~KesäMassut 2007~ vol. 2

Huomenia ja tosi kiva kuulla Moonlight teidän kuulumisia.
Mä tänä aamuna juur kalenteria kattelin ja mietin että ens parin viikon päästä mun vauvasta tulee taapero!!
Meillä on tässä toukokuun lopulla yhtä juhlaa,Miska täyttää 29 päivä 1 vee ja kaksoset täyttää 31 päivä 9 vee. :heart:
Ja koulut loppuu viikonloppuna ja sitten se kesäkuun eka viikonloppu on todella yhtä juhlaa.
Jokaisella lapsella näistä kolmesta on kolme kummia joten sakkis riittää.

Kaksosten kaveripirskeet pidetään toisen tässä loppuviikolla jo ja toisen ens viikon alussa.
Kun se Miskan leikkaus 23 päivä niin koitetaan rauhoittaa se viikonloppu ja päivät siinä liki.

Mutta aika hulinaa on tä toukokuun loppu,on koulujen päättäjäisiä ja synttärihumua...Ja arvaan että kaikki kummit ei pääse ees samaan aikaan....nooh,sitten vaan saavat tyytyä vähempiin herkkuihin sillä kakkuja en rupee tekemään jokaiselle erikseen.
Laskeskelin että noin 5 kakkua pitää kuitenkin tekasta...Löysin ihanan prinsessa kakun ohjeen ja aattein sitä pojallekin sopivaks muokata sinisellä taikka vihreellä marsipaanilla ja päälle jotain poikamaista.
Tais olla uudessa pirkassa.

No,nyt taas jatkettava,mulla tä kauppapäivä ja siivous sun muuta Maisan kanssa tehään kun Miska mammalassa aina tiistaisin.

 

Heippa!
Voimia Kata-74! Ei oo helppoa teillä

Sitten lyhkäsesti omaa ).( Mun haaveet toteutui viime viikolla kun tikkuun ilmeistyi kaksi vaaleanpunaista viivaa... Siis jos kaikki menee nappiin niin Toivo saa tammikuussa pikkusiskon tai -veljen! Ikäeroa tulee 1v7kk. Vähän tietty hirvittää, että miten sitä parjää kahden kanssa mutta eiköhän se jotenkin suttaannu Tuolla tammikuisissa on useampikin tästä alkuperäisestä kesämassut-ketjusta eli vertaistukea siis löytyy. Muutenkin kaikki menee kivasti, mitä nyt yksi keuhkoputkentulehdus pari viikkoa sitten. Onneks on jo sekin ohi ja aletaan kohta suunnittelemaan suuria 1v. synttäreitä!

 

Sisille ja Pepsukalle hurjasti onnea odotukseen!!

Niin sitä vaan alkaa näitä plussauutisia tipahdella tännekin. Tässä alkaa itelläkin olla jo kiire jos aikoo pienellä ikäerolla viidennen saada. Olis se niin kiva jo olla raskaana =) .

 

Kreecherille pikaiseen, että meille tuli tämä korvatulehdus tuossa toista kuukautta sitten toiseen korvaan, ensin amorion kuuri ja sitten odottelin kolmisen viikkoa ja ajattelin ne tarkistuttaa, kun hiukan oli poju vielä ärhäkän oloinen, korvat olivat edelleen tulehtuneet, tällä kertaa siis jo toinenkin ja saatiin Zitromax-kuuri.. (vai miten se nyt kirjoitetaan) Nyt en oikein osaa sanoa, olisiko ohi vai ei, kun näyttää alkavan tyrkkäämään poski- ja kulmahampaita.. Olen kyllä miettinyt tuota putkitusta, jos ei ala menemään ohitse.. Täytyy taasx käydä tarkistuttamassa viikon päästä. Olen vain miettinyt tuohon korvahommaan, että mikä yhteys on allergioilla, esim. siitepölyallergialla niihin...? Onko kellään tietoa? Pojalla nimittäin menee zyrtec kaksi kertaa päivässä kun muuten olisi tukkoinen, nuhainen ja aivastelisi kaiken aikaa...

Sori nyt tämä omanapaisuus... :ashamed:

Onnittelut plussanneille! :wave:

 

Huomenta!!

Oikein isot onnittelut Pepsukalle ja Sisille plussista!! Paljon tarrasukkia mukaan!!

On kyllä ihanaa saada kaksi pientä suht pienellä ikäerolla, nyt on ollut ihana katsoa muksuja, kun Juliakin on jo niin iso, että heillä alkaa olemaan yhteisiä leikkejä ja ovat toisilleen jo niin rakkaita

Toivottavasti myös LillaGubben saisi myös kaksi viivaa pian testiin!!

Itselläkin myös jonkinasteinen vauva kuume jyllää, mutta onneksi sen saa järjellä pidettyä aisoissa... Nyt vaan on fiksuinta keskittyä näihin kahteen, yrittää luoda vähän uraa ja saada työkokemusta ja sitten katsotaan uudestaan, kun kierukka menee vaihtoon/poistoon tuossa 4 vuoden päästä. Näin siis järjellä, mutta kyllä noi pienet ja vauvamasut pistää huokailuttaa

Kreecherillä suloinen poika kuvassa!!

