Juutalaiset julistivat sodan

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Arbeit macht frei
17.10.2017 00:17 Janne Kejo
Otsikon teksti on saksaa ja tarkoittaa, että työ vapauttaa. Tuo teksti oli näkyvillä Auschwitzin ja muiden keskitysleirien porteilla. Nuoremmalle lukijakunnalle kerrottakoon, että tässä on puhe Saksassa 1930-40 luvuilla tapahtuneista asioista – siltä varalta, että josko niistä ei enää nykyään koulussa opeteta (en tiedä, opetetaanko).

Noihin keskitysleireihin vietiin juutalaisia (eli tuon ajan muslimeja/maahanmuuttajia) tuhottaviksi, jotta maailmaan jäisi jäljelle vain oman maan kansalaisia eli paremman rodun ihmisiä, kunnon arjalaisia (kuten suomalaisia yms. you know...).

Tuo iskulause työn autuaaksitekevästä voimasta nousi mieleeni siitä kohusta, joka viime päivinä on noussut Suomessa siitä, että yksi nuorukainen on julkisesti tunnustanut, että ei halua tehdä töitä.

Hänen tunnustuksensa on nostattanut julkisuudessa raivoisan reaktion.

Luultavasti itsensä liberaaleiksi mieltävät ovat tyytyneet olemaan sitä mieltä, että nuorukainen saa totta kai olla työtä tekemättä, jos niin haluaa, kunhan vain nääntyy nälkään ja viluun – ellei sitten satu omistamaan huomattavia säästöjä. Rikkaillahan ei ole mitään työvelvoitetta meidän kapitalistisessa yhteiskunnassamme, vaan työnteko on vain köyhien velvollisuus.

Ankarammin suhtautuvat ovat alkaneet haikailla vanhan hyvän ajan työleirien perään... Työ vapauttaa, sanottiin natsi-Saksassa, ja paluuta tuohon aikaan tuntuu kaipaavan moni nykyisänmaallinen.



Natsi-Saksan ja Pohjois-Korean ero

Muuan ystäväni sanoi taannoin, että eihän Natsi-Saksalla ja Pohjois-Korealla ole mitään eroa: kummassakin johtajaa totellaan ja kunnioitetaan ja kummassakin kansa kerääntyy suuriin näyttäviin kulkueisiin ilmaisemaan uskollisuuttaan isänmaalle ja johtajalle jne.

Selitin hänelle, mikä oleellinen ero noissa asioissa on.

Nuo paljaalle silmälle näkyvät ilmiöt, kulkueet, johtajan kunnioittaminen jne. ovat vain ulkoisia ilmentymiä yhteiskunnan koordinoinnista ja kurinalaisuudesta. Ne liittyvät muotoon, ei sisältöön.

Ero on siinä, mihin tuolla kurilla ja koordinoinnilla pyritään. Fasistisessa yhteiskunnassa, jossa tuotantovälineet ovat yksityisomistuksessa, tuolla kurilla pyritään estämään taloudellisen riiston loppuminen. Sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa tuotantovälineet ovat kansan kollektiivisessa omistuksessa, tuolla kurilla pyritään estämään taloudellisen riiston uudelleen alkaminen.

Toisin sanoen paljaalle silmälle samankaltaisilla ilmiöillä pyritään täysin vastakkaisiin päämääriin.

En itse asiassa usko, että monikaan lukija ymmärtäisi tai sympatisoisi Pohjois-Korean järjestelmää. Sen sijaan luulen, että aika moni ymmärtää ja sympatisoi Natsi-Saksan järjestelmää. Ja tästä meidän on kiittäminen niinsanottua vapaata mediaa viime vuosikymmenten aikana. Se on demonisoinut ensin sosialismia, ja sitten kun kapitalismi alkoi kurjistaa keskiluokkaa, se alkoi demonisoida maahanmuuttajia viedäkseen huomion pois todellisista ongelmista. Aivan samoin kuin se teki 1930-luvulla.

Ja edelläsanomani valossa ei ole mikään ihme, että kapitalistien omistama media kannattaa mieluummin fasismia kuin sosialismia.

Eurooppa on elämässä uutta 1930-lukua ja kulkemassa kohti uutta suursotaa ja keskitysleirejä, jotta kapitalismista ei tarvitsisi luopua. Vielä ei ole liian myöhäistä havahtua ja muuttaa suuntaa. Se edellyttää kuitenkin sitä, että ihmiset lakkaavat uskomasta kaikkea, mitä valtamedia syöttää – mukaan lukien sitä pinnallista mukaprotestointia, jota valtamedia hehkuttaa. Vaihtoehtoa ei löydy eduskunnasta.



