Kohti kevennystä 2015

Hankintaan lähtee täälläkin askelmittari, ehkä se motivoi tuohon liikkumiseen. Ilmoitin itseni myös ihan perus jumppaan, maksettu harrastus varmaa motivoi myös.

Kaivoin kaapin perukoilta käsipainot joilla nyt iltaisin jumppailen, ehkä tää tästä pikkuhiljaa, ja uskon että kun paino putoaa ja liikkuminen sitä myötä on reippaampaa niin homma tuntuu mieluisemmalta.

Merkkasin nyt itselleni kaksi punnituspäivää kuukausittain, kuun puoliväli ja kuun viimeinen päivä.

Löysin kaupoilta aivan ihanan hameen ja ostin tarkoituksella liian pienen koon, tuossa se eteisessä roikkuu henkarissa päivittäin motivoimassa

 

Siiri44, pidätkö tuota aktiivisuusmittaria koko päivän?
Ostin tuollaisen ihan perusmallin askelmittarin, koitan päivittäin tuon 10 000 askelta saada täyteen. Ilmeisesti tätä pidetään koko päivä? Että laskee kotona puuhastelut myös?

 

Askelmittarin kanssa kuljettu muutama päivä, yllättävän helposti tuo 10 000 askelta tulee täyteen. Kotona tulee jo tepsuteltua 5000-6000 askelta, olenkin kotona koko ajan liikekannalla ja touhuamassa jotain. Tuohon kauppareissu kävellen ja ilta kävely 30 min niin tulee jo täyteen.

Aivan ihanan herkun löysin helpottamaan makeanälkään ja light limppareiden tilalle, roobois tee. Kentän aamulla sitä litran ja viilennän jääkaapissa. Oon aikanani tuota juonutkin mutta olin unohtanut koko ihanuuden.

Muistin että meillä on kuntopyörä varastossa ja se onkin nyt tuotu sisään, silmällä pitäen sadepäiviä ja sellaisia päiviä että jos kynnys ulos pyöräilemään on korkea.

Jumppa alkaa ensi viikolla ja odotan että pääsen vetämään jalkaani tarkoitukseen ostetut jumppalenkkarit, kirkkaan oranssit sellaiset

Fiilis ihan hyvä tällä hetkellä, väsymys vaivaa jonkin verran päivittäin. Kropalla totuttelemista uuteen elämänrytmiin. Uni on lyhentynyt jostain syystä ja sekin väsyttää, ja olen varautunut painon jumiutumiseen tuon huonosti nukkumisen takia. Ehkä tää tästä tasoittuu...

 

Kyllä pidän Mammamyy ranneketta kädessäni koko ajan. Kyllä niitä askeleita näyttää tosiaan tulevan, vapaapäivänä mulla tuo 10000 askelta täyttyy ilman lenkkiäkin, työpäivinä näyttäisi tulevan sellainen 7000-8000 askelta.
Yöunia sillä on mielenkiintoista seurata, pääasiassa näytän nukkuvan rauhalllista unta n. 80 % ajasta. Ihan ok.
Mulla ei ole oikein lähtenyt tämä homma vieläkään tulille, odotan jotain motivaatiopiikkiä, että saisin itseni ruotuun...
Mutta kyllä tätä vielä tästä.

 

Tänä aamuna vaaka näytti 98,9 eli ihan pohjanoteeraus tämän kesän löysäilylle, ja aikaan sai sellaisen ärtymyksen tunteen, että eiköhän tämä painon lisääminen jo riitä! Nyt täytyy OIKEASTI ryhdistäytyä ja alkaa tekemään asialle jotain.
Tänä viikonloppuna aion käydä sekä lenkillä että salilla, oli miten oli.

Mammamyy, kerro, mitä konkreettisia muutoksia olet elämääsi tehnyt tämän projektin myötä? Muuta kuin alkanut liikkumaan?

