dsa
Reindeerspotting: Näin kohuttu kotimainen huume-elokuva syntyi
Pariisi.
Kevät oli jo pitkällä, kun Jani ja Joonas saapuivat junalla Gare du Nordin asemalle. Kotona Rovaniemellä oli ollut vielä lunta maassa.
Pariisi teki vaikutuksen 20-vuotiaaseen Janiin, joka ei ollut ennen tätä matkaa käynyt ulkomailla. La Défensen kaupunginosa näytti kuin New Yorkilta. Ihmisvilinä oli toista Rovaniemeen verrattuna.
Eiffel-torniin oli päästävä. Siellä Jani meni vessaan. Hän kaivoi taskustaan ruiskun, neulan ja Subutex-tabletin. Hän liuotti tabletin veteen, veti hupparin hihan taakse, etsi suonen käsivarrestaan ja injektoi liuoksen verenkiertoonsa.
Jani piikitti kokemuksen tuomalla näppäryydellä, vaikka hänen oikean kätensä sormista kaksi oli lyöty kirveellä poikki joitain kuukausia aiemmin.
Subutex alkoi vaikuttaa miltei samantien. Mielihyvä valtasi Janin.
Jani otti videokameran, jolla hän oli kuvannut toimenpiteen ahtaassa wc-eriössä ja palasi Joonaksen luo.
He olivat lomatkalla. Eurooppaan kaverukset olivat lähteneet Janin varastettua 5000 euroa lähikaupan kassakaapista. Pariisi oli valikoitu välietapiksi paitsi nähtävyyksiensä vuoksi myös käytännön syistä: Subutex oli siellä lähes ilmaista. Jani oli käyttänyt sitä ja amfetamiinia suonensisäisesti jo vuosia.
Jani oli jo pitkään haaveillut muuttavansa pois Rovaniemeltä. Tutuissa kuvioissa ei pääsisi irti kamasta. Mitä kauemmas, sen parempi.
Jani oli odottanut korvauksia katkaistuista sormistaan - niillä rahoilla pääsisi matkaan. Mutta korvaukset viivästyivät ja Jania odotti kesällä toimeenpantava vankilatuomio. Mutta Pariisissa elämä näytti paremmalta kuin koskaan.
Jani ja Joonas kävivät ostamassa kaljaa. Taskussa oli myös laadukasta marihuanaa. Sekin oli ylellisyys - Rovaniemeltä sai usein vain koostumukseltaan epämääräistä hasista.
Parvekkeelta katuun
Rovaniemi.
Vuosi ennen matkaa Eurooppaan Joonas oli palannut kotikaupunkiinsa Rovaniemelle. Lukion jälkeen hän oli asunut Lontoossa ja San Franciscossa sekä opiskellut vähän aikaa Voionmaan opistossa Ylöjärvellä.
Oli vuosi 2002. Joonas oli työtön, kuten monet ystävänsäkin.
Kaupunkiin oli levinnyt uusi päihde. Subutexin käyttö räjähti käsistä.
Joonas oli innokas elokuvaharrastaja. Opistossa hän oli alkanut pohtia dokumenttien tekemistä. Rovaniemellä elokuvan aihe teki itsensä tykö. Joonaskin käytti päihteitä, laillisia ja laittomia, eikä tehnyt niiden välille eroa.
Kaupungin nuorisoprojektista Joonas sai lainaan puoliammattilaistasoisen videokameran. Siitä lähtien hän kuvasi. Hän oli kaveriporukkansa illoissa usein tunteja hiljaa, vain läsnä, kamera olallaan, kunnes käsi kramppasi. Kamaakin tuli vedettyä, mutta Joonas ei jäänyt pahempaan koukkuun.
Videolle tallentuivat sekoilut kaupungilla ja laskutilat, kun subutex loppui kaupungista ja käyttäjien oli turvauduttava rauhoittaviin lääkkeisiin. Hän sai nauhalle ystävien riidat ja käynnit neulaostoksilla apteekissa, jonka myyjät pelkäsivät narkkariasiakkaita.
Usein porukka istui kämpässä aivan Rovaniemen keskustassa, pääkadun varrella. Kerrostalon parvekkeelta Joonas kuvasi jouluisia poroajeluita, kun yksi tuhdin sekotilan saavuttanut ystävä kiipesi kaiteelle ja putosi katuun.
Senkin Joonas sai videolle: putoamisen, ambulanssin, poliisit, kaikki. Hyvä niin, koska kaikki olivat niin pöhnässä, että kolmatta parvekkeella ollutta kaveria epäiltiin ystävänsä tönäisemisestä alas.
Seuraavana päivänä nuorisopajalta soitettiin ja sanottiin, että Joonaksen on palautettava kamera ja nauhat. Ei tuollaista saanut kuvata, aiheenahan piti olla narkkarin selviytymistarina.
Joonas palautti kameran, ei nauhoja. Hän lainasi rahaa ja osti oman kameran. Kun nauhoista tuli pulaa, aina joku oli valmis näpistämään niitä.
Sitten Jani soitti ja sanoi, että nyt lähdetään Eurooppaan - tunnin kuluttua, rahaa on, pakkaa tavarasi heti.
Vedetäänkö fiksit?
Helsinki.
Joonas Neuvonen istuu ravintolassa Kalliossa. Hänellä on siisti nahkatakki, pieni risuparta ja tyylitellyn rähjäinen puolipitkä rastatukka. Neuvonen, 30, on kuin kuka tahansa taideopiskelija tai nuori media-alan työntekijä.
Lomamatkasta Eurooppaan on seitsemän vuotta. Neuvonen on nyt virallisesti elokuvaohjaaja.
Reindeerspotting - pako joulumaasta kertoo Janin tarinan ja näyttää Rovaniemen nuorten piikkihuumeiden käyttäjien porukan, jossa yksi tavoite on ylitse muiden: loputtoman tokkuran ylläpito.