Eilen yksi kommentoija kysyi yhdessä keskustelussa, voiko Pohjois-Koreassa ilmoittaa, että työnteko ei huvita, ja silti nauttia valtion asunnosta ja ylläpidosta. Vastasin näin:



Pohjois-Korea on sosialistinen valtio ja siellä oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Kaikilla on oikeus asuntoon, ruokaan, vaatteisiin, koulutukseen, terveydenhoitoon, kulttuuritarjontaan jne. ja kaikilla on myös velvollisuus osallistua noiden tuottamiseen.

Pohjois-Koreassa ihmisille opetetaan sosialistisen yhteiskunnan periaatteita ja mentaliteettia pienestä pitäen. Jos joku ilmoittaisi, että hän ei halua tehdä töitä, hänellä luultavasti epäiltäisiin olevan jonkinlainen mielenterveyshäiriö ja siihen tarjottaisiin hoitoa. Suomessakin moni on työkyvyttömyyseläkkeellä esimerkiksi masennuksen takia. (Luin jokin aika sitten Pyongyang Timesista artikkelin, jossa kerrottiin masennuksen hoidosta Pohjois-Koreassa.)

Jos joku kieltäytyisi työnteosta Pohjois-Koreassa sillä perusteella, että vastustaa sosialismia, hänelle luultavasti tarjottaisiin lisää ideologista koulutusta. Sosialismin vastaisen propagandan levittäminen on rikos, aivan kuten kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos Suomessa.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa työnteko on vain köyhien velvollisuus; jos säästösi tai omistamasi pääoman tuotto riittävät toimeentuloon, niin sinun ei tarvitse tehdä töitä.

Tässä ketjussa aiheena oleva ideologinen työttömyys on mahdollista vain niin kauan kuin liian moni ei sitä harrasta. Jos liian moni heittäytyy laiskaksi, sosiaalitukia pienennetään niin että työ alkaa taas maittaa useammille.

Pohjois-Korean perustuslaki on luettavissa täällä: Socialist Constitution


http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244555-arbeit-macht-frei
 
vierailija
Tässä kertomus siitä miten juutalaiset julistivat tuhovansa saksan ja saksalaiset jo vuonna 1933... eli aikana ennen kuin yhtäkään jjutalaista oli kuljetettu vankileirille.
 
vierailija
Juutalaisia toki kuljetettiin vankileireille ja joitan partisaaneja jopa teloitettiin, kuten tuohon aikaan oli yleisesti tapana kaikilla sodan osapuolilla.
Mistään juutalaisten massatuhonnasta ei ole mitään todisteita, ei yhtään mitään. Sellaisia ei ole pysytytte esittämään edes oikeudenkäynneissä.
Holokausti on sotapropagandaa.
Tarinaa 6 miljoonasta juutalaisesta uhrista yritettiin syöttää jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
 
vierailija
Juutalaisethan olivat tulleet Saksaan pakolaisina Venäjältä ja voivat Saksassa erittäin paksusti korkoa kiskoen ja kaikenlaisissa valtion suojatyöpaikoissa.
Hitlerin kansallissosialismi oli juutalaisille valtava uhka, joten he julistivat pyhän sodan ja sanoivat että Saksa ja saksalaiset on tuhottava .
Juutalaiset siis itse aloittivat agression ja tuhoamisella uhkailun, Hitler ei tähän taipunut vaan passitti juutalaiset keskitysleireihin, kuten muutkin valtion viholliset.
 
vierailija
Juutalaisethan olivat tulleet Saksaan pakolaisina Venäjältä ja voivat Saksassa erittäin paksusti korkoa kiskoen ja kaikenlaisissa valtion suojatyöpaikoissa.
Hitlerin kansallissosialismi oli juutalaisille valtava uhka, joten he julistivat pyhän sodan ja sanoivat että Saksa ja saksalaiset on tuhottava .
Juutalaiset siis itse aloittivat agression ja tuhoamisella uhkailun, Hitler ei tähän taipunut vaan passitti juutalaiset keskitysleireihin, kuten muutkin valtion viholliset.
(y)
 
vierailija
MUTTA... koska Saksa hävisi sodan niin liittoutuneet voittajat (juutalaiset) kehittivät holokausti teorian jonka varjolla kaikki Saksan johtohenkilöt teloitettiin ja juutalaiset saivat itselleen Israelinsa.
Nyt tänäkin päivänä holokaustin kieltäminen on laissa kielletty 12 maassa ja jopa holokaustin vastaisten todisteiden esittämisestä joutuu vankilaan.
Niissä maissa joissa holokaustin kieltäjät eivät joudu vankilaan heidät leimataan natseiksi, rasisteiksi ja ties miksi ihmishirviöiksi.
Tätä on sionismi.
 
