Keskenmenon jälkeen plussanneet syksyllä 2013

Hei! En ole keskenmenoa kokenut, joten en tiedä edes ns. Saisinko tänne kirjoittaa. Mutta kohtukuolema on osunut kohdalleni viikoilla 24+4. En löydä kaksplussasta vastaavaa ryhmää ja yahoon pähkinä ryhmään minua ei jostain syystä hyväksytty.( olisikohan liian vähän viikkoja) Tuntuu vain että johonkin on pakko omaa stressiä purkaa enkä viitsisi tuolla muiden odottajien palstoilla levittää hysteriaa. Ja sit ku miehellekään ei voi puhua ku se on varmaan ihan yhtä paniikissa.

Elikkäs olen viikoilla 8+5. Kohtukuolemasta on suhteellisen vähän aikaa ja mua pelottaa kaikki. Keskenmeno uus kohtukuolema.... kaikki. Ostin dopplerinkin mut eihän sillä mitään kuulu vielä vai pitäiskö? Onko muilla ollut sen menetyksen jälkeisessä raskaudessa paniikki päällä? Mitään vinkkejä millä sais hieman itseä rauhoitettua? Viikon päästä eka neuvola, samana päivänä olis ollut tyttäremme LA. En tiedä miten selviän sinne asti, mähän hypin seinille...

 

Täällä hieman kaksijakoiset tunnelmat.

Alkio oli 7+1 eli olen viikon pidemmällä kuin mitä aluksi menkkojen mukaan ajattelin mutta istukka on kuten viimeksikin eli ei vielä kokonaan kiinnittynyt kohdun seinämään. Viimeksi (eli keskenmenneessä) oli sama homma mutta istukka kuroi kiinni parissa viikossa ja oli lopuksi normaali, nyt toivotaan samaa.

Mutta normaalia tämä ei kuulemma ole ja varoitteli, että voi tiputella kun istukka kuroilee rakoja kiinni. Jes. Puolukkavirtausta ootellen, voittajafiilareita.

Näyttäis siltä, että mun kroppani vaan toimii näin. En ole "normaali". Kai. En tiedä. Huoh. Liikuntakielto, seksikielto, matkustuskielto jne jne.... Ihan vaan ettei pääse tärähtelemään. Eli taitaa jäädä Suomen keikka välistä ellen päätä riskeerata. Saan kuulemma lähteä jos en riehu/juokse/kantele kamoja.

Sain jopa reseptin joihinkin happy pillereihin koska ahdistukseni tilanteesta näytti olevan aika selkeä... En vielä ole ajatellut haenko noita apteekista vaiko en.

Näin täällä. Sori omanapaisuus.

 

Fujin, Miwwi Onnea hyvistä ultrakuulumisista

Niwhai Ei ku pötkölle vaan ja annat istukan kiinnittyä seinämään kunnolla Mä pidän peukkuja, että kaikki menee hyvin. En oo kyllä ennen moisesta kuullu. Mahtaakohan tarkoittaa sitä, että sun tarvii ottaa koko raskausaika hissunkissun?

Papumamma Ihan oikeeseen paikkaan kirjoittelet Sen verran veljeni vaimokkeen kokemuksista osaan sanoa, että valitettavasti sitä ei taida rauhottua, kuin vasta sitten kun muksu on turvallisesti sylissä ja elossa. Tsemppiä!

 

Joosukka jep, mä sain viimeksikin paljon tuota "nevehöödiä" kun kerroin seikkailevasta istukastani.

Nyt vaan toivon hirmuisesti, että sama tapahtuis kuin viime kerrallakin eli että se kuroisi kunnolla kiinni. Muutoin voipi olla vaikeat ajat edessä siinä vaiheessa kun sen pitäisi olla 100% toiminnassa.

Mutta on toooosi vaikea iloita mistään kun on taas häikkää. Ei riittäny ne alkutiputtelut, ei...

 

Miwwillekin onnea hyvistä uutisista! Jes!

Niwhaille tsemppiä, tylsää ettei huoli päättynyt ultraan... Mutta alkiolla kaikki hyvin, se on hienoa! Nyt vaan lepoa, kuten joosukkakin sanoi ja anna istukan hoitaa hommansa. Uskotaan, että kaikki menee hyvin!

