Keskenmenon jälkeen kuumeilevat syksy 2018

Tsemppiä piinailijoille!

Täällä käytössä mamma vitamiini, omega, rauta ja d-vitsku. Greippimehuakin ostin.

Vihdoin, VIHDOIN vuoto näyttää tekevän loppua. Oon aivan innoissani, aloin jo pohtimaan, että voiskohan mulla olla ovis parin päivän sisään vaikka raskaustesti vielä vahva plussa? Jotenki on ihan semmosia oloja. Normi kierron mukaan pitäs olla huomenna, mutta veikkaan että myöhästyy kyllä jos edes tulee tähän kiertoon.

 

Täällä pyörähti tänään kp1 käyntiin. Nyt siis yk3 alkoi. Km jälkeen kierto oli hieman pidempi 32pvää, mutta onneksi noinkin lyhyt, jännäsin kuin sekaisin menis.
Mies selkeästi odottelee plussauutisia, mutta nyt ei oo niitä kertoa. Hirmu flunssan sain viikonloppuna, jospa ei vaikuttais.
Greippimehusta en itsekkään kokenut olevan hyötyä, mut oon muutenkin erikoisen kostea tapaus muutenkin
Mää tossa flota selasin, ja jäätävä määrä kyllä kertyy peitonheiluttelua kuukaudessa jos vaan ollaan samoissa maisemissa. Viime kuussa 24 päivänä, siis joka päivä kun yhdessä oltu, ja kertoja päivässä saattoi olla 1-5, että ei ainakaan pitäis olla siitä kiinni .
Mites teillä heilutellaan peittoja, kuin aktiivista teidän seksielämä on?
Nyt jännään sattuuko miehen 2vko reissu justii oviksen aikaan, pyh.

 

@Kikkakolmas Meillä taitaa olla hyvin tavallinen seksielämä, 1-3 kertaa viikossa. Ovulaation aikaan panostetaan siihen, että virittäydytään tunnelmaan, kun on otollinen aika.

 

@Kikkakolmas hyvin vaihtelevaa. Välillä saatetaan viikon välein tai menee parikin viikkoa että ei, joskus taas useampina päivinä viikossa ja joskus sitten parin päivän aikana useasti. Oviksen aikaan yritän enemmän, mutta en nyt kyllä myöskään pakota koska siinä menee fiilis vähän itseltäkin ja en halua että seksistä menee kaikki into vaan koska ovis. Kun tota kuukautissovellusta kattelee niin pääasiassa kuitenkin on harrastettu oviksen tienoilla seksiä niin että tärppikin on mahdollista. (Raskauduin kerrasta, joka oli päivä ennen ovis+ ja ovis taisi olla plussaa seuraavana päivänä, kun siihen oon merkannut pahimmat juilimiset.)

 

Hei kaikille! Olen 28v, mieheni 43v kanssa haaveilemme esikoisesta. Kirjoittelin syksyllä paljon tuonne Esikoisesta haaveileviin, sitten pari kuukautta odottajien puolella Elokuisissa, ja nyt keskeytyneen keskenmenon myötä palaan takaisin vauvahaaveilijoiden joukkoon. Mulla on tänään pitkä päivä tiedossa naisten polilla, niin yritän lueskella tänään tämän ketjun läpi että vähän tiedän paremmin keitä täällä kirjoittelee. Toivottavasti mahdun mukaan joukkoonne.

 

@Apustaja olen tosi pahoillani <3 meilläkin takana esikoisen kkm.. Raskasta tulee olemaan, mutta selviätte siitä kyllä. Rakkaus on ihmeellinen voima.

 

@Apustaja Tervetuloa tänne ja pahoittelut keskenmenosta

Oon laittanut merkille täällä että monet tekee raskaustestejä heti kun vaan mahdollista oviksen jälkeen. Mä taas odotan aina että alkaako menkat vai ei, kun tiedän suunnilleen millon pitäis tulla. Siinä on sit kunnolla piinailua, mut ehkä jotenkin tuntuu jännittävältä elää sen mahdollisuuden kanssa että ois tärpänny, sen sijaan että heti näkis sen negan. Vai mites muilla?

 

@Pihlaja36 kyllä mäkin pääasiassa odottelen menkkoja. Alkaa yleensä dpo14 tai 15, mutta kyllä sitä usein sortuu dpo15 tekeen jonkun testin jos ei ole alkaneet sillon dpo14 eikä oo mitään menkkoihin viittaavaakaan. Tai joskus oon tehnyt sit dpo12 tai 13, mutta en kyllä vissiin sitä aiemmin.

 

Keskiyöllä kaavintaan jos tähän loppuis vastoinkäymiset...

