lomista

meilläkin miehen lapsi käy minun sukulaisissani,mahtuu hyvin mukaan, ja on perheenjäsen niin meille kun sukulaisillenikin!
mutta lomista, meillä ainakin miehen exä vaatii että isi vie pojan lomalla jonnekkin, ja nyt lapsi sitten itsekkin jo osaa vaatia! ei kelpaa enään eläinpuistot, jne..
sitten meilläkin tästä ikäerosta, ikävä todeta mutta mikä perhe lomailee erikseen niinkun meillä on pakko tehdä?? ja mua se ei kamalasti naurata,anteeks vaan, ja en syytä etäpoikaa, vaan sitä että miksi erolasta hyysätään ja hyvitellään, eikä tartte isin luona sitä arkee viettää hetkeekään, tämän istuttaa pojan päähän oma äiti, katkera exä!

nyt mieheni talviloman kynnyksellä, mies ja etis lähtee laskettelulomalle,minä en nää mitään järkee lähtee mukaan 4vkosen lapsen kanssa, joten me olemme isin loman kahden kotona!
kesälomaksi lapsi suunnittelee jo huimia reissuja sekä huvipuistoja, jaa-a katsotaan päästäänkö mukaan,tai onko järkee lähtee??!!
miksi on niin kamalaa että etälapsi JOUTUISI viettämään loman kotona, niinhän me muutkin joudumme! nyt erona että minulla ja yhteisellämme ei tällä menolla ole isiä lomilla ikinä, vain arkee.. kun edelleen tuo ikäero säilyy, ja ei etistä varmaan parin vuoden päästä kiinnosta muumimaailmat ja eläinpuistot, jotka taas 2v mieleen ihan varmaan!

niin että ollaan perhe,johon kuuluu ilman muuta mieheni lapsi, mutta hänellä silti erolapsena kumma oikeus semmoseen mihin muilla ei ole! se mua suututtaa! ei erolapsen nimissäkään voi kaikkea vaatia ja saada!mutta äiti opettanut pojan hyvin, jos ei saanut isiltä game-boyta ei halunnut nähdäkkään isää :headwall:
tämmönen on sitten meidän PERHE!
ja meillä mies haluu viettää aikaa pojan kanssa, mikä musta aivan upeeta, mutta se ettei minulla ole miestä eikä yhteisellämme isää lomilla eikä vkoloppuisin, niin ei tee minun mielestäni tästä perhettä! :ashamed:

 

\

miehen lapsi on joka ikisen loman isällään!! isän talviloman 1vko, kesäloman 4vkoo, ja jos on ylim.pekkasvapaita putkeen..ja oonkin jo jossain muuallakin maininnut, ja sainkin tosi itsekkään leiman, kun en suostunut että lapsi oli meillä koko mieheni isyysloman ajan..kun exän mielestä tämä oli isälle LOMA!! halusin hieman rauhaa ja aikaa tutustua uuteen perheenjäseneen, sekä minulle ensimmäiseen lapseeni, ja halusin myös jakaa tämän mieheni kanssa!

meillä ei siis lomailla missään eikä koskaan tällä omalla porukalla, vaan etis on aina mukana! ja erittäin usein kun suunnittelemma jotain vkolopukis ja ei ole etisvkoloppu,niin äidin on saatava etis mukaan,muuten tulee paha mieli, ja tällä sitten isikin jo vaikka hakee lapsen mukaan! väliin se vaan ärsyttää, kun lapsen ei anneta oppia sietämään pettymyksiä,ja aina ei voi saada mitä haluaa..mutta näin se vaan on!
meillä lapsilla on 5v ikäeroo, eli meillähän lomalla mennään etiksen mukaan, ja me raahaudutaan yhetisen kanssa mukana, tosin jätetään suosiolla huvipuistot ym.käymättä, kun menee vaan seisoskeluksi siellä.viime kesänä halusin itse ähtäriin, jonne sitten mentiin, etis huuti koko reissun että tylsäää mä haluun pois, ja ei jaksanu kävellä..eli lyhyt oli visiitti,sillon otti pattiin ja kovaa!

ulkomaille ei ole varaa lähtee ja sinnekin siis etis mukaan..ja ehkä se ei sitten ole lomailua kamalasti..ja kahdestaan meillä ei ole ikinä mahista lähtee..
näillä mennään,suoraan sanon että ahdistaa välillä tosi paljon, kun ei ole meillä yhtään lapsivapaata lomaa..joskus ois kiva ihan tehdä kahdestaankin jotain..exälle mies joskus tuosta sanoikin, sanoi vaan että mitäs teit kakaran..niin hänellähän nämä miehen loma ajat ovat aina itseellänkin lomaa että pääsvät UO:N kanssa lomaileen ulkomaille jne..

ja etistä ei saa viedä mummolaan isällä ollessaan, kerran vietiin kun oltiin risteilyllä, exä haki lapsen pois ja sanoi että jos isää ei kiinnosta pitää tapaamisaikana ei tartte tavata ollenkaan..
nyt miehen loma taas lähestyy, mies ja etis lähtee lasketteleen,minä jään yhteisen vauvan kanssa kotiin..vähän ottaa nuppiin, joskus ois kiva kun isä ois kotona lomalla..mutta ehkä sitten joskus tulee semmonenkin loma ,missä voidaan kaikki olla yhdessä..

ihan ehdotuksena...
elkää kertoko kaikkia viikonkoppuvapaita ex vaimolle...varsinkaan jos iéi ole etis viikonloppu, silloin voitte mennä yhessä....

