"kaljalle töiden jälkeen"

Mitenkäs puolisonne suhtautuvat kun perjantaina jäätte parille (ja joo ok, joskus useammallekin) töiden jälkeen?
Itellä se paha tapa, että ehkä n. 1-2krt/kk jään, ja silloin tällöin venähtää esimerkiksi klo 19-20 ennenkuin pääsaen sieltä kotiin (töistä pääsen klo 16 eikä kotimatka ole mikään kauhean pitkä, 15-20 min kävellen).
Aina ilmoitan jo päivällä, ja yleensä pyydän puolisoa mukaan (tuntee työkaverini), mutta se ei ikinä halua lähteä, ja sitten on kauhea mykkäkoulu ja murjotus monta päivää jos tulen pikasen myöhempään kotiin :/
Pari kertaa on ollut suhde katkollakin asian takia.
Asiaan on kovin vaikea suhtautua, kun toinen sanoo että mene vaan parille, mutta jos meneekin sitten 3 tai 4 niin se onkin maailmanloppu. Itselle on myös aika hankalaa pysytellä siinä parissa, kun sitten tulee jo seiloinen hiprakka ja on niin mukavaa (ja joskus on ihan oikeaa juhlimisen aihettakin tai muuta puhuttavaa työkavereiden kanssa).

Mites teillä? Kuka tässä nyt on kohtuuton, minä vai tuo toinen? Lapsia ei ole, ollan 30 ja risat ikäisiä.

 

Minun mieheni käy perjantaisin kaljalla, ja se sopii minulle ihan hyvin. Leikilläni sanon, että pitäähän tuota talutushihnaa tuon verran löysätä. Itse olen viikolla menossa aika paljon (mutta en käy kaljalla), joten suotakoon miehelle tuo perjantainen pubissa käynti.

Kun hän tulee kotiin, niin jatketaan sitten viikonlopun viettoa yhdessä.

Kyllä hänellekin on joskus käynyt, että on mennyt enemmän viihteen puolelle kuin oli tarkoitus, mutta mitä siitä. Jos on oikein paha tilanne, niin sanon, että jospa menisit nukkumaan. Ei se minun iltaani pilaa.

 

No eipä tuo 3-4 kaljaa 1-2 kertaa kuussa ollenkaan pahalta kuulosta. Sen verran itsekin juon, joskus enemmänkin. Tosin en erityisemmin viihdy baareissa, vaan otan kuppia mieluummin jonkun ystäväni kotona tai kutsun heitä kotiini, viihtyisämpää niin.

Onko vaimollesi enemmän ongelma se, että vietät aikaa työkavereidesi kanssa, etkä ole perjantai-iltaa hänen kanssaan? Vai se, että menet nimenomaan juomaan alkoholia? Miten vaimosi muuten suhtautuu alkoholin käyttöön, käyttääkö itse? Mietin vaan, että onkohan hänellä jotain alkoholinkäyttöön liittyviä traumoja, esim. joku omainen on ollut alkoholisti, jos tuo ainakin minusta ihan kohtuukäytöltä kuulostava juomisesi on hänelle noin iso ongelma.

 

Niin siis olen nainen, kumppani on mies

Mieheni ei oikein ole viinaan menevä (käydään kyllä silloin tällöin baarissa yhdessä ihan pitkän kaavan mukaan ystävien kanssa) eikä hänellä oikein ole sellaisia ystäviäkään joiden kanssa voisi vastaavasti käydä muutamalla. Luulen etttä tässä ongelmana on tosiaan se, että tuo aika jonka siellä oluella vietän, on häneltä pois, ja tietenkin se, että kun olen vähän hiprakassa kotiin palattuani, niin helposti varmaan kokee ettei minusta sen jälkeen ole oikein mihinkään (ei kehtaa lähteä kanssani esim. ruokakauppaan koska haisen kuulemma pahalle metrien päähän jne)

Ja myös se, että hän haluaisi ennemmin vaikkapa käydä elokuvissa (ihan sama mikä elokuva kunhan mennään elokuviin) ja minä en oikein jaksais mennä katsomaan mitään mikä ei kiinnosta. Tulee sitten sanomista etten hänen kanssaan halua tehdä mitään, työkavereiden ja kavereiden kanssa vaan. En tiedä, olen kyllä miettinyt olisiko tuossa perää.. kun itse tosiaan siellä baarissa tykkään istua, ja mies taas ei.