Papumamma: pahoittelut raskaasta kokemuksestasi, otan osaa. Itsellä edellinen raskaus päättyi minulla rv 17+ kun todettiin, että sikiö oli kuollut noin viikko aikaisemmin. Oli kyllä rankka kokemus, lievästi sanottuna... Mitään syytä ei löytynyt. Yhdet kuukautiset tuli välissä ja sitten olin taas raskaana. Ekat 20+ viikkoa olivat rankkoja henkisesti, ahdisti aivan älyttömästi. Nyt on viikkoja 30+ ja on jo helpompaa, varsinkin kun liikkeitä tuntee joka päivä. Mutta ajanlasku elämässäni on kyllä muuttunut, on ennen ja jälkeen keskenmenon... Minulla on neuvolassa mahtava terkkaei, joka tukenut todella hienosti tämän raskauden ajan. Kävin alussa parin viikon välein neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä ja juttelemassa, se helpotti ahdistusta aina vähäksi aikaa, ja useamminkin olisi saanut mennä ja aikaa neuvolapsykologillekin tarjottiin. Oletko saanut mitään tukea, keskusteluapua tms? Se olisi varmasti tärkeää, että jaksat. Ja käpy ry:n facebook-ryhmä on myös hyvä vertaistuki. Outoa, jos ei sinua hyväksytty yahoo-ryhmään, sitä on käpy:ssä kehuttu kovasti. Voisitko yrittää liittyä uudestaan? Paljon voimia odotukseen. Jos haluat, saat mielellään laittaa yksitysviestiä minulle.

 

Miirabell ihana kuulla että odotuksesi on niin pitkällä. Varmaan se on itselläkin se 25 vko ns. Rajapyykki. Työpaikan psykologille
On tulossa aika pian. Luulin jo että olen toipumaan päin, mutta kun tämä uusi raskaus alkoi niin kaikki muistot ja ne tapahtumat palasi mieleen. Toivon että tuolta psykologilta jotain apua sais. Muualta en ole apua saanut/hakenutkaan. Äitiyspolilta kuulemma jotain seurantaa myöhemmillä viikoilla, mut tuntuu etse kovin tarve olis nyt.

Pitää yrittää uudestaan tuohon pähkinä ryhmään... tosiaan hyväksyivät siihen kohtukuoleman kokeneiden muttei uutta raskautta yrittävien ryhmään (pähkinä). Olisi kiva laittaa sinulle myös yksityisviestiä.

 

Tervehdys kaikille PITKÄSTÄ aikaa!!

Ralliruutu: pahoitteluni toisen tuplan menetyksestä! En halua nyt herätellä turhia toiveita, mutta jos toinen olikin todella piilossa??? Omat identtiseni aiheuttivat aikoinaan (nyt 12-vuotiaita) lääkäreille ihan kunnolla päänvaivaa ultrissa...

Olen kyllä ketjua lueskellut ahkerasti, mutta jotenkin en ole saanut kirjoitettua... On ihanaa ollut lukea hyviä uutisia plussanneilta, etenkin tietenkin niiltä, joihin "tutustuin" jo kuumeilijoiden puolella! ONNEA!!!

Tsemppiä ja jaksamista Zannukalle(?)! Toivottavasti sinulla on ympärilläsi vahva tukiverkko??! Yh:na kaksosten kanssa ei ole helppoa, mutta pärjäät varmasti!

Itse huitelen jo raskauden loppusuoralla, uskomatonta! Toisaalta tämä raskaus on ollut aivan sairaan pitkä... Lähestyvä synnytys jännittää, huoli lapsen terveydestä pelottaa ja kohtukuoleman peikkokin tulee mieleen ajoittain.

Stressaan myös oman jaksamiseni puolesta, jaksanko enää valvoa pienen kanssa ja osaanko sitä edes hoitaa... kun nykyinen vauvani on jo 6-vuotias...

Rakenneultrassa saimme varovaisen poikalupauksen, että sitten olisi kasassa 2 tyttöä ja 2 poikaa. Iltatähteä tässä odottelen, eli myös haikealla mielellä viimeisen raskauteni kanssa...

