Lapsi hoitoon-äiti kotona! EN käsitä...

Suzu: Vähän vaikea uskoa, että niitä "laiskoja ja mukavuudenhaluisia äitejä on häviävän pieni määrä. Miksi sitten Hesarin tietojen mukaan pelkästään Espoossa on 800 kotiäidin lapset päiväkotihoidossa!! Olisikohan niin, että nämä äidit eivät uskalla ottaa osaa keskusteluun tai heillä ei ole mitään sanottavaa asiasta.

Perusteltua olisi mielestäni ainakin rajata kotiäitien oikeus lapsensa hoitopaikkaan kahteen päivään viikossa. Se riittäisi varmasti tuomaan lapselle tarpeeksi sosiaalista virikettä (jos sitä pitää päiväkodista hakea) ja auttaisi äitejä jaksamaan.

 

Vastaanpa minäkin tähän asiaan!

Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa myös hyvin paljon samoilla linjoilla. Jos perheellä ei ole erityisiä syitä laittaa lasta hoitoon, mielestäni yhteiskunnan ei tällöin tule hoitoa kustantaa. Elämäntilanteita on kuitenkin monenlaisia ja sairaus- yms. tapauksissa on asia ratkaistava yksilöllisesti.

Haluaisin tuoda keskusteluun uuden näkökulman perheen yksityisyydestä, joka jo aiemmin mainittiinkin:
Vaikka moni asian toisin näkeekin, ei nykyajan perhe ole enää pelkästään yksityinen niin ettei mikään yksityinen instanssi voisi sen elämään puuttua. Hallinnollis-byrokraattiset toimenpiteet oikeuttavat puuttumisen perheen sisäisen toimintaan ja siihen myös puututaan useilla eri tavoilla. Sillä kasvatuksen laitostuessa useat perheen aiemmin sisäisinä pidetyt tehtävät kuuluvat nykyään yhä useammissa perheissä muille instituutioille ja tämä tuo mahdollisuuden yhä enemmän puuttua perheen sisäisiin toimiin. Juridisten säädösten lisäksi perhettä ohjaavat muun muassa sosiaaliset normit sekä yleiset arvot, joita tämäkin keskustelu kovasti tällä hetkellä ravistelee. Tämän monet perheet kokevat uhkaksi ja kokevat henkilökohtaista loukkausta, kun asioista puhutaan ääneen. Täytyy kuitenkin hyväksyä se tosiasia, että yhteiskunnallinen keskustelu kuuluu olennaisena osana nykyperheitten elämään ja hyvinvointiin ja ilman kunnon keskustelua suomalaista perhe-elämää ei voida tukea yhteiskunnan varoin.

Joskus tuntuu siltä, että nykypäivänä onkin vallallaan hyvin itsekäs ajattelumalli, jonka mukaan päätökset on oikeus tehdä vain omista lähtökohdistaan käsin, huomioimatta laisinkaan asioiden arvolähtökohtia. Monesti unohdetaan se, että omilla henkilökohtaisilla ratkaisuilla voi olla paljon kauaskantoisempia vaikutuksia, kuin oma hetkellinen hyvinvointi. Niinpä, lainsäätäjillä on todellisia haasteita edessään!

Mutta hienoa keskustelua! Seuraan alan tutkijana keskustelua todella mielenkiinnolla.

 

Hienosti kirjoitit äippäliini asiasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. En osannut asiaa ollenkaan noin hienosti muotoilla, mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mielenkiintoinen aihe sinulla tutkittavana ja haasteita varmasti riittää. Ihmiselle annettuja etuisuuksia kun on niin vaikea kaventaa, vaikka ne olisivat kuinka virheellisiä tahansa. Onnea ja menestystä tutkimuksellesi. Toivottavasti se poikii aloitteita ja aineistoa poliitikoille, jotta osaavat ja uskaltavat tehdä asiassa tarvittavat ratkaisut.