Pitäisi yrittää päivittää Juliasta tuore otos nyttenkun muistan...

Meillä jäi iltatissi pois ja yllättävän helposti kävi. Nokkamukista maito menee jo hyvin ja musta tuntuu että se menee nyt paremmin ku juodaan tavallista maitoa, juo ihan kunnolla jo, desikin saattaa mennä kerralla.

Meillä ei myöskään enää sisällä paljon konttailla, kävelyyn on jo vaihtunut.... Sanoja ei vieläkään ole, paljon kiljumista ja ääntelyä ja puhkumista, vaikka eilen olin kyllä kuulevani 'Äithi' :heart:

Myös Julia on nyt paljo osoitellut asioita ja toteaa että Öh ja sitten katsoo simmut suurina että mitä tulee vastaukseksi, eli opettelua on kyllä ilmassa. Lamput on ollut eniten pop, esikoisen eka sana oli lamppu, että saa nähdä mennäänkö samoja jälkiä.

Mutta nyt pitää mennä aamupalaa katsomaan pojalle, joka tänne silmiä unisesti hieroen saapui

-Hiiviö & Julia vajaat 11kk-

*muoks, nyt pitäisi löytyä 3 päivää vanha kuva tytöstä profiilissa*

 

...Anton konttaa!!!

Tulin ihan pikaisesti vain hehkuttamaan, että vihdoin jotain edistystä meilläkin Eilen otti yksittäisiä konttaus"askeleita", mutta tänään meni (puhelimen perässä, tietenkin ) jo useamman metrin. Piti vaan ottaa housut pois, kun muuten jalat liuku liukkaalla lattialla. Kun on keksitty jarrusukat, miksei ole vastaavia housuja konttaamaan opettelijoille???

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, nyt aamupalalle ennen kuin lähtee taju nälän takia!


Anskuli ja Anton, joka täyttää huomenna jo 11kk

 

Heippa pitkästä aikaa!

Hääsuunnittelut vievät suurimman osan ajasta, joten en täällä ole ehtinyt paljon pyöriä.

Meille kuuluu ihan hyvää. Neiti on nyt kohta 11 kk ja etenee ja oleskelee pystyasennossa mielellään kaiken aikaa. Kulkee sohvia, pöytiä, seiniä, kaikkea mahdollista pitkin. Välillä meinaa seistä itse, mutta ei vielä seiso kuin alle sekunnin kerrallaan. Viime aikoina innostunut kävelemään esim. syöttötuolista kiinni pitäen ja sitä työntelee pitkin keittiötä. Löytää tuoleja, taaperoauton, -vaunun ja muita mitä yrittää lähteä työntämään. Hauskaa katseltavaa. Neiti keksinyt myös, että kaikenmaailman koreihin ja sängynaluslaatikoihin voi kiivetä istumaan, hauskan näköistä, kun neiti istuu lehtien tai lelujen seassa laatikoissa. Muutenkin rohkeutta ja uteliaisuutta on tullut roppakaupalla lisää.

Maitoa, viiliä, jugurttia ollaan maisteltu ja muutenkin samaa ruokaa meidän kanssa. Miten olette tuon maitoon siirtymisen tehneet? Meillä siis siirrytään korvikkeesta tavalliseen maitoon. Nyt olen sekoittanut maitoja ja samalla opeteltu nokkamuki. Neiti ei oikein ollut innoissaan nokkamukista, eikä tavallista mukia suostunut ollenkaan ottamaan huulilleen. Nyt vesi menee nokasta jo hyvin.

Taas täytyy rientää. Ihania aurinkoisia ja kohta taas lämpöisiä kevätpäiviä kaikille! Ja onnea plussanneille ja tsemppiä sitä yrittäville! Katalle myös tsemppiä ikävämpien asioiden kanssa! Siitä tulikin vielä mieleen, että kun meidän esikoinen oli putkituksessa reilun vuoden ikäisenä, oli hyvä kun joku kertoi minulle, että kun pieni nukutetaan, se näyttää aika hurjalta. Siis kun pieni nukahtaa nukutusaineeseen siihen syliin tai sängylle, niin on hyvä valmistautua, että se tuntuu aika hurjalta , kun toinen valahtaa löysäksi. Mitään pahaahan se ei ole, mutta se tunne mikä äidille tulee. Tsemppiä siis kaikille, joilla kenties sellaiset tilanteet edessä!!

Sekavaa höpötystä Netalta ja menevältä neidiltä.

 

Heippa pitkästä aikaa!

Onnittelut Pepsukka ja Sisi plussista! :flower: Toivottavasti saatte helpot odotukset, että jaksatte nauttia esikoistenne taaperoajasta myös!

Katalle tsempit Miskan leikkaukseen!

