Kesäkuun Keijut marraskuussa

Mulla on nyt parina päivänä tullut pientä rusehtavaa vuotoa, ja tietenkin olo on ihan tosi kurja. Yritän suhtautua tähän niin, etten oikein voi asialle mitään, suuntaan tai toiseen, mutta tämä odottaminen ja vahtaaminen on raastavaa... Muutenkin tuntuu päivät matelevan ja nyt ultraan tuntuu olevan ainakin valovuosi. Mulla siis eka "oikea" ultra vasta 5.12. Töissä on hirveä kiire ja kaaos, eli vaikka yritänkin ottaa parhaani mukaan rauhallisesti, ei jatkuvalta juoksemiselta voi välttyä. Väsyttää senkin takia ihan hirveästi.

8+2

 

Jee, posti toi np-ultraan ajan, joka on 22.11.

 

Mannamakaroni äkkiä vaan käväisin täällä ja pakko sulle pikavastaus antaa. Sulla varmaan näillä tienoilla ois menkat normaalisti... sitä se rusehtava vuoto on. Mulla tuli kaikissa raskauksissa just tuolla viikolla. Ei mitään hätää

 

@mannamakaroni mulle sanottiin neuvolassa, että sinne saa mennä jos on esim vuotoa ja huolestuttaa. Onko sinulla mahdollista käydä paikan päällä, jos vaikka ultraisivat?

Täällä on ihan hirveä väsymys edelleen. Nolottaa kun töissä en saa mitään aikaiseksi, vaan mieli tekisi vain nukkua. Mietin tänään, että koskahan se kuuluisa raskauden hehku oikein alkaa.. Nyt kun silmät on punaisena puolitangossa jatkuvasti ja mikään ei kiinnosta, niin olen kyllä hehkeästä kaukana

Tänään lainasin kirjastosta raskausajan liikuntaan opastavan kirjan. Jospa siitä saisi innostusta ja opastusta sopivaan liikuntaan, kun normitreenit ei nyt kyllä maistu vieläkään.
Harrastaako täällä muuten kukaan avannossa käymistä? Mä olen normaalisti talvisin käynyt, mutta nyt en tiedä uskaltaako

 

@mannamakaroni mulle sanottiin neuvolassa, että sinne saa mennä jos on esim vuotoa ja huolestuttaa. Onko sinulla mahdollista käydä paikan päällä, jos vaikka ultraisivat?

Täällä on ihan hirveä väsymys edelleen. Nolottaa kun töissä en saa mitään aikaiseksi, vaan mieli tekisi vain nukkua. Mietin tänään, että koskahan se kuuluisa raskauden hehku oikein alkaa.. Nyt kun silmät on punaisena puolitangossa jatkuvasti ja mikään ei kiinnosta, niin olen kyllä hehkeästä kaukana

Tänään lainasin kirjastosta raskausajan liikuntaan opastavan kirjan. Jospa siitä saisi innostusta ja opastusta sopivaan liikuntaan, kun normitreenit ei nyt kyllä maistu vieläkään.
Harrastaako täällä muuten kukaan avannossa käymistä? Mä olen normaalisti talvisin käynyt, mutta nyt en tiedä uskaltaako

Mä olen avannossa käynyt aiemmin, mutta raskauden aikana lääkäri ei avantoa suositellut.

Ja tuo raskauden tuoma hehku ehtii vielä tulla, jos on tullakseen Minulla ainakin oli ihana olo toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana ekassa raskaudessa. Olo oli kaunis ja hyvä Sitä odotellessa nytkin

 

Joo täälläkin sitä raskauden hehkua odotellessa. Tällä hetkellä olo on kun turvonneella norsulla ja naamakin kukkii kun mikä Eilen yksi asiakas töissä tokaisi mulle kun oon tosiaan ollut muutaman viikon pois "Kuinka sä nyt noin lihonu oot ja mitä noi näppylät on naamassa" Työskentelen vanhusten parissa niin ton osas ottaa huumorilla Mutta kyllä luulen että työkaveritkin huomannut tän turpoomisen.

Mullakin tuli varmaan teelusikallinen D)rusehtavaa vuotoa tossa muutama viikko sitten justiin niinä aikoina kun menkkojen ois pitäny tulla, eli laitoin niiden piikkiin. Ja neuvolassakin sanottiin että vaaratonta.