vierailija
MUTTA... koska Saksa hävisi sodan niin liittoutuneet voittajat (juutalaiset) kehittivät holokausti teorian jonka varjolla kaikki Saksan johtohenkilöt teloitettiin ja juutalaiset saivat itselleen Israelinsa.
Nyt tänäkin päivänä holokaustin kieltäminen on laissa kielletty 12 maassa ja jopa holokaustin vastaisten todisteiden esittämisestä joutuu vankilaan.
Niissä maissa joissa holokaustin kieltäjät eivät joudu vankilaan heidät leimataan natseiksi, rasisteiksi ja ties miksi ihmishirviöiksi.
Tätä on sionismi.
Aamen!
 
vierailija
Kas kummaa kun aika monta natsia on tuomittu joukkotuhonnasta. Ilman todisteita, väität sinä?
Niin on tuomittu ja sen jälkeen teloitettu.
Olihan siellä Nurnbergin sotaoikeudenkäynnissä toki "todisteita" natsien hirmuteoista.
Paikalle oli tuotu: pöytälamppu ja saippuaa joiden väitettiin olevan valmistettu juutalaisista lisäksi esiteltiin kutistettuja päitä. Kaikki tämä silkkaa valetta.

Onko sinulla jotain parempaa tietoa näistä todisteita siis jopa sellaisia todisteita jotka olisivat ihan aitoja.
 
vierailija
Niin on tuomittu ja sen jälkeen teloitettu.
Olihan siellä Nurnbergin sotaoikeudenkäynnissä toki "todisteita" natsien hirmuteoista.
Paikalle oli tuotu: pöytälamppu ja saippuaa joiden väitettiin olevan valmistettu juutalaisista lisäksi esiteltiin kutistettuja päitä. Kaikki tämä silkkaa valetta.

Onko sinulla jotain parempaa tietoa näistä todisteita siis jopa sellaisia todisteita jotka olisivat ihan aitoja.
Ei taida löytyä vaikka kuinka googlaisi. Tuskallista eikö vain.
 
Niin on tuomittu ja sen jälkeen teloitettu.
Olihan siellä Nurnbergin sotaoikeudenkäynnissä toki "todisteita" natsien hirmuteoista.
Paikalle oli tuotu: pöytälamppu ja saippuaa joiden väitettiin olevan valmistettu juutalaisista lisäksi esiteltiin kutistettuja päitä. Kaikki tämä silkkaa valetta.

Onko sinulla jotain parempaa tietoa näistä todisteita siis jopa sellaisia todisteita jotka olisivat ihan aitoja.
Ap taitaa olla Suomen vastarintaliikkeen kannattajia...
Mä en ole automaattisesti juutalaisten puolella, juutalaiset ovat saaneet paljon pahaakin aikaan maailmassa, mutta holokaustin kieltäminen on idioottimaista.
Kieltäjät ovat hävinneet jokaisen oikeustaistelun.

Holokaustin kiistäjät historian väärällä puolella


Suomen Vastarintaliike jakoi Porissa kouluihin holokaustin kieltäviä lappusia, kertoi Iltalehti (IL 27.1.2016). Kansallissosialismia ihannoiva suomalaisliike antoi näin oman panoksensa eiliselle vainojen uhrien muistopäivälle. ”Holokausti” (huomaa lainausmerkit) on vastarintaliikkeen jakaman lappusen mukaan valhe ja myytti, propagandaväline Suomen pakottamiseksi monikulttuurisuuteen.

Holokaustin kiistäminen perustuu holokaustista kertovan laajan aineiston karkeaan vääristelyyn ja yksittäisten seikkojen tarkasteluun irti asiayhteydestään.