Mitään ei ole vielä vauvalle hankittuna (paitsi äitiyspakkaus). Ei vain uskalla, jos jotain sattuukin... ehkä sitten marraskuun lopussa jo jotain voisi ostaa...
Mieheni ei ole uskaltanut pakkauksen tavaroitakaan katsella, tuo kuulemma huonoa onnea... Hänkin siis pelkää vauvan menetystä, vaikkei sitä konkreettisesti sanoiksi osaa pukea.

Olen ollut nyt saikulla 5vkoa supistelujen takia, onneksi näillä ei ole ollut vaikutusta kohdunkaulan tilanteeseen. Tänään ja huomenna kokeilen työntekoa ja perjantaina sitten neuvolalääkäriin tarkastamaan tilanne.

Radin kanssa saan myös pelleillä, onneksi ruokavaliolla on pysynyt hyvin arvot kohdillaan. Aamupaaston kanssa välillä vähän häikkää, mutta onneksi vain vähän.

Tulihan pitkä tarina, mutta kun kerran aloitin... !!

Kaikki on kuitenkin hienosti juuri nyt ja jouluksi pitäisi pienen lahjamme saapua (toivotaan, saattaahan tuo mennä ensi vuoden puolelle...)!!

Ihanaa odotusta ja vauvautumista kaikille!! Lupaan kirjoitella useammin!

T: Alexa ja Olio 28+4

 

Ultran oikeat kuulumiset siis:
Pituutta 5,9cm+koivet, syke 150-160, niskaturvotus 0,8mm ja meno niin villiä että kuvia oli vähän vaikeaa saada. Balettitanssijan poikastakin tuntui olevan, sillä paljon viihdytti meitä olemalla jalat nilkkojen kohdalta ristissä ja tekemällä pieniä piruetteja.
Mä en nyt sitten tiedä mikä mun la on, koska neuvola on merkannut tohon korttiin 14.4 ja ultrassa ne merkkas tohon korttiin 13.4.

Olo on ihan ihmeellinen kun en ollut jotenkin varautunut lainkaan tähän mahdollisuuteen, että kaikki olisikin tosi hyvin edelleen. HUHHUH.

Ja jee, ihanaa Miwwi! :heart: Ja Niwhai - mun kristallipallo kertoo, että sun istukkasi kiinnittyy just niinkuin kuuluukin ja alkio kasvaa ja kehittyy just niinkuin pitkääkin ja kaikki menee meillä kaikilla täällä paremmin kuin hyvin.

Marlin, joko siellä tuoksuu vauva?

MUOKKAUS:
Vaihdoin mukulan pituutta vähän pienemmäksi, koska ei oo mitenkään mahdollista, että kokoa olis nyt jo 12cm. Vaikka kuinka ynnäis ja laskis ja muuta. En sit tiedä, mitä se 12cm siinä kuvan yläreunassa tarkoittaa, mutta nyt kun löysin noi mittailutulokset niin ei juma, maksimissaan pituutta on joku 8 senttiä.

MUOKKAUS2:
On tosiasia, että raskaus pehmentää aivot. Tajusin just, että se 12,0cm on varmaankin resoluution mitta. Oh God, onneks oon nolannut itteni vaan netissä.

 

Alexa, kyllä se valitettavasti siltä näytti, että siellä oli vain yksi enää. Lääkäri tosin ihmetteli, miksei toisesta ole jälkeäkään ("sikiöjätteeksi" nimitti sitä, mitä menehtyneestä pitäisi jäädä jäljelle) ja mietti jotain, että se "jäte" saattaa jäädä piiloon toisen taakse/istukkaan tms. Kohdun muoto oli kyllä päärynämäinen, lääkäri sanoi että tuossa elävän sikiön vieressä on pussukkamainen muodostelma missä on luultavasti jotain ollut. Tiedä sitten.

Itsekin mietin, voisiko muka olla sellainen tuuri, että lääkäri on vaan ultrannut tosi hätäisesti ja toinen olisikin yhä elossa, mutta ollut ultrassa ihan päällekäin toisen kanssa. En tiedä. En ainakaan haluaisi sellaisia toiveita enää elätellä. Juuri kun on alkanut tottua siihen, että näitä tuleekin vain yksi.