Kyllä vetää kiireiseksi työssä käyvän äidin elämä. Ihanaa että lapset on saanu vielä olla kotona. Molemmat on ottanut tosi hyvin mun töihin lähtöni. Ainoo, että Alina on ottanut aamuyötissin takaisin ja kaksien päikkäreiden sijaan nukkuu nykyään kolmet lyhyet... Taantui siis siihen unirytmiin, missä oltiin n. puolivuotiaana. Mummi on hoitanut tähän asti, nyt tulee 2 viikoksi vieras hoitaja ja sitten elokuuhun asti mun serkkuni. Elokuun hoitopaikasta ei ole vielä tietoa, toivottavasti taikoovat mulle jostain sen perhepäivähoitajan...

Mä olen viihtynyt töissä oikein hyvin. Nyt alkuun on ollut vielä tosi rauhallista. Työkaveritkin on tosi mukavaa sakkia. Oikeestaan tuntuu, että työt alkaa vasta kun pääsee työpaikalta kotiin

Alina menee sujuvasti puita pitkin ja taaperokärryllä, seisoo muutaman sekunnin ilman tukea. Ja kiipeilee sinne sun tänne... Turhan peloton on kaikessa liikkumisessa. Koko ajan on joku mustelma tai kuhmu päässä. Puhetta ymmärtää pikkasen, mutta sanoja ei oikein tule. Kaikki on tö tai to, kun niitä sormella osottelee =) Ja kaikki ruokaan liittyvä mämmäm.

Omaa napaa voisin selostaa taas vaikka kuinka ja paljon, mutta pakko sitä on joskus nukkuakin...

Aurinkoisia päiviä kaikille!

-ebbuliini ja Alina 10,5kk-

 

Hei käykääs huikkaamassa varmistukseksi tonne tapaamispuolen pinoon ketkä olis tulossa ens viikon sunnuntaina 25.5. Helsinkiin syömään! Nyt on vähän epäselvää onks sinne tulossa paljo ketään. http://kaksplus.fi/keskustelu/t1030107

 

Vieläkö muistatte minut? Ajattelin taas pitkästä aikaa kirjotella kun nyt edes hetki aikaa. PAriin viikkoon en päässyt edes lukemaan kun ei vaan sivut auenneet.

Onnea Pepsukalle ja Sisille :wave: !!!!!! Täytyy käydä vakoilemassa siellä tammikuisissa että ketä kaikkia siellä jo on .

Katalle kanssa :hug: , teillä on ohjelmaa piisannut. Ja siitä sairastelusta; meillähän kanssa tätä uusioperheen elämää eletään ja olin tooooooooooosi kiitollinen miehen exälle kun laitto meille talvella tytön jolla pahasti päällä a-virus mitään siitä sanomatta. Mun vanhempi tyttö sairastu siihen mutta Hempukka ei onneksi. Miehelle sanoin että jos vauvakin tulee kipeeksi niin sitte mun on aivan pakko saada tälle iiiiihanalle exälle sanoa pari tosiasiaa. Tais olla parempi kaikille ettei sitten sairastunutkaan

Kreecherin Aleksanterista oli ihana kuva! Hassua miten vieläkin ajattelee kaikista näistä lapsista että ovat vielä vauvoja, ja Aleksanterikin niin isona poikana jo kuvassa . Mutta tosiaan, johan meilläkin juhannuksena juhlitaan 1-vuotis synttäreitä.

Töihin palasin kuun vaihteessa. On tosi ristiriitaset fiilikset... tykkään työstäni sikana mutta kaikki kauhistelee että miten mä nyt jo lähin töihin!! Henni on anopilla hoidossa.. . Mä en varmaan pääse ikinä tästä mun vauvakuumeesta eroon mutta mies ei lapsia enää halua joten kai siihen on pakko tyytyä :'( . Ja sit pitäis lopettaa Faktalta Synnytyssairaala- ohjelman kattominen kun ei se ainakaan auta. JA on tää kyl nytkin jo melkosta pyöritystä kahdenkin lapsen kanssa. Toisaalta mua harmittaa ihan älyttömästi miehen kommentit et se on jo niin vanha (32) ettei halua koko elämäänsä hoitaa pikkulapsia. Mä täytän just 26, ei kai se perhana mun vika oo et ukko niin "vanha". Ja sit harmittaako mua joskus reilut nelikymppisenä sitte että ei tullutkaan enempää tehtyä..

Toisaalta ollaan huomenna menossa katsomaan aivan ihanaa taloa ja jos se laina sitä varten otetaan niin sitten ei varmaan tarvi miettiä lasten tekoa enää .

Pitäisköhän tuosta lapsosestakin kertoa eikä vaan itsestään . Henni on ihana ja aurinkoinen, tosi kiltti tyttö. Nukkuu yöt heräämättä ellei sitten ole kipeä. Sairastellut ei juurikaan ole paria lievää flunssa lukuunottamatta. Pelottaa kyllä että käy samanlailla kuin vanhemmalle tytölle, että oli täysin terve yksi vuotiaaksi ja sitten alkoikin korvatulehdukset mitkä loppui vasta kolme vuotiaana. Hempsu ei vielä kävele ilman tukea mutta ei enää kaukaa hae.