 

En jaksanut lukea ihan kaikkia kokonaan, kun oli niin paljon lainauksia.
Joku, olisiko aloittaja, veti mukaan lapsen tunteet, eli miltä lapsesta tuntuu, kun isä vie hänet päiväkotiin, kun äiti ja vauva jäävät kotiin... tämä oli aika yksipuolisesti ajateltu lapsen tunteista. Näinkin voi toki jonkun kohdalla olla, mutta toisinpäin: lapsi viihtyy hoitoryhmässään, siellä on mukavat hoitajat, joista on myös muodostunut hänelle tärkeä aikuiskontakti ja ennenkaikkea, lapsella on siellä monta hyvää ystävää ja leikkikaveria, joiden näkemistä varsinkin viikonlopun jälkeen odotetaan. Miltä lapsesta tuntuu, kun hänet riistetään kokonaan hänelle tärkeiden ihmisten luota (kotihoitoon)? Ajatellaan, että onhan niitä avoimia kerhoja, jossa lapselle on ikäistään seuraa... MUTTA unohdetaan se, että jo lapsikin osaa muodostaa ystävyyssuhteita, jotka ovat hänelle tärkeitä! Jos hänellä on päiväkodissa hyvät ystävät, vaikka Maija ja Liisa, niin ei se ole sama kuin joku samanikäinen Leena avoimessa kerhossa. Maija, Liisa ja Leena ovat eri persoonia!! Lapselle se on tosiasia, jota vanhemmat usein vähättelevät. Vähän sama asia, kun jos sinua äitinä kiellettäisiin yhtäkkiä menemästä ollenkaan kyläilemään/pitämästä yhteyttä parhaaseen ystävääsi, ja sanotaan, että otappa hänen tilalleen tuosta ensimmäinen vastaantuleva nainen. Eihän se ole meille aikuisille sama asia, miksi lapselle sitten olisi sama, kenen kanssa hän leikkii!

Minulla itselläni ei ole kuin yksi lapsi, joka on päiväkodissa ollut siitä asti kun töihin palasin (hieman alle 3-vuotiaasta), mutta jos nyt toinen tulisi, tuskin ottaisin esikoistani kokonaan pois hoidosta JUURI SEN TAKIA että hän todella viihtyy päiväkodissa ja hänellä on siellä monta tärkeää ystävää. En varmaan pitäisi lasta asiellä kokopäivää ja toisaalta, jos meillä olisi jonain päivänä jotain muuta mielekästä ohjelmaa, ei minun tarvitsisi lasta hoitoon viedä, mutta kokonaan pois LAPSELLE TÄRKEÄSTÄ YMPÄRISTÖSTÄ...ehei!!!

Jokainen perhe tehkööm ratkaisunsa itse.

 

Mielenkiintoinen keskustelu aiheesta. Paljon oli esitetty näkemyksiä puolesta ja vastaan. Jäin miettimään, missä on niiden äitien kannanotto/kokemuksia, jotka vievät 1 - 3 vuotiaan esikoisen hoitoon, vaikka ovat vauvan kanssa kotona??!!! Käsittääkseni tällaisiakin perheitä on paljon. Mielestäni hoitoon vieminen on erityisen surullista esikoisen ollessa alle kolme vuotias. Sosiaalisten kontaktien tarpeella sitä ei kai ainakaan voida perustella, vai kuinka?!

 

sorry Susu se mun viesti oli tarkoitettu tämän ketjun aloittajalle, kun samalla palstalla on samaa asiaa eri otsikoilla ja sit viellä muillakin pastoilla :\|

 

Kaikilla paikkakunnilla ei ole kerhoja tai puistotätejä, joten tarha voi olla ainoa vaihtoehto.
Meillä tyttö rupesi inisemään viime syksynä, että haluaa tarhaan kun muutkin menee. Oli 2,5 v silloin.
Mistä paikka kun en halunnut laittaa tarhaan?
Löytyi kerho 3 tuntia/pvä 5*vko joka toinen viikko.
Kylläkin ikäraja oli 3v, mutta oli onneksi tilaa.
Alle 3v. ei ole paljon vaihtoehtoja(puistotäti lopetti sopivasti kun toinen lapsi oli 4kk).
Meillä ainakin tytöllä oli kova tarve ja halu päästä tekemään oman ikäisten kanssa omia juttuja, joissa vauva ei ole mukana.
Vauvan kiusaaminenkin väheni huomattavasti.

