :)

Nähdään silloin pusut ja halit kaikille ;)
 
Heippa taas kaikki! Lomat on lusittu ja arki koittanut..

Ensinnäkin lämpimät onnittelut Pinkku aviosäädyn muuttumisesta!! Hienoa, että häät sujuivat hyvin! Toivottavasti teillä on ihana ja rentouttava häämatka, kuulumisia odotellessa :)

Nyppy voi sinua, kun et vielä osaa nauttia raskausajasta. Jospa se tulisi sieltä pikku hiljaa?! Niin hienoa kuulla, että np-ultrassa kuului vain hyvää ja että se kaikkein kriittisin kolme ensimmäistä kuukautta on nyt takanapäin! Oletteko jo alkaneet konkreettisia asioita tekemään vauvan saapumisen suhteen esim. hankkimaan varusteita ja järjestelemään kotia uutta tulokasta varten? Sekin vois auttaa siihen omaan fiilikseen? :hug:

Tillu niin upeeta, että vauva on edelleen masussa ja voit hyvin! Eipä siihen laskettuun aikaankaan enää pitkä matka ole :heart:

Mä soittelin tänään klinikalle ja ilmoitin meidät ivf-jonoon. Hoitaja ei osannut tarkemmin sanoa, kuin että ehkä jotain puoli vuotta on jonon pituus. En usko, että ivf:stä meille välttämättä paljon hyötyä on, mutta päädyttiin nyt siihen ratkaisuun kun saan oviksen aikaan niillä yrteilläkin (viime viikolla taas plussa ovistestiin). Eli syksy mennään pelkästään yrteillä ja akupunktiolla ja oon oikeastaan tosi iloinen, ettei tarvitse enää vähään aikaan ravata kesken työpäivän klinikalla ja keksiä aina kollegoille joku selitys et mihin olen menossa.

Lisäksi olemme ottaneet sellaisen uuden askeleen elämässä, että perjantaina meillä on ensimmäinen adoptioneuvonta-aika! Huhtikuusta saakka ollaan oltu adoptioneuvonnan listoilla ja nyt itse neuvonta sitten alkaa. Toiveena siis saada edelleen biologinen, mutta sen lisäksi haluamme ulkomaalaisen adoptiolapsen :) Toki odotus tulee varmasti olemaan hermojaraastavaa aikaa, mutta jotenkin se tuntuu nyt paljon varmemmalta vaihtoehdolta saada lapsi kuin nämä typerät hoidot ja kuukausittaiset pettymykset. =)
 
  • Tykkää
Reactions: Nyppy ja Pinkku-84
Pinkku ihanaa lemmenlomaa teille :heart: olette varmasti jossain tosi kaukana ja tosi lämpimässä :) Toivottavasti sellanen sanahirviö kuten "lapsettomuus" ei käy edes sun mielessä loman aikana!

Kultapuro hieno juttu, varmasti teidän päätös on juuri se oikea. Minä nyt tietysti olen ivf:n puolesta puhuja, koska ilman sitä meille ei pienokaista olisi tulossa.
Onnea adoptioneuvonnan alkamisesta! :flower: Olen itse ihan nuoresta vastaavaa ajatellut vaihtoehtona... vaikka siis biologisia lapsia olisikin. Mies ei vain ikinä syttynyt ajatukselle, hänen pelkonaan on suomalaisten rasistiset asenteet, koulukiusaaminen ja traumat, joita lapsella mahdollisesti on. Hattua nostan teille ja ratkaisuillenne :) Huippu homma :kiss: Toivottavasti syksyn aikana myös ilmestyy yllätysluomuplussa testiin ;)

Mitä muille kuuluu?