Niinpä kiistäjät saattavat viitata Auschwitz-Birkenaun leirillä olleeseen ”uima-altaaseen” osoituksena siitä, että natsit kohtelivat juutalaisia leirillä yleisesti ottaen sangen inhimillisesti. Birkenaun varsinaisen tuhoamiskompleksin ulkopuolelle rakennettu tekoallas saattoi toki ajoittain olla upseerien ja joidenkin harvojen etuoikeutettujen (arjalaisten) vankien ”virkistyskäytössä”, mutta ei tietenkään kerro yhtään mitään leirin normaalitoiminnasta.

Kokeneet kiistäjät esittelevät myös detaljirikkaasti teknisiä yksityiskohtia vaikkapa Zyklon B tuhoalaismyrkyn kemiallisista ominaisuuksista, polttouunien kapasiteetista, tarvittavasta koksin määrästä, polttohautojen syvyydestä ja niin edelleen. Asiaa tuntemattomat maallikot saattavat pitää selityksiä asiantuntevan oloisina.

”Tiesitkö, että juutalaisten ’joukkotuhonnasta’ Saksassa ei ole olemassa lainkaan historiallisia todisteita?” julistetaan Suomen vastarintaliikkeen levittämässä lapussa. Näin voidaan väittää ainoastaan, jos sekä ”historia” että ”todisteet” määritellään ihan toisin, kuin mitä niillä historiantutkimuksessa yleensä tarkoitetaan.

Historiallista todistusaineistoa on massoittain toisiaan tukevista silminnäkijätodistuksista kirjallisiin lähteisiin. Vaikka mikään irrallinen todistuskappale ei sellaisenaan osoita holokaustin tapahtuneen, eri lähteistä koostuva todistevirta osoittaa kiistatta yhteen ja samaan johtopäätökseen. Eihän holokausti alun alkaenkaan ollut jokin yksittäinen tapaus yhdessä paikassa, vaan ajallisesti ja maantieteellisesti laaja tapahtumakokonaisuus. Siitä kertova todistusaineisto tulee siksi useista toisiaan tukevista lähteistä eri puolilta.

Esimerkiksi Heinrich Himmlerin29.12.1942 allekirjoittama ja Hitlerin puumerkillään luetuksi kuittaama raportti itärintamalla toimineiden kuolemanpartioiden toiminnasta osoittaa natsijohtajien olleen tietoisia juutalaisten systemaattisesta murhaamisesta. Raportin mukaan yksistään neljän kuukauden aikana elo-marraskuussa 1942 Einsetztruggpen C ja D ampuivat yli 363 000 juutalaista.

Mitä silminnäkijöihin tulee kiistäjien mielestä he kaikki valehtelevat, olivatpa he hengissä selviytyneitä juutalaisia tai leirien vartijoita ja komentajia. Kaasukammioista, joukkoteloituksista ja polttohaudoista kertovien silminnäkijöiden kertomuksia itsenäisesti tukevat kirjalliset dokumentit, sähkeet, tilaukset ynnä valokuvat ovat kiistäjien mukaan väärennöksiä.

Natsit itse ovat antamissaan lausunnoissa kertoneet käyttäneensä juutalaisten tappamisesta peiteilmaisuja (e.g. ”evakuointi”, ”erityiskäsittely”, ”erityistoimenpide”, "lopullinen ratkaisu"). Adolf Eichman kuvaili natsijohtajien Wannseen kokousta tammikuussa 1942 ja siitä laatimaansa muistiota: ”Herrat kokoontuivat istuntoon ja sitten hyvin yksiselitteisin termein—ei sillä kielellä, jota minun oli muistiossa käytettävä, vaan absoluuttisen suorasukaisin termein—he käsittelivät kysymystä sanoja säästelemättä … Keskustelua käytiin tappamisesta, eliminoimisesta ja hävittämisestä.” Kiistäjien mielestä natsien eri yhteyksissä käyttämät peiteilmaisut kertovat tosiasiallisen totuuden. Juutalaisia ei systemaattisesti tapettu vaan ”karkotettiin” tai vietiin oikeasti ”suihkuun”. Kaasukammioista kertovat silminnäkijät valehtelevat.

Silloinkin kun korkea-arvoiset natsit, ja Hitler itse, puheissaan ja kirjoituksissaan suoraan puhuivat juutalaisten tuhoamisesta ja hävittämisestä kiistäjät eivät näe niissä mitään pyrkimystä juutalaisten joukkotuhoamiseen.

