Huhtikuiset 2018 helmi-huhtikuussa

@Lellu83 Hyi hell..... Tuo sinetöi viimeistään sen että jo pakkailemaani sairaalakassiin lähtee tarpeeksi monet OMAT sukat.

@Korallikala lle ja pienokaiselle tsempit täältä että pääsette pian jo kotiin. Onko sinivalohoitoa lukuunottamatta kaikki mennyt hyvin? Entäs @Sano Pirkka ? Eikös teillä molemmilla ollut esikoiset kyseessä?

Täällä ähkiminen jatkuu... eilen kävelin koiran kanssa huiman ~3km:n iltalenkin ja totesin että seuraavan kerran synnytyksen jälkeen. Oli melko kipeä yö ja hyvin vahvat vibat on koko ajan ettei tässä enää yhdessä kasassa kovin pitkään olla... jos edes ensi viikkoon saakka niin saisin sen 37 viikkoa täyteen.

 

Kiitos kysymästä @Jullapulla Hyvin on mennyt. Vähän on lisämaitoja jouduttu antamaan, kun alussa ei tietysti ollut maito noussut ja vauvakin bilirubiinien takia vähän laiskempi syömään. Nyt maitoa riittää ja toivon että saataisiin lopettaa lisämaidot ja muutenkin pakotettu 3 h välein ruokinta, ja siirtyä kokonaan vauvantahtiseen imettämiseen. Neiti syö kyllä hyviä määriä kun saa tehdä sen rauhassa, mutta nyt sinivalon takia on pitänyt rajoittaa syöttökertoja lyhyemmiksi, jolloin syöttöpunnituksen tuloksetkin on heikompia. Jos saisi omaan tahtiin syödä, niin oltaisiin ihan varmasti jo riittävissä tuloksissa.

Äsken syöttäessä olin katsovinani, että keltaisuus olisi jo vähentynyt, toivottavasti! Jos saadaan pian lopettaa sinivalo ja pesiä ihokontaktissa loppupäivä, niin varmaan saadaan syöttöpunnituksetkin kohdalleen ja päästään kotiutumaan ilman rajoitteita. Hirveän ihana ja tyytyväinen lapsi tuo vaikuttaisi olevan. Viihtyy onneksi hyvin nukkuen myös muualla kuin mun lähellä, kohta on vuorokausi pulkassa tuolla valon alla ja ehkä 15 min meni yöllä kitistessä, muuten nukkuu rentona sammakkona kuin olisi solariumissa. Toivottavasti pysyykin noin, että osaa nukahtaa myös yksin, arjen kannalta helpompaa varmasti. Huonekaverin vauva alkoi parkua aina, kun se siirrettiin pois sylistä, onneksi meillä ei ole sellaista tai olisi vielä vaikeampi jaksaa.

Äsken kävi labrahoitaja ottamassa vauvasta miljoonannen verikokeen, raasun kantapäät on jo ihan rei'illä! Hänen tiedoissaan näkyi kuulemma myös jo vauvan henkilötunnus, kylläpä sekin on tullut nopeasti.

 

Haha ihana @Korallikala tuo solarium-sammakko! Mikäs siinä "rannalla" pötkötellessä, kukapa ei pikku Kanarian lomasta nauttisi.
Kuulostaa ihanalta tyypiltä, toivottavasti tosiaan saatte aloittaa hommat pian vauvan tahdissa. Kuulun kyllä samaan koulukuntaan.. toki ymmärrän että jos on hoitotoimenpiteitä niin sitä ruokailutahtia kellotetaan mutta muuten ois/on kyllä ihanaa mennä just niinku bebe haluaa. Sitä täälläkin odotellessa! Onko teillä siis tietoa milloin pääsisitte kotiin..?