Tillulle tsempit ja voima:hug: Käyhän kertoileen uutisia kun ehdit ja jaksat :)


Me saatiin seulonnan tulokset tuossa joku aika sitten (viimeinkin!) ja suureksi ihmeekseni selvisimme ilman mitään hälyyttävää :O

Vuoto alkoi taas, joten varpaisillaan hiivitään edelleen ja pidätetään hengitystä :x Doppleri on se joka mut pitää järjissäni, sen avulla tiedän että pienellä silti kaikki hyvin. Olen yrittänyt psyykata itteäni tässä pelossani ja sallinkin itseni nyt raskausajan hermoilla, koska olen sen ansiota valppaampi pitämään pienestä masuasukista huolta. Mutta itse pelkohan on seurana tästä hetkestä elämäni loppuun asti, eihän se pääty synnytykseen... ja sen takia mun pitää opetella käsittelemään sitä. Henkisesti en kuitenkaan kestäisi pienen kuolemaa ja pelkään tuota vuotoa, olenhan jo ihan korviani myöten rakastunut.

Kultapuron jutustelu sai mut miettimään asioita taaksepäin. Ajatella, että meidän seitsemäs alkio toi vasta tulosta, seitsemäs! Siis käytännössä siinä on ehkä mun vuoden munasolut, ei ikimaailmassa tässä tilanteessa oltais ilman ivfää. Siitäkin olen vakuuttunut, että nuo kuusi muuta olivat ressukat jotenkin niin huonolaatuisia, ettei niillä ollut mahdollisuuksia elämään. Mitään en kadu ja hirveästi toivotan voimia ja rohkaisen muita, jotka tän tien valitsee tai "sille joutuvat". Ihanaa päästä jännittämään muiden onnistumisen puolesta ja tsemppaamaan :heart: on paljon mahdollista, että myös itse olen samassa tilanteessa taas joskus. Tällä hetkellä itse uskon ivfään kuin kallioon ;) ja olen vakuuttunut, että se auttaa tulevaisuudessa yhä useampia ja useampia pareja, jotka omasta nyytistä haaveilevat.
Olisi ollut ihanaa, että Murunen olisi saanut alkunsa "tavallisesti", mutta mitä sillä on lopulta merkitystä mihinkään. Tämä ei tule vaikuttamaan hänen elämäänsä paljoakaan, korkeintaan niin, että hänet hukutetaan rakkauteen ja hellyyteen, kauan kaivattu kun on :D

Anteeksi nyt kauheasti tämä jaarittelu :D kunhan joutessani nyt jutustelen kaikkea mieleen tullutta :)

Ihania syksyisiä päiviä toivon kaikille ja plussia testeihin
 
Kultapuro Onnea adoptioneuvonnna alkamisesta! Mua jäi mietityttämään, että miten voitte olla samaan aikaan ivf-jonossa ja adoptioneuvonnassa? Kun oon moneen kertaan kuullut, että lapsettomuushoidot täytyy olla ohi ennen kuin voi aloittaa adoptioprosessin. Hieno juttu joka tapauksessa, että olette pääseet neuvontavaiheeseen, tsemppiä odotteluun ja yllätyksellisiä plussatuulia =)

Pinkulle paljon onnea rouva-säätyyn siirtymisestä :) Ja tsemppiä jatkoon hoitojen kanssa!

Nyppy Oon aika tylsä nyt, mutta sanon ihan suoraan, ettei se huoli välttämättä katoa koko raskausaikana eikä raskaudesta osaa nauttia missään vaiheessa. Meillä poksuu ylihuomenna rv30 ja edelleen huoli on valtava enkä uskalla ajatella, että meille vauva tulee. Toki doppleri ja liikkeiden tunteminen helpottavat ja lieventävät huolta, mutta välillä aina iskee pelko, ettei kaikki suju hyvin tai mietityttää liikkuuko vauva tarpeeksi tai onko se kasvanut tarpeeksi, onko lapsivettä riittävästi jne. Tuntuu todella epäreilulta, että ensin on kärsinyt lapsettomuudesta ja keskenmenoista ja sitten ei pysty nauttimaan raskausajasta, kun se vihdoin on käsillä. Täytyy vaan mennä päivä kerrallaan ja valaa itseen uskoa, että tällä kertaa onnistuu. Pieniä hankintoja olen uskaltanut tehdä vasta joskus rv25 tienoilla, esim. vaunut on edelleen hankkimatta. Ei tullut mieleenkään ostaa vaunuja viikolla 9, kuten jotkut tuolta meidän marraskuisten pinosta teki. Toki yritän olla iloinen ja onnellinen, että nyt ollaan tässä pisteessä, ja lopultahan pääsimme melko vähällä, mikäli vauva tällä kertaa kotiin asti tulee. Uskotaan Nyppy, että teillä kaikki sujuu hyvin, kun kriittisimmät viikot on jo ohitettu. Toivottavasti ilo ja onni vielä raskauden etenemisen myötä löytyvät :heart:

