Lääkkeellinen tyhjennys/kipu, PÄRJÄÄKÖ SEN KANSSA YKSIN? + elämä jatkuu tämänkin jälkeen

Mulla meinaa taju lähtee aina sillon tällön kun verenpaine heittelee, niin täällä ollaan jo totuttu siihen, että eukko pyörtyilee
Kävin tuolla keskenmenon jälkeen kuumeilevien pinossa kurkkimassa ja näköjään jo samanpäivän iltana olin pinoon liittynyt kun km tapahtui, hui siitä olin kyllä vielä varmaan viikon aivan muissa maailmoissa ennenkuin aloin oikeesti kuumeileen, tais olla joku paniikkireaktio että meille uusi vauva tässä ja nyt.. :/ kuukautiset saatuani aloin noita kiertopäiviä vasta merkkaileen, vaikka eipä tämmösellä kierrolla raskaaksi tulla, raskaustesti näytti haamua vielä pari viikkoa sitten.. meillä tulossa parin kuukauden ero nyt loppukeväästä, jolloin toivottavasti kierto tasoittuu, jotta voi sen tärpin sitten kesäkuussa ottaa, siitä tulis sitten maalisvauva että sitä odotellessa..
Nähdään tuolla km:n jälkeen kuumeilevien puolella toivottavasti pian :wave:

 

Lilein Kyllä tosiaan kovasti vaihtelee hoitomenetelmät paikkakunnittain.Mulla ei aikasempia km ole ollut,joten en tiedä muuta "hoitoa" kuin tämän kaavinnan.Mulla siis aiemmin kaksi normaalia raskautta takana...On se miehen erilaista tätä käsittää,kun ei vielä ole vaikuttanut paljon sen elämään.Itse kun on oireillu pari kuukautta,niin ei voi heti ymmärtää,kun toisena päivänä oot raskaana ja sit seuraavana et enää ookkaan...

Vuodoista vielä.Mulla kaavinta päivänä ja sit seuraavana oli tiputtelu vuotoa,mut sitten lauantaina aukes hanat eli ihan kun ois menkat alkana,vuoto samanlaista.Ja aikalailla tasan viikon kestivät.Katotaan millon ja minkälaiset ne ekat menkat sit on.

Kyllä täälläkin kuumeilu nurkan takana kolkuttelee,vaikka toisaalta mietityttää onko liian aikasta...mut kukas se on sanomaan millon on liian aikasta!Lapsia saadaan ei tehdä,ne tulee kun on niiden aika.krizze toivottavasti tulevaisuus tuo teillekin oman nyytin ja positiivisuushan auttaa aina.Kyllä itelläkin on huonompia hetkiä ja sit taas parempia,mutta eiköhän se tästä tasaannu.

Jaksamisia kaikille ja yritetään auttaa toisiammekin jaksamaan,ajatusten vaihto auttaa kun huomaa ettei ole yksin.
:hug:

 

Ja elämä jatkuu...

tänään heräsin jo vähän normaalinoloisena tähän päivään ja vuotokin on alkanut normalisoitumaan. Eilen tulikin ihan kuin hanasta, parit housutkin meni suoraan pesuun

Käväsin tuossa dogin kanssa lenkillä ja menihän se ihan ok:sti puoleen väliin, kunnes korvissa alkoi tuntumaan jomotusta ja suhinaa, lenkin jälkeen päädyinkin tähän sohvalle missä oon nyt maannut tunnin verran... parempi varmaan ottaa tää viikonloppu ihan rauhallisesti! Maanantaina menen hakemaan anti-D... piikin ja aattelin siinä samalla kysästä, että millon sitä voi nyt sitten alkaa uudestaan yrittämään (ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka alkaa jossain vaiheessa siltä tuntumaan).

Joo, jokainen itse tuntee milloin on valmis uuteen yritykseen eikä siihen muilla ole nokan koputtamista :kieh: Minäkin varmaan liityn kuumeilijoihin, kunhan tästä pää vähän selkenee ja olo alkaa tuntumaan taas ihmismäiseltä...

Ihanaa, kun olette tukeneet

 

Lilein: Ihana kuulla, että voit jo hieman paremmin :hug: Toivottavasti vuodot ovat muutaman päivän päästä myös takanapäin. Kannattaa tosiaan ottaa aluksi vähän rauhallisemmin. Mulla helpotti myös raudan popsiminen, kun vuodon takia hemoglobiini tais mennä aika matalaksi.. (mulla noi vuodot joskus kestänyt viikkoja..)