Meillä ei yleensä ole mitään suunnitelmia valmiina perjantai-illalle, joten eivät nekään mene mönkään kaljoitteluni takia, se ei siis ole syy. Tavallaan kuitenkin ymmärrän ettei ole kiva kun puhutaan että menen parille ja sitten vähän venähtää, mutta kun puhutaan kuitenkin tunneista eikä mistään monen päivän putkista... tai edes siitä että aamuyöllä vasta kotiin....

En tiedä, ehkä ollaan vaan niin erilaisia :|

 

Joo, pelkään pahoin että kun me joskus muutamme yhteen, voi tulla sama ongelma. Se on jo nyt nähtävissä; minulla on ystäviä, olen paljon sosiaalisempi ja erityisen "naisköörimme" kanssa kokoonnumme kerran kahdessa kuukaudessa ulso syömään, lisäksi minulla on harrastuksia pari iltaa viikossa (kuntosali, kielten opiskelu) ja ilmoittaudun aina kaikkiin työpaikan teatteri-iltoihin ja muihin kissanristiäisiin.

Miehellä ei ole mitään harrastusta (olen koittanut patistaa), hänen työpäivänsä päättyy jo klo 15 ja sitten hän vaan on. Tekee kyllä ruokaa ja kotihommia mutta ei mitään menoja eikä omia kavereita.

Olen siis tuon jo havainnut ja olen sanonut että kun yhteen muutetaan en aio muuttaa kovinkaan paljon tapojani ja ystävieni kanssa pidän yhtä kuten ennenkin ja mies on sanonut että ok, mutta sen näkee naamasta ettei tykkää. Pidän silti kiinni omista menoistani.

Voittehan te ne kauppaostokset hoitaa lauantainakin. Ja kai miehesi osaa yksinkin kauppaan mennä, jos siellä on pakko perjantaina käydä?

 

Jos kaljalla näkee kavereita, joita ei siis muutoin tapaa, niin silloinhan on tietyllä tavalla ihan kivaakin, että pystyy hoitamaan niitä sosiaalisia suhteitaan. Minulla on aika lailla sama tilanne eli poikaystävä käy tapaamassa kavereitaan baarissa. Minusta on kivempaa, että hän tapaa heitä baarissa sen sijaan, että hän toisi kavereita esim. 2-3 kertaa viikossa minun kotiini. Toisaalta baarissa ainakin minun poikaystäväni polttaa paljon enemmän (minä en polta) ja 1-2 kertaa kuukaudessa hän retkahtaa juomaan enemmän kuin piti. Ongelma on myös siinä, että hän tykkää pelata rahapelejä, joihin saattaa mennä isojakin summia. Kyseessä ovat hänen rahansa, joten minulle asia ei sinällään kuulu, mutta kurjaa, jos yhteiset menot kariutuvat siihen, jos hänellä ei rahaa olisikaan juhlimisen jälkeen.

Kyseessä on aika kaksipiippuinen asia. Olen itse sopeutunut miehen baarissakäyntiin ja tulen silloin tällöin itsekin mukaan. Meillä kyse ei ole myöskään siitä, että pelkäisin miehen lähtevän toisen naisen matkaan, vaan nimenomaan siitä, että minä katson viikonlopun alkavan perjantaista, kun työt päättyvät. Haluaisin, että yhdessä sopisimme, mitä teemme. Jos siis mies haluaisi lähteä baariin, toivoisin, että hän tietäisi siitä etukäteen eikä niin, että esim. perjantaina klo 16 hän tekstaa menneensä baariin.

Ymmärrän AP:n tilannetta sikäli, että se baarissa kävijä haluaa itse määrätä mitä hän tekee. Kotiin jäävä puoliso joutuu siis joustamaan, koska baarissakävijä käy mieluummin baarissa kuin esim. elokuvissa.

