Krokodiili
Onneksi olkoon, Haave :flower: . Kylläpä Pojulla oli kiire pois mahasta. Lyhyellä ponnistamisella selvisit!! *kade...* 
Lapsettomuudesta plussaan (kesä/syksy -09)! Paljon vauvoja syntynyt! <3
- Viestiketjun aloittaja Rouva B
- Ensimmäinen viesti
Hurjasti onnea haave!! Onneksi pikkuisella ilmeisesti kaikki hyvin,vaikka etuajassa saapuikin maailmaan?
Oi että, Onneksi olkoon Haave! :heart: Pirteän kuuloinen poika sun selostuksen perusteella. Synnytyskin tuntui menneen aika mukavasti. Varmasti heittelee tunteet vielä normaalia enemmän, kun pikkuinen yllättäen päätti tulla maailmaan.
ps. Mä nyt sitten ihan vaan poistan nuo raskausajan tiedot ja jätetään noi synnytystiedot näkyviin.
Synnytyskin tuntui menneen aika mukavasti. Varmasti heittelee tunteet vielä normaalia enemmän, kun pikkuinen yllättäen päätti tulla maailmaan. ps. Mä nyt sitten ihan vaan poistan nuo raskausajan tiedot ja jätetään noi synnytystiedot näkyviin.
Onnea paljon Haaveelle ja perheelle! :flower:
Susta tulikin sitten se toinen synnyttäjä! Toivotaan parasta jatkoon!
Täällä olen pari päivää mietiskellyt että pitäiskö mennä tsekkaukseen kun on vähän mahaa jomotellut ja ollut tosi huono olo. Olen soitellut neuvolaan ja naikkarille. Mulla oli aikaisemmin sellasia kivuttomia suppareita, enkä nyt oikein tiedä että olisko tää sitä että tuleekin jo niitä kivuliaampia suppareita.
Mutta kun ei ole niin selkeitä että nyt on kipee ja maha menee kovaksi.
No Elvis ainakin jumputtelee mahassa edelleen kovasti. Että kai siellä on kunnossa asiat.
Sitten vähän mietityttää sekin että kun märkää kirkasta vuotoa on ollut jonkin verran, että onko vaan valkovuotoa vai voisko olla jo lapsivettä... Ja nyt katselen mahaa, että onko se jopa pienentynyt...
No mutta nyt tuntuu ainakin aika hyvältä olo ja olen töitäkin kotoa käsin tehnyt.
Toisaalta inhottaa vaan nyt sitten koko viikonloppu kärvistellä ja murehtia...
Ensi tiistaille on vasta neuvolalääkäri mulla kun meillä ne on vaan kerran viikossa.
No onneksi sinne naikkarille voi aina soittaa ja sinne pääsee varmaan tarkastukseen viikonloppunakin jos liikaa huolestuttaa.
Mutta nyt töihin takaisin.
Hyvää oloa kaikille!!
T.Ripe + Elvis 28+4 :heart:
Susta tulikin sitten se toinen synnyttäjä! Toivotaan parasta jatkoon!
Täällä olen pari päivää mietiskellyt että pitäiskö mennä tsekkaukseen kun on vähän mahaa jomotellut ja ollut tosi huono olo. Olen soitellut neuvolaan ja naikkarille. Mulla oli aikaisemmin sellasia kivuttomia suppareita, enkä nyt oikein tiedä että olisko tää sitä että tuleekin jo niitä kivuliaampia suppareita.
Mutta kun ei ole niin selkeitä että nyt on kipee ja maha menee kovaksi.
No Elvis ainakin jumputtelee mahassa edelleen kovasti. Että kai siellä on kunnossa asiat.
Sitten vähän mietityttää sekin että kun märkää kirkasta vuotoa on ollut jonkin verran, että onko vaan valkovuotoa vai voisko olla jo lapsivettä... Ja nyt katselen mahaa, että onko se jopa pienentynyt...
No mutta nyt tuntuu ainakin aika hyvältä olo ja olen töitäkin kotoa käsin tehnyt.
Toisaalta inhottaa vaan nyt sitten koko viikonloppu kärvistellä ja murehtia...
Ensi tiistaille on vasta neuvolalääkäri mulla kun meillä ne on vaan kerran viikossa.
No onneksi sinne naikkarille voi aina soittaa ja sinne pääsee varmaan tarkastukseen viikonloppunakin jos liikaa huolestuttaa.
Mutta nyt töihin takaisin.
Hyvää oloa kaikille!!
T.Ripe + Elvis 28+4 :heart:
Onnea Haaveelle pienestä pojasta ja "Oskarille" tervetuloa maailmaan kasvamaan!
Krokolla oli hurjan kuuloinen synnytys, mutta onneksi lopputulos on varmasti kaiken sen arvoinen :heart:
Rouva B: Kuulostaa kyllä järkevälle tuo sektio. Minä en uskaltais synnyttää alakautta perätilassa olevaa noin isoa vauvaa
Alex: Kumma kun eivät kirjottaneet saikkua Jaksua töihin!
Mä oon alkanu miettiin synnytystä. Sairaalassa jo vähän lääkärin kanssa puhuinkin siitä, kun esikoisen synnytys oli tosi nopea (2h15min) ja hyvin mahdollista että tämä tulee vielä nopeammin, niin mietityttää miten ehditään sairaalaan.. Matkaa meiltä ei ole paljoa tayssiin, n.15min. autolla, mutta tietty lähtö kestää nyt kauemmin, kun on tuo esikoinen, jos vaikka yöllä tulee lähtö.. Lääkäri kysyi että huolettaako kivunlievitys, kun en sitä viimeks ehtiny saamaan. Se ei huoleta muuten kuin että prinsessa on nyt viihtynyt perätilassa ja jos ei ymmärrä siitä kääntyä, niin ilman kivunlievitystä en uskalla alakautta synnyttää perätilassa olevaa vauvaa, vaikka tällä hetkellä näyttääkin siltä että hän on siro vauva kuten veljensä oli. Muuten olen ajatellu pärjääväni ilman lääkkeitä, pelkään enemmän sitä epiduraalin laittoa kuin synnytyskipua :ashamed: Sitäkin mietin että kun viimeks oli niin helppo synnytys ja säästyin repeämiltä ja toivuin tosi nopeesti, että jos se nyt kostautuukin ja on ihan kamala synnytys :|
Täytyy varmaan mennä nukkumaan, yöt on melkoisen katkonaisia, paikat puutuu ja vähintää kerran tunnissa herään ja uudelleen nukahtaminen kestää ja kestää Onneks päivisin ehtii nukkumaan..