En tiedä tunsinko muka vauvan liikkeitä tänään! Kaksi kertaa tuntui töissä sellainen jännä kutitus alavatsassa kohdun kohdalla. Mutta en tiiä, voiko niitä muka tulla näin aikaisin

Iskiasvaivat on alkaneet nostamaan päätään ja nyt tulee selvästi rytmihäiriöitäkin päivittäin. Neuvolasta saadussa kirjasessa lukee viikon 15. kohdalla, että rytmihäiriöt ovat yleisiä, kun odottavan äidin sydän joutuu pumppaamaan normaalia enemmän verta. Huh huh, kaipa tää nyt on sit vaan ihan normaalia, että tulee ylimääräisiä lyöntejä välissä

ralliruutu 13+6

 

Papumamma: laita ihmeessä viestiä, jos yhtään siltä tuntuu. Jos haluat lukea, mitä minulle tapahtui, löytyy tarina keskenmeno-osiosta ketjusta myöhäinen keskenmeno rv 12 jälkeen. Varmaan joskus helmi-tai maaliskuussa tänä vuonna kirjoittelin sinne, pitäis löytyä sieltä...

 

Taustalta tulen hihkumaan onnentoivotukset Miwwille ihanista ultrakuulumisista! Sun tarina on niin omankaltainen. Meillä myös kolme peräkkäistä keskenmenoa, eikä syytä keskenmenoille tutkimuksista huolimatta löytynyt. Neljänteen raskauteen määrättiin tueksi Aspirin 100mgXpvä ja se sitten päättyikin pelontäyteisen odotuksen jälkeen supersuloiseen tyttövauvaan, joka nyt on 1v2kk.

Heti vauvan synnyttyä ajateltiin antaa toisen tulla, mutta varauduttiin taas pitkään työstövaiheeseen pettymyksineen, keskenmenoineen kaikkineen. Raskauduin pian imetystä lopetellessa, mutta eihän tässäkään kaikki ole mennyt tavallisen kaavan mukaan. Mulla oli alkuraskaudessa menkoiksi laskemaani runsasta vuotelua ja sen vuoksi osasin ekan testinkin tehdä vasta ollessani jo 9. rv:lla. Testin sai tekemään "menkkojen" jälkeinen tuhruttelu, kun ei enää sitten tullukaan kunnon kuukautisia. Oireita raskauden suuntaan ei ollut. Pääsin onneksi heti verikokeeseen ja HCG huiteli 69500. Tottasta menin takuuseen rypäleraskaudesta korkean arvon takia, kun luulin olevani ihan alkuvaiheessa. Onneksi pääsin jo seuraavalla viikolla julkiselle ultraan ton km-historian ja tuhruttelun takia ja astelin sinne täysin varmana kurjista uutisista. Siellä kuitenkin vauvalla heilui jo pienet käsien ja jalkojen alut ja isoksi ihmeekseni olin siis jo 10. viikolla raskaana. Mullehan sopi, että alkuraskaus meni lähes täysin ohi ilman siihen kuuluvaa stressiä. Tuhruttelu jatkui aina 13. rv:lle asti, mutta siitä huolimatta kaikki kunnossa. Lääkäri ei myös osannut suuremmin ottaa kantaa alkuraskauden aikaisiin valemenkkoihin. Vihjaili kyllä, että saattanut alkaa kaksosraskautena ja toinen sitten vuodellut pois. Nyt olen jo 26. rv:lla, la on tammikuussa, olen ollut edelliseen raskauteen verrattuna tosi rauhallisin fiiliksin ja nauttinutkin tästä odotuksesta. Tämä vain lohduksi, että useista keskenmenoista huolimatta lopputulos voi vihdoin olla onnellinen! Niin ja myös se siitä seuraava raskaus voi päätyä (oireettomuudesta, raskauden ajan vuoteluista ja tuhruttelusta huolimatta) vauvan tuloon!

Edellistä odotellessa kirjoittelin tänne ja oli kyllä henkireikä. Tällä erää olen tyytynyt vain seurailemaan muiden kirjoittelua taustalta.

