~~ HUHTIKUUN HELMET 2012 *syyskuussa* ~~

Huh, itku tuli kyllä sen syyskuisen äidin puolesta :'( Elämä on niin perhanan epäreilu.

Itkua on kyllä riittäny muutenkin. Katsoin eilen Kotikadun jakson netistä ja itketti melkeen koko ajan vaikkei ees mitään kummempaa tapahtunu Lapsen naurukin saa herkistymään. Eilen katoin bb-ekstraa kun se yksi asukas palasi takaisin ja nyyhkin kun ne muut oli niin liikuttuneita ja onnellisia toisen paluusta

Mieliteot: Kokista menee jälleen. Ei vielä oo ihan niin lähteny käsistä kuin esikoista odottaessa. Sillon mun piti alkaa rajottamaan etten ostanu viikolla kokista ollenkaan ja viikonloppusinkin vaan yhden pullon. Se vaan maistuu niiiiin hyvälle. Tsatsiki ja ranskankerma on hyvää. Perusruokaa tekee mieli enemmän kuin roskaruokaa. Suolasta menee tälläkin kerralla paremmin kuin makeaa. Karkkia ei tee oikeestaan yhtään mieli vaikka yleensä syön sitä tosi paljon. Mut sit taas sipsit ja suolakeksit maistuu. Ja sithän on ihan pakko ottaa vähän kokista kun tulee niin kova jano .

Limut&mehut: Kokista tosiaan jonkun verran. Appelsiinimehua tartten aamusin pari lasia että pääsee käyntiin. Kahvia kun en oo oppinu juomaan.

).( Vatsa pömpöttää. Tänään pitäs illalla lähteä syysiltamiin grillailemaan kesän vikat lihat. Lähdetään kyl lapsen kanssa joten se on ihan hyvä syy olla ottamatta mitään alkoholipitoista mut jotenkin pitäs saada tää vatsa johonki piiloon . Ehkäpä me pian kerrotaan kavereillekin niin ei tarvi enää salailla, mut mä jotenkin niin tykkään tästä, että arvaisivat ite sit aikanaan. Luulen vaan, että kukaan ei kehtaa kysyä suoraan kun aattelevat että jos pömppis onkin vaan esikoisen jäljiltä jäänyttä ylimäärästä .

Olot on edelleen huonot ja heikot. Ärsyttää jo, mutta yritän ottaa neutraalisti kun ei tiiä josko tää vielä jatkuu vaikka parikin kuukautta. Toivottavasti kuitenkaan ei jatkuis.

Adalmis ja Kerttu 9+1

 

Nimistä, meillä taas on pojalle valmis nimi.. tai siis mulla on, miehelle vain sanoin, että haluan sellasen nimen Tytön nimestä voikin tulla sitten keskustelua, kun mä en oo mikään Minna, Laura, Sanna nimen ystävä.. Koska esikolla on harvinaisempi nimi ja kuopuksella vanhanaikainen niin sen on oltava kolmannellakin.

Sitten mietin jo, että pitäisikö pitää kaikki yhdellä kerralla ja pitää lasten synttärit (3v 1pvä ikäeroa) ja nimijuhlat vauvalle, jos sinne asti päästään ikinä..

 

Parisuhteesta: Vähän sama vika kun mymosalla, pitkistä suhteista ei ole hajua. Itse asiassa nykyinen on pisin, ja 2 vuotta tulee ensi vuonna täyteen. Tavattiin siis alkutalvesta 2009, kihloihin mentiin seuraavana kesänä ja yhteen muutettiin syksyn 2010 alussa. Naimisiin haluan jossain vaiheessa, mutta turhamaisena en halua mennä raskausaikana. Eikä tähän hätään ole mitään budjettiakaan. Maistraatissa käymistä olen miettinyt isyyskuvioiden helpottamiseksi. Voisi sitten myöhemmin julkistaa avioliiton ja pitää suvuille ja tuttaville häät. Mutta varmaan kihloilla mennään, vaikkei olekaan juridinen liitto, häitä voi sitten miettiä myöhemmin.