idylli kohta rv30
 
Viimeksi muokattu:
Idylli osuit kysymykselläsi naulan kantaan. Meidän tilannehan oli se, että adoptioneuvontaan ilmoittautuessamme kerroimme hoidoistamme täysin avoimesti ja vakuutimme haluavan adoptiolapsen myös siinä tapauksessa, jos hoidot tuottaisivatkin meille biologisen lapsen. Pääsimme neuvontajonoon ja henkilö langan toisessa päässä sanoi, että neuvonta voidaan käydä hoitojenkin aikana ja prosessi keskeytetään siinä vaiheessa jos tulen raskaaksi ja mikäli haluamme neuvonnan jälkeen jatkaa hoitoja niin papereitamme ei vielä lähetetä kohdemaahan. Tässä luulossa siis odotimme eilistä neuvontaamme puolisen vuotta ja kävimme parissa adoptioinfossa, sekä valmistauduimme henkisesti tulevaan neuvontaan.

Eilinen neuvontakäynti olikin sitten aikamoinen järkytys, kun meille sanottiin että meidän täytyy ensin katsoa hoidot kokonaan loppuun ja vasta sitten voidaan siirtyä adoptioneuvontaan. Eli prosessi keskeytettiin siihen. Ymmärrän kyllä heidän pointin siitä, miksi molempia ei voi tehdä yhtä aikaa, mutta harmittaa tosi paljon että meidät otettiin neuvontajonoon. Olisi ollut niin paljon helpompi puoli vuotta sitten lykätä adoptioprosessia kuin nyt, kun on ehtinyt jo ajatella asioiden menevän eteenpäin :'(
 
Hei vaan kaikki :wave:

Kesä taitaa olla ohi ja IVF nro 2 alkamaisillaan.. Mutta siis töiden merkeissä meni minun kesäni, joten sateinen kesä ei ollut niin huono juttu :D



Voi harmistus Kultapuro :hug: Minäkin hieman ihmettelin tuota hoito-adoneuvonta juttua, mutta olipas kyllä ilkeästi tehty että etteivät heti sanoneet ettei onnistu! Hieman risuja adoptiotoimiston (?) ristiriitaiseen toimintaan/tietojen kerrontaan :mad:
Eihän sitä tiedä josko sinun kroppa rupeaa toimimaan ettei sinne IVFään koskaan tarvitse mennä, ainakin näyttää lupaavalta tuo vaihtoehtohoito :) Tsemppiä!

Pinkku Onnea rouvalle! :flower: Oli varmasti hieno päivä :) Ja takuulla oli mahtava häämatka ;)

Jännä tuo että siellä teidän hoitopaikassa on tosi tiukka raja tuolle siirrolle oviksesta :O Meille sanottiin että vaihteluväli voi olla 2-5 päivää oviksesta se siirto. Mutta hyvä kuitenkin että asialle nyt sitten seuraavan kerran tehdään muutos ja pääsette siirtoon, vaikka tosin helpompaahan se olis ollut jos ois ilman ylimääräisiä siirto onnistunut. Jäämme odottelemaan häämatka kuulumisia :)

