"Isä on vauvalle ihan yhtä tärkeä kuin äitikin"

Uskon. Vain imetys on se juttu joka erottaa äidin ja isän lapsen hoitajana.

Äidin ja lapsen välinen symbioosi on ainoastaan höyrähtäneiden äitien keksintöä, jotka eivät luota että mies osaisi hoivata pienokaista yhtä pätevästi, hyvin ja oikein kuin MINÄ ÄITI ITSE.

No kyllä siinä yleensä on se ero et äiti on kotona lapsen kanssa ainakin sen 9kk ja isä viikolla vain illat jos sitäkään. Toki on poikkeuksia, mutta yleisesti suomessa näinpäin. Et ei musta ole ihme jos äiti muodostuu lapselle läheisemmäksi ja rauhoittuu tämän syliin helpommin yms. Ei tässä oo tarkotus vähätellä isän osaa, niin se vain yleensä menee mikäli äiti jää kotiin.

 

Äidin ja lapsen välinen symbioosi on ainoastaan höyrähtäneiden äitien keksintöä, jotka eivät luota että mies osaisi hoivata pienokaista yhtä pätevästi, hyvin ja oikein kuin MINÄ ÄITI ITSE.

Mielenkiintoinen näkemys. Millaiseksi kuvittelet tuon symbioosin kun se kerta poissulkee isän lapsen vanhempana ja hoitajana?

 

[QUOTE="hanni";25846262]Lue viesti uudelleen. Kukaan ei ole kritisoinut imettämättömyyttäsi tai vihjaillut, että sinun olisi vain pitänyt yrittää enemmän. Olemme molemmat täysin samaa mieltä siitä, että joillekin se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Miksi ihmeessä taas tämmöinen itkunyyhkyseliseliseliseliseliseli siitä, että miksei imetys onnistunut? Kukaan ei ole kyseenalaistanut tarinaasi, motiivejasi tai yrittämisesi tasoa. Miksi hyppäät puolustusasemiin kun ainoa kritiikki mitä esitin, oli se, että mielestäni se ei ole mikään itsestäänselvyys, että imetys epäonnistuu aina keskosvauvan kanssa. Sinä esitit asiasi niin, että keskosen imetys ei ole mikään vaihtoehto sillä kukaan ei kykene siihen. Aivan varmasti joku kykenee, ethän siis levitä valheellista tai virheellistä tietoa jatkossa?[/QUOTE]

Voi v sanon minä. En missään kohtaa sanonut että keskosen imetys ei onnistu koskaan vaan mainitsin juuuuuri SINUN kaltaisiasi varten lauseen "lienee selvää miksi imetys ei onnistunut" Sinä kun olet juuri niitä ihmisiä joiden takia tarttee alkaa selvittää historia kun tule laukomaan että "vauvat kuolee imettämättömyyteen", meinaatko että tuo ei ole idioottia syyllistämistä?

Juu, olen törmännyt sinun kaltaiseen ihmiseen kerran kaupan kassalla - otti asiakseen alkaa antaa samaa saarnaa minulle kuin sinä tässä. Olisi niin tehnyt mieli töytäistä nyrkillä. KAIKEN SEN PASKAN JÄLKEEN mitä tollainen alku lapsen kanssa aiheutta - ne miljoonat itkut, pelot, seisominen lapsen kaapin vieressä kun lapsi taistelee hengestää. Joka öinen pelko että puhelin soi yöllä ja sairaalasta tulee se pelätty puhelu. Ja se pumppausrumba, kuten hoitaja tuolla yllä sanoi. En minäkään törmännyt YHTEENKÄÄN äitiin vastasyntyneiden teholla joka olisi jättänyt yrittämättä. Ja moni onnistuikin,vallankin ne joiden lapset syntyi ns. luonnollisesti liian aikaisin, eli synnytys lähti luontaisesti käyntiin. Mutta me, joilla lapsi jouduttiin leikkaamaan "pakosta" ulos olimme niitä jotka taisteli. MÄ voin rehellisesti sanoa että pyyhi niillä opuksilla vaikka hanuria kun sulla ei tunnu olevan muuta järjellistä ja ihmismäistä otetta aiheeseen. Ne jotka oikeasti osaa näitä aiheta ei todellakaan jauha tollaista soopaa jossa ollaan menty jo sille tasolle että aihe on yhtä kuin uskonto jota ei osata enää soveltaa.