Tuo baarissa käyminen vaatii kompromisseja, mutta ymmärrän kyllä, että jollekulle se on kynnyskysymys voiko suhdetta jatkaa. En tiedä olisiko mahdollista, että etukäteen sovittaisi, kuinka usein baarissa voisi käydä ja sovittaisi, mikä se baaripäivä on. Tällöin se kotona oleva puoliso voisi yrittää keksiä jonkun harrastuksen itsellen tai tavata omia kavereitaan silloin. Jos baariin mennään silloin kun huvittaa, niin ei ihme, jos toinen on nyreänä. Toisaalta pitäähän suhteessa ollessakin molemmilla olla oikeus omiin menoihin. Minusta AP:n 1-2 kertaa kuukaudessa ei ole mielestäni liikaa, sillä on varmaan monia, joilla baarittelua on 1-2 kertaa viikossa.

 

Minä käyn joskus ihan viikollakin työkavereiden kanssa, joskus voi mennä yksi, joskus vaikka kuusi eikä mieheni ole siihen mitään tuumannut. Useimmiten tulee itse mukaan ja sitten yhdessä kotiin. Joskus taas voi olla vaikka kaksi kuukautta etten käy yhdelläkään... Perjantaisin en ruukaa käydä, silloin puolison kanssa vietettävä viikonloppu ajaa edelle...

Ettei sinun miehelläsi vain olisi se, että hän nimenomaan kokisi, että viikonloppu menee pilalle? Harmillinen juttu tuollainen.. =/

 

Eiköhän tuossa ole takana pelko, että yks ilta menee tosi kivasti, kun kupposta on kumoamassa uusi nainen, jota on pakko vähän kiksauttaa.

 

jos mies ryyppää ja tulee lärveissä kotiin. Pinna palaa helposti enkä puhu mitään vähään aikaan.

 

Miehelläsi ei ole omia kavereita eikä hän halua sinullakaan olevan. Pidä kiinni oikeudestasi päättää itse omista menoistasi, varsinkin kun et tuon useammin käy baarissa. Ja sano suoraan etukäteen, että nyt taitaa mennä vähän myöhempään niin mies ei turhaan odottele sinua aiemmin kotiin. Älä ota mitään ruokakauppapaperjantai-illoille. Ärsyttävää syyllistämistä: "ei kehtaa lähteä kanssani esim. ruokakauppaan koska haisen kuulemma pahalle metrien päähän jne".

Mua rasittaa miesystäväni kontrolli omassa suhteessani, ei edes asuta yhdessä ja mies yrittää vahtia jokaisen liikkeeni ja määrätä kenen kanssa saan kaveerata. En oikein jaksaisi enää nelikymppisenä suunnitella omia menojani jonkun muun mielen mukaan, jos tekee mieli mennä kaljalle niin sitten menen ja olen vaikka valomerkkiin asti jos siltä tuntuu.

 

Mua ärsyttää tuossa miehen "piipahtelussa" se, että sitä kaljaa sitten kanssa juodaan, sen jälkeen ei voi lähteä mihinkään ja seuraava päiväkin menee potemisessa. Tavallaan koko viikonloppu on sitten siinä.

On mullakin ystäviä, joita tapaan, mutta onneksi osaan ryypätä sivistyneesti.

 

Kivasti on tullut kommentteja, kiitos kaikille

Joo, tässä on puolensa ja puolensa, osa minusta kokee tuon kontrolloimisena ja osa taas ymmärtää ettei se ole niin kivaa kun toisella venähtää sitten. Puolustuksekseni tosiaan sanon, ettei mulla ole mennyt kuin kerran yli klo 19.30 ja se oli just viime kerralla, kun tuli sellanen kiukku siitä tekstiviestikränäämisestä... että hittojako sitä sitten ollenkaan mennä kotiin kun toinen on joka tapauksessa kiukkuinen No, ei sekään sitten kuitenkaan mennyt yli klo 21, kun tuli itselle paha mieli.

Mies meinaa että vietän sinkkuelämää kun tällai teen. Olen miesvaltaisessa työpaikassa, sekin varmaan harmittaa että niitten miesten kanssa sitten töiden jälkeen mennään juttelemaan tuopposen ääreen. Voi olla kyllä mustasukkainenkin, vaikka on alusta asti tiennyt että mulla on paljon myös miespuolisia kavereita (muitakin kuin työkavereita).

En oikein ymmärrä miksei se mies voi tulla mukaankaan, vaikka aina pyydän. Mies on ennen minua elänyt perhe-elämää, ehkä se elämä on sitten ollut erilaista silloin (tai tietty on ollut, kun on lapsia) ja tämä ns. normaalielämä ei tunnu enää omalta. Itse olen aina elänyt näin, myös seurustellessa.