:wave: ZZZZZZZzzzzzzzzz
-minttu ja rimprenssa 29+3 :heart:
Krokolla oli hurjan kuuloinen synnytys, mutta onneksi lopputulos on varmasti kaiken sen arvoinen :heart:
Rouva B: Kuulostaa kyllä järkevälle tuo sektio. Minä en uskaltais synnyttää alakautta perätilassa olevaa noin isoa vauvaa
Alex: Kumma kun eivät kirjottaneet saikkua
Jaksua töihin!Mä oon alkanu miettiin synnytystä. Sairaalassa jo vähän lääkärin kanssa puhuinkin siitä, kun esikoisen synnytys oli tosi nopea (2h15min) ja hyvin mahdollista että tämä tulee vielä nopeammin, niin mietityttää miten ehditään sairaalaan.. Matkaa meiltä ei ole paljoa tayssiin, n.15min. autolla, mutta tietty lähtö kestää nyt kauemmin, kun on tuo esikoinen, jos vaikka yöllä tulee lähtö.. Lääkäri kysyi että huolettaako kivunlievitys, kun en sitä viimeks ehtiny saamaan. Se ei huoleta muuten kuin että prinsessa on nyt viihtynyt perätilassa ja jos ei ymmärrä siitä kääntyä, niin ilman kivunlievitystä en uskalla alakautta synnyttää perätilassa olevaa vauvaa, vaikka tällä hetkellä näyttääkin siltä että hän on siro vauva kuten veljensä oli. Muuten olen ajatellu pärjääväni ilman lääkkeitä, pelkään enemmän sitä epiduraalin laittoa kuin synnytyskipua :ashamed: Sitäkin mietin että kun viimeks oli niin helppo synnytys ja säästyin repeämiltä ja toivuin tosi nopeesti, että jos se nyt kostautuukin ja on ihan kamala synnytys :|
Täytyy varmaan mennä nukkumaan, yöt on melkoisen katkonaisia, paikat puutuu ja vähintää kerran tunnissa herään ja uudelleen nukahtaminen kestää ja kestää
Onneks päivisin ehtii nukkumaan.. :wave: ZZZZZZZzzzzzzzzz
-minttu ja rimprenssa 29+3 :heart:
Terveisiä meidänkin kasvaneelta perheeltä! Pikkuprinsessa syntyi 16.3. klo 11.11, rv 39+1. Alkoi sävyisästi, päättyi rytinällä, mutta kirjoittelen lisää myöhemmin... tuo Krokon tulehdus toi ihan mieleen esikoisen synnytyksen jälkeisen ajan. Kaikesta onneksi selvittiin ja toivotaan ettei iske tällä kertaa mikään ylläri...
Paljon Onnea Annie77 :flower:
Sinä taisitkin ehtiä ennen Haavetta ja olet se toinen synnyttänyt
Minä sitten kävin tarkastuksessa Naistenklinikalla kun vetistä vuotoa oli jonkin verran niin sanoivat että parempi tulla tarkistukseen. Kaikki oli hyvin! Huh ja hyvä että menin kun nyt on niin hyvä olo, eikä tartte miettiä ja murehtia onko kaikki ok. Tekivät sellaisen testin tikulla mikä kertoo onko lapsivettä vai ei, tuolla sisuksissa siis. Ja sitten katsoi nopeasti ultrallakin ja lapsivettä oli sen mukaan ihan normaalisti ja tosiaan se testi oli negatiivinen. Painoarvio oli nyt 1325 g.
Oli ihanaa nähdä vauvelia ultrassa, kun viimeksi nähty siellä rakenneultrassa. Niin kova on viuhtomaan, ei meinannut saada mitattua ja sydänääniä kun kuunneltiin ja rekisteröitiin niin kätilön mukaan vilkas oli, aluksi taisi olla hikkaa kun ei meinannut kuuntelu onnistua. Ja perätilassa hän vielä vihtyy. Toivottavasti kääntyy sitten jossain kohtaa kuitenkin!
Nyt tää lepää ja nauttii viikonlopusta! Eikä edes harmita vaikka sain naikkarin pihassa parkkisakon! Siellä on kyl huono se parkkitilanne.
Hyvää vointia ja viikonloppua kaikille!
T.Ripe + Elvis 28+4 :heart:
Sinä taisitkin ehtiä ennen Haavetta ja olet se toinen synnyttänyt
Minä sitten kävin tarkastuksessa Naistenklinikalla kun vetistä vuotoa oli jonkin verran niin sanoivat että parempi tulla tarkistukseen. Kaikki oli hyvin! Huh ja hyvä että menin kun nyt on niin hyvä olo, eikä tartte miettiä ja murehtia onko kaikki ok. Tekivät sellaisen testin tikulla mikä kertoo onko lapsivettä vai ei, tuolla sisuksissa siis. Ja sitten katsoi nopeasti ultrallakin ja lapsivettä oli sen mukaan ihan normaalisti ja tosiaan se testi oli negatiivinen. Painoarvio oli nyt 1325 g.
Oli ihanaa nähdä vauvelia ultrassa, kun viimeksi nähty siellä rakenneultrassa. Niin kova on viuhtomaan, ei meinannut saada mitattua ja sydänääniä kun kuunneltiin ja rekisteröitiin niin kätilön mukaan vilkas oli, aluksi taisi olla hikkaa kun ei meinannut kuuntelu onnistua. Ja perätilassa hän vielä vihtyy. Toivottavasti kääntyy sitten jossain kohtaa kuitenkin!
Nyt tää lepää ja nauttii viikonlopusta! Eikä edes harmita vaikka sain naikkarin pihassa parkkisakon! Siellä on kyl huono se parkkitilanne.
Hyvää vointia ja viikonloppua kaikille!
T.Ripe + Elvis 28+4 :heart:
Annie: Onneksi olkoon pikkuisesta tytöstä! :heart: Ihanaa, kun vauvoja on ruvennut syntymään, tuntuu ettei se omakaan synnytys enää ole kaukana.
Jannaliini: Oot kyllä ihan oikeessa tosta epiduraalista. Vaikka se onkin tosi hyvä kipulääke oikeaan aikaan annettuna, niin kyllä siinä ne omat ongelmansa on, niinkun tietysti kaikissa lääkkeellisissä kivunlievitysmenetelmissä. Jos se annetaan siinä vaiheessa, kun synnytys on jo hyvässä mallissa ja kunnolla käynnissä (just tyyliin yli 4cm jälkeen), niin harvemmin aiheuttaa ongelmia, mutta aiemmilla senteillä aiheuttaa ongelmia useammin. Joskus se on vaan pakko laittaa jo aiemmin, jos supistuskipu on niin kovaa, ettei äiti niitä kestä. Omalla kohdalla otan epiduraalin jos siltä tuntuu, mutta tosiaan yritän päästä sinne 4-5cm tietämille muilla keinoilla. Tens mulla on ja sen pitäisi olla aika hyvä tohon alkuun.
Ripe: Hyvä kun kävit tarkastuttamassa, ei tarvitse kotona miettiä ja murehtia miten asia on.
minttu: En usko, että sulla mitenkään koskautuu, kun viimeksi meni hyvin. Eiköhän se mene hyvin tälläkin kertaa. :hug:
Mä oon nukkunut tällä viikolla yöt paremmin kun pitkään aikaan. Vaikka oon herännyt, niin oon saanut melkein heti uudelleen nukuttua. Viime yönä oli kuitenkin ihan kamalaa närästystä, inhottavaa kun kurkkua poltteli ja tuntui koko ajan, että jotain nousee ylös. Nyt ei enää tunnu mitään, saas nähä miten illalla. Muuten olo on edelleen hyvä, vaikka paikat vähän puutuukin yms.
Taikis ja pikkukamu 35+3
Jannaliini: Oot kyllä ihan oikeessa tosta epiduraalista. Vaikka se onkin tosi hyvä kipulääke oikeaan aikaan annettuna, niin kyllä siinä ne omat ongelmansa on, niinkun tietysti kaikissa lääkkeellisissä kivunlievitysmenetelmissä. Jos se annetaan siinä vaiheessa, kun synnytys on jo hyvässä mallissa ja kunnolla käynnissä (just tyyliin yli 4cm jälkeen), niin harvemmin aiheuttaa ongelmia, mutta aiemmilla senteillä aiheuttaa ongelmia useammin. Joskus se on vaan pakko laittaa jo aiemmin, jos supistuskipu on niin kovaa, ettei äiti niitä kestä. Omalla kohdalla otan epiduraalin jos siltä tuntuu, mutta tosiaan yritän päästä sinne 4-5cm tietämille muilla keinoilla. Tens mulla on ja sen pitäisi olla aika hyvä tohon alkuun.
Ripe: Hyvä kun kävit tarkastuttamassa, ei tarvitse kotona miettiä ja murehtia miten asia on.
minttu: En usko, että sulla mitenkään koskautuu, kun viimeksi meni hyvin. Eiköhän se mene hyvin tälläkin kertaa. :hug:
Mä oon nukkunut tällä viikolla yöt paremmin kun pitkään aikaan. Vaikka oon herännyt, niin oon saanut melkein heti uudelleen nukuttua. Viime yönä oli kuitenkin ihan kamalaa närästystä, inhottavaa kun kurkkua poltteli ja tuntui koko ajan, että jotain nousee ylös. Nyt ei enää tunnu mitään, saas nähä miten illalla. Muuten olo on edelleen hyvä, vaikka paikat vähän puutuukin yms.
Taikis ja pikkukamu 35+3
Kiitos onnitteluista! Täällä ollaan ihan huumassa
Nuo on vaikeita nuo kivunlievitysasiat päättää etukäteen. Ekalla kerralla mä olin päättänyt, että haluan kokeilla ammetta, jos mahdollista ja pääsin sinne heti kun mentiin sairaalalle, olin tulotarkastuksessa 4 cm auki. Olin ajatellut, että ekakertalaisella AINA vie avautuminen kauan aikaa ja niinpä amme oli vain etappi nro 1, vaan kuinkas kävikään. Kohtuni on nähtävästi aika vahva ja neljästä yhdeksään senttiin aukeaminen vei vain vajaan tunnin, minkä olin siellä altaassa. No arvaatte varmaan, ettei siinä enää mitään kipulääkityksiä annettu, mistä seurasi paniikki ja siirtymävaihe kesti tunnin ja ponnistusvaihe 1h35min kun kipu oli niin infernaalinen (ilokaasulla sentään sai pään sekaisin). Pitkä ponnistus väsytti ja lopulta käytettiin imukuppia ja tuho oli sen mukaista, onneksi paranin.
Nyt sitten varustauduttiin että saattaa tapahtua rytinällä. Niinpä menin sairaalaan ajoissa, kohdunkaula hävinneenä ja 4 cm auki. Saliin päästiin melko suoraan ja ilokaasun avulla mentiin muutama tunti ja sitten päätettiin laittaa vähän vauhtia touhuun. Vartin välein oksitosiinin nopeuden lisäys ja tuloksena taas 5-10 auki tunnissa. Hyvä että ehti anestesiologi paikalle ja pistää spinaalin, josta voitiin todeta, ettei näytä tehoavan. Se lämmitti jalkoja, mutta jätti kivun. Niinpä gyne paikalle, jolla erikoistuva mukana ja he alkoivat laittamaan pudendaalipuudutusta, mikä ehdittiin tuikkaamaan toiselle puolelle kun korvissa alkoi soimaan ja luulin aivan oikeasti, että nyt kuolema kerää. Sain sanottua just, että jotain on vialla kun kätilön ääni jostain kaukaa sanoi, että ei mitään hätää, senkun ponnistat. Ja minä ponnistin... siinä vaiheessa kipu ei ollut niin kamala kuin ne viimeiset supistukset ja siten kai "normaalimpi" synnytys, vaikkakin aika syöksy loppumatkasta
Pointti on se, että kun ei yhtään tiedä, millainen se oma kroppa on, kannattaa ainakin vakavasti harkita niitä kipulääkityksiä silloin kun niitä on tarjolla. Hetkeä myöhemmin se saattaa olla myöhästä. Mä olisin jäänyt tälläkin kertaa ilman jos en olisi soittanut kelloa silloin kun tuntui, että tää oli viimeinen supistus pelkillä kaasuilla. Siitä meni vielä aika monta ennen kuin saatiin lääkitystä - puhumattakaan että eka vaihtoehto ei siis edes tehonnut. Olisi sitten ollut aikaa seuraavalle toimenpiteelle - jos olisi
Kohta näitä tarinoita (ja vauvoja) alkaa tulla NIIN paljon lisää! IHANAA!
Nuo on vaikeita nuo kivunlievitysasiat päättää etukäteen. Ekalla kerralla mä olin päättänyt, että haluan kokeilla ammetta, jos mahdollista ja pääsin sinne heti kun mentiin sairaalalle, olin tulotarkastuksessa 4 cm auki. Olin ajatellut, että ekakertalaisella AINA vie avautuminen kauan aikaa ja niinpä amme oli vain etappi nro 1, vaan kuinkas kävikään. Kohtuni on nähtävästi aika vahva ja neljästä yhdeksään senttiin aukeaminen vei vain vajaan tunnin, minkä olin siellä altaassa. No arvaatte varmaan, ettei siinä enää mitään kipulääkityksiä annettu, mistä seurasi paniikki ja siirtymävaihe kesti tunnin ja ponnistusvaihe 1h35min kun kipu oli niin infernaalinen (ilokaasulla sentään sai pään sekaisin). Pitkä ponnistus väsytti ja lopulta käytettiin imukuppia ja tuho oli sen mukaista, onneksi paranin.
Nyt sitten varustauduttiin että saattaa tapahtua rytinällä. Niinpä menin sairaalaan ajoissa, kohdunkaula hävinneenä ja 4 cm auki. Saliin päästiin melko suoraan ja ilokaasun avulla mentiin muutama tunti ja sitten päätettiin laittaa vähän vauhtia touhuun. Vartin välein oksitosiinin nopeuden lisäys ja tuloksena taas 5-10 auki tunnissa. Hyvä että ehti anestesiologi paikalle ja pistää spinaalin, josta voitiin todeta, ettei näytä tehoavan. Se lämmitti jalkoja, mutta jätti kivun. Niinpä gyne paikalle, jolla erikoistuva mukana ja he alkoivat laittamaan pudendaalipuudutusta, mikä ehdittiin tuikkaamaan toiselle puolelle kun korvissa alkoi soimaan ja luulin aivan oikeasti, että nyt kuolema kerää. Sain sanottua just, että jotain on vialla kun kätilön ääni jostain kaukaa sanoi, että ei mitään hätää, senkun ponnistat. Ja minä ponnistin... siinä vaiheessa kipu ei ollut niin kamala kuin ne viimeiset supistukset ja siten kai "normaalimpi" synnytys, vaikkakin aika syöksy loppumatkasta
Pointti on se, että kun ei yhtään tiedä, millainen se oma kroppa on, kannattaa ainakin vakavasti harkita niitä kipulääkityksiä silloin kun niitä on tarjolla. Hetkeä myöhemmin se saattaa olla myöhästä. Mä olisin jäänyt tälläkin kertaa ilman jos en olisi soittanut kelloa silloin kun tuntui, että tää oli viimeinen supistus pelkillä kaasuilla. Siitä meni vielä aika monta ennen kuin saatiin lääkitystä - puhumattakaan että eka vaihtoehto ei siis edes tehonnut. Olisi sitten ollut aikaa seuraavalle toimenpiteelle - jos olisi
Kohta näitä tarinoita (ja vauvoja) alkaa tulla NIIN paljon lisää!
IHANAA!Annie: Niinhän se on, että ei sitä etukäteen voi yhtään tietää miten se synnytys tulee menemään. Kauheen tarkkaa suunnitelmaa on turha tehdä, ettei kovia pettymyksiä tule, kun ei se kuitenkaan ihan niin mene kun on suunnitellut. Kyllä se kuitenkin vähän helpottaa, jos vähän on miettinyt, niin tietää mitä pyytää kätilöiltä. Sulla kyllä on ollut nopeet synnytykset! Haluatko muuten tytön mittoja tuohon etusivun "syntyneet" listaan?
OI mitä ihania uutisia!
Annielle onnittelut tyttösestä ja hyvin sujuneesta synnytyksestä! :flower:
Haaveelle onnittelut pienestä mutta pippurisesta poikasesta! :flower:
Aivan ihanaa kun tämä pino alkaa olla tässä vaiheessa, että osa on jo palkittu ihanilla vauvoilla! :heart:
Oli kiva myös kuulla Jannaliinista ja muista pitkästä aikaa. Hienoa piristystä saanut tosiaan tämä ketju alleen vauvauutisten (?) myötä.
Minä: Eli rv 37 lähti tänään käyntiin. 31.3 tuli kutsu lapsen ulkokäännökseen. Yrittävät nähtävästi kääntää sitä väkisin oikeinpäin. Ja jos ei onnistu, niin sitten sovitaan sektiopäivä. Mulla on semmonen tutina että ei onnistu tän oinaslapsen kanssa! Mulla on ihan kivikova ja pinkeä vatsa, koska oon niin hoikka ja pieni. Ja siellä iso poika sisällä, eli tila on todellakin aika rajallinen. Jännittää tuo käännös kun en tiedä siitä mitään...
Toivoopi Bee ja Ee rv 37
Annielle onnittelut tyttösestä ja hyvin sujuneesta synnytyksestä! :flower:
Haaveelle onnittelut pienestä mutta pippurisesta poikasesta! :flower:
Aivan ihanaa kun tämä pino alkaa olla tässä vaiheessa, että osa on jo palkittu ihanilla vauvoilla! :heart:
Oli kiva myös kuulla Jannaliinista ja muista pitkästä aikaa. Hienoa piristystä saanut tosiaan tämä ketju alleen vauvauutisten (?) myötä.
Minä: Eli rv 37 lähti tänään käyntiin. 31.3 tuli kutsu lapsen ulkokäännökseen. Yrittävät nähtävästi kääntää sitä väkisin oikeinpäin. Ja jos ei onnistu, niin sitten sovitaan sektiopäivä. Mulla on semmonen tutina että ei onnistu tän oinaslapsen kanssa! Mulla on ihan kivikova ja pinkeä vatsa, koska oon niin hoikka ja pieni. Ja siellä iso poika sisällä, eli tila on todellakin aika rajallinen. Jännittää tuo käännös kun en tiedä siitä mitään...
Toivoopi Bee ja Ee rv 37
Krokodiili
Jannaliini. Epiduraalista... Joo, luulen että olin 3 cm auki kun laittoivat. Varsin aikaisin siis. Se ei kuitenkaan millään tavalla sitonut minua sänkyyn, mulla ei mitenkään jalat halvaantuneet siitä - mutta kun sattui niin sairaasti, etten enää loppuaikoina pystynyt siirtyilemään. (Kyllä mä sen ekan epiduraalin jälkeen olin vielä monta kertaa pystyssä, esim. vessassa ja muuten seisomassa. Mutta loppuvaiheessa en tosiaan enää.) Toisekseen multa olis mennyt taju, jos olisin yrittänyt nousta siinä loppupuolella synnytystä (olin sängylläkin välillä vain hädin tuskin tajuissani) - ei johtunut epiduraalista sekään, vaan siitä että mulla on taipumusta pyörtyillä kovasta kivusta/eril. toimenpiteissä.
Se, miksi sain epiduraalin noin aikaisin, johtui siitä että minähän olin ja olen synnytyspelkoinen -> pelkokeskusteluissa jo kätilö sanoi, että hän suosittelisi minulle aikaista epiduraalia. En pistänyt vastaan. Sillä suunnitelmalla sitten mentiin, en varsinaisesti itse edes valinnut sitä ajankohtaa koska pistos laitettiin. Kätilö vain sanoi, että nyt taitaisi olla aika kutsua anestesialääkäri kotoa, kun kestää ½ h saada hänet paikallekin ...ja sitten kun lääkäri tuli, piikki laitettiin. Ennen epiduraalin laittoa olin jonkin aikaa lämpöpussien kanssa, mutta muita keinoja ei tullut kokeiltua. Vaikea kuvitella, että olisivat mitään auttaneetkaan... mutta en toki tiedä!! Mikään tässä ei kuitenkaan kaduta, ei todella. Sen verran helvetillisestihän se kaikki sattui, että en olisi kyllä kestänyt kovin kevyin keinoin.
Anniella melkoinen kokemus... Mutta nyt se on ohi ja lopputulos hyvä :heart:
terv. Kroko + tyttö
ps. Mulla on vasen rinta ollut 2 pvää tosi kipeä, pelkään että on joku tiehye tukossa... :'(
Se, miksi sain epiduraalin noin aikaisin, johtui siitä että minähän olin ja olen synnytyspelkoinen -> pelkokeskusteluissa jo kätilö sanoi, että hän suosittelisi minulle aikaista epiduraalia. En pistänyt vastaan. Sillä suunnitelmalla sitten mentiin, en varsinaisesti itse edes valinnut sitä ajankohtaa koska pistos laitettiin. Kätilö vain sanoi, että nyt taitaisi olla aika kutsua anestesialääkäri kotoa, kun kestää ½ h saada hänet paikallekin ...ja sitten kun lääkäri tuli, piikki laitettiin. Ennen epiduraalin laittoa olin jonkin aikaa lämpöpussien kanssa, mutta muita keinoja ei tullut kokeiltua. Vaikea kuvitella, että olisivat mitään auttaneetkaan... mutta en toki tiedä!! Mikään tässä ei kuitenkaan kaduta, ei todella. Sen verran helvetillisestihän se kaikki sattui, että en olisi kyllä kestänyt kovin kevyin keinoin.
Anniella melkoinen kokemus... Mutta nyt se on ohi ja lopputulos hyvä :heart:
terv. Kroko + tyttö
ps. Mulla on vasen rinta ollut 2 pvää tosi kipeä, pelkään että on joku tiehye tukossa... :'(
Mulla meni synnytys tosi hyvin, jäi hyvä mieli ja tietenkin lopputulos paras mahdollinen. 6 cm asti mentiin ilman mitään lievityksiä, silloin kokeilin ilokaasua muutaman supparin verran, ei hirveästi apua, mutta päänsärky räjähti päälle täysillä. Sain siihen sitten panadolin ja kun se ei auttanut niin tipan kautta litalginia ja se vei päänsäryn mennessään. Mulle laitettiin kohdunkaulan puudute koska tunsin supparit AINOASTAAN kohdunsuulla, vatsassa eikä selässä tuntunut mitään. Puudute auttoi n. tunnin verran, vei suurimpia tuskia pois, ei toki kaikkia kipuja. Sen jälkeen tilattiin anestesialääkäri katsomaan voinko saada epiduraalin sillä mullahan oli tulehdusarvot koholla ja ilmeisesti silloin ei kovin mielellään tuota epiä laiteta. Onneksi laittoivat sillä silloin aukesi taivas. Täysin kivuton olin koko loppu synnytyksen, toki paine tuntui kun lapsen pää liukui alemmas, mutta täysin kestettävissä ja murto-osa supistuskivuista. Minä myös pääsin vielä sängyltä ylös epin laiton jälkeen ja istuin/torkuin kiikkutuolissa pitkän tovin. Ponnistus oli niin lyhyt koska vauvan pään annettiin laskeutua kunnolla, sillä sydänäänissä oli aina vähän laskua suppareitten aikaan ja halusivat varmistaa että lapsi tulee ripeästi ulos kun ponnistamisen aika tulee.
Epparihan mulle tehtiin ja siitäkin kerrottiin jo heti synnytyksen alussa. Sillä halutaan minimoida kaikki paine ja rasitus mitä vauvan päähän tulee, kuulemma rutiinia kaikille pikkukeskosen synnyttäville. Tikkaus ei tuntunut sitten enää missään, luultavasti siitäkin kiitos epiduraalille. Omin jaloin kävin suihkussa synnytyksen jälkeen, pikkuisen meinas toinen jalka olla lötkö puudutuksen takia.
Fyysisesti oon toipunut todella hyvin, henkisesti tekee tiukkaa vieläkin. Pään on ollu tosi vaikea sopeutua että vauva ei ookkaan enää mulla massussa vaan se sairaalassa oleva pikkumies on mun lapseni. Sairaalassa olo oli kova paikka, kaikilla muilla oli vauva vieressä paitsi mulla. Siks lähdinkin kotiin jo torstaina (kun vauva syntyi tiistaina) kun tuntui että täällä kotona olisi helpompi olla. Ja onhan se ollutkin.
Mutta nyt silmät loppasee sen verran että on pakko lähteä nukkumaan.
Haave & Poika 5 päivää :heart:
Epparihan mulle tehtiin ja siitäkin kerrottiin jo heti synnytyksen alussa. Sillä halutaan minimoida kaikki paine ja rasitus mitä vauvan päähän tulee, kuulemma rutiinia kaikille pikkukeskosen synnyttäville. Tikkaus ei tuntunut sitten enää missään, luultavasti siitäkin kiitos epiduraalille. Omin jaloin kävin suihkussa synnytyksen jälkeen, pikkuisen meinas toinen jalka olla lötkö puudutuksen takia.
Fyysisesti oon toipunut todella hyvin, henkisesti tekee tiukkaa vieläkin. Pään on ollu tosi vaikea sopeutua että vauva ei ookkaan enää mulla massussa vaan se sairaalassa oleva pikkumies on mun lapseni. Sairaalassa olo oli kova paikka, kaikilla muilla oli vauva vieressä paitsi mulla. Siks lähdinkin kotiin jo torstaina (kun vauva syntyi tiistaina) kun tuntui että täällä kotona olisi helpompi olla. Ja onhan se ollutkin.
Mutta nyt silmät loppasee sen verran että on pakko lähteä nukkumaan.
Haave & Poika 5 päivää :heart:
Taikapapu Lääkärit ei ole kommentoinut mitenkään mahdollista kotiin pääsyä, mutta yksi hoitaja sanoi että rv 35 kun olisi tullut täyteen jos raskaana olisin edellen niin sitten pääsisi. Pojalla tuli eilen rv 33 täyteen eli tällä kaavalla menisi n. pari viikkoa.
Oskari oli päässyt pois keskoskaapista ja köllötteli lämpöpedillä kun käytiin katsomassa. Maito määrääkin oltiin voitu taas vähän nostaa ja puolet piuhoista oli voitu irrottaa. Oli taas ihana pitää poikaa sylissä, mutta niin haikea lähteä. Voi kuinka pieneltä hän näytti isän sylissä!
Mutta nyt sauna kutsuu, jospa ensi yönä saisin kunnolla nukuttua.
Haave & Poika 6 päivää :heart:
Oskari oli päässyt pois keskoskaapista ja köllötteli lämpöpedillä kun käytiin katsomassa. Maito määrääkin oltiin voitu taas vähän nostaa ja puolet piuhoista oli voitu irrottaa. Oli taas ihana pitää poikaa sylissä, mutta niin haikea lähteä. Voi kuinka pieneltä hän näytti isän sylissä!
Mutta nyt sauna kutsuu, jospa ensi yönä saisin kunnolla nukuttua.
Haave & Poika 6 päivää :heart:
Krokodiili
Jannaliini. Sain useita epid. tehosteita, viimeisen juuri ennen ponnistamista. Eli ei se, että saa sen aikaisin, ole välttämättä "lopusta pois". Ongelmahan on lähinnä se, että se ei kaikilla paljon auta siihen ponnistusvaiheen kipuun...
Annie: Onnea pikkuprinsessasta! Nopeesti sullakin toi aukeeminen käynyt..
Haave: Uskon että on haikeeta jättää poika sairaalaan ja itse lähteä kotiin :'( Itekin murehdin sitä jo etukäteen kun esikko meinas syntyä etuajassa, että jos joudun hänet sairaalaan jättämään niin kuinka pystyn itse menemään kotiin. Toivottavasti saisitte Oskarin kotiin jo parin viikon päästä!
Synnytykseen pitää palata vielä sen verran, että mä olin ekassa raskaudessa ajatellu että haluan synnytyksessä kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja kun sairaalaan mentiin niin kivut oli jo aika helvetilliset ja sanoin kätilölle että tarvisin heti jotain siihen kipuun, supistukset ei siinä vaiheessa lauennu enää ollenkaan eikä ollut siis pienintäkään hengähdystaukoa niiden välissä. No kätilö vaan naureskeli että tässä menee kuule vielä pitkä aika ensi kertalaisella ennenkuin saa kivunlievitystä ja käski mun käydä vessassa ja sitten laittoi käyrälle. Vasta reilu puolen tunnin päästä sairaalaan tulosta tutki mun kohdunsuun tilanteen ja olinkin silloin jo 9cm auki ja vauvan pää työntyi ulospäin supistuksen tullessa! Siinä kyllä kätilö itekin vähän hätäänty ja oli selvästi tosi pahoillaan kun ei ollut mua ottanu todesta. Olin siis auennu siihen 9cm:n 1,5 tunnissa ja lähdettiin saliin nopeesti sängyllä. Siinä vaiheessa revin itseäni hiuksista kun sattui niin hirveesti ja olisin ollu valmis mihin tahansa että kipu olis loppunu. Kun ponnistusvaihe alko melkein heti salissa, niin se oli iso helpotus koska vaikka sekin sattui helvetisti, niin se kipu oli erilaista. Jälkeenpäin tosiaan jäi sellainen olo että luomuna mennään seuraavallakin kerralla jos on yhtä nopea, hengissä siitä näköjään selviää vaikkei välttämättä siltä tunnukaan, mutta jos on pidempi synnytys, niin luultavasti olen valmis ottamaan mitä tahansa apua kipuun... Nyt myös varmaan osaan/uskallan luottaa enemmän omiin tuntemuksiin ja huudan tarvittaessa vaikka perkelettä jos mua ei oteta tosissaan! Ekalla kerralla kun ei tienny mitä odottaa, niin kun kätilö väheksy mun kipua niin ajattelin että kai sen täytyy sit sattua vielä enemmän, vaikken enää kovempaa kipua osannu kuvitellakaan...Niin ja se hyvä puoli noissa synnytyskivuissa on että niiden syy tiedetään ja voi lohduttautua sillä että ne loppuu ennemmin tai myöhemmin, kauheeta olis joutua kokeen niin kovaa kipua jonka syytä ei tiedä
-minttu ja rimprenssa :heart: 29+6
Haave: Uskon että on haikeeta jättää poika sairaalaan ja itse lähteä kotiin :'( Itekin murehdin sitä jo etukäteen kun esikko meinas syntyä etuajassa, että jos joudun hänet sairaalaan jättämään niin kuinka pystyn itse menemään kotiin. Toivottavasti saisitte Oskarin kotiin jo parin viikon päästä!
Synnytykseen pitää palata vielä sen verran, että mä olin ekassa raskaudessa ajatellu että haluan synnytyksessä kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja kun sairaalaan mentiin niin kivut oli jo aika helvetilliset ja sanoin kätilölle että tarvisin heti jotain siihen kipuun, supistukset ei siinä vaiheessa lauennu enää ollenkaan eikä ollut siis pienintäkään hengähdystaukoa niiden välissä. No kätilö vaan naureskeli että tässä menee kuule vielä pitkä aika ensi kertalaisella ennenkuin saa kivunlievitystä ja käski mun käydä vessassa ja sitten laittoi käyrälle. Vasta reilu puolen tunnin päästä sairaalaan tulosta tutki mun kohdunsuun tilanteen ja olinkin silloin jo 9cm auki ja vauvan pää työntyi ulospäin supistuksen tullessa! Siinä kyllä kätilö itekin vähän hätäänty ja oli selvästi tosi pahoillaan kun ei ollut mua ottanu todesta. Olin siis auennu siihen 9cm:n 1,5 tunnissa ja lähdettiin saliin nopeesti sängyllä. Siinä vaiheessa revin itseäni hiuksista kun sattui niin hirveesti ja olisin ollu valmis mihin tahansa että kipu olis loppunu. Kun ponnistusvaihe alko melkein heti salissa, niin se oli iso helpotus koska vaikka sekin sattui helvetisti, niin se kipu oli erilaista. Jälkeenpäin tosiaan jäi sellainen olo että luomuna mennään seuraavallakin kerralla jos on yhtä nopea, hengissä siitä näköjään selviää vaikkei välttämättä siltä tunnukaan, mutta jos on pidempi synnytys, niin luultavasti olen valmis ottamaan mitä tahansa apua kipuun... Nyt myös varmaan osaan/uskallan luottaa enemmän omiin tuntemuksiin ja huudan tarvittaessa vaikka perkelettä jos mua ei oteta tosissaan! Ekalla kerralla kun ei tienny mitä odottaa, niin kun kätilö väheksy mun kipua niin ajattelin että kai sen täytyy sit sattua vielä enemmän, vaikken enää kovempaa kipua osannu kuvitellakaan...Niin ja se hyvä puoli noissa synnytyskivuissa on että niiden syy tiedetään ja voi lohduttautua sillä että ne loppuu ennemmin tai myöhemmin, kauheeta olis joutua kokeen niin kovaa kipua jonka syytä ei tiedä
-minttu ja rimprenssa :heart: 29+6
Hei kaikille pitkästä aikaa!
Meidän muruset ottivat varaslähdön, B-vauvan napanuorablokin takia sektio rv 30 +2. A-tyttö 1385g ja B-poika 920g. Nyt viikon teho-osastoelämän jälkeen elämä alkaa voittaa. Haave on todella raastavaa kotiutua ilman vauvoja... :hug: ja jaksamista, muutama viikko menee nopeasti!
-tiki-
Meidän muruset ottivat varaslähdön, B-vauvan napanuorablokin takia sektio rv 30 +2. A-tyttö 1385g ja B-poika 920g. Nyt viikon teho-osastoelämän jälkeen elämä alkaa voittaa. Haave on todella raastavaa kotiutua ilman vauvoja... :hug: ja jaksamista, muutama viikko menee nopeasti!
-tiki-
Onneksi olkoon Tiki pikkuisista! Laitoin sinut tuonne synnyttäneiden listaan, mutta mikä sun synnytyspäivä oli? Laitoin nyt alustavasti 16.3, kun kirjoitit, että viikon ovat vauvat teholla olleet. Korjaan, kun kerrot oikean päivän.
Kyllä nyt tosiaan on vauvoja syntynyt meidän ketjuun. Hui, koskahan sitä itse pääsee. Huomenna vaihtuu taas viikot ja enää viikko, niin ollaan täysaikaisia.
Taikis ja pikkupapu 35+6
Kyllä nyt tosiaan on vauvoja syntynyt meidän ketjuun. Hui, koskahan sitä itse pääsee. Huomenna vaihtuu taas viikot ja enää viikko, niin ollaan täysaikaisia.
Taikis ja pikkupapu 35+6
Ohhoh, tännehän on tupsahdellut vauvoja! Paljon onnea Annie, Haave ja Tiki :flower: :flower: :flower:
Täällä jääty nyt sitten sairaslomalle äitiysloman alkuun saakka: kohdunsuu oli pehmentynyt ja lyhentynyt. Saa nähdä minne saakka sitä päästään, voi kuulemma mennä vielä ihan hyvin laskettuunkin aikaan.
Aurinkoisia kevätpäiviä vauvoille, mammoille ja masuille B)
Anna ja Olivia 29+4
Täällä jääty nyt sitten sairaslomalle äitiysloman alkuun saakka: kohdunsuu oli pehmentynyt ja lyhentynyt. Saa nähdä minne saakka sitä päästään, voi kuulemma mennä vielä ihan hyvin laskettuunkin aikaan.
Aurinkoisia kevätpäiviä vauvoille, mammoille ja masuille B)
Anna ja Olivia 29+4
Oi ihanaa lisää pikkuisia!Onnea tiki prinsessasta ja prinssistä :heart: :heart:
Haave sun synnytys kuulosti jotenkin ihanalta.Itsellä täällä alkaa pelko taas nostamaan päätä että kuinka kestän ne kivut.En ole mikään hyvä kivunsietäjä IVF:n punktiotkin oli ihan tuskaa ja se tuskin on mitään verrattuna synnytyskipuihin... No on sen muutkin kestäneet niin ehkäpä minäkin Mutta oli kiva kuulla että synnytys voi mennä noinkin mukavasti!
Oma napa:Sairaslomalla supistusten takia.Eivät millään meinaa kirjottaa klinikalta viikkoa pidempää.Joten sen viikon sain taas ja sitten pitäis mennä jälleen kerran kokeilemaan jos pystyis olemaan töissä...Eiköhän tuo kokeilu ala riittämään sitä ollaan tehty 16 viikosta asti ja koskaan ei ole onnistunut! :kieh: Ja kun työ on suurimmaksi osaksi fyysistä potilaiden nostelua ja vaativaa valvontaa niin en ymmärrä miksi lääkärit pakottaa menemään töihin...No neuvolaan menen ens maanantaina pyytämään sairaslomaa kun kerran klinikka ei kirjota.En rupea pelleilemään tän asian kanssa on tätä lasta jo 6 vuotta odotettu!
Kaikki kamppeet olis ostettu paitsi amme ja hoitoalusta muuten asiat hyvällä mallilla.Pikkuhiljaa pitäis alkaa pesemään noita vauvanvaatteita joita huutonetistä aikoja sitten huutelin.
Alex + tahvo 30+1 :heart: Jee yli 30 viikkoa jo!
Haave sun synnytys kuulosti jotenkin ihanalta.Itsellä täällä alkaa pelko taas nostamaan päätä että kuinka kestän ne kivut.En ole mikään hyvä kivunsietäjä IVF:n punktiotkin oli ihan tuskaa ja se tuskin on mitään verrattuna synnytyskipuihin...
No on sen muutkin kestäneet niin ehkäpä minäkin Mutta oli kiva kuulla että synnytys voi mennä noinkin mukavasti!Oma napa:Sairaslomalla supistusten takia.Eivät millään meinaa kirjottaa klinikalta viikkoa pidempää.Joten sen viikon sain taas ja sitten pitäis mennä jälleen kerran kokeilemaan jos pystyis olemaan töissä...Eiköhän tuo kokeilu ala riittämään sitä ollaan tehty 16 viikosta asti ja koskaan ei ole onnistunut! :kieh: Ja kun työ on suurimmaksi osaksi fyysistä potilaiden nostelua ja vaativaa valvontaa niin en ymmärrä miksi lääkärit pakottaa menemään töihin...No neuvolaan menen ens maanantaina pyytämään sairaslomaa kun kerran klinikka ei kirjota.En rupea pelleilemään tän asian kanssa on tätä lasta jo 6 vuotta odotettu!
Kaikki kamppeet olis ostettu paitsi amme ja hoitoalusta muuten asiat hyvällä mallilla.Pikkuhiljaa pitäis alkaa pesemään noita vauvanvaatteita joita huutonetistä aikoja sitten huutelin.
Alex + tahvo 30+1 :heart: Jee yli 30 viikkoa jo!