 

Puhut asiaa.

Lähipiirissämme on muutamia jotka vievät esikoisensa tarhaan kun perheeseen on syntynyt uusi vauva. Meillä on 3 lasta (5½v,3v ja 1v). Aina uuden vauvan syntyessä olemme todella yrittäneet huomioida vanhempaa/vanhempia lapsia, kun onhan se heillekin iso muutos kun yhtäkkiä perheessä on vauva, jota kaikki hellii ja lellii. Viedä nyt sitten vanhempi lapsi/lapset päiväkotiin tuollaisessa tilanteessa!! Tuolloinhan he juuri tarvitsisivat huomiota ja aikaa osakseen.

Siinä tapauksessa ymmärrän isomman lapsen hoitoon viemisen jos esimerkiksi perheeseen on syntynyt sairas lapsi tai äiti on psyykkisesti sairas. Mutta jos päämäärä on se, että äiti saa rauhassa keskittyä uuteen vauvaan niin hohhoijaa.

 

\

En ole sanonutkaan, etteikö asia olisi perusteltua esim mainitsemissasi tilanteissa, jolloin äiti tarvitsee aikaa oman terveytensä hoitamiseen. Tämän varjolla kuitenkaan ei voida perustella niitä lukuisia tilanteita, joissa äiti viettää leppoisaa kotiarkea pienemmän kanssa eli tavallaan jatkaa siitä millaista heillä oli esikoisen kanssa äitiyslomalla ja silti kuljettaa esikoista hoitoon ja takiasin. konnentoikaa nyt näitä ihan tavallisten perheiden ratkaisuja. Mikä perusteltu syy niissä voi olla takana??
[/quot

miten kukaan ulkopuolinen voi tietää mitkä perheet on niitä "ihan tavallisia" perheitä?? monissa perheissä voi olla jotain todellista syytä jota ei haluta kylillä kuuluttaa. Siinä mielessä olen sillä linjalla että kaikilla olis oikeus viedä lapsi hoitoon, koska kaikki eivät ole valmiita hakemaan lääkärin laúsuntoa omasta jaksamisestaan lasten kanssa. Tarkoitan lähinnä masennusta ym. sitten sinnitellään lasten kans kotona ja mikähän on seuraus...
tämä nyt on yks näkökanta muiden joukossa

 

Meillä kovin aktiivinen ja seurankipeä poika, myös voimakas tahtoinen. Pikkusiskon synnyttyä jäi tarhasta kotiin. Jos olisin tiennyt kuinka rankkaa hoitaminen on niin olisin pitänyt pojan tarhassa muutamana päivänä viikossa. Tyttö valvottaa edelleenkin yöt (10kk). Olisi pojankin ollut huomattavasti mukavampaa olla kotona hieman pirteämmän äidin seurassa, joka jaksaisi keksiä joka hetkelle jotain mielemkiintoista tekemistä. Mutta hyvinhän tämä loppujen lopuksi on mennyt. Vuodenvaihteessa poika palaa takaisin tarhaan muutamaksi päiväksi viikossa ja tyttö pääsee mummin hoiviin niinä päivinä, jotka olen töissä.
En syyllistä yhtäkään äitiä, joka vie vanhemman lapsen tarhaan, jotta voi esim. hoitaa kotia tai nukkua! Jokainen hoitakoon omaan perheeseensä sopivalla tavalla lapsensa.

 

Olen kanssasi aivan samaa mieltä. :flower:

 

Äidin ja vauvan välille ei synny elintärkeää yhteyttä jos ympärillä pyörii isompi muksu, maidontulokin saattaa loppua saatika äidin psyyke kun ei saa levätä. Tehkää tarpeeksi isolla ikäerolla lapset niin ei tarvitse miettiä näitä kun isompi on jo koulussa!