Mutta nyt saunomaan ja nukkumaan. Oikein ihanaa ja aurinkoista kesän alkua kaikille meille :heart:

Irmeli ja Henni

 

Yippee!!! Meillä nukuttiin yö läpi! Olikin ensimmäinen kerta... Oli muuten tosi aavemainen olo aamulla, kun heräsikin herätyskelloon eikä vauvan rähinään!

Kyllähän sinut, Irmeli muistetaan, minä ainakin! Erityisesti, kun sulla on nikkinä mun äitini nimi. Kiva lukea teidänkin kuulumisia pitkästä aikaa.

Antonille konttausonnittelut! Se on jännä, miten se pikkuinen vauveli näyttää heti tosi paljon isommalta, kun alkaa nousta lattianrajasta ylöspäin... Mun pikkusiskoni on aikanaan oppinut kävelemään 9-kuisena, on sekin mahtanut olla näky! Itse en moista muista.

Täältäkin kovasti plussaonnitteluita sekä Pepsukalle että Sisille! Pieni pala minua on haikeana siitä, että en sitä iloa enää pääse kokemaan, mutta silti voimakkaampana on tunne siitä, että perhe on nyt koossa. Kakkosen jälkeen oli vielä sellainen olo, että joku puuttuu sakista. Nyt ei.

Minäkin sain sitten työpaikan. Opetan ensi syksystä alkaen 3-4 -luokkalaisten erityisluokkaa, pieni opetusryhmä siis tulossa. Erityisopen tutkinto on vielä hieman (?) kesken, eli rehellisesti sanottuna täysin vaiheessa, mutta hankin sitä pätevyyttä siinä samalla hiljalleen. Jos vaikka kävisi niin mainio tuuri, että työnantaja tukisi kouluttautumista. Erityisopettajista on niin huutava pula, että koulutustuen saaminen voisi olla ihan mahdollistakin. Hurjasti jännittää, mutta aika luottavaisin mielin mennään. On tässä nyt onneksi kesä aikaa valmistella.

Ja näinhän tässä aina käy, että kun peränsä läjäyttää tuoliin ja alkaa keskustella viisaita netissä, kuuluu vaunuista älinää. Poistun siis.

Kreecher ja Aleksanteri

 

Heippa!

Eipä oo tullu pitkään aikaan oikeen kirjoteltua mitään kunnolla. Jotenkin tämä elämä tässä rullaa niin tasasesti, ettei oikeen ees oo mitään kirjottamisen aihetta. Niilokaan ei ole tässä viime aikoina oppinut mitään mullistavia uusia taitoja, vanhat taidot, kuten konttaaminen, tukea vasten nouseminen yms. toki kehittyneet hurjasti. Yöt on meillä menneet nyt tosi kivasti, yön nukkuu pääsääntösesti kokonaan, joskus vähän kitisee yöllä, mutta rauhottuu pian kun vähän silittelee. Viiden-kuuden maissa se yleensä sitten alkaa kitisee enempi ja sillon otan viekkuun ja annan tissiä. Imetys siis vielä jatkuu ja saa jatkuakin vielä. En ole ajatellut lopettaa vielä vähään aikaan.

Kreecherille hurjasti onnea työpaikasta!! Mä itse otin loparit justiin siitä lakuhommasta, alko olla pikkasen puuduttavaa viikonlopusta toiseen tyrkyttää samoja lakuja samoille naamoille. Mietin tässä justiin, että noinko se on mentävä heittää jotain keikkaa omalle alalle. Ei kyllä kauheesti nappais, mutta toisaalta rahasta on huutava pula.

Eipä tässä sen ihmeempää. Kohtahan sitä jo siirrytään tonne taaperopuolelle!

LillaGubben & Niilo 11kk+

Ps. Pitäskö meidän mennä kuitenkin syömään vasta myöhemmin, että enemmän porukkaa pääsis. Mäkään en oikeen hyvin pääsiskään nyt sunnuntaina, mut mietitään sitä tuolla tapaamispinossa.

 

Onnittelut plussanneille! Ja Kreecherille työpaikasta!

Minäkin olen jättänyt pillerit pois, inhosin syödä niitä. Ne kyllä toimivat loistavasti kun veivät halutkin niin, ettei ollut mitään mahdollisuutta pamahtaa paksuksi. Nyt saisi toinen pieni tulla, mutta ei ole mitään kiirettä, tulee kun on tullakseen. Heti tai vuoden päästä, ei väliä.

Meilläkin lopetellaan imetystä ja kokeillaan maitotuotteita. Hapanmaitotuotteet ei ainakaan vielä käy, niistä tulee vielä masu kipeäksi ja suolisto alkaa oireilla. Meillähän oli sitä maitoallergiaa, ja imetysdieetillä ollaan menty tähän asti. Semmoiset vauvanjugurttivälipalat käy, ja korviketta kokeillaan nyt.

