Juu tosiaan... nyt on hetki istua alas ja vähän kerrata lauantain tapahtumia =)
Puoli kuuden jälkeen heräsin käymään vessassa, kun pääsin takas sänkyyn tuli ensimmäinen kipeä supistus, siitä n. 11 minuuttia tuli toinen.
Meni hetki niin sitä tulikin jo vedet sänkyyn.... susasin miehen hereille ja siinä sit ihmeteltiin molemmat että olisko tuo jo lapsi vettä vaiko pääsikö rouvalta "pieni" vahinko.
Mut kun sitä vettä sit tuli lisää ja lisää niin ei siinä enää vaihtoehtoja ollu... kilautus synnärille josta kehotettiin syömään aamupala rauhassa kotona ja sit hiljalleen ajeleen sairaalaa kohti että kunhan aamupäivän aikana tulee niin hyvä.
No todellakaan mulla siinä vaiheessa ollu mitään mielenkiinota rupee syömään mitään... sanoin miehelle että keittelee itelleen kahvit ja ottaa syötävää sillä aikaa kun mä käyn suihkussa.
Ennen kasia oltiin sairaalassa.
Tarkastukset siinä ja sit päästiin perhehuoneeseen odotteleen....
Koko ajan tuli supistuksia 5-10 minuutin välein.
ennen yhtätoista sain jonkuu kipulääkkeen kankkuun ja odottelu jatkui... kivut ei kyllä menny mihinkään lääkityksestä huolimatta.
Onneksemme se kätilö vaihtui siinä 2 aikaan ja alkoi tapahtua... se uusi kätilö kävi kerran meitä katsomassa siinä huoneessa kun oltiin just lähössä vähän käveleen käytäville ja haukkaan raitista ilmaa ulos jotta jos sais jotain nopeutusta tapahtumiin.
Kätilö siinä sanoi ennen sitä mein ulkoilua että niihin supistuksiin pitäis saada lisää kestoa... että tulee hyvin n.5 min välein mut niiden tarvis olla pidempi kestosia. Ne siis kesti n. puol minuuttia.
Mut tultiin vähän ajan päästä takas sisälle ja huoneeseen kun se kätilö sit sattu samaan aikaan tuleen kattoon joko oltiin palailtu ja teki sit päätöksen että saliin lähetään samoin tein.
Alkuun sain sitten hengitellä sitä ilokaasua, mut siitä ei mulle juurikaan ollut hyötyä... tai en koskaan osannut aloittaa naamarin hengitystä ajoissa.
Kätilö mittas että sentin olen auki ja läks pois ja sit odoteltiin.... 20 min niin mun oli pakko sanoo miehelle että kutsuu sen kätilön takas koska mulla oli mieletön ponnistuksen tarve.
Kätilö mittas uudelleen kohdun suun ja oikeen säikähti että nythän tulee kiire että tää kaveri on jo päättäny olla jo tulossa. Kohdunsuu olikin jo 5 senttiä auki, ja onneksi anestesialääkäri oli heti saatavilla koska muuten olis saattanu jäädä kivunlievitykset saamatta.
Just se oli se kätilö höpötelly että spinaalia hän ei suosittele kun on niin lyhyt kestoinen puudute että varmaankin sitten se epiduraali... no joutu sitten peruun puheensa koska synnytys alkoi olemaan jo niin pitkällä että epiduraali ei olisi kerinnyt vaikuttaa tarpeeksi nopeasti.
No joutui sit pyörtää puheensa ja spinaalin laittovat.
Spinaali laitettiin n. klo 15.30
Pääsin istuskeleen hetkeks keinutuoliin... ei siinä kyllä kauaa keikuttu kun pääs taas mies kutsuun kätilön hätiin... sano lähteissään että "Nyt sit odotellaan sitä vuosisadan kakkahätää".
Ja kuinka ollakkaan pääsin takasin pöydälle/sängylle ja kätilö tarkasti tilanteen niin kohdunsuu täysin auki.
Ensin ponnisteltiin vähän aikaa kyljellään, ja kun pienen tukka näkyi, käännytettiin selälleen ja jatkettiin ponnistusta.
Kipua ei tuntunut ponnistus vaiheessa ollenkaan mut kivaahan se ponnistelu ei toki ollu.
Kun pää saatiin pihalle niin kätilö huomasikin että oli napanuora kaulan ympärillä mut siitä ei onneksi sen kauheempaa haloota nostettu ja tilateen kätilö hoiti hienosti.
No mutta... se palkinto
Klo oli 17.26 kun 3470g ja 49,5cm pientä tyttöä näki päivänvalon :heart:
Pisteitä tuli se 9-9 mitä tuli aikanaan esikostakin.
Nyt sit tosiaan tänään pääsin jo kotiin mutta painoa seurataan nyt tarkkaan.
Päksissä oli tosi kiire ainakin tänään synnytyssaleissa ja synnyttäneiden osastolla oli ihan ruuhkaa.... joten siksi me päästiin näin nopeasti pois vaikka tuo paino oli noin tippunut.
Riivinrauta Ja Nuppunen 2pv