Kurja kuulla (siis lukea) että ootte noin huonovointisia.
Ainakin tyo vatsatauti menee töissä läpi, sitähän on nyt ainakin täälläpäin liikkeelläkin. Ja mitäpä toisten poissaolojen syyt muille kuuluukaan. En minäkään töihin menisi, jos vointi on noin huono. Eihän sillä, MIKÄ sen huonon voinnin aiheuttaa, ole merkitystä. siis että onko "oikeasti sairas" vai "vaan raskaana" -kuten ajatusmaailma on. -Krapulankin takia saa muuten saikkua
-Riippuu kyllä varmaan työstäkin.
Minä syön "ylimääräisiä nappeja" vain kalkkia ja fluoritabletteja. Vitamiinia pitäisi napsia, mutta kun ei muista.
Mua väsyttäääää.... voisin vaan nukkua. Osansa siihen on raskaudella, mutta en kyllä ole pian 2 viikkoon nukkunut kunnolla, kun tytöt on olleet kipeänä vuoron perään. Viime yönä helpotti jo vähän, ja sain nukkua 4h putkeen, joten jospa tämä tästä.
Viimeyönä nukuin paremmin siksikin, että älysin lopultakin ottaa toisen peiton päälleni. Mua nimittäin palelee koko ajan. -ja meillä on sisällä vaivaiset 24 astetta lämmintä. Mun lempipaikka onkin kuumaa uuninkylkeä vasten.
Jotenkin alkaa olla sellainen tunne, kai väsymyksestä johtuen, ettei yhtään kiinnostaisi olla raskaana. Jotenkin tulevat kuukaudet tuntuu niin pitkiltä ja raskailta. Tokihan vauvan odotus on ihanaa, ja parasta tietenkin on, kun vauvan viimein saa syliin. Mutta tulevat kuukaudet pelottaa ja ahdistaa jo valmiiksi. Talvi on tässä meidän huushollissa muutenkin raskasta aikaa.
Loppuis ees tää järjetön palelu...
Mutta, mun alkoi ihan tuhottomana tehdä mieli mustikka piirakkaa, joten pitää alkaa leipomaan. Tosin mulla tekee myös mieli pottuja, mutten taatusti lähde tuonne kylmään ulkoilmaan niitä kuokkimaan.
äh, siitähän mun piti teitä vielä varottaa, että olkaahan varovaisia, kun ajelette autolla. Eilen kävin kaupassa, ja väsyneenä ajatuksissani ajaa posottelin menemään. (aika lujaakin vielä) jotenkin en vaa ntajunnut, kun maa muuttui valkoiseksi, ennenkuin mun takavetoinen kottero alkoi heittelehtiä ihan kunnolla. Onneksi kukaan ei tullut vastaan, kun auto nakkeli laidasta laitaan, kun koitin saada sitä hallintaan. Tuommoisessa tilanteessa (kesärenkailla) kun ei jarrua voi polkea; jarruttamalla olisi mennyt metsään samantien.
Kyllä säikäytti! Onneksi selvittiin säikähdyksellä, ja loppumatkan ajoin TOSI varovasti.