IVF/ICSI-hoitoja aloittavat 2012

Voi kurjuus HilleriHiiru!:hug:

Amalia Armas ja muutkin...en enää oikein tiedä onko toi follien runsas määrä niin kovin hyvä asia. Tänään kävin toisessa ultrassa ja niitä näkyi sitten jo 54 edellisen 45:n sijaan!:O Lääkäri vaan sanoi että mulla on niin vilkkaat munasarjat et sen takii niitä on niin pienelläkin annoksella (Puregon 125) tullu niin paljon niin nopsaan. Noissa 54:ssä on kyllä monenkokoisia rakkuloita, valtaosa pieniä 6-8mm(22kpl), sit 9-10mm(16), 11-14mm(15) ja 15-16mm(1). Eli hajontaa aika lailla. Ja niin se luultavasti tulee olemaan, ellei ihmeitä tapahdu, että multa vaan kerätään ja hedelmöitetään ne solut mutta laitetaan pakastukseen kaikki mitä saadaan. Ja toivottavasti jotain saadaan ettei tässä ihan turhaan paisuta...Näin siis syystä että munasarjojen kuulemma kestää kuukauden pari palautua normaalitilaan, jolloin on sitten raskauskin kuulemma todennäköisempi ja "normaalimpi". Punktion jälkeen vasta taas asian suhteen viisaampi...

Mä alan jo nyt toivoa että olis pirun hyvät lääkkeet siellä sit maanantaina, voin kuvitella sen olevan aika ilkee toimitus ku niit on noin pirusti.

Mites muuten onko teillä ollut mies mukana siinä punktiossa? Ja onko jollain ollut irrotuspiikkinä Gonapeptyl? Minä nyt hain semmosen kun eivät vielä olleet ihan varmoja että laitetaanko se vai Pregnyl. En sitten viitsi huomenna sitä varten kaupunkiin ajella...

Näihin tunnelmiin...Jakselkaahan, niin minäkin koitan tehdä!:wave:
 
Robinalle ja HilleriHiirulle kovasti voimia! :ashamed: :hug:

Manuliinalle tsemppiä munisten kasvatteluun! Meillä oli irroituspiikkinä Pregnyl.

ON: Tulee nyt sama teksti kuin toiseen topikkiin, pahoittelen. Mutta jos täällä on eri ihmisiä suurin osa niin ei ehkä haittaa...
Eli punktiosta kotiuduttu! Oli lopulta tosi helppo toimenpide, itseltäni puhkaistiin vain vasen puoli, kun oikealla ei mitään ollut, niin se ehkä hieman helpotti. Kanyylin laitto oli ikävintä ja sattui eniten. Punktion aikana en varsinaisesti edes tuntenut mitään, seurailin vain näytöltä, miten rakkulat tyhjeni ja äkkiähän se kävi! Jälkeenpäin on ollut särkyä ja panadolia olen siihen ottanut. Toivottavasti helpottaisi parin päivän sisään. Klinikan henkilökunta oli ihanan ystävällistä ja huolehtivaista, tuli oikein hemmoteltu olo siinä pötkötellessä, kun hoitaja toi aamupalat sänkyyn ja kaikkea!

Ja sitten se tulos, jonka melkein unohdin, kun olin niin helpottunut toimenpiteestä! Eli sieltä löytyi lopulta NELJÄ munasolua! Sitä en tiedä, mistä se lääkäri sen yhden vielä kaivoi mutta näin se sanoi. Epäili tosin itsekin, että kaikki eivät olisi kypsiä. Kuitenkin ihan huikea tulos tällä kropalla, ihan käsittämätöntä! Huomenna kuullaan puhelimessa sitten, onko yksikään hedelmöittynyt... :heart:

Tsemppiä kaikille, painun nyt sänkyyn lukemaan...
 
Hei Kaikille! Olen jo jonkin aikaa käynyt lukemassa tätä palstaa ja uskaltaudun nyt itsekkin kirjoittamaan. Olemme kärsineet lapsettomuudesta mieheni kanssa 2,5 vuotta. Inseminaatioita tehtiin vuoden alusta tuloksetta. Kummassakin meissä on "vikaa". Tällä viikolla meille tehtiin ensimmäinen icsi. maanantaina oli punktio jossa saatiin 20 kpl munasoluja, joista 9 kpl hedelmöittyi ja 7 kpl laitettiin pakkaseen :). Keskiviikkona oli tuoresiirto ja nyt odotamme ihmettä <3
Ihanaa että löysin tämän palstan..välillä kun tuntuu että on niin yksin tämän asian kanssa:|
 
HilleriHiiru Jaksamista sinulle, vedä kunnolla henkeä ennen seuraavaan yritykseen ryhtymistä!