Anti-d-piikistä: Tiedätkö mikä on aikaraja sen hakemiselle? Viimeksi satuin käymään lääkärillä kahden päivän kuluttua km:stä ja sain piikin. En siis tajunnut kysyä, että pitääkö hakeutua hoitoon heti jos epäilee keskenmenoa tulevaisuudessa, jos viikkoja on toi 8-9+. Aikasemmat keskenmenot onneksi tapahtui aikasemmin (vähemmän viikkoja) koska vasta helmikuussa sain selville veriryhmäni joka siis O-.

Iisaon: Kiitos kauniista sanoista. Jaksamisia sinnekin :hug:

 

Joo, oon varautunut nyt parin viikon vuotoihin ainakin. Kaappi täynnä siteitä, vähän joka sorttia Kiitos vinkistä, mulla taitaa ollakin tuolla jossain rautatabuja myös... voisinkin niitä ottaa...

Toi piikki on mun muistaakseni haettava viimeistään 72 tuntia keskenmenon jälkeen eli kolmessa vuorokaudessa. Eli mulla lasketaan tuosta perjantaista tämä, ja hoitaja käski tulla heti aamu kahdeksalta osastolla käymään. Minulla on veri A- ja sain piikin myös viime keskenmenossa (vaikka se tapahtuikin mun muistaakseni aikasemmilla viikoilla), oon myös saanut molempien synnytyksien jälkeen saanut tuon, kun molemmat lapset on olleet rh-positiivisia...

 

Kiitos tiedoista :flower:

Enpä taida enää jatkossa uskaltaa olla yhtä ittepäinen keskenmenojen/ vuotojen suhteen kuin ennen ton rh-negatiivisuuden takia. Tähän mennessä ollut asenteena jos vuotoja tulee niin sille ei mitään voi jne. mutta jatkossa en kyllä halua tota piikkiä missata.. (ihan tarpeeksi muuta murehdittavaa kun taas joskus raskaaksi tulee).

Aurinkoista viikonloppua

 

Joo varsinkin kun on enemmänkin keskenmenoja niin varmaan ihan järkevää pitää huoli noista asioista. Yleensä tää ei olisi yleinen ongelma esikoista odottavalle (riski lisääntyy siis synnytys synnytykseltä, varsinkin jos lapset on rh+ ), mutta en tiedä tosiaan miten noi keskenmenot vaikuttaa asiaan. Ehkä kannattaa kysyä lääkäriltä ja mahdollisesta selvittää miehesi veriryhmä myös...


Muoks: ja hyvää viikonloppua myös sinne

 

Mä olin tiistaina ultrassa ja sain kuulla sanat"täällä ei valitettavasti sykettä enää näy,pahoittelen"
rv 8+3 oli ilmeisesti sydän pysähtynty ja edellisenä päivänä kävin ultrassa ja silloin kaikki vielä hyvin ja vahva sydämmen syke.

To kättärille,pillerit alapäähän ja odottelemaan vuotoa..alkoihan se mutta jouduin yöllä hakeutumaan sinne uudestaan kun kivut oli tosi kovat ja meinas taju mennä.

Olin siellä sitten yötä ja aamulla gyne tarkasti kohdun ja siinä kohdunsuulla oli tulossa iso kudosmöhkäle jonka hän sitten veti pois..tuntu aika ikävälle.
Mä sain sen vasta-ainepiikin heti silloin torstaina kun pyysin.

En tiedä milloin sitä uskaltaa ruveta uudelleen yrittämään jos käy samalainen homma.Tämä vauva oli 2 vuoden yrittämisen tulos ja 2.ivf auttoi.
Eka lapsi meillä on tullut ihan luomusti.

Muta tuntuu vaan että mun oma kroppa petti mut ja pahasti kun ei tämäkään onnistunut :'(

 

Shenda81 oon kyllä tosi pahoillani myös sinun puolesta :'( Ei ole kyllä helppo paikka kuulla noita sanoja, varsinkin kun lasta on yritetty kauan...