 

Kyllä kuulostaa joko mustasukkaiselta niille miehille tai sitten ajankäytöllesi, tai on jostakin syystä huolissaan alkoholinkäytöstäsi. Oletko kysynyt aivan suoraan, mikä asiassa häntä niin riepoo? Et kyllä käytä alkoholia ollenkaan kohtuuttomasti. Oma mieheni käy aina kolmivuorotyö kierron loputtua oluella tai kahdella, eli siis varmaan pari kertaa kuussa. Koskaan en ole suuttunut, ainoastaan toivon, että ilmoittaa jos menee myöhempään kun pari tuntia. Siksi, että usein suunnittelen jotakin iltapalaa ym. enkä viitsi nälissäni turhaan ootella. Yleensä turhaan mustasukkaisuuteen voi olla syynä se, ettei itsellä ole hauskaa kotona tai ei ole harrastuksia/kavereita. Silloin tulee kateelliseksi toisen elämäntyylille ja sosiaalisuudellekin. Kannattaa kehottaa toista keksimään joku hauska harrastus, jossa aika lentää. Ja jos itse huomaa samaa mustasukkaisuutta itsessään, kannattaa miettiä, mille on mustasukkainen tai kateellinen: toisen ajan käytölle vai toisille miehille/naisille.
Ihan suhteen alkuaikoina olin aika yksinäinen itse, minulla ei ollut omia harrastuksiakaan. En ollut mustasukkainen miehelle enkä suuttunut menoista, mutta tylsää oli. Lisäksi olen aika ujo, niin en lähtenyt usein mukaankaan. Nykyään voin joskus lähteä ja minulla on paljon tapoja viettää aikaa aikaa kotona tai muissa harrastuksissa, itse asiassa nautin tavattoman paljon myös yksinäisyydestä ja kotonaolosta!

 

Kyseessä on aika kaksipiippuinen asia. Olen itse sopeutunut miehen baarissakäyntiin ja tulen silloin tällöin itsekin mukaan. Meillä kyse ei ole myöskään siitä, että pelkäisin miehen lähtevän toisen naisen matkaan, vaan nimenomaan siitä, että minä katson viikonlopun alkavan perjantaista, kun työt päättyvät. Haluaisin, että yhdessä sopisimme, mitä teemme. Jos siis mies haluaisi lähteä baariin, toivoisin, että hän tietäisi siitä etukäteen eikä niin, että esim. perjantaina klo 16 hän tekstaa menneensä baariin.

Hyviä pointteja, jotka kyllä ymmärrän. Itsekin toivoisin että jos mun mies baareissa kävisi, niin ilmoittaisi etukäteen. Joka perjantain on meillä kyllä tiedossa, että saattaa kaljabaari kutsua... riippuen vähän millainen viikko on ollut töissä yms. Siitä ollaan puhuttu, ja miehen mielestä se pari kaljaa on ok. Mutta kuitenkin... se, että missä se raja menee, että on ok, ja milloin taas alkaa se ei-ok, niin se on nyt epäselvää. Epäreiluinta tässä on se, että muutaman kerran ollaan sovittu että hän ehkä tulee myöhemmin mukaan, että katsotaan sitten kun hän on nukkunut päiväunet/käynyt suihkussa/tehnyt jotain muuta. Sitten kun tiedustelen asiaa jossain vaiheessa sieltä baarista käsin niin ollaankin todella kiukkusena siellä kotona että missä viivyn, piti ottaa vaan pari?! Tämäkin viittaa vähän sellaiseen "naruttamiseen" mistä jo aikaisemmin puhuin.

Luulen, että lopetan töitten jälkeiset kaljat kokonaan, koska on kurjempaa lähteä pois baarista just kun on hauskinta, kuin olla menemättä sinne baariin ollenkaan. Varsinkin kun siitä saattaa seurata monen päivän parisuhdemellakka. Se on nähty, ettei mulla pysy se mopo siinä määrin käsissä että voisin vaan juoda kaksi kaljaa ja lähteä kotiin, vaan yleensä tosiaan siinä vaiheessa on niin iloinen olo että enemmänkin maistuisi. Onhan perjantai ja viikonloppu, eikä tarvi murehtia aikaisia herätyksiä eikä muuta tylsää!