 

@Jullapulla Verikokeesta alkaa olla kaksi tuntia, joten tulosten pitäisi olla kai jo valmiit. Vartin päästä otetaan päivän alaston paino, jospa samalla saan kuulla labratulokset. Jos arvo on edelleen korkea tai jopa noussut, niin mun pitänee hakeutua optikolle, koska vauva on mielestäni jo selvästi vaaleampi. Toivottavasti ei ole vain toiveajattelua. Suoraan valon alta ei pääse kotiin, mutta ei mua haittaa täällä vielä joitain tunteja viettää, jos kuitenkin tänään päästäisiin. Mieluusti ennen päivällistä, koska listalla on janssoninkiusausta, mitä en voi sietää.

Aamuvuoron hoitaja lupasi myös lastenlääkäriltä kysyä noista syötöistä, jos saisi edes välejä pidentää neljään tuntiin. Enemmän mua rassaa noi lisämaidot, täällä sairaalassa ne nyt on helppoja toteuttaa kun on lypsyhuone ja jääkaappi täynnä luovutettua äidinmaitoa, mutta kotona ei ole pumppua eikä mitään. Mieluusti kuitenkin sitten omaa annan, jos tarvitsee. Mutta mieluummin työntäisin pelkkää tissiä suuhun vaikka joka toinen tunti, jos sitten ei tarvitsisi kikkailla pullojen kanssa mitään. No, kaikki aikanaan, kaipa sekin selviää.

 

Selviää varmasti ja kyllä ne äitiäkin kuuntelee noissa asioissa. Minäkin pidän täällä peukut pystyssä että valohoito on tepsinyt! Se on hyvä että viihdyt(te) siellä, minä myös olen tykännyt tuon Kysin palveluista ja henkilökunnasta vauvahommissa joka kerta. Myös huonekaverit sattuneet enemmän kuin tilaukseen... eräänkin kanssa odoteltiin (esikoisen kohdalla )yhdessä avautumisvaiheessa järkyssä kipulääkepöllyssä keskellä yötä ja mietittiin minkä drinkin ottaisi jos nyt joku tulisi kysymään!Ei muuten tullut... jännä juttu. Yököt vaan päivitteli että koettakaa nyt hyvänen aika nukkua kun on synnytykset edessä...

 

Jos kuvan liittäminen onnistui, niin siinä on meidän solarium-sammakko. Ja hyviä uutisia, kontrollissa bilirubiinit laskeneet entisestään! Huomenna aamulla vielä kontrolloidaan, että pysyvät laskussa vaikka vauva ei ole enää valon alla. Kunhan siis painokin olisi nousussa, niin päästään huomenna kotiin. Vauva ehkä kuuli kun sanoin tuosta, sillä syötin sen 3 h rytmin mukaan ja reilun puolen tunnin päästä hän heräsi uudelleen tankkailemaan 45 minuutiksi. Toivottavasti siis aamulla on vihdoin hyvä nousulukema vaa'alla.

Nukun tämän yön yksin, vauva lähti toimistoon kätilöiden hoitoon. Olin aamupäivällä aika väsynyt ja rikki, ja silloin vuorossa ollut kätilö sanoi, että olisi kyllä tärkeää munkin saada nukuttua. Siispä vauva on yön seuraavat pari syöttöä siellä ja mä saan nukkua ehkä jopa 7 h unet. Ei kyllä ihme että väsyttää, olen nukkunut kunnon yöunet viimeksi viime viikolla ke-to, ja sen jälkeen vain lyhyitä unia, max 4 h pätkiä. Äitiyshormonit on kyllä ihmeellinen asia, kun valvomisesta huolimatta oon ihan suht skarppi. Ah, nyt nappaan nukahtamislääkkeen ja painan pään tyynyyn, ihanaa!

Tuleekohan tähän ketjuun pääsiäisyllätyksiä tai aprillivauvoja, jännä nähdä.

 

Meillä on miesflunssa.
Ei varmaan tartte avata aihetta sen enempää...
Voi mennä hetki ennenkuin ehdin tänne päivittämään kuulumisia...