 

Ensimmäinen neuvola takana ja kaikki meni hyvin ultran mukaan viikkoja 9+0 ja laskettu aika tarkentu juurikin siihen 16.6. mitä laskuritkin antoi. pieni sydän sykki ja pientä liikettäkin näkyi ja jopa käsien ja jalkojen alut erottui kyllä se nyt ihan erilailla konkretisoitui tämä raskaus

 

Kiitos kaikki ihanat kun rauhoitatte mun mieltä! Ei mulle olis tullut mieleenkään, että nyt olis menkat (vaikka tavallaan aika helppo laskea ). Enkä oo siis vielä niin huolestunut, että kokisin tarvetta ylimääräiselle ultralle, koska kaksi viikkoa sitten hyvä syke löytyi ja vielä ihan oikeasta paikasta. Kyllähän mulla varmasti vuotaisi jo enemmän jos olisi menossa kesken tai esim. sattuisi johonkin. Oon vain tällainen huolestunut hosuli...

Täällä oli muuten jotain puhetta unista. Mä oon nähnyt melkein viikon putkeen niin villejä seikkailu-unia, että olen aamuisin ihan uupunut yhdeksän tunnin unista huolimatta (kyllä, käyn yhdeksältä nykyään nukkumaan!). Mutta viime yönä näin unta meidän vauvasta! Hän oli täydellinen, iso tyttövauva, jolla oli paljon ihan valkoista tukkaa. Tosin unessa tajuttiin miehen kanssa että neuvolassa unohdettiin kertoa, miten imetys tapahtuu ja vauva ei ollut siis kolmeen päivään syönyt mitään (kolmen päivän iästä ja syömättömyydestä huolimatta vauva oli tosi iso, varmasti lähemmäs kymmenen kiloa ). Sain kuitenkin imetettyä ja heräsin ihan superonnellisissa fiiliksissä! Vauvalla oli nimikin, ja mies oli sitä mieltä että hyvä nimi oli kun hänelle kerroin. Olikohan se enneuni?

 

Täällä uus tyyppi, joka mielellään liittyy mukaan ja kaipaa todellakin tukea! Laitoin yv:tä Fb-ryhmään liittyen, jos joku viittii siellä mahdollisimman pian vinkata. Näpytän sinne päästessä meidän kaaoksesta..

 

Mäkin laiton murunmamille yksityisviestiä, toivottavasti meni oikeeseen paikkaan

 

Tervetuloa Kesäkuu2017!

Sain ultra-ajan postissa, se on 23.11. Mies ei varmaan pääse kun tekee matkatöitä ja joutuisi ottamaan vapaapäivän ja kiireen vuoksi se ei ole oikein mahdollista. Rakenneultraan kyllä tulee.

Nyt on alkanu ruoka maistumaan kunnolla. Ja just semmonen perusruoka: pottua, lihaa, leipää mitä en normaalisti edes hirveesti syö. Keho selvästi vaatii hiilihydraatteja.

Onnea hyvistä varhaisultra kuulumisista! Enää alle kaksi viikkoa niin ekat pääsee nt-ultraan

Särö 11+0!

 

Meille napsahti seuraava ultra torstaiksi 24.11. Eli aika samoihin aikoihin on meillä monella. Ai vitsi, että jännittää jo. Kumpa kaikki olisi sitten hyvin.

Sohfia 10+2

 

Mies saanu tartutettua muhun pienen stressin tästä raskaudesta. Yritettiin siis lasta melkee kolme vuotta ennen tätä ekaa hoidoista alkanutta tärppiä, siis ymmärrettävästi hieman pelonsekaisin tuntein ku mitä vaan voi tapahtua. Mutta siis mua vähän pelottaa ku oireet on niin vähäisiä, ollu kyllä koko ajan, mutta tuntuu että hävinny kokonaan. Eilen laattasin ihan ex-tempore varmaan viikon tauon jälkeen, ylipäätään oon oksentanu ehkä 5 kertaa ja ihan miten sattuu. Mut jotenki nii semmonen fiilis et on varautunu jo huonoihin uutisiin np-ultrassa. Vaikka pahoin pelkään ettei niihin oikeesti voi edes kunnolla varautua... Käytiin kyllä varhaisultrassa ehkä kolme viikkoo sitten, mut tässäki ajassa mitä vaan on ehtiny tapahtua.. Eikä vielläkää oo postista tullu sitä np-ultra aikaa, viikko nyt odoteltu. Pitäs vaa rauhottaa mieli ja luottaa tulevaan, mut vähä heikkoo tällä hetkellä.

nii ja haluisin muistaa miestä ku sunnuntaina on isänpäivä, mut sit jos kaikki onki ollu yks suuri huijaus, ni pelottaa et tulee vaa paha mieli..

nii ja viikot 10+6

 

Meille napsahti seuraava ultra torstaiksi 24.11. Eli aika samoihin aikoihin on meillä monella. Ai vitsi, että jännittää jo. Kumpa kaikki olisi sitten hyvin.

Sohfia 10+2

Meilläkin tuona samana torstaina ultra

Nobelius&rusetti 10+3

 

Tervetuloa Kesäkuu2017!