Vienda Mitä loistouutisia! Saattaa ne pikkusolutkin joskus yllättää, onneks nyt noinkin monta joilla mahkut jakautua! Toivotaan parasta huomiselle puhelinsoitolle =)

Manuliina Huhhuh hurjaa menoa.. toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ja pakkaseen saadaan sellanen satsi ettei uutta samankaltasta kiertoa tarvita enää ikinä!
Meillä oli mies mukana punktiossa, ollut itseasiassa melkeinpä kaikilla lääkärikäynneillä. Punktio oli lopulta aika nopea toimitus, ja kun ite meni jossain välissä vähän lääkkeistä tokkuraan niin mukavampi sillonkin että on toinen tolkuissaan niin voi jälkeenpäin kertoa mitä tapahtu. Mutta me ollaan kyllä molemmat vähän tällasia tieteisnörttikontrollifriikkejä:LOL:

Ja tervetuloa Haikala, tylsää että ootte tekin joutunu niin kauan odottelemaan mutta loistosaalis teillä jo pakkasessa! Tosi paljon stemppiä piinailuun, toivottavasti tärppää jo tällä ekalla!

Sen verran täytyy pitää miesten puolta tossa aikasemmassa keskustelussa, että mun mies kyllä hyppäis mun paikalle saman tien jos vaan pystyis. Kaikki kivut ja keskenmenon kouristuksetkin on mulle täyttä konkretiaa, kun toinen taas ei voi kun seurata sivusta. Voin vaan kuvitella sen avuttomuuden tunteen. Onneks meillä on toisemme, on tän homman oltava yksin lasta hankkivalle aikamoinen mankeli.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Vienda
HilleriHiirulle voimia ja halaus :hug:

Manuliina meillä ei mies halunnut tulla punktioon mukaan. Mulla oli irrotuspiikkinä Pregnyl. Voin uskoa et sulla alkaa olla aika paisunut olo, tsemppiä viimeisiin päiviin ennen punktiota!

Vienda Hienoa että punktio meni hyvin! ja vitsit mikä saalis sitten kuitenkin lopulta! :) Toivotaan että mahdollisimman moni hedelmöittyy. Lepäilehän nyt ja muista juoda :)

Tervetuloa Haikala hyvän saaliin olette saaneet pakkaseen! Ja nyt kyytiläinen mukana, tsemppiä piinailuun :heart: Enää et ole yksin!
 
  • Tykkää
Reactions: Vienda
Helou helou :)

Tahtoisin liittyä joukkoonne.. Tosin olen varmaan kaikista teistä vasta-alkaja näissä hoidoissa. Kerronpa lyhyesti..

Yritystä nyt takana 2,5 vuotta. Olemme 28-vuotiaita. Miehessä ei todettu vikaa, hänellä jo ennestään lapsikin. Pillerit jätin pois 5/10. Ja 6/11 kävin yksityisellä ultrassa ja laittoi lähetteen kunnaliseen. 10/11 päästiin ekalle käynnille ja siinä sitten tehtiin ne kaikki perus jutut. 12/11 olin johtimien aukkaritutkimukses ja oli ok. Lääkäri suositteli taukoa jospa se nyt kuiteski onnistuis luomuna. Tuli suuri helpotus ja ajatus että nyt kun kaikki on ok niin ressi loppuu ja onnistutaan. Pyh! No 5/12 järkky vatsakivut ylävatsalla, Meikun päivystykseen koska crp 154 ja sitte suraavana päivänä tt-kuvien jälkeen naistenklinikalle ja sieltä löytyi vasemmasta munasarjasta kysta joka oli noin 5cm. Antibioottikuuri ja lääkäri sanoi että kyllä se kutistuu ja ei vaikuta lapsettomuuteen. No 1.7.12 kysta poksahti koska oli vain jatkanut kasvuaan ja puhjetessaan oli 6cm. Sitä kivun määrää :( Ja arvot taas nousussa ja ei laskenu niin kolmantena päivänä joku erikoislääkäreiden erikoislääkäri ultras ja äänenn mietti pcota, mut ei ollut. Noh sitten päädyttiin laparoskopiaan, joka ilmeisesti oli Kristiinallekin tehty. Mulla siinä yhteydessä löydettiin hieman rajumpi endometrioosi, joka ei ihan hetkessä ollut kehittynyt. Kysyinki että miks sitä ei ollut huomattu aikasemmin. Kuiteski tossa vaiheessa 2 vuotta lapsettomuutta. Sekään ei vatsinaosesti mennyt putkeen vaan arvot taas korkeella. Olin siis kaikkiiaan 9 päivää sairaalassa, blaah.. No mutta kysta siivottiin pois ja samoin endometrioosin pesäkkeet. Johtimet puhallettiin samalla auki. Niihin ei kuitenkaan endometrioosi vielä ollut vaikuttanut. Ja siksi päädyttiin aloittamaan pistoshoidot Gonalilla. Hypättiin siis kokonaan sen clomi vaiheen yli endometrioosin takia. Pistin 50 iulla. Hoitaja oli unohtanut laittaa verikoe npyynnön niin siitä hoitokerrasta jäi katsomatta oliko annos sopiva :( Ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta. Siinä oli ajoitetut yhdynnät, koska inssi olis mennyt viikonlopulle. Sitten välikierto on nyt ja menkat luultavammin alkaa tänään, semmoinen polte vastalla. Ja pitäiskin alkaa. Nyt vielä tässä kierrossa on ollut taas niitö kysta tuntemuksia ja edelliset menkat oli taas kivuiltaa rajummat niin mietin sen endometrioosinkin uusiutumista. No mutta sovittiin että ennen uuden pistohoitojen alkamista ultrataan varmuuden vuoksi. Mutta mulla on kohtu jotenki niin kallistunut ja kippurassa että sieltä on vaikea muutenki löytää mitään. Ja endo on aiheuttanut sen kohdun asennon.

