Lapsi hoitoon-äiti kotona! EN käsitä...

Marianne72: Saanko kysyä, mikä sinun oma tilanne on. Mitä tarkoitit yleistämisellä? Kukaan ei ole väittänyt, että joka tilanteessa lapsen hoitoonvieminen olisi väärin. Paljon on kuitenkin turhaa hoidossaolemista!!

 

Meillä ollaan kotona ja poika on neljä vuotta ja vauva on seitsemän viikkoa. Kuitenkin vanhempi oli aikaisemmin päivähoidossa koska itse opiskelin ja mieheni oli töissä. Nyt ei juolahtaisi mieleenikään viedä häntä hoitoon koska kyllä ne päivähoitopäivät olivat tosi raskaita vaikka tietty myös todella antavia kun siellä oppii kaikenlaisia taitoja ja muiden huomioon ottamista. Itse olen vienyt poikaani kerhoon muutaman kerran viikossa vain hänen takiaan että, hänellä olisi kavereita sekä virikkeellistä toimintaa. Meillä on vauvalla koliikki ja välillä olen aika väsynyt mutta en silti halua laittaa poikaa hoitoon... Aika mielenkiintoista keskustelua aiheesta mutta itse olen luullut ettei saa kokopäivä hoitopaikkaa jos toinen vanhemmista on kotona. Se tuntuu kieltämättä aika hullulta että sitten tavallaan viedään hoitopaikat niiltä jotka niitä tarvitsevat ja jos on todella tarvetta niin on olemassa avoimia päiväkoteja jossa on vanhemmat mukana vauvan kanssa ja isommat lapset saavat leikkiä yms. touhuta muiden lasten kanssa.
On arki raskasta lasten kanssa sen tiedän itsekkin mutta tuntuisi pahalta tavallaan vierittää vastuu muille lapsestani.
Toivottavasti tosiaan tämä herättäisi ihmisiä ajattelemaan ooikeasti oman lapsen etua

 

\

Se on jokaisen oma asia.Jos saan toisen lapsen niin luultavasti vien isomman(nyt4v) puolipäivähoitoon.PISTE

Tätä on oikein hyvä peesata!
Mun esikois tyttö oli hieman yli 2v ku vein tarhaan ja kuopus (tyttö) meni perhepäivähoitoon 10 kk. Esikoiseni on kyll jo 4v ja kuopus 1v 10kk ja ovat kummatkin tarhassa samalla puolella. Ite oon kotona ja ootan tässä kolmatta. Enkä nää tällasessa hommassa mittää epämiellyttävää vaikka olenki kotona ja lapset arkisin tarhassa!!

 

meillä kohta 4 vuotias neitokainen käy tarhassa joka päivä vaikka oon kotona vaavin kanssa.ensinnäkin tyttö tykkää olla tarhassa,siellä on kaverit täällä pihalla ei mitään kun ei veikasta ole vielä leikkikaveriksi.Tarhassa puuhataaan koko ajan jotain,mihin mulla ei välttämättä ole aikaa,sitä paitsi tyttö on kehittynyt huimaa vauhtia tarhassa olon aikana ollut nyt n.vuoden.oli ennen hirveen arka hyvä että jäi isänsä kanssa,nyt on tilanne aivan toinen.Ei ole kyse siitä etteikö rakastettais vaan siitä että tyttö tykkää ja on tyytyväinen,kertaakaan ei olla itketty kun ollaan tarhaan menty.Että siinä mun mielipide,ja eiköhän se oo kaikkien oma asia,EI KAIKKIEN ÄITIEN TARVII LEIKKIÄ SUPERÄITIÄ :flower: :flower:

 

minun oma tilanteeni on että olen kotona 4 vuotiaan kanssa ja esikoinen tulee puolen päivän aikaan eskarista!!
miksi kysyit??

 

Miazulle: Kirjoitit erinomaisesti asiasta. Itse olen toiminut tavallasi ja ollut tyytyväinen ratkaisuuni.

Ja edelliselle kirjoittajalle: ei se ole mitään superäidin leikkimistä, jos viettää molempien lastensa kanssa tavallista arkea kotona. Ei se tietysti aina ole helppoa, mutta tulee lasten nähdä ne vaikeammatkin päivät perhepiirissä, kun äiti on väsynyt ja ei jaksa. Niistäkin selvitään yhdessä ja tunneside kasvaa yhdessä tekemisen, olemisen ja epäonnistumistenkin kautta.