 

Paljon onnea vauvansa saaneille

Maaliskuinen vauva syntyi meillekin tänä aamuna. Torstaina vauvan painoarvio oli 3,9kg ja sen sekä oman synnytyspelkoni vuoksi alettiin saman tien käynnistää cytoteceillä. Alkuun kaikki meni hienosti ja synnytys eteni hitaasti mutta tasaisesti. Loppua kohti alkoi mennä kaikki pieleen kun synnytys junnasi paikoillaan yli 12h ennen kuin alkoi taas edetä.. sinä aikana epiduraali, pcp eikä mikään puudutus auttanut vaan kipu oli 24/7. Mulla alkoi kuume nousta ja infektion vuoksi ei sitten enää voitu odotella joten sektiopäätös tehtiin ja poika tuli maailmaan viime yönä

Painoa ei sitten ollutkaan lähellekään mitä painoarvion mukaan olisi ollut, vähän pienempi kaveri tuli. Vähän harmittaa etten saanut alakautta synnyttää ja tämä sektiosta toipuminen huolettaa, mutta ihanaa että vauva on nyt täällä! Hän on niin ihana ja kovasti odotettu

 

Lämpöiset onnittelut @paperikirahvi90 ! Pääasia että pieni ihme on viimein sylissä ja sinunkin toipuminen varmasti sujuu hyvin kun vaan apua ja lepoa saat.

@Sano Pirkka Osanottoni ja tsemppihalit ihan vaan sulle. Tiedän todella omakohtaisesti mitä se voi olla... täällä sentään älysi mennä lääkäriin kun sai jumalattoman tärykalvon tulehduksen mutta kyllä sitä edelsi semmonen mongerrus ja valitus että meinasi järki mennä...

@Korallikala Kuulostaapa hyvältä!! Minäkin nukuin rauhassa viime yönä (tosin jäi unet vähän vähiin silti kun oltiin kavereilla saunomassa) kun minun porukat otti pikku-ukot sinne yökylään touhuamaan. Jos lähtisi hakemaan energiaa tuosta auringosta ulkoa.... ihan kävelylle, toisin kuin aiemmin uhkasinkin että nyt loppui.

Se on muuten HUHTIKUU!!!!!!

JP& "V" 36+4

 

Töttöröö... mä täällä jatkan yksinpuhelua...
Eilen käytiin sitten käyrillä kun kovin hiljaiseksi meinasi tyyppi su illan, sitä seuraavan yön ja aamun aikana käydä. Soitin päivystävälle kätilölle ja sanoi että tulepa näytille. Liikkeitä saatiin kuitenkin ja lääkäri ultrasi 3kg:n pötkylän tuolta ja kaikki virtaukset ym kunnossa. Eli nyt vaan odotellaan...

Tänään on nyt sitten jomotellut jalkoja (??) Ihan huolella ja maha tyhjenee... en edes uskalla miettiä ennakoiko mitään vai kuvittelenko vain. Onhan tää nyt perin "outoa" jos kohta mennään ja tänään 36+6... Äijät syntyneet kuitenkin molemmat sillon 39+1. Mihin tää säntillisyys nyt oikein katoaa???

Onko täällä kukaan enää "linjoilla" vai hiljeneeköhän koko ketju...

 

Kyllä täällä käydään yön pitkinä tunteina välillä vilkaisemassa

Pikkumies pistää pään ja maailman niin sekaisin etten oikein tiedä mitä sitä näpyttelisi. Poika on nyt siis viikon ikäinen ja ekan viikon oli hyvinkin rauhallinen ja tyytyväinen. Viime yö olikin sitten sellaista huutoitkua että pääsin nukkumaan seitsemältä aamulla. Jee. Yö oli tyyliin: tissillä-sylissä-äp-laatikkoon-huutoitku-syliin-tissiä-laatikkoon-huutoitku-tissiä-huutoitkua-tissiä jne.
Jossain vaiheessa hoksasin laittaa pojan kevyesti kapaloon ja boxiin niin siihen simahti heti.
Äsken lueskelin vastasyntyneen mahalaukun koosta, niin viinirypäle (1vrk) on nyt luumu (1vk).