Nyt kannattaa vaan ihan ottaa rauhallisesti sinunkin, kun on vointi ollut noin huono. Itsellänikään ei tosiaan tajun lähteminen ollut kaukana ja nyt oonkin (aamuista lenkkiä lukuunottamatta) ollut vaan ihan rauhassa. Noh ei se kyllä mikään ihme ole, että vähän heikottaa kun ottaa huomioon kuinka paljon verta tosiaan on vuotanut...

Voimia sinulle jatkossa, toivottavasti nuo itsesyyttelyt poistuvat (kun eihän se sinun vikasi ollut) ja saat sen "pikkukakkosen" pian syliisi!

 

Pahoittelut km:stä ja jaksamista Shenda81 :hug:

Vähän samanlaiset olot täällä, kun ei kahden vuoden yrittämisellä ole vielä lasta tähän maailmaan asti saatu.. MUTTA sullahan todistetusti kroppa toimii, kun on jo yksi lapsi sulostuttamassa teidän elämää, eli kyllä se toinenkin sieltä varmasti vielä tulee :heart: kärsivyydellä ja positiivisella mielellä täällä mennään eteenpäin (toivottavasti) kohti sitä omaa ensimmäistä vauvaa :heart:

 

En olis kyllä 2 vuotta sitten uskonut miten vaikeeta lapsen saaminen voi olla.Ja mä tyhmä tottakai ajattelin että kyllähän se heti tulee kun ensinmäinenkin on tullut.

Usko vaan alkaa loppumaan.Ulkopuoliset paineet on ihan hirveet että kyllä lapsella pitää sisaruksia olla muuten sitä on tosi itsekäs.Voi perkele kun se olis niin yksinkertaista.

Jos tuota esikoista ei olis niin ihan varmasti olisin jo hypännyt junan eteen.
Yritän tosiaan ajatella että luonto hoitaa pois ne joista ei olisi tähän maailmaan elämään eikä tuohon itse voi vaikuttaa.

Kait se olis taas elokuussa lähdettävä hoitoihin kun ei pakkaseen jäänyt mitään.Hoidosta saatiin ainostaan tämä yksi alkio joka sitten lähtikin eteenpäin.
Mutta ei ollut tämän vauvan aika tulla nyt maailmaan.

krizze Sulla onkin ollut monta huonoa tuuria...jaksamisia :hug:
Lilein Pahoitteluni sulle myös..eikös me oltu tuossa lokakuisten pinossa?

 

Shenda81 juu lokakuisista tipuin (korkeelta ja kovaa). Oon koittanut tässä nyt itselle myös järkeillä, että vauva ei vaan ois tosiaan selviytynyt elämään asti. Ja jotenkin olen tyytyväinen, että se tapahtui näinkin aikaisin :ashamed:

Ulkopuolisista paineista en sinuna välittäisi. Nykyään kyllä tuntuu, että monellakin on omat sanottavansa muiden elämään, mutta se ei ole kyllä mun mielestä mikään sen arvoinen juttu että niitä puheita sen enempää miettisi. Ihmiset nyt puhuu kaikenlaista, vaikka eivät tietäisi asioiden oikeeta laitaa...

:hug: Koitetaan noudattaa tuota krizzen positiivisen ja kärsivällisen ajattelun linjaa, joskos se siitä olo kohenisi ja uudelleen yrittämiseen saisi uutta voimaa...

 

=)

Tuohon paineasiaan pakko kommentoida, että mulla ainakin pinna palaisi, jos joku alkaisi kyseleen jälkikasvun perään, varsinkin kun tänä kesänä ollaan molemmat miehen kanssa kolmenkympin paremmalla puolella. onneksi kaikki sukulaiset asuu kaukana ja ihmiset, joiden kanssa enemmän ollaan yhteydessä, tietää tästä meidän tilanteesta (eli siis kolme raskautta ja kolme keskenmenoa..). ajateltiin kärvistellä loppuvuoteen asti ja kattella josko kesä/syksy toisi parempia uutisia tullessaan ja sitten tarvittaessa tutkimusten pariin.. eli kärsivällisyyttä tarvitaan

Kovasti toivon, että meille kaikille jälkikasvua tulee viimeistään ensi vuoden puolella (tuohon joulukuuhun saattaisi vielä joku ehkä keretä.. )

 

Mä oon nyt kanssa kertonut läheisimmille tästä keskenmenosta, on auttanut kun on saanut puhua oikeen "livenä" asiasta. Itku meinaa vaan aina tulla, kun joku kysyy mikä olo... :'( Tänäänkin kun lasten kanssa käytiin virpomassa mm. vanhemmillani niin itku oli lähellä, kun kysyivät miten menee... no onneksi sain pidettyä itseni vähän edes koossa ihan vaan lasten takia, oon koittanut olla niin normaalisti kuin vaan mahdollista.