Tiedän jo nyt usean tutun tulevan kauhistelemaan lapsen tuloa tähän väliin, kun ei yhteistä historiaa ole vielä paljoa ehtinyt kertyä. Onneksi meiltä löytyy luottoa sitäkin enemmän.

Eroperheistä ja uusperheistä ei ole kokemusta vanhemman näkökulmasta, kun tuleva lapsi on molempien ensimmäinen. Toisaalta molemmat ovat hyvin rikkinäisistä ja sotaisista perheistä, minkä itse koen yhdistävänä ja vahvistavana tekijänä. Elämässä voi käydä miten vaan, sillehän ei voi aina mitään, mutta löytyy ainakin halua olla kaatamatta kaikkea lasten niskaan.

Jee, enää vähän yli viikko ekaan neuvolaan! :heart:

felina + pikkupulla 9+2

 

Felina, ei se isyysasia ole edes vaikea vaikkei naimisissa olekaan kun on sentään yhdessä. Sinne vaan ja mies sanaa tunnustavansa, ei tapaamispapereita eikä elarisopimuksia.
Mulla kuopuksen aikaan, kun oltiin jo erottu, niin piti antaa selvitys kaikesta, paino sanalla kaikesta!! piti tietää melkeinpä kellonaikakin millon oltiin alkuun laitettu ja melkeinpä, että missä asennossakin

Meillä on toki puhuttu häistä, maistraatti ja sitten pienet juhlat lähipiirille ja illalla rymyjuhlat ystäville, joten ei onnistu raskaana ollessa kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon.

Ja vielä tuosta kauhisteluista, anna kauhistella
Meilläkin miestä mietityttää mitä hänen vanhempansa sanoo, kun ei kuitenkaan olla oltu yhdessä kuin se vajaa 2v. Mutta ovat niin ihania ja ottaneet mut lasten kanssa niin hyvin vastaan, että luulen vain olevan iloisia ekasta "oikeasta" lapsenlapsesta

 

sori ku änkeen tänne tein pinoon kun en kulu enää koko odotuspuolelle mut mymosan kuulumisia tulin lueskelemaan ku samassa kuumeilupinossa ollaan oltu eli tosta lyhyestä yhdessäolosta ni onhan pari vuotta mun mielestä jo aika paljon, ainaki nykyaikana. ite varsinki pidän sitä tosi pitkänä aikana koska me oltiin oltu 4kk yhessä ku mä tulin raskaaks
tsemppiä teille odotukseen ja toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti =)

jessi ja pikkutyttö 2kk

 

Jessi, ihanaa kuulla vanhoista kuumeilukavereista :hug: Ja onnea pikkutytöstä

 

kiitos mymosa :hug: kauhee se santun tapaus, mä jotenki arvasin et joku kuumeilukaveri on, kamalaa :'(

 

niin ja hei mymosa, tärkein meinas unohtua: hirrrmusesti onnea plussasta! ihanaa! :heart:

 

piti tulla kirjottelee tänne jotain, en enään muista mitä. Meni ajatukset aivan sekaisin kun kävin lukemassa syyskuisen äidin kertomuksen enkelivauvasta. Itkin sitä kirjoitusta lukiessani ja itken yhä. :'( välillä olen iltaisin rukoillut lapsieni puolesta ja tästä masu asukista, että hän syntyisi elossa ja terveenä, en voi edes kuvitella miltä se menetyksen tuska tuntuu, enkä haluaisi sitä itse kohdata koskaan. Kylläpä nyt meni synkäksi nämä mun kirjoitukset. :ashamed: Anteeksi, on vaan niin paha mieli syyskuisen äidin puolesta. :'(

Sale81 & Pupu 8+5

 

Ensimmäistä kertaa tänne kirjoittelen. Eli meillä ensimmäistä (yhteistä) odotellaan ja LA olisi huhtikuun 22, tarkentunee seuraavassa ultrassa syyskuun loppupuolella... SATKS on meidän "omasairaala", VAS olisi ilmeisesti myös yksi vaihtoehto, molemmat kun sijaitsevat yhtä kaukana