Tsemppiä ja jaksamisia kaikille h-hetkeä vielä odottaville. Antakaa tilanteen ja fiilisten viedä, se menee kyllä omalla painollaan. Mä konttasin ja makasin ja tein ties mitä isolla jumppapatjalla joka oli laitettu lattialle. Antakaa vaan mennä, kyllä ne kätilöt on nähny ihan kaiken.

Olen kirjoittanut synnytyskertomusta jonkun neljä sivua nyt. Teen kyllä pienen yhteenvedon sitten kun ehdin.

Jatketaanko sitten jossain vauvaryhmä -puolella? Ajattelin pysytellä teidän huhtikuisten joukossa kaikesta huolimatta.

Onko siellä fb -puolella enemmän keskustelua? Harmittaa kun en sinne liittynyt (ollaanko siellä koko omalla nimellä vai jotenkin muuten puolianonyymisti?)

 

Mäkään en ole facessa (ts. olen mutten siellä ryhmässä...) mutta mielelläni jutskailisin sitten jatkossakin teidän kanssa. Mikseipä sitä toisaalta voisi siellä facebookissakin turista jos esim joku huhtikuisten ryhmä vaikka kyhätään sitten pystyyn...

Voi että, noita öitä ei enää muistakaan! Tosin, meidän äijät oli aika hyviä yönukkujia jo ihan vauvanakin (kuopuksen masuvaivoja lukuunottamatta) joten voi olla ettei ihan kaaosöistä ole (vielä!!) kokemustakaan. Mutta äkkiä se siitä helpottuu kun rutiinit ja oma tyyli löytyy. Itse olen pitänyt parhaana vaalittavana "yövinkkinä" sitä että seurustelu ja valaistus minimiin, teitpä mitä tahansa. Äkkiä tottui vauvatkin siihen ettei tuosta saa juttu-/seurustelukaveria yöaikaan vaan sitten aamulla on sen aika.

Mitkäs sulla oli nyt tarkalleen ne viikot kun poitsu syntyi?

 

Tsemppiä @Jullapulla toivottavasti pian on jo käärö sylissä minulta meni aamulla lapsivedet ja nyt sitten odotellaan, että lähtee tapahtumaan!

 

Kiitos @Bluebelle ja sulle myös sinne nyt hurjat tsempit!!!! Milloin sinulla on laskettu?

 

@Jullapulla la olisi vasta 27.4., eli melkoinen yllätys oli vesien meno jo tässä vaiheessa. En jotenkin vieläkään käsitä, että nyt se vauva sitten oikeasti tulee ihan parin päivän sisään, apua! Supistukset ovat kyllä vielä niin kevyitä, että odottelua on vielä pitkään edessä. Palaan tänne sitten raportoimaan tilannetta sen edistyessä Nyt pitäisi varmaan malttaa nukkua, mutta kun ei vaan pysty!

 

Mä itseasiassa etsinkin sun laskettua tuolta ketjusta... Kun täällä siis toinen yökyöpeli... närästää niin maan helvetisti etten pysty olemaan vaakatasossa ja rennien ottaminen alkaa kohta oksettaa sen verran että taidan jättää ottamatta...

Se on jännää ja tiedän, ei tosiaan osaa nukkua! Samalla tavalla alkoi mulla esikoisen synnytys ja kun kätilö sanoi että mene vaan nukkumaan niin tuijotin sitä puhelinta ihan typertyneenä että mitä hittoa, nukkumaan, mähän SYNNYTÄN!!! Siitä meni siis yli 2 vrk että poika oli maailmassa. Mutta kyllä ne sinut sinne pian ottaa joten koeta edes köllötellä, sekin kerää voimia.

Mitähän tästä yöstä tulee tosiaan kun jalat ei meinaa paikallaan pysyä ja vatsalaukun sisältö on vähän väliä suussa...ehkä täälläkin alkaisi tapahtumaan.