Idylli En voisi minäkään kuvitella ostavani mitään jo rv 9, jos joskus raskaana olen. Joskus nuita odotusketjuja lueskelen, niin tulee vaan sellanen huhhuh meininki joidenkin nimimerkkien kohdalla, näköjään se on vaan että joillain ei ole huolen häivää eikä varjoa elämässä/odotuksessa.. Oisko se sitten helpompaa mennä niin? En tiedä ja tuskin koskaan tulen tietämäänkään moista olotilaa. Hyviä vointeja sinulle loppu kymppiin! :)

Nyppy Ihanaa että vauva siellä kasvaa ja voi hyvin :heart: En väheksy yhtään sitä pelkoa jota kannat ja se vuotelukaan ei varmasti yhtään tilannetta helpota! Neuvola/lääkärikään ei tiedä siis mistä se vuotelu johtuu?

Tuo, "Olisi ollut ihanaa, että Murunen olisi saanut alkunsa "tavallisesti", mutta mitä sillä on lopulta merkitystä mihinkään. Tämä ei tule vaikuttamaan hänen elämäänsä paljoakaan, korkeintaan niin, että hänet hukutetaan rakkauteen ja hellyyteen, kauan kaivattu kun on", on vaan niin hyvin sanottu ja näinhän se on! Jossain blogissa oli lainattu jostain leffasta tekstiä: Ihmiset puhuvat siitä, kuinka he suunnittelevat perheensä, mutta useimmat vauvat johtuvat alkoholista tai ehkäisyn puutteesta. He ovat vahinkoja. Vain he, joilla on vaikeuksia saada lapsia, suunnittelevat heidät. Ihana ajatus :)

Voimia Nyppy ja taitoa pelkosi käsittelyyn! :hug:


-Minulla (vai pitäskö sanoa meillä?) alkaa sumut huomenna! Voisin sanoa että jopa innolla odotan moista :LOL: Mutta nyt minä hippasen heppasen selkään ulkoilemaan :D Pallaillaan!
 
Yritin jo eilen kirjoittaa, mutta se jäi kesken, joten kokeillaan nyt uudestaan :)

Kultapuro :( olipa inhottavaa, etteivät kertoneet tuosta teille jo heti alkuun! Harmittaa kyllä teidän puolesta :( Voimia pettymyksen käsittelyyn ja hoidon odotteluun :hug: Odottavan aika tosiaan on pitkä, mutta jospa se vajaa puoli vuotta menis nopeaa...

Pinkku oletko jo palaillut reissusta? Oli varmasti mahtava matka... ooih, ihan vihreä olen kateudesta
;)

Idylli on asian ytimessä! Mä en kans usko, että kykenen ilman pelkoa elämään täysin missään vaiheessa. Olenkin ajatellut, että sen kans on vain pystyttävä elämään ja samalla olemaan onnellinen niistä pienistä hetkistä silloin, kun kaikki on hyvin. Enkä todellakaan ole vielä katsellut vaunuja, se tuntuu jotenki ihan kummalliselta jo ajatuksena :) Olen myös ajatellut, että nyt pelkään keskenmenoa ja kohtukuolemaa, sitten pelkään synnytystä. Seuraavaksi valvon nukkuvan vauvan vierellä hengitystä, pelkään hänen lyövän päänsä ensiaskelilla, juoksevan auton alle, kaatuvan pyörällä, joutuvan väärään seuraan jnejnejne. Tuo lista lienee loputon :) Vanhemmuus lienee täynnä huolta ja pelkoa, mutta myös iloa, onnea ja rakkautta, jotka kulkevat koko matkan käsikädessä. Se lienee asia, jonka kanssa joutuu elämään kun tämän tien valitsee. On vain yritettävä elää enempi hetkessä ja nauttia siitä, eikä murehtia niin paljoa sitä, mitä pahaa huomenna mahdollisesti voi tapahtua.
Ajatella että teillä jo 30 viikkoa kasassa :O Miten nopeaa aika kuluukaan, huh. Masu taitaa olla jo aika iso? :) Jaksuja odotukseen!