Jaahas hetihän tuolla tietysti herättiin kun tähän istuin.

Hei vaan
Naru + poika 10kk+

 

Imetystä lopetellaan, koska olen lähdössä parin viikon päästä viikoksi reissuun ja siihen se imetys olisi loppunut muutenkin. Nyt taitaa olla pahin mahdollinen aika lähteä niin pitkäksi aikaa pois, eroahdistus on meinaan ihan valtaisaa nyt. Äidin töihin tai kauppaan tai vessaan lähtöä jaksetaan parkua pitkään. Iskän kanssa vielä voidaan olla pienen parun jälkeen, mutta muut hoitajat ei käy ollenkaan. Äidin lahkeessa roikutaaan koko ajan ja sylissä pitäisi saada olla rajattomasti. Ja saahan se poikanen ollakin sylissä, kyllä tämä vaihe menee varmaan pian ohi. Just nyt en haluaisi olla niin pitkään poissa, mutta ei auta, mentävä on.

Poikaselle on tulossa muitakin muutoksia kuin imetyksen lopetus ja äiditön viikko. Me muutetaan kesäkuun puolessa välissä toiseen kuntaan. Ostettiin kiva asunto läheltä palveluja kauniista ympäristöstä. Matka Helsinkiin töihin ei myöskään ole liian pitkä. Muuttaminen on inhottavaa, mutta on ihanaa päästä uuteen, omaan kotiin!

Hei taas,
Naru

 

Heipat!!

Oikein paljon onnea Anskulin Antonille uudesta taidosta!!

netta73 kommentoisin tuosta tavalliseen maitoon siirtymisestä, että me siirryttiin just tuollein maitoja sekoittelemalla, aluksi annettiin puolet ja puolet ja parin viikon päästä annettiin 1 osa korviketta ja 3 osaa tavallista maitoa ja sistten se jäikin kokonaan pois.

Aika helposti kävi meillä siis, Juliakaan ei oirehtinut maitotuotteista mitenkään.

Kiva kuulla että myös ebbuliinilla alkanut työt kivasti ja sopeutuminen muutenkin uuteen arkeen on onnistunut hyvin lukuunottamatta Alinan taantumista heräilyissä. Kyllä se unirytmi varmasti pian palaa takas ennalleen

Meillä en ole huomannut mitään erityisempää muutosta töiden aloittamisen jälkeen, mulla kyllä saattaa vaikuttaa se niin paljon että se on osa-aikainen eikä edes niin kovin montaa tuntia kerralla, ellei koko vkonloppu osu kerralla. Mutta muuten kyllä tuntuu että on tehnyt vain hyvää tää töiden aloitus, Juliakin oli aika kiinni mussa ja nyt tuntuu hyväksyneen isin myös täysipainoiseksi hoitajaksi

Ja kiva kuulla myös Irmelin kuulumisia, minä ainakin muistan vielä

Oikein paljon onnea Kreecherille uuden työpaikan johdosta! Kuulostaa oikein mukavalta ja toivottavasti saisit tukea koulutukseen työpaikalta niin saisit tutkinnon siinä samalla.

Ja tärppionnea myös Narulle sekä paljon onnea uuteen kotiin. Toivottavasti saisitte myös imetyksen lopetettua ilman suurempia ongelmia

Meillä vieläkin aamutissi, koska Julia herää aamulla 4 aikaan ja otan sitten viereen, vähän meinaa hermostua kun tarjoankin vaan tuttia, mutta ottaa kyllä sen muutaman kerran jälkeen.
Sitten herää uudestaan vielä ennen 6 ja sitten annan rintaa kun on niin nälkäinen ja yleensä vielä torkutaan puolisen tuntia.Olen ollut laiska ja tuntuu vaan paljon helpommalta antaa tissi kuin juosta antamaan aamupalaa heti ja sitten ei varmaan enää nukuttaisikaan enää. Eipä tässä kyllä mitään kiirettä ole lopetella, joten sen puolesta ei ole hätää

Meillä oli viikonloppuna synttärijuhlatkin, kun esikoinen täytti eilen 3 vuotta... alle neljän viikon päästä sitten taas sama rumba uudestaan kun ihmiset tulee juhlimaan Julian 1 vuotissynttäreitä.