 

Viikonloppuna olo oli sellainen etten halunnut lähteä kotoa oikeastaan yhtään mihinkään. Pakkasin kaikki kassit ja pussukat viimeisen päälle valmiiksi ja koko viikonlopun oikeastaan vaan söin syömästä päästyäni. Mikään ei riittänyt. Jopa yöllä kävin vetämässä milloin rahkaa, milloin mämmiä. Kaikki upposi. Kaiken lisäksi nukuin tosi hyvin ja paljon. Vähän saattoi olla myös pinna kireellä ja olo jotenkin jännittynyt.

Maanantaina 26.3 kun heräilin siinä kymmenen jälkeen, ison mahani kanssa kylkeä kääntäessä kuului / tuntui pokspoks tai naksnaks. Nousin kuitenkin normaalisti ja menin vessaan ja tämän lyhyen matkan aikana pikkuhousut olivat ihan vähän kastuneet. Laitoin siteen ja vähän vielä unenpöpperössä jäin odottelemaan mitä tapahtuu. Mieskin tuli töistä kotiin ja siinä sitten kohta tajusin että vettä valuu lisää. Mies oli kovaa lähdössä kauppaan ja asioille mutta kielsin lähtemästä yhtään mihinkään. Lapsivettä valui koko ajan, joten soitin synnärille jossa käskivät lähteä pikapuoliin tulemaan paikan päälle. Aamupuuro oli pakko vetäistä (miksi oi miksi tein tämän?) ja lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa. Ajomatkan aikana laskin 10 supistusta ja sen jälkeen lopetin laskemisen. Aamupuuro pyrki ylöspäin. Sairaalassa mentiin ensin tutkimushuoneeseen ja sieltä siirryttiin suoraan saliin, koska olin 4 cm auki.

Olin miettinyt kaikkia kivunlievitysjuttuja, mutta käytännössä mikään niistä ei ollut mun juttu siinä kohtaa tositilanteessa. Amme oli varattu, suihkuun menin mutta tuli kuuma ja siellä oli huono ilma, joten ei vaan pystynyt. Terapiapallon päällä oli vaikea olla. Aamupuuro tuli ylös. Sitten kätilö laittoi ison jumppapatjan lattialle ja siihen terapiapallon, niin siinä sitten nojailin palloon, pyörittelin lantiota, olin kontillani, kyykkyasennossa, makasin siinä (oikeastaan olen unohtanut jo 90% kaikesta siitä mitä tein siinä). Kaikki sairaalakaavut heitin pois koska ahdisti niin paljon väljät ja paksut vaatteet. Ilokaasua vedin ja jossain vaiheessa sanoin että voisi ottaa jotain vähän tujumpaa. Siirryin sängylle, olin 6 cm auki ja sain PCB -puudutteen. Tässä vaiheessa oli mennyt joku pari tuntia siinä salissa.

Vähän tuli hässäkkää puudutuksen laiton jälkeen, kun sydänäänet välillä hävisivät ym. Syy oli todennäköisesti siinä, että pinnit pysyivät huonosti pojan päässä kiinni ja muutenkin kaikki johdot ym. vaan lähti pois kun kääntyilin ja vääntyilin siinä sängyllä supistusten tahdissa.
Kätilöt olivat huolissaan sikiön voinnista ja lääkärikin oli jo tilattu paikalle mutta sitten oli jo pakko ponnistaa. Ponnistusvaihe oli kivuton ja parinkymmenen minuutin jälkeen syntyi virkeä poikavauva.
Joku nirhauma kuulemma tuli.

Sitten sain aamupalaa (pyysin myös väliin jääneen lounaan ja päivällisen siihen mukaan ) . Poika käväisi lämpölampun alla kun syötiin ja saatiin olla salissa vähän turhankin kauan, että mies lähti kyselemään josko me voitaisiin jo siirtyä osastolle.

Avautumisvaihe kesti hieman alle 4 tuntia, ponnistus parikymmentä minuuttia ja kokonaiskesto 4,5 tuntia.
Raskausviikot 38+4.