 

Ihan oikeesti miksi suostutte tollaseen??????? ei juma.... kävis meillä!! etälapset on etiksiä... tottakai heidänkin kanssaan ollaan mutta ei he eivät säätele MEIDÄN perheen elämää ja tekemisiä sillä niin tottakuin onkin he ovat meillä vain vierailuilla, eivät asumeillä!! meillä ei todellakaan ois etikset ollut isän isyyslomaa ym.. ois jääny kyllä viimiseks lomaks!! samoin on niin että meillä lomailllaan niin että kyllä meidän perhe on siinä aina etusijalla!! luojan kiitos meillä on tosiaan myös mies tätä mieltä!! etälapset lomailevat äitinsä kanssa, ei meidän. eivät lomaile meidän kanssa siks yhtään, kun ei äidin kanssa pysty sopimaan mitään!!!!
olen varmaan taas sit se julma ja paha nykyinen, muta siten olen..... meilläkin on oikeus elämään!! mutta ihan oikeesti älkää uratko omaa elämäänne sellaiseen mitstä ette pidä tai ette halua!! ihan oikeesti ei ole pakko!! jos ei mies yhtään ajattele teitä... ei ole sun arvoinen!!!

 

Huh onneksi meillä ei vanhemmat ajatelleet tuolla lailla, vietimme lomia yhdessä isämme kanssa kun siis olivat eronneet, sekä arkea, että siis ulkomaanmatkoja. Toki kaikilla lomilla ei oltu mukana. Mutta ei tarvinnut kekenkään ajatella ja erikseen pohtia "etä"lapsia...

Kyllä muuten tavallisissa ydinperheissä, joissa ei aiempien suhteiden lapsia missään mjuodossa, lapsilla voi olla ikäeroja. Matkoille lähdetään eri kokoonpanoilla. Miksei myös siis uusperheissä`mahdollista?

Tulee välillä mieleen saako isä edes mielestänne rakastaa edellisen suhteen lapsia kuin yhteisiänne, tai edes ollenkaan, kun "puolituttuja" vain ovat...

 

\

meilläkin miehen lapsi käy minun sukulaisissani,mahtuu hyvin mukaan, ja on perheenjäsen niin meille kun sukulaisillenikin!
mutta lomista, meillä ainakin miehen exä vaatii että isi vie pojan lomalla jonnekkin, ja nyt lapsi sitten itsekkin jo osaa vaatia! ei kelpaa enään eläinpuistot, jne..
sitten meilläkin tästä ikäerosta, ikävä todeta mutta mikä perhe lomailee erikseen niinkun meillä on pakko tehdä?? ja mua se ei kamalasti naurata,anteeks vaan, ja en syytä etäpoikaa, vaan sitä että miksi erolasta hyysätään ja hyvitellään, eikä tartte isin luona sitä arkee viettää hetkeekään, tämän istuttaa pojan päähän oma äiti, katkera exä!

nyt mieheni talviloman kynnyksellä, mies ja etis lähtee laskettelulomalle,minä en nää mitään järkee lähtee mukaan 4vkosen lapsen kanssa, joten me olemme isin loman kahden kotona!
kesälomaksi lapsi suunnittelee jo huimia reissuja sekä huvipuistoja, jaa-a katsotaan päästäänkö mukaan,tai onko järkee lähtee??!!
miksi on niin kamalaa että etälapsi JOUTUISI viettämään loman kotona, niinhän me muutkin joudumme! nyt erona että minulla ja yhteisellämme ei tällä menolla ole isiä lomilla ikinä, vain arkee.. kun edelleen tuo ikäero säilyy, ja ei etistä varmaan parin vuoden päästä kiinnosta muumimaailmat ja eläinpuistot, jotka taas 2v mieleen ihan varmaan!

niin että ollaan perhe,johon kuuluu ilman muuta mieheni lapsi, mutta hänellä silti erolapsena kumma oikeus semmoseen mihin muilla ei ole! se mua suututtaa! ei erolapsen nimissäkään voi kaikkea vaatia ja saada!mutta äiti opettanut pojan hyvin, jos ei saanut isiltä game-boyta ei halunnut nähdäkkään isää :headwall:
tämmönen on sitten meidän PERHE!
ja meillä mies haluu viettää aikaa pojan kanssa, mikä musta aivan upeeta, mutta se ettei minulla ole miestä eikä yhteisellämme isää lomilla eikä vkoloppuisin, niin ei tee minun mielestäni tästä perhettä! :ashamed:

Muuhun kantaa ottamatta..meillä lasten välillä ikäeroa 10v., joten on vaan mietittävä sellaisia kohteita jotka kiinnostas kaikkia..ei ole helppoa, mutta varmasti monessakin "ydinperheessäkin" normaalia?! Itse siis olen lähiäiti, isä ei lomaile pienimmän kanssa...(ja ihan "yksin" lomailen lasten kanssa, ei ole isejä apuna..eikä kyllä kaivattaskaan!)Ps. hyviä lomakohteila on esim. kylpylät...(ikaalisissa isommille kylpylämeininkiä ja pienimmälle titinallea...)