Nyt on alkanu ruoka maistumaan kunnolla. Ja just semmonen perusruoka: pottua, lihaa, leipää mitä en normaalisti edes hirveesti syö. Keho selvästi vaatii hiilihydraatteja.

Mullakin on tehny mieli just perusruokaa, esim. jauhelihakeittoa

 

Täällä käytiin alkuraskauden ultrassa pongaamassa pieni sydän <3 Ihanaa, kun mieskin oli mukana ja hää pääs kans näkemään pienen ihmeen. Uskalsin nyt tilata ekan neuvolan ja sain ajan parin viikon päähän.

Pientä ruskeaa vuodon týnkää on ollut pariin otteeseen täälläkin, oli just pari päivää ennen ultraa, mutta kaikki siis hyvin.

Seuloihin mennään, vaikka jotenki aina ne ahdistaa, että mitä jos tulee huonoja uutisia tms.

Tilipäivää odotellessa... On pakko mennä vaatekauppaan, ja saada jotkut semmoset housut jalkaan, että ei kiristä, purista, ahdista. Kotonaha sitä voi olla vaikka millaisessa asusteessa, mut töihin on pakko saada jotkut siistit mukavat housut

7+3

 

Mies saanu tartutettua muhun pienen stressin tästä raskaudesta. Yritettiin siis lasta melkee kolme vuotta ennen tätä ekaa hoidoista alkanutta tärppiä, siis ymmärrettävästi hieman pelonsekaisin tuntein ku mitä vaan voi tapahtua. Mutta siis mua vähän pelottaa ku oireet on niin vähäisiä, ollu kyllä koko ajan, mutta tuntuu että hävinny kokonaan. Eilen laattasin ihan ex-tempore varmaan viikon tauon jälkeen, ylipäätään oon oksentanu ehkä 5 kertaa ja ihan miten sattuu. Mut jotenki nii semmonen fiilis et on varautunu jo huonoihin uutisiin np-ultrassa. Vaikka pahoin pelkään ettei niihin oikeesti voi edes kunnolla varautua... Käytiin kyllä varhaisultrassa ehkä kolme viikkoo sitten, mut tässäki ajassa mitä vaan on ehtiny tapahtua.. Eikä vielläkää oo postista tullu sitä np-ultra aikaa, viikko nyt odoteltu. Pitäs vaa rauhottaa mieli ja luottaa tulevaan, mut vähä heikkoo tällä hetkellä.

nii ja haluisin muistaa miestä ku sunnuntaina on isänpäivä, mut sit jos kaikki onki ollu yks suuri huijaus, ni pelottaa et tulee vaa paha mieli..

nii ja viikot 10+6

Tiedän niin hyvin sun/teidän tunteen. Mekin yritettiin 3v raskautta ja nyt ku vihdoin on onnistuttu niin en uskalla nauttia siitä. Pelkään koko ajan että nään vaan unta tms. Varhaisultran jälkeen pystyin ehkä 2pvä olemaan luottavaisin mielin ja onnellinen, mutta nyt oon jo ihan varma että kaikki on mennyt pieleen..siks en tänne palstallekaan uskalla kirjoitella. Pelkään että jinxaan koko homman

7+6 olis täällä eli vielä piiiiiitkä matka et uskaltaisi vähä huokaista..

 

Täällä vähän sama vaihe ja tunnetila. Varhaisultrassa nähty viikkoja vastaava alkio, syke oli vahva ja kaikki muutenkin hyvin, mutta pitkän yrityksen, keskenmenon ja tuulimunan jälkeen vaikea olla levollisin mielin. Ivf alkuinen on, ekasta tuoresiirrosta plussa. Eikä oireitaan ole ollenkaan, jotain kohtutuntemuksia lukuunottamatta. Eka neuvola vajaan viikon päästä, rauhoittaakohan se yhtään? 7+3 tänään.

 

Ihana kuulla, että muillaki samanlaisia fiiliksiä! Toivotaan vaa et oireettomuus ois hyvä ja selvittäis sen puoleen helpommalla!
Mulla ehkä stressiä lisäs aavistuksen tuo dopplerin hankinta, ku en saanu mitää kuulumaan. Mä oikeestaan olin siihen varautunu ettei ääniä vielä kuulis, mut mies rupes puhumaa et varmaa ei kuulu vaa, ku on kuollu koko reppana. MUTTA, viimein tänää ostin ihan oikeeta liukkaria prismasta siihen geeliks ja KUULIN SYKKEEN! Oon niiin ilonen, että! Ja mieski tuli hymy huulilla kotiin ku sille kerkesin jo tekstarilla ilmottaa. Viikko meni ne sykkeet löytää. Eli doppleri aiheutti stressiä ja tässä kohtaa myös poisti ainaki hetkeks sen. Kiva tietää että siellä on joku elossa, ku eniten pelottanu just keskeytyny keskenmeno. Ultrassa vasta selviää onks siellä kaikki oikeesti hyvin, mut toistaseks uskaltaa vähän rauhallisemmilla mielin sitä ultraa nyt odottaa..