Mulle jäi tosi hyvä fiilis koko hommasta vaikka ensisynnyttäjäksi homma eteni todella nopeasti. Saatoin ehkä jopa innostua aiheesta. Kätilöt ja hoitajat olivat mahtavia ja olo oli turvallinen koko ajan.

 

Kiitos synnytyskertomuksesta @Sano Pirkka ! Sullahan näyttää menneen kaikki kuin oppikirjasta ja viikotkin ovat olleet jo tosi hyvät muiden synnytyskertomuksia on kyllä kiva lukea kun omakin synnytys on ajankohtainen, tulee tsemppiä siihen, et kyllä tästä hyvä tulee meilläkin

@Jullapulla toivotaan, että sulla ei ole enää pitkä odotus edessä! Närästys on kyllä tympeä vaiva ja häiritsee nukkumista...

Mulla on viikkoja alle 37 niin piti aloittaa antibiootti suoneen 8 h välein. Siitä syystä piti tulla jo tänään illasta synnärille kun muuten olisi mennyt ihan edes takaisin ajelemiseksi, mies menee kuitenkin vielä aamulla töihin. Onneksi sentään aamun ekan käynnin jälkeen pääsin vielä kotiin omaan suihkuun ja keräämään viimeiset tavarat sairaalakassiin. Täällä sitä nyt sitten osastolla pötkötellään välillä käyrillä ja välillä tipassa, eikä ole kyllä mitään merkkejä, että bebeliino haluaisi syntyä supistuksia on välillä, mutta todella surkeita yrityksiä. Lapsivettä on tullut päivän aikana sen verran, että tarviin kohta kanootin ja kello on tosiaan vartin yli neljä aamuyöllä, pitää vissiin vielä yrittää nukkua edes vähän.

 

@Sano Pirkka Kiitos kun jaksoit kirjoittaa kertomuksen! Sehän on tosiaan mennyt kaikkine "kommelluksineen" hyvin ja ensisynnyttäjäksi et ole onneksi kauheen kauan joutunut kärvistelemään. Ja allekirjoitatko sen että kaikki kipu ja muu härväys unohtuu kun saa sen palkinnoista arvokkaimman syliinsä? Itse ainakin nyt jo hymyssä suin muistelen kaikkea sitä (kyllä, ne kätilöt on varmasti nähneet kaiken ja jos opiskelijoita sattuu niin heitä on ainakin "varoiteltu" ) tuskailua ja ihmettelyä ja sumussa höpötystä...

@Bluebelle toivottavasti olet saanut levättyä! Onko ne puhuneet sulle siellä käynnistyksestä..? Tai tehneet kokoarviota tms? Tsemppiä hurjasti!!

 

@Jullapulla kiitos! En ole oikein saanut, mutta se varmaan kuuluu ensikertalaisella asiaan kokoarvio oli viime viikolla 3100 g, joten ihan hyvän kokoinen vauva pitäisi olla tulossa. Käsitääkseni tänään käynnistellään, jos ei ala homma edetä itsestään

 

Aika pian plussatestin jälkeen sanoin miehelle, että tilaan pitkän ja hoikan pojan ja oppikirjamaisen synnytyksen. Kestoksi laitoin 8h ja ponnistusajaksi 10 min. Oikeastaan sain kaikki mitä tilasin.

@Jullapulla Mä olen oikeastaan unohtanut suurimman osan koko päivästä. Ja ajantaju meni ihan täysin. Esim. meiltä on matkaa sairaalaan joku 45 minuuttia, mutta tuntui että se meni ihan yhtäkkiä. Sitten se koko synnytystapahtuma (siitä hetkestä kun menin suihkuun, siihen hetkeen kun vauva syntyi) se tuntuu että kaikki olisi mennyt jossain tunnissa läpi, kun oikeasti siinä meni lähes kolme tuntia. Muistan kun olin siirtynyt sängylle odottamaan sitä puudutusta ja katsoin kelloa, että se on JO yli kolme, että miten se on mahdollista. Osasyy tässä on varmasti se, että mulla oli aika pitkälti silmät kiinni. Keskityin vain hengittämiseen ja sen supistuksen läpi viemiseen. Ja se tosiaan on sellainen että ensin kiivetään mäki ylös ja sitten aletaan laskeutua alas. Sitten tulee tauko eikä satu yhtään.