 

Siiri44, Itseni kohdalla tärkein asia on ollut oma motivaatio. Jostain syystä se tällä kertaa tuntuu olevan todella vahva.
Pikkuhiljaa olen lähtenyt muuttamaan omia tapojani, en kertalaakista.
Ruoan suhteen muutokset on ollut annoskoon pienentäminen ja ruoan laadun parantaminen. Höttöhiilarit on jäänyt, hiilareita tulee pääsääntöisesti vihanneksista, marjoista, juureksista, hedelmistä ja maitotuotteista. Leivän syönti on vähentynyt hurjasti, ruisleipää voi mennä pala-kaksi päivässä, joskus ei ollenkaan. Perunat,pastat ja riisi myös jäänyt, riisipuuro ja neljän viljan puuroa satunnaisesti.
Ehdoton en ole, jos syön kodin ulkopuolella niin annan itselleni luvan syödä kaikkea, kohtuudella.
Koitan syödä riittävän usein, noin kolmen tunnin välein ettei nälkä kasva liian suureksi. Täytyy myös kalorivajeesta huolimatta syödä hyvin, muuten repsahdan nälkäisenä.

Liikunnan olen aloittanut tosiaan pikkuhiljaa, etten väsy ja mielenkiinto lopahda. Pikkuhiljaa liikkuminen helpottaa ja pyöräily oikeastaan on jo sellainen asia mitä mielellään tekee. Yllättävän nopeasti siitäkin tulee rutiini.

Nesteitä juon paljon päivän aikana, vettä, vichya, teetä ja välillä light limppareita jos makeannälkä yllättää.
Ruoan ravintoarvot jakautuu mulla suunnilleen niin että 30% kutakin. Hiilarit koitan pitää 100g paikkeilla, tuohon määrään mahtuu kivasti marjoja,hedelmiä ja sitä ruisleipääkin. Proteiinia olen lisännyt ja rasvat koitan saada hyvistä rasvoista.

Koitan ajoittaa liikunnan n.tunnin-puolentoista päähän hiukan enemmän hiilareita sisältävän ruokailun jälkeen, silloin olen jaksanut pyöräillä sen 7-10km päivittäin.

En koe että ruokailun suhteen olisin kamalasti joutunut luopumaan, tai että se olisi hankalaa. Tykkään pastasta ym.ja aion hiilareita syödä jatkossakin mutta en jokaisella aterialla.

Tulipa pitkä tarina... Mutta siis näillä mennään täällä nyt

 

Kuulostaa hyvältä Mammamyy. Varmasti tulet onnistumaan noilla keinoilla
Minäkin sain itsestäni niin paljon
, kävin aamulla lenkillä 6km rauhallista kävelyä. Hyvä fiilis tuli, huomenna meen salille sitten vuorostaan.
Miten isoja nuo muutokset ruokailujen suhteen ovat entiseen verrattuna? Mulla suurimmat muutokset olivat säännöllinen rytmi ja kunnon aamupala, niillä sain sekä napostelun että iltapuputuksen kuriin..
Saatko läheisiltäsi tukea tähän projektiin? Mulla mies tukee minkä osaa, ja liikkuvaisena ihmisenä onkin hyvä kannustamaan liikkumaan, mutta ei kyllä tämän homman syvintä olemusta ymmärrä

 

Siiri, nyt on ollutkin todella kivat kävelysäät. Ei oo liian kuuma, mutta ei kylmäkään.

Muutoksia ruokailuun tuli säännöllisyydellä, ennen saatoin mennä iltapäivään pelkällä kahvilla ja colalla. Loppupäivän kroppa huusi ruokaa ja minähän söin, siinä kohtaa mielihalut oli yleensä kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin että en ollenkaan katsonut mitä söin ja kuinka paljon.
Makea hiipi pikkuhiljaa melkein jokapäiväiseksi paheeksi, saatoin vielä yöllä sängyssä lukiessani syödä suklaapatukoita. Kahvilla kylässä ei riittänyt muutaman herkun syöminen, kaikkea piti maistaa, mieluusti kahdesti.
Kyllä meillä ihan perus ruokaa on aina tehty, ja mielestäni kohtuu terveellistäkin, tykkään vihanneksista, salaateista, marjoista ja hedelmistä, niitä vain oli ruokavaliossa liian vähän suhteutettuna pääruokaan. Annoskoot kasvoi pikkuhiljaa tosi suuriksi ja niin päin että se ruoan määrä kasvoi, ei niiden terveellisten lisukkeiden. Jonkin verran tuli hörpittyä sauna olutta, ihan turhaahan se oli.