 

\

meilläkin miehen lapsi käy minun sukulaisissani,mahtuu hyvin mukaan, ja on perheenjäsen niin meille kun sukulaisillenikin!
mutta lomista, meillä ainakin miehen exä vaatii että isi vie pojan lomalla jonnekkin, ja nyt lapsi sitten itsekkin jo osaa vaatia! ei kelpaa enään eläinpuistot, jne..
sitten meilläkin tästä ikäerosta, ikävä todeta mutta mikä perhe lomailee erikseen niinkun meillä on pakko tehdä?? ja mua se ei kamalasti naurata,anteeks vaan, ja en syytä etäpoikaa, vaan sitä että miksi erolasta hyysätään ja hyvitellään, eikä tartte isin luona sitä arkee viettää hetkeekään, tämän istuttaa pojan päähän oma äiti, katkera exä!

nyt mieheni talviloman kynnyksellä, mies ja etis lähtee laskettelulomalle,minä en nää mitään järkee lähtee mukaan 4vkosen lapsen kanssa, joten me olemme isin loman kahden kotona!
kesälomaksi lapsi suunnittelee jo huimia reissuja sekä huvipuistoja, jaa-a katsotaan päästäänkö mukaan,tai onko järkee lähtee??!!
miksi on niin kamalaa että etälapsi JOUTUISI viettämään loman kotona, niinhän me muutkin joudumme! nyt erona että minulla ja yhteisellämme ei tällä menolla ole isiä lomilla ikinä, vain arkee.. kun edelleen tuo ikäero säilyy, ja ei etistä varmaan parin vuoden päästä kiinnosta muumimaailmat ja eläinpuistot, jotka taas 2v mieleen ihan varmaan!

niin että ollaan perhe,johon kuuluu ilman muuta mieheni lapsi, mutta hänellä silti erolapsena kumma oikeus semmoseen mihin muilla ei ole! se mua suututtaa! ei erolapsen nimissäkään voi kaikkea vaatia ja saada!mutta äiti opettanut pojan hyvin, jos ei saanut isiltä game-boyta ei halunnut nähdäkkään isää :headwall:
tämmönen on sitten meidän PERHE!
ja meillä mies haluu viettää aikaa pojan kanssa, mikä musta aivan upeeta, mutta se ettei minulla ole miestä eikä yhteisellämme isää lomilla eikä vkoloppuisin, niin ei tee minun mielestäni tästä perhettä! :ashamed:

Muuhun kantaa ottamatta..meillä lasten välillä ikäeroa 10v., joten on vaan mietittävä sellaisia kohteita jotka kiinnostas kaikkia..ei ole helppoa, mutta varmasti monessakin "ydinperheessäkin" normaalia?! Itse siis olen lähiäiti, isä ei lomaile pienimmän kanssa,ottaa kyllä kesässä isommat mukaan ja vie jonnekkin huvi tmv.puistoon...(ja ihan "yksin" lomailen lasten kanssa, ei ole isejä apuna..eikä kyllä kaivattaskaan!,mutta siis minä en voi jättää yhtään lasta pois)Ps. hyviä lomakohteila on esim. kylpylät...(ikaalisissa isommille kylpylämeininkiä ja pienimmälle titinallea...)

 

\

meilläkin miehen lapsi käy minun sukulaisissani,mahtuu hyvin mukaan, ja on perheenjäsen niin meille kun sukulaisillenikin!
mutta lomista, meillä ainakin miehen exä vaatii että isi vie pojan lomalla jonnekkin, ja nyt lapsi sitten itsekkin jo osaa vaatia! ei kelpaa enään eläinpuistot, jne..
sitten meilläkin tästä ikäerosta, ikävä todeta mutta mikä perhe lomailee erikseen niinkun meillä on pakko tehdä?? ja mua se ei kamalasti naurata,anteeks vaan, ja en syytä etäpoikaa, vaan sitä että miksi erolasta hyysätään ja hyvitellään, eikä tartte isin luona sitä arkee viettää hetkeekään, tämän istuttaa pojan päähän oma äiti, katkera exä!

nyt mieheni talviloman kynnyksellä, mies ja etis lähtee laskettelulomalle,minä en nää mitään järkee lähtee mukaan 4vkosen lapsen kanssa, joten me olemme isin loman kahden kotona!
kesälomaksi lapsi suunnittelee jo huimia reissuja sekä huvipuistoja, jaa-a katsotaan päästäänkö mukaan,tai onko järkee lähtee??!!
miksi on niin kamalaa että etälapsi JOUTUISI viettämään loman kotona, niinhän me muutkin joudumme! nyt erona että minulla ja yhteisellämme ei tällä menolla ole isiä lomilla ikinä, vain arkee.. kun edelleen tuo ikäero säilyy, ja ei etistä varmaan parin vuoden päästä kiinnosta muumimaailmat ja eläinpuistot, jotka taas 2v mieleen ihan varmaan!

niin että ollaan perhe,johon kuuluu ilman muuta mieheni lapsi, mutta hänellä silti erolapsena kumma oikeus semmoseen mihin muilla ei ole! se mua suututtaa! ei erolapsen nimissäkään voi kaikkea vaatia ja saada!mutta äiti opettanut pojan hyvin, jos ei saanut isiltä game-boyta ei halunnut nähdäkkään isää :headwall:
tämmönen on sitten meidän PERHE!
ja meillä mies haluu viettää aikaa pojan kanssa, mikä musta aivan upeeta, mutta se ettei minulla ole miestä eikä yhteisellämme isää lomilla eikä vkoloppuisin, niin ei tee minun mielestäni tästä perhettä! :ashamed:

Muuhun kantaa ottamatta..meillä lasten välillä ikäeroa 10v., joten on vaan mietittävä sellaisia kohteita jotka kiinnostas kaikkia..ei ole helppoa, mutta varmasti monessakin "ydinperheessäkin" normaalia?! Itse siis olen lähiäiti, isä ei lomaile pienimmän kanssa,ottaa kyllä kesässä isommat mukaan ja vie jonnekkin huvi tmv.puistoon...(ja ihan "yksin" lomailen lasten kanssa, ei ole isejä apuna..eikä kyllä kaivattaskaan!,mutta siis minä en voi jättää yhtään lasta pois)Ps. hyviä lomakohteila on esim. kylpylät...(ikaalisissa isommille kylpylämeininkiä ja pienimmälle titinallea...)