Eli nyt siis odotan ne menkat ja sitte soitan sinne ja aletaan taas pistää. Sitte tehtäis ensimmäinen inssi. Jotenki luotin siihen, mutta kun olen lukenut teidän kokemuksia niin en enää kyllä luotakkaan.

HelgeR kirjoitti tossa aiemmin siitä miesten tuesta.. Meillä mies on ollut mukana vain ja ainoastaan sen ensimmäisen kerran koska oli pakko. Ja sitten kun piti spermanäyte viedä niin minä vein sen. Mies vihaa sairaaloita ja ei kauheen mielellään tule mukaan. Ja ilmoittikin silloin alussa kun nää hoidot aloitettiin että jos häntä ronkitaan niin homma jää siihen että häneen ei kosketa. Toisaalta ymmärrän. Jotenki naiset vaan on tottuneempia asioimaan "värkkinsä" kanssa. Mutta toisaalta taas en ymmärrä omalta kannalta, koska mulla ei ole lasta, miehellä on. Hän ei taida ihan aina ymmärtää tätä piinaavan raskasta epäuskon tunnetta. Ja nyt taas pitäis sitten inssiä varten viedä näyte niin jännityksellä odotan sitä miehen ahdistusta asiasta. Mutta kertakaan ei ole kieltäynty hoidoista, mikäli ne tehdään mulle. Kuulostaa varmaan hirmu itsekkäältä, mutta toivoo kyllä että onnistuttaisiin pian. On jo kattonu turvaistuimet ym valmiiksi. Meinas tilatakkin, mutta sanoin ettei ehkä kantsu, saatat joutua palauttamaan..

Nyt en muista kuka kirjoitti siitä esimiehelle kertomisesta. Itse pähkäilin kanssa tota samaa aikoinaan. Mutta silloin ei tarvinnut vielä usein käydä lääkärissä. Sain sopivasti keksittyä selitykset. Mutta sitte kun selvis että aloitetaan ne hoidot ja että usein täytyy ravata siellä niin päätin kertoa pomolle. Jännitti aivan törkeesti ja sitte pärähdin siinä itkuunkin. Kerroin miten asiat on. Pomo oli tosi ymmärtäväinen eikä dumannut yhtään. Päin vastoin, oli ihan mukana tässä hommassa ja sanoi että älä töistä murehdi, ne kyllä hoituu. Meet sitten kun täytyy mennä. Ette usko mikä helpotus. Ei tarvinnut stressaa sitä selityksien keksimistä. Toki kaikki esimiehet ei ole samanlaisia ja joillekkin ei vaan voi kertoa :(

Olipas tekstiä kerrakseen. Mutta kiva palsta :) Teidän juttuja lukemalla, tiedän mitä odottaa tulevalta.

Paljon tsemppiä kaikille!!! Toivotaan että ihan oikeesti meitäkin joskus onnistais..

Terkuin Piude

Perehdyn teidän kaikkien juttuihin vähän tarkemmin, mutta nyt oli hinku vaan päästä mukaan ja purkamaan tuntemuksia kun näistä ei noin vain puhuta. Kiitos teille :)
 
Kiitos tsempeistä !! :D
Lääkäri sanoi tuoresiirrossa alkiosta, että on kuulemma oikein vilkas kaveri :LOL:
Meillä testipäivä 2.11 :saint: En ole vielä ihan perillä missä kaikki menee..onko muita piinailijoita:)?

*Piude*me ollaan ihan uusia täällä, ihanaa että sinäkin "uskalsit" liittyä.
Meillä myös mies ei ole halunnut osallistua mihinkään ylimääräiseen lääkäri käyntiin. Punktion ja siirron kävin läpi yksin. Toisaalta minusta oli parempi niin, että sain täysin keskittyä vain itseeni sillä hetkellä ja miehestäni olisi varmasti tuntunut pahalta nähdä että minuun sattuu. Kyllä me naiset kestetään mitä vaan, ei miehistä ois tähän :)

Tänään satoi lunta, ihanaa! Mieli on rauhallinen, mutta odottava:heart:
 
idealisti ja HelgeR: Joo, ihan todella ällistyin kyllä tuosta neljästä solusta, en parhaimmillaankaan voinut odottaa kuin maks. sitä kolmea. Huomenna sitten selviää enemmän ja niin kovasti toivoisin, että edes yksi alkio jaksaisi siirtoon asti. Mutta ainakin selvisi, että niitä soluja siis todellakin voi tulla enemmän kuin yksi, eli näitä hoitoja sentään kannattaa jatkaa...
 
