itse olen tässä sivusta seurannut mieheni exän ja lapsen elämistä n.vuoden verran,ja olemme kaikki tosi hyvissä väleissä..mieheni maksaa 160e/kk elatusmaksua, osallistuu vaatehankintoihin sekä lähivanhemman että meidän taloudessamme, meillä on oma huone lapsella jossa omat lelut,on pyörät ja vehkeet, lapsi meillä n.8-15 vrk:tta kk:ssa, mieheni maksaa myös kuljetukset,koska meillä välimatkaa 100km per suunta..välillä olen miettinyt kumminkin kun lähivanhemmalla ei ole rahaa koskaan hankkia lapselleen mitään, ensimmäinen pyyntö tulee aina isälle, ja isä aikapaljon auttanut hankinnoissa, samoin kun mieheni puolen suku joka säännöllisesti laittaa rahaa lapsen hyvinvointiin lähivanhemman luokse..nyt on meille tulossa perheenlisäystä, ja mieheni ykskantaan totesi että jostain on alettava supistamaan, ainakin siksi aikaa kun olen äitiyspvärahalla kotona, sillä se on huonompi kun tuloni luonnollisesti, osallistun tottakai lainanlyhennyksiin, ja kuluihin tasapuolisesti, ja sanoinkin että onneksi pieni vauva ei vielä tarvitse kun perustarpeet alussa..ja huom!rakastan mieheni lasta kuin omaani, ja välillä olenkin huolesta soikeana kun sikusta katson elämänmenoa lähivanhemman luona, koitan miehelleni kertoa huolestani mutta todennut että hän ei näe asioita samanlailla kun minä..lapsella on varmasti hyvät oltavat lähivanhemman luona,mutta perushoito takkuaa pahemman kerran..jo mieheni eilen sanoi että onneksi lapsi tulossa vkoksi meille, saa normaalia tasapainoista arkea edes hetkeksi..
ikinä en ole motkottanut kuluista mitä mieheltäni/meiltä lapseen menee,eikä se olekkaan pääasia mistä vaahtoan, vaan se että rahaa syydetään sinne ja hankitaan sitä ja tätä ja exä on kun pohjaton kaivo.. ja koko aika huoli miten vähällé lapsi jää kun vauva syntyy..missään vaiheessa ei ole käyny mielessäkään että vaikuttaisi jotenkin,mutta tiottakai menoista ym on tingittävä että pärjäämme.. kummiskin kun on asuntolaina, josta exä jo saanut aiheen valittaa kun meillä asuinolosuhteet paremmat kuin heillä,että kyl meillä rahaa pitäisi olla..no joo todel.olemme työssäkäyviä ihmisiä, mutta menommekin on suuremmat..itse olen sairaslomalla tällä hetkellä,ehkä siksi aikaa pohtia ja surra tämmösiä asioita itekseen..siksi halusin kirjottaa hieman meidän uusiokuviostamme,sillä kaikki säälivät mieheni exää, ja vertaavat meihin, kummiskaan kukaan ei tunnu näkevän kuinka paljon lasta rakastamme, välitämme ja kuinka mieheni osallistuu kuluihin, nähdään vain aineisessa rahapulassa oleva exä ja sekin meidän vika..lapsi on syntynyt miehelleni yhdenillan jutusta, joten mielestäni mies kantaa upesti vastuunsa ja on hyvä isä!!mitä muuta vielä voisimme tehdä enemmän, hulehdimme lapsesta tasapuolisesti, mies maksaa 160e tukea, ostaa vaatteita molempiin koteihin,kuten leluja, osallistuu isompiin hankontoihin, hakee joka kerta ja vie pois matkaa tulee yht.200km per sinne ja takasin, eli 400km yhteensä..samoin kun meiheni suku vielä tämän päälle osallistuu vaatteisiin,ruokaan ym.niin miksi sitten me olemme ne pahat, elintasoelämää viettävä perhe, jonka takia exä kärsii..en minä enään ymmärrä..