 

Keskiyöllä kaavintaan jos tähän loppuis vastoinkäymiset...

Voimia! Tuo on niin raskas tie kun turhaa ensin lääkkeillä ja sitten vielä kaavinta....toivotaan et kaikki saadaan pois <3

 

@Apustaja pahoittelut keskenmenosta

@Karvakorvat ei teitäkään helpolla päästetä Jospa nyt sitten vihdoin pääsisi toipuminen kunnolla käyntiin ja vastoinkäymiset olisi takana päin Muistan kun vuosi sitten kirjoiteltiin samassa wa-ryhmässä

On: Kp11 ja ovista odottelen. Vasemmassa munasarjassa tuntunut jo menkoista asti välillä polttelua. Ei päivittäin edes ja tuntemukset ei kestä kauaa kerralla eikä varsinaisesti satu. Polttava tunne kuvaa parhaiten. Yk 6 menossa siis nyt KU:n ja tauon jälkeen. Välillä semmonen epätoivo koko yritystä kohtaan, että huhhuh Saadaanko me koskaan vauvaa syliin. Tiedän, että 6kk on vielä lyhyt aika. 1v1kk kuitenkin siitä kun lopetin pillerit vaikka olikin KU-raskaus välissä ja tauko niin silti tuntuu, että olisi odottanut raskautta jo ikuisuuden

 

@Apustaja pahoittelut keskenmenosta

@Karvakorvat ei teitäkään helpolla päästetä Jospa nyt sitten vihdoin pääsisi toipuminen kunnolla käyntiin ja vastoinkäymiset olisi takana päin Muistan kun vuosi sitten kirjoiteltiin samassa wa-ryhmässä

On: Kp11 ja ovista odottelen. Vasemmassa munasarjassa tuntunut jo menkoista asti välillä polttelua. Ei päivittäin edes ja tuntemukset ei kestä kauaa kerralla eikä varsinaisesti satu. Polttava tunne kuvaa parhaiten. Yk 6 menossa siis nyt KU:n ja tauon jälkeen. Välillä semmonen epätoivo koko yritystä kohtaan, että huhhuh Saadaanko me koskaan vauvaa syliin. Tiedän, että 6kk on vielä lyhyt aika. 1v1kk kuitenkin siitä kun lopetin pillerit vaikka olikin KU-raskaus välissä ja tauko niin silti tuntuu, että olisi odottanut raskautta jo ikuisuuden

Itsestä aika tuntuu todella pitkälle. Mulle kaikki sanoi että kun on vasta niin vähän aikaa keskenmenosta yms itsestä tuntui kun alkuun oli puoli vuotta ehkäisy pois ajattelin ettei varsinaisesti yritetä et tulee jos tulee...ei tullut ja alettiin yrittään 4kk ja tärppäsi...onnea kesti 12 viikolle kunnes keskenmeno ja tyhjennys ja yritystä 2kk kun todetaan residua ja joudutaan tekee hyperoskopia ja yritystä 3kk jonka jälkeen oma pää ei enää kestänyt. Hoitoihin yksityiselle ja tokasta kierrosta raskaus. Jonkun mielestä aika on todella lyhyt mutta mulle tämä koko aika ehkäisyn pois jätön jälkeen tuntuu ihan mielettömän pitkälle...

 

@Karvakorvat Pahoittelut!

 

Voimia toipumiseen @Karvakorvat ja @Apustaja.

@Helmiina90 Niin tiedän tuon kun aika tuntuu ikuisuudelta. Itselläni keskenmenot tapahtuneet aiemmin mutta aina se aika kun viivat on testissä haalenneet ja vuoto tulee tuntuu ikuisuudelta vaikka olisi alle viikko. Ylipäätään kun itse raskauden helposti mutta raskaus ei jatku. Elämä on yhtä odottamista ja se on raastavaa. Etenkin kun se odotus on usean kerran päättynyt huonosti. Kun olisi joku kristallipallo mistä näkisi...tai sitte oppisi relaamaan. Omalla kohdalla ei ole kyllä jälkimmäinen onnistunut. Päinvastoin.

 

Voimia toipumiseen @Karvakorvat ja @Apustaja.

@Helmiina90 Niin tiedän tuon kun aika tuntuu ikuisuudelta. Itselläni keskenmenot tapahtuneet aiemmin mutta aina se aika kun viivat on testissä haalenneet ja vuoto tulee tuntuu ikuisuudelta vaikka olisi alle viikko. Ylipäätään kun itse raskauden helposti mutta raskaus ei jatku. Elämä on yhtä odottamista ja se on raastavaa. Etenkin kun se odotus on usean kerran päättynyt huonosti. Kun olisi joku kristallipallo mistä näkisi...tai sitte oppisi relaamaan. Omalla kohdalla ei ole kyllä jälkimmäinen onnistunut. Päinvastoin.