Neuvonen on juuri sanonut ei parille televisioesiintymiselle.
Kaikki ne jutut yritetään puskea yhteen formaattiin, hän harmittelee.
Erään ajankohtaisohjelman toimittaja oli ollut piinaava.
Se oli kuin kuulustelu. Lopulta mä sanoin, että vedetään fiksit (ruiskutetaan huumetta suoneen) kameran edessä ja puhutaan sitten kamasta, jos te haluatte puhua vain kamasta. Toimittaja oli että ei ei, mähän saisin heti potkut. Mä koetin sanoa, että tämä ei ole elokuva huumeista, vaan yhdestä huumeongelmaisesta kaverista.
Neuvonen kuitenkin ymmärtää katsojien erilaiset ja voimakkaat reaktiot.
Eihän tällaista ole oikein nähty.
Ei niin. Reindeerspotting näyttää salaisen maailman, joka on tavallisen suomalaistodellisuuden rinnalla. Jani on usein lapsellisesti innostuva siloposkinen nuori mies. Hän pukeutuu löysiin vaatteisiin ja kuuntelee räppiä. Hän ja kaverit elävät kuitenkin omassa kuplassaan, jota hallitsevat huumeet ja rikokset.
Erikoista ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista on elokuvan intiimiys. Neuvosen kamera ei katso ylhäältä ja ulkopuolelta, vaan on aina samalla tasolla kuvattujen kanssa. Miksi ei olisi - Joonas Neuvonen oli yksi heistä.
Hänelle tärkeintä elokuvassa on käyttäjien syrjäytymisen kuvaus.
Sen lisäksi, että kamankäyttäjä taistelee oman ongelmansa kanssa, hän elää totalitäärisessä yhteiskunnassa, jossa taskut tutkitaan milloin vain ja kännykkää kuunnellaan. Suurin kysymys on sosiaalinen syrjäytyminen. Kun vain kauhistellaan, ero normaaliin kansalaiseen kasvaa valtavan suureksi.
Neuvonen hymyilee paljon, mutta suomalaisen huumekeskustelun taso saa hänet kiihtymään.
Päihteitä tässä yhteiskunnassa käytetään vaikka kuinka. Bentsot - diapamit ja muut - ovat yleisimpiä lääkkeitä, vaikka niistä menee ihan sekaisin ja tulee rankat vieroitusoireet. Ei niiden vuoksi joudu kukaan varastamaan, niitä on tarjolla kaikille. Huumeiden käytöstä rangaistaan, mutta käyttäjän näkökulmasta kontrollikeinoilla ei ole merkitystä.
Neuvonen hörppää oluttaan.
En tunne ketään, joka olisi lopettanut siksi, että kytät vei kamat.
Armoton todistaja
Kamera.
Reindeerspotting alkaa tilanteesta, jossa Jani etsii yöllä rivitalolähiön parkkipaikoilta Mazda 323 -mallista autoa, koska niiden ovien lukot on helppo murtaa. Hän varastaa autostereot ja kiemurtelee seuraavassa kuvassa asunnon lattialla yksi kännykkä kädessään, kaksi ulottuvilla. Jani yrittää saada vitun hyvästä automankasta vastineeksi parinkympin hyvityksen amfetamiiniostoksistaan.
Kamera todistaa kaiken. Ahdistavinta eivät ole lukuisat piikityskohtaukset, vaan jakso, jossa tokkurainen Jani ajaa autolla melkein jalankulkijan päälle.
Reindeerspotting pistää hiljaiseksi - ja herättää paljon kysymyksiä.
On se yllättänyt, että kysymykset alkavat aina samasta: miksi tämä on saatu kuvata. Eivät ne olleet siinä porukassa hävettäviä asioita. Jani oli mun kaveri ja ajattelin, että hän on täysipäinen siinä missä minäkin. Hän halusi olla kameran edessä.
Neuvonen ei itse näy elokuvassa - hän vain kuvaa. Monet ovat ihmetelleet, miksei Neuvonen tai kukaan muu mennyt väliin esimerkiksi Janin ajaessa päihtyneenä.
Se on hankalampi kysymys. Nyt ajattelen, että ne tilanteet olisivat kuitenkin tapahtuneet.
Miksi elokuva on valmis vasta nyt, seitsemän vuotta tapahtumien jälkeen?
Yksi syy on materiaalin määrä. Olin elämäntilanteessa, ettei ollut rauhaa keskittyä katsomaan nauhoja läpi. Nauhoja oli 140-160 tuntia.
Elokuvan parissa työskentelyä ei auttanut, että Neuvonen itsekin joutui usein virkavallan kanssa tekemisiin. Kerran poliisi takavarikoi häneltä kasetteja ja palautti ne tyhjiksi jyrättynä.
Kamerakin vietiin sillä varjolla, että se on varmaan varastettu. Lopulta sain sen takaisin. Tulin vainoharhaiseksi ratsiasta ja ryhdyin jemmailemaan kasetteja.
Kun Jani joutui kassakaappikeikasta oikeuteen, myös Neuvonen sai syytteen. Oliko hän jakanut Janin varastamat rahat matkakuluihin?
Ei, jo siksi, että sehän olisi kätkentärikos.
Neuvonen hymyilee. Hän kertoo saaneensa rahaa maailman toiselta puolelta.
Lainasin matkarahat sanfranciscolaiselta kaverilta, joka auttoi myös kameran ostamisessa. Siitä oli Western Unionin kuittejakin oikeudessa.
Miten Janin kävi?
Unelma.
Elokuvan lopussa Jani katkoo ruiskunsa Välimeren rannalla. Hän aikoo toteuttaa unelmansa - päästä kuiville, aloittaa uuden elämän.
Se on iso pointti: Jani, narkomaani, haluaa lopettaa juuri silloin, kun kamaa on eniten tarjolla, Neuvonen tähdentää.