Mulla on onneksi hyvät välit myös anoppilaan ja he asuvat tuossa todella lähellä. Sain sieltäkin tukea ja he pitivätkin esikkoa hoidossa keskiviikosta asti, mikä oli todella hyvä kun oma olo oli aika hirveä. Pikkunenkin oli tuon pahimman yön, eli perjantain ja lauantain välisen hoidossa.

Ainakin läheisille ihmisille onkin mun mielestä hyvä kertoa näistä asioista, ei tarvitse yksin miettiä ja pohtia ja toivottavasti näin saisi vähän enemmän tukea myös muilta.

Jouluvauva kuullostaisi ihanalta! Mut minä en kyllä kerkiä siihen. Tuntuu hassulta, kun ajattelen alkuvuoden vauvaa, kun molemmat edelliset on ollut paremminkin syksyn lapsia. Miten tuollaisen vauvan osaisi edes pukea oikein

 

Lilein :hug: Onneksi aika helpottaa noiden itkujen kanssa.. ja tosiaan läheisten ihmisten on hyvä tietää asiasta, niin voi edes jonkun seurassa olla oma itsensä eikä tarvi roolia vetää.. toivottavasti lasten kanssa touhuaminen ja päivärutiinien läpivienti helpottaa oloasi edes vähän, ettei tule aivan eristäydyttyä muusta maailmasta, kuten mulle aikalailla kävi alussa (mies töissä ja itse kotona opiskelemassa). mulla tuntuu edelleen olevan tunteet pinnassa eli itkua tulee hyvistä ja huonista asioista paljon herkemmin kuin ennen vaikka 5viikkoa jo mennyt.. ehkä noi hormoonit joskus tasaantuu..

ei taida tännekään tulla jouluvauvaa, vaikka se oli kovasti toiveissa.. vuodot taas käyneet runsaammiksi (kutsun näitä nr.3 kuukautisiksi kun on jo kolmannet vuodot km-vuodon jälkeen..) pitääpä varmaan gynelle mennä jutteleen, jos ei tää kierto tasaannu pikkuhiljaa..
mulla tulee oleen varmaan kauhee paniikki syntyi vauva koska tahansa, koska vaikka ikää onkin jo, niin kokemus pikkuvauvoista on aikalailla nolla no kai sitä oppii..

 

Noi vuodot onkin harmittavaisen kuuloiset, taitaa olla yleinen ongelma näin keskenmenon jälkeen, et vuodot heittelee (?) Me ei tosiaan silloin -06 alettu edes keskenmenon jälkeen heti yrittämään, että en ees muista millasia mun vuodot oli tuon jälkeen. Nyt kyllä mielenkiinnolla odottelen että miten mahtaa vaikuttaa... Kannattaa tosiaan mennä lääkäriin käymään, jos ei ala tasottumaan, kaipa siellä osataan sanoa mitä asialle vois tehdä vai onko se vaan kehon omassa päätösvallassa millon tasottuvat.

Noi itkut varmaan tulee olemaan kyllä osa omaa elämää myös tässä vähän aikaa ainakin, ei niitä oikeen voi estääkään. Tänään tuli itku, kun vaan näin pienen vauvan... Ja kun laitoin pesuun housut joilla olin ultrassa, heh kuullostaapa hullulta

Kaikille varmaan se esikoinen onkin semmonen juttu, että aluksi on peukalo keskellä kämmentä mutta äkkiä siihen kuitenkin tottuu. Mä olin esikoisen aikaan ihan todella liian suojeleva, en varmaan kuukauteen poistunut kotoakaan kun vaan ulos vähän totuttelin... Kuopuksen aikana taas ihan tosi rento, käytiin ulkona ihan erilailla Esikoinen oli kyllä ekan viikkonsa teholla ja se voi olla että vaikutti mun käyttäytymiseen...

 

Shenda81 Pahoittelut sinullekin surullisesta tapahtumasta! :hug: Minä olin myös siellä lokakuisissa, mutta kuten lilein korkeelta tiputtiin ja kovaa!