 

Tätä kirjoittaessani mieheni on kaljalla. Minä saan surfailla netissä tai voin lukea hyvää kirjaa tai nostaa ompelukoneen keittiön pöydälle ja alkaa ompelemaan. Tai sitten voin piipahtaa äitini luona. Ihan mitä tahansa.

Täytyy kyllä sanoa, että suhteen alkuaikoina olin vähän kiukkuinen, kun miehellä oli lentopallo perjantaisin ja peliporukka meni yhdessä kaljalle. Silloin murjotin kotona, sillä olisin halunnut viettää perjantai-iltaa hänen kanssaan. Enää sillä ei ole tuollaista merkitystä.

 

Lisään vielä, että vuosien varrella meille on tullut yhteistä tekemistä ja yhteisiä harrastuksia, jolloin tuolla viikonpäivällä ei ole mitään merkitystä. Käydään usein yhdessä lenkillä ja uimassa arkena ja toisinaan viikonloppuisinkin eli miksi juuri perjantai-ilta pitäisi varata siihen yhdessäoloon.

 

Siepon kirjoitus oli kyllä lähes kuin omasta kynästäni.
Meillä käytiin samaa showta viime keväänä, tosin mun baarireissut ei olleet ihan jokaviikkoisia, mutta aika usein menin. Soitin miehelle, että menen työkavereiden kanssa parille drinkille, johon mies aina sanoi, että mene vaan, pidä hauskaa. Kerran sitten soitin ja sanoin, että tulen kotiin seitsemän maissa. Olin kotona yhdeksältä. Tästä parin tunnin "yli menneestä ajasta" tuli iso riita, ja mies kuittaili jopa vieraiden kuullen kaikkea typerää ja loukkaavaa "ryyppyreissuistani", joten enpä ole sitten sen jälkeen käynyt baarissa!
Tiedän, että teen tyhmästi, sillä se, etten mene baariin kaventaa entisestäänkin kapeaa sosiaalista verkostoani työpaikalla, ja periaatteessa en muutenkaan haluaisi toimia siten, että pidän ikäänkuin vasten omaa tahtoani toista hyvällä tuulella.

Mulla on kyllä aina vaarana se, että jään aamuyöhön asti ja ymmärrän toisaalta, ettei mies tykkää, kun kömmin viereen viinalta ja tupakalta haisten. Ehkä hän on myös vähän mustasukkainen, sillä vaihdoin työpaikkaa noin vuosi sitten ja tapasin tietysti paljon uusia ihmisiä, joista sitten kerroin hänelle. Mitään ihastumisia ei ollut taustalla, mutta ehkä hän koki jotenkin jäävänsä ulkopuolelle "uudesta elämästäni".

Meillä on töissä tosiaan aika usein kaikkea yhteistä toimintaa, ja joskus sanon miehelle muka ihan viattomasti, että tänäiltana olisi ollut sitä ja sitä, mutten viitsinyt jäädä. Mies ei yleensä sano mitään... fiksuna (ihan oikeasti kaverina hän todennäköisesti ymmärtää viittauksen keväiseen tapaukseen. En vieläkään itse oikein ymmärrä, mikä siinä kahden tunnin myöhästymisessä oli niin kauheaa....

 

Mieheni menee usein kaljalle töiden jälkeen..eikä koskaan ilmoita missä on ja missä menee..pistää puhelimen kiinni ja soittelee esim työkaveri(naisen)kännykästä että tulee kohta ja se tuleminen kestää puoleenyöhön..ei tosiaankaan mitään kunnioittavaa eikä luotettavaa käytöstä. Jos tilanne olisi rehellinen hän tulisi varmasti kotiin tai ainakin kysyisi mitä ajattelen ja ilmoittelisi omalla kännykällä että tulee silloin ja silloin ja myöksin tulee silloin. Virta on joka kerran ko kaljan aijaksi loppu..joka kerta..mukamas! Ja pyh!!

