Jos kokisit keskenmenon ja sinulle sanottaisiin..

.."kaikella on tarkoituksensa", niin millaisia tunteita se sinussa herättäisi?

 

Lähinnä sellaisia ehkä, että ne latteudet olisi kiva kuulla jossain toisessa tilanteessa.

 

Olen kokenut.

Kaikella voi olla tarkoituksensa, mutta sitä tarkoitusta on tuossa tilanteessa niin mahdotonta löytää.. Sanahelinää!

 

Varmaankin vihaa ja raivoa.

 

joo, en minäkään ihan ymmärtänyt ystäväni kommenttia. Miten millään voisi olla noin kamala tarkoitus? Ihan sanattomaksi veti.

 

Että ko. henkilö uskoo johonkin höpöhöpöön ja yrittää sillä selittää tapahtunutta itselleen, luultavasti ärsyttäisi.

 

joo, en minäkään ihan ymmärtänyt ystäväni kommenttia. Miten millään voisi olla noin kamala tarkoitus? Ihan sanattomaksi veti.

Siis tollaisia kommentteja saa yleensä ihmisiltä jotka uskovat "korkeimman tahtoon". myös Jumalan tarkoituksesta olen kuullut puhuttavan näissä yhteyksissä. Eli Jumala muka olis päättänyt ettei lapsen ollut tarkoitettu syntyä.

 

No minä sanoin kun sain itse keskemenon että kaikella on tarkoituksensa...

 

kokisin asian varmaan niin että joku yrittää lohduttaa.

 

Siis tollaisia kommentteja saa yleensä ihmisiltä jotka uskovat "korkeimman tahtoon". myös Jumalan tarkoituksesta olen kuullut puhuttavan näissä yhteyksissä. Eli Jumala muka olis päättänyt ettei lapsen ollut tarkoitettu syntyä.

Minä olen ateisti mutta kuitenki uskon että monella asialla on tarkoituksensa.Oli se kohtaloa tai sattumaa mutta silti, jokainen asia ja tapahtuma johtaa toiseen ja seuraavan tapahtumaan..
Elämä on tapahtumien kulkua.

 

Että koitti keksiä jotain järkevää/lohduttavaa sanottavaa mutta valitettavasti päätyi kuluneeseen latteuteen. Saattoi olla että hän jännitti tilannetta, että ei oikein tiennyt mitä voi sanoa keskemenon kokeneelle ihmiselle.

En sen kummemmin jäisi sitä miettimään. Sammakoita pääsee meidän kaikkien suusta välillä.

 

niiin ihan sama sitten sanoa, niille jonka omaisen on joku vaikkapa murhannut tai joka on sairastunut kuolemanvakavasti...tai joutunut vaikkapa pedofiilin uhriksi...että kaikella on tarkoituksensa. Ihan typeräää sanoa tollasta.

 

joo, en minäkään ihan ymmärtänyt ystäväni kommenttia. Miten millään voisi olla noin kamala tarkoitus? Ihan sanattomaksi veti.

No, mun mielestä ihminen voi uskoa siihen että kaikella on loppujen lopuksi tarkoituksensa, mutta silti on hyvin huonoa tilannetajua sanoa se juuri siinä kriisin ollessa pahimmillaan päällä. Jos sellaisella haluaa lohduttaa, niin minusta sen paikka on vasta sitten myöhemmin, sitten kun surija on itsekin saanut jo surra ja hieman etäisyyttä asiaan. Ja minusta se on kuitenkin aina sen surijan itse määriteltävissä, että onko tapahtumilla joku syvempi tarkoitus vai ei.

 

Ystävä ei ole uskovainen. Ja kyllä, varmaan yritti lohduttaa, mutta mua tuo ei lohduttanut vaan sai olon entistä surullisemmaksi.
Menee jotenkin samaan katergoriaan, kuten "onneksi se oli vasta niin alussa", jos raskaus menee varhaisilla viikoille kesken.
Enemmin toivoisi, että sanottaisiin ihan vaan "olen pahoillani".

 

Minä olen ateisti mutta kuitenki uskon että monella asialla on tarkoituksensa.Oli se kohtaloa tai sattumaa mutta silti, jokainen asia ja tapahtuma johtaa toiseen ja seuraavan tapahtumaan..
Elämä on tapahtumien kulkua.

Mutta jos uskot kohtaloon niin silloinhan uskot johonkin "korkeampaan" tai ennalta määrättyyn.
Mä uskon karmaan silti en menis sanomaan että kaikella on tarkoituksensa keskenmenon kokeneelle.