Lilein mä en voinu viikkoon käyttää farkkuja kun ne olivat silloin ultrassa päällä. Ja heti suru-uutisen jälkeen varastoin kaikki vauva-lehdet ym. kaapin peukoille. Nyt jo helpottaa niidenkin osalta. Mun ympärillä on aika paljon vauvoja tai tuloillaan olevia,mut nyt heidänkin näkeminen tuo voimia ja valoa.

kyllä täälläkin ykkösen kohdalla panikoitiin kauheestu,kun ei hirveesti ollu muidenkaan vauvoista kokemusta. Kakkosen kohdalla teinkin monta asiaa rennommin, mut jännitys ja "sähläily" kuuluu siihen esikoisen aikaan. krizzelle myös voimia nuiden vuotojen kanssa!

Täällä kans anoppilaan hyvät välit, anopillakin kokemusta km:stä, joten ymmärtää hyvin.

Kevättä kohti ja yritetään saada auringon paisteesta kiinni heti, kun se sinne risukasaan edes vilkaisee! :flower:

 

Ei ole todellista!! Kirjoitin pitkät pätkät ja yht´äkkiä hävisi, pläääääääh |O

Piikki on haettu nyt aamulla. Hoitaja sanoi, että yhdet kuukautiset täytyisi odottaa ennen uutta yritystä, oli oikeen mukavan oloinen hoitsu Takaraivossa kyllä vähän pelottaa, että jos perään tulee heti uusi keskenmeno. Joku sanoi, että nää keskenmenot rv6-9 johtuisi huonolaatuisista sikiöistä, pitääköhän paikkaansa? En tiedä kyllä kuinka vaikeelta tosiaan tuntuisi, jos keskenmenoja oisi monta peräikkäin (täytyy vaan ihailla krizzen asennetta ) tai nää kohtukuolemat, tuntuu niin epäreilulta ja oikeesti pelottavalta :'( Esikoisen odotusaikana olin niin huoleton... ikävöin kyllä sitä aikaa!

Mä ajattelin, että mun täytyis kysyä äidiltä ja mummolta onko heillä ollut keskenmenoja. Voikohan olla jotain sukurasitteita näissä asioissa? En kyllä tiedä, haluaako mummo ainakaan tälläsistä asioista puhua... mut voihan sitä aina kysellä... Heh, menee varmaan mummo hiljaseksi, kerrankin...

Mä kanssa jo pelkään kun tulee uusi vauvalehti, jonka tilasin nyt ihan vähän aikaa takaperin... varmaan tulee itku. Mutta kyllä mä sen luen ja aattelen sitten, että kyllä joskus ensi vuonna se pikkuvauva tulee meillekin ja teillekin =)

Muoks: huonolaatuisista siittiöistä siis...

 

mullakin iski joku ihmepelko eilen kun aloin miettiin että kaikki raskaudet alkaneet ns. ekasta yrityksestä kierron säännöllistyttyä eli jos oltais otettu ehkäisy käyttöön, niin saattaisin olla jo raskaana uudestaan.. (lisävuodot alkaneet aina kun hommailtu eli itseaiheutettuja kai kun ei ehkäisyä käytetty) mulla tosiaan keskenmenojen välillä ollut yli 8kk aikaa joka kerta, mikä alussa tuntui liian pitkältä, mutta en kyllä toista keskenmenoa tähän perään kestäisi.. mää toivon että mulla ois ollut mahdollisuus ns. huolettomaan ensiraskauteen, mutta joku päätti toisin.. no kunhan sen vauvan lopulta sais, niin ehkä tää kaikki tuntuu sen arvoiselta..

mää juttelin mun siskon ja äidin kanssa keskenmenoista: siskolla 5 lasta, yksi tuulimuna ja yksi kaksoisraskaus, josta toinen selvisi. äidillä 3 lasta ja yksi keskenmeno. eli ei ainakaan meidän perheessä voi tosta mitään johtopäätöksiä vetää. toisaalta kuulin että äitini söi keltarauhashormoonia (ennen ekaa ? raskautta) ja sisko luovutti munasoluja ennen ekaa raskautta (eli silläkin kai jotain ekstrahormoonia kroppaan pumpattiin) eli oiskohan meidän perheen naisilla jotkut hormoonitasot liian matalat ainakin ekaan raskauteen.. :ashamed:

meillekin tulee jossain vaiheessa kesää nestlen ilmaispaketti odottaville äideille.. voi kun pystyis sen jotenkin peruuttaan :'( tai sitten edes ois uudestaan raskaana silloin.. mullakin meni kaikki vauva-aiheinen komeroon piiloon heti km:n jälkeen. osan oon jo kaivanut takaisin (yhdessä vaiheessa tuntui jo että oon uudestaan raskaana, kun oli kaikki oireet) ja ajattelin taas alkaa neuloon jotain pientä vauvanvaatetta (aikamoinen kasa odottaa kaapissa sitä ekaa vauvaa) :heart:

nyt pitää lähteä etsimään niitä positiivisuuden rippeitä tähän päivään

 

Täällä olo on suht normaali. Verenpaine oli eilen aika alhaalla, 100/60, johtuisko sitten aika runsaasta verenvuodosta. Onneksi lääkäri kirjoitti poikkeuksellisesti melkein viikon sairausloman.

Jonkin verran on tullut mietittyä näitä mun puolen vuoden aikana kokemaa kahta keskenmenoa. Kuusi raskautta on alkanut heti, viisi elävää lasta olen saanut ilman tietoakaan keskenmenoista. Kuudes raskaus sitten päättyi kohtukuolemaan rv 40+1, sen jälkeen elävä lapsi ja sitten kaksi keskenmenoa.

Ehkä tuo kohtukuoleman kokemus tekee näistä mun keskenmenoista...kuinka sen sanoisi, helpompia, jotenkin tuntuu niin pieneltä siihen verrattuna. Näissä olen menettänyt oikeestaan vain sen haaveen, toiveen siitä vauvasta. Kohtukuoleman jälkeen jouduin todellakin synnyttämään pienen, ison pojan, 56cm ja 4300g.

Nyt koen ehkä jonkinlaista uhmaa, vielä minä kerran kokeilen. En oikein tiedä, onko minulla siihen oikeutta, minulle on kuitenkin suotu kuusi elävää lasta. Mies lähinnä pelkää, kuinka minä kestän. Pelkäsi minun jo kuolevan, kun makasin vessan lattialla verilammikossa lakanan valkosena.

Huhtikuu on muutenkin haikea kuukausi. Jos vauva ensimmäisestä keskenmenosta oli saanut syntyä, olisi la 13.4. Enkeli-Väinön kuolemasta ja syntymästä tulee 19. päivä tasan kolme vuotta.

Toivotaan, että kevät ja alkukesä toisi meille kaikille hyviä uutisia.

 

Krizze: no ihan varmasti, kun saat vauvan syliisi on kaikki ollut sen arvosta Se on kyllä semmonen tunne, ettei toista ole... voi, että tulee taas tunteet pintaan...

Mun täytyy nyt kanssa kyllä kysyä noilta, oikeesti voihan tossakin olla jotain perää, että hormoneissa on jotain. Aika mielenkiintoista... oon myös miettinyt mun miehen ikää, kun hän on musta muutaman vuoden vanhempi eli siellä 30 puolella jo, niin milloin se ikä alkaa tosiaan vaikuttamaan niihin siittiöihin? Ja tietty, en ole itsekään enää mikään lapsonen että kyllä tässä alkaa väkisinkin nämä asiat mietityttämään, vaikka en nyt tosiaan liian vanhakaan ole.

Mulla on postissa odottamassa doppleri, mut se saa nyt olla hakematta. Hankin sitten uuden, kun/jos tulee tarvetta... Olin kyllä tosi innokas odottaja, en jotenkaan osannut pelätä keskenmenoa (vaikka olihan se mielessä, mutta ei sitä kyllä osaa odottaa) ja ostin jo sitä sun tätä. En nyt kuitenkaan kadu, kun toivon että käyttöä niille vielä tulee.

 

Voi Scala :'( Siis tuo on oikeesti varmaan kauheinta mitä nainen voi käydä elämässä läpi, tuo kohtukuolema. Ja tuon takia, sanoinkin aikasemmin että olen "tyytyväinen" että tämä km tapahtui nyt eikä myöhemmin, en oikeesti tiedä kestäisinkö minä tuollaista. Ja ymmärrän todellakin, että koet tämän helpompana. Sinä taidat olla erittäin vahva ihminen :hug: Ihanaa myös, että sinulla on huolehtivainen mies elämässä! Siitä saa tärkeää voimaa tulevaisuuteen...