Sitä ei kestä pitkään. Joonaksen puhelimeen soitetaan Rovaniemeltä. Janin on palattava selvittämään kesken jääneitä asioita. Väkivallan uhka on ilmassa.
Reindeerspotting ei kerro, mitä Janille tapahtui hänen palattuaan Suomeen. Elokuvan viimeisessä kuvassa hän on Helsingin metrossa aivan eri näköisenä kuin aiemmin: poissa on nuoren miehen virkeys, silmiin on tullut tyhjä, pelottava katse. Siinä on tyyppi, jonka viereen et istuisi.
Teksti ruudulla paljastaa vain, että Jani ajautui vuosien vankilakierteeseen. Se ei kerro, että hän on nyt vapaana istuttuaan eri tuomioita vuosia. Vakavin tuli myöhemmin tapon yrityksestä, puukotuksesta.
Neuvonen puolestaan löysi avukseen ammattilaisleikkaaja Sadri Cetinkayan. He työstivät materiaalia pari vuotta. Reindeerspotting-nimellä on kiertänyt jo muutama vuosi sitten kädestä käteen dvd-kopioina raakaversio, jossa on pitkälti eri materiaalia ja eri rakenne.
Vasta pitkiin elokuviin erikoistuneen ammattilaistuotantoyhtiö Bronson Clubin huomassa Neuvosen materiaalista löydettiin lopullinen tarinan muoto. Draaman kaari on väkevä: hyväntahtoinen, mutta pahasti eksynyt poika yrittää parempaan ja joutuu yhä syvempään suohon.
Seuraava haaste oli saada kuvissa esiintyviltä ihmisiltä luvat elokuvan julkaisemiseen.
Kaikilta, jotka tekevät jotain arveluttavaa kameran edessä, on kirjallinen lupa. Muutamat kasvot jouduimme sumentamaan, kertoo elokuvan tuottaja Oskari Huttu.
Kaikki rikokset ovat vanhentuneita, tai ihmiset ovat kärsineet niistä tuomionsa.
Reindeerspotting - pako joulumaasta -elokuvan ensi-ilta on 9.4.2010.
Aiheesta lisää
Reindeerspotting on tärkeimpiä kotimaisia dokumenttielokuvia (Suomenkuvalehti.fi 7.4.2010)
Onko Reindeerspotting ensimmäinen suomalainen K-18-elokuva? (Suomenkuvalehti.fi 11.3.2010)
Tuottaja Jesse Fryckman puskee haasteesta ja genrestä toiseen (Suomenkuvalehti.fi 11.2.2010)
Asiat
Reindeerspotting , dokumenttielokuvat , k-18 , Joonas Neuvonen
Katso myös
2 Kommenttia17.03.2010 12:56
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Sähköpostiosoite
Kommentit (10)
9.4.2010 klo.17:24
jaaha kirjoitti:
sellanen artikkeli. tuntuu että minulle juuri selitettiin leffan kaikki merkittävät tapahtumat loppukohtauksia myöten. kylläpäs nyt on kiva lähteä tätä katsomaan
9.4.2010 klo.17:37
sellasta kirjoitti:
selitettiin? itse sinä luit. kyllä otsikko kertoo. jätän lukematta
10.4.2010 klo.19:57
Kalle Kinnunen kirjoitti:
Nimimerkki jaaha: sellanen artikkeli. tuntuu että minulle juuri selitettiin leffan kaikki merkittävät tapahtumat loppukohtauksia myöten. kylläpäs nyt on kiva lähteä tätä katsomaan
Älä huoli.
Jutussa on kuvailtu viittä kohtausta 90-minuuttisesta elokuvasta.
Tällaisten asioiden näkeminen konkreettisesti tuntuu varmasti erilaiselta kuin lukea muutama sana niistä. Mutta älä vaan katso traileria, sehän on vielä paljastavampi tiivistelmä koko dokumentista!
20.4.2010 klo.13:23
taunustypy kirjoitti:
Suosittelen kaikille dokumentin katsomista. Toivon, että ikärajaa saataisiin laskettua ja nuoretkin pääsisivät katsomaan.
Käykää allekirjoittamassa nettiadressi Reindeerspotting dokumentin K18-ikärajan laskemiseksi!
Adressit.com skettava
Kiitos!
Aiheesta kiinnostuneet voivat osallistua keskusteluun, jota käydään mm. ssa Facebookissa. Ryhmät löytyvät mm.ssa hakusanalla reindeerspotting. Tervetuloa keskustelemaan rakentavasti, ihan kaikki, ikään katsomatta!
24.4.2010 klo.20:7
Elokuvissa kirjoitti:
Tätä näkee kaikkialla. Säälittäviä toppapöksyjä koko sakki. Kokeilut kuuluu tietysti elämään. Pitäis löytää järkevämpääkin tekemistä. Yhteiskunta paapoo addikteja ja yhä nuoremmille ratkaisuksi määrätään lääkkeitä. Onko se niin nyky-yhteiskunnassa, että joku muu auttaa ja jostain muualta löydetään syylliset. Aivan sairasta touhua. Raivostuttavaa, että jotkut karvoset etsivät helpotusta joistain muista aineista narkomaaneille. Ongelma korvataan toisella. Muut vaikeudet jatkuvat vaikka merkki muuttuu. Ei se ratkaisu ole kyllä näin. En kyllä tiedä miten se voisi olla. Työssä näkee tätä varsinkin lääkäreistä lähtevää selkärangattomuutta. pikku junnut vetää rivatrilia, diapamia, temgesiciä ym
Pahenee koko juttu koko ajan.
27.4.2010 klo.14:24
roi kirjoitti:
ei muuten pudonnut parvekkeelta vaan liikekeskuksen katolta sijaitsevalta paikoitusalueelta. Vähän pitää villata
28.4.2010 klo.10:31
hohhoi kirjoitti:
Onkohan Roi katsonut elokuvan? Tässä dokumentaarisessa elokuvassa tyyppi kyllä tippuu asunnon parvekkeelta.