Kertomisesta, luultavasti kerrotaan vasta kun maha alkaa huomattavasti näkyä ja ultrissa masu-asukki ollut kunnossa Meillä on takana yksi kohdun ulkoinen raskaus (juoduin tähystysleikkaukseen silloin, kun ei itsellään lähtenyt pois ja vuoti vatsaonteloon), samoin yksi km rv~6. Nyt toivottavasti "kolmas kerta toden sanoo" ja tämä olisi normaalisti etenevä raskaus. KU:n takia pääsin keskussairaalaan ultraan vähän aiemmin, eli arviolta viikoilla 7+3. Ultrassa näkyi pieni "papu" täysin oikeassa paikassa ja pituuden perusteella viikot 6+5. Pikkuinen sydän löi reippaassa tahdissa :heart: Tuo tapahtui siis eilen, siksi nyt uskalsin tännekin kirjoitella - vaikka toki vielä voi tapahtua mitä vain... : /

Nuo keskenmeno-uutiset ja enkeleinä syntyneet on aina yhtä kurjia uutisia! Sitä vain toivoo, että oma pysyisi kyydissä loppuun asti ja olisi terve!

Parisuhteessa olemme tulevan isän kanssa olleet reilu kolme vuotta. Ei olla kihloissa, eikä avioliitossa, vähän jännittääkin mitä omat vanhempani vauva-uutisesta tuumaavat... Isäni mielestä olen ikuisesti hänen oma pikkutyttönsä, joten voi olla että ilmoitukseni äidiksi tulemisesta vaatii vähän sulattelua...
Miehelläni on yksi lapsi (5-v.) edellisestä suhteesta. Me ollaan etäkoti, mutta yhteishuoltajuus pelaa muuten (yleensä) suht hyvin.

Isosiskolta ei tosiaan ole meille jäänyt yhtään vauvanvaatteita, joten eiköhän me se äitiyspakkaus oteta. Ainoat siskolta jääneet tarvikkeet on pinnasänky, amme ja syöttötuoli. Muut pitää sitten hankkia uutena tai kirpputoreilta käytettyinä. Sukulaisilta ja ystäviltä ei tulla saamaan, koska heillä kaikilla joko ihan pienet vauvat tai sitten vasta suunnitelmissa. Rattaiksi haluaisin Emmaljungat. Malli vielä harkinnassa, Duo Edget olisin halunnut, mutta voi olla että ovat vähän liian isot mun pikkuauton takaluukkuun...

Kestovaippoja tekisi mieli kokeilla, mutta ainakin alkuhuumassa (ja sähläyksessä=)) käytetään kertakäyttöisiä.

Kiinalainen (jos osasin laskea vuodet oikein) povasi poikaa. Mies olisi ainakin tästä ilmoituksesta onnessaan! Toivoo kovasti poikaa, jotta pääsee tekemään "poikienjuttuja" tuon 5-v prinsessan kynsienlakkaamisen ja hiusten letittämisen lisäksi Mä haluaisin sekä tytön että pojan, eli jos tää eka olisi poika niin seuraava saisi sitten olla se pikkuprinsessa-tyttö (jolle hevoshullun äidin olisi sitten ihan "pakko" ostaa oma poni...)

Odotus on siis sujunut sekavissa tunnelmissa noiden edellisten vastoinkäymisten takia. Hiukan helpotti kun eilen näki kaiken olevan kunnossa. Seuraava ultra (eli ensimmäinen neuvolakäynti) olisi 22.9, joten siihen asti pitää taas jännittää, viikkoja silloin arvion mukaan n.10, varmistunee vielä kun mitataan uudelleen. Oksentelua ei ole ollut, tosin ajoittaista kuvotusta kylläkin. Mahassa on tuntunut vihlaisuja, tällä viikolla oikeastaan päivittäin. Ylävatsa tuntunut turvonneelta ja muutenkin välillä kovin pömpöttävä olo. Housut ei kuitenkaan kiristä eikä alavatsalla vielä ole pyöristymistä. Mutta sitä odotellessa, vauvamahat on niin ihania!