Pidä jatkossa sitä suuta supummalla ja tutustu muuhunkin kuin propaganda kirjallisuuteen. Ennen kaikkea tule ulos pössystäsi ja opettele kuuntelemaan niitä oikeita ihmisiä

 

Toivottavasti kohta tulis lain voimalla isän osuus vanhempainlomista pidemmäks,niin saatais enemmän isiä kotiin ja naisia töihin. Loppuis tällaisesta itsestäänselvyydestä jauhaminen.

 

Kuinka pirun pitkiä työpäiviä teidän miehet tekee? Meillä miehellä menee siihen se 8 tuntia kun on kotoa poissa ja toisaalta mä saatan taas hyvin olla aika "irti" vauvasta kun mies tulee kotiin. Hän kun oikeasti on aina halunnut sylittää lasta ja paljon. Käyttääpä tuo kantoliinaakin... tässä kohtaa vaan tulee se että se mami ei vaan anna sitä laste siihen isälle tai isä vaan ei halua ja silloin ollaan tilanteessa jossa lapsi leimaantuu enemmän äitiin.

Miten muuten voi olla että äidin äänet on lapselle tuttuja mahasta, mutta isän ei? voisin veikata että jos isä on paljon läsnä ja sen odottavan äidin kanssa keskustelee (olettaisin että parisuhteessa tehdään niin) niin se isän ääni on yhtä "arkipäiväinen" masuasukille kuin äidinkin.

 

"Lapsi on yhtä tärkeä vanhemmilleen kuin vanhemmat toisilleen." Uskotteko tällaiseen väitteeseen? Minä en. Lapsi on vanhempiensa kanssa noin 18 vuotta yhteiseloa harjoittaen, kun taas vanhempien tavoite on olla yhdessä elämänsä loppuun asti.

 

On ihan niin tärkeä kuin mitä äiti antaa tilaa... Esikoisen kohdalla olin minä minä minä joka aina nappasi syliin kun vauva itki. En antanut isälle tilaa eikä isälle itsevarmuuttakaan kasvanut kun ei hän saanut samalla tavalla olla "ykköshoitaja". Tietysti isäkin sai pitää sylissä, vaihtoi vaippoja, syötti sitten kun kiinteisiin siirryttiin...

Seuraavien lasten kohdalla on ollut toisin. Mies on saanut alusta asti olla enemmän mukana, ja itse asiassa nuorimman kohdalla isä on kaikkein paras nukuttaja kun pieni pistää unta vastaan. Kun isä menee töihin ja palaa sieltä, niin hetken aikaa seuraa pieni mökötysvaihe isille ja sitten sulaa... Äiti saa lähteä käymään kaupassa yksin ilman itkuja, mutta isiä tulee enemmän ikävä. Tähän varmasti vaikuttaa sekin, että heti vauvan synnyttyä sairastin itse ja isä piti kovasti huolta pienestä kun minä kipuilin ja lepäsin.

Eli siis: isä on aivan niin tärkeä kuin olosuhteet antavat hänen olla! Jos esim kävisi niin, että äiti kuolisi synnytyksessä, niin ei ole mitään syytä olettaa etteikö vauva saisi isästään aivan yhtä hyvän luottoaikuisen kuin äidistä.