Jotkut kiistäjät esittävät, ettei ole yhtään saksalaista dokumenttia vaikkapa kaasukammioihin tehdyistä hankinnoista. Entä sitten Auschwitzin keskusrakennusviraston johtajan tilaukset kaasutiiviistä ovista (”gasdichte Türe”) tai sähkeet, joissa kerrotaan Zyklon B:ssä käytetyn syaanivety myrkkykaasun havaitsemiseksi tarvittavista mittauslaitteista? ”Yhdenkään ihmisen ei ole osoitettu kuolleen keskitysleireissä myrkkykaasuun”, sanovat kiistäjät. Eikö yhdenkään? Mitä tarkoittaa, että ”ei ole osoitettu”? Hengissä selvinneet silminnäkijät ja leirien vartijat sekä komentajat ovat todistaneet ihmisten laajamittaisesta murhaamisesta muun muassa myrkkykaasulla. Kiistäjien mukaan, kuten sanottu, he kaikki valehtelevat.

Selityksiä ja verbaalisia väistöliikkeitä kiistäjillä riittää. Ne on holokaustihistoriaa koskevassa asianmukaisessa kirjallisuudessa osoitettu paikkansapitämättömiksi. Historian näkövinkkelistä tähän kaikkeen on olemassa huomattavasti uskottavampi ja yksinkertaisempikin selitys, joka tekee paremmin oikeutta mittavalle todistevirralle: Kiistäjät ovat väärässä ja/tai valehtelevat jostain syystä. Holokausti tapahtui ja on totta.

Holokaustin kieltäjien väitteitä on aika ajoin puitu myös oikeudessa. Joka kerta kiistäjät ovat hävinneet. David Irvinginoikeudenkäyntiä vuonna 2000 pidetään näissä merkeissä yhtenä merkittävimpänä nykyajalle. Irving ei joutunut oikeuteen mielipiteittensä vuoksi. Päin vastoin aloite tuli Irvingiltä, joka itse haastoi historioitsija DeborahLipstadtin oikeuteen kunnianloukkauksesta, koska Lipstadt oli vuonna 1993 julkaisemassa kirjassaan syyttänyt Irvingiä vaaralliseksi holokaustinkieltäjäksi, joka vääristelee historiallista todistusaineistoa.

Oikeudessa Irving edusti itseään ja sai mahdollisuuden esitellä holokaustin kiistävää aineistoa kuukausia kestäneen ja suurta julkisuutta saaneen oikeudenkäynnin aikana vastatessaan hänelle esitettyihin kysymyksiin ja ristikuulustellessaan itse Lipstadtin puolustuksen asiantuntijoita, kuten Robert Jan Van Peltiä ja Richard J Evansia.

Irving hävisi monta kuukautta kestäneen oikeudenkäynnin, joka käytännössä vei loputkin hänen maineestaan. Oikeudenkäynnin jälkeen kirjoittamassa kirjassaan Evans toteaa saman minkä oikeuden tuomari Charles Grayloppulausunnossaan, että oikeudenkäynnin aikana puolustus oli käynyt läpi perusteellisesti lähes kolmekymmentä esimerkkiä siitä, kuinka Irving ”merkittävällä tavalla” vääristeli todistusaineistoa, jätti mainitsematta asioita, käänsi tekstejä väärin voidakseen esittää historian ideologiansa mukaisessa valossa. Kyse ei voinut olla tahattomista virheistä, jollaisia sattuu kaikille tutkijoille, sillä Irvingin ”virheet” tapahtuivat poikkeuksetta ja johdonmukaisesti aina samaan ideologiseen suuntaan: Hitlerin vapauttamiseen vastuusta ja holokaustin kiistämiseen.

Tuomari vapautti Lipstadtin kunnianloukkaussyytteistä ja totesi toteennäytetyksi sen, mistä Lipstadt oli kirjassaan Irvingiä moittinut: Irving oli aktiivi holokaustin kieltäjä, antisemiitti ja rasisti, jolla oli yhteyksiä uus-natsismia kannattavien äärioikeistolaisten kanssa.

Kuten professori Evans summaa teoksessaan: ”Irving ei hävinnyt oikeudessa mielipiteidensä tähden, vaan koska hänen havaittiin tahallaan vääristelleen todisteita … Irving ei tutkinut tai tulkinnut tapahtumia, hän väänteli todistusaineistoa saadakseen näyttämään siltä, että mitään ei ollut tapahtunut”.

Tämä on totta holokaustin kiistämisestä vielä tänäänkin.