Sinällään artikkelissa on kaikki oleellinen selitetty loppu aika onkin sitten vain huumeiden käyttöä. Eli ei mitään nähtävää.
Elokuva sinänsä ihan erikoinen ja ainakin erilainen mitä kaikki muut, mutta loppujen lopuksi ei sisällä niin kovin hirveänä tapahtumia vaikka isosta kuvausmateriaalista onkin leikattu.
28.4.2010 klo.12:57
mävaan kirjoitti:
Eipä tipu parvekkeelta, vaan juuri kuten roi sanoi liikekeskuksen katolta.
29.4.2010 klo.16:32
kysymys kirjoitti:
siis onko tää ihan oikeesti tapahtunu vai onko tää näytelty?
8.5.2010 klo.19:48
Leffan nähnyt kirjoitti:
On tämä kaikki oikeista tapahtunut ei ole todellakaa näytelty.
Kirjoita oma kommentti
Nimimerkki
Kommentti
Kirjoittaja
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja. kuvientakaa@gmail.com Lue kaikki kirjoittajan jutut
Juttu kartalla
Katso sijainti Google Maps -palvelussa
Tuoreimmat
Supo-jahti: Katainen oli oikeassa
8.9.2010 klo 18:15
Tyhmät aivot eivät tunnista uupumisen merkkejä
8.9.2010 klo 17:30
Yllätyssiirto: Helsingin huumepoliisien päällikkö Jari Aarnio siirtyy Elisaan
6.9.2010 klo 13:32
Kansanedustaja Pekka Haavisto: Somalian kriisin uhreja kannattaisi auttaa paikan päällä
5.9.2010 klo 16:00
Ehtikö Savon mafia ensin?
5.9.2010 klo 10:00
Tuoreimmat kuvat
0 Kommenttia08.09.2010 18:410 Kommenttia08.09.2010 18:390 Kommenttia08.09.2010 18:380 Kommenttia08.09.2010 18:370 Kommenttia08.09.2010 18:350 Kommenttia08.09.2010 18:320 Kommenttia08.09.2010 18:290 Kommenttia08.09.2010 18:240 Kommenttia08.09.2010 18:210 Kommenttia08.09.2010 18:17
Takaisin ylös
Yleistä
Introduction in English
Merkkipäiväilmoitus Suomen Kuvalehteen
Verkkopalvelun käyttöehdot
Keskusteluohjeet
Tilaa syötteitä
Syötteet
Uutisvirta
Blogit
Kuvat
Kommentit
Pariisi.
Kevät oli jo pitkällä, kun Jani ja Joonas saapuivat junalla Gare du Nordin asemalle. Kotona Rovaniemellä oli ollut vielä lunta maassa.
Pariisi teki vaikutuksen 20-vuotiaaseen Janiin, joka ei ollut ennen tätä matkaa käynyt ulkomailla. La Défensen kaupunginosa näytti kuin New Yorkilta. Ihmisvilinä oli toista Rovaniemeen verrattuna.
Eiffel-torniin oli päästävä. Siellä Jani meni vessaan. Hän kaivoi taskustaan ruiskun, neulan ja Subutex-tabletin. Hän liuotti tabletin veteen, veti hupparin hihan taakse, etsi suonen käsivarrestaan ja injektoi liuoksen verenkiertoonsa.
Jani piikitti kokemuksen tuomalla näppäryydellä, vaikka hänen oikean kätensä sormista kaksi oli lyöty kirveellä poikki joitain kuukausia aiemmin.
Subutex alkoi vaikuttaa miltei samantien. Mielihyvä valtasi Janin.
Jani otti videokameran, jolla hän oli kuvannut toimenpiteen ahtaassa wc-eriössä ja palasi Joonaksen luo.
He olivat lomatkalla. Eurooppaan kaverukset olivat lähteneet Janin varastettua 5000 euroa lähikaupan kassakaapista. Pariisi oli valikoitu välietapiksi paitsi nähtävyyksiensä vuoksi myös käytännön syistä: Subutex oli siellä lähes ilmaista. Jani oli käyttänyt sitä ja amfetamiinia suonensisäisesti jo vuosia.
Jani oli jo pitkään haaveillut muuttavansa pois Rovaniemeltä. Tutuissa kuvioissa ei pääsisi irti kamasta. Mitä kauemmas, sen parempi.
Jani oli odottanut korvauksia katkaistuista sormistaan - niillä rahoilla pääsisi matkaan. Mutta korvaukset viivästyivät ja Jania odotti kesällä toimeenpantava vankilatuomio. Mutta Pariisissa elämä näytti paremmalta kuin koskaan.
Jani ja Joonas kävivät ostamassa kaljaa. Taskussa oli myös laadukasta marihuanaa. Sekin oli ylellisyys - Rovaniemeltä sai usein vain koostumukseltaan epämääräistä hasista.
Parvekkeelta katuun
Rovaniemi.
Vuosi ennen matkaa Eurooppaan Joonas oli palannut kotikaupunkiinsa Rovaniemelle. Lukion jälkeen hän oli asunut Lontoossa ja San Franciscossa sekä opiskellut vähän aikaa Voionmaan opistossa Ylöjärvellä.
Oli vuosi 2002. Joonas oli työtön, kuten monet ystävänsäkin.
Kaupunkiin oli levinnyt uusi päihde. Subutexin käyttö räjähti käsistä.
Joonas oli innokas elokuvaharrastaja. Opistossa hän oli alkanut pohtia dokumenttien tekemistä. Rovaniemellä elokuvan aihe teki itsensä tykö. Joonaskin käytti päihteitä, laillisia ja laittomia, eikä tehnyt niiden välille eroa.
Kaupungin nuorisoprojektista Joonas sai lainaan puoliammattilaistasoisen videokameran. Siitä lähtien hän kuvasi. Hän oli kaveriporukkansa illoissa usein tunteja hiljaa, vain läsnä, kamera olallaan, kunnes käsi kramppasi. Kamaakin tuli vedettyä, mutta Joonas ei jäänyt pahempaan koukkuun.