Mun historian takia mulle on jäänyt jokin ahmimis vaihe, kaksin käsin ähkyyn, mutta enään en oksennellut kuten aikasemmin. Joten se säännöllisyys ja annoskoot se mulle tärkein opettelun paikka.

Huonoja hiilareita koitan vältellä ihan siitä syystä että mulla ne vaikuttaa verensokeriin niin heittelevästi, että väsy iskee ja mieliteot herää.

Mies tukee parhaansa mukaan, mutta en tiedä pitääkö hän tätä kertaa sen ihmeellisempänä kuin aikasempiakaan yrityksiä.
Itse tunnen eron tän ja edellisten kertojen välillä, tällaista "apinanraivoa" ei ole koskaan aikasemmin ollut. Joudun itse henkisesti tekee suurta työtä asian suhteen, että en siirry yhdestä ongelmasta toiseen kun on tuota syömishäiriö taustaa. Täytyy varoa että ei mene niin sanotusti överiksi, onhan mun painotaustani aika hullunkurinen, ääriilaidasta toiseen.

 

Tänään oli ensimmäinen punnitus elämäntaparemontin jälkeen.
Kolme viikkoa takana uutta ruokavaliota ja liikuntaa, ja vaaka näytti hurjaa pudotusta -6kg
Nesteet on todella lähtenyt liikkeelle ja sitä suurin osa tuosta onkin, tästä voi iloisella ja motivoituneella mielellä jatkaa eteenpäin.
Täytyy vaan olla realistinen että tahtihan ei tämän alun jälkeen ole yhtä nopeaa, 1/2-1 kg on se realistinen pudotus viikoittain ja jumeja tulee taatusti eteen monet kerrat matkan aikana.

Tänään alkaa jumppa, hiukan jännittää minkälaista väkeä siellä on.
Ujo ja hieman epäsosiaalinen ihminen minussa haluaisi jänistää, mutta on rohkaistava itsensä.

 

Upea tulos sulla Mammamyy, kertakaikkiaan
Ja ei tuollainen määrä pelkkää nestettä ole, varmasti on mukana ainakin puolet rasvaa! Hurjasti tsemppiä ja onnea!
Minäkin kävin tänään vaakassa, paino oli sama 98,9... No, sunnuntain salitreeni jäi väliin, kun yllättäen miehen kanssa päädyttiin lauantai-iltana tuttavapariskunnan kanssa yksiin ja tyhjennettiin jokunen viinipullo ja eilinen meni sitten siitä toipuessa. Tänään meinaan kyllä sitten suoraan töiden jälkeen mennä sinne salille.

 

Ja tsemppiä sinne jumppaan, keskityt vain omaan tekemiseesi etkä kiinnitä huomiota muihin, niin et muista heitä sitten jännittääkään!

 

Kiitos Siiri tsempeistä

No täytyyhän elämästä joskus nauttiakkin, itsekkin tykkään kälyjen kanssa parannella maailmaa viinilasin kera Nyt kaikilla vaan menossa niin kiire vaihe, että harvemmin keretään saman pöydän ääreen.

Liikuntahan, ja erityisesti saliharjoittelu kerää nestettä alkuun lihaksiin niin ei kannata säikähtää jos vaaka jopa pompsahtaa hetkellisesti ylöspäin, tasoittuu yleensä ajan kanssa.
Itse ajattelin ottaa mittanauhan avuksi, se kertoo monta kertaa enempi todellisista tuloksista kuin pelkkä vaaka.