Sikäli kun tiedän, vaikka aineistoa on runsaasti englanniksi ei suomenkielellä ole saatavana lainkaan kirjallisuutta, joka vastaisi holokaustin kieltäjien valheeseen. Siksi puheenvuoro aikana, jolloin maassamme holokaustin kieltäjät Magneettimediasta alkaen pyrkivä johtamaan tietämättömiä harhaan väitteillään.
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
vierailija
Ap taitaa olla Suomen vastarintaliikkeen kannattajia...
Mä en ole automaattisesti juutalaisten puolella, juutalaiset ovat saaneet paljon pahaakin aikaan maailmassa, mutta holokaustin kieltäminen on idioottimaista.
Kieltäjät ovat hävinneet jokaisen oikeustaistelun.

Holokaustin kiistäjät historian väärällä puolella


Suomen Vastarintaliike jakoi Porissa kouluihin holokaustin kieltäviä lappusia, kertoi Iltalehti (IL 27.1.2016). Kansallissosialismia ihannoiva suomalaisliike antoi näin oman panoksensa eiliselle vainojen uhrien muistopäivälle. ”Holokausti” (huomaa lainausmerkit) on vastarintaliikkeen jakaman lappusen mukaan valhe ja myytti, propagandaväline Suomen pakottamiseksi monikulttuurisuuteen.

Holokaustin kiistäminen perustuu holokaustista kertovan laajan aineiston karkeaan vääristelyyn ja yksittäisten seikkojen tarkasteluun irti asiayhteydestään.

Niinpä kiistäjät saattavat viitata Auschwitz-Birkenaun leirillä olleeseen ”uima-altaaseen” osoituksena siitä, että natsit kohtelivat juutalaisia leirillä yleisesti ottaen sangen inhimillisesti. Birkenaun varsinaisen tuhoamiskompleksin ulkopuolelle rakennettu tekoallas saattoi toki ajoittain olla upseerien ja joidenkin harvojen etuoikeutettujen (arjalaisten) vankien ”virkistyskäytössä”, mutta ei tietenkään kerro yhtään mitään leirin normaalitoiminnasta.

Kokeneet kiistäjät esittelevät myös detaljirikkaasti teknisiä yksityiskohtia vaikkapa Zyklon B tuhoalaismyrkyn kemiallisista ominaisuuksista, polttouunien kapasiteetista, tarvittavasta koksin määrästä, polttohautojen syvyydestä ja niin edelleen. Asiaa tuntemattomat maallikot saattavat pitää selityksiä asiantuntevan oloisina.

”Tiesitkö, että juutalaisten ’joukkotuhonnasta’ Saksassa ei ole olemassa lainkaan historiallisia todisteita?” julistetaan Suomen vastarintaliikkeen levittämässä lapussa. Näin voidaan väittää ainoastaan, jos sekä ”historia” että ”todisteet” määritellään ihan toisin, kuin mitä niillä historiantutkimuksessa yleensä tarkoitetaan.

Historiallista todistusaineistoa on massoittain toisiaan tukevista silminnäkijätodistuksista kirjallisiin lähteisiin. Vaikka mikään irrallinen todistuskappale ei sellaisenaan osoita holokaustin tapahtuneen, eri lähteistä koostuva todistevirta osoittaa kiistatta yhteen ja samaan johtopäätökseen. Eihän holokausti alun alkaenkaan ollut jokin yksittäinen tapaus yhdessä paikassa, vaan ajallisesti ja maantieteellisesti laaja tapahtumakokonaisuus. Siitä kertova todistusaineisto tulee siksi useista toisiaan tukevista lähteistä eri puolilta.

Esimerkiksi Heinrich Himmlerin29.12.1942 allekirjoittama ja Hitlerin puumerkillään luetuksi kuittaama raportti itärintamalla toimineiden kuolemanpartioiden toiminnasta osoittaa natsijohtajien olleen tietoisia juutalaisten systemaattisesta murhaamisesta. Raportin mukaan yksistään neljän kuukauden aikana elo-marraskuussa 1942 Einsetztruggpen C ja D ampuivat yli 363 000 juutalaista.

Mitä silminnäkijöihin tulee kiistäjien mielestä he kaikki valehtelevat, olivatpa he hengissä selviytyneitä juutalaisia tai leirien vartijoita ja komentajia. Kaasukammioista, joukkoteloituksista ja polttohaudoista kertovien silminnäkijöiden kertomuksia itsenäisesti tukevat kirjalliset dokumentit, sähkeet, tilaukset ynnä valokuvat ovat kiistäjien mukaan väärennöksiä.