Nyt musta tuntuu siltä, ettei ne supistukset nyt NIIIIN kipeitä olleet. Mulla ne tuntui yläreisissä, nivustaipeissa ja ihan alavatsalla. Olihan mulla se ilokaasu siinä mutta sehän vie vain sen kovimman terän siitä. Aiheuttaakohan ilokaasun "yliannostus" väsymystä? Tuli siinä patjalla pyöriessä sellainen maatakaatava väsymys ja sen takia makasinkin siinä kun nukutti niin lujaa.

Mut hei viime yö oli taas tosi hyvä, mietin että ainoa erikoinen mitä toissapäivänä söin oli soijakastike, mitä laitoin kanaan ja riisiin ehkä turhan reilulla kädellä. Niin ehkä sen takia tuli huutoitkuyö. Viime yönä pidettiin pikku taukoja syönnin lomassa ja koitin röyhtäyttämistäkin muutaman kerran. Hyvin poika nukkui.

Mä muuten huomasin että mun vauvakupla puhkesi tuolloin huutoitkuyön jälkeen En enää leiju pilvissä (enkä itke sitä että mun vauva kasvaa eikä oo kohta enää tuollainen pieni enkä sitä että mulla ei ole enää vauvaa vatsassa tai herkisty Klamydian biisille - Elämänhalu)

Päivitelkääs @Jullapulla ja @Bluebelle tilannetta

 

Oottepas te olleet aktiivisia! Mä en tiedä mihin päivät oikein kotona menee, kun vauvakin niin kiltisti nukkuu 3-4 h pätkiä ja välissä vaan vähän tankkailee.

Jatketaan vaan ihmeessä tuolla syntyneiden puolella, mä voin tehdä vaikka tämän kuun lopulla ketjun sinne, niin sitten saa tämä odotuspuoli hiljentyä. Voitaisiin kerätä tämän ja sen uuden ketjun alkuun tiedot keskustelussa mukana olevista syntyneistä. Jos vaikka mallilla syntymäpäivä, nimimerkki, sukupuoli, rv, paino, pituus kerätään tietoja.

Tuntuu että vauva on kasvanut jo 1,5 viikossa ihan hirveästi! Vaikka eihän se muuten ole, mutta se tekee jo paljon, kun kasvot ei ole sellaiset ihan vastasyntyneen turvonneet ja ruttuiset. Tänään tulee neuvolan terkkari meille, toivottavasti painoa on tullut niin hyvin, että saadaan jatkaa vauvantahtisesti syöttöjä. Maitoa tulee ainakin hyvin, pissavaippoja on riittävästi ja syötöt on tehokkaita ja hyvän mittaisia, joten luulisi että hyvin menee.

Meidän neiti on aika laiska pitämään silmiä auki, nyt oikeastaan eilen ensimmäistä kertaa vietti vähän pidempiä toveja niin, että silmät oli kunnolla auki ja kovasti yritti katsella kaikkea. Illalla nukahtamisessakin kesti, kun pinniksestä vain napitti tuttisuinen nappisilmä.
Eilen käytiin ensimmäisellä pienellä kantoreppukävelyllä sekä autoiltiin hakemaan koirille lihaa, olihan siinä jo uusia kokemuksia yhdelle päivälle, ei ihme jos ei ollut ihan rauhallisin nukahtamisolo pienellä. Kapaloinnin oon myös huomannut auttavan nukahtamista kuten @Sano Pirkka, meillä on myös pari valmista kapalopussia, jotka toimii myös hyvin.

