Liian nuori äidiksi?

Meillä on suvussa tuo 20 vuotiaana mennyt jo useamman sukupolven ajan. Ite olin 20v kun esikoinen syntyi. Äiti järkytty kauheasti, pitkitin kertomista koska pelkäsin kertoa. Täti myös ragoi sanomalla mun valmistujaisissa että "En olis uskonu että säkin niin tyhmä olet" Äitin reaktio oli että "perinteitähän ei pitänyt jatkaa, olet 5-10 vuotta liian aikaisessa", mä itkin monta päivää niitä sanoja, ne vaan kaiku päässä. Lähes koko raskaus meni ennen kuin äiti hyväksyi. Nyt on iloinen mummo, vaikka mummoksi ei halua kutsuttavan..pitää nimellä kutsua...40 kriisi, taitaa mummolla olla. Nyt meitä on tosiaan 5 sukupolvea, tiedä sitten kuinka kauan. Mutta kyllä mun iso mummo ja mummo oli todella onnellisia kun tyttönen synty, kyllä he itki ja kaikille piti päästä kertomaan "Kun onhan meitä nyt jo 5 sukupolvea"
Multa ei koskaan ole kuitenkaan kysytty että oliko toivottu. Toivottu oli, puoli vuotta yritettiin kunnes tärppäsi.
Mä en oo koskaan ollu innostunu baareissa kävijä, sillon tällön voin käydä, mut en välttämättä edes kerran kuussa. Mä oon aina tienny mitä haluan, kaks lasta vielä olis toivelistalla, mutta ei vielä.
:hug:

 

minä sain esikoisen nyt keväällä helmikuussa ja neiti on koht 4kk. kun perheeni ja sukulaiset sai kuulla nii sanoi et olen nuori ja koulut jää kesken eli olen 20v nyt mut ku sain tietää olevani raskaana olin 19v ja menin naimisiinki 19v vuotiaana. sano et kuinka pärjään ja ei ole ammattia. mut on ne jo tottunut ajatukseen.
mut toista ei varmaan vielä ole tulossa kun tammikuussa palaan kouluun ja 1 vuosi jäljellä sitten valmistun

 

Mä sain esikoiseni, kun olin 20 vuotias. Lapsen isän kanssa oltiin seurusteltu jo 14-vuotiaasta lähtien, mutta oli silti vahinko. Olin unohtanut ottaa muutaman kerran pillerin ja sen vuoksi sitten sain maailmaan maailman ihanimman prinesassa neidin. Todella onnellinen olen lapsesta ollut. Lapsen isän kanssa erosimme lopullisesti ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Ero tapuihtui sovussa ja lapsen isä oli heti mukana raskaudessa vaikka emme yhdessä olleetkaan. Vieläkin meillä on todella hyvät välit, vaikka molemmilla puolisot ja mulla nyt pikkuinen herrakin tullut taloon.

Mein äiti oli ensin kauhuissaa, kuinka voin olla raskaana. Mutta ei koskaan sanonut, että olen liian nuori tai epäkypsä. Lapsen isän vanhemmat myös tukivat ja olivat innoissaa uudesta lapsenlapsestaan. Kaverit olivat hieman ihmeissään, mutta ymmärsivtä kuitenkin aikomuksemme pitää lapsi. En missään vaiheessa edes harkinnut aborttia. Sitä en pystyisi tekemään.

Vuodella hain lykkäystä koulun aloittamiseen ja sen sain. Kun Emmi täytti vuoden aloitta hän pph:lla ja minä koulussa ammattiin opiskelemisen. Hieman yli vuoden tein töitä valmistumisen jälkeen ja nyt olen siis äitiyslomalla. Mielestäni olen oikeaan aikaan saanut lapseni ja vielä olisi kolmas suunnitteilla, kunhan vuoden päästä taas voidaan alkaa yrittämään. Aikaisemmin en halua, sillä haluan juhlia kunnolla ensikesänä tulevissa häissäni.

Välillä jossain puistossa tai kaupassa tulee vanhempia ihmisiä vastaan ja ihmettelevät kuinka noin nuorella voi olla noin iso lapsi, tai sitten luulevat hoitotädiksi...

 

olen kans konenut vastaavaa. mut olen sanonut niille et kun
nuorena tekee niin vanhempana/ mummona jaksaa sit olla lasten kanssa.

ton kun kerroin niin moni meni hiljaseksi. se on totta kun tekee nuorempana niin sit jaksaa olla lasten kanssa. kun omat lapset saa lapsia niin jaksaa olla niitten kanssa eikä väsy vähästä laikistä.