 

\

meilläkin miehen lapsi käy minun sukulaisissani,mahtuu hyvin mukaan, ja on perheenjäsen niin meille kun sukulaisillenikin!
mutta lomista, meillä ainakin miehen exä vaatii että isi vie pojan lomalla jonnekkin, ja nyt lapsi sitten itsekkin jo osaa vaatia! ei kelpaa enään eläinpuistot, jne..
sitten meilläkin tästä ikäerosta, ikävä todeta mutta mikä perhe lomailee erikseen niinkun meillä on pakko tehdä?? ja mua se ei kamalasti naurata,anteeks vaan, ja en syytä etäpoikaa, vaan sitä että miksi erolasta hyysätään ja hyvitellään, eikä tartte isin luona sitä arkee viettää hetkeekään, tämän istuttaa pojan päähän oma äiti, katkera exä!

nyt mieheni talviloman kynnyksellä, mies ja etis lähtee laskettelulomalle,minä en nää mitään järkee lähtee mukaan 4vkosen lapsen kanssa, joten me olemme isin loman kahden kotona!
kesälomaksi lapsi suunnittelee jo huimia reissuja sekä huvipuistoja, jaa-a katsotaan päästäänkö mukaan,tai onko järkee lähtee??!!
miksi on niin kamalaa että etälapsi JOUTUISI viettämään loman kotona, niinhän me muutkin joudumme! nyt erona että minulla ja yhteisellämme ei tällä menolla ole isiä lomilla ikinä, vain arkee.. kun edelleen tuo ikäero säilyy, ja ei etistä varmaan parin vuoden päästä kiinnosta muumimaailmat ja eläinpuistot, jotka taas 2v mieleen ihan varmaan!

niin että ollaan perhe,johon kuuluu ilman muuta mieheni lapsi, mutta hänellä silti erolapsena kumma oikeus semmoseen mihin muilla ei ole! se mua suututtaa! ei erolapsen nimissäkään voi kaikkea vaatia ja saada!mutta äiti opettanut pojan hyvin, jos ei saanut isiltä game-boyta ei halunnut nähdäkkään isää :headwall:
tämmönen on sitten meidän PERHE!
ja meillä mies haluu viettää aikaa pojan kanssa, mikä musta aivan upeeta, mutta se ettei minulla ole miestä eikä yhteisellämme isää lomilla eikä vkoloppuisin, niin ei tee minun mielestäni tästä perhettä! :ashamed:

Muuhun kantaa ottamatta..meillä lasten välillä ikäeroa 10v., joten on vaan mietittävä sellaisia kohteita jotka kiinnostas kaikkia..ei ole helppoa, mutta varmasti monessakin "ydinperheessäkin" normaalia?! Itse siis olen lähiäiti, isä ei lomaile pienimmän kanssa,ottaa kyllä kesässä isommat mukaan ja vie jonnekkin huvi tmv.puistoon...(ja ihan "yksin" lomailen lasten kanssa, ei ole isejä apuna..eikä kyllä kaivattaskaan!,mutta siis minä en voi jättää yhtään lasta pois)Ps. hyviä lomakohteila on esim. kylpylät...(ikaalisissa isommille kylpylämeininkiä ja pienimmälle titinallea...)

 

\

Huh onneksi meillä ei vanhemmat ajatelleet tuolla lailla, vietimme lomia yhdessä isämme kanssa kun siis olivat eronneet, sekä arkea, että siis ulkomaanmatkoja. Toki kaikilla lomilla ei oltu mukana. Mutta ei tarvinnut kekenkään ajatella ja erikseen pohtia "etä"lapsia...

Kyllä muuten tavallisissa ydinperheissä, joissa ei aiempien suhteiden lapsia missään mjuodossa, lapsilla voi olla ikäeroja. Matkoille lähdetään eri kokoonpanoilla. Miksei myös siis uusperheissä`mahdollista?

Tulee välillä mieleen saako isä edes mielestänne rakastaa edellisen suhteen lapsia kuin yhteisiänne, tai edes ollenkaan, kun "puolituttuja" vain ovat...

Tottakai isä saa rakastaa lapsiaan. Ja puolituttuja he ovat kai lähinnä uudelle puolisolle, jos harvoin käyvät. Meillä lasten äiti teki paljon ja vielä enemmän pilatakseen minun ja (mieheni) lasten välit, joten vaikeaa on ollut. En minä tällaista toivonut. Toisaalta täytyy todeta, etteivät lapset juttele paljoa isälleenkään, kun meillä ovat. Viettävät viikonloput lähinnä suljetun oven takana. Ei siis ole kovinkaan helppoa tuntea heitä perheenjäseniksi, vaan enpä usko, että miehenikään niin ajattelee.

Meillä on lomailtu sekä etisten kanssa että ilman heitä. Ja se mielestäni paras ratkaisu onkin. Eniten olen ihmetellyt sitä, miksi lasten äidin mielestä hänellä on oikeus lomailla ilman lapsiaan, mutta isällä ei. Olemme siis joutuneet matkustamaan salaa.

 

Lapset on siis eronkin jälkeen etävanhemman perheenjäseniä, ja lomailla ei saisi ilman heitä? Entäs niissä tapauksissa, joissa etävanhempi ei tapaa lapsia ollenkaan? Että ei se niin itsestäänselvää ole.
Jos mun mies sanoisi mulle, että lapset on sen perheenjäseniä, niin kyllä mulle tulisi sellainen tunne, että mies elää edelleen exänsä kanssa. Kun siellä ne lapsetkin elää ja asustaa. Käyvät toki meilläkin, mutta välimatkaa on, joten eivät niin usein. On se kummallista, että pitäisi elää sellaisten ihmisten ehdoilla, jotka ovat ihan muualla suurimman osan ajasta.

 

\

Kyllä muuten tavallisissa ydinperheissä, joissa ei aiempien suhteiden lapsia missään mjuodossa, lapsilla voi olla ikäeroja. Matkoille lähdetään eri kokoonpanoilla. Miksei myös siis uusperheissä`mahdollista?

Toi oli mun mielestä koko keskustelun pointti että erikokoonpanoilla mennään lomalle, ihan JOKA lomalle ei tarvitse etistä ottaa.Etis lomailee kuitenkin lähivanhempansakin kanssa joten tuskin jää yhtään sen vähemmälle kuin ydinperheen lapsikaan. Etishän usein saa esim. syntymäpäivät ja joululahjat ym. tuplana mitä ei sellainen lapsi saa jonka vanhemmat on yhdessä. Joten mun mielestä etiksen kanssa reissataan mutta pitää olla oikeus reissata myös ilman etistä.

 

Mielenkiintoinen ketju näin ihmiselle joka elää ydinperheessä ilman omakohtaista kokemusta lapsipuolista. ny tymmärrän jo paljon paremmin ystävääni jonka toimintaa lapsensa kanssa olen monesti ihmetellyt.

Ystvälläni oli eräänä kesänä vuosia sitten suhde mieheen joka oli juuri eronnut avopuolisostaan. Tuota suhdetta ei kestänyt kuin muutama kuukausi ennen kuin mies kertoi palaavansa takaisin ex-puolisonsa luo (heillä ei tuolloin vielä ollut lapsia). Ystäväni oli juuri huomannut olevansa raskaana ja miettinyt kuinka uskaltaisi kertoa tämän miehelle. Kun mies kertoi päätöksestään, ystäväni päätti olla kertomatta hänelle lapsesta.

Nyt lapsi aloittaa jo pian koulun eikä tiedä mitään isästään, sen enempää kuin isä lapsen olemassaolosta. Naisella on uusi mies ollut kuvioissa parin vuoden ajan ja hän kohtelee poikaa omana lapsenaan, poika myös kutsuu miestä isäksi vaikka tietää ettei tämä oikea isä olekaan. He ovat suunnitelleet että naimisiinmenon yhteydessä mies sitten adoptoisi pojan ja tämä saisi sitä kautta oikean isän.

Itse olen monesti kyseenalaistanut tätä ratkaisua. Olen kokenut että pojalla pitäisi olla oikeus tuntea biologinen isänsä samoin kuin isällä tietää lapsensaolemassaolosta. Ystäväni ei kuitenkaan halua sotkea muiden ihmisten, eikä varsinkaan poikansa elämää tällä tiedolla. Hänelle poika on toivottu ja nyt hän on löytänyt miehen joka kokee samoin ja on valmis ottamaan pojan omakseen. Ystäväni ei halua pojan joutuvan heittopussiksi kahden perheen välille, viettämään aikaansa ei-toivottuna isänsä perheessä. Koska poika sai alkunsa miehen liiton ollessa katkolla, tulisi hän varmasti muistuttamaan miehen vaimoa aina tuosta ajasta eikä ystäväni halua että vaimo purkaisi tätä ahdistusta lapseen. Ystäväni kertoo suunnitelleensa että jos poika täysi-ikäisenä haluaa tietää isästään hän ottaa itse mieheen yhteyttä ja kysyy jos tämä on halukas tapaamaan poikaa. Jos ei niin sitten poika ei koskaan saa tietää biologisia juuriaan.

Olen yhä sitä mieltä että lapsella kuuluisi olla oikeus molempiin biologisiin vanhempiinsa, mutta kun nyt näitä kirjoituksia olen lukenut ymmärrän ystävääni paremmin. On varmasti lapsen edun mukaista että hän saa yhden ehjän perheen kahden rikkonaisen sijasta. =) Samoin mies ja puolisonsa saavat pitää oman perheensä ehjänä ja viettää niin arjen kuin lomatkin ilman etälasta. Vältytään monelta turhalta kädenväännöltä joita olisi edessä parhaassakin tapauksessa. Toivon vain että jos ja kun tuo hetki tulee että ystäväni ottaa mieheen yhteyttä poikaan liittyen, mies myös ymmärtää ystäväni ratkaisun ja osaa nähdä tämän ajatelleen siinä myös häntä ja hänen perhettään. Eikä mies puolestaan katkeroidu siitä ettei saanut osallistua poikansa lapsuuteen.

 

kun joudutaan salaileen menoja exältä ja myös etikseltä sen takia ettei aiheuteta lapselle pahaa mieltä,kun ei joka paikkaan mahdollista ottaa mukaan..kyllähän lapsenkin tarttee oppia sietään pettymyksiä!
ja exä se sitten jauhaa myllyä siellä oikeen lietsomalla, kuinka nyt etistä sorretaan ja me käymme ilman häntä jossain..kuinkahan monta kertaa ollaan ajettu 150km vain hakeaksemme etikse mukaan!!

emme me raportoi exälle, siksi tuntuu hullulta jos jossain satummekin olemaan, niin täytyy valehdella että vältymme tältä tilanteelta mikä kohtaa! esim.viime kesänä olimme kaverini häissä, ja siitä nousi jo semmonen haloo,kun "omalla porukalla" menimme, ja unohdimme ottaa mukaan miehen lapsen..

ja mä en suorastaan enään jaksa sitä rutinaa ja kiukkuilua lomilla, jos ei mennä ja tehdä miten etis haluu..sitten ollaan naama rutussa koko aika! kun ei menty heurakaan, vaan ihan toiselle suunnalle viimekesänä,ei etis muuta tehny kun hoki tyhmää tyhmää tyhmää..ja äiti säesti loman jälkeen kuinka pilasimme etiksen loman..ei tämmöstä oikeesti kenenkään tartte sietää..ja sitten ikäänkun emme ole oikeutettuja käymään omalla porulakka näissä tyhmissä paikoissa..

vaikee sanoo jo etistä perheenjäseneksi vaikka sitä onkin, kun meillä ei saa hänen aikaan vauva itkee, ei saa katsoo telkkarii jos se häntä häiitsee, meillä ei saisi syödä kun sitä mistä hän tykkää..ja kun aina ei mennä näin, niin huutaa ja kapinoi, ja hajottaa paikkoja, sekä ilmaisee kuinka tyhmää meillä on!
hän ei syö kun me syömme, hän syö kun on nälkä, äiti opettanut, hän ei lähde ulos kanssamme jos ei halua, mutta ei jää yksinkään kotiin(eikä ehkä uskalleta jättääkään), joten se siitä, toinen jää kotiin hänen kanssaan, kuunteleen kuinka tyhmää taas on..ja jos ulos viedään, niin tyhmää sekin..
mulla vaan paukut loppu, mitään ei tule yhdessä olosta, ellei tehdä niinkun etis haluaa..ja äiti säestää lasta, ja lietsoo mukana..
ja isi tässä ristitulessa koitta miellyttää kaikkia perheenjäseniä..
että miten niin perhe??!!

 

\

Mielenkiintoinen ketju näin ihmiselle joka elää ydinperheessä ilman omakohtaista kokemusta lapsipuolista. ny tymmärrän jo paljon paremmin ystävääni jonka toimintaa lapsensa kanssa olen monesti ihmetellyt.

Ystvälläni oli eräänä kesänä vuosia sitten suhde mieheen joka oli juuri eronnut avopuolisostaan. Tuota suhdetta ei kestänyt kuin muutama kuukausi ennen kuin mies kertoi palaavansa takaisin ex-puolisonsa luo (heillä ei tuolloin vielä ollut lapsia). Ystäväni oli juuri huomannut olevansa raskaana ja miettinyt kuinka uskaltaisi kertoa tämän miehelle. Kun mies kertoi päätöksestään, ystäväni päätti olla kertomatta hänelle lapsesta.

Nyt lapsi aloittaa jo pian koulun eikä tiedä mitään isästään, sen enempää kuin isä lapsen olemassaolosta. Naisella on uusi mies ollut kuvioissa parin vuoden ajan ja hän kohtelee poikaa omana lapsenaan, poika myös kutsuu miestä isäksi vaikka tietää ettei tämä oikea isä olekaan. He ovat suunnitelleet että naimisiinmenon yhteydessä mies sitten adoptoisi pojan ja tämä saisi sitä kautta oikean isän.

Itse olen monesti kyseenalaistanut tätä ratkaisua. Olen kokenut että pojalla pitäisi olla oikeus tuntea biologinen isänsä samoin kuin isällä tietää lapsensaolemassaolosta. Ystäväni ei kuitenkaan halua sotkea muiden ihmisten, eikä varsinkaan poikansa elämää tällä tiedolla. Hänelle poika on toivottu ja nyt hän on löytänyt miehen joka kokee samoin ja on valmis ottamaan pojan omakseen. Ystäväni ei halua pojan joutuvan heittopussiksi kahden perheen välille, viettämään aikaansa ei-toivottuna isänsä perheessä. Koska poika sai alkunsa miehen liiton ollessa katkolla, tulisi hän varmasti muistuttamaan miehen vaimoa aina tuosta ajasta eikä ystäväni halua että vaimo purkaisi tätä ahdistusta lapseen. Ystäväni kertoo suunnitelleensa että jos poika täysi-ikäisenä haluaa tietää isästään hän ottaa itse mieheen yhteyttä ja kysyy jos tämä on halukas tapaamaan poikaa. Jos ei niin sitten poika ei koskaan saa tietää biologisia juuriaan.

Olen yhä sitä mieltä että lapsella kuuluisi olla oikeus molempiin biologisiin vanhempiinsa, mutta kun nyt näitä kirjoituksia olen lukenut ymmärrän ystävääni paremmin. On varmasti lapsen edun mukaista että hän saa yhden ehjän perheen kahden rikkonaisen sijasta. =) Samoin mies ja puolisonsa saavat pitää oman perheensä ehjänä ja viettää niin arjen kuin lomatkin ilman etälasta. Vältytään monelta turhalta kädenväännöltä joita olisi edessä parhaassakin tapauksessa. Toivon vain että jos ja kun tuo hetki tulee että ystäväni ottaa mieheen yhteyttä poikaan liittyen, mies myös ymmärtää ystäväni ratkaisun ja osaa nähdä tämän ajatelleen siinä myös häntä ja hänen perhettään. Eikä mies puolestaan katkeroidu siitä ettei saanut osallistua poikansa lapsuuteen.

Ystäväsi toimi ihan oikein! :hug:

Täältä löytyy kokemusta samantyylisestä tilanteesta, itse tosin olen sen miehen vaimon osassa. Meillä miehen pikasuhde kuitenkin kertoi aikanaan raskaudesta ja silloin hyväksyttiin tilanne ja ollaan nyt eletty jo useampi vuosi tätä sekametelisoppaa. Lapsessa ei ole mitään vikaa, mutta tilanne muuten sekava ja vaikea. Vaikka mies tätäkin lastaan rakastaa, niin monesti hän on todennut että olisi ollut kaikille parasta jos lapsen äiti ei olisi kertonut raskaudestaan. Ennen kaikkea tätä lasta ajatellen. :/

 

\

Lapset on siis eronkin jälkeen etävanhemman perheenjäseniä, ja lomailla ei saisi ilman heitä? Entäs niissä tapauksissa, joissa etävanhempi ei tapaa lapsia ollenkaan? Että ei se niin itsestäänselvää ole.
Jos mun mies sanoisi mulle, että lapset on sen perheenjäseniä, niin kyllä mulle tulisi sellainen tunne, että mies elää edelleen exänsä kanssa. Kun siellä ne lapsetkin elää ja asustaa. Käyvät toki meilläkin, mutta välimatkaa on, joten eivät niin usein. On se kummallista, että pitäisi elää sellaisten ihmisten ehdoilla, jotka ovat ihan muualla suurimman osan ajasta.

Puhut asiaa. Ei meidänkään mielestä miehen lapset ole meidän perheenjäseniä vaan äitinsä perheen. Toki ovat tervetulleita meille milloin vain. Lomaillaan sekä ilman heitä että heidän kanssaan ja aina on saatu lomat sovitettua ilman hankaluuksia lasten äidin kanssa.
Kun mieheni oli isyyslomalla niin äiti piti ilman muuta lapset luonaan jotta me saimme rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneen, muu ei olisi tullut kuuloonkaan. Ja kyllä mekin joustamme kun hän haluaa matkustella kahdestaan uuden miehensä kanssa ja pidämme silloin lapsia luonamme useampia viikkoja.
Tämä onnistuu ilman riitoja ja siitä hyötyvät molemmat perheet mutta se edellyttää että kukaan ei ola katkera eikä mustasukkainen.

 

\

Etä-äiti sinulla on vähän eri tilanne kun kaikki ovat omia lapsiasi. Et ole samassa asemassa kuin AP jolla on lapsipuolia. Me matkustetan aina ydinperheen kera, mutta täytyy rehellisyyden nimissä sanoa et ajattelisin varmaan erilailla jos lapset olisivat minun omia. Vieraat lapset on aina vieraita.

mut onhan ne kaikki lapset miehesi omia? siis vaikka sinä et haluasi mukaan kun nämä omat lapsesi niin mieskin voi haluta kaikki omansa, jolloin mukaan kuuluu myös se etä lapsi. miehelläkin luultavasti oikeus olla kaikkien lastensa kanssa, ei vain niiden ydinperheessä olevien? toki välillä saa ja pitääkin mennä kokonaan ilman lapsia tai vain osan kanssa..

 

Käsittämätön ajatus, ettei etälapset ole miehen perhettä... Ymmärrän kyllä ettei ne vältisti uuden puolison mielestä kuulu perheeseen, mutta että jos mieskin näin ajattelee... Mites muuten kun nämä teidän perheeseen kuuluvat lapset sitten isona muuttavat pois kotoa, eivätkö enää kuulu perheeseen kun asuvat muualla?

 

\

Käsittämätön ajatus, ettei etälapset ole miehen perhettä... Ymmärrän kyllä ettei ne vältisti uuden puolison mielestä kuulu perheeseen, mutta että jos mieskin näin ajattelee... Mites muuten kun nämä teidän perheeseen kuuluvat lapset sitten isona muuttavat pois kotoa, eivätkö enää kuulu perheeseen kun asuvat muualla?

minunkin mielestä on kummallista ajatella noin..

 

\

Käsittämätön ajatus, ettei etälapset ole miehen perhettä... Ymmärrän kyllä ettei ne vältisti uuden puolison mielestä kuulu perheeseen, mutta että jos mieskin näin ajattelee... Mites muuten kun nämä teidän perheeseen kuuluvat lapset sitten isona muuttavat pois kotoa, eivätkö enää kuulu perheeseen kun asuvat muualla?

Tässä on juuri tämä, että perhekäsitys vaihtelee eri ihmisillä. Kyllähän Kauniissa ja rohkeissakin koko suku on perhettä... Mutta kyllä minä ainakin tarkoitan perheestä puhuessani miestäni ja lastani, enkä vanhempiani, joiden luona en ole asunut moneen vuoteen. Tavallaan kai hekin silti ovat perhettäni. Näissä keskusteluissa kai tahdotaan sanoa, etteivät etälapset kuulu siihen ns. perusperheeseen, jonka kanssa eletään yhdessä.
Ehkä tämä käsitys, että lapset ovat kahden perheen jäseniä, on sitten yleistynyt yhteishuoltajuuksien yleistymisen myötä. Itse elän tilanteessa, jossa miehelläni on kaksi etälasta, jotka käyvät kahden viikon välein. Eikä tuttavapiirissäni (tai sukulaisistani) KUKAAN ole koskaan esittänyt sen suuntaisia kommentteja, että mieheni lapset ovat minun perheeni jäseniä. Päinvastoin. Kaikki puhuvat tyyliin "teidän OMA perhe", kun tarkoittavat vain meitä kolmea.
Miehet, jotka itse lähtevät liitostaan, tuntevat kyllä aika usein jättäneen perheensä, vaikka lapsiaan edelleen säännöllisesti tapaisivatkin. Siksi he eivät ehkä ajattele lasten olevan uuden perheensä jäseniä. Mutta ei kai sillä nyt ole merkitystä, miten kukakin tämän ajattelee, vaan sillä että homma toimii kaikkien kannalta. Silloin lapsillakin on hyvä olla.

 

Niin, miksi tätyy niin mustasukkaisesti miettiä määritelmiä???Kuka saa kuulua ja kuka ei?

 

\

Mites muuten kun nämä teidän perheeseen kuuluvat lapset sitten isona muuttavat pois kotoa, eivätkö enää kuulu perheeseen kun asuvat muualla?

Mun mielestä lapset perustaa isona OMAN perheen. Mä en tunne enää että mun perhe on lapsuuden perhe vaan tämä missä nyt asun ja elän.En esim. kerro KAIKKIA asioita siskolleni tai vanhemmilleni tai saatan lähteä jonnekkin pikku reissulle ilman että kerron vanhemmilleni mitään mutta tottakai oma puoliso ja lapset tietää aina missä olen.

 

\

\

Mites muuten kun nämä teidän perheeseen kuuluvat lapset sitten isona muuttavat pois kotoa, eivätkö enää kuulu perheeseen kun asuvat muualla?

Mun mielestä lapset perustaa isona OMAN perheen. Mä en tunne enää että mun perhe on lapsuuden perhe vaan tämä missä nyt asun ja elän.En esim. kerro KAIKKIA asioita siskolleni tai vanhemmilleni tai saatan lähteä jonnekkin pikku reissulle ilman että kerron vanhemmilleni mitään mutta tottakai oma puoliso ja lapset tietää aina missä olen.

Mä taas ajattelen ja tunnen niin, että mun äiti, sisko ja veli on yhä mun perhettä, vaikkei asutakaan saman katon alla. Samaten lapset tulee aina olemaan minun perheeni jäseniä, vaikka asuisivat missä. Mä en vaan pysty ajattelemaan, ettei omat lapset ole asuinpaikasta riippumatta omaa perhettä.

 

\

\

\

Mites muuten kun nämä teidän perheeseen kuuluvat lapset sitten isona muuttavat pois kotoa, eivätkö enää kuulu perheeseen kun asuvat muualla?

Mun mielestä lapset perustaa isona OMAN perheen. Mä en tunne enää että mun perhe on lapsuuden perhe vaan tämä missä nyt asun ja elän.En esim. kerro KAIKKIA asioita siskolleni tai vanhemmilleni tai saatan lähteä jonnekkin pikku reissulle ilman että kerron vanhemmilleni mitään mutta tottakai oma puoliso ja lapset tietää aina missä olen.

Mä taas ajattelen ja tunnen niin, että mun äiti, sisko ja veli on yhä mun perhettä, vaikkei asutakaan saman katon alla. Samaten lapset tulee aina olemaan minun perheeni jäseniä, vaikka asuisivat missä. Mä en vaan pysty ajattelemaan, ettei omat lapset ole asuinpaikasta riippumatta omaa perhettä.

ja minä ajattelen samoin kuin mirena..

 

\

\

\

\

Mites muuten kun nämä teidän perheeseen kuuluvat lapset sitten isona muuttavat pois kotoa, eivätkö enää kuulu perheeseen kun asuvat muualla?

Mun mielestä lapset perustaa isona OMAN perheen. Mä en tunne enää että mun perhe on lapsuuden perhe vaan tämä missä nyt asun ja elän.En esim. kerro KAIKKIA asioita siskolleni tai vanhemmilleni tai saatan lähteä jonnekkin pikku reissulle ilman että kerron vanhemmilleni mitään mutta tottakai oma puoliso ja lapset tietää aina missä olen.

Mä taas ajattelen ja tunnen niin, että mun äiti, sisko ja veli on yhä mun perhettä, vaikkei asutakaan saman katon alla. Samaten lapset tulee aina olemaan minun perheeni jäseniä, vaikka asuisivat missä. Mä en vaan pysty ajattelemaan, ettei omat lapset ole asuinpaikasta riippumatta omaa perhettä.

ja minä ajattelen samoin kuin mirena..

Näinhän ne ihmisten ajatukset vaihtelee ja syntyy mielenkiintoista ajatusten vaihtoa ja keskustelua kun kaikki ei ole samaa mieltä asioista =)

 

Mutta kun lapset muuttavat aikuistuttuaan pois, ei kuitenkaan puhuta perheen rikkoutumisesta. Erossa taas perhe hajoaa ihan eri tavalla ja toinen vanhemmista muuttaa pois perheensä luota. Siinä vaiheessa on päätetty, kumman kanssa lapset jäävät elämään, halkaistakaan heitä ei voi (harvassa ovat kuitenkin ne, joissa ollaan puolet ja puolet), ja sinne maksellaan elatusmaksuja. Jos lapset niin tasapuolisesti kuuluvat molempien vanhempien perheisiin, niin miksi sitten näitä maksuja pitää maksella? Tiedän, että joku nyt taas älähtää, ettei kyse ole rahasta ym. Ei varsinaisesti olekaan, mutta ihmettelen silti.
Silloin, kun muutetaan pois vanhempien luota, ja edelleen puhutaan perheestä, tarkoitetaan kuitenkin lapsuudenperhettä. Se on mielestäni eri asia kuin mistä täällä kinastellaan. Perheestä voi puhua laajempana käsitteenä ja silloin esim. puolisoilla on eri perheet, mutta tässä etälapsiasiassa puhutaan puolisoiden yhteisestä perheestä.