Kummallinen käsitys vanhemmilla nykyään vallalla, että tarhassa pystytään antamaan niin paljon enemmän kuin kotona. Kyllä ne lapset ehtivät kehittyä sosiaalisiksi myös vähän hitaammassa tahdissa ja koulussakin ehtii oppia asioita. Ei lapsen elämän tarvitse olla niin valtavan rytmitettyä jo kovin pienestä. Rauhallinen kotiarki kaikkine kommelluksineen on lapselle erittäin arvokasta aikaa ja kuuluu myös osana lapsuuteen. Kyllä sinne tarhaan ehtii ja mukaan menoon vähän myöhemminkin. Vähän pienempikin sosiaalinen piiri riittää ja kerhoja, toisia tuttavaperheitä ym kyllä on, kun niitä etsii.

 

Itselläni ei ole hoito ikäisiä lapsia, mutta ymmärrän jos joku vie lapsensa hoitoon. Mehän emme nää toisten ongelmia ja varmaan moni ei halua niistä puhua. Mielestäni lapsen etu on tärkein.Itse olen onneksi terve ja jaksan lapseni hoitaa. Yks työkaverini oli pitkään sairaslomalla, niin toiset kysyivät eikö häntä työ kiinnosta. Ystäväni on vakavasti sairas vaikka ei kaikille sitä kerro. Hänkin vei lapsensa hoitoon ja oli itse kotona. Naapurit ihmettelivät häntä niin kauan kun lopulta saivat tietää hänen sairaudestaan, joka vasta nyt alkaa näkyä päällepäin.Nyt hän on eläkkeellä eikä ole kovin vanha.Toivon että hän saisi vielä paljon elonpäiviä.

 

\

\

valitettavasti moni äiti vie lapsen tarhaan ihan omista itsekkäistä syistä vaikka on kotona. Vauvelin kanssa on helppo shoppailla, tavata ystäviä kahviloissa, sisustaa/rakentaa unelmakotia jne. Tämä on totuus.

Nimimerkin lastenhoitaja kirjoitus pitää täysin paikkaansa. Tuollaisia äitejä on paljon. Itse tiedän lähipiiristä heti ainakin viisi äitiä, joilla ei ole mitään erityistä lapsen edun mukaista syytä viedä esikoista hoitoon. Tuntuu todella pahalta ja siksi tähän lainsäädäntöön olisi tehtävä korjausleikkaus.

Tähän sen verran, että meneekö lapsi pilalle hoidossa? Jos lapsi itse siellä viihtyy, niin miksei häntä sinne voi viedä? Eri asia, jos lapsi ei itse halua hoidossa käydä. Mielestäni äidilläkin on oikeus vapaa-aikaan, myös äitiys-ja hoitovapaa-ajalla, muulloinkin kuin silloin, kun isä on illalla kotona... Ja onhan juoksevia asioita taatusti helpompi hoitaa rattaissa nukkuvan vauvan kanssa, kuin mukana olevan, tylsistyneen ja kiukuttelevan 3-4-5-6-vuotiaan kanssa, joka mieluummin leikkisi hoidossa kavereidensa kanssa.

mielestäni lapsi menee hoidossa piloille. minä haluan itse opettaa lapselleni perustiedot ja -taidot ja omat arvoni, en halua että joku puolivälinpitämätön hoitaja kertoo lapselleni miten maailmassa ollaan. uskon että ärsyttäisi suunnattomasti kun opettaisin/kertoisin lapselleni jotain ja tämä sanoisi että kuule se hoitaja kyl sanoi näin tai noin. ja vielä sitäkin mieltä olen että ei ole paikkaa mihin lasta ei voisi ottaa mukaan. toki on mukavampaa mennä yksin ja rauhassa mutta lapsenkin kanssa se onnistuu, iästä riippumatta. paitsi töihin, sinne ei kai voi ottaa mukaan, niinpä omakin tyttöni sinne tarhaan on menossa nyt 3,5 vuotiaana. ja nämähän ovat minun mielestäni, en moralisoi saati syytä ketään, kukin toimikoon tavallaan.

 

Minun mielestäni kannattaa säilyttää subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilla perheillä.
Lähes jokainen mielipiteensä sanonut on sitä mieltä, että joissakin tapauksissa on perusteltua, että lapsi on hoidossa, vaikka vanhempi olisikin kotona (lapsen laiminlyönti, lapsen vamma tai sairaus, jonka takia hänen kehityksensä kannalta tärkeää jne.) Kuka on sitten se, joka vetää rajan, kuka saa ja kuka ei saa viedä lapsen päivähoitoon.. No, päättäjätpä tietenkin. Eli keski-ikäiset, hyvätuloiset miehet. Heillä onkin taatusti realistinen käsitys siitä, kenellä on oikeus päivähoitoon ja kenellä ei. Kannattaako tuhlata rahaa esimerkiksi vammaisiin lapsiin, eihän heistä kuitenkaan välttämättä tule tuottavia yhteiskunnan jäseniä.. Tai jos lapsella on esimerkiksi huumeita käyttävät vanhemmat, hunningollehan hän kuitenkin menee..

