vierailija
Juutalaiset julistivat sodan Saksalle vuonna 1933.
Tästä syystä joutuivat keskitysleireille.
Tästä syystä joutuivat keskitysleireille.
Juutalaiset julistivat sodan Saksalle vuonna 1933.
Tästä syystä joutuivat keskitysleireille.
Juutalaisethan olivat tulleet Saksaan pakolaisina Venäjältä ja voivat Saksassa erittäin paksusti korkoa kiskoen ja kaikenlaisissa valtion suojatyöpaikoissa.
Hitlerin kansallissosialismi oli juutalaisille valtava uhka, joten he julistivat pyhän sodan ja sanoivat että Saksa ja saksalaiset on tuhottava .
Juutalaiset siis itse aloittivat agression ja tuhoamisella uhkailun, Hitler ei tähän taipunut vaan passitti juutalaiset keskitysleireihin, kuten muutkin valtion viholliset.
Aamen!MUTTA... koska Saksa hävisi sodan niin liittoutuneet voittajat (juutalaiset) kehittivät holokausti teorian jonka varjolla kaikki Saksan johtohenkilöt teloitettiin ja juutalaiset saivat itselleen Israelinsa.
Nyt tänäkin päivänä holokaustin kieltäminen on laissa kielletty 12 maassa ja jopa holokaustin vastaisten todisteiden esittämisestä joutuu vankilaan.
Niissä maissa joissa holokaustin kieltäjät eivät joudu vankilaan heidät leimataan natseiksi, rasisteiksi ja ties miksi ihmishirviöiksi.
Tätä on sionismi.
Natseilla ja suvakeilla on yhteistä se, että molemmat yrittävät pestä verisiä käsiänsä puhtaaksi.Natsien selitykset tekemisistään ja tekemisitä jättämisistään olisivat hauskoja jos niillä ei olisi niin paljon kannatusta kuin silloin.
Niin, tässä ketjussa oli kyse juutalaisista ja siitä kuinka he itse aloittivat sodan. Jos et osaa lukea päivänselviä todisteita niin ei kannata tulla kommentoimaan.Natsien selitykset tekemisistään ja tekemisitä jättämisistään olisivat hauskoja jos niillä ei olisi niin paljon kannatusta kuin silloin.
Kas kummaa kun aika monta natsia on tuomittu joukkotuhonnasta. Ilman todisteita, väität sinä?Mistään juutalaisten massatuhonnasta ei ole mitään todisteita, ei yhtään mitään. Sellaisia ei ole pysytytte esittämään edes oikeudenkäynneissä.
Niin on tuomittu ja sen jälkeen teloitettu.Kas kummaa kun aika monta natsia on tuomittu joukkotuhonnasta. Ilman todisteita, väität sinä?
Ei taida löytyä vaikka kuinka googlaisi. Tuskallista eikö vain.Niin on tuomittu ja sen jälkeen teloitettu.
Olihan siellä Nurnbergin sotaoikeudenkäynnissä toki "todisteita" natsien hirmuteoista.
Paikalle oli tuotu: pöytälamppu ja saippuaa joiden väitettiin olevan valmistettu juutalaisista lisäksi esiteltiin kutistettuja päitä. Kaikki tämä silkkaa valetta.
Onko sinulla jotain parempaa tietoa näistä todisteita siis jopa sellaisia todisteita jotka olisivat ihan aitoja.
Ap taitaa olla Suomen vastarintaliikkeen kannattajia...Niin on tuomittu ja sen jälkeen teloitettu.
Olihan siellä Nurnbergin sotaoikeudenkäynnissä toki "todisteita" natsien hirmuteoista.
Paikalle oli tuotu: pöytälamppu ja saippuaa joiden väitettiin olevan valmistettu juutalaisista lisäksi esiteltiin kutistettuja päitä. Kaikki tämä silkkaa valetta.
Onko sinulla jotain parempaa tietoa näistä todisteita siis jopa sellaisia todisteita jotka olisivat ihan aitoja.
Minulla ei ole mitään tekemistä minkään vastarintaliikkeen yms kanssa. Olen historian tutkija.Ap taitaa olla Suomen vastarintaliikkeen kannattajia...
Mä en ole automaattisesti juutalaisten puolella, juutalaiset ovat saaneet paljon pahaakin aikaan maailmassa, mutta holokaustin kieltäminen on idioottimaista.
Kieltäjät ovat hävinneet jokaisen oikeustaistelun.
Holokaustin kiistäjät historian väärällä puolella
Suomen Vastarintaliike jakoi Porissa kouluihin holokaustin kieltäviä lappusia, kertoi Iltalehti (IL 27.1.2016). Kansallissosialismia ihannoiva suomalaisliike antoi näin oman panoksensa eiliselle vainojen uhrien muistopäivälle. ”Holokausti” (huomaa lainausmerkit) on vastarintaliikkeen jakaman lappusen mukaan valhe ja myytti, propagandaväline Suomen pakottamiseksi monikulttuurisuuteen.