Onnea myös Fujin ja Niwhai! Niwhaille ekstratsempit istukan kiinnittymiseen ja Zannukalle voimia haastavaan tilanteeseen! Kaikille iloa syksyyn ja onnea odotukseen

 

En päässy heti puhelimella tänne koska en edelleenkää löydä puhelimella mistä voisin kirjautua tänne, niin sekava

Kaikki ultrassa hyvin, sielä pikkuinen välillä pomppi ja riehui Koko vastasi viikkoja, mutta pää oli muutaman päivän pienempi. Seulonnat oli myös ok.

Seuraavaksi vaan mietitään miten kerrotaan tuleville isovanhemmille Kuinka te ootte kertonu?

Miwwi 12+2

Minä kerroin omalle äidilleni jo heti VU:n jälkeen, äiti kertoi isälleni vasta joitakin viikkoja myöhemmin. Miehen isälle kerrottiin tässä joskus taannoin yksissä illan istujaisissa, tosin koko äijää ei olis voinut vähempää kiinnostaa tämä raskaus. Miehen äitille kun kerrottiin noin kuukausi sitten, oli aivan onnessaan Mies vaan kertoi että "ykshän on kanssa raskaana", ja taisi anoppi jo siitä arvata

 

ralliruutu Mua kyllä kans vähän ihmetyttää että mihin se on voinut noin vaa kadota?? Kyllähän sitten pitäis näkyä tai tulla pihalle?

wallaroo Ai teilläkin on ollut niin huono tuuri : / mutta onneks kaikki meni sitten hyvin Söitkö koko raskauden aspiriiniä?

Olenkin kertonut oman puolen sukulaisille ja vanhemmille, tuli sekin asia sitten hoidettua Vielä miehen pitäisi kertoa omille porukoillen

Miwwi 12+3

 

Meidän pieni poika synty tänä aamuna klo 4.48 kiireellisellä sektiolla. Pituutta 49cm, painoa 3090g ja rv:t tasan 37

 

Onnea Marlin :heart:

 

Marlin Oii! Onnea pienestä pojasta :heart:

 

Marlin Paljon onnea :heart::flower:

 

Paljon paljon onnea Marlin! Poika sitten odotteli, että oli ihan täysiaikainen hienoja ensihetkiä sinne ja toivottavasti toivut pian sektiosta! Tulethan sitten kertomaan synnytyksestä enemmän, kun ehdit ja jaksat!

 

Isosti onnea Marlinille perheineen pienestä pojasta!

 

Onnea Marlin!

Miwwi Jep, huonoa tuuria riittänyt, mutta onneksi vihdoin oli onnen vuoro ja pian kaksinkertaisen Edellisessä raskaudessa söin Asipirin Cardiota plussatestistä muistaakseni 27. rv:lle asti. Sen pidemmälle lääkäri ei suositellut, koska asetyylisalisyylihappo vaikuttaa kuitenkin veren hyytymisominaisuuksiin ja lähellä synnytystä ei siis hyvä ko. lääkettä käyttää. Tässä raskaudessa en ole Aspirinia ottanut. Katsottiin se lääkärin kanssa tarpeettomaksi, kun tein plussatestin niin myöhäisillä viikoilla ja ekassa ultrassa kaikki oli kuitenkin hyvin. Omaa mieltä lääke edellisessä raskaudessa kyllä helpotti, kun oli edes jotakin raskauden tukena, vaikka hyödystä ei niin sitten tiedäkään.

 

Miwwi Kuulemma osa kaksosista vuotaa pois (ilmenee selittämättöminä alkuraskauden vuotoina), osa koteloituu ja osa "liukenee", mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. Jos toinen kuolee vaikka viikolla 7, kyse on alle sentin pituisesta alkiosta ja sellainen nyt voi helposti jäädä nt-ultrassa piiloon, kun toinen on kuitenkin jo useita senttejä pitkä sikiö...

Jos miettii omalle kohdalle, ennemmin näin että toinen on kadonnut kuin että olisi vuotanut ulos. Kaverin työkaveri oli joutunut sairaalalepoon raskausviikoiksi 10-14 uhkaavan keskenmenon takia, jolloin toinen kaksosista vuosi pois, toinen kyllä selvisi.

 

Luvassa angstia!!! Varokaa!