Natsit itse ovat antamissaan lausunnoissa kertoneet käyttäneensä juutalaisten tappamisesta peiteilmaisuja (e.g. ”evakuointi”, ”erityiskäsittely”, ”erityistoimenpide”, "lopullinen ratkaisu"). Adolf Eichman kuvaili natsijohtajien Wannseen kokousta tammikuussa 1942 ja siitä laatimaansa muistiota: ”Herrat kokoontuivat istuntoon ja sitten hyvin yksiselitteisin termein—ei sillä kielellä, jota minun oli muistiossa käytettävä, vaan absoluuttisen suorasukaisin termein—he käsittelivät kysymystä sanoja säästelemättä … Keskustelua käytiin tappamisesta, eliminoimisesta ja hävittämisestä.” Kiistäjien mielestä natsien eri yhteyksissä käyttämät peiteilmaisut kertovat tosiasiallisen totuuden. Juutalaisia ei systemaattisesti tapettu vaan ”karkotettiin” tai vietiin oikeasti ”suihkuun”. Kaasukammioista kertovat silminnäkijät valehtelevat.

Silloinkin kun korkea-arvoiset natsit, ja Hitler itse, puheissaan ja kirjoituksissaan suoraan puhuivat juutalaisten tuhoamisesta ja hävittämisestä kiistäjät eivät näe niissä mitään pyrkimystä juutalaisten joukkotuhoamiseen.

Jotkut kiistäjät esittävät, ettei ole yhtään saksalaista dokumenttia vaikkapa kaasukammioihin tehdyistä hankinnoista. Entä sitten Auschwitzin keskusrakennusviraston johtajan tilaukset kaasutiiviistä ovista (”gasdichte Türe”) tai sähkeet, joissa kerrotaan Zyklon B:ssä käytetyn syaanivety myrkkykaasun havaitsemiseksi tarvittavista mittauslaitteista? ”Yhdenkään ihmisen ei ole osoitettu kuolleen keskitysleireissä myrkkykaasuun”, sanovat kiistäjät. Eikö yhdenkään? Mitä tarkoittaa, että ”ei ole osoitettu”? Hengissä selvinneet silminnäkijät ja leirien vartijat sekä komentajat ovat todistaneet ihmisten laajamittaisesta murhaamisesta muun muassa myrkkykaasulla. Kiistäjien mukaan, kuten sanottu, he kaikki valehtelevat.

Selityksiä ja verbaalisia väistöliikkeitä kiistäjillä riittää. Ne on holokaustihistoriaa koskevassa asianmukaisessa kirjallisuudessa osoitettu paikkansapitämättömiksi. Historian näkövinkkelistä tähän kaikkeen on olemassa huomattavasti uskottavampi ja yksinkertaisempikin selitys, joka tekee paremmin oikeutta mittavalle todistevirralle: Kiistäjät ovat väärässä ja/tai valehtelevat jostain syystä. Holokausti tapahtui ja on totta.

Holokaustin kieltäjien väitteitä on aika ajoin puitu myös oikeudessa. Joka kerta kiistäjät ovat hävinneet. David Irvinginoikeudenkäyntiä vuonna 2000 pidetään näissä merkeissä yhtenä merkittävimpänä nykyajalle. Irving ei joutunut oikeuteen mielipiteittensä vuoksi. Päin vastoin aloite tuli Irvingiltä, joka itse haastoi historioitsija DeborahLipstadtin oikeuteen kunnianloukkauksesta, koska Lipstadt oli vuonna 1993 julkaisemassa kirjassaan syyttänyt Irvingiä vaaralliseksi holokaustinkieltäjäksi, joka vääristelee historiallista todistusaineistoa.

Oikeudessa Irving edusti itseään ja sai mahdollisuuden esitellä holokaustin kiistävää aineistoa kuukausia kestäneen ja suurta julkisuutta saaneen oikeudenkäynnin aikana vastatessaan hänelle esitettyihin kysymyksiin ja ristikuulustellessaan itse Lipstadtin puolustuksen asiantuntijoita, kuten Robert Jan Van Peltiä ja Richard J Evansia.