Videolle tallentuivat sekoilut kaupungilla ja laskutilat, kun subutex loppui kaupungista ja käyttäjien oli turvauduttava rauhoittaviin lääkkeisiin. Hän sai nauhalle ystävien riidat ja käynnit neulaostoksilla apteekissa, jonka myyjät pelkäsivät narkkariasiakkaita.
Usein porukka istui kämpässä aivan Rovaniemen keskustassa, pääkadun varrella. Kerrostalon parvekkeelta Joonas kuvasi jouluisia poroajeluita, kun yksi tuhdin sekotilan saavuttanut ystävä kiipesi kaiteelle ja putosi katuun.
Senkin Joonas sai videolle: putoamisen, ambulanssin, poliisit, kaikki. Hyvä niin, koska kaikki olivat niin pöhnässä, että kolmatta parvekkeella ollutta kaveria epäiltiin ystävänsä tönäisemisestä alas.
Seuraavana päivänä nuorisopajalta soitettiin ja sanottiin, että Joonaksen on palautettava kamera ja nauhat. Ei tuollaista saanut kuvata, aiheenahan piti olla narkkarin selviytymistarina.
Joonas palautti kameran, ei nauhoja. Hän lainasi rahaa ja osti oman kameran. Kun nauhoista tuli pulaa, aina joku oli valmis näpistämään niitä.
Sitten Jani soitti ja sanoi, että nyt lähdetään Eurooppaan - tunnin kuluttua, rahaa on, pakkaa tavarasi heti.
Vedetäänkö fiksit?
Helsinki.
Joonas Neuvonen istuu ravintolassa Kalliossa. Hänellä on siisti nahkatakki, pieni risuparta ja tyylitellyn rähjäinen puolipitkä rastatukka. Neuvonen, 30, on kuin kuka tahansa taideopiskelija tai nuori media-alan työntekijä.
Lomamatkasta Eurooppaan on seitsemän vuotta. Neuvonen on nyt virallisesti elokuvaohjaaja.
Reindeerspotting - pako joulumaasta kertoo Janin tarinan ja näyttää Rovaniemen nuorten piikkihuumeiden käyttäjien porukan, jossa yksi tavoite on ylitse muiden: loputtoman tokkuran ylläpito.
Neuvonen on juuri sanonut ei parille televisioesiintymiselle.
Kaikki ne jutut yritetään puskea yhteen formaattiin, hän harmittelee.
Erään ajankohtaisohjelman toimittaja oli ollut piinaava.
Se oli kuin kuulustelu. Lopulta mä sanoin, että vedetään fiksit (ruiskutetaan huumetta suoneen) kameran edessä ja puhutaan sitten kamasta, jos te haluatte puhua vain kamasta. Toimittaja oli että ei ei, mähän saisin heti potkut. Mä koetin sanoa, että tämä ei ole elokuva huumeista, vaan yhdestä huumeongelmaisesta kaverista.
Neuvonen kuitenkin ymmärtää katsojien erilaiset ja voimakkaat reaktiot.
Eihän tällaista ole oikein nähty.
Ei niin. Reindeerspotting näyttää salaisen maailman, joka on tavallisen suomalaistodellisuuden rinnalla. Jani on usein lapsellisesti innostuva siloposkinen nuori mies. Hän pukeutuu löysiin vaatteisiin ja kuuntelee räppiä. Hän ja kaverit elävät kuitenkin omassa kuplassaan, jota hallitsevat huumeet ja rikokset.
Erikoista ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista on elokuvan intiimiys. Neuvosen kamera ei katso ylhäältä ja ulkopuolelta, vaan on aina samalla tasolla kuvattujen kanssa. Miksi ei olisi - Joonas Neuvonen oli yksi heistä.
Hänelle tärkeintä elokuvassa on käyttäjien syrjäytymisen kuvaus.
Sen lisäksi, että kamankäyttäjä taistelee oman ongelmansa kanssa, hän elää totalitäärisessä yhteiskunnassa, jossa taskut tutkitaan milloin vain ja kännykkää kuunnellaan. Suurin kysymys on sosiaalinen syrjäytyminen. Kun vain kauhistellaan, ero normaaliin kansalaiseen kasvaa valtavan suureksi.
Neuvonen hymyilee paljon, mutta suomalaisen huumekeskustelun taso saa hänet kiihtymään.
Päihteitä tässä yhteiskunnassa käytetään vaikka kuinka. Bentsot - diapamit ja muut - ovat yleisimpiä lääkkeitä, vaikka niistä menee ihan sekaisin ja tulee rankat vieroitusoireet. Ei niiden vuoksi joudu kukaan varastamaan, niitä on tarjolla kaikille. Huumeiden käytöstä rangaistaan, mutta käyttäjän näkökulmasta kontrollikeinoilla ei ole merkitystä.
Neuvonen hörppää oluttaan.
En tunne ketään, joka olisi lopettanut siksi, että kytät vei kamat.
Armoton todistaja
Kamera.
Reindeerspotting alkaa tilanteesta, jossa Jani etsii yöllä rivitalolähiön parkkipaikoilta Mazda 323 -mallista autoa, koska niiden ovien lukot on helppo murtaa. Hän varastaa autostereot ja kiemurtelee seuraavassa kuvassa asunnon lattialla yksi kännykkä kädessään, kaksi ulottuvilla. Jani yrittää saada vitun hyvästä automankasta vastineeksi parinkympin hyvityksen amfetamiiniostoksistaan.
Kamera todistaa kaiken. Ahdistavinta eivät ole lukuisat piikityskohtaukset, vaan jakso, jossa tokkurainen Jani ajaa autolla melkein jalankulkijan päälle.
Reindeerspotting pistää hiljaiseksi - ja herättää paljon kysymyksiä.