Melargia ei kukaan tiedä mistä vuotelu johtuu, mutta nyt se tuntuu taas rauhoittuneen tältä erää.
MUTTA itse olennaiseen...... siis mua jännittää sun puolesta! Ihanaa :D Hirmusti tsemppiä hoitoon! Onko jo oireita sumuista? Koska on punktio? Nollaultra? Pidäthän meidätkin tilanteen tasalla?

Ja siis hetkinen seis... onko mulla mennyt jotain tosi pahasti ohi vain olenko nähnyt unta?! Onko Lumileopardi jo saanut pikkuisen syliin?? :O:ashamed:


Joo siis täällä taas vuotelu hiipui pois, mutta sokerirasituksesta pompattiin. Kiitos ihanan pcosn rasituskoe oli näin aikaisin ja narahdettiin heti, toivotaan nyt vain että korjaus ruokavaliossa auttaa, ettei tarvi insuliinia alkaa piikitellä. Vink-vink vaan teille monirakkulaisille, tarkkailkaa niitä hiilareita myös sitten kun olette raskaana ja muistakaa liikkua :) Mun alkuraskaudessa repsahtanut ruokavalio nyt sitten kostautuu näin, mut en kyllä näe tätä mitenkään kamalana asiana, palaanpahan vain "takaisin juurilleni" ;)

Aurinkoista tiistaita kaikille :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Idylli
Kultapuro Voi että :( Onpas ollut todella outoa toimintaa. Ensin annettu lupa innostua ja sitten vedetty matto alta. Tosi ikävä juttu. Voimia teille ja edelleen toivon niitä yllätyksellisiä plussatuulia teille ja kaikille muillekin :flower:


Tuli tässä mieleen yksi runo, jonka joskus joltain nettisivulta löysin. Se lienee sopiva tämän palstan syntyneille vauvoille ja tuleville vauvoille, jotka köllöttelevät masussa tai vielä odottavat oikeaa hetkeä ilmestyä plussana viivaan :)

Toisenlaiset rakennusaineet

Moni tuntee runon, joka kertoo siitä, mistä pienet tytöt ja pojat tehty on.
Toiset vanhemmat läpikäyvät erilaisen kohtalon.
Mistä rakennusaineksista heidän pienensä tehty on?
Ultra-ajan varaamisista, lääkärillä käynneistä,
pistoksista, peloista, pettymyksistä,
äidin ja isän kyynelistä,
sitkeydestä, periksiantamattomuudesta,
periksiantamattomuudesta silloinkin, kun usko on jo mennyt,
mutta toivon pieni kipinä vielä valaisee.
Näistä aineksista nämä pienet tehty on.
Näistä - ja siitä suuresta rakkaudesta, joka kuitenkin antoi voimia jaksaa,
kun kaikki voimat olivat oikeastaan jo loppuneet.
 
Hippu teki rynnäkön maailmaan tänään 38+6. Vedet meni 8.00 ja samantien alkoi supistaa 2min välein ja kipeästi. Ampparin soitin paikalle -tulivat puol ysin jälkeen. Talla pohjassa kohti Kajaania. Autossa supparit vaan paheni ja tuska oli valtaisa. Kätilö lähti tulemaan vastaan ja ristijärvellä tuli kyytiin. Vähän ennen kymmentä oltiin sairaalalla- olin siellä 4cm auki. Käyrälle makaamaan ja alkoivat soittelemaan anestesialääkäriä paikalle-- no meni reilu tunti ja tutkivat uudelleen-- nyt olinki jo 8-9cm auki,joten mitään kivunlievitystä en saanu. En edes ilokaasua,kun oksentelin koko ajan. Sit alkoiki ponnistuttaa ja ähkin ja puhkin tuskissani- kipu tuntui lähinnä selässä. Mies ehti paikalle 5min ennen,ku Hippunen syntyi. 45min ponnistin. Syntymäaika 12.58 paino 3524g , pituus 50cm ja pipa 34cm. Sitten tulikin paniikki, kun istukka ei irronnut ja alkoi vuotamaan hulluna. Sali täynnä ihmisiä, mua tökittiin neuloilla, 3 painelee mahaa, et saatais istukka irti. No ei se irronnut, vaan jouduin leikkuriin ja nukutuksessa se on sit irrotettu. Verta meni 3,5 litraa. Ite olen nyt osastolla ja saan tipassa verta. Hippu on keskolassa, kun oli ehtinyt kakata lapsiveteen ja vetää sitä keuhkoihinsa. Molemmille menee nyt antibioottia suoneen. Aamulla pääsen keskolaan toista katsomaan. Melkoinen ryykeli on takana. Toinen on kyllä niin suloinen- kun nyt ei vaan mitään pahaa tulehdusta tulisi. T
 
