Jeps, jeps, aamulla vessassa käydessä huomasin ensimmäiset veritipat, olen tässä odotellut että vuoto alkaisi, mutta todennäköisesti huomenna sitten alkaa kunnolla. Onhan tämä vaikeaa, aamulla teki mieli painua peiton alle, vaan ei se auttanut kuin peittää meikillä itkuiset kasvot ja hengittää hetki, hymy vääntää kasvoille ja lähteä palavereihin vääntämään. Pelkäsin hetken että alan palaverissakin itkemään mutta onneksi mieli pysyi kohtalaisena koko kiireisen työpäivän, onneksi tosiaan oli todella kiireinen päivä. Varasin ultra-ajan pääsiäisen jälkeen heti tiistaiaamuun. Parin päivän päästä varmaan olo on helpompi, pettymys on aina raju vaikka kuinka vähän toivoo :'(