 

En usko, että esikoinen nyt ihan tuolla tavalla sotkee äidin biorytmejä! Erittäin tärkeää on myös, että sisarusten väliselle tunnesiteen muodostumiselle annetaan aikaa ja mahdollisuus. Hienoa keskustelua aiheesta ja mukava, että tästä asiasta vihdoin uskalletaan puhua suoraan. Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa aiheesta samaa mieltä. Toivottavasti tähän asiaan tartutaan muutenkin kuin keskustelun tasolla.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolustajat perustelevat näkökantojaan liian usein ääritapauksilla ja erikoistilanteilla. Lapsia pidetään hoidossa valtavan usein nykypäivänä myös ilman perusteltua syytä. Näiden ääritapausten taakse ei voida mennä etsittäessä syytä päiväkotihoidon yleistymiseen ihan hyvin voivien kotiäitien keskuudessa. Lapsen tarve sosiaalisille kontakteillekaan ei toimi perusteluna alle neljä vuotiaiden kohdalla. Toki hekin tarvitsevat sosiaalisia virikkeitä ympärilleen, mutta äiti, sisarus/sisarukset, lähipiirissä mahdollisesti asuvat lapset, kyläilyt, kerhot, isovanhemmat ym riittävät käsittääkseni täyttämään pienten lasten tarpeet.

 

ja seuraava luonnollinen askel voisi olla, että kielletään äideiltä kokonaan töihin meno kodin ulkopuolella lasten kouluikään asti tai mieluummin siihen, että ovat jo muuttaneet pois kotoa. Mitä sitä menee lapsia ylipäätänsä tekemään jos ei ole valmis huolehtimaan heistä kotona?

 

Töihin meno on kai kuitenkin asia erikseen... Jokainen päättäköön itse, milloin on valmis siirtymään työelämään ja usein taloudelliset realiteetit jo pakottavat siihen. Jos äiti kerran on kotona, eikö hän voisi olla molempia lapsia varten. Pieniä ne esikoisetkin usein vielä on, vaikka perheeseen syntyy uusi vauva. Helppoahan arki ei aina ole, mutta ei kai sen kuulukaan olla ruusuilla tanssimista (ainakaan joka päivä...) =)

 

\

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolustajat perustelevat näkökantojaan liian usein ääritapauksilla ja erikoistilanteilla.

Vastapuoli taas perustelee omaa kantaansa liian usein yleistämällä. Antaa ihmisten itse päättää asioistaan kun siihen on kerta mahdollisuus, yksityisyys kunniaan.

 

Murmeli,
Sinäkö tiedät kaikkien kotona olevien äitien syyt viedä vanhempi lapsi hoitoon??? Ainakin kirjoitit niin pontevasti että usein viedään ilman PERUSTELTUA SYYTÄ, mahtaa sinulla olla laaja tuttavapiiri - koko suomi ajateltuna varmasti toistatuhatta perhettä...

Että minua risoo ihmiset, jotka haluavat tuomita toiset. Onneksi perheillä on vapaus valita ja onneksi minun ystäväpiiriini ei kuulu sinunkaltaisia ihmisiä.

Täällä kun on kirjoitettu kuinka Helsingissäkin on 800 perhettä, joissa vanhempi lapsi on hoidossa, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Nämä ovat TILASTOJA joita tulkitaan miten halutaan. Minunkin ystäväpiirissä on kaksi äitiä, jotka tavallaan vääristävät näitä tilastoja. Virallisesti ovat äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja vanhempi lapsi on hoidossa, koska molemmat tekevät jonkin verran töitä kotona VAUVAN NUKKUESSA; toinen hoitaa perheyrityksen kirjanpidon, toinen on suomentaja, molemmat töitä kuitenkin siinä laajuudessa, että 4 ja 5 vuotiaiden kanssa sitä vaikea tehdä, mutta vauvan kanssa onnistuu. Virallisesti eivät kuitenkaan ole työssä.

 

Meillä esikoinen 1v 9kk, pikkukakkonen syntyy huhtikuussa -05, eli esikoisen ollessa 2v 4kk.
Olen ajatellut että EHDOTTOMASTI saa jatkaa päiväkodissa koska siellä kaikki kaverit ja viihtyykin tosi hyvin siellä.