 

Mulla on kyllä aina vaarana se, että jään aamuyöhön asti ja ymmärrän toisaalta, ettei mies tykkää, kun kömmin viereen viinalta ja tupakalta haisten. Ehkä hän on myös vähän mustasukkainen, sillä vaihdoin työpaikkaa noin vuosi sitten ja tapasin tietysti paljon uusia ihmisiä, joista sitten kerroin hänelle. Mitään ihastumisia ei ollut taustalla, mutta ehkä hän koki jotenkin jäävänsä ulkopuolelle "uudesta elämästäni".

merlot, ei oo totta, itsekin vaihdoin työpaikkaa just vähän yli vuosi sitten, ja aloin kävelemään töihin autolla ajamisen sijaan ja siitä tämä kaikki soppa sai oikeastaan alkunsa...! Ja tietty nyt kun pääsin paikkaan jossa on samanhenkisiä ja "oikean" alani ihmisiä, niin niiden kanssa viihtyy tosi hyvin myös työajan ulkopuolella.

Itse en ikinä ole sanonut että tulen silloin ja silloin, koska sitä ei voi tietää ja on ihan turha luvata mitään (samoista syistä kuin sinulla Merlot! Meinaa mopo karata käsistä..). Ja viestittelen pitkin iltaa ja pyydän mukaan, mutta ei se halua tulla. En edes yritä mitään "lähen ihan just"-juttuja, kun ei sellasta voi siinä tilanteessa oikein luvata

Muuten luulen että meillä myös ollaan vähän kateellisia uusista tuttavuuksista joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Ja samantapaista fiilistä tosiaan tuli kuin sinullekin.

 

Mulla on kyllä aina vaarana se, että jään aamuyöhön asti ja ymmärrän toisaalta, ettei mies tykkää, kun kömmin viereen viinalta ja tupakalta haisten. Ehkä hän on myös vähän mustasukkainen, sillä vaihdoin työpaikkaa noin vuosi sitten ja tapasin tietysti paljon uusia ihmisiä, joista sitten kerroin hänelle. Mitään ihastumisia ei ollut taustalla, mutta ehkä hän koki jotenkin jäävänsä ulkopuolelle "uudesta elämästäni".

merlot, ei oo totta, itsekin vaihdoin työpaikkaa just vähän yli vuosi sitten, ja aloin kävelemään töihin autolla ajamisen sijaan ja siitä tämä kaikki soppa sai oikeastaan alkunsa...! Ja tietty nyt kun pääsin paikkaan jossa on samanhenkisiä ja "oikean" alani ihmisiä, niin niiden kanssa viihtyy tosi hyvin myös työajan ulkopuolella.

Itse en ikinä ole sanonut että tulen silloin ja silloin, koska sitä ei voi tietää ja on ihan turha luvata mitään (samoista syistä kuin sinulla Merlot! Meinaa mopo karata käsistä..). Ja viestittelen pitkin iltaa ja pyydän mukaan, mutta ei se halua tulla. En edes yritä mitään "lähen ihan just"-juttuja, kun ei sellasta voi siinä tilanteessa oikein luvata

Muuten luulen että meillä myös ollaan vähän kateellisia uusista tuttavuuksista joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Ja samantapaista fiilistä tosiaan tuli kuin sinullekin.

Vaikka kuinka pyytelisit miestäsi mukaan, onko ikinä käväissyt mielessä. että miestäsi ei välttämättä yksinkertaisesti vain kiinnosta tutustua työkavereihisi? Ehkä häntä jurppii se, että hän viettäisi viikonlopun alkua mieluummin sinun kanssasi kahden? Hänelläkin näet alkaa viikonloppu samalla tavalla ja haluaisi sitä myös varmasti juhlistaa. Sinun kanssasi, ei baarissa työkavereidensa kanssa. Hän luultavasti kokee jäävänsä tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi työkavereillesi. Kuten jääkin, jos aloittelet viikonloppua mieluummin työkavereittesi kanssa, olethan jo koko viikon viettänyt 8h/vrk heidän kanssaan. Miehesi ei voi ehkä ymmärtää, miksi vaihdat mahdollisuuden viettää aikaa hänen kanssaan mieluummin baari-iltaan.

