Heipsan :wave:
Tuutille :hug:
Minä huomasin, että valittaminen kannattaa, viime perjantaina olin niin läpeensä kyllästynyt kaikkeen ja en saanu tuota kakrua pitkään aikaan syömään kunnolla, enkä nukkumaan päiväunia..noh, hirmusen valitusvirren tännekin väsäsin ja poika muuttu siinä silmän räpäyksessä, nukkunu pitkiä parin tunnin päikkäreitä, mikä on ruhtinaallista (tosin ulkona, en jaksanu sitä sisälle nukuttamisrumbaa enää kokeilla), ja alkanu syödä ihan kunnolla... meillähän oli sama homma vähän aikaa, että en saanu mitään muuta kun päiväruoan menemään kunnolla, aamu ja iltapuuron syönti oli ihan katastrofaalista, ja minuu ahisti se ihan hirveesti, jo pelkkä ajatus siitä, että täytys taas alkaa tapella sen ruoan kanssa... noh, viikonloppuna minunki silmät vähän aukesi...rupesin taas syöttämään aamupalaa, ja heti ekana kun lusikkaa näyttääkään, alkaa pää pyöriä miten sattuu ja puurot on korkeintaan vaan puserolla ja käsissä ja sitä kautta pitkin naamaa. Mullahan tietysti alkaa kärsivällisyys loppua heti alkuunsa ja alan paapattaa ääneen, miten on taas vaikeeta ja ei sitä saa syömään ja pakkoko on taistella vastaan jne, että oo syömättä sitten...ukko kuunteli vähän aikaa ja tokasi mulle, että ei varmaan se syö kun sinä siinä hosut ja tuputat kiireellä ja papatat heti alkuunsa miten tämäkin ruokailu on tuhoon tuomittu. Suutuinhan minä tietysti ukolle vähäsen, tuolleen tulee siihen arvostelemaan...lähin lätkimään koko pöydästä ja jäivät keskenään syömään, lopputuloksena että poika söi ihan kaiken..ja muutenkin se on syöny, kun joku muu on syöttäny. Piti vähän aikaa kyllä mietiskellä ja mennä ihteensä, mutta tottahan se oli, minä oon tainnu ite omalla käytökselläni aiheuttaa sen, että ruokailu on ollu semmosta. Kiireellä hosua siinä...
Seuraavan kerran kun aloin syöttämään niin kiinnitin huomiota siihen, että syödään ihan rauhassa, kestipä kuinka kauan tahansa. On tuo alkanu ihan erilailla nyt syömään, vaikka tosin edelleenkin saa temppuja tehä ja esittää, että se suu aukeaa...
Krisulle ja muille, jonka lapset huonoja syömään :hug:
Meillä ollu kiva viikko, kun syyslomavieraita ollu kylässä, tänään tulee tätini vielä yökylään ja tekee mulle lanttukukkoa jee
Aloin käymään sitten ratsastustunneilla, ja oon ihan hullaantunu...voisin rastastella joka päivä, van näillä hinnoilla tulee halvemmaksi jo kohta se oma hevonen kun tuo tunnilla käynti. Aiemmin ratsastin issikoilla, enkä niitä aio jättää vieläkään, mutta mukava välillä käydä ihan kunnon opetuksessa...
Jeps, olipa taas tärkeitä asioita, kuten em. mutta mitäpä tuosta, pitäähän harrastuksista hehkuttaa. Nytpä minä lähen tekemään aamuhommia, kun ukeli meni vasta äsken päikkäreille, vaikka herättiin kasilta...mihin aikaan ja miten pitkät unet teillä otetaan, jotka jo yksillä päiväunilla?
Palaillaan!
Tuutille :hug:
Minä huomasin, että valittaminen kannattaa, viime perjantaina olin niin läpeensä kyllästynyt kaikkeen ja en saanu tuota kakrua pitkään aikaan syömään kunnolla, enkä nukkumaan päiväunia..noh, hirmusen valitusvirren tännekin väsäsin ja poika muuttu siinä silmän räpäyksessä, nukkunu pitkiä parin tunnin päikkäreitä, mikä on ruhtinaallista (tosin ulkona, en jaksanu sitä sisälle nukuttamisrumbaa enää kokeilla), ja alkanu syödä ihan kunnolla... meillähän oli sama homma vähän aikaa, että en saanu mitään muuta kun päiväruoan menemään kunnolla, aamu ja iltapuuron syönti oli ihan katastrofaalista, ja minuu ahisti se ihan hirveesti, jo pelkkä ajatus siitä, että täytys taas alkaa tapella sen ruoan kanssa... noh, viikonloppuna minunki silmät vähän aukesi...rupesin taas syöttämään aamupalaa, ja heti ekana kun lusikkaa näyttääkään, alkaa pää pyöriä miten sattuu ja puurot on korkeintaan vaan puserolla ja käsissä ja sitä kautta pitkin naamaa. Mullahan tietysti alkaa kärsivällisyys loppua heti alkuunsa ja alan paapattaa ääneen, miten on taas vaikeeta ja ei sitä saa syömään ja pakkoko on taistella vastaan jne, että oo syömättä sitten...ukko kuunteli vähän aikaa ja tokasi mulle, että ei varmaan se syö kun sinä siinä hosut ja tuputat kiireellä ja papatat heti alkuunsa miten tämäkin ruokailu on tuhoon tuomittu. Suutuinhan minä tietysti ukolle vähäsen, tuolleen tulee siihen arvostelemaan...lähin lätkimään koko pöydästä ja jäivät keskenään syömään, lopputuloksena että poika söi ihan kaiken..ja muutenkin se on syöny, kun joku muu on syöttäny. Piti vähän aikaa kyllä mietiskellä ja mennä ihteensä, mutta tottahan se oli, minä oon tainnu ite omalla käytökselläni aiheuttaa sen, että ruokailu on ollu semmosta. Kiireellä hosua siinä...
Seuraavan kerran kun aloin syöttämään niin kiinnitin huomiota siihen, että syödään ihan rauhassa, kestipä kuinka kauan tahansa. On tuo alkanu ihan erilailla nyt syömään, vaikka tosin edelleenkin saa temppuja tehä ja esittää, että se suu aukeaa...
Krisulle ja muille, jonka lapset huonoja syömään :hug:
Meillä ollu kiva viikko, kun syyslomavieraita ollu kylässä, tänään tulee tätini vielä yökylään ja tekee mulle lanttukukkoa jee
Aloin käymään sitten ratsastustunneilla, ja oon ihan hullaantunu...voisin rastastella joka päivä, van näillä hinnoilla tulee halvemmaksi jo kohta se oma hevonen kun tuo tunnilla käynti. Aiemmin ratsastin issikoilla, enkä niitä aio jättää vieläkään, mutta mukava välillä käydä ihan kunnon opetuksessa...
Jeps, olipa taas tärkeitä asioita, kuten em. mutta mitäpä tuosta, pitäähän harrastuksista hehkuttaa. Nytpä minä lähen tekemään aamuhommia, kun ukeli meni vasta äsken päikkäreille, vaikka herättiin kasilta...mihin aikaan ja miten pitkät unet teillä otetaan, jotka jo yksillä päiväunilla?
Palaillaan!