Holokaustin kiistäminen perustuu holokaustista kertovan laajan aineiston karkeaan vääristelyyn ja yksittäisten seikkojen tarkasteluun irti asiayhteydestään.
Niinpä kiistäjät saattavat viitata Auschwitz-Birkenaun leirillä olleeseen ”uima-altaaseen” osoituksena siitä, että natsit kohtelivat juutalaisia leirillä yleisesti ottaen sangen inhimillisesti. Birkenaun varsinaisen tuhoamiskompleksin ulkopuolelle rakennettu tekoallas saattoi toki ajoittain olla upseerien ja joidenkin harvojen etuoikeutettujen (arjalaisten) vankien ”virkistyskäytössä”, mutta ei tietenkään kerro yhtään mitään leirin normaalitoiminnasta.
Kokeneet kiistäjät esittelevät myös detaljirikkaasti teknisiä yksityiskohtia vaikkapa Zyklon B tuhoalaismyrkyn kemiallisista ominaisuuksista, polttouunien kapasiteetista, tarvittavasta koksin määrästä, polttohautojen syvyydestä ja niin edelleen. Asiaa tuntemattomat maallikot saattavat pitää selityksiä asiantuntevan oloisina.
”Tiesitkö, että juutalaisten ’joukkotuhonnasta’ Saksassa ei ole olemassa lainkaan historiallisia todisteita?” julistetaan Suomen vastarintaliikkeen levittämässä lapussa. Näin voidaan väittää ainoastaan, jos sekä ”historia” että ”todisteet” määritellään ihan toisin, kuin mitä niillä historiantutkimuksessa yleensä tarkoitetaan.
Historiallista todistusaineistoa on massoittain toisiaan tukevista silminnäkijätodistuksista kirjallisiin lähteisiin. Vaikka mikään irrallinen todistuskappale ei sellaisenaan osoita holokaustin tapahtuneen, eri lähteistä koostuva todistevirta osoittaa kiistatta yhteen ja samaan johtopäätökseen. Eihän holokausti alun alkaenkaan ollut jokin yksittäinen tapaus yhdessä paikassa, vaan ajallisesti ja maantieteellisesti laaja tapahtumakokonaisuus. Siitä kertova todistusaineisto tulee siksi useista toisiaan tukevista lähteistä eri puolilta.
Esimerkiksi Heinrich Himmlerin29.12.1942 allekirjoittama ja Hitlerin puumerkillään luetuksi kuittaama raportti itärintamalla toimineiden kuolemanpartioiden toiminnasta osoittaa natsijohtajien olleen tietoisia juutalaisten systemaattisesta murhaamisesta. Raportin mukaan yksistään neljän kuukauden aikana elo-marraskuussa 1942 Einsetztruggpen C ja D ampuivat yli 363 000 juutalaista.
Mitä silminnäkijöihin tulee kiistäjien mielestä he kaikki valehtelevat, olivatpa he hengissä selviytyneitä juutalaisia tai leirien vartijoita ja komentajia. Kaasukammioista, joukkoteloituksista ja polttohaudoista kertovien silminnäkijöiden kertomuksia itsenäisesti tukevat kirjalliset dokumentit, sähkeet, tilaukset ynnä valokuvat ovat kiistäjien mukaan väärennöksiä.
Natsit itse ovat antamissaan lausunnoissa kertoneet käyttäneensä juutalaisten tappamisesta peiteilmaisuja (e.g. ”evakuointi”, ”erityiskäsittely”, ”erityistoimenpide”, "lopullinen ratkaisu"). Adolf Eichman kuvaili natsijohtajien Wannseen kokousta tammikuussa 1942 ja siitä laatimaansa muistiota: ”Herrat kokoontuivat istuntoon ja sitten hyvin yksiselitteisin termein—ei sillä kielellä, jota minun oli muistiossa käytettävä, vaan absoluuttisen suorasukaisin termein—he käsittelivät kysymystä sanoja säästelemättä … Keskustelua käytiin tappamisesta, eliminoimisesta ja hävittämisestä.” Kiistäjien mielestä natsien eri yhteyksissä käyttämät peiteilmaisut kertovat tosiasiallisen totuuden. Juutalaisia ei systemaattisesti tapettu vaan ”karkotettiin” tai vietiin oikeasti ”suihkuun”. Kaasukammioista kertovat silminnäkijät valehtelevat.
Silloinkin kun korkea-arvoiset natsit, ja Hitler itse, puheissaan ja kirjoituksissaan suoraan puhuivat juutalaisten tuhoamisesta ja hävittämisestä kiistäjät eivät näe niissä mitään pyrkimystä juutalaisten joukkotuhoamiseen.