Voi Tillu :heart: :hug: Kyynelsilmin luin sun viestisi. Paljon Onnea koko perheelle :flower: :heart: Pikaista toipumista Sinulle ja Hipulle voimaannuttavia ajatuksia :hug: On ollu ihanaa kulkea kanssasi tämä matka, kiitos, että jaoit sen meidän kanssa :)
Onneksi isä ehti paikalle myös! Itseasiassa, mulla oli mielessä, että jotenkin vastaavasti voisi käydä :ashamed: nimittäin silloin kun äitini on odottanut minua, tarina on pitkälti kulkenut samoja uomia kuin sinulla nyt... tosin häntä ei aikoinaa leikattu. Mutta siis, raskausaika ja synnytys nopeudessaan muistuttaa minun alkutaivaltani :)
Pitkän pojan olette perheeseenne saanut, toivottavasti hän ei saa tulehdusta ja alkaa voimistumaan pikkuhiljaa :heart: ja toivottavasti sinulle synnytys ei ollut kovin traumaattinen! Voimia ja paljonpaljon Onnea!! :hug:
 
Heippa kaikki!

Honeymoonit vietetty, tulimme keskiviikkona takaisin ja nyt taas töissä :) Matka oli todella onnistunut vaikka oli monsuuni aika, vettä tuli alkulomasta ja oli yksi oikein myrskyinen päivä. Muuten sitten 32´c lämmintä.

Myös lääkäriin soitin eilen ja normi kiertoon menee kun olis se laastari pitänyt laittaa 2 vuoto päivänä, en muitenkaan uskaltanut ottaa niitä mukaan kun sanottiin että niistä saattaa tulla veritulppa. Noh ensi kiertoon sitten mikäli sinne joudutaan, ensi viikolla taas bongaillaan ovista :) katotaan meneekö taas torstaille. Joku sitä jo kyselikin että miksi tyksissä niin tarkka toiminta, mulle ilmoitettiin kun alkiot on 2 päivän ikäisiä ja jos torstaina ovis ja tiistaina tehtäis siirto, menee se liian myöhään, maanantaisin ei kuulemma tee kun niillä on munarakkuloiden poimintaa sinä päivänä koko päivän, että näin.

Tillulle HURRRRJASTI onnea pienestä Pojasta :)
 
Kuulostaa Pinkku ihanalta lomalta... eikä siinä sade alkulomasta varmaan ole häirinnyt, saittepahan kuherrella hotellissa :D

Ellei luomuplussaa tule, niin ensikierrossa uutta yritystä sitten :) Hienosti tunnut asennoituneen asiaan... ja kärsivällisesti :)
Lienee polikohtaisia eroja noi siirtojutskat taas. Meillä kun alkio sulatetaan edellisenä päivänä (paitsi ei su), eli on siis 3pv vanha siirrossa ja siten viimeinen mahdollinen siirtopäivä on 5pv oviksesta (lasketaan ovisplussasta 0,1,2...). Tällanen oli just meidän viimeisin siirto :) ...olipas hankalasti selitetty :xmas:

Mutta Plussatuulia ja ihania syyspäiviä :heart:
 
Onnea onnea onnea Tillu pienestä pojasta :flower: Ei ihan helpoimmasta päästä tuo sinun synnytys ollut, pikaisia toipumisia sinne!

