Moi
TanZZZku ja
Nyppy! :wave:
TanZZZku, mie olen myös tunnesyöppö. Tai ainakin olin. Nyt olen päässyt siitä eroon ainakin osittain. Kyselit, miten on saatu pidettyy itsemme kurissa. Mulla lähtökohtana painonpudotukseen oli se, että alkoi olla terveydellisiä ongelmia: korkea verenpaine ja polvet alkoivat kipuilla. Lisäksi oli tää lapsiasia, joka ei vielä silloin ollu kuitenkaan ajankohtainen. Yksi syy oli puhtaasti ulkonäöllinenkin: oon goottihenkinen tyyppi ja minnuu ärsytti suunnattomasti, kun en voinut pitää sellaisia vaatteita kun halusin. Tai siis, onhan niitä isommissakin kokoluokissa, mutta ei ne
minusta näytä niin hyvältä silloin, kun on
kamalasti läskiä ympärillä (niinku mulla oli). Tää on siis vain minun mielipide, toivottavasti ei loukannu ketään :ashamed:. Olin onnistunut tupakoinnin lopettamisessa reilu vuosi ennen painonpudotuspäätöstä ja aattelin, että kun onnistuin siinäkin, niin jospa nyt onnistuisin tässäkin. Lähdin liikkeelle liikunnalla. Liityin jäseneksi kuntosalille, jossa lähtee suoraveloituksella kuukausimaksu joka kuukausi. Tää oli mulle tosi hyvä keino, kun sitten oli pakko käydä salilla, ettei mee rahat hukkaan. Sali ja jumpat ei sovi kaikille, mutta olisi hyvä löytää joku itselleen sopiva liikuntamuoto. Sitä paitsi aina kannattaa ainakin kokeilla eikä heti lannistua, jos ei maistu. Mulla ainakin meni tovi, ennenkuin löysin liikunnan riemun ja sain sen hyvänolon tunteen kovan treenin jälkeen. Alussahan se oli takkuamista kun olin ihan rapakunnossa ja hengästyin heti. Eikä paino muutaman kilon jälkeen pudonnutkaan, mutta lihasta tuli tilalle. Täytyy muistaa, että lihas on painavampaa kuin läski! Kuntoilun aloitin siis loppukesästä 2007 (paino oli jotain 105-110 kg) ja keväällä 2008 tuli jo aiemmin kertomani
Kalorilaskuri mukaan. Sitten alkoikin tapahtua. Kun merkkasin sinne kaikki syömiset ja liikkumiset ja kalorivajeen, niin paino alkoikin pudota hurjaa vauhtia, 4 kk:n aikana tippui 18 kg. Sen jälkeen putoamisvauhti oli maltillisempaa. Tsemppiä tietysti tuo onnistuminen. Kun huomaa, että paino tippuu, siitä saa voimaa jatkaa eteenpäin. Mutta tässä on myös vaaransa. Ainakin tällaiselle suorittajatyypille kuin mie, tuossa on sudenkuoppa, jonka reunalla oon nytkin. Eli se, että siihen painonputoamiseen jää helposti koukkuun ja homma menee yli. Eli maltti pitää olla mukana. Kesällä 2009 Jenkeissä sattui miulle tapaturma ja polvesta hajosi kierukka tuhannenpäreiksi. Kun palattiin Suomeen, se leikattiin tähystämällä. Syksy 2009 meni sit ihan hunningolle liikkumisen suhteen ja siinä tuli se siun kysymä repsahdus. Semmonen reilu 10 kg tuli takas ja itse asiassa enemmänkin. Viime vuonna laihduttelin muutamia kiloja pois ja nyt alkuvuodesta on lähtenyt se 10 kg. Mulla on kyllä ollut koko kevään kamala stressi muistakin kuin tästä vauva-asiasta ja ruokahalun kanssa on ollu vähän niin ja näin. Mikä on tosi outoa, kun yleensä mie oon ollu just se tunnesyöppö, mutta nyt on ollut ihan päinvastoin.
Yksi asia, mikä on ollu miun onnistumisten kannalta tärkeä on se, ettei miulla oo periaatteessa mitään kiellettyjen listalla. Jos kieltäisin itseltäni kokonaan herkut, ei tästä mitään tulis. Miun pahin pahe on suklaa ja sitä on pakko saada välillä. Mutta sitten nipistetään jostain muusta. Pääasia, että tasapaino säilyy. Eikä se maata kaada, jos/kun jonain päivänä kalorit ylittyy roimastikin, ei se niitä kiloja vielä takaisin tuo. Kun muistaa, ettei sitä tapahdu liian usein. Hirmu paljon tsemppiä siullle ja kysy ihmeessä jos on jotain kysyttävää, mie mielelläni kyllä yritän auttaa =). Kuule jos mie oon onnistunut, niin kyllä siekin! Ja tosiaan, vaikka et pääsis siihen tavoitteeseen kesäkuun poliaikaan mennessä (on tuo 17 kg reilussa kuukaudessa liikaa kenelle tahansa) niin olis hyvä, jos olisit jo alkuun päässyt. Siinä on sitten näyttöä lääkärille, että suunta on oikea ja voidaan alkaa suunnittelemaan teidän hoitoja!
Nyppy ihanaa kun tulit :heart:! Siehän tämän idean alunperin keksitkin, että alettais tsemppaamaan myös painonpudotuksessa. Onkos sulla joskus ollut noissa sokeriarvoissa häikkää vai nytkö epäilet siksi kun paino ei putoa? Tietysti kun paino on muutenkin lähellä normaalitasoa, niin se putoaa hitaammin kuin silloin, kun ylipainoa on runsaasti. Mutta kaiken järjen mukaan pitäishän sen kumminkin tippua jos kuluttaa enemmän kuin syö oli sitten ylipainoa tai ei. Mie edelleenkin vähän ihmettelen ettei polilla miulle oo sanottu sanaakaan ylipainosta ellen oo ite ottanu asiaa puheeksi. Tosin mie oon aina ollu vähän sellanen, etten välttämättä näytä niin painavalta kuin oikeesti oon (lukunnottamatta noita painavimpia vuosia). Tai niin ainakin miulle on sanottu lapsesta asti. BMI ei siis kerro kaikkea, sekin pitää muistaa! Jokaisen ruumiinrakenne on erilainen ja luusto voi olla toisilla painavampi. Hirmu paljon tsemppiä sullekin ja hyvä kun nyt tutkitaankin tuota. Jospa saisit ne metut ja niistä ois apua.
Miepä kävin tänään mekko-ostoksilla. On parit juhlat tässä tiedossa ja piti ostaa niitä silmälläpitäen uusi mekko. Ja mitä ihmettä! Mie kannoin sovituskoppiin aivan liian isoja kokoja!
Voi vitsit että kyllä itsetuntoa hiveli, kun miulle meni hienosti päälle Seppälässä mekko kokoa 40! Ja bolero kokoa 38. Ensin kannoin kiltisti kokoja 42 ja 44, olin ihan varma, että tuo 42 on pieni. Ja sitten ne pyöri päällä.
Pikkuisen aikaa olin ystävä peilin kanssa. Kunnes alusvaatteet päällä kattelin itteeni ja syynäsin kaikki läskit ja löysät ihot. Hyi hitto. Vähän aikaa annoin itseni olla tyytyväinen siihen, mitä oon saavuttanut, mutta miksi pitikin mennä pilaamaan se sitten sillä kritiikillä? No, aattelin että laitan uuden mekon päälle kun mies tulee töistä ja esittelen sille. Jos se vähän minnuu kehuis ja tulisi parempi mieli.