 

Mä oon itse vuosia keskenmenon jälkeen ajatellut joillakin niistä olleen tarkoituksensa, esim. esikoista ja kuopusta ei olisi, jos ne raskaudet olisivat menneet hyvin. Mutta herneen vetäisin nenääni, jos joku mulle keskenmenon jälkeen sanoisi noin. Mutta hellempi kyllä kuin nää vakiot:
- parempi niin, lapsessa oli jotain vikaa
- sä oot niin nuori vielä, tulet uudestaan raskaaksi
- sä sentään voit tulla raskaaksi.

Noi mä ainakin oon kuullut ja mielummin sitten kuitenkin se ap:n kommentti, siinä on edes jotain myötätuntoa mukana.

 

Ystävä ei ole uskovainen. Ja kyllä, varmaan yritti lohduttaa, mutta mua tuo ei lohduttanut vaan sai olon entistä surullisemmaksi.
Menee jotenkin samaan katergoriaan, kuten "onneksi se oli vasta niin alussa", jos raskaus menee varhaisilla viikoille kesken.
Enemmin toivoisi, että sanottaisiin ihan vaan "olen pahoillani".

Joo, mä varmaan nyt suututan jonkun kun sanon että tossakin piilee totuuden siemen tuossa "onneksi oli vasta niin alussa"-sanonnassa. Mä koen että oli kymmenen kertaa helpompaa toipua kaikista viidestä alkuraskauden keskenmenosta yhteensä kuin kohtukuolemasta. Tosin toisen sanomana tuokin fraasi on aika lattea ja ei lohduta juuri siinä akuutissa keskenmenonsurussa.

Ei kannata liikaa jäädä miettimään mitä ihmiset sanovat ottaessaan osaa ja lohduttaessaan, hyvää kuitenkin kaikki yrittävät sanoa. Tukeudu enemmän siihen heidän läsnäoloonsa kuin siihen mitä sanovat.

 

Mitä voi sanoa keskenmenon saaneelle? Itse aikoinani onnistuin kakistamaan ulos vain, että "olen pahoillani" ja "paska juttu". Ei siitä paljoa keskustelua saa aikaan, jos toinen haluaisikin puhua aiheesta, kun ei mitään uskalla sanoa.

 

Ihmiset haluaa vaan lohduttaa. Ei ole helppoa varmaan sille, joka uskaltaa vata suunsa sanoakseen edes jotain. Suurin osa varmaan välttelee koko aihetta, eikä sano mitään, koska pelkäävät, että se loukkaa.

 

Koin sen niin, että keskenmenoni syy oli todennäköisesti pahasti viallinen alkio, jolle oli parempi menehtyä, kuin joutua kärsimään yhtään pidempään.

Kun on itse kokenut keskenmenon, tietää ettei ole mitään sanoja mitkä auttaisivat ja toisaalta lähimmäisten on vaikea sanoa asiaan yhtään mitään muutenkaan. Tuo nyt vain on sellainen klisee, jolla yritetään lohduttaa.

 

Vastausten perusteella en siis ole ihan outo, kun loukkaannuin
Ehkä itsekin voisin ajatella, että kaikella on tarkoituksensa, mutta jotenkin tässä tilanteessa se ei sovi. Toisaalta uskon vankasti, että jokainen luo oman elämänsä, asioita sitten vaan tapahtuu.

 

No siis joo, onhan sillä tavallaan tarkoituksensa. Aika isolla todennäköisyydellä sikiön kehityksessä on jotain vikaa, eikä lapsi tulisi syntymään terveenä, joten luonto hoitaa "huonon" yksilön pois. Mutta eipä itselle kyllä tulisi mieleen mennä noin sanomaan keskenmenon saaneelle ystävälle. Luulisi ystävän lähinnä kaipaavan kuuntelijaa ja olkapäätä, eikä mitään totuuden torvea.

 

Itse koin tuon ja ajattelen juuri noin, eli kaikella on tarkoituksensa.

 

olen kokenut kolme keskenmenoa ja ajattelen itse noin. jos lapsi ei ole elinkelpoinen ni sit se ei ole.

minusta on typerää aina tulkita muiden sanomisia ikävimmän kautta, eiköhän kaikki kuitekin tarkoita hyvää.

ellei sit sano jotain "oikein sulle mätäaivo"-tyyppistä.

 

Mitä voi sanoa keskenmenon saaneelle? Itse aikoinani onnistuin kakistamaan ulos vain, että "olen pahoillani" ja "paska juttu". Ei siitä paljoa keskustelua saa aikaan, jos toinen haluaisikin puhua aiheesta, kun ei mitään uskalla sanoa.

Minusta "olen pahoillani" on ihan tarpeeksi. Ja vaikka, "kerro jos haluat puhua asiasta tai jos voin muuten auttaa". That's it.