Eräässä tuttavaperheessä, hyvätuloisessa, varsinkin mies kiukutteli jatkuvasti siitä, kuinka "hänenkin verotulojaan tuhlataan turhaan esimerkiksi tarpeettomiin terveyspalveluihin, lasten päivähoitoon jne". Tähän perheeseen syntyi sydänvikainen lapsi, joka leikattiin kolmesti. Nähdessään, mitä niillä verovaroilla tarpeen vaatiessa voi saada ja saa, loppui miehen valitus siihen paikkaan.
Minä maksan mieluummin veroina joissakin tapauksissa "turhia" palveluja, kuin otan sen riskin, että palveluja supistetaan ja huononnetaan, ja esimerkiksi minun äitini tai lapseni jää sen takia vaille tarvitsemaansa hoitoa tai tukea. Samoin maksan mieluummin huumepotilaiden, mielenterveyspotilaiden yms. hoitoa, kuin valitsen toisen vaihtoehdon: että heidät lähetetään "avohoitoon", tuonne kadulle meidän kaikkien joukkoon määrärahojen puutteessa, vaikka he eivät siellä pärjää. Sitten kauhistellaan, miksi ihmeessä esimerkiksi joku menee ja hakkaa kirveellä täysin tuntemattomia ihmisiä hengiltä. Siksi, että hänet on priorisoitu pois hoidosta, joka olisi ollut hänelle elintärkeää!
Äitien kanssa jutellessa ja omasta kokemuksesta olen myös huomannut, että kotiäidin työ on sen verran raskasta, että en osaa paheksua heitäkään, jotka muutaman tunnin päivittäin helpottavat omaa elämäänsä viemällä vanhemman lapsen hoitoon.. vaikka siihen ei olisi mitään "järkevää" syytä jonkun toisen mielestä.

 

Hetki omaa aikaa sunnuntai aamuna ja päätin pitkästä aikaa piipahtaa täällä. Olipas mielenkiintoinen keskustelu. =)

Olen monessa asiaas samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Tämä asia pitäisi todella korjata koko yhteiskunnan tasolla. Palstalla on ehdotettu hyviä rajauksia, milloin oikeus päivähoitoon tulisi turvata. Viimeisen kirjoittajan kärjistyksiä en ymmärrä. Miten kirveen kanssa heilujat ym liittyvät lasten päivähoitopaikkoihin...???

 

\

Otsikko oli ehkä hieman kärjistetty, mutta olen todella ihmeissäni siitä, miten monet haluavat viedä vanhemman lapsensa hoitoon vaikka ovat kuopuksen kanssa kotona. Ymmärrän asian silloin, jos vanhempi lapsi on iältään hyvin lähellä esikouluikää. Silloinkin hoitopäivän pituuden ei mielestäni olisi syytä ylittää viittä tuntia. Kokevatko kotona olevat vanhemmat, että esikoinen on tiellä vauvanhoidossa, vai mitkä ovat syyt tämän yleistymiselle??? Paljon puhutaan julkisuudessa asian aiheuttamista päivähoitokustannuksista, vanhempien jaksamisesta jne.

Tärkeitä asioita, mutta yllättävän vähän keskustellaan lapsen tunteista. Miltähän vanhemmasta lapsesta tuntuu, kun hän lähtee isän matkassa aamulla päiväkotiin ja äiti jää nuoremman kanssa kotiin tai äiti ja rakas sisarus raahaavat vanhemman lapsen hoitoon ja menevät itse omille retkilleen. Minusta näissäkin tilanteissa tulisi pitää mielessä, että se lapsuus menee niin nopeasti ohi ja kotona vietetty aika on arvokasta kaikille. Esikoisen on kovin vaikea puhua tunteistaan ja siitä, että hänestä mahdollisesti tuntuu pahalta, että nuorempi lapsi saa viettää aikaa äidin kanssa kotosalla ja hän joutuu menemään meluiseen päiväkotiryhmään.