Mieti asiaa joskus miehesi kannalta, äläkä pelkästään omaa hyvänolon tunnettasi. Vapaa-ajan pitäisi tuottaa mielihyvää molemmille tasapuolisesti ja jos käsityksenne mukavasta perjantai-illasta ovat kovin erilaiset, miten on muuten suhteen laita? Onko käsityksenne "normaalista elämästä" muutenkin kovin erilainen? Sanoit, että et mene elokuviin, jos se ei kiinnosta. Miksi odotat miestäsi baariin _sinun_ kavereittesi kanssa, jos sellainen vapaa-ajan vietto ei selvästikään kiinnosta häntä. On varmasti ikävää, jos kokee jäävänsä omine viikonlopun odotuksineen säännöllisesti kakkoseksi työkavereillesi ja kaljoittelulle. Meillä jokaisella on oma käsityksemme mukavasta tavasta viettää vapaa-aikaa. Baari ja työkaverisi ei sitä miehellesi edusta. Mitä sinä olisit valmis tekemään, että miehesi saisi nauttia perjantai-illasta? Vai onko arvokeskustelun aika, sopiiko maailmankuvanne ajankäytöstä ja perheen "etuajo-oikeudesta" lainkaan yhteen?

 

Mieti asiaa joskus miehesi kannalta, äläkä pelkästään omaa hyvänolon tunnettasi. Vapaa-ajan pitäisi tuottaa mielihyvää molemmille tasapuolisesti ja jos käsityksenne mukavasta perjantai-illasta ovat kovin erilaiset, miten on muuten suhteen laita? Onko käsityksenne "normaalista elämästä" muutenkin kovin erilainen? Sanoit, että et mene elokuviin, jos se ei kiinnosta. Miksi odotat miestäsi baariin _sinun_ kavereittesi kanssa, jos sellainen vapaa-ajan vietto ei selvästikään kiinnosta häntä. On varmasti ikävää, jos kokee jäävänsä omine viikonlopun odotuksineen säännöllisesti kakkoseksi työkavereillesi ja kaljoittelulle. Meillä jokaisella on oma käsityksemme mukavasta tavasta viettää vapaa-aikaa. Baari ja työkaverisi ei sitä miehellesi edusta. Mitä sinä olisit valmis tekemään, että miehesi saisi nauttia perjantai-illasta? Vai onko arvokeskustelun aika, sopiiko maailmankuvanne ajankäytöstä ja perheen "etuajo-oikeudesta" lainkaan yhteen?

Hyvä huomio, kiitos tästä. Tämähän on se toinen puoli tästä asiasta.
Halusin vaan painottaa, että en katoa mihinkään, ilmoitan missä olen, mahdollisuus on miehellä tulla mukaan, näitä tapauksia on vain 1-2 kertaa/kk jne. enkä siis jää koko illaksi/yöksi, vaan joiksikin (2-3) tunneiksi. Taka-ajatuksena tuossa mukaan kutsumisessa on myös se, että silloin olisi helpompi lähteä pois sieltä baarista kun toinen olisi mukana "vahtimassa" ja "tsemppaamassa" (on ikävä kävellä yksikseen kotiin 25 min, kun voisi jäädä baariin istumaan...). Joo tiedän etten voi sysätä vastuuta miehelle... mutta näin se vaan on.

Arvokeskustelun aika tosiaan olisi, mutta se onkin sitten ihan oma ongelmansa, jota en tässä ryhdy ruotimaan. Varmasti tämä kaikki juontaa juurensa syvemmälle kuin mitä tässä olen kertonut.

 

Hyvä huomio, kiitos tästä. Tämähän on se toinen puoli tästä asiasta.
Halusin vaan painottaa, että en katoa mihinkään, ilmoitan missä olen, mahdollisuus on miehellä tulla mukaan, näitä tapauksia on vain 1-2 kertaa/kk jne. enkä siis jää koko illaksi/yöksi, vaan joiksikin (2-3) tunneiksi. Taka-ajatuksena tuossa mukaan kutsumisessa on myös se, että silloin olisi helpompi lähteä pois sieltä baarista kun toinen olisi mukana "vahtimassa" ja "tsemppaamassa" (on ikävä kävellä yksikseen kotiin 25 min, kun voisi jäädä baariin istumaan...). Joo tiedän etten voi sysätä vastuuta miehelle... mutta näin se vaan on.

Arvokeskustelun aika tosiaan olisi, mutta se onkin sitten ihan oma ongelmansa, jota en tässä ryhdy ruotimaan. Varmasti tämä kaikki juontaa juurensa syvemmälle kuin mitä tässä olen kertonut.