Jos meilläkin käy hyvä tuuri, päästään juhlimaan hieman isompaan asuntoon, tuohon yläkertaan, kun siitä on kuulemma vapautumassa neliö ja mä himoitsisin sitä ihan hirveästi.
Joten saa pitää peukkuja että me saadaan se

Toivottavasti alkaisi myös nuo ilmat nyt lämpenemään, oli jo niin kesäistä että, mutta nyt on taas kurjat ilmat... Tänäänkin oli kyllä ihana käydä ulkona kun Julia tepasteli jo ihan itse ja ihmetteli lehtiä jotka havisi ja kukkia ja muurahaisia ja tuijotti kaikkia silmät suurina ja ihmeissään. Voi että kun se oli niiin suloinen :heart:

-Hiiviö & Julia 11kk-

 

Erityisesti Hiiviö, Kreecher, ebbuliini, Jonina, Naru, Sisi ja Anskuli (toki muutkin ovat tervetulleita) käykääpä taas kerran tuolla tapaamispuolella http://kaksplus.fi/keskustelu/t1030107#m10700551 Jos yritettäs löytää joku muu päivä ku ens sunnuntain kun jäi taas hiukan pieneksi porukka. Olis kiva syödä vähän isommallakin porukalla, varsinkin kun täältä kaukaa hämeestä ebbuliinin kanssa matkustetaan .

Narulle onnea uuteen kotiin! Muuttaminen on inhottavaa, mutta kyllä se sitten palkitsee kun kaikki on valmista!

 

Hei!

Ajattelin minäkin kuulumisia kirjoittaa..

Meillä tyttö on iloinen ja vilkas tapaus edelleen.. Yöt meneekin sitten itkiessä ja pystyssä kiekuessa.. Syykin siihen taisi löytyä, maitoallergia. Nyt joutui neiti maidottomalle ruokavaliolle, josko siitä olisi apua. Toivotaan, sillä alkaa 8kk yövalvomiset ottamaan voimille jo ihan tosissaan!

Tyttö ei vielä kävele. Tukea vasten ja käsistä kiinni pidettäessä etenee kyllä. Tuesta huomaamattaan päästää irti ja seisoo jonkin aikaa, mutta heti kun huomaa, laskeutuu istumaan tai kontilleen. Kontaten siis meillä vielä vilistetään etiäpäin.

Sanoja on alkanut ihan tosissaan opetella. Muutamia sanoja tulee ihan säännöllisesti, ja matkii kovasti, kun hälle jutellaan.

Meillä neidistä tulee isosisko tuossa loka-marraskuussa, jos vain kaikki sujuu hyvin
=)
Niin, onnea tietysti myös muille plussanneille ja paljon plussatuulia niitä toivoville!

Katalle tsempit raskaaseen tilanteeseen! Toivotaan, että pojalla on kaikki hyvin.

Eipä tässä sitten enempää ehtinytkään, nyt ei näköjään edes päiväunille suostuta, poistuu siis vaunuja hytkyttelemään!

KuuttiPieni ja tyttönen, pian jo vuoden! :heart:

 

Kysäisen nopsaan, kommentoimatta enempää mutta toivoen silti monelta vastauksia, että mites muilla tuon eroahdistuksen kanssa?

Meillä se on nyt ihan kamalan pahana, kukaan muu ei äidin lisäksi kelpaa paitsi isä ja hänkin vain itkun kautta. Muuten karjutaan niin kauan, että joko nukahdetaan tai äiti /isä tulee takaisin. Tai mennään pyöräilemään, se on tarpeeksi jännää ettei äiti muistu mieleen.

Tätä ennen poikaselle on ollut melkeinpä sama, kuka hoitaa kunhan on tarpeeksi virikkeitä. Toki äidin perään on hetki itketty, mutta sitten on aina rauhoituttu ja hoidossa on ollut yleensä vaan kivaa. Muttei enää.

Onko muilla tällaista? Onko jollain mennyt ohikin jo? Kauanko kesti? Mikähän voisi auttaa? Meillä ei pojalla ole edes mitään kiinnostusta tuttiin, rättiin tai unileluun. Kaikkia näitä on tyrkytetty ihan pikkuisesta asti nimenomaan siksi, että ajattelin näistä olevan tässä vaiheessa apua, mutta ei ne ole kelvanneet... Mm. sängyssä on aina ollut sama unilelu muka turvaa antamassa, mutta ei poikasta se kiinnosta. Ainostaan oma peitto on unille mennessä tärkeä, mutta ei sekään muuten auta kuin yöunille mennessä vain.

Vielä sanon sen, että vaikken taaskaan ehdi kommentoida, on ihanaa lukea muiden kuulumisia. Myös (ja ehkä jopa varsinkin) niiden joista kuuluu harvoin, kaikki olette "tuttuja" jo tässä vaiheessa ja on aina kiva kuulla, mitä teille kuuluu.

Naru + poikanen, lähes 11kk

 

Narulle eroahdistuksesta. Tää nyt ei varsinaisesti auta, mutta kerronpa meidän tilannetta. Meidän neidillä ei siis selkeää eroahdistusta ole ollut. Mutta noin 3kk-8kk ikäisenä, kun lähdin johonkin esim. jumppaan, kauppaan käymään, neiti alkoi itkeä ja välillä itki koko sen ajan, kun olin poissa. Joskus onneksi nukahti tai unohti mut ja rauhoittui, mutta aikalailla mun perään itkettiin. Neuvolassa neuvoi vaan, että tää on tätä vaihetta, koita kestää... Meillä toimi vaan se, että lähdin sillä tavalla, että neiti touhusi jotain mielenkiintoista, eikä huomannut, kun lähdin. Vähän ristiriitaista, koska sanotaan, että eroahdistukseen auttaa, kun lapsi näkee äidin lähtevän ja ennenkaikkea tulevan kohta takaisin. Ideana, että lapsi oppii äidin tulevan takaisin, vaikka joskus häviääkin silmistä...