 

Täälä oireeonta oloa, ja turvotuskin on alkanut helpottaa. Tosin parina päivänä saanu käydä oksentamassa yhtäkkiseltään. Voin kertoa että limppu eikä kanapasta oo mitään mukavimpia siihen hommaan -_-`

Oireettomuuden takia oon aina välillä iltasin kokeillu dopplerilla ja kyllähän ne äänet sielä on kuulunu. Vähän on noussu nyt häpyluun yläpuolelle äänet

Oliko Heikuralla millainen labra käynti?

Ystävät oli yrittänyt kans melkein 5v lasta, ja lopuksi meni hoitoihin. Eka munasolunirrotus piikki pistettiin ja pari viikkoa odoteltiin ja plussa sieltä tuli. Kaikki meni peloista huolimatta tosi hyvin ja kaksoset syntyi. Joten ymmärrän pelon, mutta toivotaan että kaikki on kaikilla teilläkin hyvin vaikkei oireita paljon olisikaan.

Nt ultraan tuli aika tääläkin ja se olis 29.11 ja sillon vko 13+1
Saa nähdä pääseekö mies mukaan..

mimma 10+4

 

Ja se on tosiaan niin pieni alue mistä ne sykkeet löytää dopplerilla , että voi aikaa mennä ja turhauttaa kovastikki. Itellä on semmonen ultraus geeli ja sitä reippaasti aina laitan Ja omat sykkeet löydän aina joka puolelta mahaa mut vauvan omat erottaaki just siitä et ne on tosi nopeat. Koitan aina kellottaa ja tähän mennes oon saanu n. 160-170krt/min omat ku on sen 60-80.

Meillä muuten mies on varma et kaikki menee hyvin

 

Mua myös jännittää ja pelottaa et meneekö kaikki hyvin. Seuraavaan ultraan on onneksi enää noin 1,5 viikkoa, mutta päivittäin on mielessä et onhan siellä molemmilla kaikki ok.. en mä tiedä pääseekö tästä fiiliksestä kunnolla eroon koskaan, kyllä se pitkä yritys ja keskenmenot jättää jälkensä vaikka kuinka yrittäisi ottaa rennosti.
Toki sitten yritän asennoitua niin, etten voi asiaan vaikuttaa, mutta kyllä se silti sattuu ihan mielettömästi jos kaikki menee pieleen. Kuitenkin raskaana kunnes toisin todistetaan

Tänään 10+5.

 

Mä mietin tota samaa, et tässä oon kaikesta huolimatta raskaana kunnes toisin todistetaan Mut nyt vähän luottavaisempi mieli ku viimein ne äänet kuulu. Ja onnistuin vielä löytämään sen kohdan uudestaanki ku esittelin miehellekki. Mä luulen et mun mahasta kuuluva järjetön möyrinä välillä yksinkertasesti hukutti kaiken allensa. Mikähän lie, jylistää ku ukkonen. Täytyy yrittää unohtaa menneet ja keskittyy nykyseen ja nauttia edes tää hetki ku oikeesti on raskaana. Mietin alkuu sitäki, miten kiitollinen on edes tästä vähästä, tunteesta et oikeesti on raskaana. Joillekki maailman luonnollisinta mut meille tosi isoo ja lähes uskomatonta

 

Joo raskaus on jo itessään iso plussa! (Hehe) ja kyllä mä sitä mietin koko ajan että en tuu enää koskaan olemaan ekaa kertaa raskaana nii jos en nauti täysillä nii ei tuu enää uutta mahista. Nyt ollu maha jotenki sekaisin nii senki luin jostai keskenmenon oireeksi nii Tässä sitä ny kidutaan sitte

Voi kamalaa hanmum, tuo miehes toteamus ja vielä kamalampaa että repesin nauramaan ku Luin sen ihanaa että löyty sydänääniä

 

Meilläkin on lapsettomuustaustaa ja kyllä tämä raskaana olo on ihme. Ensimmäistä odotettiin noin 5 vuotta enkä oikein uskonut siihen vauvaan vielä kuukausi ennen synnytystäkään. Se oli niin epätodellista. Nyt tässä toisessa stressaan ja huolehdin ehkä vieläkin enemmän..kaikkea. Voinko saada vielä toisen ihmeen? Luulen, että tällä taustalla on olo aina hieman epäileväinen ja pelokas. Pelkää, että yhtäkkiä ei olisikaan taas mitään ja olisi siinä nollapisteessä...

Mutta koetetaan olla luottavaisia ja myönteisiä, ettei raskausaika menisi vain murehtimiseen .