Sairauslomasta: minähän olen kotona nyt vielä, mutta todellakin tuo 2-3päivää sairauslomaa kuullostaa kyllä todella pieneltä, kun ajattelee jo sitä henkistäkin puolta. Mulla on tänäänkin vähän vielä huipannut ja sulla verenhukka taisi olla vielä kovempaa paineesta päätellen, että ihan hyvä että sait lomaa vähän enemmän.

 

joo, kyllä nää omat keskenmenot tuntuu välillä aika mitättömiltä kun vertaa noihin ennenaikaisiin synnytyksiin ja kohtukuolemiin :'( toisaalta kun en ole koskaan saanut vielä kokea sitä iloa oman lapsen syntymästä, niin en täysin tiedä miten pahalta tuntuisi menettää lapsi. itse lasken edelleen viikkoja raskauden alussa ja toivon että pääsen pidemmälle kuin edellisessä. täydet 40 viikkoa tuntuu aivan käsittämättömältä edelleen..

Scalalle jaksamisia. mietinkin miten mahdat voida :hug:

 

Scala Sä olet kyll saanu kestää ja paljon.

Tänään vielä tipahti pönttöön sellainen iso veripallo....ihanaa.
Esikoisen kohdalla en edes osannut pelätä mitään keskenmenoa.

Meille tehdään 3.ivf syksyllä ja sitä ennen tehdään miehelle siittiöiden dna-testi jossa nähdään tarkemmin jos esim, niissä jötain häikkää.Ulkoisesti liikkuvia suurin osa ja määrältään huimat määrät.

Mä syytän tällä hetkellä itteäni ettei mun keho osannut pitää pienestä huolta...paska keho.
Ihana oli mennä tänään töihin koska viel viikko sitten mulla oli tosi turvonnut maha ja kaikki tavallaan arvas että olisin raskaana...ja tänään maha oli sitten ihan litteä.

Mä en välttämättä saa viime viikosta palkkaa minkä olin siis saikulla vaikka mulla on sairaslomatodistus.Kuulemma palkanlaskija katsoo koodin minkä lääkäri kirjoittanut ja jos se on jokin tietty niin tämä katsotaan ns. itseaiheutetuksi eli ei palkallista sairaslomaa.Vittu perkele....on tosiaan itseaiheutettua todellakin.

Sitten viel sattui kyllä kun soitin isälleni ettei susta ukkia nyt tulekkaan niin hän vaan tokaisi että kato nyt,tuo todistaa sen ettei teille ole tarkoitettu lisää lapsia vaan pitää "tyytyä" yhteen.
Mä olin vaan että aha..just kiitti isä kauniista ja lohduttavista sanoista.

 

Scala Sä olet kyll saanu kestää ja paljon.

Tänään vielä tipahti pönttöön sellainen iso veripallo....ihanaa.
Esikoisen kohdalla en edes osannut pelätä mitään keskenmenoa.

Meille tehdään 3.ivf syksyllä ja sitä ennen tehdään miehelle siittiöiden dna-testi jossa nähdään tarkemmin jos esim, niissä jötain häikkää.Ulkoisesti liikkuvia suurin osa ja määrältään huimat määrät.

Mä syytän tällä hetkellä itteäni ettei mun keho osannut pitää pienestä huolta...paska keho.
Ihana oli mennä tänään töihin koska viel viikko sitten mulla oli tosi turvonnut maha ja kaikki tavallaan arvas että olisin raskaana...ja tänään maha oli sitten ihan litteä.

Mä en välttämättä saa viime viikosta palkkaa minkä olin siis saikulla vaikka mulla on sairaslomatodistus.Kuulemma palkanlaskija katsoo koodin minkä lääkäri kirjoittanut ja jos se on jokin tietty niin tämä katsotaan ns. itseaiheutetuksi eli ei palkallista sairaslomaa.Vittu perkele....on tosiaan itseaiheutettua todellakin.

Sitten viel sattui kyllä kun soitin isälleni ettei susta ukkia nyt tulekkaan niin hän vaan tokaisi että kato nyt,tuo todistaa sen ettei teille ole tarkoitettu lisää lapsia vaan pitää "tyytyä" yhteen.
Mä olin vaan että aha..just kiitti isä kauniista ja lohduttavista sanoista.