Toivottavasti helpottaa! Meillä asiat nyt helpottaneet ja on kiva, kun voi rehellisesti lähteä ja sanoa tulevansa takaisin ja neiti jää suht helposti. Kyllä välillä itku tulee, mutta se sentään loppuu, toisin kuin pienenä.

netta73 +neiti 11kk

 

Sorry, mullakin kiire, mutta kävin tapaamispuolelle kommentoimassa. Voitaishan me nähdä muuallakin kuin Helsingissä jos suurin osa tulijoista tulee muualta?

Katalla on kyllä tulossa varsin vauhdikas kuun vaihden juhlineen kaikkineen. Kreecher - olisko jotain synttärikakkuideoita?

Onnea Pepsukalle ja Sisille! Itsekin hiukan haluaisin olla samassa tilanteessa... Niin tsemppiä ja plussatuulia Narulle!

Narulle: meillä sujui ennen lähdöt paremmin, nyt alkanut jotenkin tulemaan surulliseksi ja ärtyisäksi kun joku tuttu katoaa näköpiiristä. En tiedä mitä on vai kuuluuko vaan tähän vaiheeseen. Kun tulen esim. töistä kotiin niin heti pitäisi ottaa syliin. jos vaikka kävelen vessaan käsienpesulle niin suru tulee heti.

KuuttiPIeni: toivotaan, että teillä yöt rauhoittuu.

Nyt on pakko taas lopettaa, huomiota haetaan jalkalampusta ja kukkaruukuista kun äiti on koneella...

 

Meillä kans kamalaa eroahdistusta, heti kun äiti häviää näkyvistä niin alkaa huuto. Ja muutenkin äidin läsnäollessa pientä kitinää koko ajan, mutta kun äiti ei ole maisemissa niin ollaan niin tyytyväisiä kokoajan että. No, ohimenevää onneksi...

Meillä siis kävellään jo hienosti ja 1-vuotis synttäritkin lähestyy kovaa vauhtia. Lääkärissä kävin näyttämässä pojan ihoa, määräsi antihistamiinia kun on kovin räkäinen ja tukkoinenkin koko ajan. Epäili siis jotain allergiaperäistä ja atooppiseksi luonnehti ihon. Esikolla vauvaikäisenä ollut sama homma, mutta ennen 2v synttäreitä iho oli normaali. Maitotuotteita meillä käytetään jo reippaasti ja kohta taitaa korvikkeet jäädä pois kun ukkeli niin tykkää tuosta tav. maidosta. Yöt nukutaan läpeensä 20-8, ihanaa kun ne 5-6n aamuherätykset on historiaa. Eli kaikin puolin meillä asiat hienosti.

Mitenkä Katan ja Miskan tilanne? Taustalta oon seuraillu ja jänskänny teiän puolesta... Toivottavasti kaikki hyvin!

Harvakseltaan olen käynyt kirjoittelemassa ja kesän tullessa varmaan vielä käynnit harvenee, mutta aurinkoisia kesäpäiviä kaikille toivottelen!

 

Moips! :wave:

Terveisiä Ahvenanmaalta, Hämeenlinnasta, Janakkalasta ja Hangosta! Mies on tänään isäkuukaudella viimeistä päivää ja minä olen viettänyt töistä ansaitsemiani vuosilomia ja ollaan reissailtu. Eka oltiin 4pv på Åland, sit vajaa viikko kotona, sit Hämeenlinnaan mun vanhemmille ja Janakkalaan mökille ja vielä viikoksi Hankoon miehen mökille appivanhempien kanssa. On ollut ihana kuukausi! Säittenkin puolesta on suosinut, viimeksi näimme sadepisaroita Ahvenanmaalla vapun jälkeisellä viikolla, muuten olemme onnistuneet lomailemaan aurinkoisissa paikoissa B) Anton on mitä parhainta lomaseuraa, ei juurikaan kitise ja kaikki käy.