Toki sosiaaliset tilanteet ja kerhot ovat vanhemmille lapsille tärkeitä, mutta rajansa kaikella. En vain käsitä tätä nykyistä kehitystä!! Miksi ihmiset sitten tekevät lisää lapsia, jos kärjistäen todettuna nuorempi lapsi aina syrjäyttä vanhemman. Itse ainakin viettää aikaa mahdollisimman paljon molempien lasteni kanssa. Uskoisin tämän näkyvän myös sisarusten välisissä suhteissa, vaikka ikäeroa onkin vuotta. Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka pitkää ja kuten huomaatte, aihe "vähän" suututtaakin. Tuntuu, että leikkikentällä kuulee mitä kummallisempia perusteluja, joilla äidit selittävät asiaa itselleen ja lieventävät kai omantunnontuskiaan. Kertokaa toki muut mielipiteenne ja suoraa puhetta aiheesta kiitos!

Mulla on viisi lasta eikä koskaan ole tarvinnut viedä isompia päiväkotiin pois tieltä kun nuorempi on syntynyt.
Minusta päiväkoti on vain töissäkäyvien lasten vanhemmille tarkoitettu eikä kotiäitien lasten hoitamiseen että äiti pääsee helpommalla vauvan kanssa kotona.
Eri asia on sitten erityislapset jotka tarvitsevat esim. puheenkehityksen kannalta päiväkotipaikan tai jos on jotain sairautta tms.

 

Hei lopeta jo... kaivat verta nenästäsi!

 

Tästä asiasta olisi varmaan hyvä tehdä selvitys ministeriön taholta. Päivähoteihin voisi lähettää kyselyn siitä, miten paljon heillä on hoidossa kotiäitien lapsia. Päiväkodin henkilökunta voisi varmasti kirjata erikseen myös ns. erityistilanteet, joista aikaisemmin on ollut puhetta. Näin päättäjienkin olisi helpompi ottaa asiaan kantaa, kun olisi tilastotietoa asiasta. Mitä meiltä te muut olette? Aloite ministeriön suuntaan, vai?

 

\

Meillä ollaan kotona ja poika on neljä vuotta ja vauva on seitsemän viikkoa. Kuitenkin vanhempi oli aikaisemmin päivähoidossa koska itse opiskelin ja mieheni oli töissä. Nyt ei juolahtaisi mieleenikään viedä häntä hoitoon koska kyllä ne päivähoitopäivät olivat tosi raskaita vaikka tietty myös todella antavia kun siellä oppii kaikenlaisia taitoja ja muiden huomioon ottamista. Itse olen vienyt poikaani kerhoon muutaman kerran viikossa vain hänen takiaan että, hänellä olisi kavereita sekä virikkeellistä toimintaa. Meillä on vauvalla koliikki ja välillä olen aika väsynyt mutta en silti halua laittaa poikaa hoitoon... Aika mielenkiintoista keskustelua aiheesta mutta itse olen luullut ettei saa kokopäivä hoitopaikkaa jos toinen vanhemmista on kotona. Se tuntuu kieltämättä aika hullulta että sitten tavallaan viedään hoitopaikat niiltä jotka niitä tarvitsevat ja jos on todella tarvetta niin on olemassa avoimia päiväkoteja jossa on vanhemmat mukana vauvan kanssa ja isommat lapset saavat leikkiä yms. touhuta muiden lasten kanssa.
On arki raskasta lasten kanssa sen tiedän itsekkin mutta tuntuisi pahalta tavallaan vierittää vastuu muille lapsestani.
Toivottavasti tosiaan tämä herättäisi ihmisiä ajattelemaan ooikeasti oman lapsen etua

Tähän on pakko kommentoida et oletko nyt parempi äiti kuin muut kun et kerran vie lasta hoitoon vaikka onkin raskasta?! Onko väärin viedä hoitoon jos itse ei meinaa hereillä pysyä päivän mittaan kaikesta valvomisesta? Onko aina niin että kun ennenkin on pärjätty niin pärjätään nytkin ja aina mitä oli ennen oli parempi kuin nyt? Tai jos äitiä väsyttää valvomisten takia niin että on parempi myöntää olevansa väsynyt eikä yrittää olla superäiti kaikesta huolimatta vaan on rehdisti avun tarpeessa? Mä ainakaan en jaksa kaikelta valvomiseltani enää olla 3vuotiaalle paras mahdollinen kasvattaja ja leikkikaveri, mut ehkä mä olenkin heikko ja huono ja epäonnistunut ja kelvoton äidiksi...

 

Ei ole tarkoitus mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta on sinulla ainakin aikaa olla netissä, sillä profiilin mukaan viestejä olet kirjoitellut aika paljon... Aikaa alpsille voi ottaa niin monesta asiasta. Toki omiakin henkireikiä pitää olla!