Sehän se on kun ihminen ei ole kone jonka stressi nappulan vois kääntää vaan pois ... Itsellä kun hoidot alkoi niin olin ihan stressinä odotuksen kanssa kunnes joulun jälkeen otettiin koiranpentu...ja kas kummaa heti silloin tulin raskaaksi. Tiedänhän sen että tuloksia varmastikkin tuli hyvän/ oikean lääkityksen löytämisellä mutta jollain lailla ajattelen että johtuu myös tästä pennusta. En ollut keskenmenon jälkeen tuntenut kunnolla onnellisuutta mistään kunnes tää pikkukoira tuli olin ihan pakahtua onnesta. Toki koira oli aijemmin jo harkinnassa ollut mutta jostain syystä lykättiin ottamista...

 

Pahoittelut keskenmenosta @Apustaja.

Mä oon miettinyt tosi paljon samoja asioita, kuinka ahdistaa miettiä koska oikein voin taas raskautua. Miksi tässä kestää näin kauan, vaikka ei vielä montaa kuukautta oo mennytkään? Miksi mun kroppa ei palaudu? Jne jne. Nyt oon jotenkin saanut keskenmenoo käsiteltyä enemmän, on ollut pakko kun sitä uutta raskautta ei heti tullutkaan niin kuin olin aatellut. Jotenkin sitä on päässyt vähän sellaiseen rennompaan mielentilaan, aatellut että mä en sille asialle mitään voi ja että toinen tulee sitten kun on tarkoitettu. Toki elän terveellisesti ja harrastetaan seksiä säännöllisesti, että sen puolesta ollaan siis koko ajan valmiudessa. Ja varmaan nyt tikutan ovista kun sitä ei oo tullut tyhjennyksen jälkeen lainkaan. Ehkä tää stressin laukeeminen aiheutti sen, että mulla on nyt ekaa kertaa kierto normipituinen, toivotaan että se kadonnut ovulaatiokin palaisi tässä kierrossa.

Hurjasti tsemppiä kaikille, ei tää oo helppoo ei.

 

Voimia ja positiivista mieltä kaikille toivonsa menettäneille

Täällä ollaan kotiuduttu. Oli ihana erikoistuva lääkäri, joka todella huolellisesti kyllä mut tutki ja nyt luottavaisin mielin, että kohtu oikeasti on tällä kertaa tyhjä. Suunnitelmaan vielä kirjas, että mikäli vielä komplikaatioita, ei uutta kaavintaa sokkona vaan suoraan hyperoskopian avulla. Kipuja ei ole onneks ollut tänään ollenkaan. Nyt vaan peukut ja varpaat pystyssä.

 

Tsemppiä @Karvakorvat , toivottavasti nyt ois kaikki hyvin.

Mä en vielä tänään pystynyt menemään töihin, pienikin jalkeilla olo aiheuttaa kipeitä supistuksia. Kuinkahan pitkään näitä supistuksia voi tulla? Polilla sanottiin vain että jos tulee kipuja, haisevaa vuotoa tai kuumetta, niin ne on kohtutulehduksen merkkejä.

Mun tyhjennys ei menny ihan niinku strömsössä, kohtu ei tyhjentynyt itsekseen kunnolla, istukka ei irronnut ja hyytymät jäivät jumiin niin lääkäreiden piti avittaa useamman kerran mekaanisesti ja lopuksi tehtiin imutyhjennys. Jäin vielä yöksi osastolle varmuuden vuoksi. Eilen aamulla sitten kotiuduin. Kohdun pitäisi olla tyhjä, mutta tulehduksen merkkejä tarkkailen, koska riski lienee melkoisen suuri noiden toimenpiteiden jälkeen. Mielialat ovat hyvin vaihtelevia niin minulla kuin miehellänikin. Kyllä me jo välillä nauretaankin arjen asioille, mutta seuraavassa hetkessä ihan varoittamatta saattaa alkaa kyyneleet valua.

 

@Apustaja mulla tosiaan oli kahen viikon prosessi, että nyt nukutuksessa imukaavittiin. Itsellä menny tämä pari viikkoa vaihdellen mielialan kanssa. Viikot pääasiassa menee hyvin kun oon töissä ollut, mutta heti kotona kun ehtii ajatella asioita, usein itkettää. Sulla taitaa nyt olla pari päivää - päivä tyhjennyksestä? Pahoittelen kokemustasi. Kohtu varmasti vielä supistelee itseään pienemmäksi ja poistaa tavaraa.

 

Onpa pitkä prosessi ollut sulla, @Karvakorvat

Tiistaina oli tyhjennyspäivä. Henkisesti raskainta oli maanantaina, kun kkm todettiin, ja sitä edeltävä lauantai ja sunnuntai, jolloin alkoi ne vuodot ja kivut ja vaistosin jo silloin, että tämä oli tässä. Mieheni oli pitänyt mielessään toivoa yllä maanantaihin asti, ja hän romahti vasta kun ultrasta tulin polin odotusaulaan, näytin ultrakuvan ja kerroin ikävät uutiset. Ollaan itketty paljon yhdessä ja varmaan myös yksinämme, mies on tehnyt yövuoroa tämän viikon. Meille sanottiin polilta että voimme varata neuvolaan keskusteluaikaa jos tuntuu että emme pääse yli asiasta, mutta katsotaan sitä sitten kun tämä alkushokki on ohi että onko tarvetta sille.

 

@Apustaja ja @Karvakorvat Huh, teillä on ollut älyttömän raskaat kokemukset! Ihailen teidän vahvuutta!

 

@Helmiina90 uskon myös että stressaaminen voi vaikeuttaa ja toisaalta onnellisuus parantaa. Näiden asioiden kanssa menee kyllä niin tunteiden vuoristorataa. Toisinaan saa tuollaisen @Maya123 mainitseman seesteisen fiiliksen ja pystyn hetken ajattelemaan että asialle ei ihmeitä pysty itse tekemään. Että kaikelle on aikansa, se tuntuukin älyttömän hyvältä. Sitten iskee taas se lohduton epätoivo
Välillä kyllä on mielenterveys kovilla
Kuitenkin sitä on aina noustu

 

@Helmiina90 uskon myös että stressaaminen voi vaikeuttaa ja toisaalta onnellisuus parantaa. Näiden asioiden kanssa menee kyllä niin tunteiden vuoristorataa. Toisinaan saa tuollaisen @Maya123 mainitseman seesteisen fiiliksen ja pystyn hetken ajattelemaan että asialle ei ihmeitä pysty itse tekemään. Että kaikelle on aikansa, se tuntuukin älyttömän hyvältä. Sitten iskee taas se lohduton epätoivo
Välillä kyllä on mielenterveys kovilla
Kuitenkin sitä on aina noustu

Oon itse nyt vasta käsitellyt surua ja niitä kaikkia traumaattisia sairaala kokemuksia. Juttelu psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa on tehnyt tosi hyvää päälle. Jotenkin se kaikki suru ja pettymys on ollut niin patoutunutta ja pettymys omaan kroppaan ettei mikään onnistu niinkuin pitäisi. Toki myös rohkeus hakeutua lapsettomuus hoitoon ja se että heti löydettiin syy miksi raskaus ei luultavimmin ala ja sen asian hoito kuntoon helpotti mieltä. Suosittelen kaikille jotka käyvät näitä asioita läpi <3

 

Onpa täällä monella ollut rankkoja kokemuksia!

Mä oon pitänyt vähän hiljaiseloa, oon kyllä käynyt täällä välillä lukemassa. Ihmeen hyvin oon saanut pidettyä nyt vauvajutut poissa mielestä. Tai tottakai sitä vähänväliä ajattelee mutta ei oo ollut ihan kokoajan mielessä. Täällä on nyt vasta dpo6. Tarkoitus oli että odotan joko menkkoja ja jos ei kuulu niin testaan tai aikasintaan dpo12. Mutta enpä taida nytkään jaksaa odottaa joten testaan varmaan dpo10 eli tiistaina. Hätähousu kun pitää olla. Sitten tiputaan taas pirun korkeelta jos viivoja tuleekin mutta ei lähe taaskaan vahvistumaan..

 

Hei vaan hei. Mie jouduin valitettavasti poistumaan elokuisista ja siirtymään tänne kuumeilijoiden joukkoon. Eilen todettiin kkm, tänään tyhjennettiin lääkkeillä. Monta viikkoa jo oli alkio ollut sykkeettömänä, ilman pienintäkään merkkiä ulospäin. Raskausoireet jatkuivat normaalisti ja vatsakin tuntui kasvavan. Jälkimmäinen taisi olla turvotusta ja toiveajattelua.

Mie olen 25 ja mies 27. Esikoista toivotaan. Keskeytynyt oli kummallekin ensimmäinen raskaus. Nyt pitäis ne yhdet kuukautiset malttaa, että päästäisiin taas tositoimiin. Katsotaan nyt miten tämä vuoto asettuu ja kroppa palautuu. Särähti korvaan lääkärin sanat, että pitää odottaa yhdet menkat siitä syystä, että on helpompi sitten laskea viikot. Se asiahan on selvitettävissä muutenkin. Onko tätä perusteltu muille jotenkin paremmin?