Näinhän se on järjellisesti yritettävä ajatella tuon jumpan suhteen, eiköhän siellä kaikki keskity omaan suoritukseensa.
Mustakaan ei kukaan uskoisi että olen ujo, mutta olen aina ollut omissa oloissani viihtyvä. Lähipiirini koostuu sukulaisista ja kahdesta ystävästä.
Kai tuota sosiaalisuuttakin voisi harjoitella hiukan

 

Nyt on sitten salitreenit polkastu käyntiin.. Ihanaa oli, joskin tosi rankkaa, nyt on kroppa ihan poikki. Mutta kyllä se tästä lähtee taas sujumaan kun rytmiin pääsee. Jumppa ei oo mun juttu, tykkään salilla käymisestä paljon enemmän. Ja tärkeintä tässä on se, että löytyy se itselle mieluisa laji.
Tänään muuten onnistuin töissä olemaan ottamatta mitään kahvileipää, mikä oli kyllä ihan saavutus. Tosin nyt illalla söin varsin topakan ruoka-annoksen, mutta kun oli nälkä...

 

Näinhän se Siiri on, tärkeintä on löytää se oma juttu.
Meillä myös mies käy salilla ja ehdotti sitä minullekkin, mutta ei tunnu omalta jutulta.
Mulla sama, liikkumisesta saa paikat kipeäksi, mutta taatusti helpottuu koko ajan kun kunto kasvaa

Tykkäsin jumpasta paljon, oli tehokas, hiki virtasi koko tunnin. Ryhmässä oli erikokoisia ja ikäisiä ihmisiä moneen lähtöön, sinne oli mukava sujahtaa porukkaan. Ajattelinkin huomenna mennä samaan paikkaan venytyst tunnille.

Viikonloppuna tuli maisteltua tytön synttäri leivonnaisia, mutta en potki asian takia itseäni. Otin kohtuudella, ennen olisin vetänyt moninkertaisen määrän.
Kyllä mun mielestä ruokaa saa syödä isompia annoksia kun olet liikkunut päivän aikaan enemmän, tai itse ajattelen näin. Vähän kevyemmin sitten niinä päivinä ku ei liiku niin paljon.

Otin kokeiluun proteiinipatukoita, noistahan ollaan monta mieltä. Ne on kuitenkin makeita, täyttävät vatsaa kun proteiinia reilusti, vähän imeytyviä hiilareita. Jos makeaa alkaa tekee mieli kohtuuttomasti, syön tuollaisen. En usko että heiluttelee verensokeria niin paljon kun tavallinen suklaa ja näin estäisi ahmimis kohtauksen.

 

Kiva juttu Mammamyy että jumppa oli kiva ja tehokas, kyllä sielläkin lihakset kasvaa kun kunnolla tekee ja sitä kautta peruskulutus kasvaa ja painon hallinta helpottuu, tärkeetähän on ettei laihduta lihaksia.
Mun salini on kans sellanen että siellä käy porukkaa joka lähtöön, hyvin vähän isompikin joukkoon sulautuu, ikäjakaumakin on teknistä eläkeläisiin.
Mun mielestä kans ruuan määrä riippuu nälästä, syön aina itseni kylläiseksi, muuten mulla ruoka pyörii mielessä koko ajan.
Mä olen yrittänyt taltuttaa makean nälkää hedelmillä ja aika hyvin se onnistuukin. Nuo proteiinipatukat on mulle ihan vieraita, mutta hyvä jos ne toimivat.
Ja tänäänkin sain pidettyä itseni erossa kahvipöydän herkuista, hyvä minä

 

Tänään on ollut oikein hyvä päivä, syömiset menny hyvin ja askeleita tullut 14200 tähän mennessä..
Josko se ois ryhtiliike viimein tapahtunut!

 

Tänä aamuna vaaka näytti 98,4 eli pieni heilahdus alaspäin...
Vaikka kohta on se aika kuukaudesta kun nestettä kertyy, pitää muistaa nekin. Mutta fiilis on hyvä.

 

Siiri, hyvin oot saanu askeleita kerättyä.
Kaikki alaspäin menevä vaa'lla on kotiinpäin

Viikolla tuli käytyä kahdesti jumpalla ja kahdesti ajelin 7km pyörälenkit, heti tulee lusmu olo jos ei tee jotain päivittäin. Eli nyt ollaan siinä rajoilla että tää voi mennä överiksi, joten täytyy tietoisesti seurata asiaa ja ottaa vaikka väkisin ne lepopäivät. Muuten tulee ylirasitus ja sitä kautta kyllästyminen ja koko liikkuminen jää.