Esikoisella oli vauvana koliikki joka kesti 5kk, sanoivat neuvolassa että 90% todenn. myös tämä lapsi saa koliikin.
Eli jos sama rumba on tulossa mitä esikoisen kanssa, kun nukuttiin 4h/vrk n klo 04-07 ja joitain 15min päikkäreitä pitkin päivää.
Muulloin huutoa!

Eli siinä on ihan rätti väsynyt ja hyvä jos jaksaa yhtä kanneskella päivät pitkät, kuka leikkii ja häärää esikoisen kanssa, ruoasta nyt puhumattakaan, eli hän jäisi ihan sivuseikaksi. Ja tuntisi olonsa yksinäiseksi ja ettei kukaan välitä hänestä.

Saisi edes päiväkodissa nukkua päikkäreitä rauhassa jos kotona yöunetkin jää vähäisiksi.
Eli parempaa vaihtoehtoa meillä ei ole kuin jatkaa ainakin sen 3kk päiväkodissa kun vauva syntynyt.

Mielipiteitä on tietysti monenlaisia ja erilaisia, tämä on vain se ainut oikea ratkaisu meidän perheessä.
Sanoittepa mitä tahansa, tämä ei tee meistä huonompia vanhempia ollenkaan! :saint:

Syksynjatkoja kaikille!

 

Minä kirjoitin oman mielipiteeni. Sinä voit aivan yhtä vapaasti sanoa omasi. Uskaltauduinpa kirjoittamaan vielä nimimerkillä, toisin kuin monet täällä. Enhän olekaan väittänyt, että vika olisi pelkästään niissä vanhemmissa, jotka tätä systeemiä käyttävät hyväksi. Ennemminkin vika on yhteiskunnassa, että annetaan tällaisen jatkua. Ymmärrän vielä senkin, että lasta pidetään hoidossa osapäiväisesti tai pari päivää viikossa. Kyllä itsekin tiedän kahden lapsen äitinä, miten raskasta se arki voi olla. Läheltä seuranneena tiedän myös hyvin, että omassa kaupungissani on paljon niitä vanhempia, jotka jatkavat esikoisen kokopäivähoitoa kuopuksen synnyttyä. Minusta tämä vain on surullista...

 

Hyvä Alannah! Olet oivaltanut asian aivan oikein. Lykkää vaan lapsia tulemaan, kyllä me hoidon ammattilaiset niistä ihmisiä tehdään!!

 

Oma mielipiteeni vielä kerran pähkinänkuoressa- jokainen perhe päättää omalta kohdaltaan mikä on heille paras ratkaisu. Normaalit vanhemamt varmasti kuuntelevat lastaan ja tuskin väkisin pakottavat häntä kerhoon vain siksi,että äiti on liian laiska ja inhoaa leikkiä lapsensa kanssa. Jos ja kun tälläsiä tapauksia on, niin eikös tätä varten ole olemassa lastensuojeluviranomaiset ja sosiaalityöntekijät. Muutoin lapsen hoitoon laittaminen, jos hän siellä tykkää käydä, ei tee kenestäkään huonoa äitiä tai velvollista selitettelemääm syitä lapsen hoidossakäyntiin.
Miksi naiset ovat aina toistensa pahimpia viha´miehiä´ ? Itse näen positiivisena muutoksena sen, että suomalaisnaiset, jotka ovat kauan nauttineet kyseenalaista mainetta siitä, että eivät pidä itsestään huolta vaan uhraavat kaiken perheelleen (´itselleni en ikinä osta vaatteita tai käy kampaajalla...mitäpä minä itsestäni..tärkeintä että lapsilla on sitä sun toista- ilmiö), ovat viimeinkin oppimassa terveellä tavalla itsekkääksi. Mitä pahaa siinä on jos myöntää ajattelevan itseäänkin?Ja ketkä sitten ovat ne ensimmäiset arvostelijat- no muut naiset tietenkin, ne jotka uskovat tietävänsä miten ne naapurinkin lapset pitäisi kasvattaa. Miksi edes pitäisi olla joku vakava masennus tai väkivaltainen koti tai joku muu ääripäätilanne, ennekuin uskaltaisi viedä lapsensä hoitopaikkaan, jonne hän itse menee mielellään ???? En ymmärrä tätä.
Jos joku päättää pitää kaikki lapset kotonaan heidän kouluunlähtöönsä asti, ei asia vaivaa minua puoleen tai toiseen. Miksi sitten vaivaa toisinpäin ? Onko kyseessä kenties taas kateus ja pelko siitä, että jollakulla muulla on helpompaa kuin itsellä ?
Mainittakoon vielä, että kirjoitustani ei ole tarkoitettu kenelläkään henkilökohtaisesti.
Hauskaa illanjatkoa kaikille