Mä oon jotenkin nyt ihan superherkillä... Mua on alkanut ahdistaa, kun ihmiset saa mut kiinni tästä raskaudesta mun pahoinvoinnin vuoks. Mä en halua, että kukaan ylimääränen tietää tästä!!! Mua niin vituttaa suoraasanoen! Mitä pidemmälle mun viikot menee, sitä epävarmempi mä oon vauvan olemassa olosta ja elossa selviämisestä!!! Sitten kun kaikki ylimääräset ihmiset tietää, niin mun pitää kaikille selitellä, jos jotain käy!! Ja mä en halua sitä!!! Mua niin raivostuttaa!!! Musta tuntuu, että mä en edes halua olla raskaana tälllä hetkellä! Mitä vitun iloo on oksentaa joka vitun päivä, jos tää on TAAS turhaa!!!????

Vinkkejä arjesta selviämiseen otetaan vastaan.

Terv. hermoheikko kukkurukuu, joka poksuu 8+0

Ps. eilen olin tipassa ja siitä ei ollu mitään hyötyä.

 

Marlin, ihanaa teillä on pieni poika :heart: Onnea onnea onnea ja vauvantuoksuisia hetkiä koko perheelle! Kävin jo aiemmin lukemassa uutiset puhelimella, mutta en pässyt kommentoimaan.. Minustakin olis mukava kuulla synnytyskertomusta, sitten kun jaksat ja ehdit.

(.) Täällä on koettu ekat kipeät supistukset tässä raskaudessa, harkka sellaisia on ollut myös koko ajan enemmän ja useammin. Nuo kipeät kyllä pisti ihan haukkomaan henkeä ja puhaltelemaan ja lämmin kaurapussi piti ottaa masun päälle, niin kyllä se sitten siinä pötkötellessä asettui. Neuvolassa kävin eilen ja siellä kaikki ok, paitsi että vauva on ihan ihme asennossa.. Periaatteessa on rt:ssä kun pää on alhaalla, mutta vartalo ei ole suorassa vaan tosi viistossa sivulle päin, melkein poikittain siis. Ilmankos iikkeitä tuntuukin usein toisella puolella vatsaa alempana ja toisella puolella ylempänä. Kun nyt vaan ei ihan poikittain ala punkeutumaan vaan alkaisi pikku hiljaa tunkeä päätään alemmasa ja kaivautumaan lähtökuoppiin.

Ammiina ja pikkupeikko rv 33+1

 

Mulla kans on hyvin angstisia tunteita raskauden paljastumiseen liittyen. En todellakaan vielä halua kertoa töissä esimiehelle tai asiakkaille raskaudesta ennen kuin se alkaa oikeasti näkyä, joten tilanne on aika hankala. Työskentelen yksin(!) nuorten kanssa ja yksi asiakkaista tönii mua päivittäin leikillään, eikä ymmärrä vaikka kuinka käsken lopettaa. Tänäänkin jäin oven väliin kun se työnsi oven kiinni, kun tämä nuori mies ei halunnut mun kuulevan jotain hänen kertomaansa juttua toiselle ikätoverilleen. Toinen nuori mies tuli tänään ja tervehti mua läimäyttämällä kunnolla alaselkään. Kohtaan joka päivä töissäni erityisnuoria ja pelottaa, milloin tulee eteen se tilanne, että jotain sattuu vauvalle ihan vain siksi, että nämä ei ymmärrä ettei ohjaajaa voi töniä tai läimäytellä miten sattuu... Ja sitten kun nämä kaikki mun asiakkaat alkaa olla jo aikuisten miesten kokoisia, eikä tiedä yhtään mitä ovesta tulee sisälle minäkin päivänä

ralliruutu 14+1

 

ralliruutu Kurja tilanne sulla! Ymmärtääkö nää erityisnuoret sitten varoo sua, vaikka tietäis sun olevan raskaana?
Mut just toi, että mikähän hitto siinä raskauden kertomisessa pelottaa niin? Sekö, että jos meneekin joku vikaan ja ei sit halua selitellä...? Mulla ehkä se menee niin.. En tie sitten, että mikä muu siinä vois niin ahdistaa.. Ja koska siitä pääsee siitä pelosta yli??