 

Minun mielestä se ei ole tyhmä joka tällaisen tilaisuuden käyttää hyväkseen, se on tyhmä joka antaa sen tapahtua!

 

Augustiina, nosto sun kirjoitukselle!
Selvästi tunteita kuohuttava aihe...eli kannanpa minäkin korteni kekoon.
Minulla on kaksi lasta. 5 kk ja 5 vuotta, vanhin aloitti koulun viime viikolla. Ennen toista raskautta olimme mieheni kanssa molemmat kokopäivätyössä eli poikamme oli luonnollisesti päivähoidossa. Raskauden toisella kolmanneksella minulla oli kuitenkin niin paljon komplikaatiota, että lääkärini määräsi minut sairaslomalle, lepoon, äityislomaani saakka. Poikani jatkoi hoidossa käyntiä. Loppuraskautta kohti sain taas luvan olla aktiivisempi, mutta päätimme pitää poikamme hoidossa 2 kertaa viikossa. Eli minä istuin kotona ja poika kävi hoidossa .vauvan synnyttyä poika myös jatkoi hoidossa käyntiä kolmena päivänä viikossa ensin ja myöhemmin kahtena päivänä. Omalta kohdaltani perustelut ovat seuraavanlaiset- 1)koska poikani aloitti koulun nyt, en katsonut mielekkääksi katkaista hänelle jo tuttua rutiinia kokonaan paria kuukautta ennen koulunalkua. Kerhossa poikani sai myös kielenopetusta koulua varten, koulun käyttökieltä ei meillä puhuta kotona. 2) Hoidossa pojallani oli paljon kavereita joiden kanssa hän nautti leikkiä. Jos poikani olisi ollut koko ajan kotona kanssani, olisi hänen oman ikäisensä seura jäänyt kovin vähäiseksi. 3)Hoidossa tarjottiin ohjattua toimintaa, väritystä, kirjoittamisen opettelua, laulua, liikuntaa....sellainen kirjo, johon juuri keisarinleikkauksen läpikäyneenä imettäjänä tuskin olisin itse yltänyt kotona. Leikki-ikäiselle vilkkaalle lapselle on tuskin mielekästä istua kotona päivästä toiseen ja katsoa äitiä sohvalla imettämässä tunnista toiseen. 4) Kerhossa oli joka keskipäivä lämminruoka alku ja jälkiruokineen. Jälleen jotain, johon pari viikkoa synnytyksen jälkeen en olisi yltänyt tai edes haaveillut yltäväni 4) Itseni vuoksi. Vauva söi alussa kahden tunnin välein, yötä päivää ja tarvitsin itsekin aikaa levätä välillä vauvan rytmin mukaan. Mielestäni olin parempi äiti hieman levänneenä myös pojalleni, kuin kiukkuisena ja lopenuupuneena. Mieluummin leikin poikani kanssa tunnin pari päivässa hyvän tuulisena ja virkeänä kuin vietän hänen kanssaan koko päivän puolikuolleena valvotun yön takia, pyjama päällä puoleen päivään asti.
Mielestäni jokainen päättää itse, mikä malli heille toimii parhaiten. Meille tämä toimi erinomaisesti ja uskon poikanikin olleen tyytyväinen siihen, että uuden vauvan myötä kaikki hänelle tuttu ei heittänyt häränpyllyä. Vauvan myötä muuttuu jo tarpeeksi paljon ilman, että menettää samalla tutut kerhokaverit ja totutut rutiinit niiltä osin. En myöskään poe huonoa oamatuntoa siitä, että olisin vienyt jonkun enemmän hoitopaikkaa tarvitsevan paikan poikani vuoksi, sillä hoitopaikka oli yksityinen päiväkerho johon emme saaneet mitään avustuksia (ei ollut haettukaan), jossa oli paikkoja myös vapaana .

Mielestäni ajatus, että äidin kanssa vietetty aika on aina sitä parasta aikaa on liian mustavalkoinen ja vanhentunut kaikinpuolin. Totta, että äiti on lapselle tärkeä ja lapsi kyllä aistii jos vanhemalla ei ole minkäänsortin kiinnostusta viettää aikaa lapsen kanssa. Mutta eikö tämä ajatus ole myös aika itseään täynnä? Itse en ainakaan koe olevani niin maailman napa viisivuotiaalle pojalleni, ettö luulen hänen mieluummion viettävän kainen aikansa helmoissani vain siksi, että olen hanen äitinsä, kuin oman ikäisten kavereiden kanssa leikkien.
Mutta hyvää sunnuntaita kaikille, hoitoratkaisuista riippumatta!