Nyyti + masuasukki 7+4(?)

 

Voi ku pääsis tilailee äippävaatteita.. mä haluun shoppailu on ihan parasta.

 

Itku tuli täälläkin syyskuisen äidin tarinasta!:'( Ikinä ei omalle eikä tietenkään kenenkää muun kohdalle sitä toivoisi! Ja ei pysty edes synkimmissä kuvitelmissa kuvittelemaan millaisen tuskan sellainen aiheuttaa! Kahdella tuttavallani on myös enkelivauvat... toinen meni yliajalle ja toinen kuoli laskettuna päivänä kohtuun... Niin surullisia tarinoita nekin! Raskaus, lapsen saaminen ja syntymä ei tosiaankaan ole mitään itsestään selviä asioita. Itse kunnioitan niitä aivan älyttömästi. Vaikka huono olo onkin välillä niin en valita, kiitollisena otan niistäkin kaiken vastaan, kun tämän olen etuoikeutettu kokemaan!

Mieliteot on samaa luokkaa täällä. Rasvaista, suolaista ja roskaruokaa, kiitos! Nyt tän viikon oonkin ottanut ihan rennosti, mutta maanantaina siivoan kyllä ruokavalion! Ja uskon, että se kaikkein pahin pahoinvointivaihekin on vielä tulossa. Esikoista odottaessa tässä alkuraskaudessa tuli vaihe, kun söin vain mehujätskejä...eli siinä vinkki teille pahoinvoiville!!! Mulla niitä meni ehkä joku 5-6 LAATIKOLLISTA! Mutta niissä ei oo niin hirveesti kaloreita kuitenkaan, joten ei sillai lihota..varsinkaan, kun muuta ei syö!

Parisuhde Olen naimisissa ja olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 4 vuotta. Olemme sillä tavalla vanhanaikaisia, että halusimme ensin naimisiin ja sitten antaa mahdollisuuden lapselle. Esikoinen saikin alkunsa melko pian häiden jälkeen!:heart: Olemme perhekeskeisiä ja perhe on meille erittäin tärkeä. Rakastan miestäni ja lastani yli kaiken ja myös tämä masuasukki on jo todellä rakas perheenjäsen! Ennen avioilliittoa olen ehtinyt viettää villiä elämää ja ei ole mitään sellaista mitä haluaisin kokeilla sillä saralla enää!

Chamon ja Nasu 5+6

 

Moikka.

Parisuhteesta vielä: Joku kirjoitti että onko joku "muinaisjäänne" :O No ei sentään Me siis ollaan uusperhe, mutta ydinperhehän on mahtava juttu ja onnea kaikille siitä Kaikilla se vaan ei valitettavasti onnistu ja saa sitten ikään kuin uuden mahdollisuuden :heart: Lapset on rakkaita tietysti olipa entisestä tai nykyisestä liitosta, meillä niitä kohta on molemmista Elämä joskus yllättää Minä olen JO toista kertaa naimisissa ja kyllä minä nyt liputan tämän toisen liiton puolesta ja todella toivon enemmän kuin mitään muuta että tämä perhe nyt pysyy kossa kaikesta huolimatta (siis tulipa mitä tahansa, joka suhteeseen kun kuitenkin saadaan aina niitä iloja suruja)

Syyskuisen äidin juttua en ole vielä lukenut, pitää lukea jossain vaiheessa vaikka tietäähän sen että itkemättä noita juttuja vaan ei voi lukea :'(

rv 8+5 (kyllä se uusi viikko sieltä taas vaan kovaa vaiuhtia tekee tuloaan )