On se yllättänyt, että kysymykset alkavat aina samasta: miksi tämä on saatu kuvata. Eivät ne olleet siinä porukassa hävettäviä asioita. Jani oli mun kaveri ja ajattelin, että hän on täysipäinen siinä missä minäkin. Hän halusi olla kameran edessä.
Neuvonen ei itse näy elokuvassa - hän vain kuvaa. Monet ovat ihmetelleet, miksei Neuvonen tai kukaan muu mennyt väliin esimerkiksi Janin ajaessa päihtyneenä.
Se on hankalampi kysymys. Nyt ajattelen, että ne tilanteet olisivat kuitenkin tapahtuneet.
Miksi elokuva on valmis vasta nyt, seitsemän vuotta tapahtumien jälkeen?
Yksi syy on materiaalin määrä. Olin elämäntilanteessa, ettei ollut rauhaa keskittyä katsomaan nauhoja läpi. Nauhoja oli 140-160 tuntia.
Elokuvan parissa työskentelyä ei auttanut, että Neuvonen itsekin joutui usein virkavallan kanssa tekemisiin. Kerran poliisi takavarikoi häneltä kasetteja ja palautti ne tyhjiksi jyrättynä.
Kamerakin vietiin sillä varjolla, että se on varmaan varastettu. Lopulta sain sen takaisin. Tulin vainoharhaiseksi ratsiasta ja ryhdyin jemmailemaan kasetteja.
Kun Jani joutui kassakaappikeikasta oikeuteen, myös Neuvonen sai syytteen. Oliko hän jakanut Janin varastamat rahat matkakuluihin?
Ei, jo siksi, että sehän olisi kätkentärikos.
Neuvonen hymyilee. Hän kertoo saaneensa rahaa maailman toiselta puolelta.
Lainasin matkarahat sanfranciscolaiselta kaverilta, joka auttoi myös kameran ostamisessa. Siitä oli Western Unionin kuittejakin oikeudessa.
Miten Janin kävi?
Unelma.
Elokuvan lopussa Jani katkoo ruiskunsa Välimeren rannalla. Hän aikoo toteuttaa unelmansa - päästä kuiville, aloittaa uuden elämän.
Se on iso pointti: Jani, narkomaani, haluaa lopettaa juuri silloin, kun kamaa on eniten tarjolla, Neuvonen tähdentää.
Sitä ei kestä pitkään. Joonaksen puhelimeen soitetaan Rovaniemeltä. Janin on palattava selvittämään kesken jääneitä asioita. Väkivallan uhka on ilmassa.
Reindeerspotting ei kerro, mitä Janille tapahtui hänen palattuaan Suomeen. Elokuvan viimeisessä kuvassa hän on Helsingin metrossa aivan eri näköisenä kuin aiemmin: poissa on nuoren miehen virkeys, silmiin on tullut tyhjä, pelottava katse. Siinä on tyyppi, jonka viereen et istuisi.
Teksti ruudulla paljastaa vain, että Jani ajautui vuosien vankilakierteeseen. Se ei kerro, että hän on nyt vapaana istuttuaan eri tuomioita vuosia. Vakavin tuli myöhemmin tapon yrityksestä, puukotuksesta.
Neuvonen puolestaan löysi avukseen ammattilaisleikkaaja Sadri Cetinkayan. He työstivät materiaalia pari vuotta. Reindeerspotting-nimellä on kiertänyt jo muutama vuosi sitten kädestä käteen dvd-kopioina raakaversio, jossa on pitkälti eri materiaalia ja eri rakenne.
Vasta pitkiin elokuviin erikoistuneen ammattilaistuotantoyhtiö Bronson Clubin huomassa Neuvosen materiaalista löydettiin lopullinen tarinan muoto. Draaman kaari on väkevä: hyväntahtoinen, mutta pahasti eksynyt poika yrittää parempaan ja joutuu yhä syvempään suohon.
Seuraava haaste oli saada kuvissa esiintyviltä ihmisiltä luvat elokuvan julkaisemiseen.
Kaikilta, jotka tekevät jotain arveluttavaa kameran edessä, on kirjallinen lupa. Muutamat kasvot jouduimme sumentamaan, kertoo elokuvan tuottaja Oskari Huttu.
Kaikki rikokset ovat vanhentuneita, tai ihmiset ovat kärsineet niistä tuomionsa.
Reindeerspotting - pako joulumaasta -elokuvan ensi-ilta on 9.4.2010.
Aiheesta lisää
Reindeerspotting on tärkeimpiä kotimaisia dokumenttielokuvia (Suomenkuvalehti.fi 7.4.2010)
Onko Reindeerspotting ensimmäinen suomalainen K-18-elokuva? (Suomenkuvalehti.fi 11.3.2010)
Tuottaja Jesse Fryckman puskee haasteesta ja genrestä toiseen (Suomenkuvalehti.fi 11.2.2010)
Asiat
Reindeerspotting , dokumenttielokuvat , k-18 , Joonas Neuvonen
Katso myös
2 Kommenttia17.03.2010 12:56
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Sähköpostiosoite
Kommentit (10)
9.4.2010 klo.17:24
jaaha kirjoitti:
sellanen artikkeli. tuntuu että minulle juuri selitettiin leffan kaikki merkittävät tapahtumat loppukohtauksia myöten. kylläpäs nyt on kiva lähteä tätä katsomaan
9.4.2010 klo.17:37
sellasta kirjoitti:
selitettiin? itse sinä luit. kyllä otsikko kertoo. jätän lukematta
10.4.2010 klo.19:57
Kalle Kinnunen kirjoitti:
Nimimerkki jaaha: sellanen artikkeli. tuntuu että minulle juuri selitettiin leffan kaikki merkittävät tapahtumat loppukohtauksia myöten. kylläpäs nyt on kiva lähteä tätä katsomaan
Älä huoli.