 

olen itse talvella tilanteessa, jossa pitää miettiä pidänkö kolmevuotiaani kokonaan kotona, vai otetaanko hänelle muutama tarhapäivä .. vauvan siis pitäisi syntyä talvella .
syyt, miksi mietin asiaa ovat:
kotiin jääminen, puhtaasti siksi, että haluan pitää lapsen kotona
virikepäivä tai kaksi:
kesälomien aikana pidettiin tyttö 2,5 v siis nyt kotona kaks ja puoli kuukautta. Joka toinen päivä tyttö kysyi, pääseekö jo tänään päiväkotiin. ikävä kavereita.
mielestäni minä siis joudun valitsemaan , pidänkö "itsekkäästi " lapsen kotona kaiket päivät (asumme maalla, ei ole leikkikavereita) vai päästänkö lapsen päiväkotiin, jonne hän kaipaa ja jossa viihtyy.

enkä tietääkseni ainakaan kärsi masennuksesta tai muusta, enkä laiskuuttani halua lasta päiväkotiin, vaan kun hän siellä viihtyy.
sama tilanne oli aikanaan esikoisen kanssa, kun nyt keskustelun
aiheena oleva päiväkotolainen syntyi. Esikoinen HALUSI päiväkotiin, oli siellä päivän tai kaksi viikossa, ja aina meni iloisena, ja tuli pois intoa puhkuen.

jos tästä saa itselleen hyvän mielen, että pitää mua selittelijänä, puolestelijana, masenetuneena ja laskana, niin olkaa hyvä vaan. minulla ei tästä ole huonoa omaatuntoa, ja uskon , että ammattitaitoinen päiväkotiväki kertoisi minulle, mikäli lapseni paikkaa tarvitaan jollekin muulle, tai siitä, jos lapseni olisi onnteon päiväkodissa.

 

Nosto :wave:

 

Tiesin, että tämä aihe kuohuttaa tunteita ja mielipiteitä on monenlaisia. Yllättävää silti lukea, miten monenlaisia mietteitä asia herättää. Todettakoon tässä nyt vielä, että minua henkilökohtaisesti harmittavat eniten äidit, jotka vievät vanhempia lapsiaan hoitoon lähes viikon jokaisena päivänä 5 - 9 tuntia päivä, vaikka ovat vanhemman lapsen kanssa kotosalla. Hienosti äitiäiti perusteli tulevaa valintatilannettaan ja varmasti asialla on myös toinen puoli, joku raja pitäisi kuitenkin olla tässä systeemin hyväksikäytössä.

Miltä teistä kuulostaisi sitten edes seuraavanlainen kompromissiratkaisu: Subjektiivinen oikeus päivähoitoon vanhemman ollessa kotona kavennettaisiin edes 2 päivään viikossa max 6 tuntia/pvä lapsen ollessa alle viisi vuotias. Tässäkin voisi ottaa erityistilanteet huomioon ja joustaa asiassa tarvittaessa. Vanhemmat voisivat valita katsovatko tarpeelliseksi tyytyä kerhotoimintaan vai valitsevatko esimerkiksi jo lapselle tutun päiväkodin sen sijaan muutamana päivänä viikossa.

Mukava huomata, että asiasta on syntynyt näinkin paljon keskustelua. Itseäni tämä aihe on kiinnostanut jo pitkään ja päätin tehdä siitä keskustelunavauksen. Mukava, että aihe kiinnostaa muitakin.

Augustiinalle: itselläni ei ole ollut tarkoitus loukata ketään henkilökohtaisesti vaan herätellä ihmisiä ajattelemaan. Kuten olen sanonut aikaisemminkin, piston sydämessään varmasti tuntevat ne, joilla on aihetta siihen.

Hyvä ehdotus oli myös mielestäni tuo selvityksen laatiminen asiasta. Kovin kalliiksi ei varmasti tulisi kyselytutkimuksen toimittaminen päiväkoteihin ja niistä yhteenvedon laatiminen.

 

\

Ei ole tarkoitus mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta on sinulla ainakin aikaa olla netissä, sillä profiilin mukaan viestejä olet kirjoitellut aika paljon... Aikaa alpsille voi ottaa niin monesta asiasta. Toki omiakin henkireikiä pitää olla!