  • Tykkää
Reactions: HelgeR
Tervetuloa Piude ja Haikala! Aikamoinen tarina teillä, Piude!

HilleriHiirulle kovasti pahoitteluja ja jaksamista. :hug:

Viendalle onnittelut pienestä mutta toivottavasti sitkeästä joukosta!


Jee, tänään alkoi menkat nyt illalla, eli huomenna kp 1. Nyt vaan ongelma, kun ollaan viikonloppu kylässä, enkä todellakaan halua säilöä lääkettä heidän jääkaappiinsa! Toivon har-taas-ti että voisin pistää Elonvan vasta su-illalla, jolloin siis kp 3, niin ehdittäis tulla kotiin. Huomenna siis soitto klinikalle ja ollaan sen jälkeen viisaampia. On tää kyllä tosi jännää!!

Hyvää perjantaita kaikille, sieltä se viikonloppu taas tulee! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Vienda
Mä yhdyn kyllä idealistin joukkoon ja pystyn sanomaan, että mies olisi valmis kaikkiin hoitoihin mihin minäkin... on ollut myös mukana kaikilla lääkärikäynneillä ja taatusti tulee olemaan jatkossakin. On myös sanonut monta kertaa, että muista että oman mielen mukaan pitää mennä enkä saa kokea että mua "pakotettais" hoitoihin. No, olen todellakin onnellinen jos joskus hoitoon päästään (joo, kuun lopussa piti tulla aika suunnittelukäynnille mutta tästä se odottelu varmaan nyt sit alkaa...) Lueskelen edelleen tätä palstaa päivittäin enkä nyt todellakaan jaksa uskoa, että onnistumisia ei nyt tule ollenkaan. :(
Ja sitten aloin miettimään sellaista, onko tällä palstalla mukana pariskuntia, joilla kaikki todettu olevan paremmin kuin hyvin (meillä siis siittiöt priimaa, omat veriarvot kaikki kunnossa, kohtu kunnossa, munatorvet auki).. kaikki siis niin kuin oppikirjoissa, mutta ei niin ei.. olisi mielenkiintoista kuulla, onko tuollaisilla edes positiivista vaikutusta onnistumisiin jos mitään vikaa ei ole missään.
 
Viimeksi muokattu:
Liitynpä minäkin tähän ketjuun. Olen 29v ja mies 35v, yritystä takana vuosi ja nyt ivf:n kynnyksellä. Syynä lapsettomuudelle pidetään miehen pallopäisiä siittiöitä jonka takia siirrytään suoraan luomusta ivf:ään tai mahdollisesti jopa icsi:ään.

Olemme molemmat todella motivoituneita hoitoihin enkä pelkää niitä tai ylipäätään muutenkaan pahemmin jännitä, mutta viime aikoina mieleeni on tulvinut ikäviä ajatuksia. Mitä jos keinotekoisesti hedelmöitetty lapsi ei tunnukkaan omalta? Tai mitä jos ICSI:ssä valitaan "väärä" siittiö? Jos tästä lapsesta tuleekin sairas, kuinka voi olla syyllistämättä itseään? Tai mitä jos labrassa menee alkiot sekaisin? Sekoittuuhan niitä syntyneitä lapsiakin, miksei sitten näytteitä. Oletteko muut kamppailleet tässä tilanteessa tälläisten ajatusten kanssa?
 
Sandaali mäkin oon hiukan miettiny tuota "väärän" siittiön valitsemista. Meillähän tehtiin alkukuusta icsi, jossa munasolut eivät hedelmöittyneet. Väkisinkin tuli mieleen, että olivatko valitut siittiöt jotenkin huonoja ja oisiko tavallinen ivf onnistunut paremmin, kun siittiöt olisivat valikoituneet luonnollisemmin. Sitä en ajattele ollenkaan etteikö hoidoilla aikaan saatu lapsi tuntuisi omalta.

Meilläkin mies on aika hyvin mukana hoidoissa, tosin ei ole ollut ihan kaikilla lääkärikäynneillä. Punktiossa oli mukana ihan senkin takia, että jouduimme reissaamaan lähes 300 kilometriä suuntaansa ja mulla piti olla kuski. Miehen pitää myös aina olla mukana allekirjoittamassa suostumus siihen, että pakastettuja sukusoluja saa käyttää.

Kysyisin tuosta lyhyestä ja pitkästä kaavasta... Mulla alkaa yhä enemmän olla sellainen olo, että osittain meidän epäonnistunut hoito johtui pitkästä kaavasta ja sumutteista. Meillähän on aiemmin inssi jouduttu perumaan, kun munasoluja tuli liikaa, nyt taas sumutteiden kanssa kävi päinvastoin. Voikohan tuo olla mahdollista?