 

Minusta biologia enemmän kuin vanhemmat itse, päättää sen, mikä on vauvalle läheistä elämän ensihetkillä ja vastasyntyneen aikoina. Vauva tunnistaa äitinsä maidon tuoksun, ja maito on se, mikä pitää vauvan hengissä. Siis ihan vain biologiaa ja naisen kykyä olla raskaana ajatelle, äiti on vauvalle tutumpi.

Mutta tuttuja on myös muu perhe, isän ja mahdollisten sisarusten äänet. Mutta äidin sydänlyöntejä vauva on kuunnellut sikiöajan, ja äidin käyntiin ja liikkeisiin tottunut.

Ei tämä isästä huonompaa tee, mutta olisi kurjaa jos vanhempia pitäisi tasa-arvoistaa vauvojen kustannuksella.

 

Yhtään vähättelemättä äidin merkitystä vauvalle, isäkin voi olla yhtä tärkeä. Meillä esikoisen vauva-aikana isä teki lyhyttä päivää ja jäi pitkälle kesälomalle (3kk) esikoisen ollessa 6kk. En huomannut koskaan eroa esikoisen suhtautumisessa minuun tai isäänsä; itse asiassa jossain välissä oli vaihe, että vain isä kelpasi lohduttajaksi.

Kuopuksen vauva-aikana isä jäi ensin vanhempainvapaalle, sitten hoitovapaalle kuopuksen ollessa 7kk. Jos vauva-aikana oli jotain eroa kuopuksen suhtautumisessa minuun ja isäänsä, ne erot kyllä tasottuivat hoitovapaan alussa.

Uskon kyllä, että on tapauksia, joissa äiti on vauvalle tärkeämpi kuin isä. Mutta näin ei tietenkään tarvitse olla. Isä voi olla vauvalle yhtä tärkeä kuin äitikin, isä ja äiti voivat olla myös yhtä tärkeitä ja isä voi olla tärkeämpi kuin äiti.

 

Minusta biologia enemmän kuin vanhemmat itse, päättää sen, mikä on vauvalle läheistä elämän ensihetkillä ja vastasyntyneen aikoina. Vauva tunnistaa äitinsä maidon tuoksun, ja maito on se, mikä pitää vauvan hengissä. Siis ihan vain biologiaa ja naisen kykyä olla raskaana ajatelle, äiti on vauvalle tutumpi.

Mutta tuttuja on myös muu perhe, isän ja mahdollisten sisarusten äänet. Mutta äidin sydänlyöntejä vauva on kuunnellut sikiöajan, ja äidin käyntiin ja liikkeisiin tottunut.

Ei tämä isästä huonompaa tee, mutta olisi kurjaa jos vanhempia pitäisi tasa-arvoistaa vauvojen kustannuksella.

Ja imetetään 5-vuotiaaksi, hoidetaan kotona 12-vuotiaaksi? Aika ninamikkpsta.

 

Ja imetetään 5-vuotiaaksi, hoidetaan kotona 12-vuotiaaksi? Aika ninamikkpsta.

:headwall:

 

Tästä ketjusta on helppo tunnistaa naiset joiden itsetunto rakentuu äitiyden kautta. Sitten on niitä jotka jo tietävät mitä ovat ja antavat asioiden mennä omalla painolla korostamatta omaa asemaansa sen kummemmin.

 

Ei tämä isästä huonompaa tee, mutta olisi kurjaa jos vanhempia pitäisi tasa-arvoistaa vauvojen kustannuksella.

Tarkenna miten isän arvostaminen on vauvalta pois?

 

Kyllä mieheni on yhtä tärkeä vauvalle kuin minä äitinä. Miksi ei olisi? Isä käy tällä hetkellä töissä, mutta meillä ainakin vauva nukkuu paljon aamupäivästä ja on enemmän illalla hereillä. Joten ei ajallisesti suurta eroa ole isän ja äidin näkemisessä.
Isyysvapaat mies piti ja kesällä pitää osan vanhempainvapaasta, isäkuukauden ja kesäloman joten yhteensä mukavan mittaisen ajan kotona.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni äiti suostuu siihen, että isä pitää osan vanhempainvapaasta/isäkuukauden? Vai onko itsestään selvää, että äiti on kotona? Huomaa täälläkin kun puhutaan 9kk äitiyslomasta, ettei isällä ole ollut edes mahdollisuutta ajatella kotiin jäämistä.