Pinkku
kiva kuulla, että teidät häämatka oli sateesta huolimatta onnistunut! Monsuuneista päätellen ette ihan lähellä olleet..? :p Nyt vaan kohti syksyä rouva-nimikkeellä, toivottavasti avioliittonne alkutaival on onnellista aikaa hoidoista huolimatta! :heart:

Täällä elellään kp5 ja alan taas popsimaan yrttilääkkeitä ja ens viikolla akupunktioon. Se taitaakin olla ainut toivo meillä tänä syksynä. Aika alamaissa olen sen adoptiotakapakin jälkeen ollut ja ollaan kovasti mietitty, että pitäiskö mennä tässä välissä ennen helmikuista ivf:ää yksityiselle puolelle kokeilemaan jotain jippoja. Puhuin sen meitä aiemmin yksityisellä hoitaneen lääkärin kanssa puhelimessa ja hänkin oli sitä mieltä, että ivf:llä vaan yrittämään. Ei ehkä kuitenkaan raaskis laittaa niin hirveetä summaa rahaa siihen viiden kuukauden odotuksen takia. Vaikka tuntuuhan se odotus tässä tilanteessa tooosi pitkältä ajalta. Sain Naistenklinikalta kopiot meidän hoitopapereista ja selvästi sain ne haamut r-testeihin niissä kierroissa, joissa limis oli paksuimmillaan. Alle 8mm:n kierroissa ei tärpin tärppiä. Kuukautiset ovat nyt yrttien käytön aikana olleet selvästi runsaammat kuin aiemmin eli täytyy vaan kovasti toivoa josko syksyllä niiden avulla ihmeitä tapahtuisi...

Aurinkoista viikonloppua!! :wave:
 
Munkin puolesta onnittelut Tillulle!:flower:

On joka kerta yhtä upeaa, kun joku onnistuu! :)

Nyppy Onko sun vuotojen syytä arvioitu? Yhtenä vaihtoehtonahan saattaa olla se, että istukka on "majoittautunut" kohdunsuun eteen ja vuoto tulee siitä. Itelläni oli istukka
alhaalla edessä ja kyttäsin tota vuotoa usein.
Meidän Nöpö on tosiaan jo kuoriutunut. Tämä tapautui 25.6. Painoa oli 3,7kg ja pituutta 52cm. Synnytys oli aika kokemus ja lopulta tarvittiin imukuppia, sillä mun voimat ehtyivät enkä jaksanut enää mitään. Mietin edelleen usein, kuinka kiitollinen olen tästä lahjasta minkä oon saanut.

Voimia kaikille!
 
Viimeksi muokattu:
Heissan.

Vaikka olemmekin olleet lapsettomia 08 lähtien, tulee välillä tietämättömyys ja ihmettelyä vastaan. Siispä kysynkin nyt, näkyykö ovulaatiotestissä yhden päivän plussaa vai kaksi päivää? tein pe mielestäni selvän plussan mutta clear blue digi näytti negaa. Eilen tehty ovistesti näytti kans todella vahvaa plussaa joten aloin täsä miettimään kun tänään su oli haalistunut. Että oliko ovis nyt virallisesti eilen??? Huomenna olisi soitto tyksiin ja ilmoittaa ovulaatio päivä. MIKSI TÄMÄ TIETÄMÄTTÖMYYS???? :D johtuuko se siitä että saadaan pitkän odottelun jälkeen pikkuinen kyytiin <3
 
Lumileopardi paljon, paljon Onnea! :flower: :heart: :) Ei ollut sinullakaan helppo synnytys, sen kun vähintään meille hoitojen kautta raskautuneille soisi.... siis että joku asia edes menis kuten oppikirjoissa. No, pääasia että pieni voi nyt hyvin! Onnea vielä kerran :)
Vuodon syy ei ole tiedossa, koska np- ultrassa ei hematoomia näkyvissä ja istukka on edessä. Lääkärien arvaus on, että pieniä verisuonia katkeilee kohdun seinämästä sen kasvaessa. Toivottavasti jatkossa pysyy poissa!