Nyt jätän ruokapäiväkirjan pitämisen, jos suunta on alaspäin ja ei ole nälkä niin homma pelittää. Jännittää tuon pois jättäminen, en luota vielä itseeni sen suhteen että osaisin syödä oikein ja oikeat määrät. Mutta ei tuo syömisten kirjaaminen loputtomiin voi jatkua, aiheuttaa liiallista stressiä ja ajatukset pyörii ruoan ympärillä koko ajan.
Seuraava punnitus 15pv, vatsanympärystä aloin mittaamaan myös.

 

Olen Mammamyy ihan samaa mieltä tuosta, että ruokien kirjaaminen on stressaavaa ja syömisestä häviää se rentous, joka siinä kuuluisi olla. Eikä ihminen voi eikä tarvitse syödä päivästä toiseen samoja kalorimääriä, vaan pitäisi syödä nälän mukaan. Tärkeintä on mun mielestä se oikean nälän tunteen tietäminen ja sen tyydyttäminen kunnon ruualla. Joku ruoka on energiapitoisempaa ja mahan täyttyessä on kaloreita tullut enemmän ja toinen ruoka taas kevyempää ja silloin kaloreita tulee vähemmän. Pitkässä juoksussa tasoittuu kyllä. En ajattele ruokamääriä niinkään vaan ruuan laatua ja sitä, milloin olen kylläinen. Uskon siihen, että jos ruokaa säännöstelee ja itseltään kieltää, niin se houkuttelee vain enemmän. Tärkeämpää on syödä terveellisesti ja säännöllisesti, niin paljon kuin maistuu. Tällä filosofialla siis viime talvena laihduin sen 20 kg, eli ei se ihan pöllö filosofia voi olla
Ja tuosta liikunnasta, mulla on tavoite (siis viime talven se toteutuikin...) käydä kahdesti viikossa pidempi hikilenkki ja kahdesti viikossa lihastreenit salilla, ja muinakin päivinä käydä pieni kävelylenkki, mutta ei siis mitään isompaa, ihan vain leppoisa koirien ulkoilutusta. Eli mulla on 3 lepopäivää hikiliikunnasta viikossa. Ja nyt kun on tää ranneke, niin yritän joka päivä päästä yli tuon 10000 askelta ja mieluusti ylikin Saa nähdä kuinka käy.
Kyllä mullakin on nyt sellainen fiilis, että kyllä tää tästä nyt lähti oikeasti taas rullaamaan.
Mammamyy, kuule kyllä me tää homma kotiin hoidetaan!

 

Siiri, painavaa asiaa ja ihan totta!

Löysin rantein siis olisi opeteltava syömään, eihän kukaan voi punnita ruokaansa lopun elämää kun tarkoitus olisi sisäistää se normaali syöminen.

Juu eihän tuo munkaan liikkuminen oikeasti liikaa ole, 2x1h jumppaa ja 2-3 kertaa viikossa tuo pyörälenkki 30-40min. Hyötyliikuntaa tulee kaupassa käynneistä useamman kerran viikossa kävellen.
Se vaan että tunnen huonoa omatuntoa liikkumattomista päivistä on se ongelma, se on se vika korvien välissä, josta syystä aikanani sairastuin syömishäiriöihin. Joten tälläkin saralla joudun opettelemaan uutta, kun tuntuu että mitä tahansa tekee niin ei osaa kohtuutta, on se sitten liikunta, laiskottelu, syöminen tai mikä tahansa.

Mutta veit sanat suustani, kyllä me hoidetaan homma kotiin

 

Varmasti se sun syömishäiriötausta siellä kummittelee, en osaa edes kuvitella. Mutta en epäile hetkeäkään ettetkö sitä selättäisi.