 

Kun menin kelalle kyselemään äitiyslomapäätöksen perään ja samalla kotihoidontuesta esikoisen kohdalla oli yllätys suuri kun kelan nainen kysyi: "aiotko hoitaa esikoista kotona vauvan synnyttyä?"

Olin aivan äimän käkenä että onkos niitä muka muitakin vaihtoehtoja

Olisi kuulemma oikeus viedä esikoinen hoitoon, mutta minä olen sitä mieltä että kun kerran olen kotona, niin kyllä sen vajaa 3-vuotiaskin siinä samalla tulee hoidetuksi kun vauvakin, joskin lepäämään ei varmasti pysty samalla tavalla kuin esikoisen vauva-aikana.

Mutta itse olen halunnut toisen lapsen esikoisen ollessa vielä "pieni", joten itse myös esikoiseni hoidan...

...

Nyt alkoi tällä äidillä taas kiehumaan yli pelkkä ajatuskin vanhempien lasten hoitoon viemisestä äidin ollessa kotona, joten jätän kirjoituksen tähän...

 

Ei se mitään, jos sinua kiehuttaa ajatus OMAN vanhemman lapsesi hoitoonviennistä. Mutta älä turhaan kiehu siitä ajatuksesta, että joku toinen vie vanhemman lapsensa hoitoon, siihen sinulla ei ole oikeain oikeutta. Ei me kukaan niin täydellisiä olla ihmisinä eikä äiteinä, että voidaan toisia, TUNTEMATTOMIA, ruveta arvostelemaan ja katekorioimaan; tuo on hyvä äiti, tuo ei, tuo taas on ihan huono äiti...

 

hmm.. meillä esikoinen hoidossa kolmena päivänä vkossa ihan senkin vuoksi, ettei meidän pihapiirissä ole kavereita hänelle, eikä mullakaan ajokorttia, että voitaisiin huristella kavereita tapaamaan.. ja jos lapsi joskus on sanonut, että ei halua mennä hoitoon, vaan haluaa jääd minun ja vauvan kanssa kotiin, en ole hoitoon pakottanut... lapsi saa itse päättää.. viihtyy mainiosti hoidossa ja tykkää kovasti hoitotädistään... näin meillä =) :wave:

 

Minusta on okei, että on mielipiteitä, tämähän on mielipidepalsta. Aika tylsäksi kävisi lukea, että kaikki ovat samaa mieltä.
Minäkään en veisi itse (tässä elämäntilanteessa) alle kolmevuotiasta hoitoon, koska sen ikäinen pärjää mielestäni kotona paremmin. Työni on aika itsenäistä, joten voin järjestellä asioita miehen kanssa, ja pystymme näin tekemään.
Minusta on silti hyvä, että tarvittaessa on hoitopaikkamahdollisuus, koska jollakulla toisella voi olla hyvä syy opiskelun, työn, terveyden, jaksamisen ym. takia viedä hoitoon pienempikin lapsi. Yleensä kokemukseni mukaan virheiden korjaaminen on aina vaikeampaa ja tulee kalliimmaksi, kuin niiden välttäminen etukäteen tai ennaltaehkäiseminen kokonaan, mistä tässäkin on kysymys.
Ei millään pahalla, kenellekään.