Pinkku siis teillä on siirto tulossa?!! Oi ku jännää :popcorn: joo, ovulaatiotestit näyttää normisti plussaa kaksi päivää, mut voi heitellä tapauksesta riippuen, eli kestää vain tunteja tai sitten jopa kolme päivää. Kannattaa ehkä selittää juurta jaksaen hoitajalle :) hän kyllä tietää siitä miten toimia. Meillä siirron kannalta olennaisin päivä on se eka plussapäivä, josta aletaan laskeen (eka plussapäivä = 0)... näin siis meillä. Kerrohan sitten tilannetietoja! Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Pinkku-84
Nyppy: ei sillä ollut kuulemma väliä oliko pe vai la :) Huomenna olis tyksiin meno sitten. Ihmettelen kuitenkin kun liuska näytti selkeää + ja digitesti negaa, lauantaina oli kuitenkin myös ihan samanlainen viiva. Digitestit kuitenkin on ihan uusia.
 
Kultapuro Voi että :( Onpas ollut todella outoa toimintaa. Ensin annettu lupa innostua ja sitten vedetty matto alta. Tosi ikävä juttu. Voimia teille ja edelleen toivon niitä yllätyksellisiä plussatuulia teille ja kaikille muillekin :flower:


Tuli tässä mieleen yksi runo, jonka joskus joltain nettisivulta löysin. Se lienee sopiva tämän palstan syntyneille vauvoille ja tuleville vauvoille, jotka köllöttelevät masussa tai vielä odottavat oikeaa hetkeä ilmestyä plussana viivaan :)

Toisenlaiset rakennusaineet

Moni tuntee runon, joka kertoo siitä, mistä pienet tytöt ja pojat tehty on.
Toiset vanhemmat läpikäyvät erilaisen kohtalon.
Mistä rakennusaineksista heidän pienensä tehty on?
Ultra-ajan varaamisista, lääkärillä käynneistä,
pistoksista, peloista, pettymyksistä,
äidin ja isän kyynelistä,
sitkeydestä, periksiantamattomuudesta,
periksiantamattomuudesta silloinkin, kun usko on jo mennyt,
mutta toivon pieni kipinä vielä valaisee.
Näistä aineksista nämä pienet tehty on.
Näistä - ja siitä suuresta rakkaudesta, joka kuitenkin antoi voimia jaksaa,
kun kaikki voimat olivat oikeastaan jo loppuneet.
IHANA runo, mä pillitän täällä ruudun toisella puole, kun tätä lueskelin. Tuli niin meidät kaikki mieleen tästä runosta. :|

Miten muuten saan muokattua tuonne yleiseen juttuun kun on vaan se 1.ivf.... niin ton 1.pas 09/12??
Nyppy opetti sen joskus, mut oon jo unohtanu :)

Muuten Nyppy, Oliko teidän alkio 8-soluinen?
 
Viimeksi muokattu:
Pinkku paljon Onnea kyytiläisestä ja pienelle tarrasukkia!! :) Onko millanen olo?
Saat muokattua listaa valitsemalla Lainaa -> poista alusta ja lopusta "Quotet" -> muokkaa haluamasi kohta ja Lähetä.

Minä en itseasiassa tiedä (tai muista) meidän alkion solumäärää tässä viimeisimmässä siirrossa, mut se oli Top (Montako solua on 2 tai 3pv vanhalla, joka ei ole menettänyt niitä yhtää? 8?)

Mikä on Melargian tilanne?

Peukutuksia teille d:)b
 

Yhteistyössä