 

Tarkenna miten isän arvostaminen on vauvalta pois?

Jos isän arvostaminen on sitä että isästä on tehtävä pienelle vauvalle heti yhtä tuttu ja tärkeä hoitaja mitä äiti on, tarkoittaisi se että isän on oltava yhtä paljon hoitamassa lasta kuin äidin eikä äiti saa imettää. Itse pidän imetystä kuitenkin niin tärkeänä vauvalle etten ole ollut valmis siitä luopumaan vain siksi että mies saisi kokea olevansa vauvalle ensisijainen hoitaja. Meidän perheessä taloudelliset syyt ovat myös ajaneet siihen että toisen vanhemmista olisi syytä käydä töissä vauva-aikana ja luontevammalta tuntui että mies hoitaa tuon alkuun kuin että itse heti sektion jälkeen olisin lähtenyt töihin.

Siksi tuntui järkevämmältä että mies isyyslomien jälkeen palasi töihin ja hoiti vauvaa sitten vapaa-aikanaan ja minä olin kotiäitinä ja imetin. Mies sai kyllä alusta asti ottaa myös yksin vastuuta vauvasta enkä väheksy kykyjään pienten hoidossa. Mylhemmin hän on ollut myös koti-isänä, tehnyt lasten kanssa ulkomaanreissuja jne. Isommalle vauvalle ja 1v:lle hän on ollut jo vähintään ihan yhtä tärkeä ja läheinen hoitaja kuin äiti.

Itse arvostan kyllä lasten isää enkä koe väheksyväni häntä mitenkään vaikka meillä olenkin itse ollut vauvoille se ensisijainen ja tutuin hoitaja.

 

Jaa.a...meil poika on aina ollu mun perään vaikka isänsä on hoitanu jne...Ainakin vauvavuotena se äiti on ykkönen lähtien siitä että äiti kantaa mahassa ja vauva tuntee äidin ja luulee olevansa yhtä. Äidin tuoksu, ruoka jne ovat ne tutuimmat.

 

[QUOTE="vieras";25849682]Kyllä mieheni on yhtä tärkeä vauvalle kuin minä äitinä. Miksi ei olisi? Isä käy tällä hetkellä töissä, mutta meillä ainakin vauva nukkuu paljon aamupäivästä ja on enemmän illalla hereillä. Joten ei ajallisesti suurta eroa ole isän ja äidin näkemisessä.
Isyysvapaat mies piti ja kesällä pitää osan vanhempainvapaasta, isäkuukauden ja kesäloman joten yhteensä mukavan mittaisen ajan kotona.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni äiti suostuu siihen, että isä pitää osan vanhempainvapaasta/isäkuukauden? Vai onko itsestään selvää, että äiti on kotona? Huomaa täälläkin kun puhutaan 9kk äitiyslomasta, ettei isällä ole ollut edes mahdollisuutta ajatella kotiin jäämistä.[/QUOTE]

Itse olen alkuun hoitanut vauvoja kotona ja imettänyt ollen näin pienelle vsuvalle se tutuin ja ensisijainen hoitaja. Imetyksenkin takia olen aina ollut kotona sen 9kk, mutta mies on kyllä ollut kakkosesta sen 6kk koti-isänä ja tulee olemaan sikanaan kuopuksestakin. On myös pitänyt muita isyysvapaita runsaasti (ei asuta Suomessa), ollut töistä kotona hoitamassa sairaita lapsia, käyttänyt näitä neuvoloissa, lääkäreissä ja kuntoutuksissa, tehnyt näiden kanssa yksin ulkomaanreissuja jne. Ei ole noihin mitään lupia tarvinut, mutta olen kiitollinen että hän on ollut isyydessään niin vahva että on pystynyt antamaan minulle myös mahdollisuuden hoitaa kotona pieniä vauvoja.

