Hei taas mammat,
Ompas pieni ja suloinen, säälitti ihan kastoa IRMELIÄ niissä letkuissa, onnea vielä kerran POKERMAMA!!
Tsemppiä sairaalassa koti-ikävää kärsiville, toivotaan että vauvat vielä masussa saisivat olla ja kasvaa.
Ikä eroa, meillä tulee n.1v.10kk
ÖÖÖ, mitäs muuta oli...
niin ihemttelin noita pieniä painon nousuja joita neuvolassa käyneet oli ilmoittanu, kuin te sen teette????????????? mulla kun oli 1kg/viikko läsähtäny painoo kuukaudessa, siis järkkyy.
Väsymyksestä, juu mulla kans tulee sellainen totaalinen väsykohtaus puolen päivän aikaan, melkein pakosta nukahtaa ja kun kans yrittäjänä on niin lepään ei pääse kesken päivän.
Voi olla et johtuu tuosta muutosta ja siitä kun joutuu vieläkin siirteleen tavaroita huoneesta toiseen kun kamat hakee paikkaansa ja maalia seiniin laitellaan. Rautakuuriakin aattelin kokeilla vaikka hemppa olikin viel 120, mutta kun se korkeimmillaan on tuolla 150 luokkaa niin voi tuokin ero väsyttää.
Mulla kans tullu jalkapöytiin pientä kutiavaa näppyä ja iltaisin kun jalat muutenkin vähän turpoaa alkaa hillitön kutina, aamupäivisin siis kutina pysyy siedettävänä. Pitää kokeilla tuota suolavettä, kun saa poitsun nukkuun niin saa rauhassa liotella jalkojaan
Mulla on ollu niin hoppu että en itse ole ehtiny ostella tulevalle vauvalle mitään, kaverit on jo ostellu tyttöjen vaatteita mutta olen niitäkin toppuutellu et eihän se 100 varmaa ole et se on tyttö. Kai sitä pitäis sit kun/jos voi jäädä äitiyslomalle syyskuunlopulla mennä vähän ostoksille. On muuten vaikeeta löytää työntekijää, varsinkin sellaista joka on oikeutettu työllistämistukeen. Huoh, etsintä jatkuu...
Niin, stemia, mulla kans käynnisteltiin 4 päivää yliaikaisuuden takia ja sit kun hermostuin siihen et ei ne toosaa työnnettävät pillerit auta mitään ja olin vaatimassa tippaa niin kovakouraisen tutkimuksen jälkeen kalvot puhkes. Sain tipan, ilokaasua tarjottiin, en huomannu minkäänlaista apua siitä kipuun, mutta muutakaan ei tarjottu. Aikani kärvistelin ja kohdunsuuhun oli laitettu se anturi joka mittaa supistuksen voiman ja tiheyden, näytti ettei muka suppareita tule, lisättiin tippaa. Sanoin kyllä että kyllä supistelee ja kipeitä on, ne väitti että ei ole kun ei ruudulla käyrät nouse. No sit ne tutki anturin ja kas,, sehän oli irti. saatiin anturi kiinni ja pyysin epiä, se tilattiin, sitä odoteltiin, ja odoteltiin, kivut oli jo helvetinmoisia ja oikein tulisia repiviä. Kun vihdoin lekuri tuli laittaa epiä ei siinä enään voinu kunnolla paikallaankaan olla kun suppareita tuli minuutin välein ellei useemminkin. Aikansa tunattuaan sanoi että on paikallaan, ja kivun pitäis loppua, mitä se ei tehny, romahti pojan sydän äänet. Pyydettiin kääntyyn kontalleen pedille pers pystyssä, yks kätilö pitää pojan päästä kiinni ettei lähde tulemaan ulos ja mut kärrättiin hätäsektioon.
Onneks poika voi hyvin ja puffalla lähti hengittään ite puolen minuutin jälkeen kkun oli kohdusta ulos saatu. Näin jälkeenpäin kans vähän arveluttaa tuo epin otto ja nyt toisessa synnytyksessä tiedän sit et pyydän kivunlievitystä heti, enkä ees kuvittele et ilokaasuta olis apua. Epiä en ees huoli enään. Varsinasita pelkoa ei tilanteesta jääny ja kun loppujenlopuksi synnytyksen kesto oli mulla vain 1h3min en voi sanoa kokeneeni ihan kovia. Silloin aika tuntui pitkältä ja kivut uskomattomilta mut ne hävis mielestä kyl samantien kun heräili heräämöstä ja vienosti pyyteli et josko pääsisi katsomaan poikaa osastolle. Enemmän mua ahdisti sektiohaava (häpyluusta-napaan) ja sen kanssa varovaisuus liikkeissä ym ja sit vielä ne märkivät haavat ja tikinpoistot....toivotttavasti saan seuraavan synnyttää alateitse. Synnytystapa arvioon mä kans joudun ja siellä pyydän nöyrimmin et voisin kokeilla normaalia kautta.
sekava selostus mutta kyl se vaan on sellainen tapahtuma et muistot kultaantuu ja tietäähän ainakin minkä palkinnon sen uurastuksen jälkeen saa syliinsä.
Työt kutsuu.... jaksamisia kaikille mammoille!
tiltalitti ja mymmeli 30 +1 hehee, kärryillä taas hetken