Jutussa on kuvailtu viittä kohtausta 90-minuuttisesta elokuvasta.
Tällaisten asioiden näkeminen konkreettisesti tuntuu varmasti erilaiselta kuin lukea muutama sana niistä. Mutta älä vaan katso traileria, sehän on vielä paljastavampi tiivistelmä koko dokumentista!
20.4.2010 klo.13:23
taunustypy kirjoitti:
Suosittelen kaikille dokumentin katsomista. Toivon, että ikärajaa saataisiin laskettua ja nuoretkin pääsisivät katsomaan.
Käykää allekirjoittamassa nettiadressi Reindeerspotting dokumentin K18-ikärajan laskemiseksi!
Adressit.com skettava
Kiitos!
Aiheesta kiinnostuneet voivat osallistua keskusteluun, jota käydään mm. ssa Facebookissa. Ryhmät löytyvät mm.ssa hakusanalla reindeerspotting. Tervetuloa keskustelemaan rakentavasti, ihan kaikki, ikään katsomatta!
24.4.2010 klo.20:7
Elokuvissa kirjoitti:
Tätä näkee kaikkialla. Säälittäviä toppapöksyjä koko sakki. Kokeilut kuuluu tietysti elämään. Pitäis löytää järkevämpääkin tekemistä. Yhteiskunta paapoo addikteja ja yhä nuoremmille ratkaisuksi määrätään lääkkeitä. Onko se niin nyky-yhteiskunnassa, että joku muu auttaa ja jostain muualta löydetään syylliset. Aivan sairasta touhua. Raivostuttavaa, että jotkut karvoset etsivät helpotusta joistain muista aineista narkomaaneille. Ongelma korvataan toisella. Muut vaikeudet jatkuvat vaikka merkki muuttuu. Ei se ratkaisu ole kyllä näin. En kyllä tiedä miten se voisi olla. Työssä näkee tätä varsinkin lääkäreistä lähtevää selkärangattomuutta. pikku junnut vetää rivatrilia, diapamia, temgesiciä ym
Pahenee koko juttu koko ajan.
27.4.2010 klo.14:24
roi kirjoitti:
ei muuten pudonnut parvekkeelta vaan liikekeskuksen katolta sijaitsevalta paikoitusalueelta. Vähän pitää villata
28.4.2010 klo.10:31
hohhoi kirjoitti:
Onkohan Roi katsonut elokuvan? Tässä dokumentaarisessa elokuvassa tyyppi kyllä tippuu asunnon parvekkeelta.
Sinällään artikkelissa on kaikki oleellinen selitetty loppu aika onkin sitten vain huumeiden käyttöä. Eli ei mitään nähtävää.
Elokuva sinänsä ihan erikoinen ja ainakin erilainen mitä kaikki muut, mutta loppujen lopuksi ei sisällä niin kovin hirveänä tapahtumia vaikka isosta kuvausmateriaalista onkin leikattu.
28.4.2010 klo.12:57
mävaan kirjoitti:
Eipä tipu parvekkeelta, vaan juuri kuten roi sanoi liikekeskuksen katolta.
29.4.2010 klo.16:32
kysymys kirjoitti:
siis onko tää ihan oikeesti tapahtunu vai onko tää näytelty?
8.5.2010 klo.19:48
Leffan nähnyt kirjoitti:
On tämä kaikki oikeista tapahtunut ei ole todellakaa näytelty.
Kirjoita oma kommentti
Nimimerkki
Kommentti
Kirjoittaja
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja. kuvientakaa@gmail.com Lue kaikki kirjoittajan jutut
Juttu kartalla
Katso sijainti Google Maps -palvelussa
Tuoreimmat
Supo-jahti: Katainen oli oikeassa
8.9.2010 klo 18:15
Tyhmät aivot eivät tunnista uupumisen merkkejä
8.9.2010 klo 17:30
Yllätyssiirto: Helsingin huumepoliisien päällikkö Jari Aarnio siirtyy Elisaan
6.9.2010 klo 13:32
Kansanedustaja Pekka Haavisto: Somalian kriisin uhreja kannattaisi auttaa paikan päällä
5.9.2010 klo 16:00
Ehtikö Savon mafia ensin?
5.9.2010 klo 10:00
Tuoreimmat kuvat
0 Kommenttia08.09.2010 18:410 Kommenttia08.09.2010 18:390 Kommenttia08.09.2010 18:380 Kommenttia08.09.2010 18:370 Kommenttia08.09.2010 18:350 Kommenttia08.09.2010 18:320 Kommenttia08.09.2010 18:290 Kommenttia08.09.2010 18:240 Kommenttia08.09.2010 18:210 Kommenttia08.09.2010 18:17
Takaisin ylös
Yleistä
Introduction in English
Merkkipäiväilmoitus Suomen Kuvalehteen
Verkkopalvelun käyttöehdot
Keskusteluohjeet
Tilaa syötteitä
Syötteet
Uutisvirta
Blogit
Kuvat
Kommentit
joo...
Mukavaa ku jotkut teistä täällä vähättelee Jania... Ihan kuin väheksyjät olisivat tunteneet hänet niin hyvin että on oikeutta mennä arvostelemaan häntä ihmisenä. Narkkari tai ei luulenpa että hän oli ihminen joka sai monen miettimään huumeiden aikaansaannosta ja sitä kannattaako niitä käyttää. Omakohtaisesti tunsin henkilön joten mukavaa lukea noita halveksuvia kommentteja. Ei siinä mitään, sinällänsä en arvosta väheksijöitä missään muodossa varsinkaan äiteinä.
...