Tosin nyt kun oppi konttaamaan, on kitissyt hieman normaalia enemmän. Tiedä sitten johtuuko siitä, kun joudutaan kieltämään enemmän, mutta olen kyllä aistinut mahdollisesti myös pientä eroahdistusta. Anton seuraa joko minua tai miestä ja haluaisi olla paljon sylissä. Lisäksi huomasin Hangossa että lapsi oli todella tyytyväinen leikkiessään fafansa kanssa, mutta kun äiti ilmestyi näkyviin, alkoi kitinä. Joku toinen (useampikin?) taisi mainita samanlaisista jutuista. Tultiin eilen kotiin, ja nyt tosin tuntuu pahin kitinävaihe jo menneen ohi, tais olla vaan koti-ikävä

Yöt meillä on nukuttu tähän asti erinomaisesti jo pitkään, mutta nyt lienee liikkeellelähtö tulleen uniin, koska Anton on herännyt kolmena yönä peräkkäin monta kerta, zzzzzz... Miten kauan teillä muilla on heräilyvaihe kestänyt? Yksi kaveri puhui parista viikosta, ja lasken jo nyt, vielä 11 yötä... Herätessään poitsu nousee istumaan, ja hetken kuluttua tulee itku. Hassua, koska onhan hän istumaan noussut jo pitkään, mutta nyt vasta tekee sitä yöllä. Sitä paitsi esim. illalla nukkumaanmennessä kukkuu istumassa sängyssään, mutta älyää väsyn tullessa yleensä käydä itse takaisin makuulleen, yöllä ei ilm. älyä, vaan tarvitsee käydä laittamassa takaisin makuulleen.

Nyt on mentävä ottamaan migreenilääke, alkaa nimittäin sen verran pahasti jomottamaan!


Anskuli

 

Tulin myös kurkkaisemaan, joskos Kata olisi laittanut kuulumisia.. Toivottavasti kaikki on hyvin..

Meillä ollaan edelleen korvatulehduksen kourissa, siitepölyallergia taitaa vaivata oireiden perusteella ja se ylläpitää pientä tulehdusta koko ajan korvissa.. Tänään saatiin aerius-resepti ja vielä tuntuu poika nukkuvan köhimättä, toivon mukaan saisi nyt nukuttua hyvin. Eilen ja viime yönä tuli kökötyksen takia ihan ruuat ylös.. Kulma- ja poskihampaita meillä kaiketi tehdään paraikaa myös, ainakin kaikki kahdeksan ketaletta tuntuvat kovana ja leveänä jo ientä vasten, että kaiketi siitäkin tulee jos jotakin oiretta..

Ja nyt nukkumaan, kun saa vielä nukkua.. (koputtaa puuta...)

Ja kuin myös, vaikken koskaan kommentoikaan, on mukava lukea teidän kaikkien juttuja. Ja samassa yhteydessä tässä taas onnitteluja plussanneille ja työpaikan saaneille jne...!!! :wave: Minä en taida kovin äkkiä näiden allergioiden takia työrintamalle lähteä... Saapi nähdä..

Jonna ja Jere, pari vkoa vaille 1v.

 

Minäkin tulin töiden lomassa katsomaan olisiko Kata ilmoitellut kuulumisia, toivottavasti tosiaan kaikki hyvin. :hug:

Ulkona on nyt ihanan aurinkoista, jospa se kesä sieltä tuleekin. Eilen tuntui että saisi toppatakin laittaa päälle. Henni otti viime viikon maanantaina ensimmäiset askeleet :heart: ja nyt sitten harjoitellaan sitä. Aika usein kuitenkin kyllästýy kävelyyn kun niin hitaasti vielä menee että vaihtaa tyylin konttaamiseen.

Mutta nyt aherrukseen, aurinkoista päivän jatkoa .

 

Moi...Eli pe mentiin leikkaukseen ja matka meni ihan ok.Aika siirtyi tunnilla kyllä mut poika oli reipas.
Saliin mennessä alkoi äitiä hirvittää.Mutta poika oli niin rauhallinen ja urhee että munkin oli pakko olla.

Traumoja jäi kun sanoin että haluan olla heräämössä heti kun mahollista,kuuntelin oven takan kun puol tuntia huudattivat poikaa.Sanoivat ettei voinut aiemmin päästää sisälle.Nojasin oveen ja pakutinnuppia siihen.

No,poika rauhoittui ja kaikki ok,illansuussa kotiin.

Lääkäri kertoi että leikkaus meni ok,kitarisa poistettiin mutta mitään ei löytynyt mikä selittäis juomattomuuden.Lievä kitalakihalkio löytyi sivulöydöksenä mutta sanoi ettei sillä ole mitään merkitystä ainoastaan puhe voi olla nasaalista ja sekin korjattavissa puheterapialla.

Nyt ke Miska sai oudon vapinakohtuksen.Oli ihan orientoitunut kuitekin eikä ollut jäykkä ja katsekontkti säilyi.Mut minsan verran vapisi kädet ja jalat.
Oltiin aivojen ultrassa ja nyt ootellaan magneettikuvaan aikaa.Siinä poika taas nukutettava.
Ultrassa ei löytynyt mitään hälyyttävää,siitä näki vain että keskiviiva on paikallaan ja lohkot samansuuruiset.

Sitten löytyi sydänfilmistä eteisten kohalla poikkeama eli saattaa olla reikä eteisten välissä.Nyt ultrataan ens kuun 13 päivä sydänkin.

Kyllä jotenkin tuntuu tosi raskaalta,poika on ihana ja iloinen silti.