Saako julkisella puolella ollenkaan vaikutta itse siihen millä kaavalla hoito tehdään. Olisin etenkin kiinnostunut Naistenklinikasta ja siitä onko totta, että siellä annetaan vaan pitkän kaavan hoitoja.

Ensi viikolla pitäisi alkaa uusi kierto ja siitä sitten tehdään hoitosuunnitelma. Olo ei ole toiveikas. Pikemminkin pelottaa, että seuraavan epäonnistuneen hoidon myötä saadaan lopullisesti haudata meidän vauvahaaveet. Eihän se ole vasta, kuin toinen hoito, mutta jos munasoluja saadaan yhtä vähän (tai jopa vähemmän) kuin viimeksi alkaa kyllä olla aika miettiä, onko tässä mitään järkeä, kun kummankaan kroppa ei toimi.

Hyvää viikonloppua kaikille!
 
UniUnnalle kiitos! :)

Sandaalille tervetuloa! Minäkään en ole hetkeäkään miettinyt, etteikö hoidoilla aikaansaatu lapsi tuntuisi omalta. Päinvastoin, uskoisin, että näiden vaikeuksien jälkeen rakastan sitä vieläkin enemmän kuin jos se olisi saanut alkunsa ihan helposti. Sekoittumista olen joskus pohtinut mutta epäilen, että se on kuitenkaan kovin todennäköistä. Eihän tässä auta kuin luottaa lääkäreihin, kun ei kerran itsekään hommaa saa alulle. : / Sairas voi lapsesta tulla, vaikka kaikki menisi oppikirjan mukaan, joten aika hyödytöntä se itsensä syyllistäminen on.

Amalia Armas: Älä nyt vielä luovuta! Onhan niitäkin, jotka onnistuvat vaikka 5. tai 7. IVF-kierroksellaan. Ja kyllä uskoisin, että kaavaan saa vaikuttaa itsekin, sinullehan ne hoidot tehdään. Meillä puhuttiin, että usein kokeillaan ensin pitkä ja lyhyt molemmat, että nähdään tulos, ja sitten voidaan tarkemmin suunnitella jatkoa, jos ei vielä tärppää. Julkisella kun on vain ne kolme hoitoa, niin ilmeisesti yleensä siellä suositaan pitkää, kun se on KAI useammille jotenkin varmempi vaihtoehto. Nämä siis ei ole mitään faktoja, vain kuulopuheita. :)
Mutta tosiaan meilläkään ei soluja tullut montaa, neljä oli meille jo ihan superhyvä tulos. Enkä kyllä hetkeäkään tämän kuultuani ajatellut, että antaisin olla, jollei nyt tärppää! Sehän on aina plussaa, jos niitä tulee enemmän kuin yksi. Hirveästi tsemppiä ja voimia sinulle! :hug:


ON: Sain vihdoin odotetun soiton ja tiedon, että meillä on nyt KOLME kauniisti ja normaalisti maljalla hedelmöittynyttä munasolua! :heart: Nyt enää jännätään maanantaihin asti, selvityykö kolmesta yksikään niin pitkään ja jos mitään soittoa ei kuulu, niin aamupäivällä meillä on aika alkionsiirtoon! Itkettää, kun olen niin onnellinen. :heart:
 
Mä uskon tässä asiassa ehkä liikaa kohtaloon, vähän epäilyttää mennä sitä näin omin päin sorkkimaan :D Tämä nyt on tietysti ihan tälläistä omien rajojen ja määritysten venyttämistä, voisihan samalla logiikalla ajatella ettei meidän ole tarkoitusta saada lasta jollei sitä luomuna tule. Tai toisaalta sitten taas sillä on tarkoituksensa miksi juuri se yksi siimahäntä valikoitui laborantin neulaan. Ota tästä omasta päästä sitten selvää :)

Amalia Armas: Mä en ehkäpä niinkään (ainakaan vielä tässä vaiheessa) pelkää valitun "väärän" siittiön aiheuttamaa hedelmöittämättömyyttä vaan ennemmin sitä lopputulosta, sitä millainen lapsi ja ihminen tuosta ulkopuolisen sattumalta valitsemasta siittiöstä kehkeytyy ja että tuntuuko tälläinen tavallaan vieraan ihmisen luoma lapsi yhtä omalta kuin luonnollisin keinoin alkuun saatettu. Mutta olen kyllä Vienda kanssasi samaa mieltä, en tule ikinä pitämään lapsia itsestään selvyytenä jos sellaisia joskus onnistutaan saamaan.

Lippu korkealla Amalia Armas, Vienda ja muut.
 