 

Mammamyy mitä kuuluu?
Mulla näyttäisi menevän ihan hyvin, kaupassa ei ole tarvinnut käydä kamppailua herkuista, ei oo tehny mieli edes ostaa mitään turhia herkkuja. Viikonloppuna söin vähän jätskiä ihan suunnitellusti, hyvää oli mutta pieni määrä riitti. Arkena pysyttelen erossa moisista...
Liikuntaakin olen harrastanut, tällekin viikolle suunnittelin jo pari salikäyntiä ja pari lenkkipäivää.
Syksyhommiakin olisi, tyrnit alkavat kypsyä ja kasvimaa odottaa raivaajaa. Jos olisi hyvät säät niin mukavaahan noita olisi tehdä.
Vaakassa en ole käynyt, kun olen ihan pöhö-turvoksissa, mutta kunhan menkat loppuu niin sitten katson, toivon olevani päässyt jo alle 98..
Kun oli puhetta tavoitteesta, niin ehkäpä 8-aikuinen voisi olla mulle tämän talven tavoite. Se voisi olla jo aika lähellä sitä, missä tuntisin oloni hyväksi noin niinkuin jatkossakin.

 

Mulla on ollut tänään vapaapäivä, kivaa!
Eilen illalla kävin salilla ja eka kerran nyt kesätauon jälkeen tuntui, että homma sujuu kunnolla, jotenkin lihakset tuntuivat taas vastaanottavaisilta harjoitukselle! Oli kyllä kiva tunne. Ja tämän päivän aloitin lenkillä, kävin kävelemässä reipasta vauhtia 6km Sen jälkeen kyllä alkoi niin ramasemaan, että otin lounaan syötyäni pienet nokkaunet... tarkoitus oli niitä tyrnin marjoja poimia, mutta taidankin lähteä kaupungille, olisi kaikenlaista pientä ostettavaa ja hoidettavaa asiaa, tuleepa nekin hoidetuksi.
Edelleen olen ihan turvoksissa, en ole käynyt vaakassa. Mutta eiköhän tämä tästä sula pois lähipäivinä, niin saa taas ajankohtaista tietoa painorintamalta!
Kyllä se tämä parempi elämäntapa liikkumisineen ja säännöllisine syömisineen tekee hyvää myös mielialalle, minä ainakin huomaan itsestäni, että itsetunto ja tyytyväisyys omaan olemiseen on taas ihan eri luokkaa!
Mammamyy, puolessa kuussako käyt seuraavan kerran puntarissa?

 

Moikka, täällä sinnitellään Siiri.
Pientä välikuolemaa tehnyt täällä tän viikon, flunssa iski.
Oli ensin tytöllä viikon ja kerkesin jo hihkuu että jes, ei tullut mulle tällä kertaa...
Sähän olet Siiri oikein turbo vaiheen saanut liikkumiseen
Kyllähän sen itsekkin huomaa kuinka se säännöllinen elämä vaikuttaa mielialaan, ja yöunetkin tuntuu paranevan.

Tällä viikolla en ole päässyt liikkumaan ollenkaan, kroppa pitää sitkeästi pientä lämpöä päällä koko ajan, on ollut vähän turhautunutkin olo sen takia, mutta pakko levätä.
Huomaan että kipeänä tekee enempi mieli syödä epäterveellisesti ja herkkuja, sitä tunnesyömistä kun kurja olo. Mutta hyvin olen hillinnyt itseni.

Punnitus olisi joo 15pv seuraavan kerran, mullakin vaan lähestyy tuo aika kuukaudesta että saa nähdä kuin vaikuttaa. Mulla on muutenkin tuo kierto alkanut olee epäsäännöllinen, joko alkaa ikä painaa Oma äitini sai vaihdevuodet keskivertoa aikaisemmin ja kai tuo kulkee suvussa.

Mua ei harmita yhtään nuo viilenneet ilmat, jotenkin mä vaan tykkään niin paljon tuosta syksystä. Tänäänkin näyttäs tulevan hieno ilma, aurinko paistaa ja ilma tosi raikas, mutta koitan malttaa levätä vielä vaikka kävelykeli olisi aivan ihana.

 

Pikaista paranemista sulle Mammamyy!
Kipeenä pitää antaa itselleen armoa, levätä ja vähän herkutellakin, sitten kun oot parantunut niin sitten taas palaat ruotuun.. Ei mulle kipeenä edes kunnon ruoka maistu ja jotainhan sitä on pakko syödä.
Tsemppiä!