 

mieliteot täällä kun jossain välissä on aikaa syödä vauvanhoidon yhteydessä, niin kaikkea kevyttä vettä, kirpeää, marjoja..mutta täyttävää ruokaa...suolanen ym saa voimaan pahoin..ja kahvia tekee mieli muttei sitä pysty juomaan

vuodoista jatkuvat taas..argh..neuvoina oli että lepoa ja ei nostelua ym..Ja niitä voikin noudattaa tuonlaisen kohta 8kk pienen pojan kanssa?? D

luin tuon syskuisten tarinan...itku tuli ihan kamalaa....:/se ois juuri se suurin pelko synnyttää kuollut lapsi ei riitä sanoja hälle:/

turvotusta ei taida olla, mutta edelleenkin oon paksu viime raskaudesta kun en ehtinyt kuntoilemaan tässä välissä lainkaan ja se ahdistaa aluksi ei kyennyt yhtään liikkumaan ja sitten imetys jatkui 7kk asti..ja sitten piti alottaa, mutta olikin jo tärpännyt

misteli ja pikkupilvi rv6?

 

mymosa: Lähinnä isyysasia on nykyaikana hieman kummallista, lapsia kuitenkin tulee minkälaisissa suhteissa vaan, ja ainoastaan avioliiton kohdalla toimii automaatio. Vaikkei olisikaan puolison lapsi. Siitäkin on ollut pientä leikkimielistä käden vääntöä, kumman sukunimen saa, toisen mielestä äidin, toisen mielestä isän. Mutta niitäkin ehtii muuttelemaan, jos on aikanaan tarvetta. Ja tärkeintähän se on, että vedetään molemmat yhtä köyttä loppupeleissä, vaikka kumpikin tekee välillä toiselle kiusaa. Ah, parisuhdeviihde. opcorn:

Kyllä saavat kauhistella aikanaan, varmaan hieron asiaa näitten kauhistelijoitten naamaan aikanaan perin piruuttani. Tähän asti on kerrottu lähimmille kavereille ja sukulaisille, kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti, osa sukulaisista oli asiaa jo ehtinyt odottaakin. Mutta on näitä ikiteinituttavia, jotka tulevat pelästymään, kun heidän ikäluokkansa alkaa saamaan lapsia ja muutenkin aikuistumaan. Toisaalta näitten tuttujen kauhistelu on huvittavaa, mutta toisaalta ärsyttää. Kun jokaiseen asiaan on aina valmis neuvo, miten pitäisi tehdä ja miten elää elämäänsä. Huh, pitäköön omista asioistaan huolta.

Enkelivauva: Aluksi meinasin, etten edes lue tarinaa. Nyt luin kuitenkin, ja kyyneleethän siitä kohosivat silmiin. On se niin väärin, että toisten elämä päättyy ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. :'(

felina + pikkupulla 9+2

 

felina: joo tuo on jännä juttu että avioliitossa on se automaatio, että oletetaan että lapsi on puolison, vaikka miks ei vois olla jonkun muunkin jos se voi olla avoliitossakin Tuossa pitäisi minun mielestäni siirtyä nykyaikaan ja joko kaikki, sekä avo- että aviopuolisot käy isyyden tunnustamassa tai sitten ei kukaan! On tuo nyt törkeää 1800- lukulaista toimintaa..

Luin syyskuisen äidin jutun :'( Enpä osaa mitään sanoa

 

Mieliteot Piimää, litra tolkulla piimää nam ja sit ois ne tuliset wingsit, suklaamunkki (apua painan varmaan niitten takia huhtikuussa tuhat kiloo sit porkkana ja pippuri dippikastike, dippaan niitä porkkanoita siihen ja tuntuu ettei parempaa olekkaan. Kahvia ei pysty juomaan, eikä oikein tee mieli mitään lihaa.

 

Mun taas tekee kaikkea lihaa mieli, pihvit, naaaammmmm... Onneks mies kipasee kohta Kotipizzaan hakee mulle jauheliha-pizzan. Mä painan varmaan kanssa tonnin huhtikuussa

Tänään taas väsyttänyt olan takaa, huuuh... Nukuin hyvin, mut pitäis varmaan nukkua joku 12h että riittäisi...