Haikala, *Piude* ja Sandaali Tervetuloa minunkin puolestani! Täällä on kyllä ihanaa vertaistukea, ei taida olla vielä ainuttakaan yhtä hyvää ketjua tullut vastaan=)
Haikalalla ainaki ollu kyllä hyvä tulos punktiosta!;)

Vienda Jee!! Ihan loistotulos! Peukut pystyssä että maanantaina pääsette siirtoon:heart:

Sandaali Kyselit noista ristiriitaisista tunteista ja ajatuksista. Mä olen itse ainakin jo pitkään syyllistänyt itseni joka asiasta ja tullut siihen tulokseen että olen äärimmäisen p*ska ihminen kun ne lapset suodaan esim. huumeäideille ennemmin kuin meille...:( Pelkoa siitä ei ole etteikö hoidoilla aikaansaatu lapsi tuntuisi omalta mutta olen ainakin toistaiseksi sitä mieltä että luovutettuihin soluihin tai adoptioon en ole valmis, ehkä koskaan. Koska minun, ehkä hiukan oudon, ajattelutapani mukaan se ei sillon olis meidän lapsi vaan sillon vaan toinen puoli olis meistä toisesta ja toinen jostain ties kenestä. Näin ollen geeniperimä ei olis ainakaan yhteinen. Tiedän, outoja ajatuksia, mutta näillä mennään...: / Ehkä jopa adoptio tuntuisi paremmalta ajatukselta ku luovutetut solut koska sillon siinä lapsessa ei olisi kumpaakaan. Pahin pelko tällä hetkellä, pari päivää ennen punktiota, on että jos käykin ilmi että rakkuloissa ei olekaan soluja, ainakaan kunnollisia? Mitäs sitten? Ja tosta kohtaloon puuttumisesta, itsekin olen ajatuksen kanssa kamppaillu ja LUJAA. Olen ollut joskus, ku vielä luulin että lapsia saadaan eikä tehdä, ollu sitä mieltä että niitä tulee jos on tullakseen, että siihen ei tartte puuttua. Vaan mites kävi: tässä sitä ollaan isketty piikkejä lihaan ties miten paljon ja ollaan menossa niin keinotekosille vesille ku vaan voi...Blaah...Purkaus:D

Itsestäni ei nyt sen enempää mutta jumankauta et on tissit kipeet!!! Siis ei oo ikinä ollu ees ennen menkkoja tälläset, läheskään. Varmaan noi lääkkeet ja se jäätävä määrä folleja tekee tepposiaan...Ja tänään nyt sitte varmistu että maanantaina siis meille tehään kuulemma ivf ja sitte lisäksi "pieni icsi" kuten hoitaja asian ilmoitti.
 
APUA Apua mitä mä nyt teen? Eilen luulin että menkat alkoi kun tuli kirkasta verta pönttöön. Tänään ei ole sitten tullu mitään siteeseen, ja hän päivän piti olla kp 1 että pääsen huomenna aloittaa piikitykset, kp 2:na. Eli en tiedä onko nyt kp 1 vai ei??? Ja tietenkin on viikonloppu eikä voi kysyä klinikalta. On kuulema hyvin tarkkaa et ottaa sen piikin kp 2. Raskauden mahdollisuus on 0,001%. Auttakaa, mitä mä nyt teen!??? Tiiättekö miksi on tärkeää että eka piikki otetaan just kp 2? jos mä siis laitan sen huomenna ja se onkin sitten vasta kp 1? Tai jos menkat ei lähdekään valumaan edes huomenna ja vanha kierto onkin vielä kesken? Kauheeta kun pitää tehdä tällaisia päätöksiä itse ja kyseessä on himpun vajaa 400€ lääke!! Sorry itsekeskeinen ja sekava viesti, kirjoitan miehen iphonella ku ollaan reissus. Sanokaa jotain mielipidettänne, oon tosi pulassa!!
 
Uniunna aika kinkkinen tilanne kyllä. Onko sulla lyhyt kaava? Mulla pitkässä kaavassa alkuperäisen suunnitelman mukaan eka piikki ei ois todellakaan tullut kp 2.na vaan sillon olis ollu jo kp 8 tai jotain (mutta tässä siis mukana sumut).
Loppujen lopuksi sitten kävi niin, että menkat myöhästyi, kiitos sumujen, niin paljon, että, kun piikitykset viimein päästiin aloittamaan olikin vasta kp 1.

Eli luulisin, että, jos sulla menkat alkaa todenteolla tänään niin voit aloittaa pistelyt. Jos ne ei ala vielä tänään niin tilanne menee hiukan hankalaksi, kun tosiaan mihinkään ei voi edes soittaa. Nämä, kun voi olla niin tarkkoja juttuja.

Toivotaan, että sulla menkat käynnistys tänään!!!
 
Hei kaikille pitkästä aikaa! Olen vähän lomaillut palstasta ja vähän kaikesta tähän liittyvästä...