Jotkut kiistäjät esittävät, ettei ole yhtään saksalaista dokumenttia vaikkapa kaasukammioihin tehdyistä hankinnoista. Entä sitten Auschwitzin keskusrakennusviraston johtajan tilaukset kaasutiiviistä ovista (”gasdichte Türe”) tai sähkeet, joissa kerrotaan Zyklon B:ssä käytetyn syaanivety myrkkykaasun havaitsemiseksi tarvittavista mittauslaitteista? ”Yhdenkään ihmisen ei ole osoitettu kuolleen keskitysleireissä myrkkykaasuun”, sanovat kiistäjät. Eikö yhdenkään? Mitä tarkoittaa, että ”ei ole osoitettu”? Hengissä selvinneet silminnäkijät ja leirien vartijat sekä komentajat ovat todistaneet ihmisten laajamittaisesta murhaamisesta muun muassa myrkkykaasulla. Kiistäjien mukaan, kuten sanottu, he kaikki valehtelevat.
Selityksiä ja verbaalisia väistöliikkeitä kiistäjillä riittää. Ne on holokaustihistoriaa koskevassa asianmukaisessa kirjallisuudessa osoitettu paikkansapitämättömiksi. Historian näkövinkkelistä tähän kaikkeen on olemassa huomattavasti uskottavampi ja yksinkertaisempikin selitys, joka tekee paremmin oikeutta mittavalle todistevirralle: Kiistäjät ovat väärässä ja/tai valehtelevat jostain syystä. Holokausti tapahtui ja on totta.
Holokaustin kieltäjien väitteitä on aika ajoin puitu myös oikeudessa. Joka kerta kiistäjät ovat hävinneet. David Irvinginoikeudenkäyntiä vuonna 2000 pidetään näissä merkeissä yhtenä merkittävimpänä nykyajalle. Irving ei joutunut oikeuteen mielipiteittensä vuoksi. Päin vastoin aloite tuli Irvingiltä, joka itse haastoi historioitsija DeborahLipstadtin oikeuteen kunnianloukkauksesta, koska Lipstadt oli vuonna 1993 julkaisemassa kirjassaan syyttänyt Irvingiä vaaralliseksi holokaustinkieltäjäksi, joka vääristelee historiallista todistusaineistoa.
Oikeudessa Irving edusti itseään ja sai mahdollisuuden esitellä holokaustin kiistävää aineistoa kuukausia kestäneen ja suurta julkisuutta saaneen oikeudenkäynnin aikana vastatessaan hänelle esitettyihin kysymyksiin ja ristikuulustellessaan itse Lipstadtin puolustuksen asiantuntijoita, kuten Robert Jan Van Peltiä ja Richard J Evansia.
Irving hävisi monta kuukautta kestäneen oikeudenkäynnin, joka käytännössä vei loputkin hänen maineestaan. Oikeudenkäynnin jälkeen kirjoittamassa kirjassaan Evans toteaa saman minkä oikeuden tuomari Charles Grayloppulausunnossaan, että oikeudenkäynnin aikana puolustus oli käynyt läpi perusteellisesti lähes kolmekymmentä esimerkkiä siitä, kuinka Irving ”merkittävällä tavalla” vääristeli todistusaineistoa, jätti mainitsematta asioita, käänsi tekstejä väärin voidakseen esittää historian ideologiansa mukaisessa valossa. Kyse ei voinut olla tahattomista virheistä, jollaisia sattuu kaikille tutkijoille, sillä Irvingin ”virheet” tapahtuivat poikkeuksetta ja johdonmukaisesti aina samaan ideologiseen suuntaan: Hitlerin vapauttamiseen vastuusta ja holokaustin kiistämiseen.
Tuomari vapautti Lipstadtin kunnianloukkaussyytteistä ja totesi toteennäytetyksi sen, mistä Lipstadt oli kirjassaan Irvingiä moittinut: Irving oli aktiivi holokaustin kieltäjä, antisemiitti ja rasisti, jolla oli yhteyksiä uus-natsismia kannattavien äärioikeistolaisten kanssa.
Kuten professori Evans summaa teoksessaan: ”Irving ei hävinnyt oikeudessa mielipiteidensä tähden, vaan koska hänen havaittiin tahallaan vääristelleen todisteita … Irving ei tutkinut tai tulkinnut tapahtumia, hän väänteli todistusaineistoa saadakseen näyttämään siltä, että mitään ei ollut tapahtunut”.
Tämä on totta holokaustin kiistämisestä vielä tänäänkin.
Sikäli kun tiedän, vaikka aineistoa on runsaasti englanniksi ei suomenkielellä ole saatavana lainkaan kirjallisuutta, joka vastaisi holokaustin kieltäjien valheeseen. Siksi puheenvuoro aikana, jolloin maassamme holokaustin kieltäjät Magneettimediasta alkaen pyrkivä johtamaan tietämättömiä harhaan väitteillään.