 

Joskus näitä ketjuja lukiessa mietin, että millaisen miehen itsetunto ei kestä sitä biologista tosiasiaa, että äiti on pienelle vauvalle se elämän tärkein ihminen?

Ihminen on toki paljon muutakin kuin biologiaa. Mutta miksi biologiasta pitäisi vieraantua? Miksi äiti ja vauva eivät saisi olla vauvan elämän ensitaipaleella täysin symbioosissa? Isän rooli on siinä vaiheessa erilainen, mutta tärkeä kuitenkin. Ja vauvan kasvaessa tilanne voi kääntyä vaikka ihan päälaelleen.

Ja isyydessään vahva mies kestää kyllä tämän.

 

Ruotsalainen vauvapsykologian uranuurtaja Margaretha Brodén on korostanut omien tutkimustensa perusteella, että symbioosin sijaan tulee tarkastella kiinnittymistä ja kiintymystä. Voidakseen kehittyä mahdollisimman hyvin omien edellytystensä mukaisesti vauvan on voitava kiinnittyä turvalliseen ja hänen tarpeisiinsa oikeaan aikaan ja oikein vastaavaan aikuiseen, jonka kanssa hän voi luoda rakastavan tunnesiteen. Suhde ei ole sidottu sukupuoleen.

 

[QUOTE="mies";25849631]Tästä ketjusta on helppo tunnistaa naiset joiden itsetunto rakentuu äitiyden kautta. Sitten on niitä jotka jo tietävät mitä ovat ja antavat asioiden mennä omalla painolla korostamatta omaa asemaansa sen kummemmin.[/QUOTE]

Peesi tähän.

 

Vauva kiintyy eniten siihen ensisijaseen hoitajaan, oli se sitten kuka hyvänsä. Se ei tarkoita, etteikö se toinen vanhempi olisi vauvalle tärkeä (kuten otsikossa oli muotoiltu). Vauva viettää usein (ei aina) eniten aikaa äitinsä kanssa ja tällöin myös kiintyy äitiin enemmän kuin isään. Roolit voivat kuitenkin olla toisinkin päin, jos esim. äiti käy töissä ja isä on kotona. Mistään symbioosista ei ole kyse, vaan perheen valinnoista: kuka hoitaa vauvaa ja kuka hankkii elannon. Symbioosin määritelmä on joku ihan muu.

 

[QUOTE="mies";25849631]Tästä ketjusta on helppo tunnistaa naiset joiden itsetunto rakentuu äitiyden kautta. Sitten on niitä jotka jo tietävät mitä ovat ja antavat asioiden mennä omalla painolla korostamatta omaa asemaansa sen kummemmin.[/QUOTE]

Ihan uteliaisuudesta; kumpaan ryhmään minä kuulun?

Mielestäni mies pystyy imetystä lukuunottamatta hoitamaan vauvaa siinä kuin äitikin. Itse olen kuitenkin elänyt ensikuukaudet symbioosissa vauvan kanssa eikä olisi tullut mieleenkään lähteä töihin mahdollistaakseni miehen koti-isyyttä tuossa vaiheessa. Olen myös imettänyt vauvoja pitkään ja ollut näille alkuun se tutuin ja tärkein hoitaja. Olen myös ollut erilailla kiinni pienissä vauvoissa kuin mies, lyhyetkin erot ovat tehneet kipeää ja mieheltä ne ovat sujuneet paljon helpommin. Väheksymättä yhtään miehen rakkautta lapsiin.