Jos jäät kahtena perjantaina kuusta, niin miehesi joutuu aloittamaan pyöreästi puolet viikonlopuistaan yksin. Ja miksi miehesi pitäisi tulla "tsemppaamaan" sinua kotiin? Oletko kysynyt itseltäsi ihan rehellisesti, miksi raskaan viikon jälkeen jäät/jäisit mieluummin työkavereittesi kanssa baariin kaljottelemaan, kuin menisit miehesi kanssa kotiin, viettämään molempien hyvin ansaittua(?), yhteistä vapaa-aikaa? Mikä kotona ahdistaa niin, että se jää "äänestyksessäsi" kakkoseksi kaljottelulle? Valinnastahan siinä on kyse. Voit mennä suoraan kotiin miehesi luo, tai voit jäädä kaljalle duunikaveriesi kanssa. Miksi valitset parikin kertaa kuussa baarin? Miksi et säntää kotiin ja ota siellä pari kaljaa miehesi seurassa ja sen jälkeen vaikkapa vällyjen väliin sekstaamaan? Taatusti rentouttavampaa ja toisiinne ja parisuhteeseenne sitouttavampaa toimintaa.

Kysy itseltäsi, mikä kotona mättää, että valitset mieluummin työkaverit ja heidän seuransa, kuin miehesi ja kotisi. Itse en henk.koht. vietä, enkä haluaisi viettää yhtään ylimääräistä sekuntia työkavereitteni kanssa. Työpaikkani on vain paikka jossa ansaitsen elantoni. Puolisoni kanssa sen sijaan haluaisin viettää enemmän aikaa, mitä arki töineen antaa myöten. Tärkeät asiat elämässäni löytyvät puolisostani ja parisuhteeseemme liittyvistä asioista. Huollan parisuhdettani mieluummin, kuin sosiaalisia suhteitani duunikavereihin. Pärjäisin elämässä ilman niitä, mutta en ilman puolisoani. Se on minun tärkeysjärjestykseni. Mutta jokainenhan tekee itse elämässään valinnat ja vastaa niiden mahdollisista seurauksista.

 

Kysy itseltäsi, mikä kotona mättää, että valitset mieluummin työkaverit ja heidän seuransa, kuin miehesi ja kotisi. Itse en henk.koht. vietä, enkä haluaisi viettää yhtään ylimääräistä sekuntia työkavereitteni kanssa.

Joskus niistä työkavereista vaan voi saada elämää suurempia ystäviä. Mikä se sellainen parisuhde on olevinaan, ettei saisi omaa elämää/omia ystäviä olla ollenkaan, vaan kaikki aika pitäisi olla kumppanin kanssa? Kerran olen itse sellaisessa suhtessa ollut,enkä menisi toiste.

 

Taitaa muijalla olla jonkilainen riippuvuusongelma,hae apua siihen viel kun pystyt.

 

Eihän tässä nyt valita JOKO työkavereita TAI puolisoa. Kuten lumi totesi, täytyyhän parisuhteessa hyväksyä toiselle myös muitakin ihmissuhteita kuin parisuhde. Mä ainakin jään (jäisin ?) mielelläni välillä drinkille nimenomaan raskaan työviikon jälkeen sen vuoksi, että voisi höpistä työasiat pois mielestä nimenomaan työkavereiden kanssa. Vaikka mun mies kuuntelee sujuvasti mun työjuttuja ja niistä jopa kyseleekin, ei hän tietystikään voi ymmärtää niitä jokapäiväisiä "draamoja" työasioiden suhteen niin hyvin kuin työkaverit.

Varsinkin uudessa työpaikassa on tärkeää luoda sosiaalisia suhteita. Jos tuntee ihmisiä vähän muussakin roolissa kuin työkaverina, on paljon helpompaa pyytää toista vaikka kahville tai syömään. Ja siinähän sitä sitten on mahdollista tosiaan luoda niitä ihan aitojakin ystävyyssuhteita; työkavereista voi tosiaan löytyä vaikka sielunsisko, muttei sitä välttämättä huomaa työpaikalla, koska kaikilla on tietynlainen työhön sidottu rooli. Nimimerkillä kokemusta on tästäkin.