Menit sitten henkilökohtaisuuksiin kuitenkin. No istutpahan sinäkin netissä, tosin kun et ole kirjautunut en voi moralisoida sua millään vastaavalla faktalla minkä musta oot löytänyt. Sama se mitä ajattelet mun ajankäytöstä, sanon vaan et suurin osa mun kirjoituksista on kirjoitettu sellaiseen aikaan kun mies on kotona tai lapset on nukkumassa, joten lapsilta tää harrastus ei pois. Vaikken ehkä kovin hyvä äiti olekaan, kuten olen huomannut...

 

\

Augustiina, nosto sun kirjoitukselle!
Selvästi tunteita kuohuttava aihe...eli kannanpa minäkin korteni kekoon.
Minulla on kaksi lasta. 5 kk ja 5 vuotta, vanhin aloitti koulun viime viikolla. Ennen toista raskautta olimme mieheni kanssa molemmat kokopäivätyössä eli poikamme oli luonnollisesti päivähoidossa. Raskauden toisella kolmanneksella minulla oli kuitenkin niin paljon komplikaatiota, että lääkärini määräsi minut sairaslomalle, lepoon, äityislomaani saakka. Poikani jatkoi hoidossa käyntiä. Loppuraskautta kohti sain taas luvan olla aktiivisempi, mutta päätimme pitää poikamme hoidossa 2 kertaa viikossa. Eli minä istuin kotona ja poika kävi hoidossa .vauvan synnyttyä poika myös jatkoi hoidossa käyntiä kolmena päivänä viikossa ensin ja myöhemmin kahtena päivänä. Omalta kohdaltani perustelut ovat seuraavanlaiset- 1)koska poikani aloitti koulun nyt, en katsonut mielekkääksi katkaista hänelle jo tuttua rutiinia kokonaan paria kuukautta ennen koulunalkua. Kerhossa poikani sai myös kielenopetusta koulua varten, koulun käyttökieltä ei meillä puhuta kotona. 2) Hoidossa pojallani oli paljon kavereita joiden kanssa hän nautti leikkiä. Jos poikani olisi ollut koko ajan kotona kanssani, olisi hänen oman ikäisensä seura jäänyt kovin vähäiseksi. 3)Hoidossa tarjottiin ohjattua toimintaa, väritystä, kirjoittamisen opettelua, laulua, liikuntaa....sellainen kirjo, johon juuri keisarinleikkauksen läpikäyneenä imettäjänä tuskin olisin itse yltänyt kotona. Leikki-ikäiselle vilkkaalle lapselle on tuskin mielekästä istua kotona päivästä toiseen ja katsoa äitiä sohvalla imettämässä tunnista toiseen. 4) Kerhossa oli joka keskipäivä lämminruoka alku ja jälkiruokineen. Jälleen jotain, johon pari viikkoa synnytyksen jälkeen en olisi yltänyt tai edes haaveillut yltäväni 4) Itseni vuoksi. Vauva söi alussa kahden tunnin välein, yötä päivää ja tarvitsin itsekin aikaa levätä välillä vauvan rytmin mukaan. Mielestäni olin parempi äiti hieman levänneenä myös pojalleni, kuin kiukkuisena ja lopenuupuneena. Mieluummin leikin poikani kanssa tunnin pari päivässa hyvän tuulisena ja virkeänä kuin vietän hänen kanssaan koko päivän puolikuolleena valvotun yön takia, pyjama päällä puoleen päivään asti.
Mielestäni jokainen päättää itse, mikä malli heille toimii parhaiten. Meille tämä toimi erinomaisesti ja uskon poikanikin olleen tyytyväinen siihen, että uuden vauvan myötä kaikki hänelle tuttu ei heittänyt häränpyllyä. Vauvan myötä muuttuu jo tarpeeksi paljon ilman, että menettää samalla tutut kerhokaverit ja totutut rutiinit niiltä osin. En myöskään poe huonoa oamatuntoa siitä, että olisin vienyt jonkun enemmän hoitopaikkaa tarvitsevan paikan poikani vuoksi, sillä hoitopaikka oli yksityinen päiväkerho johon emme saaneet mitään avustuksia (ei ollut haettukaan), jossa oli paikkoja myös vapaana .

Mielestäni ajatus, että äidin kanssa vietetty aika on aina sitä parasta aikaa on liian mustavalkoinen ja vanhentunut kaikinpuolin. Totta, että äiti on lapselle tärkeä ja lapsi kyllä aistii jos vanhemalla ei ole minkäänsortin kiinnostusta viettää aikaa lapsen kanssa. Mutta eikö tämä ajatus ole myös aika itseään täynnä? Itse en ainakaan koe olevani niin maailman napa viisivuotiaalle pojalleni, ettö luulen hänen mieluummion viettävän kainen aikansa helmoissani vain siksi, että olen hanen äitinsä, kuin oman ikäisten kavereiden kanssa leikkien.
Mutta hyvää sunnuntaita kaikille, hoitoratkaisuista riippumatta!

Kiitos tästä kirjotuksesta! Tuli mun mielipiteet selkeästi ilmaistua toisen suulla kun mulla jo hihat käryävät kiukusta... Nyt taidan lopettaa tästä asiasta vääntämisen ja häivyn netistä muutenkin, kun vihjaistiin et istuskelen koneella liikaa

 

Joku halusi tietää miten "kirveen kanssa heilujat" liittyvät lasten päivähoitoon?
Suoranaisesti eivät mitenkään, se oli esimerkki. Esimerkki siitä, että esimerkiksi 20 vuotta sitten ihmistä, joka on psykoottinen, akuuttia hoitoa tarvitseva mielisairas, ei lähetetty viikon hoitojakson jälkeen takaisin avohoitoon. Nyt lähetetään. Avainsana on priorisointi, eli asioiden tärkeysjärjestys.

Kaikki ovat periaatteessa sitä mieltä, että lapsissa on tulevaisuus. Missä se lasten ja heidän hoitamisensa tärkeys sitten näkyy? Siitä saatavassa korvauksessa? Äidit eivät saa palkkaa, heille ei kerry eläkettä lastensa hoidosta. Korvaus siitä on likipitäen naurettava. Silti naiset hankkivat lapsia..
Jos jokin asia on päättäjille tärkeä, siihen satsataan.
Tuntuu hiukan huvittavalta, että joku uskoo todella esimerkiksi keski-ikäisen miespolitiikon olevan huolissaan siitä, etteivät lapset saa viettää aikaa kotona äidin kanssa..
Poliitikot ovat huolissaan rahasta, meidän kaikkien yhteisestä rahasta. Sitä ei ole koskaan tarpeeksi. Jos sitä voidaan vähentää esimerkiksi subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, siitä hyötyy poliitikon kannalta moni:
Naiset ovat kotona, miehille vapautuu työpaikkoja. Miehet ovat tyytyväisempiä, koska valta perheessä kuuluu pitkälti sille, joka tienaa rahat. Lapset tulevat hoidetuiksi, voidaan vähentää päiväkotien henkilökuntaa ja ruoka, leikkivälineet ym. eivät maksa niin paljon. Naisille ei tarvitse maksaa tästä työstä kunnon palkkaa tai tarjota kunnon etuja, riittää kun käytetään vanhaa kunnon luterilaista syyllistämistä: äidin "kuuluu" hoitaa lapsensa. Hoitopaikka maksaa moninkertaisesti sen, mitä äidille maksettu äitiys- tai vanhempainraha. Lisäksi työllisyysongelmaakin hoidetaan "pitemmällä tähtäimellä": raskaana oleva tai pienten lasten kanssa kotona oleva/ollut nainen on helppo irtisanoa, siirtää määräaikaiseksi ja jättää tyhjän päälle. Ainahan voi sanoa, että hän ei niin monen kotonaolovuoden jälkeen enää työhönsä kykene. Ja palkata nuoremman tilalle.

Sokeri pohjalla: kun päivähoito-oikeus on olemassa, niin kukapa sitä on rajoittamassa, ja sanomassa, että älkää tehkö lapsia, kun ette viitsi hoitaa niitä? Kukapa muu kuin naiset itse. On niin tärkeää saada tuntea olevansa muita parempi, kun tekee itse kaiken kotona.. MINÄ en ainakaan rasita turhaan yhteiskunnan kukkaroa.
Todella helppo tällaista joukkoa on ainakin hallita.
Minäkin olen sitä mieltä, että vanhemmat ovat lastensa ensisijaisia hoitajia. Silti en jättäisi oikeutta päättää asiasta jollekin, joka ei ole perheen tilanteesta lainkaan selvillä. Mieluummin sitten niin, että joku "laiska ja mukavuudenhaluinen" äiti (joita keskustelusta päätellen tuntuu olevan häviävän pieni vähemmistö) käyttää päivähoito-oikeuttaan, vaikka se ei olisikaan oikeudenmukaista.

 

olet nyt monta viestiä laittanut samasta asiasta...ei millään pahalla mutta asia on varmaan mennyt jo perille

 

Olenko keskustellut tästä liikaa? Pahoittelen.. Mikä olisi mielestäsi sopiva määrä viesteille, joita saisin laittaa?