Mutta nyt oli pakko tulla tänne sanomaan, kun johonkin pakko saada se nyt sanoa... Jospa täällä vielä mut muistettaisiin! ;) Paljon on tullut mukaan uusia... Sain tänä aamuna elämäni ensimmäisen plussan raskaustestiin!!! :heart: Olen ihan shokissa ja sekaisin...:O Lasta on toivottu se 3,5v eikä yhden ainuttakaan plussaa ole aikasemmin tullut. Tuoresiirto tehtiin syyskuun alussa, josta nega. Nyt oli menossa eka "luonnollinen kierto" ja odottelin menkkoja, että saa soittaa ajan PAS:iin. Niitä ei vaan kuulunut, nyt kp 40 clearblue digitalilla tulos: raskaana 2-3 eli raskausviikkoja olisi 4-5! :D

Toivottavasti tämä luo vähän toivoa teille kanssaihmisille lapsettomuuden keskellä! En olisi ikinä uskonut, että meille käy näin... Hoitojen välissä luomuna tärppäsi, huh huh! :) Alussahan tässä ollaan, että kaikkea voi vielä sattua, mutta nyt iloitsen tästä hetkestä ja olenpahan saanut ainakin yhden päivän elämäni aikana olla raskaana! :heart:

Tsemppiä kaikille hoitojen keskellä! =)
 
Amalia: mulla olis alkamassa lyhyt kaava. Menkkoja ei edelleenkään kuulu, ja tein äsken varalta raskaustestin, puhdas nega. Tää on ihan perseestä!!! |O Mulla ei IKINÄ ole ollu tällasia menkkoja, et ensin tulee kirkasta verta ja sit ei pariin päivään mitään! Kroppa temppuilee just silloin kun ei pitäis, ärrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!!!!!!!!!!!!!!

Sit jos mun menkat olikin jostain syystä tossa, eli tommoset superhyperniukat, et siteeseen ei tuu ollenkaan, niin siin tapauksessa mun pitäis ottaa se piikki tänään. Mut en kyllä uskalla ottaa! Mulla on AINA tosi runsaat menkat.

Anteeksi taas omanapaisuus, mun päähän ei nyt mahdu muuta :ashamed:
 
Juliet83 onnea ihan tosi ISOSTI!!! Joskus tämä elämä osaa yllättää!

UniUnna mulla myös menkat on alkaneet temppuilemaan heti kun hoitojen piti alkaa. Juuri ennen hoitojen aloittamista viimeinen kierto oli tosi lyhyt, vain 17 päivää ja sumuje jälkeen menkat olivat ihan oudot, neljä päivää oli todella niukkaa tiputteluvuotoa, jota mulla ei ole koskaan ennen ollut ja kun lopulta menkat alkoivat ne olivat lähes kaksi viikkoa myöhässä. Nyt taas tämä kierto käynnistyi yhden päivän tiputtelulla, normaalisti mulla alkaa menkat ihan napista painamalla, ilman mitään ennakkovaroituksia.

Jännityksellä näemme miten käy nyt seuraavien menkkojen... Toivon, että alkaisivat ensi perjantaina, jolloin niiden pitäisi alkaa. Päästäisiin sitten mahdollisimman pian suunnittelemaan uutta hoitoa. Mutta en tosiaan ole enää varma miten käy.

Toivotaan nyt kovasti, että sulla ne menkat tänään vielä alkaisivat. Itse en varmaan uskaltaisi aloittaa pistelyä, jos ne eivät oliisi kunnolla alkaneet.
 
Vau, onnea Juliet83! Tässä sen näkee, että näistä asioista ei tiedä mitään varmaa.

Hillerihiiru: Pahoittelut!

Uniunna, tsemppiä, tosi hankala tilanne.

Manuliina: Mulla oli myös tissit kipeet ennen punktiota. En ollut kuullut moisesta oireesta aiemmin, mutta näköjään se on sitten ihan tavallista :)
Tsemppiä maanantaille!

Vienda: Ihan mahtavaa, että teille tuli noin hyvä saalis vaikka ennakko-odotukset olivat synkät. Toivottavasti maanantaina on edelleen hyviä alkioita.

ON: Tällä kertaa vähän valoisempia uutisia eli nyt alkoi piinapäivät! Punktiossa saatiin 6 solua, joista 5 oli kypsiä ja 4 hedelmöittyi. Kolme alkoista oli Top-laatua eli toivottavasti saataisiin jotain pakkaseenkin. Olo on kyllä nyt niin helpottunut ettei tosikaan! Pelkäsin aivan älyttömästi, että taaskaan ei tule yhtään soluja ja ei voida edes yrittää saada lasta. En muista, että olisin koskaan ollut noin hermostunut, kun ennen punktiota. Olin jo mm. ihan varma, että isoin rakkula on puhjennut omia aikojaan ennen punktiota ja muutkin solut olisivat sitä myötä mennyttä. Tämä johtui siis siitä kun tuntemukset yhtäkkiä hävisivät punktiota edeltävänä iltana... En uskaltanut tännekään tulla päivittämään tilannetta aiemmin.

Tervetuloa Sandaali, Ainox ja *Piude* minunkin puolestani.
 
Nyt voisi olla aktivoitumisen paikka tähän palstailuun, kun meilläkin hoidot pääsi alkuun.