Mies on toki hoitanut vauvoja alusta asti, yksinkin ja isommille vauvoille/taaperoille hän on ollut jo vähintään yhtä läheinen ja tärkeä hoitaja kuin minä. Mies on ollut koti-isänä yksivuotiaalle, pidellyt vapaita ja lomia lasten kanssa, matkustellut ja harrastellut näiden kanssa, käyttänyt näitä neuvoloissa, lääkäreissä, kuntoutuksissa jne.

 

[QUOTE="mies";25849631]Tästä ketjusta on helppo tunnistaa naiset joiden itsetunto rakentuu äitiyden kautta. Sitten on niitä jotka jo tietävät mitä ovat ja antavat asioiden mennä omalla painolla korostamatta omaa asemaansa sen kummemmin.[/QUOTE]

Voitko vastata, koskeeko tämä minuakin?

Timpalle, isän arvostaminen vauvan kustannuksella olisi vaikka imetyksen lopettaminen siksi, että isäkin saisi antaa vauvalle pullosta ruokaa. Tai vähättely, etteikö vastasyntyneelle vauvalle äiti olisi tärkein maailmassa (äiti on tutuin, äidistä saa maitoa, yleensä). En ymmärrä tasapäistämistä muutenkaan ihan kaikissa asioissa, varsinkaan sellaisissa joissa se on mahdotonta.

Kuten jo monta viestiä aikaisemmin sanoin, isä on erilainen vanhempi vauvalle, mutta ihan samanarvoinen kuin äitikin. En sano, että tärkeämpi tai vähemmän tärkeä kun nuo sanat on liian voimakkaita. Sanon, että samanarvoinen.

 

Voitko vastata, koskeeko tämä minuakin?

Timpalle, isän arvostaminen vauvan kustannuksella olisi vaikka imetyksen lopettaminen siksi, että isäkin saisi antaa vauvalle pullosta ruokaa. Tai vähättely, etteikö vastasyntyneelle vauvalle äiti olisi tärkein maailmassa (äiti on tutuin, äidistä saa maitoa, yleensä). En ymmärrä tasapäistämistä muutenkaan ihan kaikissa asioissa, varsinkaan sellaisissa joissa se on mahdotonta.

Kuten jo monta viestiä aikaisemmin sanoin, isä on erilainen vanhempi vauvalle, mutta ihan samanarvoinen kuin äitikin. En sano, että tärkeämpi tai vähemmän tärkeä kun nuo sanat on liian voimakkaita. Sanon, että samanarvoinen.

No nyt sitten kirjoitat että ovat samanarvoisia vaikka ylempänä kirjoitit että tasa-arvo on jotekin vauvalta pois.
Joku tuossa selvitti että se on vauvalt pois jos tasa-arvon nimissä lopettaa imetyksen. Ei kai kukaan sellaista ole edes ehdottanut, ainakaan tasa-arvon nimissä.
Siitä voi taas olla montaa eri mieltä onko isän antama satunnainen pulloruoka perheen, äidin ja arjen sujumisen kannalta järkevintä. Mutta tämäkään ei minusta ole millään tavalla lapselta pois, ehkä jopa päinvastoin.

 

No nyt sitten kirjoitat että ovat samanarvoisia vaikka ylempänä kirjoitit että tasa-arvo on jotekin vauvalta pois.
Joku tuossa selvitti että se on vauvalt pois jos tasa-arvon nimissä lopettaa imetyksen. Ei kai kukaan sellaista ole edes ehdottanut, ainakaan tasa-arvon nimissä.
Siitä voi taas olla montaa eri mieltä onko isän antama satunnainen pulloruoka perheen, äidin ja arjen sujumisen kannalta järkevintä. Mutta tämäkään ei minusta ole millään tavalla lapselta pois, ehkä jopa päinvastoin.

Samanarvoinen, tasa-arvoinen... luitko ensimmäistä viestiäni tähän ketjuun ollenkaan? No kuitenkin, tuntuu että yrität nyt tahaltaan vääntää tätä asiaa. Taidamme olla melkein samaa mieltä?