Parisuhteista: Me ollaan seurusteltu 5v, josta asuttu yhdessä 4,5v ja kihloissa on oltu reilut 3v. Esikoinen meille syntyi tammikuussa 2010. Onhan se avioliitto ollut mielessä, mutta itse en haaveile mistään massiivisista prinsessahäistä. Maistraatti-vihkiminen kelpaisi mulle tai on ollut mielessä myös avioliittoon vihkiminen lapsen kasteen yhteydessä Onko kenelläkään kokemusta sellaisesta? Pääsis yksillä kahveilla

 

^meillä oli tuon nuorimman ristiäisissä samalla myös "häät". Oli mielestäni näppärää kun ei mitään suuria juhlia haluttu ja miehelle tuntui kuitenkin olevan pakko päästä naimisiinn. =D
Ja tuo oli ylläri kaikille. Kukaan ei tienny asiasta etukäteen mitään.

 

Enkelivauvan tarina oli sydäntäsärkevä :'( omat murheet tuntuu mitättömiltä ja turhilta. Vanhempien surun määrää ei voi edes arvailla. Kaikki maailman voimat heille.


Surullisten asioiden jälkeen jymy ihana kokemus äsken :xmas: niin siis mulle ihana sain äsken kuulla pikku kullanmuruni sydänäänet kun huvikseen kokeilin kotidopplerilla:heart: vasta 8+5 viikot menossa ja siellä se tykytti alavatsassa vasemmalla puolella Nyt mikään ei voi mennä vikaan!
Tsemppiä mistelille, mullakin oli vuotoja mutta toistaiseksi kaikki hyvin!

Kivaa lauantai iltaa murut

Nelli ja kullanmuru 8+5

 

Ohhoh, olipas tänne tullu paljon tekstiä =)

Itku tuli lukiessa syyskuisesta enkelivauvasta..eikä löydy mitään sanoja =(

Pahoittelut muillekin menetyksen kokeneille. Ja jaksuja vuodoista kärsiville, toivotaan et raskaus jatkuu kuitenkin onnellisesti loppuun.

Mieliteot: Kaurapuuro voisilmällä, kylmä appelsiinimehu, omput ja viinirypäleet. Tänään teki mieli Big Macia (herkuttomuudesta viis)..limu ei uponnu yhtään.

Äitiyspakkaus: Ei oteta, viime vuonna otettiin ja ainoot mitä on käytetty on makuupussi, hammasharja, hiusharja, kynsisakset ja kylpypyyhe. Oltais siis pärjätty ilmanki. Toppapukuki taitaa olla liian pieni jo talvella, nyt menee sukkisten+bodyn päälle..mut pitäis sinne pakkasilla saada vähän enemmän alle.

Ja ku poika on vasta 8kk ni on kyllä kaikki sen vaatteet ja muut tarvikkeet vielä tallella =) Mä en oo ihan varma mut veikkaisin et tyttö ois tulossa. Toisaalta toivon poikaa ku ois jo kaikki valmiina, paitsi nimi jota viimekski mietittiin monta kuukautta ja vaihdettiinki viel ku oltiin pari päivää käytetty toista nimee ja todettiin et ei se ookaan hyvä =D Ja toisaalta sit toivon tyttöö ku oon aina halunnu tytön ja pojan ni sit ois molemmat, jos vaikka ei lapsia meille enää suotaskaan. Ja tytölle on jo monta nimee valmiina =)

Yhessä ollaan miehen kans oltu kohta 9v, josta 7v asuttu yhessä ja 2,5v naimisissa. Ja yks yhteinen lapsi ja pari karvaista lasta =) Meillä myös maistraattihäät ja sopi paremmin ku hyvin. Kerrottiin kyllä etukäteen molempien vanhemmille mutta mukana oli vaan 2 todistajaa. Ja sit vaan kahvitettiin vanhemmat myöhemmin. Piti pitää kavereille ryyppäjäiset mutta niin ne on vaan jääny =D

Meillä ei kestoilla.