Mutta ensin suuret onnittelut Julietille! :) Tosi paljon onnea! Kerrotko vielä että onko teillä aiemmin löytynyt syytä lapsettomuuteen vai oletteko olleet selittämättömiä? Tämän pinon olen kyllä läpi lukenut, mutta muisti ei niin hyvä ole että muistaisin taustoja. :)

Uniunna: Tosi kinkkinen tilanne kun kroppa ei toimikaan totuttuun tapaan silloin kun pitäisi. Meillä eka IVF oli lyhyellä kaavalla ja mulle noiden piikitysten aloittamiselle oli silloin kaksi vaihtoehtoa eli joko kp 2 tai kp 3. Tuosta siis päättelisin sen, että sillä piikitysten aloittamispäivällä ei olisikaan ihan absoluuttista yhtä ja ainoaa vaihtoehtoa. Tarkistin tuolta muistiinpanoista sitä meidän tilannetta silloin ja ohjeistus oli että jos menkat alkaa pe tai ma niin sitten piikitykset alkaa kp 2 ja jos menkat alkaa la tai su niin sitten piikitykset alkaa kp 3. En tarkkaan tiedä miksi tämä ohjeistus.

Meillä siis ICSI tulossa, takana kolme inseminaatiota ja yksi IVF. Sumutteluja takana reilut kaksi viikkoa, toissapäivänä sain luvan aloittaa piikitykset. Gonal-F annostuksella 125 yksikköä per päivä. Alku-ultran mukaan molemmalla puolella voisi olla 10 kpl follikkeja tulossa. Seuraava ultra-aika olisi 30.10. ja punktio arviolta viikolla 45.
 
UniUnna Mulla oli lähes tismalleen samanlainen tilanne tossa alkukierrossa kun sulla nyt! Eli mulla kans tuli sillon ke ihan selvästi kirkasta verta, ja oli jo tuhruillu hiukan edeltävänä päivänä. Siispä soitin sinne hoitajalle ja hän sano että hän palaa asiaan sitten torstaina ja kertoo tarkemmin. Noh, keskiviikkona ei sitten enää iltasella tullutkaan juuri mitään ja torstaina ei vuotanu tosiaan ollenkaan?! (mulla myös alkaa yleensä sillai ihan kunnolla ku alkaa) Torstaina sitten sanoin tästä hoitajalle ja hän sanoi että jos kerran testi on ollut negatiivinen ja verta on tullut niin silloin voidaan olettaa että se vuotopäivä(mulla se ke) oli kp 1. Ja niinpä mulla siis piikitykset alkoi torstaina kp 2. Ja oikein "kunnon" vuoto tuli sitten pe ja kesti sen kolmisen päivää. Toivottavasti tästä oli apua sun tilanteeseen=)

Juliet83 Onnea kovasti!:flower: Meillä myös yli 3 vuotta jo turhaa yritystä takana joten voin kuvitella sun onnen tunteen!!

Ja Rapu78 Tsemppiä piinapäiviin!:whistle:

ON: Nyt alkaa jo olla tukalaa, illalla sattu oikein sillai kunnolla hetken aikaa maha. Huominen vielä töitä ja sitten maanantaina punktioon:eek:
 
Moikka
Onpas mukavaa löytää tällainen ketju. Itsekseni pohtinut ja tuskastellut kaikenlaisia asioita liittyen ivf-hoitoon. Itsellä aloitettu ensimmäinen ivf-hoito ja piikityksetkin aloitin puregonilla. Tänään neljäs pistospäivä. Synarelalla aloitettiin ja nyt siis synarela + puregon. Mua jäi mietityttämään lähinnä tuo kellojen siirto....lääkäri kun sanoi että pistä aina samaan aikaan ja tää ilmeisesti melkoisenkin tarkkaa niin mites nyt sitten tekisitte kun kelloja siirrettiin tunnilla taaksepäin. Olen pistänyt iltaisin klo 21 niin jatkaisitteko edelleen samaan aikaan vai pistäisittekö klo 20?

Taustasta sen verran, että yritystä miehelläni ja minulla 3-vuotta, josta aina jääneet kohdun ulkopuolelle. Ongelma löytyi minusta eli tukoksia rööreissä. Miehen siittiöistä lääkäri totesi että voisi kutsua miestäni miljonääriksi :)

Piikkikammoinen kun olen on tuo pistely ollut melkoinen haaste, josta kuitenkin ite selvinnyt nipin napin. Oieina ollut lähinnä ärtymystä ja päänsärkyä ja jonkin verran väsymystä.

Ihan mulla kylmiä väreitä meni kun luin teidän muiden kokemuksia kaikesta. On siinä ollut kestämistä ja varmaan se odottelu siin kaikkein kamalinta on vaikka vois kuvitella että punktio se kamalin. Ite kauhun sekaisin tuntein odotan punktiota jota siis pelkään ihan älyttömästi. Lääkäri totesi tuohon pelkooni että esilääkitsevät vielä ennen iv-lääkitystä jos niin kovasti pelottaa. Julkisella ollaan siis hoidoissa.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä