kannattaako asunnon ostaminen?

En mäkään nyt oikein tajua, että miten niin jollakin pitää olla oikeus asua jossakin, jos on paljon lapsia..?

Mut se täytyy kyllä sanoa, että ovelasti toimittu, todellakin. Me maksetaan lainaa ja vastiketta tästä kerrostalokolmiosta, jossa meitä asuu neljä. Vielä ei ole toivoa muuttaa isompaan, kun hoidan muksuja kotona, mutta onpahan jännä ratkaisu elää tuolla asumistuella ja vielä möläyttää siitä täällä...

Siis, mitä ihmettä? Ovelasti toimittu? Jännä ratkaisu elää asumistuella? Oletteko te täällä todella noin tietämättömiä ja toisten tuomitsijoita? Ihmetellä täytyy tuollaista.

Ei liene meidän vikamme, että emme saa tarpeeksi lainaa voidaksemme ostaa riittävän ison asunnon. Ei sekään, että tarvitsemme tilaa isolle perheelle. Eikä sekään, että asumistuki mahdollistaa sen, että voimme asua meille tarpeeksi isossa asunnossa.

 

Kannattaa ajatella vähän pitemmälle kuin parinkymmenen vuoden päähän. Kun sinä olet eläkkeellä, paljonko mahdat saada eläkettä? Peruseläke voisi olla esim. n. 800 euroa. Millaisen kämpän vuokraa maksat tuollaisista tuloista?
Eläkkeellä oleva omistusasuja maksaa vain vastikkeen/ylläpitokulut, vuokralla olevalle eläkeläiselle saattaa tulla tiukat paikat...

 

Iso perhe oli varmasti sun oma valinta. Ei valtion pidä maksaa tukia siksi, että teillä on oikeus lisääntyä kuin kanit vaikka varat ei riitä vuokralla asumiseenkaan kunnolla.

jätän noin loukkaavan kirjoituksen omaan arvoonsa. Etkä edes halua ymmärtää. Selitän siis turhaan. Hyvää illan jatkoa. Toivottavasti varallisuutesi pysyy aina samana, elämässäsi ei tule avioeroa, työttömyyttä, sairauksia tms. yllättävää, joka pakottaa sinut asumaa toisen luokan kansalaisena vuokralla.

 

Ei tällaista asuntoa edes saisi vuokralle, mutta kannattavuus on asia erikseen, kun rempata täytyy eikä hintakehitystä voi tietää. Pienempää ei voida muutta ainakaan 15 vuoteen.

Meillä on tosi kannattava diili lainassa: 15 vuotta kiinteellä korolla, eikä halvimpienkaan korkojen aikana maksettu paljonkaan liikaa. Itsellä on lisäetuna ensiasunnon ostajan vähennykset verotuksessa. TOISAALTA koko asuntolainan verovähennystä on kaavailtu poistettavaksi, ja varmaan se tulee meidän laina-aikana jo ainakin pienenemään. Myös remonteist saatava kotitalousvähennys varmaan poistuu ennen kuin meidän "unelmakämppä" (talo) on valmiiksi remontoitu. Juuri nämähän ovat etuja, joilla vuokralla asuminen on tehty kannattamattomaksi - asunnon arvolla spekuloiminen muuttuu harvointodelliseksi tienestiksi, jollei seuraava koti sitten ole huomattavasti vähemmän arvostetulla asuinalueella ja pienempi.

 

Ei liene meidän vikamme, että emme saa tarpeeksi lainaa voidaksemme ostaa riittävän ison asunnon. Ei sekään, että tarvitsemme tilaa isolle perheelle. Eikä sekään, että asumistuki mahdollistaa sen, että voimme asua meille tarpeeksi isossa asunnossa.

Kyllä, se on ihan teidän oma vika jos ette saa tarpeeksi lainaa (koullutus!) ja on ihan teidän oma vika, että teitte niin monta lasta.

Yhteiskuntaa on noista turha syyttää.

 

jätän noin loukkaavan kirjoituksen omaan arvoonsa. Etkä edes halua ymmärtää. Selitän siis turhaan. Hyvää illan jatkoa. Toivottavasti varallisuutesi pysyy aina samana, elämässäsi ei tule avioeroa, työttömyyttä, sairauksia tms. yllättävää, joka pakottaa sinut asumaa toisen luokan kansalaisena vuokralla.

Asuisin vuokralla, jos en saisi lainaa. Se ei ole kakkosluokan kansalaisuutta nähnytkään. Se sen sijaan jo alkaa olla, että näkee yhteiskunnan velvollisuutena tarjota teille tarpeeksi asuintilaa. Moni asuu ahtaasti, ja tiedostaa että se on oma vika ja joko sinnitelee asian kanssa tai pyrkii eteenpäin.

 

Siis, mitä ihmettä? Ovelasti toimittu? Jännä ratkaisu elää asumistuella? Oletteko te täällä todella noin tietämättömiä ja toisten tuomitsijoita? Ihmetellä täytyy tuollaista.

Ei liene meidän vikamme, että emme saa tarpeeksi lainaa voidaksemme ostaa riittävän ison asunnon. Ei sekään, että tarvitsemme tilaa isolle perheelle. Eikä sekään, että asumistuki mahdollistaa sen, että voimme asua meille tarpeeksi isossa asunnossa.

No suoraan sanottuna mun mielestä teidän pitäisi asua sellaisessa asunnossa, jonka vuokra teillä itsellänne olisi varaa maksaa.

 

Kyllä, se on ihan teidän oma vika jos ette saa tarpeeksi lainaa (koullutus!) ja on ihan teidän oma vika, että teitte niin monta lasta.

Yhteiskuntaa on noista turha syyttää.

Kyllä se elämä varmasti sinuakin vielä opetta,ettei asiat aina menen niinkuin kuvittelee.
Ei siinä enää auta koulutus jne..

 

Näytä sinä varakas lainanmaksaja. Elämä on roikkumista löysässä hirressä korkojen nousun pelossa. Ystäväpiirissäni on useampi tällainen. Jatkuva pelko perseessä koroista ja siitä, pysyykö työpaikka vakituisena vai tuleeko siihen pelkäävään perseeseen jalanjälki.

Järkevä ottaa koronnousun huomioon maksukyvyssään. Fudut voi tulla milloin vain, meteoriitti voi tipahtaa päähän, rattijuoppo voi ajaa päälle. Riittäähään noita tekosyitä kituuttaa vuokralla.

 

No, me olemme miehen kanssa asuneet omistusasunno(i)ssa vuodesta -99 asti. Asumiskulut (sis. lainojen lyhennykset) eivät ole olleet vuokra-asumista suuremmat, välillä reilusti pienemmätkin. Jos nyt myytäis asunto ja maksettais laina pois, jäisi meillä puhtaana käteen vähintään 150 000e. Että päättele siitä.

 

Kyllä se elämä varmasti sinuakin vielä opetta,ettei asiat aina menen niinkuin kuvittelee.
Ei siinä enää auta koulutus jne..

Sen olen jo oppinutkin, että itse täällä pitää ja kannattaa pärjätä. Ja monta muuta asiaa. Kumma, että aletaan puhua elämän opettamisesta kun kyse raha-asioista ja vaatimuksesta, että kyllä meillä lienee oikeus asua tilavasti varallisuudesta huolimatta. Ketä sen elämän pitäisikään opettaa?

En ole varakkaasta perheestä, päinvastoin. Enkä ole varakaskaan. Enkä ole elänyt pumpulissa. Toisin kuin moni muu täällä.

 

Kyllä se elämä varmasti sinuakin vielä opetta,ettei asiat aina menen niinkuin kuvittelee.
Ei siinä enää auta koulutus jne..

Ehkäisy auttaa kummasti.

 

jätän noin loukkaavan kirjoituksen omaan arvoonsa. Etkä edes halua ymmärtää. Selitän siis turhaan. Hyvää illan jatkoa. Toivottavasti varallisuutesi pysyy aina samana, elämässäsi ei tule avioeroa, työttömyyttä, sairauksia tms. yllättävää, joka pakottaa sinut asumaa toisen luokan kansalaisena vuokralla.

Meille ei tosin tule kolmattakaan lasta eikä asuta vuokralla, mutta aina tällainen yksisilmäisyys ällistyttää. Tuttu perhe sai aikanaan (-80-luvulla, ja taatusti luomun) kolmannen lapsen sijasta kolmoset, ja ta-daa: 5 alaikäisen suurperhe oli valmis. Tunnen etäältä naisen, josta tuli tyttärensä omaishoitja vakavan sairauden takia... Ei siinäkään enää kovin suuria lainakustannuksia maksella. Uusioperheessä voi olla 5-6 lasta ainakin aika ajoin.

Jos arvostelu ja toisten halventaminen nimimerkin suojissa tuottaa jotain tyydytystä, nin tää tuntuu olevan siihen juuri oikea foorumi.

 

[QUOTE="eee";23734189]No suoraan sanottuna mun mielestä teidän pitäisi asua sellaisessa asunnossa, jonka vuokra teillä itsellänne olisi varaa maksaa.[/QUOTE]

Huoh. Palaan vielä sen verran, että kerron, miksi meillä on paljon lapsia. Kävi niin, kun asuimme omilla palkoillamme maksamassamme vuokrakodissa, johon emme saaneet asumistukea, että lapsimäärä lisääntyi. Emme lisääntyneet kuin kanit. Lapsimäärä kasvoi meistä riippumattomasta syystä. Etävanhempi ei pystynyt enää pitämään lapsista huolta. Jos emme olisi heitä ottaneet, olisivat he joutuneet laitokseen asumaan. Mies jäi työttömäksi myöskin yllättäen.

Olen korkeakoulutettu pienipalkkainen nainen. Palkkani ei riitä isoon asuntolainaan. Kotimme olisi ollut auttamattoman pieni isolle perheelle. Tämän vuoksi saamme asumistukea.

Jos näistä kahdesta yllättäen eteemme tulleesta tilanteesta huolimatta olemme sossupummeja ja yhteiskunnan elättejä, niin sitten olemme.

 

Sen olen jo oppinutkin, että itse täällä pitää ja kannattaa pärjätä. Ja monta muuta asiaa. Kumma, että aletaan puhua elämän opettamisesta kun kyse raha-asioista ja vaatimuksesta, että kyllä meillä lienee oikeus asua tilavasti varallisuudesta huolimatta. Ketä sen elämän pitäisikään opettaa?

En ole varakkaasta perheestä, päinvastoin. Enkä ole varakaskaan. Enkä ole elänyt pumpulissa. Toisin kuin moni muu täällä.

Tämä alkaa mennä jo paljon asian vierestä, mutta onko mielestäsi siis asumistuen hakeminenkin "sossupummailua"? Entä muut Kelan tuet,mihin vedät rajan? Äitiyspäivärahat, lapsilisät, opiskelijan tuet?

 

Huoh. Palaan vielä sen verran, että kerron, miksi meillä on paljon lapsia. Kävi niin, kun asuimme omilla palkoillamme maksamassamme vuokrakodissa, johon emme saaneet asumistukea, että lapsimäärä lisääntyi. Emme lisääntyneet kuin kanit. Lapsimäärä kasvoi meistä riippumattomasta syystä. Etävanhempi ei pystynyt enää pitämään lapsista huolta. Jos emme olisi heitä ottaneet, olisivat he joutuneet laitokseen asumaan. Mies jäi työttömäksi myöskin yllättäen.

Olen korkeakoulutettu pienipalkkainen nainen. Palkkani ei riitä isoon asuntolainaan. Kotimme olisi ollut auttamattoman pieni isolle perheelle. Tämän vuoksi saamme asumistukea.

Jos näistä kahdesta yllättäen eteemme tulleesta tilanteesta huolimatta olemme sossupummeja ja yhteiskunnan elättejä, niin sitten olemme.

Ihan oikeasti, kannattaa jättää nuo louskuttajat omaan arvoonsa. Täällä tuomitaan, teet tai olet tekemättä. Nimimerkin suojista on kiva laukoa "totuuksia" ja mielipiteitä, joita ei takuulla voisi sanoa puolitutuille irl.

 

Asuisin vuokralla, jos en saisi lainaa. Se ei ole kakkosluokan kansalaisuutta nähnytkään. Se sen sijaan jo alkaa olla, että näkee yhteiskunnan velvollisuutena tarjota teille tarpeeksi asuintilaa. Moni asuu ahtaasti, ja tiedostaa että se on oma vika ja joko sinnitelee asian kanssa tai pyrkii eteenpäin.

Mä peesailen tätä. Minun mielestäni yhteiskunnan tulee tarjota jäsenilleen jonkinlainen perustulo ja mahdollisuus asumiseen, mutta se ei mielestäni tarkoita ns mukavaa elämää vaan sellaista toimeentuloa, josta on mahdollista omin avuin nousta.

 

Siis, mitä ihmettä? Ovelasti toimittu? Jännä ratkaisu elää asumistuella? Oletteko te täällä todella noin tietämättömiä ja toisten tuomitsijoita? Ihmetellä täytyy tuollaista.

Ei liene meidän vikamme, että emme saa tarpeeksi lainaa voidaksemme ostaa riittävän ison asunnon. Ei sekään, että tarvitsemme tilaa isolle perheelle. Eikä sekään, että asumistuki mahdollistaa sen, että voimme asua meille tarpeeksi isossa asunnossa.

Asumistukeahan voi saada myös lainamenojen kattamiseen, vaikka sellaisista lähtökohdista ei pankeista yleensä myönnetäkään lainaa. Harva tuntuu muistavan, että tätä omistusasumista tuetaan Suomessa yhteiskunnan toimesta sangen pontevasti. Korothan saa vähentää verotuksessa ainakin vielä toistaiseksi ja remontit osittain myös kotitalousvähennyksen ansiosta. Olisi vain parempi, jos omistusasumista ei tuettaisi näin selkeästi, koska vuosittain aika monta perhekuntaa joutuu lainojensa kanssa kiipeliin työttömyyden, sairauden tai pelkän korkojen nousun johdosta.

 

[QUOTE="vieras";23734285]Ihan oikeasti, kannattaa jättää nuo louskuttajat omaan arvoonsa. Täällä tuomitaan, teet tai olet tekemättä. Nimimerkin suojista on kiva laukoa "totuuksia" ja mielipiteitä, joita ei takuulla voisi sanoa puolitutuille irl.[/QUOTE]

Niinpä kai. Tuomitsijat lienevät itse vasta kotoa muuttaneita, jotka pesettävät pyykkinsä äidillään ja maksattavat bensat isukilla, jos eivät sitten aja isukin autolla.

 

Meidän on ehdottomasti kannattanut ostaa asunto. Itse ostin ekan oman kerrostaloasunnon 24-vuotiaana vastavalmistuneena, ja maksoin siitä hiukan vajaan 100te. Kun myin sen, mulla oli lainaa jäljellä 60te ja sain asunnosta 120te, eli mulla oli 60te pääomaa laittaa tähän meidän yhteiseen asuntoon. Samoin miehellä oli jotain jo maksettu omasta asunnostaan, joten tässä yhteisessä asunnossa lainaa ei tarvittu enää lähellekään koko hintaa varten.

Tyvestä puuhun noustaan!

 

[QUOTE="vieras";23734271]Tämä alkaa mennä jo paljon asian vierestä, mutta onko mielestäsi siis asumistuen hakeminenkin "sossupummailua"? Entä muut Kelan tuet,mihin vedät rajan? Äitiyspäivärahat, lapsilisät, opiskelijan tuet?[/QUOTE]

Nuo kaikki mainitsemasihan loppuvat joskus? Ja rajansa ihan kaikella, varsinkin asenteilla, joka siis tässä tuon yhden keskustelijan kanssa eniten puistattikin. Elämässä voi sattua mitä vain, mutta pitää ihmisen itsekin osata tehdä riskikartoituksia ja miettiä omia rajojaan - jo etukäteenkin. Minä tiedostan omat kykyni ja rajani varsinkin raha-asioissa, enkä tavoittele kuuta taivaalta enkä varsinkaan oleta, että jonkun ylemmän tahon kuuluu maksaa minulle mukava asuminen. (Ja en tosiaan ole vasta kotoa muuttanut, enkä aja kenenkään autoilla )

 

[QUOTE="eee";23734164]Kannattaa ajatella vähän pitemmälle kuin parinkymmenen vuoden päähän. Kun sinä olet eläkkeellä, paljonko mahdat saada eläkettä? Peruseläke voisi olla esim. n. 800 euroa. Millaisen kämpän vuokraa maksat tuollaisista tuloista?
Eläkkeellä oleva omistusasuja maksaa vain vastikkeen/ylläpitokulut, vuokralla olevalle eläkeläiselle saattaa tulla tiukat paikat...[/QUOTE]

No kyllä esim. parikymppinen ehtii helposti säästää omistusasuntoa varten vaikka 40 vuotta eikä tartte maksaa korkoa pankille. Siis jos vuokra on edullinen.

 

[QUOTE="Eee";23734386]Meidän on ehdottomasti kannattanut ostaa asunto. Itse ostin ekan oman kerrostaloasunnon 24-vuotiaana vastavalmistuneena, ja maksoin siitä hiukan vajaan 100te. Kun myin sen, mulla oli lainaa jäljellä 60te ja sain asunnosta 120te, eli mulla oli 60te pääomaa laittaa tähän meidän yhteiseen asuntoon. Samoin miehellä oli jotain jo maksettu omasta asunnostaan, joten tässä yhteisessä asunnossa lainaa ei tarvittu enää lähellekään koko hintaa varten.

Tyvestä puuhun noustaan![/QUOTE]

No kaikkialta ei saa asuntoja tolla hinnalla. Mitä oon täältä lähistöltä kattonu niin rivarikolmiotkin maksaa vähintään 215 te. Ei me sellasta lainaa saada millään ilman omaa pääomaa (takaajia ei saada). Työn, perheen ja ystävien takia ei haluta täältä muuttaakaan.

 

Kannattaa maksaa omaa, jos tulot riittävät lainan maksuun, ei, jos et halua pelätä, riittävätkö.

 

Iso perhe oli varmasti sun oma valinta. Ei valtion pidä maksaa tukia siksi, että teillä on oikeus lisääntyä kuin kanit vaikka varat ei riitä vuokralla asumiseenkaan kunnolla.

Kyllä nää jutut on ihan fiksusti suunniteltu, ei valtio suotta näitä maksa. Vaikka tietenki ois parasta suunnitella elämä ja lasten hankinta / saaminen niin, että aina ois hyvä ja vakaa taloudellinen jne. elämäntilanne, aina ei vaa asiat mee niiku toivois.

Sillon on tosi hyvä että valtiolla on tälläset systeemit. Lapsiperheen tukeminen tälläsessä perusasiassa ku vuokranmaksussa on valtiolta hyvä sijoitus! Siinä kasvatetaan uusia veronmaksajia ja tuetaan perhettä nimenomaan siinä tärkeimmässä. Pidetään katto pään päällä.

P.S: Kela on eri asia ku sossu.