Irving hävisi monta kuukautta kestäneen oikeudenkäynnin, joka käytännössä vei loputkin hänen maineestaan. Oikeudenkäynnin jälkeen kirjoittamassa kirjassaan Evans toteaa saman minkä oikeuden tuomari Charles Grayloppulausunnossaan, että oikeudenkäynnin aikana puolustus oli käynyt läpi perusteellisesti lähes kolmekymmentä esimerkkiä siitä, kuinka Irving ”merkittävällä tavalla” vääristeli todistusaineistoa, jätti mainitsematta asioita, käänsi tekstejä väärin voidakseen esittää historian ideologiansa mukaisessa valossa. Kyse ei voinut olla tahattomista virheistä, jollaisia sattuu kaikille tutkijoille, sillä Irvingin ”virheet” tapahtuivat poikkeuksetta ja johdonmukaisesti aina samaan ideologiseen suuntaan: Hitlerin vapauttamiseen vastuusta ja holokaustin kiistämiseen.

Tuomari vapautti Lipstadtin kunnianloukkaussyytteistä ja totesi toteennäytetyksi sen, mistä Lipstadt oli kirjassaan Irvingiä moittinut: Irving oli aktiivi holokaustin kieltäjä, antisemiitti ja rasisti, jolla oli yhteyksiä uus-natsismia kannattavien äärioikeistolaisten kanssa.

Kuten professori Evans summaa teoksessaan: ”Irving ei hävinnyt oikeudessa mielipiteidensä tähden, vaan koska hänen havaittiin tahallaan vääristelleen todisteita … Irving ei tutkinut tai tulkinnut tapahtumia, hän väänteli todistusaineistoa saadakseen näyttämään siltä, että mitään ei ollut tapahtunut”.

Tämä on totta holokaustin kiistämisestä vielä tänäänkin.

Sikäli kun tiedän, vaikka aineistoa on runsaasti englanniksi ei suomenkielellä ole saatavana lainkaan kirjallisuutta, joka vastaisi holokaustin kieltäjien valheeseen. Siksi puheenvuoro aikana, jolloin maassamme holokaustin kieltäjät Magneettimediasta alkaen pyrkivä johtamaan tietämättömiä harhaan väitteillään.
Minulla ei ole mitään tekemistä minkään vastarintaliikkeen yms kanssa. Olen historian tutkija.
Tiedän varsin hyvin David Irvingin oikeudenkäynnin, siinäkään oikeudenkäynnissä ei esitetty yhtäkään todistetta joukkotuhonnasta, eikä niitä ole esitetty yhdessäkään oikeudenkäynnissä IKINÄ.
Olen henkilökohtaisesti käynyt kahdella "tuhoamisleirillä" sekä Washingtonissa sijaitsevassa holokausti museossa. Todisteita joukkotuhonnasta ei ole näissäkään.
Jos kerran Hitlerin tuhomisesta puhuminen on todiste joukkotuhonnasta niin samaanhan ovat syyllistyneet myös juutalaiset jotka jo vuonna 1933 uhkailivat tuhoavansa Saksan ja saksalaiset lopullisesti. Ovatko juutalaiset siis syyllistyneet joukkotuhontaan? Missä on 6 miljoonaa kadonnutta saksalaista?
 
vierailija
David Irvingin häviäminen oikeudenkäynnissä ei ole todiste että joukkotuho olisi tapahtunut. Kyseissä oikeudenkäynnissä ei esitetty ainoatakaan todistetta holokaustista.
 
vierailija
Saksalaisia tuomittiin oikeudenkäynnissä mm termeillä "rikos rauhaa vastaan" sekä "rikos ihmisyyttä vastaan".
Tälläisiä lakeja ei ollut olemassakaan ennen sotaa vaan ne tehtiin vasta sodan jälkeen ja saksalaist tuomittiin taannehditusti. Myös Kansallissosialistit julistettiin rikollisjärjestöksi jälkikäteen jotta tuomiovaltaa voitiin käyttää mielivaltaisesti.
Yhdessäkään oikeudenkäynnissä ei ole esitetty todisteita joukkotuhonnasta... koska sellaisia ei ole. Toki juutalaisia kuoli paljon ja osa jopa tapettiin partisaanitoiminnan takia mutta mistään järjestelmällisestä joukkotuhonnasta ei ole todisteita. Vangithan kuolivat leireillä lähinnä Typhukseen sekä sodan loppuvaiheessa kun liittoutuneet olivat pommittaneet huoltolinjat niin jopa nälkään.
 

Yhteistyössä