Mä oon kertonu muutamalle kaverille, pakko jolleki päästä puhumaan. Mies ei oo tainnu kertoo kellekään ja eikä taideta mitää kiirettä pitääkään. Viimeks kerrottiin joskus 10+ viikolla ja hermot meni siihen hössötykseen. Ja veikkaampa et sukulaisten mielestä toinen vauva tulee liian nopeesti mut mun puolesta voivat pitää ajatukset ominaan..mä en niitä aio kuunnella.

).( Ens viikolla on varhaisultra ja sit näkee et onko tuol masussa ees mitään. En oikeen osaa sanoo. Välillä on etova olo ja välillä jotain nippailuja tuntuu, mut oireet on tosi lieviä viime raskauteen verrattuna. Poitsu oli pari päivää flunssassa mut taitaa olla tauti jo onneks selätetty, nyt sit itketään hampaita =/ Itellä alko flunssa tänään ja olo on niinku rekan alle jääneellä =( Joka paikkaa särkee ja nenä on ihan tukossa, enkä ees maista mitään =(

Käyn kyllä joka päivä lukemassa teiän kuulumiset mutta en ehi/jaksa kirjottaa..tää väsymys on melkosta!!

fanttomi & 6+

 

Täällä on juhlittu tänään kuopuksen 1v. synttäreitä:heart:

Ja toi syyskuisten enkelivauva vetää niin hiljaseksi:'(

Mielitekoja ei oikein ole, ei ole ollu kahdessa edellisessäkää raskaudessa. Kahvi on semmonen mikä tökkii.

Itekki kuuntelin taas tänään pikku jumputusta:heart:
Jess! Pääsee kohta itekki neuvolaan...johan sitäki on ootettu

rv 9+2

 

Todella Surullisia uutisia syyskuisissa, on taas laittanut ajattelemaan tätä kaikkea, koin läheltä yhden äidin vastaavan tilanteen aikanaan ei voi muutakun toivottaa heille voimia suruun:hug:
vetää niin hiljaiseksi..

täytyy vaan ottaa aina päiväkerrallansa, jokaiselle päivälle on omat ilonsa ja surunsa..
ja olla kiitollinen siitä mitä on <3

voimia kaikille tasapuolisesti odotuksiin ja perheisiin:heart:

ilo rv6

 

Heips

Syyskuisissa vauvan menetys on jotain ihan hirvittävää.Se pahin, mitä aina pelkää raskauden aikana:'(

kotidopplerilla: Sain sykkeen näkyville.Eilen ja nyt aamulla.Syke ei kuulu,mutta näytössä näkyy.Ihme laite.

Pahoinvointi on nyt aikasmoista ja väsymys.Työvuoro täyttä tuskaa.
Mun on pakko saada viiliä ja Bulgarian jogorttia.Sitruunanmakuinen kivennäisvesi uppoaa myöskin.

Tulee varmasti mielenkiintoinen Turkin matka.taitaa pahoinvoinnit ja väsyt olla pahimmillaan just silloin..
Mutta ei haittaa,olkoon ja tulkoon yrjöt ja unet,kunhan saa onnellisesti pikkuisen syliin sitten aikanaan:heart:

Tänään olis ripsihuolto ja iltavuoro .

Tarrasukkia pikkuisille:heart:

Nää ottaa vielä nokoset luosto ja rv 6+2

 

luosto Oon kans miettinyt, että taitaa tulla kiva etelänmatka myös meille! No toisaalta olen kuullut myös, että monilla reissu on mennyt tosi hyvin ja taas, kun on Suomen kamaralle päästy, niin oksu on lentänyt...eli kai siellä sitten on niin paljon ihmettelemistä ja tekemistä, ettei ehdi potea huonoa oloa! Toivotaan, että niin kävis meidänkin kohdalla!

POOOOOOOOOOOKS!

Chamon ja Nasu 6+0