 

@Sano Pirkka se on kyllä totta että siitä päivästä/sairaalassa olo ajasta unohtuu myös asioita (jotka saattaa myöhemmin pompsahtaa ihan yhtäkkiä päähän ) kun yleensä aika poikkeuksellisessa mielentilassa sitä siellä kökkii... Mutta aika tosiaan menee nopeaan siellä.. sitä mä itse vähän "pelkään" että toivottavasti ehdin kaikkeen ns.sisään ja mukaan, ettei mene liian nopsaan. Mutta turhapa näitä on etukäteen mietiskellä vielä.
Lohdutan sinua että se kupla ehtii kyllä kehittyä vielä takaisinkin, vaikka olisi jo kertaalleen puhjennut; musta tuntuu ettei se ole ukkeleiden jäljiltäkään vielä puhjennut vaan noitakin aina nuuskuttelen ja korvan takaa vauvatuoksua vielä etsin omaksi ja heidän iloksi! Jotenkin herkistyy nyt noista pienistä isoista miehistäkin kun ne taas kasvaa silmissä isommiksi kun pieni nyytti ilmestyy taloon.

@Korallikala ihanalta kuulostaa teidän vauva-arki! Hyvä kun mainitsitte tuon kapalointi-asian... unipusseja mulla on ollut käytössä mutta kapaloita ei niinkään. Mukava jos jaksat tehdä sitten sen uuden ketjun.

Täällä kipeys jatkuu (alapäässä.... ) ja neuvola oli tänään; otettiin streptokokkinäyte ja sain luvan ns.hätyyttelyyn kun eihän se sieltä ulos tule jos ei valmis ole. Supistus tuntui kuulema selvästi kun pöydälle oli kivunnut, en tiennyt mitään. Terkka tuuppi tarkoituksella vähän tuota tyyppiä tuolla ja totesi sitten vaan että hyvin reagoi MUTTA jos liikkumattomuus yhtään vaivaa niin näytille vaan sairaalaan.
Varattiin myös kahden viikon päähän uusi aika mutta sanoin että toivottavasti ei enää näissä merkeissä nähdä! Jotenkin sellainen levollinen fiilis laskeutui tänään... kotona imuroin yhtä huonetta lukuunottamatta joka paikan ja laittelin taas tavaroita tms paikoilleen.. sellaista jonkinlaista viime hetken valmistelua...? Mene ja tiedä.

Poksistarallaa 37+0

 

Onnea ja ihanaa vauva-aikaa kaikille jo nyyttinsä saaneille hassua ajatella, että ollaan jo niin pitkällä että täällähän alkaa tosissaan tapahtua! Näyttäisi olevan myös sellainen trendi, ettei ihan laskettuun aikaan ole mennyt kellään?

Mahtaakohan meilläkin huhtikuun lopun vauva tulla maailmaan ennen sovittua sektioaikaa olin hiljattain lääkärissä muista syistä, teki samalla alatutkimuksen jossa totesi kohdunsuun olevan sormelle auki ja kaulaa 2cm "ensisynnyttäjäksi kypsä tilanne" totesi hän. Nyt on viikkoja 36+3, saas nähdä päästäänkö tuonne 39 viikolle sovittuun sektioon vai enteileekö paikkojen pehmeneminen jo aiempaa keikkaa

Olisi kyllä kiva idea jatkaa juttelua vielä synnytyksen jälkeenkin

 

Minä myös päivittelin isännälle että hyvänen aika täällä meidän ryhmässä muksut syntyilee ihan "ennen aikojaan"! Sitä lähinnä huvittaa kun minä niin myötäelän täällä teidän kertomuksia ja juttuja vaikken edes tunne teitä... Mutta mitäs se haittaa!

@Marsha Kuulostaa sinullekin siltä että voi varautua jopa ennen sektiota jo äksöniin... Leikkaako ne sitten joka tapauksessa vai oliko sinulla mahdollisuus alatiesynnytykseen? En muista miten kirjoittelit tuonne aiemmin kun menee välillä tilanteet ja nimimerkit sekaisin.