[QUOTE="vieras";21989095]Ei liity muuten edelliseen, mutta to linkki on todella typerä. Jos joku vitun narkkari onkin elokuvan TÄHTI, niin on maailmassa arvot kohdallaan.[/QUOTE]
jos yhtään mistään jotain tajuaa, niin ymmärtää, että dokumentissa ei "pääosan" esittäjästä yritetty tehdä "tähteä". ja aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja kertoo tästä maailman ajasta ja suomesta, jossa elämme. narkkareita ja muita väärinkäyttäjiä on olemassa, joten miksi heidän elämästään ei saisi raportoida? mua ainakin kiinnostaa, miten ihmiset tässä maassa elävät ja minkälainen todellisuus heidän arjessaan vallitsee. sosiaalipornon kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
jos yhtään mistään jotain tajuaa, niin ymmärtää, että dokumentissa ei "pääosan" esittäjästä yritetty tehdä "tähteä". ja aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja kertoo tästä maailman ajasta ja suomesta, jossa elämme. narkkareita ja muita väärinkäyttäjiä on olemassa, joten miksi heidän elämästään ei saisi raportoida? mua ainakin kiinnostaa, miten ihmiset tässä maassa elävät ja minkälainen todellisuus heidän arjessaan vallitsee. sosiaalipornon kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Ent.nisti-Rollocity
On parempi olla arvostelematta ihmistä, jota ei oo koskaan edes tavannu.
Samoilla kaduilla oon pyöriny ks. henkilön kanssa ja monesti olen hänen kanssaan jutellut.
Ei me mitään parhaita kavereita oltu, mutta ei koskaan vihamiehiäkään.
Mie en ole Reindeerspottingia edes kattonu, mutta voin sanoa että, ei oo äijän elämä ihan helppoo ollu. Kirveellä oli siltäkin kaverilta sormia katkottu. Ja lujaa se kaveri elikin. En tiedä pääsikö hän koskaan kuiville, mutta kaikki respecti kyllä Janille,että uskalsi näyttää tämän yhteiskunnan varjopuolen. Ja kaiken se paskan. Kai siinä on ollu Kaupunin pampuilla miettimistä, että missä oikein mentiin.
Eipä muutakun respectit miehelle - Rest in peace
ja voimia läheisille.
Samoilla kaduilla oon pyöriny ks. henkilön kanssa ja monesti olen hänen kanssaan jutellut.
Ei me mitään parhaita kavereita oltu, mutta ei koskaan vihamiehiäkään.
Mie en ole Reindeerspottingia edes kattonu, mutta voin sanoa että, ei oo äijän elämä ihan helppoo ollu. Kirveellä oli siltäkin kaverilta sormia katkottu. Ja lujaa se kaveri elikin. En tiedä pääsikö hän koskaan kuiville, mutta kaikki respecti kyllä Janille,että uskalsi näyttää tämän yhteiskunnan varjopuolen. Ja kaiken se paskan. Kai siinä on ollu Kaupunin pampuilla miettimistä, että missä oikein mentiin.
Eipä muutakun respectit miehelle - Rest in peace
ja voimia läheisille.
järkyttynyt
että vauvalehden palstalla ihmiset osaisivat ajatella järjellä, kun lapsiakin ovat hankkineet.
Jani on samanarvoinen ihminen kuin kuka tahansa. RIP
Jani on samanarvoinen ihminen kuin kuka tahansa. RIP
"yks äiti"
Niin, olis kai se Janin elämä voinut toisinkin mennä. Asiat voi olla joskus pienestä kiinni...Jos sattuu 14-vuotiaana ( lapsena ) tekemään väärän ratkaisun.
psfnv
[QUOTE="yks äiti";21990502]Niin, olis kai se Janin elämä voinut toisinkin mennä. Asiat voi olla joskus pienestä kiinni...Jos sattuu 14-vuotiaana ( lapsena ) tekemään väärän ratkaisun.[/QUOTE]
Kyllä se vaatii useita ja toistuvia vääriä ratkaisuja. Eikä yhteiskunnalta saa mitään apua.
Kyllä se vaatii useita ja toistuvia vääriä ratkaisuja. Eikä yhteiskunnalta saa mitään apua.
...
Katsoin äsken ton pätkän ja meinasin oksentaa. Miten jotkut voi elää tollasta elämää? Miksi vanhemmat ei puutu pikkupoikien pelleilyyn? Itse oon samanikäinen kyseisen sankarin kanssa ja oma elämä on mennyt hieman eri tavalla. En edes tiennyt, että tuonlainen maailma on jossain olemassa, ei ainakaan omassa tuttavapiirissä. Kauheeta katsottavaa, toivottavasti kukaan ei osta sitä dvd;tä.
...
miksi et halua että ostaa? miksi ihmisten todellisuutta pitäisi sensuroida? eikö ole parempi, että mahdollisimman moni näkee tuon ja ehkä järkyttyy ja tätä kautta ymmärtää, että noiden asioiden kanssa ei ole leikkimistä?
torttu2
Surullista erittäin surullista. Elokuvan nähneenä voin sanoa sen pysäyttäneet minut miettimään elämää. Voimia Janin perheelle ja ystäville. Ei tainnut Jani keretä saaha sitä vaimoa ja 2 lasta, pientä omakotitaloa.
Osa tosta porukasta pääsi vielä jaloilleen. Toiset ei. Säälittää kyllä Jani, mutta ehkäpä sille helpompi tämä ratkaisu.
Viimeksi muokattu:
dimdom
Helvetti että on kyllä paskamaista porukkaa. Jätkä on suostunu siihen että siitä tehään dokumentti kaiken varjolla ja täällä vaan sanotaan että ihan oikein että kuoli, vastavaa. Tuommosia ihmisiä on aivan sairaasti, varmana teidänkin ympärillä ja ette edes tajua sitä. Enkä nyt tarkota että olisin narkkaamisen puolesta tai mitään semmosta, mutta se vaan nyt on fakta että maailma on paska. On kyllä aivan mahtava ja koskettava elokuva.
"abc123"
Ois kyl kiva tietää mihin kyseinen henkilö sit kuoli. Kun ei kerta huumeistakaan johtunut...
"qAz"
Perustele nyt edes. Mikä on merkittävämpi?